HELMIKUUN HELMET 2013 *marraskuu*

Heippa taas pitkästä aikaa!

Harvemmin kirjoittelen, mutta sitäkin ahkerammin luen!

Jaksamista kaikille petilevossa oleville!

Itsellä aika paljon kivuttomia supistuksia, reilusti yli sen mitä "saisi" olla ja joskus iltasella sattuvatkin selän puolelle kovasti. Tänään neuvola, jossa pitää asia ottaa puheeksi. Kuulemma 2vk jonot neuvolalääkärille eli SVOlle ne sitten ohjaavat tarkastukseen jos tarvetta on. Jotenkin sitä vaan ajattelee, että eihän se supistelu nyt vielä mitään tarkoita, mutta kai sitä olisi syytä tarkistuttaa..

Sokerirasitus on keskiviikkona. Ei muuten sen kanssa ongelmia, mutta se istuminen on siellä niin tylsää! Viimeksi sain puhtaat paperit ja todella toivon nyt samaa!!

Äitiyspakkaus ja rahat on vielä hakematta kun olen odottanut seuraavan palkan tulemista. Tulot siis 6kk mukaan. Nyt sitten keskiviikkona voi ne laittaa hakuun! Vakuutuksesta tuli jo sentään päätös, että se on myönnetty. Jotain siis saanut aikaan...

Mukavaa tätä viikkoa kaikille!

Past ja Sintti

 

Huoh, katkonainen uni alkaa täällä vaivata liitoskipujen lisäksi, joten erittäin väsynyttä huomenta vaan. Täältä lähtee kohta yksi zombie vaappumaan ankkamaisesti kohti lääkärin vastaanottoa. Viikonloppuna ilmestyi nivustaipeeseen joku ihme turvotus, kai tosta voisi lääkäriltä kysyä ettei ole mikään ihotulehdus yms...
Viikonloppu menikin oikein mukavasti, lauantai lepäillessä ja sunnuntai isänpäivää viettäen lähisukulaisten seurassa. Kerrankin oltiin "koko porukalla" kasassa samaan aikaan Yökh, pahoinvointi nostaa taas päätänsä. Eilen oli oikein kunnon kuvotusta ennen aamupalaa, tänään alkoi samoihin aikoihin kun sain aamupalan syötyä. Sai hiukan taistella, että pysyis edes alhaalla. Mä kun niin toivoin, että tää olis ollut jo ollutta ja mennyttä alkuraskautta. No onneksi jäljellä ei ole kuin muutamia kuukausia.

Hyi kauhistus, mä en edes uskaltaisi lukea/katsoa noita itsestään ja lapsestaan piittaamattomista kertovia dokkareita/tekstejä, alkais suututtamaan aivan liikaa. Kun itse kuitenkin tekee kaikkensa, että oma kroppa+lapsi pysyy mahd. terveenä. Jotkut naiset kyllä tuntuu luulevan, että raskaus on syy "pistää ranttaliksi" syömisen ja muiden elintapojen kanssa Toki pitää joskus herkutella ja hemmotella itseään, mutta rajansa kaikella. Ei tarvi pullaa popsia ja mussuttaa ties mitä roskaa kaksin käsin ahmien vain "koska mähän oon hei raskaana, pitää syödä kahden edestä...."
Kuten en myöskään ymmärrä raskaana tupakoivia/viinaa kiskovia, tuskin ne sitä tupakkaa vastasyntyneen suuhunkaan on työntämässä tai täytä tuttipulloa pirtulla (toivottavasti..)! Itse kun suurin piirtein juoksen karkuun, jos näen jonkun lähimaastossa kaivavan tupakkaa esille ettei altistuisi myöskään passiiviselle tupakoinnille.

 

Raskausdiabeteksestä olleista jutuista niin minä oon ainakin ite ajatellut noita kaikkia mediassa olleita juttuja aiheesta - ne kun on aina niin kamalan kärjistettyjä. Toki ruokailut ja muut ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä, joskus syyllistyy noihin herkutteluihin itekin, mutta mitä pikaruokaan tulee niin syön sitä todella harvoin. Sen kummemmin nyt tuohon ruokailuun paneutumatta sanottakoon, että mulla on tehty kaikki mahdolliset sokeriin liittyvät testit kaksi vuotta sitten ilman pakottavaa syytä ja silloin arvot olivat erinomaiset (sokerirasitus 0h 4,5 2h 7,0) myös pitkä- ja lyhytaikainen sokeri mitattiin verestä (viitaten tyypin 1 diabetekseen) ja nekin arvot olivat paremmat kuin hyvät. Siispä tiedän sen, että ilman raskautta tätä tilannetta ei olisi. Kroppa on kaikin puolin muutenkin ihan sekaisin, jopa niin, että on tuskallinen olla - aineenvaihdunta ja ruoansulatus elävät ihan omaa elämäänsä. Mutta olen kyllä ollut koko aikuisikäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen, viimeksi varmaan lukiossa olen ollut mitoissa, joiden kohdalla BMI on ollu alle 25 - lähimpänä olen ollut kolme vuotta sitten, kun BMI oli 26. Eikä siinä mitään, syön monipuolisesti ja terveellisesti sekä liikun. Niin kuin terkkarikin jälleen tänä aamuna sanoi, ruokavaliossani ja liikkumisessani ei ole mitään sellaista, mihin pitäisi puuttua. Nämä ovat nyt niitä täysin itsestä riippumattomia asioita, joita väkisin stressaan, vaikkei tarvitsisi saatika pitäisi. Ensimmäinen paastosokeri on siis mitattu tuolla omalla mittarilla ja eilisen isäinpäiväherkuttelun jälkeen arvo oli erittäin hyvä 5,1. Siksi siis positiivisin mielin jatkoa ajatellen, jos arvot pysyvät hyvinä, vältän insuliinit.
Eli tällä stoorilla tahdon nyt hieman valaista sitäkin asiaa, ettei kaikki tosiaan ole omissa käsissä, vaikka kuinka yrittäisi - viitaten Äidiksi2013 mainitsemaan elämäntapojen retuperällä olemiseen ja ylipainoon. Ylipainoinenkin voi olla terve.

Keltakukka tsempit sinne odotteluun ja toivottavasti sulla on arvot kohillaan!

Haa, taas oli jotkut ohjeistukset muuttuneet, kun vasta-aineverikoe otetaankin labrassa ja lähetetään Keslabille - ennen on terkkari sen voinut ottaa ja tulokset katsottu kotikunnan labrassa. Oli meinaan terkkarikin jo sekaisin ohjeistuksen kanssa. Keskiviikkona siis se nlalääkäri ja vasta-aineverikoe, mahdollisesti myös pitkäaikainen sokeri otetaan verestä samalla. On jo valmiiksi entisestä reissusta kyynärtaipeet mustelmilla.

Äiti maa kylläpä tosiaan on vähän aikaa enää, kun alkaa nämä helmikuiset putkahdella maailmaan. Hurjaa.

Voi vietävä, tuota ulkona olevaa keliä. Tuulee ja sataa. Edelleen olen iloinen, ettei tullut noita ikkunoita pestyä - ois turhaa työtä tehnyt.

Nyt sitten pikkuhiljaa valmistautumaan töihin. Illalla joutuu käymään apteekissakin, Renniet on lopuillaan.

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 26+4

 

Sokereista pakko kommentoida kun ite kanssa kärähdys kävi. Meillä on tässä melko pieni kunta, ja tosi moni kerhossa on kärähtänyt sokereista. Moni vaan kärähtäneistä ei oo ollu mitenkään ylipainoisia, vaan ylipainoiset on saanut puhtaat paperit... Eli ei sekään välttämättä vaikuta, ite olin juuri niillä rajoilla ennen rakautta oonko ylipainoinen vai en. Netissä kävin googlaamassa aiheesta viime viikolla ja siellä oli että 8.5% kaikista odottajista kärsii raskausdiabeteksen. Luku jotenkin tuntui vähältä kun meitä tuolla facessakin on monta ketä jäi sokereista kiinni. Mutta se on kuitenkin tosi hyvä että äitejä sinne rasitukseen lähetetään, se on vauvan ja äidin parhaaksi kuitenkin.
Itellä on myös melkosen hyvät ruokailutottumukset kun tein esikoisen jälkeen ruokaremontin ja laihdun parisenkymmentä kiloa. Toki olen syönyt pullaa ja herkkuja aina kun ollaan kyläilty ja ei sellasen pitäis tuohon hirmusesti vaikuttaa. Mulla nostaa sokereita varmaan joku ihan tavallinen ruoka ja sukurasitettakin löytyy.
Ite en ota diagnoosia mitenkään raskaasti, mutta en vaan vielä tiedä miten siitä mittailusta selviän kun piikit ja veri tekee pahaa. Onneks meillä on aivan huippu neuvolatäti ja varmaan keksitään joku ratkaisu.

Selis ja wotwot 28+3

 

Hei vaan, yhtenä kappaleena ja kohdunsun tilanne jotakuinkin sama. Mutta sairaalassa maataan edelleen, eipä oo kukaan kotiinpääsystä maininnutkaan. No, ainakin ollaan tässä hyvän hoidon äärellä koko ajan.

Painonnoususta mulla oli vielä rv 22 pintaan kun viimeisn kerran vaa-alla kävin, -1kg lähtöpainosta. Oon koko raskauden kärsinyt ruokahaluttomuudesta ja ihan väkisin on pitänyt lapata ruokaa suuhun. Sormuksetkin tippu sormista jo rv 20. No, mulla oli/on kyllä jonkin verran ylipainoa, että ei me ihan riuduttu olla. Ja vauvahan on tosi hyvän kokoinen. Täällä sairaalassa oon kyllä laihtunut entisestään (painosta en tiiä mut viimeisetkin läskit on täällä kyllä kadonneet, että ei ainakaan itse minulle oo painoa tullut.) Kurjaa, kun nyt olis tärkeetä syödä ja sais hyvällä omatunnolla mussuttaa ihan mitä vaan, ei maistu oikein mikään.

Sokerirasituksen mä toki peruin neuvolasta, enpä olis huomenna sinne tältä päässyt. Täällä lääkärit oli kuitenki sitä mieltä et turha sitä on nyt ottaa, stixaillaan vaan ja katotaan myöhemmin uudelleen jos tilanne vaatii. Että säästyin siltäkin piikittämiseltä (nojoo, tääl neulatyynynä ollessa ei pari verinäytettä tunnu enää missään) toivotaan ettei teistä muista enää kovin moni kärähtäisi, ja kärähtäneillä pysyis arvot kohillaan!

äitiyspakkauspäätöskirje oli tullut melkein kaksi viikkoa sitten, mutta pakettia ei oo kuulunut... Vaikka sama se nyt mulle on, mut mietityttää vaan et koska pitää kysellä perään.

Bettikselle miljoonat onnittelut! :heart: :flower:

Adii 25+4

 

Niimpä, kun ei sitäkään voi yleistää ja kärjistää, et jos oot lihava niin tasan varmaan käry käy tai päinvastoin. Itselläkin on tuttavapiirissa muutama tosi keijun kokoinen, terveet elämän tavat omaava ja kas, niin vaan narahdus on käyny. Itsellä, taidan olla semmonen normaalinkokoinen, en pienen pieni, mutten isokaan ja itse pääsin hienosti läpi, siihen nähden, et mun ruokailutottumukset on aika kaameet. Jos olen vastuussa vaan itsestäni (en raskaana) niin menee päiviä etten syö mitään, nälän tunne lähtee kahvilla ja illalla syödyllä herkulla... :xmas: Tästä tavasta kyllä todella pitäs oppia pois, harvoin vaan ihan oikeasti on nälkä. Nyt raskaana ollessa syöminen on oikeesti aika haastavaa, kun yökötys edelleen iskee herkästi. Söin juusto päällysteisen ruisleivän kun tultiin eskaria viemästä ja oli aika taisto, et sain sen alas. Ja raskaana ollessa herkut maistuu ihan hulluna, niin sipsit, limsat ja suklaatkin, käry ei tosiaan käynyt, eikä painokaan noussut ole..

 

Mukavaa alkavaa viikkoa mammat!

Me käytiin eilen pitkästä aikaa mummolassa ja olipa kauhea huomata, minkälaisen masennuksen kielissä mummo sinnittelee. Illalla tuli ihan itku kotona. Mummo on siis päälle 80-vuotias ja todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Pappa kuoli viime talvena ja nyt vaivaa yksinäisyys. Vieraita käy kerran, pari viikossa, mutta ei oikein riitä. Sanoi jo, että haluaisi jo pois täältä.

Pikku pallo, meilläkin pestiin pikkuisen vaatteita viikonlopun aikana ja tuntuipa hassulta viikata niitä. Enhän mä osannut edes viikata nätisti niin pieniä vaatteita! Saatiin viimein vauvan vaatteille lipasto. Vaatetta kyllä tarvitaan aika paljon vielä lisää.

Rouva Bettikselle onnea! :wave:

Äitx2 Onpa teillä surullista, kun ei ole lapsilla yhtään isovanhempaa elossa. Onko teillä ketään muita sukulaisia/läheisiä vähän niin kuin varamummolana/pappalana?

Mullekin oli tehty perjantaina päätös äitiysavustuksesta (paperit oli perillä varmaan tiistaina, joten tosi nopeasti). Hassua siinä oli se, että netissä luki, että avustus on maksettu 15.11, ihan kuin olisi mennyttä aikaa.

Onpas täällä sokereista kärähtäneitä. Eiköhän siinä ole ihan sama kuin muissakin sairastumisissa, että tietyt asiat nostaa riskiä, mutta eivät välttämättä johda siihen. Ja osa valitettavasti sairastuu, vaikka suurempia riskitekijöitä ei olisikaan. Toivottavasti kaikkien sokerit pysyvät kurissa eivätkä johda kakkostyypin diabetekseen myöhemmin. Ja minä uskon, että jokainen tietää ihan ilman sokerirasituksen tuloksiakin, että mitä elintavoissa on petrattavaa vai onko mitään. Mulla on paljonkin parannettavaa (ylipainoa kun on), mutta olen tässä raskauden aikana kohtuullistanut herkuttelua (vaikka vieläkin innostun liikoja, kun herkkuja on tarjolla). Sen sijaan perusruoka on kuitupitoista, riittävästi kasviksia, hyvää rasvaa ja suolaankin kiinnitän huomiota, joten sen suhteen en huolehdi, kiloista huolimatta. Kovasti ollaan miehen kanssa mietitty, että millaisia ruokailutottumuksia opetetaan lapselle eikä hälle voi muuta opettaa kuin näitä omiamme.

Taikamyrskylle hatunnostot 40 kilon pudotuksesta! Sehän on valtavan hienoa! Kun pidät loppuraskauden ajan mielessä, miten valtavan hienon työn olet tehnyt, niin kyllä ne kilot kurissa pysyy.

Painonnoususta yleensä Kopion tämän nyt tuolta Vauva-sivujen artikkelista:
Alkuraskaudessa painon ei pitäisi juurikaan nousta...
Paino alkaa nousta pikkuhiljaa 12. raskausviikon jälkeen.
12.–20. raskausviikoilla tulee selkeä hyppäys: 25 prosenttia kokonaispainonnoususta ajoittuu näille viikoille.
20.–30. raskausviikoilla tapahtuu puolet koko raskauden painonnoususta.
Loput kokonaispainonnoususta, 25 prosenttia, tapahtuu 30.–36. raskausviikoilla.
Viimeisen kuukauden, 36.–40. raskausviikkojen aikana painon ei enää tarvitse nousta.

Te "kokeneemmat", onko teillä aiemmin mennyt tuohon suuntaan? Mulla oli "toiveena", että painoa ei tulisi kymmentä killoa enempää. Huomenna alkaa 30. viikko ja nyt painoa on sen +8 kiloa. Tuon "kaavan" mukaan ei sitten kuitenkaan kovin paljoa yli 10 kilon menisi. Olin siis luullut ennen raskautta, että ne kilot tulevat lähinnä loppuraskaudesta, mutta olisihan tämä kiva, jos kilojen tulo alkaisi taas hiljentyä. Nuo 3-4 viimeisintä kiloa kun tuli sellaisella ihme hyppäyksellä.

Minä voin nyt hyvin! Olen saanut takaisin mahataudin viemät kaksi kiloa. Makasin sen verran monta päivää lepäämässä, että ilmeisesti sen takia (?) katosivat kaikki liitos- yms kivut. Ei koske selkään, ei nivusiin, pystyn kävelemään melko normaalisti. Turvotus on tullut takaisin (käsiin ja jalkoihin), mutta kädet eivät (vielä) särje hirvittävän kovasti. Ei ole etova olo. Nukun hyvin. En ole voinut moneen kuukauteen näin hyvin ja nyt aion nauttia tästä (vaikka ei kauaa kestäisikään)!

P-L 28+6

 

Heippa pitkästä aikaa! Käyn kyllä päivittäin lukemassa, mutta ei tuu tällä kännyllä kommentoitua :/

ekaks onnittelut Bettikselle rouviintumisesta <3

Tsempit vuodelevossa oleville, toivottavasti tilanteet jatkuu rauhallisina .

Täällä olellaan vähän puolikunnossa, kaaduin töissä rappusissa ja venäytin olkapään. Osaa muuten olla inhottava särky :/. Onneks ei käynyt mitään pienelle, maha ei edes osunu rappusiin . Muuten tänne ei kuulu kummempia, kovasti poitsu liikkuu ja myllertää mahassa. Olen kyllä o ellisessa asemassa siinä että mulla ei oo oikeestaan mitään raskausvaivoja, olen raskaana elämäni kunnossa.

Painon noususta teillä oli puhetta. Mulla o tullu nyt 10kg mutta ei ole tullut mitään sanomista, ennen raskautta painoindeksi oli aika tasan 18 joten sillä sitä mulle varmaan kertyykin . Niin oli myös esikosta, sillon tosiaan tuli se 22 kg. Ne tosin lähti kahdessa kuukaudessa poiskin vaikken edes muuta tehny kun imettäny . En siis jaksa nytkään stressata kiloista. Syön kuitenki suht terveellisesti, välillä tulee tietty herkuteltua, mutta muuten paljon salaatteja ja perus kotiruokaa . Mulle muuten neuvlantäti sanoi että jokaisen kroppa reagoi hormoneihin erilailla, kaikki 7-25kg välillä o kuulemma normaalia, ihmisestä riippuen. Mä kuuluun tohon tyyppii jolle tulee se 20 kiloa vaikka ruokavaliot ja muut on ok .
Sokerirasitukseen en joutunut kun painoindeksi oli niin alhainen eikä edellisessä raskaudessa ollut ongelmia eikä vauva ollut silloin iso. Nytkin lääkärineuvolassa 2.11. lääkäri sanoi että pitkältä ja hoikalta vauvalta näyttää. Syntymäpainoarvio on 3700g . Sf-mitassakin mennää ihan samoissa kun esikoisella, 26+3 oli mitta 26cm mahalla on siis kokoa

Äitiyspakkaus on tännekin tullut ja voi kuinka se on ihana . Ei malttais odottaa sitä synnytystä ja että sais pienen syliin <3.

särkyinen hiippis ja muru 27+6

 

ai niin ja mulla se paino on noussu koko raskaujan tasaisesti, Piia-Liisa sitä taisi kysellä viimisillä neuvolakäynneillä lähti jo sitten laskemaan

 

Piia-Liisa Mulla aika hyvin menee noin, miten tuohon oot kopsannu. Tosin pojasta tuli se 20kg ja tytöistä alle 10kg. loppupäähän ajoittuu painon nousu minulla. Vielä tuo painon nousu on ollut aika onnetonta. Nyt rv28+2 on se kilo tullut..

Huh, olipa taas kävely. Mennessä painoi alakertaan ihan hirveesti, olisko se muka ollut pää? Pari potkua kyllä tuntui ylämahaan, en tiiä. Tuntuu, et tämä on kokoajan eripäin. Muutenkin vihloi lantiota ja lonkkia.. : /

 

Tyhmä kysymys.

Minkälaista kangasta kannattaisi laittaa lakanan alle kosteussuojaksi (sekä omaan että vauvan sänkyyn)? Arvelin, että sellainen voisi olla ihan hyödyllinen, ettei patjoihin mene pissaa, maitoa, puklua ja mitä sitä nyt voipi tulla. Sellainen muovitettu frotee ei taida paljoa hengittää, joten tuntuu tuskin mukavalta. Oisko sellainen PUL-kangas, josta näppärät tekevät kestovaippojen ulkovaippoja? Vai mikä? Ja vinkkejä mistä niitä ostella?

P-L

 

Meillä tyttönen vaihtaa asentoa kuin mikäkin väkkärä, välillä jalat edellä välillä pää edellä. Saa nähdä, miten päin aikoo syntyä maailmaan...
Toivottavasti ei ihan sitten loppuvaiheella ala kääntyilemään enää tähän malliin, kun nyt jo tekee hieman häijyä noi isommat muljahdukset vaikka tän hetken painoarvio on 1.2kg (28+1 menossa). Nyt on onneksi rauhallinen hetki menossa, mutta ennen lounasruokaa oli kyllä aikamoiset massubailut menossa. Musiikin soidessa alkaa "tanssia" oikein kunnolla, äitiinsä se on tullut

Saikkua tuli taas tämä viikko, en lähtenyt edes yrittämään työntekoa kun pelkkä levossa oleminen tekee kipeetä eikä lääkärikään ollut sitä mieltä että kannattaisi mennä. Tolle taiveturvotukselle ei keksinyt syytä, crp oli ihan normaali eli tuskin on ainakaan mikään pahempi tulehdus, eikä mitään hankaumiakaan ole. Veikkasi että olisi hormoneilla tässäkin pelissä näppinsä mukana Onneksi toi oma lääkäri on sellainen että tutkii mielummin kuin hutkii, ei jää ainakaan epävarmaa oloa. Labraan laittaa heti jos yhtään epäilyttää. Vaikken neulojen ylin ystävä olekaan, niin parempi tsekata kuin saada epämiellyttäviä yllätyksiä!

 

Mulla nousi paino alkuraskaudessa reippaasti. Taisi olla ekan 12 viikon jälkeen jo lähes 10 ylimääräistä kiloa. Tosin olen supernopea lihoamaan... Tupakka jäi pois, ja liikkua ei jaksanut ja pahaa oloa välttääkseni piti mässyttää kokoajan jotain, ja tietenkään ei maistunut muut kuin lihottavat herkut. Sitten tasaantui ruokailutottumukset ja liikkuakkin aloin jo enemmän mutta paino otti kunnon spurtin välillä 17-22 viikkoa,1,3kg nous viikossa.. Nyt on melkein neljän viikon ajan vaaka pysynyt samassa.Nyt mennään 25+4 ja paino noussut 17 kiloa.

 

Suorastaan kyllä hävettää oma purnaaminen sokereista, kun on näitä sissejä kuten Adii joka siellä sitkeästi makoilee sairaalassa ja osaa olla positiivinen kaiken keskellä. Ihanaa, että siellä on tilanne pysynyt muuttumattomana. Pysyköön sellaisena pitkään ja jospa sitä sitten palkinnoksi pääsisit kotiinkin.

P-L mullahan ne kaikki hurjat melkein neljä kiloa on tulleet tässä rv20 jälkeen, toivon kyllä minäkin, ettei paljoa viisari hypähtelis ylimääräsiä - pakkohan sitä painoa on tulla, kun vauvakin kasvaa.

Sokruihin vielä sen verran, että lähipiirissä on näitä ykköstyyppiläisiä, jotka nauravat noille raja-arvoille, mitkä rasitukseen on laitettu - toki syyhän on selvä, parempi olla varma lapsen suhteen kuin epävarma. Pienelläkin heitolla tarkkailu on varmasti parempi kuin olkien kohautus. Itsellä ei ehkä niin ole väliä aina, mutta kun tässä kropassa tällä hetkellä majailee toinenkin, joka on varmasti tärkeämpi kuin mikään muu niin kyllähän sitä kestää vaikka seisoa päällään. Sillä mentaliteetilla selvisin aamun mittaukset verensokereista - hikoili vaan sormenpäät. Kyllä säkin, selis, niistä selviät - sitä pystyy ihmeellisiin asioihin, kun on pakko.

Todellakin herkästi kuvitellaan, että ylipaino tuo tullessaan kaiken maailman sairaudet - osa tuleekin sen seurauksena, mutta onhan nuo fiksummat tutkineet, että lievä ylipaino on terveellisempää kuin alipainoisuus eikä välttämättä kannata edes laihduttaa normaalipainoon, jos siitä seuraa jojoilu. Mulla on yksi ystävä, joka on ylipainoinen (reippaasti jopa), mutta kunto on kova ja veriarvot kolesteroleista lähtien on paremmat kuin hoikemmilla. Eipä nää sairaudet painoa kysele, helpostihan ois ongelmat ratkaistavissa, jos näin ois.

Täällä hikotellaan ja jumppaillaan tänään. :heart: Nyt tosin on puolisen tuntia oltu ihan rauhassa, mutta kohta se alkaa taas.
Ja mamma sai uuden tukan. Ihanaa, nyt on taas paljon pirteämpi olo eikä yhtään korpea niin lujaa kuin viime viikolla.
Jospa sitä jogurtin syöpöttelis ja katselis hetken feisbuukin ihmeellistä maailmaa ennen kuin lähtee kohti kotia.

 

Ylipainosta vielä
Kyllä se ylipaino altistaa monelle eri sairaudelle, eikä ihmisen nivelet kestä loputonta painotaakkaa. Pieni ylipaino voi olla kyllä parempi vaihtoehto kuin alipaino/jojoilu, mutta ei varmasti ole näin pitkäaikaisen lihavuuden kohdalla. Parempi pitää itsensä normaalikokoisena, muttei mallin mitoissa, syödä terveellisesti (ei ne ravintosuositukset turhaan ole olemassa...!) ja liikkua usein+monimuotoisesti. Välillä kyllä tulee mietittyä, miten jotkut edes päästävät itsensä niin surkeaan kuntoon että näkee kuinka toisenkin tekee pahaa. Kiloihin on helppo puuttua, kunhan tekee sen ajoissa Eipä silti, turha stressaaminen ei ole hyväksi eikä painoa pidä kokoajan olla kyttäämässä. Hyvä mittari on, jos ei tavalliset vaatteet mene päälle. Tosin tämä ohje ei taida kyllä raskausaikana oikein toimia

Raskauskiloja ei ole kovin kamalasti kertynyt, n.8kg, riippuen punnitusajankohdasta. Niistä en kyllä stressaa, kun en muutenkaan ota painoasioista stressiä kunhan vaatteet menee päälle ja on hyvä olo itsellä Näkee sen sitten laitokselta päästessä kuinka paljon työmaata jää jäljelle. Talvella ne kilot kyllä karisee, kun puskee vaunut läpi kaupungin umpihangessa. Neuvolassa ja ruokakaupassa kun on pakko käydä, eikä ole muutenkaan tervettä istua neljän seinän sisällä vaikka vauva taloon tuleekin. Lenkkeily on ollut aina mun keino purkaa pahaa fiilistä pois, ja saahan se pikkuinenkin siinä samalla hieman raitista ilmaa

Äh, taas alkoi kamala närästys... Aivan sama mitä syön, joskus riittää ihan vesilasillinenkin aikaansaamaan kamalan poltteen kurkussa :x Onneksi on parikin sallittua lääkettä tuohon vaivaan. Miten voikin närästää, nälättää ja olla paha olo samaan aikaan, ei tämä ennen tällaista ollut. Taitaa todella hormonit vaikuttaa täällä voimakkaasti.

Kampaamossa pitäisi itsekin vierailla, hiukset on kasvaneet niin pitkiksi että alkaa olla jo vähän hankalat laittaa nätisti vaikka pitkät ovat muutenkin. Ja ehkä lapsen kanssa on parempi olla helposti laitettava tukka vai mitä "kokeneemmat" ovat mieltä?

 

pikku yllätys totta tuokin, mitä ylipainosta sanoit. Lievä on toki eri asia kuin reipas ylipaino. vaatteistahan sen näkee hyvin pitkälti; mäkin kokoa 40/42 alaosasta, rintavarustuksen vuoksi yläosa on kokoa 42/44. Pidän olostani ja tykkään olla tällainen kurvikas, mutta tarkoitus kyllä on vauvan tultua maailmaan aloittaa se projekti kiinteytyminen. Hölmöltähän mä näyttäisin hirveän hoikassa varressa, kun tissit vaan on ja pysyy. Oma olotila ja terveys on loppupelissä aika pienistä jutuista kiinni.
Mä oikeasti toivon, että ne pitkän ajan sääennusteet pitää paikkansa - ois tammi- ja helmikuu sellaisia leutoja vrt.viime vuosiin niin pääsis nopeasti pienen kanssa vaunuilemaan. Mullahan ei oo neuvolaan matka eikä mikään (käytännössä katsoen naapurissa, kun oikasis metsän läpi), mutta kaupoille ja vanhempieni luokse on se 1,5km suoraan, mutta jos hieman kiertää niin saisi sellaisen 5km lenkin aikaiseksi - koko matkalta vielä löytyy kevyen liikenteen väylä.

Ah, närästys se on täälläkin riemuna. En sitten ehtinyt apteekkiin Rennietä ostamaan, ehkä huomenna pyydän isää hakemaan sen mun puolesta, kun voi tehdä tiukkaa silloinkin. Nlalääkärille aion kyllä asiasta nurista, josko löytyisi jotain vielä parempaa ratkasua siihen. Välillä riittää kyllä tuo vesikin närästämään, mutta hurjinta tuntuu olevan, että jogurttikin närästää.

Kyllä teki ihan terää saada tuo kuontalo taas siedettävien listoille... Hankalaa on ollut näin ammattilaisellekin hiusten laitto, kun niillä tuntuu olevan ihan oma tahto. Äiti-kultakin viimein uskoi tuskani, kun leikatessaan huomasi, että paljon on karkeampi tuo tukkani raskauden myötä. Saatiin viimein se ihana puna-kupari sävykin tähän. Hiusmallin osalta tärkeintä on aina toimivuus - mitä itse haluaa ja hakee. Tärkeintähän suurimmalle osalle on nykyään nk. wash and wear-malli, joka on arkena helposti laitettavissa, mutta juhlapäivinä saa sitä extra va va voomia myös kohtuu pienellä vaivalla. Pitkässä hiuksessa kaikkein kätevintä on sopivaan mittaan kerrostaminen ja oikeanlainen keventäminen, jolloin se näyttää hyvältä niin auki kuin kiinni. Lisäsärmää saa parhaiten otsatukalla tai jollain uskaliaalla värillä - nyt kun viimein päästy uusimman muodin mukaan irti siitä liukuvärjäyksestä (ombré) niin voi kokeilla vaikka täyteläistä ruskeaa, johon käy punaiset, kuparit ja kultaiset raidat. Mä haen paljon inspiraatiota tähän omaan työhöni Pinterestistä ( Pinterest / Home ) ja sieltä kategoria Hair & Beauty. Sieltä on löytynyt niin asiakkaan hiuksille mallia kuin erilaisille meikeillekin. Väreistä nyt puhumattamaan.

Tulipas kiva jadajada taas omaan alaan liittyen. Mut se homma on mulle intohimo, yötä päivää.

 

Huh hei!
Täällä vietettiin eilinen tuskaisen kipeän lonkan kanssa, alkoi lauantai-sunnuntai välisenä yönä tuo kipu. Ihan kuin olisi ollut sijoiltaan koko lonkka ja hermo jossain jumissa lisäksi, ei meinannut millään kyetä astumaan askeltakaan. Panadolia siis jälleen kerran tullut nappailtua. No, lonkka onneksi tointui jo suht hyvin, mutta viime yöpä meni myös valvoessa... En tiedä sitten oliko sillä lonkkakivulla yhteyttä vai ei, mutta yöllä supisteli oikein kunnolla ja vatsa tyhjeni moneen kertaan, en taaskaan paljon nukkunut. Pelotti jo, että on soitettava ambulanssi tai napattava edes taksi ja sairaalaan, mutta puolen kuuden maissa tilanne rauhottui ja sain nukuttua vielä hetken ennen kuin kello soitti herätyksen. Tänään olen koittanut ottaa oikein tositosirauhallisesti, joskin eskarilainen oli pakko käydä kotiin hakemassa (on vain eskariajan, ei lisähoitoa). Lyhyt matka on eskariin, ehkä vain 300m, mutta yksi kunnon mäki matkalla ja tiukille otti, että kykenin matkan taittamaan. Painetta siis tuntuu jonkin verran supistusten lisäksi ja kävely on tuskaa tukivyöstä huolimatta. Katselen kuitenkin vielä hetken aikaa (ainakin huomiseen) täällä kotona, ennen kuin lähden äitiyspolille näytille, kun ei nyt ihan synnytykseltä sentään vielä/enää tunnu. Ehkä viikonlopun ohjelma lastenjuhlineen oli liian rankkaa kropalleni ja kosti sitten tällä lailla? Lauantaina tosiaan ei levätä ehtinyt kuin vasta puolenyön tienoilla, koko päivä juhlittiin (kolme kakkukattausta) 6-vuotiastamme ja myöhään iltaan saakka!

Sunnuntaina käväisimme asuntonäytössä katsastamassa pari päivää sitten bongaamaani taloa! Remonttia olisi hurjasti, mutta sijainti olisi kyllä ihan älyttömän hyvä... Nyt siis pyörittelemme asiaa päässämme ja laskeskelemme hieman miten paljon rahaa remontti veisi ja onko meillä siihen varaa, töihin kun en aio mennä ennen kuin pikkuisemme on vähintään sen 3v, kaikki muutkin lapset ovat saaneet kotona olla, enkä aio poikkeusta tehdä nytkään. (Toki saatan puuhastella mahdollisuuksien mukaan jotain kotoa käsin...) Hirmuisesti kyllä nyt remontointi-/sisustusinto nostaa jo päätään, vaikka tiedän, etten juuri nyt, enkä ihan heti vauvan syntymän jälkeenkään ole ihan kaikkein ehtivin niihin puuhiin...

Mahassa on taas mahdoton vilske meneillään, todennäköisesti pikkutyyppi on raivotarjonnassa, silä potkut tuntuvat ihan vatsan yläosassa eniten, ihan kylkiluissa saakka ja alaspäin tuntuu melkoista punkemista, joskin sinnekin kyllä jysähtelee. Hikka on pienellä useampaan otteeseen päivässä, eikä tosiaan mikään rauhallinen tapaus muutenkaan. :heart:

Pinnasänkyä pitäisi alkaa pikkuhiljaa metsästämään, tai olenhan toki jo ympärilleni vilkuillut, mutta vielä meillä ei sellaista ole. Samoin kaikki vuodevaatteet vielä hankkimatta. Että ehdinkin laittamaan kaikki nuo kiertoon viime keväänä!!! No, toisaalta, ehkä nyt saamme paremman pinniksen tilalle. Kukas se kyselikään sänkyihin kosteussuojavinkkejä? Meillä ostettiin joskus juurikin tuollaisen PUL-kankaan tyyppisestä materiaalista valmistettuja kuminauhalakanoita, ne ovat osoittautuneet erittäin loistaviksi! Kalliihkoja tosin, mutta eipähän tarvitse patjaa koko ajan uusia, suojasivat sänkyjä mainiosti viime vatsataudissakin... Etolasta muistaakseni niitä ostelin, mutta varmaan löytyy muualtakin ja itsekinhän niitä voi ommella. patjanpeittävä osa siis tuota PUL-tyylistä kangasta ja reunus trikoota noissa ja kumppari ympäri, ei kovin vaikeita olisi ommellakaan, mutta kallistahan se on PUL:kin. Pidän tosin tuon kosteussuojan päällä vielä ohutta petaria, jonka kyllä joutuu sitten vahingon tullen pesemään, mutta ainakaan ei ole epämukavan hikistä nukkua yhdelläkään lapsella (suojaus on siis jokaisella, vaikka vanhin on kohta jo 9v, en vaan halua putsailla oksennuksia patjoista enää koskaan... )

Bliss ja Poikanen 27+5

 

MrsR
Kiitos linkkivinkistä, täytyy katsoa jos tuolta löytyisi jotain kivaa ideaa.
Otsatukasta mä en pidä yhtään, juuri nytkin yritän saada kasvatettua vanhaa pois. Mulla toi otsis vaatii päivittäistä föönausta/muotoilurautakäsittelyä, eikä todella tee hiuksille hyvää. Näitä lähtee ihan tajuttomasti muutenkin, tuntuu ettei väriäkään oikein uskalla laittaa kun värjätessä on aina ennenkin iskenyt pienimuotoinen "sulkasato"

 

Mun on nyt ihan pakko tulla kertomaan teille...

Mies pyyhälsi tänne valtavan kukkapaketin kanssa. Olin että wau! Innoissani siitä sitten aloin avaamaan, ihmettelin kun on niin painava, et on varmasti joku upee kimppu.

Jumalauta!!! Paketista kuoriutui tosi mauton (anteeksi mut luulin että mun mies tuntee mut vähän paremmin) tulilatva jossain helkatin koristehiekka-hörsykoristeruukussa... Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen.

Yritä siinä sit naurua pidätellen kiittää kukasta kun toinen on nii tohkeissaan että. Selitti vielä et aatteli ensin ostaa sellaisen ison kimpun, mut aatteli sitten et tuo kestää kauemmin hyvänä. Voi reppanaa. On se niin rakas vaikka joskus niin .... Noh. Tilannetajuton?

 

Voi Adii Miehen logiikka on tosiaan kaukana meidän logiikasta, mutta tottahan hän puhui, että kestää kauemmin hyvänä No, toivottavasti kukka saa sinut edes nauramaan joka kerta kun näet sen. Vointeja sinne sängyn pohjalle!

 

Heip kaikille..

Aidii: miehet! Ne on omasta mielestään aina niin järkeviä, mutta hän sentään yritti Ette muuten usko millainen oli fiilis kun joitain vuosia sitten joululahjaa avatessaan sieltä tuli jiirisaha silloin ei paljon naurattanut, mies oli ajatellut minun tarvitsevan semmosta hommissani. No nyt tietää että työkalut ja kattilat ei ole toivelistalla koskaan!

Kiitos Piia-Liisa vaati se viimeisin ruoka remppa aika paljon että oppi syömään itselleen oikein, kun olen huomannut että kaikille ei vaan sovi kaikki ruoka tottumukset ja lajit. Jos katsookin päin viljaa, perunaa tai muuta semmoista niin kilot kopsahtelee heti kupeisiin. No olen nyt päättänyt että jouluna sitten seuraavaksi herkuttelun aika mulle ei vaan sovi näköjään lipsua tuosta omasta ruokavaliosta. Painoa tuli aluksi enemmän, nyt on sitten kilo kuussa tahti ollut. Kroppa on kyllä sekaisin, aineenvaihdunta hitaampi, ja vatsa jumittaa, mutta sormukset pyörii sormissa niin ei ole ainakaan turvotusta, vielä. Ja nuo verenpaineet hukassa edelleen, eli alhaalla, niin on liikunta vähän jäänyt että ei lähde taju kesken lenkin.

Sokerirasitus olis täälläkin edessä, ja varmaan nyt narahdan kun kaksi kertaa olen saanu ihanne tulokset edellisissä raskauksissa, ja ylipainoisena. Nyt sitten terveellisillä elämäntavoilla, normi kokoisena, varmaan napsahtaa. Kun justiinsa tutuissakin on kaikki keijut ja liikunnalliset ihmiset saaneet rd tuloksen, kun isommat on vaan porskuttaneet puhtaasti läpi. Kaksikertaa terkkarit on olleet ihan varmoja että nyt on varma rd tapaus meikä, molemmat jo sanoivatkin että katsotaan sitten ne ruoka ohjeet ensikerralla. Huulipyöreenä olivat kun ei käynytkään käry. Joten sitä ei voi näköjään tietää että kenen kohdalle se iskee mutta tosi hyvä että tutkiivat

Yöt, Taikamyrsky

 

Adii kuulostaa tutulta,välillä tulee niin "ihania" yllätyksiä mieheltä et tosiaan omn vaikee pidättää naurua,toinen viel niin ylpeenä kun jollain muisti!

Mäkin olin varma että tulee rd-diagnoosi,sukurasitetta ja vähän ylimäärästä painoa kun löytyy... Mut tosi hyvät arvot olikin sitten. Mä kans hermostuin niistä lehtiotaikoista,sain kans sen kuvan et kaikki raskaana olevat laiskoja karkinmussuttajia...

(.) Täällä yöllä kukun,heräsin kamaliin liitoskipuihin ja siihen ku koira vaelsi pitkin kämppää... Jonkusen aikaa meni ennenku sängystä pääsin ylös vähän jalottelee,pahimmat kivut helpotti. Sit ku tulin takas sänkyyn nii eiköhän tää masuasukki alkanu oman jytkeensä joka jatkuu vaan... Noh,saikullahan täs ollaan, et päivä aika nukkua ja saada rytmit ihan sekasin. Sori valitusvirsi,helpottaa vaan ku saa jonnekin kertoa ärsytykset!

Leina +Herne 27+4

 

Tottahan tuo on, et suuri liikapaino altistaa ja nivelet varsinkin on kovilla. Itsellä olisi varmasti pyörätuoli hyvinkin pian edessä ton polven takia. Et kunhan saan tämän möhkiäisen pihalle niin alkaa pudottaminen siihen alunperäiseen lähtöpainoon. Onneks nyt siinä ei "iso" tekeminen ole, et hatun nostot vaan kuka sen 40kg:kin oli tiputtanu, nikki ei nyt mieleen tuu :ashamed:

Adii No hei, toinen sentään yritti ja looginenkin vielä. Meillä mies varmaan tois kilokaupalla suklaata ja sitten sais vieritellä mut sairaalasta pihalle.. Meillä ei mies kans kauheesti yllätyksiä harrasta, se turun reissu oli mikä tehtiin, niin hänen ideansa ja suunnittelemansa, et se oli jo oikeesti aika hyvin Mut ei toi muuten kauheesti harrasta, kerran oon saanut saint paulian Joka muuten on hengissäkin vielä!

Nyt lapsia pukemaan ja kerhoilemaan :wave:

Äiti maa & Alli 28+3

 

ADII Ihana!:flower: Kymmenen pistettä miehelle piristyksestä :heart: Tää piristi munkin aamun (jonkun muunkin mies kuskaa siis tulilatvoja mun mies tuo myös ku ne kestää, mutta on mun inhokkikukka....! en oo raaskinu sanoo sille vielä Ku saan ruusujaki aina välillä kuitenki)


Ultra klo 9.10.... Huii, pitäkää peukkuja että nappulat ois kintut leväällään iloisena näyttämäs minkä väristä pipoa saa sairaalaan sit varata mukaan

 

Adii Mä vedin aikanaan pariin kertaan sellaiset herneet nenään, kun mies alkuaikoina osti jotain ihan järjetöntä ja makuni vastaista. Rahat oli tiukilla, mä vielä lukiossa ja mies menossa inttiin ja osti Stockalta mulle ihan muutes vaan lahjaksi ruskean käsilaukun. Ja mä vihasin ja vihaan edelleen ruskeaa minkä sekin tiesi, koska olin kerinnyt jo hävittämään sen ruskean puvun sekä oranssit ja vihreät vaatteet yms. Seuraavaksi osti palkkapäivänsä kunniaksi koko kuukausipalkan hintaisen sormuksen ja tietysti smargadeilla, joka toinen vihaamani väri. Stockan laukun sai sentään palautettua, mutta 20x kalliimpaa sormusta ei, joten se on edelleenkin tänä päivänä kaapissa muistuttamassa tästäkin epäonnistumisesta. Muitakin matkan varrella oli ja mies parka sai ensin kuulla multa haukut kauniista ajatuksestaan ja sitten mennä lakki kourassa palauttamaan ostoksiaan. Eipä siis ihme etten saa enää tätä nykyään mitään muuta kuin sitä mitä olen varta vasten pyytänyt ja jos en mitään pyydä en myöskään saa mitään.
Tulilatva on musta kanssa kukista yksi rumimpia ja tylsimpiä, miksi ihmeessä niitä edes kasvatetaan?! Olen aina välillä nakannut suoraan roskikseen sellaisen saatuani. Mutta kaunis ajatus mieheltäsi ja pysyyhän se elossa pitkään pöydälläsi muistuttamassa tästä kauniista, mutta epäonnistuneesta ajatuksesta

Pakko kysyä kuinka moni täällä kirjoittelevista tykkää tulilatvasta? Itse olen ruvennut epäilemään, että on mummon peruja ja miesten sitkeästi viljelemiä kukkia... mikäs niin ruman kukan tappaisi, ei ainaskaan mies edes vahingossa

Paastoarvon nappasin aamulla ja oli 4.7. Kohta tulee tunti ruokailusta ja testaan uudelleen. Terkkarin mielestä mun arvot olivat epäilyttävän hyvät. V***u mikä nuija! Miksi mä sille niistä valehtelisi. Se etten ole kirjaa pitänyt johtuu vain siitä ettei ole mitään tarvetta eikä äippäpolikaan niitä ole pyytänyt sen suureksi pettymykseksi. Mulla iso maha, painoa tullut reippaasti ja ylipainoakin oli läksijäisiksi kymmenkunta kiloa, mutta ei sen pettymykseksi rd:tä, eikä koskaan ole ollutkaan. Mä vaan en suostunut menemään sokerirasitukseen ja se ilmeisesti jaksaa hiertää vanhaa ämmää.

Naikkarille ultraan ja tuloksia kuulemaan puoliltapäivin. Kahtotaan mitä sanovat.

Maarit ja Hattivatti 27+1