Heippa vaan!
Mulla oli eilen neuvola, painoa tullut vajaa 2kg, paineet ja pissa ok. Sf-mitta olikin jo 24cm, eli reilusti yläkäyrällä mennään. Tosin mulla vaikuttaa todennäkösesti tuo pieni väli raskauksien välissä, eli ei ole vatsalihakset palautuneet ollenkaan. Ja kun oma paino ei tuon kummemmin ollut noussut, ei kai vielä ainakaan syytä huoleen.
Kysyin sydänääniä kuunneltaessa sykkeestä, sanoi ettei kone näytä sitä vaan tarvisi itse laskea, en sitä sitten vaatinut, hyvin kuului pumppaavan
Keskusteltiin neuvolantädin kanssa pitkään nykyisestä ja tulevasta tilanteesta, meillähän ei siis ole ketään kuka tuota esikoistakaan hoitoon ottaisi, siis omatahtoisesti edes muutamaksi tunniksi, saatikka pidemmäksi aikaa. Todennäköisesti meillä rupeaa käymään alkuvuodesta kerran viikossa joku täti lapsenhoitoapuna, inhottavaa että tilanne todella on se, että joudutaan ulkopuolista apua pyytämään... Mutta en kyllä aio ruveta kumpaakaan lasta kenellekkään näille lähiomaisille tyrkyttämään, varsin selväksi on käynyt ettei kiinnostusta löydy omasta halusta :'( Eniten harmittaa uton lapsen kannalta, olisihan se mukavaa ja tärkeää että olisi myös niitä muita aikuisia omien vanhempien lisäksi jota kuuluvat säännöllisesti lapsen elämään.
Nuo miehen vanhemmat sapettaa ihan hirveästi, esikoista odottaessa olivat kovin innokkaita ja kiinnostuneita, kysyivät aina vointia yms. Kun lapsi syntyi, niin ei mitään. Ovat molemmat eläkkeellä ja asuvat parin kilometri päässä, eli sikäli luulisi olevan kohtuu helppoa nähdä puolin ja toisin, mutta ei. Ja tämän kakkosen suhteen ovat olleet tosi vaisuja, eivät mainitsekkaan asiaa ja vaihtavat puheenaihetta jos itse jotain masuasukista puhun. Eli ei ilmeisesti mikään hyvä juttu heidän mielestään, mitä en ymmärrä, kun eipä tuo esikoinenkaan ole heidän elämäänsä rasittanut :kieh:
Noh, omapahan on menetyksensä, mutta kyllä pistää vihaksi!
Ja ON: Maidoneritys alkanut, tissit ihan julmetun kipeät! Masu rupeaa olemaan jo sen kokoinen ja kaveri sen sisällä niin vilkas ettei enää pysty mahallaan nukkumaan. On noi yöt muutenkin aika rauhattomia, hikoilu, levottomat jalat, oudot unet... Nukun siis tyytyväisenä aina itsekkin päikkärit kun esikoinen on nukkumassa. Ilmavaivoja on myös reilusti, syömisestä huolimatta. kävely rueaa olemaan vähän vaappuvaa, oikein itteäkin naurattaa, ankkavaihe saavutettu taas
Huomenna lähdetään mökille ainakin yhdeksi yöksi, tarkoituksena on vihdoin saunottaa esikoinen ensimmäistä kertaa, saa nähdä mitä tulee!
Onnittelut kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja
raparperitaivaalle onnea ilmeisestä kosinnasta!
NPS ja Jooseppi 21+6
Meillä pojan eli toisen lapsen odotus oli noitten ultrakäyntien takia aivan kauheaa, poika oli koko ajan -2viikkoa lasketusta ajasta. Itse olen 156cm pitkä ja eikä tuo mieskään mikään pitkä ole. Syntymän jälkeenkin piti noissa kontrolleissa käydä. Pojalla kuitenkin kaikki ok, täysin terve paitsi maitoallergia. 
.
onneksi tosiaan ei kummemmin käyny!