***HUHTIKUISET Marraskuussa***

jenskuliini voimia paljon lähettelen :hug: Päätöksesi on toki ymmärrettävä, mutta kuuntele itseäsi. Älä muuta itseäsi, lapsen isän on muututtava. Muista ettei sinussa ole mitään vikaa! Yhdyn muisen kannustavaan mielipiteeseen terapeutista. Nimenomaan te parina, ei vain sinä yksin. Itse en varmaankaan pystyisi antamaan anteeksi pettämistä, ainakaan noin nopeasti kuin sinä. Se vaatii paljon.. Hyvä, että tänne kirjoittaminen on helpottanut sinua. Kirjoita tulevaisuudessakin, se auttaa varmasti selvittämään omia ajatuksiasi itsellesi Toivottavasti saat läheisiltäsi tukea ja apua!

Olemme mieheni kanssa uskovaisia, muttemme tuo sitä välttämättä joka tilanteessa vieraille ihmisille esille. Ei päällepäin näy siis Lapset kasvatamme uskomme voimin. Odotamme kovasti, että esikoinen pääsee pyhäkouluun

Enempää en nyt ehdi kommentoimaan.
Huomenna rakenneultra aikaisin aamulla!!!!!!! Enää yksi yö..

Heipat!

Greddy ja Piksu 20+4

 

Au,au,au....mua sattuu.... oikealle puolelle mahaa,viiltelee kipeästi....Kuinkahan on normaalia??pelottaa... olette puhuneet noista viiltely kivuista,mutta teillä keillä niitä on,niin olen ymmärtänyt että tuntuneet nivusissa/emättimessä eli jossain tuolla paljon alempana kuin minulla... Sanokaa nyt että tämä on ihan normaali raskaus oire...

 

Hemmi Kyllä mua on viillellyt alamahaan, juurikin jommalle kummalle puolelle, ei keskeltä. Liitoskipuja mun mielestä..

 

Mä olen ymmärtänyt että ne liitoskivut on lantion ja alapään luuliitoksien löystymisestä johtuvia kipuja,mutta mulla sattuu paljon ylemmäs.Voisko nämä olla jotain kohdunkasvusta johtuvia kipuja tms.?

 

Hemmi mulla on ollu kovaa, viiltävää ja äkillisesti alkavaa kipua navan kohdilla vasemmalla puolella varsinkin. Niin kovaa että on pitäny mennä suurinpiirtein kaksinkerroin. Mutta oon tulkinnu joksikin raskausoireeksi.. Vauvalla ollu kaikki kunnossa kuitenkin. Luulisin ettei ole syytä huoleen, noita kipuja on raskausaikana niin paljon. :hug:

 

Hemmi voivat hyvin olla kohdun kasvuun liittyviä juttuja, mutta jos oikein kovasti alkaa sattua ja pitkään kerrallaan (ei auta asennon vaihtaminen, eteenpäin kumartuminen), otahan neuvolaan yhteyttä. Toisen kivun määrää on niin vaikea arvioida, mutta itsellä kohdun kasvu aiheuttaa kipuja eri puolille vatsaan ja ovat olleet viiltäviä ja kiristäviä/polttavia ja kestäneet jonkinaikaa kerrallaan. Ei siis jatkuvaa kipua joka ei välillä lopu. Liitoskivut puolestaan ovat minulla sijoittuneet nivusiin, lantioluiden alueelle.

Uskosta olette puhuneet. Olen ev.lut. ja apostolinen uskontunnustus kuvaa hyvin sitä mihin uskon. Iltarukous on osa päivittäistä arkea lasten kanssa. Kirkossa käydään säännöllisen epäsäännöllisesti milloin milläkin kokoonpanolla. Lapset tekevät ajallaan uskonpäätöksensä itse, kuten jokainen. Toisen puolesta sellaista päätöstä ei voi tehdä, omasta sydämestä se lähtee. Minun uskostani tietää varmaankin lähipiirissä kaikki, vaikken asiaa tapetilla pidäkään. Äitini on uskossa, isäni on ateisti. Molemmat ovat arvomaailmansa tuoneet julki hyvin, siksi minulla on kiitettävästi ollut vaihtoehtoja ja näkökulmia tarjolla kun aikanaan olen itse elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä miettinyt.

Donu

 

heippa taas!

ja olipaha luettavaa !

Jenskuliinille täält kans tsempit, mitä sitten päätätkään tehä :heart: ! Vaikee tilanne ja sä oot tosiaan se joka sitä joutuu sietää, joten vaikea hypätä sun saappaisiin neuvomaan :/ ...

Tääl kans kipuja löytyy jos minkä herranmoisia !! Esikoisen odotuksessa ei mitään ja nyt sit kaikki, kiitoooooos!

Rasvailuihin, esikoisen odotuksessa en rasvaillu ja iho tuntu hyvältä, arpia ei näyttäny tulevan vaik maha oli jäätävä, KUNNES koitti rv 38+1 ja yks kaunis aamu koko pötsi oli täynnä raitoja, onneks tosin vaaleita. Ja poika sit synty KAKSI päivää myöhemmin, jeaaah, ehittiinpä sit raidat hyväs vaihees hankkii.. :headwall: Noh, mut tää kroppa tarttis muutenki vähä työstämistä ennen julkista esittelyä, joten eipä noi raidat paljoa paidan alla kummittele

Uaaah, oli niin paljon muutaki mut en taas muista!

Ja koitan nyt linkittää tähä kuvan meiä Paavon palleista ei jääne varmaan kovin monelle huonollekkaan ultrakuvan tulkitsijalle epäselväks!!

<A HREF="http://www.aijaa.com/v.php?i=5306758.jpg" TARGET="Aijaa.com"><IMG SRC="http://www.aijaa.com/img/t/00939/5306758.t.jpg"></A>

 

no just, en osannu, mut täält näkee-> http://www.aijaa.com/v.php?i=5306758.jpg

Miten ton kuvan saa tohon suoraan :ashamed: ??

 

Sapfo

Mulla on keskiviikkona neuvola joten täytyy siellä sitten keskustella

Donu

Kyllä ajatus vauvoista auttaa jaksamaan Mulle alkaa tulee pikkuhiljaa jonkinasteinen vauvakuume

Ikä
Mulle tuli eilen täyteen 27v. ja mies on vielä 25v.

tukivyö
Sen avulla oon jaksanu paremmin töissä

Marylene ja pikkuiset 21+4

 

Selvä poika juu tuo Sonjasusannan Paavo

 

Yökyöpeli Bliss täällä merkkailemassa...
Nukkumassahan tietenkin pitäisi jo olla, piti kuitenkin käydä vielä lukaisemassa viikonlopun saldot täältä. Kaikenlaista olikin ehtinyt tapahtua.

Jenskuliini, sulla tosiaan on siellä vaikea tilanne. :hug: Puhuminen tosiaan on ainoa ratkaisu tällaisiin ongelmiin, ja terapeutin kanssa keskustelu tekisi taatusti tulevalle isällekin hyvää. Vastuun kantaminen on suhteen yksi tärkeimpiä kulmakiviä, ilman sitä ei voi luottamustakaan rakentaa. Ilman luottamusta taas rakastuminen ei voi koskaan muuttua rakastamiseksi. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa!

Liitoskivuista oli puhuttu, sekä harjoitussupistuksista. Mua vaivaavat molemmat, enemmän ja vähemmän... Liitoskivut alkoivat tässä raskaudessa jo viikolla 5+, mulla ne ilmenevät erityisesti nivusten alueen ja sisäreisien kipuna. Kävely on usein hankalaa, ja nukkumaan käydessä on todella vaikeaa löytää hyvää asentoa. Liitoskivut löysentävät luuliitoksia ja niveliä, mulla nivelet ovat löystyneet ihan jokapuolelta kroppaa, jopa leukanivelistä, pureskellessa naksuu ja onpa jäänyt jo leuat hetkeksi jumiinkin. Tätä samaa on esiintynyt mulla aiemmissakin raskauksissa, joten tämä on vain kestettävä taas... Harjoitussupistukset ovat minulla sen verran kivuliaita että supistuksen tullessa katkeaa kävellessä askel taatusti ja olo tuntuu hetken aikaa epämukavalta muutenkin. Eli eivät ole mitään ihan kivuttomia. Synnytyssupistukset ovat kuitenkin ihan toista luokkaa, samaa sukua toisilleen kyllä, samalla lailla alavatsalla ja selässä tuntuvia kuin nämä harjoitussupparitkin, mutta kipu on polttavaa ja aaltoilevampaa. Aiemmat raskaudet ovat menneet myös supistusten saattelemana, mutta liian aikaisin ei mitään ole kohdunsuulla kuitenkaan tapahtunut. Viime raskaudessa viikolla 37+0 lääkärin tarkastuksessa lääkäri kommentoi supistusten aikaansaaneen jo sen verran, ettei kauaa varmaan enää h-hetkeen ole. Tyttö syntyi sitten viikolla 40+0, vaikka en tosiaan sen enempiä lepäillyt kuin siihenkään saakka. (Itseasiassa muutimme juuri silloin, ja oli aika rankka ja stressaavakin jakso raskaudessa, mutta loppuun asti meni kuitenkin.)

Tosi moni on kyllä saanut poikalupauksen! Ihan alkaa jo jännittää miten mun tyttöoloni käykään... Rakenneultraan on vielä tovi aikaa (8.12 vasta), joten jatkan pähkäilyä ja kuvittelen pikkuisen edelleen tytöksi.

Linea negraa ei vielä ole näkyvissä, mutta edellisistäkin se on ilmestynyt vasta joskus puolenvälin jälkeen, katsotaan kuinka nyt käy. Kovin vahvaa viivaa mulla ei koskaan ole ollutkaan, ja hieman navan yli se on molemmilla kerroilla yltänyt. Raskausarpia on edellisillä kerroilla kertynyt kyllä, ensimmäisestä jo tuli mahtavat raidat lantiolle, reisien ylä- ja sisäosiin, alavatsalle, rintoihin... Kakkosesta ensimmäiset tulivat vasta viimeisellä raskauskuulla, vaikka vatsani oli silloin paljon suurempi kuin ensimmäisestä. Nyt muutama vanha raskausarpi on alkanut uudelleen punoittaa, ja ollut jopa kipeäkin. Mulla arvet lantiolla ovat kyllä sen verran syviä olleetkin, ettei kipu todellakaan ole mikään ihme. Muistan edelleen tunteen, kun raskausarpi ratkeaa näkyviin iholle. Niistä pahimmista kuului suorastaan *naps* ja kirveli, kun kudos ratkesi. Auts! Mulla on lievästi atooppinen iho (harvoin siis joudun kortisonia käyttämään, mutta perusvoiteita jatkuvasti), ja varsinkin talviaikaan rasvaa todella kuluu, siinä varmasti osasyy miksi mulle todellakin tulee helposti arpia.

Uskonasioistakin oli kyselty. Me emme miehen kanssa kumpikaan kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmittymään, mies on suorastaan ateisti, tai vähintäänkin skeptikko, mulla taas enemmänkin juuri tällainen "universaali maailmankatsomus" kuten jollain muullakin täällä. Uskon siis kyllä jumalaan, mutta mulle jumala ei ole mikään persoonallinen hahmo, vaan kaikessa elävässä ja elottomassakin oleva voima. Lapsiammekaan ei siis ole kastettu, eikä tulla kastamaan ilman omaa tahtoaan. Nuorempana jaksoin näistä elämänkatsomuksellisista asioista keskustella tuntikausia...

Jahas, kello on ihan kamalasti taas, miksen osaa käydä nukkumaan vähänkään fiksuun aikaan? Aamulla taas aikainen herätys kuitenkin. Ääh.

Moni asia jäi varmaan taas kommentoimatta, mutta siitä huolimatta onnistuin, jälleen kerran, aikaansaamaan jättipitkän raapustuksen. Hups. :ashamed:

Nyt Bliss ja pikkuinen 19+2 (ei kun +3, onhan jo maanantai) menevät vihdoin nukkumaan. Tai ainakin Bliss. Pikkuinen luultavasti aloittaa taas jumppatuokionsa kun kallistun sängynpohjalle...

 

Huomenta!

Tää sit raahautuis tänään töihin...Ja piru et väsytti....
Täällä oli keskusteltu uskonnosta me molemmat miehen kanssa kuulutaan kirkkoon mut ei mitenkään olla aktiivisia sen suhteen. Poika on kastettu ja häät on vietetty kirkossa ja tää seuraavakin tulee saamaan kirkollisen kasteen, mutta lähinnä kirkossa käydään häissä ja hautajaisissa.
Me molemmat varmaan jollain tavalla uskotaan jumalaan, mut ei rukoilla tms. lapsen kanssa, hän saa päättää itse mitä tekee isompana. Käy kyllä kuitenkin tarhassa pyhäkoulussa sun muuta ja tän pikkusen kanssa varmaan alan sit käymään taas perhekerhossa, etten vallan jämähdä tänne kotiin. Se on siis seurakunnan järjestämä, mut sinnehän saa tulla vaikkei kirkkoon kuuluiskaan.

Mitähän muuta...
kipuilua löytyy täältäkin jos minkälaista. Mut en niistä niin ole huolissani, kun liittyvät selkeesti tuohon mahan kasvuun ja liitoksien paukkumiseen. Lonkat vihottelee ja issias muistuttaa olemassaolostaan jatkuvasti, ja jännityksellä odotankin tätä päivää ja harjottelun alkua, että kuinka mulla paikat kestää.
No, ei se auta. Pakko alkaa valmistautuun sinne työpaikalle raahautumista. Onneks on niin lyhyt matka et autolla ei mene kun se 5 minsaa ja perillä.
Nyt ei jaksa lähtee käveleen tuonne vesisateeseen...Täällä tulee kaatamalla vettä!!
Mahtava talvi...

buam ja pikkumyy 17+5

 

Huomenta huomenta,

Hui mikä määrä tänne on tullutkaan tekstiä. Kävin viikonloppuna lueskelemassa kyllä puhelimella kirjoituksia, mutta sillä ei oikein jaksa alkaa naputtaa.

Kokeillaan muistanko nyt yhtään mitään.

Ensiksikin Jenskuliini :hug:
Tuo on hankala tilanne missä olet, mieti oikeasti mitä sinä haluat ja kuinka annat toisten kohdella sinua. Suosittelen monen muun tavoin myös jossain parisuhdeterapeutilla käymistä. Juttelu ulkopuoliselle auttaisi avaamaan varmasti monta asiaa.
Itseäni on petetty edellisessä suhteessa ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt lähteä ensimmäisen pettämisen jälkeen kävelemään. Silloin rohkeus ei riittänyt irtaantua suhteesta, mutta nyt kun tuosta suhteesta on aikaa kulunut neljä vuotta, niin voin sanoa että oli yksi elämäni parhaimmista (mutta vaikeimmista) päätöksistä kun lähdin.

Raskauden ihanuudesta Mä en tiedä oikein voinko sanoa että nautin raskaudesta. Olen luonnollisesti erittäin onnellinen siitä että olen raskaana, mutta en osaa asettua samalle viivalle näiden tuttujeni kanssa jotka hehkuttavat sitä että "voi kun sinulla on nyt kivaa odottaa kun masu kasvaa". Ai pitäiskö sen olla kivaa? Samalla kun kolottaa joka paikkaa ja koko ajan on pelko siitä että meneehän kaikki hyvin?

Rakenneultra Mulle tehtiin myös rakenneultra vatsan päältä. Näin uskon sen tapahtuvan muuallakin.

Tapaaminen Sellainen olisi varsin mukavaa!

Liikkeistä Mulla alkoi nuo liikkeet tuntumaan navan oikealla puolella, vähän alempana aluksi ja siinä kohdalla ne nytkin voimakkaimmin tuntuvat. Ultrassa selvisikin että pienen jalat ovat siinä kohdin joten potkujahan ne olivat. On muuten aikamoinen liikkuja tää asukas, tänä aamunakin herättiin jo viideltä voimistelemaan. ZZZzzz...

Usko Mä en oikein osaa koskaan määritellä tätä asiaa. Olen käynyt rippikoulun, perheeni ei ole mitenkään uskovainen enkä tiedä itsekään uskonko mihinkään, ehkä en. Kirkkoon en tällä hetkellä kuulu, mutta tarkoitukseni on nyt joulukuun aikana liittyä ihan sen takia että haluan kuitenkin lapselleni kristillisen kasteen sekä haluan että lapseni käy myös rippikoulun ja saa jollain tavalla muutenkin kristillistä kasvatusta.

Joku uusikin oli tainnut tulla joukkoomme, tervetuloa! :flower:

Sitten vielä vähän omaa napaa.
Lauantaina käytiin Helsingissä shoppailemassa. Kävimme katselemassa ensimmäistä kertaa vaunujakin. Emmaljungan yhdistelmät (jotkut niistä monista ) ovat varmasti sellaiset jotka meille vielä jossain vaiheessa päätyvät.

Niin ja löysinhän nyt talvitakinkin, johon uskon mahtuvani ehkä jopa koko raskauden ajan. Takin löysin Stockalta, Vero Modan takki, ei mikään mammatakki vaan muuten sen mallinen että mahaakin sinne pitäisi mahtua.

Tänään pitäisi käydä etsimässä urheilubikinit, jotta pääsisin taas uimahalliin. Enää on turha haaveilla että mahtuisin entiseen uimapukuun. Bikinit olisivat ehkä se turvallisin hankinta, niin mahtuisi josjonkinmoinen maha sinne.

Mutta nyt töiden pariin. Todella pirteänä vajaan viiden tunnin yöunien jälkeen.

- Hapsiainen ja Herne 21+5 (Niin ja meillä Herne-nimi näköjään pysyy vaikka ei tuo toinen taida enää ihan herneen kokoinen olla )

Niin ja Buam, vettä sataa täälläkin kaatamalla. Oikein marraskuinen fiilis siis...

 

uskomisesta Itselläni on aika yleisuniversaali asennoituminen, arvostan kaikkia tapoja elää henkisesti eli uskontoja, ja itse uskon johonkin korkeampaan tarkoitukseen tietämättä oikein mihin Lapsille varmasti välittyy jollain tasolla henkisyyteni, vaikken tule sitä heille suoraan opettamaan, saavat itse sitten kehittyä suuntaansa. Mieheni pelkää vähän hörhöilyjäni, kun välillä toivoo, etten heille sitten opeta mitään omia uskomuksiani.

Vähän samat fiilikset täällä uskon suhteen. Minä kuulun kirkkoon, mies erosi muutama vuosi sitten sieltä. Itse olen ehkä tapauskovainen enemmän, pidän kirkollisista juhlista kuten joulusta ja pääsiäisestä vaikkei meillä kotona mitenkään uskonnollista aspektia niissä muistella. Mulle on opetettu iltarukous aikoinaan ja haluaisin sen lapsillekin opettaa mutta mies pitää sitä turhana loruiluna. Hmm.. taidanpa silti sen opettaa sillä itse olen rukoillut myös aikuisena, tosin hieman epäuskoisena, mutta kuitenkin rukous on antanut voimaa oli sitä jumalaa olemassa tai ei.

Kohta neuvolaan ja sitten taas tänne raportoimaan

 

Huomenna poksutaan, :heart:
Tänne on tullut ihan mielettömästi tekstia, en edes muista enää kaikkea .
ikää kysyitte.Mä olen 24 ja mieheni on 25. Yhdessä oltu 6,5 vuotta josta naimisissa tulee joulukuussa 6 vuotta.On meillä ollut omia vaikeuksia ja erittäin vaikea oli suhteen alussa koska oltiin molemmat niin nuoria. Mutta kaikesta on selvitty ja yhdessä ollaan.

Uskonto. Olen itse hyvin uskovainen. Sitten kun on saanut enkelivauvan sitä vaan alkaa uskoa että kuoleman jälkeen on elämä ja että me nähdään joskus ihan varmasti :ashamed:
Neuvolassa on käyty ja kaikki oli hyvin. Verenpaine oli matala ja paino on vieläkin -3 kg lähtöpainosta. Mutta muuten kaikki hyvin.





Tapaaminen olisi minusta tosi hyvä idea! Koska ei mulla ole sellaista kaveria joka olisi mun kanssa samaan aikaan raskaana niin. Sen takia on mukava tulla aina tänne ja vielä mukavampaa olisi nähdä teitä :kieh:
Mutta, mutta nyt täytyy lähteä koiran kanssa lenkille ja sitten töihin.
Ai niin rasvauksesta mä käytän päivittäin weleda rasva. Olen aina rasvanut ihoa koska se on hyvin kuiva ja hilseileva.
Dagger+papu 16+6

 

Ohoh, tummennukset eivät menneet ihan nappiin

 

Huomenta! Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. :wave:

Ei mitään raportoitavaa, lueskelen vain muiden juttuja.

Empuuu ja Anni/Elmer 18+5

 

"Mieheni" ei suostu kanssani menemään pariterapeutille eikä halua myöskään olla kotona kun psykiatri tulee koti käynnille :'(
Mun isä puhui kihlattuni kanssa (ollaan edelleen kihloissa mikä oli toniin toive ) ja sanoi sille että jos rakastat mun tytärtä niin sitten sä menet sen kanssa vaikka kuuhun jos on pakko....
Kyllä meni kihlattu hiljaiseksi

olen saanut ihan kivasti tukea parilta tyypiltä ja mun isältä ja äitipuolelta, sekä täältä palstalta... Kiitos siitä... Oma äitini ei välitä yhtään ja se sattuu.....

Onneksi pääsen rakenneultraan poriin ei tarvitse tressata että mistä saan kyydin.... =)

pitikin kysyä.... Onko normaalia että jos ei ole syönyt koko päivänä hyvin ja täyttävästi (silloin kun kihlattuni jätti minut niin en oikein syönyt kuin pari leipää aamupäivän aikana) ja sitten kun syö niin vatsa tuntuu koko ajan tyhjältä.....? Minulla oli sellainen olo aika pitkään ja pelkäsin että jotain on pielessä, mutta eilen mieheni kuuli sydänäänet =)

Toivon vaan että kaikki menee hyvin ja että tuo äijä pitää lupauksensa ja koittaa muuttua, sillä minä en enään ole se joka yksin koittaa pitää suhdetta pystyssä!!!!

Niin olen aivan unohtanut...täällä on kyselty ikä juttuja.... Olen 21-vuotias...täytän aika pian 22- vuotta

 

Ihanan helpottunut olo tuli kun luki näitä viimesimpiä kirjotuksia kaikista kivuista ja säryistä... Mulla on ilmeisesti liitoskipuja ollut eilis illasta asti TODELLA kovana.. alko ihan yhtäkkiä.. yö oli niin tuskanen, tänään kävin työterveydessä, soitin neuvolaan ja ne antavat tänään vaan rokotteita, ei siis edes vastattu vaan joku vastaaja pälätti. No 17.25 aika työterveys lääkärille et katotaan sit mitä siel sanotaan, mutta tänään ei ole enää pystynyt askeltakaan käveleen irvistämättä, aivan julmettu kipu vasemmalla puolen mahassa/lonkassa jne. Syvästi vain toivon että olisivat niitä liitoskipuja eikä mitään pahempaa, mutta ehkäpä toivottavasti tuolla lääkärillä jotain selviää.

-Jastu 19+2

 

Jenskuli, voimia sulle. mut mieti mikä teitä pitää yhdessä jos kihlattus ei ole valmis setvimään asioita. Ei niitä kannata jättää kaihertamaan. Voimia sulle ja onnea mihin ratkaisuun päädytkin. Ja ihanaa että sulla on tukijoukkoja! :hug:

Tää alkaa heräilemään ja nousemaan jostain umpiväsymys sumusta pikkasen hieno tunne kun saa jotain aikaa eikä vain väsytä Ja tänään vaan yökin veskissä mut ei tullu limaa enempää ulos, et josko tää tästä (no katotaan viikon päästä )
Sit sain tilattua ja ihme kyllä löyty meidän toukkiksen vaunuihin uudet pyörät ei tarvi miettiä et mitä jos ne murenee alta pois. Meillä siis 70 luvun puolestavälistä vaunut valmiina, nyt niihin saa pyörät ja sisukset teen tietty uusiksi

Unico ja Toukka 17+3

 

Neuvolassa käyty ja kaikki ok. Seuraava kerta sitten jouluviikolla. Sain kelan paprut ja lähetinkin ne jo verkossa. Hakeeko kukaan muu etuuksia kaksi lasta kolmessa vuodessa -periaatteen mukaan?

Sokerirasitus on viikolla 28 ja pelkopolille tulee myöhemmin kutsu.

Siinäpä se.

 

Rakenneultra takana..
Kaikki hyvin ja hienosti kasvaa pikkunen.. :heart: :heart:
Istukkakin on tuossa etuylhäällä joten siinä sitä miksei liikkeet "kunnolla" tunnu, onneksi näin ettei alepana sectio arven päällä..
Tosi mukava täti oli ultraamassa, katsoi sydäntäkin tooosi pitkään kun sanoi huomanneensa papereista että esikolla oli se VSD. Ainakin nyt näyttäis siltä että tulokkaalla kaikki myös siellä kunnossa, sanoi ettei millään saa näkymään mitään ylimääräisiä suihkeita. :heart:
Ihanan huolellinen.
Ainoa miinus mikä taas oli, pääsin taas myöhässä huoneeseen. Taitaa olla kättärillä ennemmin sääntö kuin poikkeus että vartin verran myöhästyy..

Sapfo; meinasin kanssa hakea tuolla periaatteella eli viime äippärahan mukaan.. Nyt kun ole jo täyttänyt paperit niin tarviiko mitä liitteitä vielä mukaan, siis ton neukkarin lapun lisäksi?
Aiemmissa olen ottanut 6kk tulojen mukaan ja palkanlaskija hoitanut mun tuloselvitykset..

Nyt ei jaksa muuta kommentoida.. Vielä niin tohkeissani siitä ultrasta..
Jännä miten se aina vaikuttaa näin. :heart: :heart:




Lisään vielä tän oman muistutuksen..

 

Painonnousu: keskiviikkona neuvolakäynti ja silloin selviää. Näyttää että +5kg ainakin

Marylene, myöhästyneet synttärionnittelut, ollaan sit jousimiehiä molemmat.

Hapsiainen kirjoitti kyllä hienosti tästä raskauden "ihanuudesta" samoilla linjoilla olen, että onhan se ihanaa kun on raskaana, mutta onko kaikki tämä kipukin pakollista ihanuutta... Ja huoli. ei riitä huolehtia ensimmäiset 12 viikkoa kun km riski pienin, sitten on viikolle 24 jolloin pienellä mahdollisuus syntyä ja voi sitä huolta kun viikot 40 lähenee, syntyykö liian aikaisin vai meneekö yli. Ja ei ne huolet siihen lopu, lapset tuo huolta jatkuvasti. Kiusataanko pientä tarhassa tai onko lapseni yksi kiusaajista?!? sitten nuo kaikenmaailman hörhöt joita ulkona liikkuu, miten suojella pientä pahalta maailmalta tarpeeksi? * huokaus *

Sapfo minä taidan myös saada kutsun pelkopolille. Mitä sinä eniten pelkäät? Itse pelkään että synnytän kotona yksin. Lapset tulleet niin syöksyllä että vaikka sairaalaan on lyhyt matka, epäilen silti ehtiväni sinne. Ja sitten pelottaa että kätilö on joku työhönsä kyllästynyt akka/ukko.

Unico, ihana kuulla että alat reipastua. Minä olin eilen aivan ylireipas ja voin vain ihmetellä miten jaksoin tehdä kaiken mitä olen tehnyt :flower:

Isäni siirretään tänään toiseen sairaalaan ja leikkaus huomenna. Pyydänkin kauniisti, että he jotka uskovat Jumalaan voisitteko rukoilla isäni puolesta. Isä on aika huonossa kunnossa nyt .

Fantastic4 Ihania uutisia! eihän tuo vartti ole mikään minä jonotin np ultraan 1h 15min meinasi jo usko loppua että onkohan minut unohdettu.

-Chiq ja Taneli rv 18+3

 

Fantastic4 Ihania uutisia! eihän tuo vartti ole mikään minä jonotin np ultraan 1h 15min meinasi jo usko loppua että onkohan minut unohdettu.

-Chiq ja Taneli rv 18+3

Juu ei tuo tosiaan ole aika eikä mikään, huvittaa vaan kun aina kutsussa pyytävät vähintään varttia aiemmin ilmoittautumaan..

Viimeksi kun äippäpolilla ravastin parhaillaan odottelin sen puoltoista tuntia huoneeseen pääsyä, ja tuplien ultraus kun kesti ja kesti meni kokonaisuudessaan vissiin lähemmäs kolmea tuntia.. Ei muuten mitään mutta appi oli tytön kanssa viereisessä puistossa leikkimässä..
Olivat onneksi käyneet kahviossa välillä..

Jaksamisia sinulle ja paranemisia isällesi!

 

Sapfo; meinasin kanssa hakea tuolla periaatteella eli viime äippärahan mukaan.. Nyt kun ole jo täyttänyt paperit niin tarviiko mitä liitteitä vielä mukaan, siis ton neukkarin lapun lisäksi?Aiemmissa olen ottanut 6kk tulojen mukaan ja palkanlaskija hoitanut mun tuloselvitykset..

En tiedä jos olet töissä meneekö nuo laput kuitenkin palkanlaskijan kautta? Tai miksi ne sieltä menisi jos et hae työtulojen perusteella. Hmm.. en osaa nyt sanoa mutta itse laitoin vain sen neukkarin lapun mukaan mutta olenkin kotona tällä hetkellä eikä palkanlaskijaa ole olemassa.

Onnea muuten hyvistä ultrakuulumisista!