Täällähän on ollut vilkas päivä, kiva!
Oila kysyi
mahan ympärystä. Noin 110 senttiä, sain siihen jenkkakahvojakin mukaan. Olin luullut, että olisi ollut vieläkin isompi, kun mulla on se valtava sf-mittakin. Vähän OT, työkaveri (sellainen vanhempi nainen) sanoi, että olen laihtunut. Vähän omituinen kommentti valaankokoiselle raskaana olevalle.
Mulla ei ole jäänyt entiset
lempiruoat syömättä. Aluksi oli sitä lihan inhoa, mutta nyt menee sekin. Ehkä ainoa on vaalea leipä, jota joskus on tehnyt oikein mieli, mutta nyt ei oikein maistu (pitäisi varmaan olla sitten riittävän vaaleaa eli pullaa!
)
Bettis puhui
sairaalakassista. Menitkin mainitsemaan, kohta varmaan tuolla eteisessä roikkuu kassi valmiina.
(Todellisuudessa meillä on niin lyhyt matka sairaalaan, että eiköhän sen kassin ehdi pakata siinä lähtiessä.)
Oletteko muutes miten paljon hankkineet ihan pieniä,
50-senttisiä vaatteita? Etukäteenhän ei kai voi oikein tietää, millaista käyttöä niille on. Riittäisikö, jos olisi ihan muutama (vaikka 3) vaatekertaa niin pientä? Siskolta kuulemma löytyy sitten varastosta vielä pienempää "early baby" kokoa (brittikoko, siis joku 2,5-kiloinen), jos sattuu etukäteen syntymään...
Aika hurja tuo
Maaritin tilanne. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin ja pääsette sinne 34+ -viikoille! Kuulostaa onneksi siltä, että parasta mahdollista osaamista on kuitenkin tarjolla!
Sori
Äiti maa sekoitin taas mielessäni sinun ja
MrsR:n asuinpaikat. Olen tehnyt sen jo monta kertaa. Olette varmaan niin samannäköisiä.
Onnea
Keltakukalle hyvistä sokereista.
Ja
MrsR, älä lietso paniikkia!
Mulla meinaa aina silloin tällöin paniikki iskeä! Meille on tulossa vauva! Oikeasti. Vuosi sitten itkettiin, että eikö saada ikinä vauvaa ja nyt sellainen on kohta täällä. Ihmeellistä!
Amorelle tsempit
rannekanavaoireyhtymän kanssa. Mähän oon tuskaillut sen kanssa parisen kuukautta. Ootko käyttänyt rannetukia nukkuessa? Mulla on joka yö, vähän siedettävämpää. Saikulla en ole ollut, mutta viikko sitten viikonloppuna, kun muutaman yön valvoin ja itkin käsikipujen kanssa, päätin että nyt riittää ja ruinaan saikkua. Sitten tulikin mahatauti ja se on (oikeasti) ainoa asia, joka on tässä syksyn mittaan auttanut, kun kaikki turvotukset katosivat. Turvotus on tietenkin tullut takaisin, samoin puutumiset eikä kädet mene nyrkkiin jne, mutta helvetillisiä kipuja ei vielä ole takaisin tullut. Huomenna menen lymfaan, jospa siitä nyt olisi apuja. Mulle lääkäri sanoi, että vaikka oireet katoaisivat synnytyksen (ja turvotuksen loppumisen) jälkeen, niin tod.näk. joskus joudutaan leikkaamaan. Ja jos ei ole helpottanut kuukausi synnytyksen jälkeen, niin sit leikkausjonoon. Vähän vaan mietin, et eikö olisi kannattanut leikata ennen synnytystä (kun sekin olisi mahdollista), jos tollainen riski on. Mitä ihmettä sitä tekee kädettömänä pienen vauvan kanssa?
Heidukallakin ollut jännät hetket, onneksi kaikki on hyvin! Samoin
ilalla!
Ja toivotaan, että
Tuuliannaliinan vauva pysyy käyrillä. Eikös se vauva yleensä kaiken tarvittavan ota äidin elimistöstä, ellei nyt ihan nääntymyksen partaalla elä? Mutta sen olen tuttavapiiristä kuullut, että imettäminen ei ole onnistunut, kun ei raskauden aikana saanut yhtään rasvaa kroppaan.
Nyt seuraa illan ällötysosio, nimittäin lima-asiaa, pahoittelen. :ashamed: Valkovuodon määrä on toki kasvanut viime viikkoina, mutta tänään päivän mittaan on tullut merkillistä limaa, useaan otteeseen ehkä teelusikallinen yhteensä. Vähän tulee räkä mieleen, keltaista, ehkä jopa aavistus vihreään taittuvaa. Klöntteinä. Ei verta, ei koske mihinkään erityisesti tms. Ei kai limatulppa voi alkaa irtoilla näin aikaisin? Vai voisiko olla jotain tulehdusta?
P-L 29+1