***HUHTIKUISET Marraskuussa***

Sapfo minä taidan myös saada kutsun pelkopolille. Mitä sinä eniten pelkäät? Itse pelkään että synnytän kotona yksin. Lapset tulleet niin syöksyllä että vaikka sairaalaan on lyhyt matka, epäilen silti ehtiväni sinne. Ja sitten pelottaa että kätilö on joku työhönsä kyllästynyt akka/ukko.

Mulla on takana yksi pelkosektio ja yhden kerran olen synnyttänyt alakautta eli esikoisen 3 vuotta sitten. Se oli sellainen maratonsynnytys ja erittäin kivulias mulle. Mulla silloin paikat aukesi megahitaasti joten en pelkää sairaalaan ehtimistä. Pelkään sitä kauheaa kipua ja sitä etten kestä sitä vaan saan paniikkikohtauksen kuten viimeksi. Silloin kroppa meni ihan lukkoon ja kieltäytyi melkein synnyttämästä.

Paljon voimia isäsi takia sinulle ja perheellesi :hug:

 

Tekstiä tulee siihen malliin että hitaampaa hirvittää!

jenskuliini : Sinulle on jo moni viisaampi kommentoinu joten jätänpä mainitsematta mitään sen enempää. Ole kiitollinen että sinulla on isä ja muita tukijoukkoja. Voimia. :hug:

Usko : Olen entinen vl., mut en ole ollut koskaan mikään harras uskovainen ja nyt olen "ihan tavallinen kristitty" joka käy joulukirkossa kerran vuodessa, luottaa Jumalaan ja elää omasta mielestä raamatun oppien mukaan mut ei "kiihkoile mitenkään enkä kuulu mihinkään lahkoon."

Mulle ei tullut edellisestä raskaudesta linea negraa eikä näytä nytkään tulevan. Ei myöskään tullut yhtään raskauarpea. Rasvaan lähes päivittäin koska minulla on niin kuiva iho. Liekkö johtui sitten siitä, tiiä sitä.

Tosi moni jo käynyt rakenneultrassa. Minulla se on vasta viikolla 23. Aika myöhään vai??

Tänään olis normi neuvola ja mua jänskättää... en tiiä kylläkään mikä. No, ainaki se et kuin paljon on tullu painoa. Liikaa, tiedän! Ja se hirvittää!!

 

Me koitamme selittää tästälähtien asiat puhumalla ja ennen kun tapahtuu jotain....

Huomenna on rakenne ultra Mitä siellä tehdään ja minkälaisia kuvia sieltä saa?
Jännittää kaueesti....

 

Chiq Voimia sinulle isäsi vuoksi :hug:

Sapfo kaksi lasta kolmessa vuodessa- meininki täälläkin. Onneksi on tuollainen mahdollisuus (jotakin hyvää Kelan menetelmissä välillä), koska edellisen vuoden tulojen perusteella saisin vähimmäismäärän rahoja.

jenskuliini Hyvä että isäsi älähti. Mutta ole vahva!! Sehän täytyisi olla itsestään selvyys, että molemmat puolisot yrittävät suhteen eteen kaikkensa, vaikkei joka menetelmästä pitäisikään. Mitä mieltä itse olet kihloissa olosta? Kuulostit siltä, että se on poikaystäväsi tahto.. :hug:

Niistä liitoskivuista ja niiden kohdista. Synnytyksen jälkeen minulla oli kipuja munasarjojen kohdalla. Kätilö sanoi siinä kohtaa olevan jotakin liitoksia myös, jotka kipuilivat. Tästä olen olettanut, että liitoskivut liittyisivät muihinkin kuin vain luiden lähistöllä oleviin kipuihin.. eli siis myös alavatsaan.

Olimme rakenneultrassa aamulla!!!!!!!!! Ihana kätilö katsoi ja mittaili tarkkaan ja kertoi koko ajan kaikesta mitä teki. Kaikki oli kunnossa =) Hänelle tuli jo mittojen perusteella prinsessaolo, kuten hän sanoi. Haarojen välistä ei löytynyt pippeliä.. Meidän poika saa pikkusiskon :heart: (tietysti 100% varma ei voi olla )
Päänmitan perusteella kone laski lasketuksi ajaksi 6 päivää myöhemmän, mutta sitä ei muutettu, koska esim. reisiluu oli taas viikkojen mukainen.
Painoa nyt on koneen mukaan 372g ja laskettuna aikana 3700g.
Istukka on todellakin edessä. Kätilö yritti 4D:llä katsoa huulihalkiota, mutta istukan läpi sillä ei voi katsoa, joten näkyvyys oli hyvin heikko. Aivan vähän näkyi nenää ja toista silmää sivulta ultrattaessa. Paljon saimme kuvia kotiin =)
Olen nyt ihan taivaissa, koska kaikki on hyvin (ja tyttökin vielä masussa) :heart:

Heipat nyt..

Greddy ja Piksu

 

Ultrassa käyneille :flower: , kiva kuulla kokemuksianne. Poksujille myös kukkanen :flower:

rv18+5

 

Tulin vain merkkailemaan luetuksi tämän valtavan määrän tekstiä ja poksahtamaan myös =)

epulis ja pieni 19+0 POKS!

 

Sapfo: hoitovapaalla siis nyt olen eli kai niillä Kelassa on sitten kaikki tarvittava..

Jenskuliinille piti :hug: jaksamista, toivottavasti asiat selkiää.
Rakenneultrasta kyselit: katsotaan vauvan mitat, sisäelimet aivot ym ettei näy mitään poikkeamia. Itsekin ihmettelin aamusella kun ultraaja sanoi että "selkäranka hyvä ja selän iho".. Kysyinkin miten ihmeessä sen ihon näkee.. Mutta kuulema osaavat katsoa moista..

Greddy: kertoiko teille siis tuon painon kysymättä? En nimittäin huomannut kysyä eikä siitä ollut mitään puhetta?!?
Tosin minä kun "joudun" sinne synnytystapa-arvioon joka tapauksessa niin siellähän sitä selvitellään sitten paremmin..

Nyt taas kutsu kuuluu.. =)

 

Sapfo :hug: . Kuulostaa kovin tutulta. Minä kanssa lähden aina synnyttämään "avoimin mielin" mutta kroppa heittäytyy aivan vieraaksi, itken ja oksennan synnytyksen ajan. Hurjalta tuntuu katsoa joskus synnytysfilmejä, joissa äidit vain hieman puhisevat kivusta siis täh, voiko se noinkin mennä.. Esikoista pukkasin maailmaan 20h, josta ponnistuvaihe vaatimaton tunti. Olin vain niiiin väsynyt ja leikkausta jo suunnittelivatkin, kunnes alkoi tapahtua.

Greddylle vielä onnea ultrakuulumisista ja mahdollisesta pikku prinsessasta :flower:

-Chiq

 

Aijaa...sielä rakenneultrassa tehään siis aika paljon.... toivottavasti kaikki on hyvin....

Sittä että olemme vielä kihloissa jäin miettimään, mutta kokeillaan nyt sitten näin. Kysyin kyllä kihlatultani että miksi hän haluaa olla edelleen kihloissa ja hän vastasi siihen: Sen takia kun rakastan sua meidän tulevaa lasta.
sain kuulla että se oli puhunu mun isän kanssa enemmänkin ja saanut näköjään jongun herätyksen... =)

 

*POKS 20+0*, puoliväli saavutettu! B) Huomenna rakenneultra. Sitä ennen pitäisi päättä, kysytäänkö sukupuolta vai ei..

Huh, onpan tänne tullut tekstiä! Meni reilusti yli tunti, kun kahlasin kaiken läpi.

Sapfo ja Fantastic4 ja Greddy myös minä haen etuuksia "kaksi lasta kolmessa vuodessa"-periaatteella. Esikoinen on noin 2,5-vuotias tämän tulokkaan laskettuna aikana ja parhaillaan olen hoitovapaalla kotona. Ja myös minä olen menossa pelkopolille. Esikoisesta käynnistetty synnytys, jossa passiivinen ponnistusvaihe n. 2,5h ja aktiivinen n. 50min. Suorastaan kateellinen olen minäkin heille, jotka parilla ponnistuksella saavat lapsen ulos maailmaan. No katsotaan, mihin nyt päädytään.

Poppeliini, mä olen kans menossa jo toiseen sokerirasitukseen noin kuukauden kuluttua, ekassa arvot olivat kohdallaan. Ja vielä kolmaskin olisi sitten tulossa loppu raskaudesta. Hyvähän se on, että seurataan tarkasti.

Linea negrasta. Mulla oli esikoisesta todella tumma, selvä ja pitkä linea negra, joka ulottui häpyalueelta noin kymmenisen senttiä navan yläpuolelle. Se oli kyllä aika jännä. Synnytyksen jälkeen se sitten vähitellen hävisi itsestään eikä nyt ole näkyvissä (vielä) mitään. Esikoinen oli siis tyttö, jos jotkut haluavat veikkailla linea negran ja sukupuolen yhteyttä. Raskausarpia esikoisesta tuli myös, mutten jaksa stressata niistä eivätkä ne mielestäni ole edes kauhean näkyviä. Nyt tosin huomasin, kun otettiin vasta kuva masusta, että ne näkyivät kuvassa yllättävän hyvin, johtuen ehkäpä ihon venymisestä. Selällään maaten saa muuten yllättävän hyvin näkyviin mahan muodon ja koon, ainakin heti aamulla.

Liikkeistä. Olen kirjoitellut paljon, etten tunne liikkeitä. No nyt olen alkanut tuntea niitä niin, että tiedän ne varmasti liikkeiksi! Itse asiassa liikkeet tuntuvat melko ylhäällä, navan seutuvilla ja kyljissä. Tämän oletan johtuvan siitä, että se istukka on etuseinässä ja liikkeet sitten tuntuu istukan reunamilta, mihin "lätyskä" loppuu.

Liitoskivut ovat tulleet nyt tännekin. Kävin perjantaina bailatinossa ja innostuin ilmeisesti irrottelemaan liikaa. Illalla sitten tuntuikin, että häpyluu on pois paikoiltaan ja jalka lähtee irti.. Onneksi kivut hellittivät yön aikana, mutta tuntuvat edelleen hieman. Onneksi tietää näiden olevan normaalia, mutta jäi menemättä sunnuntaina sambaan tämän vuoksi, en uskaltanut riskeerata, kun mulla on muutenkin yliliikkuvat nivelet ja taustalla se selkäleikkaus. Alaselkäänkin on nyt juilinut hieman samoin kuin oikean pakaran päälle, iskiashermo todennäköisesti. Tympeitä vaivoja, mutta vielä en osaa olla huolissani vaan yritän pitää oikeat asennot ja tukivyötä mahdollisuuksien mukaan. Toki nuo selkävaivat pelottavat tuon taustan takia, mutta jospa niistä selvitään.. Harjoitussuppareita on myös tullut lähinnä, jos olen puuhaillut paljon (ilmeisesti liikaa). Kipeitä eivät ole kuitenkaan onneksi enää olleet, vaikka alussa muutama kipeä olikin.

Beny kyseli liitoskivuista ja Sapfo kommentoi niitä sukkapuikkokivuiksi. Itse kuvailin niitä esikoisen aikaan sanoin "kuin joku olisi työntänyt puukon nivusiini ja vääntelisi sitä edestakaisin". Tosi kiva kuvaus, mut mulle ne on puukkokipuja. Sukkapuikko tai puukko, sama tyyli kuitenkin. :kieh: (Jostain se on huumorikin revittävä.)

Ystävistä ja kavereista. Minullakin ystävät asuvat eri paikkakunnilla, sillä muutimme tänne nykyiselle paikkakunnalle kaksi vuotta sitten. Edelliseen kaupunkiin jäivät siis parhaat ystävät, tosin muutama löytyy onneksi myös tästä sadan kilometrin säteeltä. Kavereita olen saanut onneksi täälläkin, olen sen verran sosiaalinen tyyppi, että tutustun melko helposti uusiin ihmisiin. Minuakin voisi silti kiinnostaa tapaaminen, mutta tietysti välimatkat ym. voivat vaikeuttaa tapaamista melkoisestikin.

Uskonnosta joku kyseli. Me ollaan koko perhe perusevlutteja, mutta ei mitään kovin uskovaisia. Joulukirkossa käydään, naimisiin mentiin kirkossa ja lapsi kastettiin. Muutoin usko ei kyllä kovin paljoa meidän normaalielämässä näy.

Paino on noussut mulla alusta asti oman vaa'an mukaan 5-6kg. Ei kiva. :x Pakko tsempata nyt hieman, vaikka puoliväli onkin. Toisaalta eihän tuo paha nousu normaalipainoiselle ole, mutta siltikään en haluaisi sen nousevan tuollaista vauhtia.

Meidän 2-vuotiaalla on taas menneet yöt hulinaksi. Toivottavasti tästä vaiheesta päästäisiin pian ohi, ennen kuin koko perhe on hermorauniona väsymyksestä. Itse asiassa mä olen sitä mieltä, että tilanne paheni jälleen sikapiikin jälkeen, en sitten tiedä, voisiko se oikeasti vaikuttaa.

Kommentoin Jenskuliinin tilannetta toisessa viestissä..

Piipa rv 20+0 (vihdoinkin!!!)

 

Tämä viesti on siis pelkästään Jenskuliinille. Ensinnäkin iso hali! :hug:

Ehdin kommentoida tilannettasi melko pitkästi ennen kuin huomasin, että olettekin palanneet yhteen. Kirjoitan siitä huolimatta tämän koko tekstin, mitä aioinkin, vaikka kaikki ei olekaan enää ajankohtaista.

Ensinnäkin, mielestäni on hyvin lapsellista jättää toinen tekstiviestillä tai puhelimen välityksellä varsinkin, kun ollaan kihloissa, asutaan yhdessä ja odotetaan yhteistä lasta. Mielestäni tuolla tavalla käyttäytyvät ainoastaan teini-ikäiset, jos hekään. Ehkä miehesi ei ole kuitenkaan vielä tarpeeksi kypsä isäksi?

(Tämä seuraava teksti on nyt siihen jättämisjuttuun: )
Jos miehesi kerran on jättänyt sinut, niin mitäs, jos ottaisit pari laatikkoa tai kassia ja pakkaisit niihin kaikki miehen tavarat ja vaatteet? Sitten, kun mies lopulta kotiutuu (pakkohan hänen on jossain vaiheessa ainakin käydä kotonanne) niin sanoisit, että tuossa ovat sitten nuo tavarasi, jotka hän voi viedä mennessään. Tämä tietenkin vaatii aika paljon rohkeutta ja voimia sinulta itseltäsi, sillä on mahdollisuus, että miehesi ottaa tavarat ja lähtee. Mutta olisiko se niin paha, jos suhteenne aiheuttaa sinulle lähinnä surua tällä hetkellä? On kuitenkin olemassa myös mahdollisuus, että miehesi pelästyy, että olet tosissasi ja haluaa alkaa selvittää asioita. Silloin sinä olisit "vahvoilla" ja voisit vaatia miestä esim. kanssasi parisuhde/perheterapiaan / psykologille, jotta saisitte selvitettyä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa, missä mättää ja onko tilannetta mahdollista ja ennen kaikkea halua ja tahtoa korjata. Jos tilanne sitten päätyy eroonne, niin voihan mies olla siltikin mukana elämässänne lapsen syntymän jälkeen. Monestihan voi käydä jopa niin, että vasta vauvan syntymä konkretisoi tilanteen tulevalle isälle ja isä tulee "järkiinsä" ja perhe on mahdollista perustaa. Tosin jos äiti on ehtinyt jo itsenäistyä "tauon" aikana ja isä lennellyt paljon kukasta kukkaan, voi sen jälkeen olla vaikeaa enää perustaa yhteistä perhettä.

Oletko kertonut miehellesi, mitä sinä tunnet ja ajattelet? Joku muukin neuvoi sinua olemaan oma itsesi eikä esittämään pirteää ja hyvinvoivaa. Minä olen samaa mieltä. Kerro miehellesi, miten paha olo ja mieli sinulla on, ehkä hänkin ymmärtäisi reaktioitasi sen jälkeen paremmin. Jos ei ymmärrä, niin jätä miehesi sitten omaan arvoonsa ja keskity ainoastaan omaan ja tulevan lapsesi jaksamiseesi ja hyvinvointiisi joko yksin tai parisuhteessa (helpompi varmasti sanoa kuin toteuttaa). Ei ole hyväksi vauvallekaan, että joudut jatkuvasti suremaan ja stressaamaan.

Ja olen samaa mieltä kuin muut, että jos sinulla on mahdollisuus jutella psykologin tms. kanssa, niin käytä ihmeessä tilaisuus hyväksesi! Ja kerro hänelle rehellisesti tilanteesta, parisuhteesta, ajatuksistasi yms. Ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus eikä ole pelkoa, että hän levittelisi tietojasi ympäriinsä. Hän on varmasti kuullut vastaavia "tarinoita" uransa aikana monia kymmeniä ja niiden pohjalta osaa varmaankin neuvoa sinua jotenkin.

Toivottavasti et suutu tästä, mutta mielestäni kuulostaa hieman siltä, että olet jollain lailla riippuvainen miehestäsi ja hänen välittämisestään. Yritä keskittyä miehesi sijaan itseesi, vauvaasi ja lähellä oleviin ihmisiin, kuten isääsi ja äitipuoleesi. Sinä olet hyvä ja vahva ihan itsenäisenä naisena, et pelkästään miehesi kanssa! :heart:

Onko mies muuten nähnyt vauvaa ultrassa? Se voisi konkretisoida hänelle, mitä sisälläsi kasvaa ja samalla hänen isätuntemuksiaan. Pyydä miestäsi mukaan rakenneultraan. Ainakin minun mieheni oli heti np-ultran jälkeen paljon enemmän mukana raskaudessa, kun näki kasvavan ja kehittyvän vauvan oikeasti.

Voimia sinulle! Onneksi kuitenkin isäsi tukee sinua! Toivottavasti hän on saanut myös miehesi ajattelemaan asioitaja tilanne pysyy jatkossa hyvänä! Muista kuitenkin, että on varmasti parempi sekä sinun että vauvan kannalta olla yksin (tai siis kahdestaan vauvan kanssa) kuin huonossa parisuhteessa.

Hali! :hug:

 

Päiviä ja onnea kaikille ultrassa kävijöille/neuvolassa!!!

Eka päivä meni hyvin, ei ainakaan vielä tullut mitään, muutako pirun kipeet ja väsyneet jalat!!
Mut taitaa olla aikas normaalia =)
Muutaman kerran sit tuntu et liitoskipuja alko päivän mittaan olemaan enemmän, nivusiin sattu, istu tai seiso. Mut sekin meni kuitenkin ohi.
Kivaa oli kuitenkin päästä ihmisten ilmoille. Olla siellä toisten seurassa ja tehdä työtä minkä osaa.
Oli montaa erilaista potilasta ja jos minkäki laista hommaa...

pari possulaista siellä oli kans, mutta olivat eristyksissa, joten en siitä kanna niin huolta kun en heitä hoida lainkaan. Pitäis vaan alkaa näyttösuunnitelmaa väsäämään tässä, mut eipä tuolla niin kiirettä ole...

Nyt kahvinkeittoon ja hörppästä kunnon kahvit kotona kun saa juoda sen rauhassa....mikäli sikäli esikoinen sen sallii...

buam

Ainiin Chiqille suuren suuri voima :hug: ja jaksamista isän tilanteen vuoksi!

 

Aluksi onnittelut puolivälin saavuttaneille ja muuten poksuville, sekä ultrassa käyneille. :flower:

jenskuliini, olet saanut paljon hyviä neuvoja mm. tuossa Piipalta, ja voin vain yhtyä niihin ja toivoa sinulle voimia vaikeaan tilanteeseen. Muista arvostaa itseäsi ja vauvaa, äläkä suostu millaiseen tahansa kohteluun. :hug:

Synnytystä pelkääville iso halaus ja tsempitykset! Toivottavasti pelkopolikäynneistä on hyötyä. Synnytys on yleensä kyllä niin iso, rankka, kivulias ja psyykkisestikin koetteleva kokemus ettei sitä voi ennalta arvata, ja ei ihme jos pelkoja tulee. Lopussa palkinto on tietysti mahtava.

Omaan napaan kuuluu hyvää, vähän väsymys vaivaa ja supistuksia on jonkin verran, onneksi ei ainakaan vielä oo ollut ku muutama kivulias.

syysmama & muru rv 21+4 :heart:

 

Minäkin aion hakea Kelasta äitiysrahaa tuon kaksi lasta kolmessa vuodessa -säännön perusteella :wave: En oo vielä saanu Kelan lappuja enkä yhtään muista tarviiko ne jotain liitteitä.. Toivottavasti riittäis pelkkä neuvolan lappu siihen lisäksi, oon niin kypsä lähettelemään Kelaan papereita kun jatkuvasti saa laittaa asumistuen takia uusia hakemuksia liitteineen |O

Me kuulutaan kirkkoon kaikki kolme, lapsi on kastettu ja tulevakin varmaan tullaan kastamaan mutta ei kyllä uskota silti :saint: Että semmosia uskovaisia.. Varmasti tullaan joskus menemään naimisiin muttei kirkossa. Lapsi kastettiin lähinnä siksi, että pääsee helposti rippileirille (jota en itse pitänyt niin uskonnollisena, se vaan oli kiva leiri jonne kaikki kaveritkin meni) ilman mitään kommervenkkejä. Lisäksi myös suvun painostuksesta.. mun mammalle on jo niin kova pala kun meille sikiää näitä aviottomia muksuja Mutta joo, kirkostakaan ei oo tullu erottua, tykkään kuitenkin että järkkäävät perhekerhoja ja kerhoja noille yli 3-vuotiaille, semmoisissa varmaan tullaan joskus käymään ja voin sitä ihan hyvin rahallisesti vähän tukeakin.

Linea negraa ei näy täälläkään vielä ja olisin ihan tyytyväinen jos ei sitä tällä kertaa tulisikaan.. Esikoisesta mulle tuli tositosi tumma viiva ja ylettyi häpyluulta melkein tissien väliin asti! Navan pohja värjääntyi aivan ruskeaksi ja oli sitä vielä monta kuukautta synnytyksen jälkeenkin :kieh: Ja kuten Piipakin sanoi niin esikoinen oli tyttö jos joku haluaa pähkäillä viivan perusteella sukupuolta

Mä kuulun niihin, jotka todella nauttivat raskausajasta! Nyt kun sai kaiken henkisen stressin ja huolen pois niin voi pojat :heart: Tykkään kyllä, toisaalta on helppo tykätä kun ei ole ollut semmosia pahoja oloja kuin joillain. Kipuiluja on, mutta ne kyllä kestää kun tietää mihin ne liittyy.

Yeb 21+2

 

Chiquita

Mä olen horoskoopiltani skorpioni, jonka olen myös tatuoinut ihooni

 

Neuvolassa käyty ja kaikki ok.
Painoa on tullut jo 6,3 kg! Huh! Viikkoja nyt vasta 19+3. Tää mamma kerkiää kasvaa taas isoksi! Olen normi painossa edelleen, terkan mukaan hoikka mut silti tuo paino alkaa taas ahistaa. Mutta minkäs teet ku ruoka maistuu. :ashamed:

 

Jensku :hug: toivotaan että kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla teidän välillänne. On se sitten mitä tahansa.

Kaksi lasta kolmessa vuodessa kyllä tämä neljäskin siihen menee. Kuopukselle hain työtulojen mukaan äippärahan, mutta ei ollut palkka noussut tarpeeksi että siitä olisi ollut hyötyä.
Eli saan edelleen saman kuin esikoisesta.
Kela oli ystävällisesti laskenut kummin päin on mulle paremmin.

Äitipolilla odottelemisesta np- ultrassa ajat oli kohdallaan. Nyt rakenneultrassa ei todellakaan.
Pisin mitä kakkosen odotuksen aikana olen joutunut odottamaan vuoroani oli 3tuntia ultran teki lääkäri, joka kävi välillä hoitamassa synnytyksiä joten ajat vähän ns. kusi reisille.

Onnittelut kaikille puolivälin saavuttaneille ja muillekin poksuville. :flower:

 

Tervehdys kaikille!

Ihan ensiksi Jenskulle iso lämmin :hug: ja voimia tulevaan. Paljon olet saanut hyviä neuvoja ja niitä kannattaa noudattaa jos sinulle sopivat.
Itse aikanaan olin se joka petti ja meni menoja kun itsestä siltä tuntui. Mieheni antoi miulle uuden mahdollisuuden ja myöhemmin myös anteeksi ja yhdessä ollaan ollut sen jälkeen jo kohta 10 vuotta eli kyllä se onnellinen parisuhde on pettämisenkin jälkeen ihan mahdollinen. Paljon se vaatii niin petetyltä kuin pettäjältäkin eikä luottamusta rakenneta uudelleen ihan yhdessä kahdessa päivässä vaan siihen voi mennä vuosiakin. Mutta päivä kerrallaan YHDESSÄ tulevaisuutta kohti.

Uskonnollisuudesta täällä on kanssa puhuttu. Me kuulutaan myös kirkkoon mut itse olen miettinyt kirkosta eroamista. Minuu ei kirkkoon saa ellei ole kyse hautajaisista tai häistä. Poitsu on kyllä kastettu ja kyllä tämä tulevakin kastetaan mutta siihen tämä uskonnollisuus minun kohdalla kyllä jää.

Raskausajasta itse en myöskään ymmärrä sitä hehkutusta odotusajasta. Piru vie närästää pistit suuhusi mitä vaan tai olit laittamatta, punkkua himoitsen ihan vietävästi, alaselkää vihloo vähän kun jotain tekee ja muutenkin on jotenkin ihan tukala olo jo nyt. Mitä se on sitten kun alkaa loppu häämöttää. *huokasu*

Mistäs vielä on ollut puhe...
Taisipa joku uusikin olla tullut joukkoon joten Tervetuloa!

Omat kuulumiset Huomenna olis sit rakenneultra. Vielä ei oikein jännitä mut ehtiihän tässä vielä. Miulla on kans ollu jotenkin tyttö-olo koko ajan mut nyt ultran lähestyessä se on muuttunut pojaksi. Samoin kävi poitsun kanssa. Kovasti tyttöä odotin alussa ja jossain vaiheessa se kääntyi pojaksi joka sitten saatiin. Mut eipä sillä loppujen lopuksi ole suurtakaan väliä kumpi tulee...

Liikkeistä olitte myös puhuneet. Itse olen nyt jokusen viikon tuntenu niitä "muljahduksia" mutta muistelisin et poitsua odottaessa ne olis tuntunu aikaisemmin. Vaikka ensimmäistä silloin odotinkin. Kaikesta huolimatta vaikka niitä liikkeitä kuinka odottaa ni miusta tuntuu jotenkin inhottavilta. Ei ne satu tai muuta sellaista. Ne vaan tuntuu ilkeiltä. :/
Hyviä vointeja kaikille ja Onnea ultraan/neuvolaan menijöille.

Saimaanrannan äippä

 

No niin rakenneultrassa käyty ja ihana kätilö oli. Selitti koko ajan mitä mittaili ja mitä pitää kattoa. Kaikki oli ok, mutta munkin tyttöolo vaihtui pojaks Mutta pääasia että kaikki muuten oli ok. Onhan meillä jo ennestään 3 tyttöä ja vain 1 poika.

Se kyllä oli jännä juttu että niskapoimusa sanottiin että istukka takana ja nyt se oli kuitenki edessä. Että sen takia en niitä liikkeitä oikein oo tuntenut. Nyt kyllä tuntuu, mutta tuola kauheen alhaalla.

Uskonnosta oli ollu puhetta. Minä kuulun kirkkoon, mutta mies eros muutama vuos sitte. Lapsille luetaan iltarukoukset. Kirkossa aika harvoin käyn, mutta joskus mammaseuroissa kun täällä sellaisia järkätään.

Mullakin on tuota painoa tullu jo kuutisen kiloa. Nyt tarttis alkaa tuota kävelyä harrastaan vähä enempi ettei ihan mahottomasti liho.

mother4 rv21+3

 

Piipa75 Kiitoksia viestistäsi se sai minut miettimään asioita =)

En loukkaantunut mitenkään, sillä meillä menee se niin että mies on riipuvainen minusta, hän ei osaa elää yksin eikä varmaankaan haluakkaan..... Hän on itse myöntänyt sen että yksin olo pelottaa ja elämä yksin, uskon häntä koska tiedän sen johtuvan hänen lapsuudestaan....

Meillä on huomenna rakenneultra ja silloin hän näkee kunnolla peidän piennokaisen ja toivon että hän herää hieman. isäni puhe herätti hänet aika hyvin ja hän on ollut tänään jopa huomaavainen ja kysynyt minulta miten voin ja miten jaksan =) Saa nähdä että kestääkö tuo pidempäänkin....

Siitä olen iloinen että kihlattuni on myöntänyt virheensä ja on pyytänyt anteeksi. Sanoin hänelle suoraan että en luota häneen enään melkein ollenkaan ja hän ymmärtää sen!!! Luottamus on vaikea saada takaisin, mutta me halutaan yrittää....

Tänään hän myös ekaa kertaa sanoi minulle suoraan, pitkästä aikaa (katsoen silmiin) että hän rakastaa minua ja vauvaa....se tuntui hyvältä.
Saatta olla että hän on puhunut myös yhdelle meidän yhteiselle tutulle joka katuu loppuelämänsä sitä että hylkäsi vaimonsa ja lapsensa..... Jos hän sai siitä herätyksen

Me puhumme nyt joka asiasta ja hän on se joka aloittaa puhumisen (ennen se olin minä) ja haluaa että mulla on hyvä olla.....
Sanoin suoraan kihlatulleni että jos tämä ei toimi niin hän saa sitten lähteä ja pysyä poissa!!! olen aika yllättynyt koko jutusta, mutta eletään päivä kerrallaan ja katsotaan....

Kiitos siitä kun saan tänne purkaa tunteitani ja ajatuksiani.... :heart: :hug: Olette kaikki ihania!! :hug:

 

Tulin vain poksumaan ja merkkailemaan..




Kellis ja Aarre 21+0

 

Greddy ja Fantastic (Olikohan vielä joku muu...? No kaikille rakenneultran käyneille varalta) onnea hyvistä ultrakuulumisista! :heart:

Chiquita Totta, ei se huoli jää siihen että saa lapsen maailmaan, sitten alkaa vaan uusi huoli joka jatkunee todennäköisesti läpi elämän. Mutta sellaisiahan äidit on, aina huolehtimassa kaikesta.

Linea negra Mä eilen uimahallissa muistin tarkastaa mahani ja ei mullakaan näy mitään. Ehkä ihan toooooosi hailakka viiva, mutta ehkä se oli vaan painauma jostain.

(.) Voi kamala mikä väsymys täällä on. Herään nyt jatkuvasti aamuöisin pyörimään, ei vaan tule uni. Eilen aamulla heräsin pienen potkuihin viideltä ja valvoin niin pitkään kun pitikin jo sitten nousta. No tänä aamuna en herännyt liikkeisiin vaan heräsin muuten vaan neljältä, enkä saanut enää nukutuksi. On vähän zombie-olo töissä.
Liekkö vähän työstressiä ilmassa, työasiat nimittäin pyöri vaan päässä kun yritin saada unen päästä uudestaan kiinni. Viime viikolla valvoin aamuöisin tunnin tai pari, mutta olin nukahtanut vielä sen jälkeen hetkeksi. Nyt olen sitten suosiolla tullut seiskaan töihin, pääsenpähän kolmelta sitten pois.

Saako muuten magnesiumia käyttää raskausaikana? (Voisin googlata tänkin, mutta kysynpähän nyt teiltä. ) Eilen kävin nimittäin uimassa ja mietin että oisko viime yön valvomiseen ollut sitten osasyynä se, että mun kroppa kävi ihan ylikierroksilla. Olen aiemmin tottunut ottamaan liikunnan jälkeen magnesiumia, mutta nyt en ole raskausaikana sitä ottanut.

Äh, nyt tulee niin paljon porukkaa jo töihin että pakko kai se on siirtyä itsekin töiden pariin.

- Hapsiainen ja Herne 21+6

 

Hapsiainen - magnesiumia saa ottaa ja kuulemma se ehkäisee raskausmyrkytystä jopa Tuossa enemmän asiasta http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/230103_01.html

 

Huomenia!

Poksujille :flower:

Hapsiainen Magnesium on ihan sallittu ja oikein hyvä juttu raskauden aikana.

Mä olen saanut vaivakseni yöhikoilun. |O Ja korvat vaivaa edelleen, tänä aamuna toinen korva tuntui olevan tukossa ja vähän kipeä, olin ilmeisesti nukkunut liian kauan samalla kyljellä. Olo ei muutenkaan ole paras mahdollinen, päähän sattuu ja on semmoinen kipeä olo.

Empuuu ja Anni/Elmer rv18+6

 

Empuuu mainitsi yöhikoilun. Mä hikoilen koko aika. Tuntuu että vauva on kuin kamiina joka lämmittää, raajat on välistä ihan tulessa ja on hiki kuin helteellä |O

Onnea ultrassa kävijöille :flower:

Aika matelee, eikö kenestäkään muusta? 18 viikkoa laskettuun aikaan :x :xmas: |O