HELMIKUUN HELMET 2013 *marraskuu*

Hei vaan pitkästä aikaa! Kirjoitella en ole ehtinyt, mutta lukemassa olen käynyt lähes päivittäin, että älkää vaan lopettako kun on niin ihana lukea teitin juttuja! Pitänee yrittää itsekin skarpata tuon kirjoittamisen suhteen..

Onnea Bettikselle ihan ekana! :flower:

Ja Adiille; ihana mies! Itse en yllätty enää mistään mitä miehet kantaa kotiin, sen verran hienoja lahjoja olen näiden vuosien aikana saanut

Sokereista ja painosta: mullehan on tehty nyt 2 kertaa sokerirasitus alun ylipainon takia, viimeisessä arvot 4.7, 6.9 ja 6.2. Eli todella ideaaliset. Painoa on tullut nyt 10kg (joista viimeiset 4kg viime kuun aikana!), eli kroppa alkaa taas kerätä kaiken itseensä, kuten teki ekasta. Ruokavaliota en ole muuttanut miksikään, herkuttelen silloin tällöin mutta en päivittäin, liikuntaa harrastan tosin se jäänyt nyt vähemmälle liitoskipujen takia. Mulla on joku ihmesuperhaima ilmeisesti, kun mulla ei sitä RD:tä vaan ole tullut. Viime raskaudessa sama juttu, painoa tuli 30kg(!!), sokerit täysin normaalit koko ajan. Kaverillani tuohon aikaan taas RD, kyseessä Personal Trainerin hommia tekevä muija. Eli tasan ei käy onnen lahjat...
Tsemppiä kaikille mittailuun, helpottavaa on että ne ongelmat yleensä loppuvat raskauden loputtua. Tosin RD:hän antaa viitteitä siihen, että on kohonnut riski saada vanhempana aikuistyypin diabetes, eli kannattaa elää jatkossakin terveellisesti.

Painonpudotus alkaa mullakin kunhan saan tämän vaavin pihalle. Tarkoitus päästä normaalipainoon, jossa olin ennen ensimmäistä raskautta. Motivaatio on suuri, mielessä siintää kävely kohti alttaria sitten parin vuoden päästä...

Parvorokko vasta-aineet piti ottaa multakin. Ystävän perhe oli vieraillut perheen luona ja tulivat sitten meille ja kuulivat seuraavana päivänä, että tuossa perheessä oli lapselle puhjennut joko parvo- tai enterorokko. Soitin neuvolaan ja varmuuden vuoksi otettiin kokeet. Tuloksia kuulee ensi viikolla, ei olis kyllä tarvinnut yhtään lisäjännitystä tähän

Äippäpkl:n kontrollissa käyn tuon Klexanen takia ja siellä oli pari viikkoa sitten erittäin vilkas ja eläväinen sikiö, mutta TAAS sironpuoleinen. Esikkohan painoi syntyessään 2700g, vaikka syntyi vasta viikolla 41. silloin mulla oli verenpaineet koholla puolesta välistä raskautta, nyt taas ne ovat pysyneet vielä normaaleina. En tiedä, eikä tiedä lekurikaan miksi paino ei vauveleilla kehity normaalisti. Seurannat jatkuu äippäpolilla, tämän kuun lopussa seuraava käynti. Esikolla onneksi muuten terveen paperit ja nyt on siis 2v. reipas poika, mutta ei se ole kiva ajatella, että vauvelilla on kohdussa nälkä

Ja nyt jatkan töitä, joulua odotellessa ja työmotivaation hiipuessa päivä päivältä enemmän...

cannes ja piskuinen 26+4

 

Kiitos piristyksestä Adii! :flower: Tosin mulla ei ole mitään pahoja fiiliksiä tulilatvoja kohtaan. Sellaisia "ihan sama" kukkia, en itse ostaisi, mutta en inhoa.

Miesten antamista lahjoista tuli mieleen toinen joululahjani mieheltä. Asuttiin silloin vielä erillään ja sain joululahjaksi petauspatjan. Vähän hölmistynyt olin alkuun, mutta oikeastaan lahja oli tosi hyvä. Olin syksyn mittaan kiroillut, miten kalliita kunnon petarit parisänkyyn ovat eikä rahaa ollut viljeltäväksi, kun just olin aloittanut opinnot enkä ollut missään töissä ja nukuin siis vanhalla löröllä. Hyvin oli minua kuunnellut. Romanttisia lahjoja en saa koskaan, vaan tarkkaan harkittuja ja tarpeellisia (eli ei ihan sitä jiirisaha-luokkaa kuitenkaan).

Mitä luulette, saatteko mieheltänne jotain lahjaa synnytyksen jälkeen?

Vielä tuohon lihavuuskeskusteluun, että minä olen käsittänyt niin, että lihavuutta suurempi terveysriski on usein liikkumattomuus. Toki ne usein kävelevät käsi kädessä, etenkin jos on tosi lihava, niin eihän sitä liikkumaan pysty. Mutta pienellä ylipainolla joku saattaa olla tosi hyvässä kunnossa ja toisaalta joku hoikka ei liiku yhtään.

Mulla on alkanut sormet ja varpaat kutisemaan. Googlailin tietty jo raskaushepatoosia, mutta tämä kutina taitaa nyt liittyä noihin turvonneisiin käsiin ja jalkoihin. Niissä kun näkyy pientä ihottumaakin (ei ole normaalisti ihottumia). Enköhän uskalla olla oireitteni kanssa viikon verran seuraavaan neuvolaan... Miehen kortisonivoidetta olen laittanut ja se vähän auttaa.

Kiitti Bliss patjansuojausvinkeistä. Pitänee käydä Etolassa kurkkaamassa, löytyisikö jotain. Jos se PUL-kangas on kovinkin kallista, niin eihän mun tarttee koko parisänkyä sillä vuorata, vaan pieni kaistale itseni kohdalta, missä tissit ja vauva hengaa. Ja sitten pinnikseen. Ja kerropa sitten mihin tulokseen tulitte uuden kodin kanssa!

Hitto nuo kouluhommat eivät vaan tule yksinään valmiiksi...

P-L sanoo "POKS" 29+0

 

Jee, ekat mittaukset suoritettu kunnialla läpi ja en pyörtynyt . Arvot toistaiseksi tosi hyvät. En kyllä olis ittestä uskonut että pystyn, nyt oon kyllä erittäin tyytyväinen!

Neuvola oli eilen ja siellä kaikki ok. Juteltiin raskausdiabeteksestä ja mittailuista ja ruokapäiväkirjasta aikalailla. Kädet täristen ja hikoillen jouduin siellä sitten mittaa ite. Ens viikolla on keskiraskauden lääkärintarkastus ja seuraavalla viikolla meen normineuvolaan. Siihen saakka pitäis mittailla, vähintään neljänä päivänä viikossa.

Adii miehet on niin ihquja . Mäkin sain viimeks sanottu mun miehelle että en tykkää tulppaaneista, muutaman kerran on niitä mulle tuonut...

Painonnoususta; Mulle on tullut nyt +12kg. Alussa tuli aikamoisella tahdilla, nyt melko maltilla. Eli mulle ei pidä tuo painonnousu paikkaansa ettei alussa tuu. Viimeksikin oli alussa reilumpaa ja lopussa vähäisempää. Mulla tuo pahoinvointi lisää selkessti painonnousua, parin tunnin välein kun syö niin väkisinhän sitä plussaa tulee.

Selis ja wotwot 28+4

 

Cannes Minulla on kanssa työmotivaatio jossain teillä tietämättömillä. Mutta enää 5 viikkoa ja kaksi työreissua jäljellä ja ne minä aion selvitä kunnialla loppuun asti, jos vain vatsan asukas sen sallii.

Taikamyrsky Minä olisin varmaan ikionnellinen jiirisahasta, mutta sellaista ei minulle uskalleta antaa, kun se tietäisi vaan villimpiä tuunausprojekteja Miehen poissaollessa täällä nimittäin huoneet ja huonekalut kokevat aika usein muodonmutoksia. Jossain välissä mies jo eteiseen astuessa hieman epäröiden katsoi ympärilleen, että mikäköhän täällä taas on muuttunut. Nyt olen hillinnyt itseni ja antanut miehellekin aikaa tuumata, että mihin se se lastenhuone laitetaan jne.

Maarit* Minä tykkään tulilatvoista! Varsinkin sellaisista, joita on vähän koristeltu ja niitähän tosi usein koristellaan, esim. jouluna tai pääsiäisenä. Mutta minun makuni onkin aika yhteneväinen 6-vuotiaan siskontyttöni kanssa Huomaan oikeasti usein pitäväni samoista asioista kuin hän (taitaa tosin olla toisinpäin).

Minullekin mies oli ostanut kukan, kun tulin työreissusta kotiin. En tunnista mikä tuo on, mutta kaunis se on ja sopii jouluiseen sisustukseen, jota olen jo vähän aloitellut. Hän oli kuulemma ostanut sen kun tuli kaupassa ikävä Ja nyt sitten miehen työreissun aikana minä voin sitä täällä katsella ja vuorostani ikävöidä.

(.) Vatsan asukas taitaa täälläkin useimmiten pyöriä pää alaspäin ja jalat kohti oikeaa kylkeä. Sinne satelee nyt eniten potkuja ja virtsarakkoa taas painetaan välillä niin kovaa, että ihan koko ajan saa käydä pissalla. Eilenkin kävin ennen kuin lähdin jumppaan, ajoin vartin, kävin taas vessassa ja jo kun pääsin jumppasaliin niin oli uudestaan hätä. Ja oli vielä spinning niin siinä se jotenki paino koko sen tunnin ajan. Ja välillä oikein vihloo, kun kaveri ilmeisesti pönkeää itseään tota häpyluuta vasten.
Eilen illalla oli kyllä ihana, kun koko tanner tömisi niistä potkuista ja vatsa ihan velloi silmissä.

 

Ultra takana! vkoja 25+4

A tällähetkellä RT:ssa, kokoarvio hiukan arvioitua la:ta suurempi, ollen 942g. Oli hyvin kuvauksellinen, majailee oikealla kyljessä, hiukan tässä edessä.

B istuu sitkeästi PT:ssa, kokoarvio hiukan oletettua pienempi, 763g, mahtuen haarukkaan hyvin ja ollen sen sallitun 2vkon kokoeron sisällä. majailee vasemmalla, mun selkärangan puolella. Ei halunnut tulla kuvatuksi

Varmaa ei ole kumpi nyt siellä sit syntyy ensin, ovat aika samalla korkeudella vielä, eikä kumpikaan oo itseään sullonut vielä mitenkään hollille, mut ollaan nyt nimetty ne noin A ja B vauvaksi enivei.

Jalkoväliäkin tiirailtiin ja saatiin lääkäriltä veikkaus:
TYTTÖJÄ näyttäisi tupaan olevan kaksinkappalein lisää tulossa
Mulle saa siis päivittää että kaksosista TYTTÖLUPAUKSET

Voi juku Helmikuussa sit oisin 5:n tytön äiti!

 

onnea tyttölupauksista Neiti-81! ja tietty hyvistä ultrakuulumisista meidän pojalla oli painoarvio 889g 26+3 viikolla, lääkäri sanoikin että on hoikkarakenteinen hyvän kokoiset vauvat jo masussa sulla kasvaa <3


tulin vaan äkkiä poksumaan ja sit siivoomaan jos toi käsi kestää... :/

hiippis ja muru 28+0 mihin tää aika menee???

 

Neiti-81 :heart: 5 tyttöä :heart: älyttömän ihanaa. Mun mielestä, ei sillä että kummassakaan sukupuolessa olisi mitään vikaa, mutta jos on monta lasta ja kaikki samaa sukupuolta, se on jotenkin tosi hassun ihanaa. :heart:

Täälä olis sit siskot ja niitten veli :heart: Mahtaa tuolla esikoisella vielä joku päivä olla kovat ajat kolmen siskon kanssa :heart:

Kukka mikä kukka.. Ajatus on tärkein.

 

Kiitos onnitteluista ja onnea neiti-81 tyttölupauksista! :heart:

Täällä taas melskataan masussa :heart:

Hei sain tossa viime neuvola käynnillä ne ajat siihen perhe/synnytysvalmennukseen (mikä lie nimi ) niin mitäs te täällä jotka ootte menossa, niin meettekö miehenne kanssa?
Onko se sillainen paikka että mies tekee siellä jotain, että kannattaa tulla? Ja käykö niissä miehiä?
Kyllä tuo mun mies on tulossa mukaan, mutta mietti itsekkin että onko sitten ainoa siellä ;D ens viikolla sitten sinne valmennukseen

Onpas ihanan aurinkoinen ilma!

Bettis ja rakas 28+2 :heart: :heart:

 

Onnea tytöistä Neiti-81 !!

Bettis olitko sä Turun suunnilta? Kysyin viime neuvolassa tosta valmennuksesta ja terkka sano mulle että se on nyt uudistettu että alkaa tossa joulukuussa... Onkohan niitä monia eri ryhmiä täällä? Mä olen ainakin saanut käsityksen että miehen kanssa sinne mennään, ei varmastikaan pakko mut et molemmille se ois suunnattu?

Vielä tosta raskausdiabeteksesta, etten siis tarkoittanut yleistää että vain ja ainoastaan lihaville ja epäterveellisesti eläville odottajille se puhkeaa, vaan että käsitin ne lehtijutut niin että niissä nimenomaan puhuttiin tästä "kasvavasta ilmiöstä", että yhä useampi odottaja on ylipainoinen ja syö kenties huonosti ja tästä ollaan huolissaan... Ihan yhtä paljon niitä on hoikkia raskausdiabetekseen sairastuvia tietenkin! Ei ollut siis mun mielipide se että vain lihavat siihen sairastuu vaan puhuin niistä lehtijutuista, ei niidenkään tarkoitus varmastikaan ollut sanoa että näin ei käy lahoille eikä yleistää että kaikki odottajat ovat lihavia! Hyvä esimerkki tästä aikuisiändiabeteksesta, mun äiti on hieman ylipainoinen ja hänen työkaverinsa on todella laiha ollut aina, mun äidillä ei ole lääkitystä yhtään mihinkään, sokerit, kolesteroli yms arvot kaikki loistavia, kun taas tällä työkaverilla on ollut jo pitkään aikuisiändiabetes, verenpainelääkitys, kolesterolilääkitys jne... Että ei se ulkonäkö todellakaan kulje käsikädessä terveyden kanssa!

 

Keltakukka: mulla alkais virallisesti mammaloma 11.1. VASTA... Esikosta jäin lomille 8pv ennen virallista aloitusta kun alkoi istuminen tuottaa tuskaa. Mutta nyt ajattelin, että vaikkei mitään tulisikaan niin olispa kiva jäädä ennen joulun pyhiä jo lomille... Kattellaan päivä kerrallaan, ei vaan kyllä huvittais enää yhtään

Ja Äidiksi 2013: onhan se totta, että ylipaino lisää tuota RD:n riskiä Mutta ei ole siis ainoa syy eikä mun tuntemilla RD-äideillä ole yhdelläkään ollut ylipainoa. Välillä tulee jokseenkin syyllinen olo kun itsellä sitä ylipainoa on, mutta ei tuota RD:tä ja toiset on pitäneet huolta painostaan ja silti pasahtaa.. Vaan eipä se mun syy tietty ole, nautitaan nyt kun on niin hyvä haima

Onnea tytöistä Neiti-81 täältäkin!

 

Adii Loistava juttu! Miehet on niin hauskoja, kun ne ei vaan tajua. Siitä kyllä sit riittää pitkään just sitä iloa, kun kukkaan katsookin niin johan naurattaa.

Maarit* mä en kertakaikkiaan tykkää kukista - paitsi ruusuista ja liljoista. Mulla on sellainen tatsi, että tapan ihan kaikki kukat, mitä tähän taloon on tuotu ja vähän muutkin. Ehkä se lienee syy, miksei mieskään mulle ikänä kukkia tuo... Täällä on onneks saatu Kalevala korua, hajuvesiä (jopa ihan oikeantuoksuisia) sun muita lahjaksi. Mitään hirvitystä ei ole vielä eteen tullut.

Selis hienoa, että meni mittaukset hengissä läpi. Kyllä siihen tottuu, onneks. Mä mittailin eilen ja kaikki arvot erittäin hyviä - mulle kyllä sanottiin, että kahtenä päivänä viikossa riittää, mut alkuun kannattaa mittailla vähintään kolmena ennen kuin polilta ovat yhteyksissä. :O Ilmeisesti taas jotain aluekohtaisia suosituksia. Omituista. Jokatapauksessa polilta tuli kirje tänään ja ma 26.11 kätilö soittaa mulle klo 12 kysyäkseen noi sokeriarvot. Tääkin tuli täytenä yllätyksenä, koska luulin automaattisesti, että lähetteen myötä mennään ite äitipolille paikan päälle. :O No käy se näinkin. Torstaina ajattelin seuraavan mittauspäivän pitää, kun huomenna on jo muita verikokeita.

Neiti-81 onnea, onnea tyttölupauksista!

Täällä siis huomenna neuvolalääkäri - se yksi ja ainoa sellainen. Lääkärikäynnin jälkeen sitten vasta-aineverikokeeseen ja siinä samalla varmaan ottavat putken pitkäaikaisen sokerin mittaukseen myös... Phuuh. Ehkä toi oma th on turhan intopiukea noista sokeriarvoista, kun sattuu olemaan insuliinihoitoisen diabeteksen hoitaja meidän kunnassa. Sinänsä sillä ei oo mitään merkitystä tähän raskauteen, kunhan haluaa jostain syystä sen sokeriarvon tietää.

Hohhoijaa, kai sitä joutuu pienet päikkärit nukkumaan - sen verran ramasee. Ja ens yönä ei kuitenkaan saa unta, kun jännittää taas niitä verikokeita. Vielä on edellisen reissun mustelmat kyynärtaipeissa, tässähän alkaa näyttää siltä kuin käyttäisi suonensisäisiä huumeita. Tällä piikkikammolla kyllä ihan eka etappi se.

Painonpudotukseen alan minäkin, kun pieni on saatu turvallisesti maailmaan ja pystyy itse aloittamaan. Sellaisen kymmenisen kiloa pitäisi saada pois - se kun ei mun kokoa kauheasti muuta, mutta jonkinverran ja siihen se kiinteytyminen päälle. Lihaskuntopohja on melko hyvä, mutta alkuun sekin pitää saada kohdilleen ja sitten voi aloittaa kevyttä voimaharjotteluakin - saa allit ja jenkkikset mäkeen. Ja tietty noi löllöreidet. Ankaralle dieetille en aio alkaa, mutta jonkinverran sit tarkkailen, mitä suuhuni laitan aiempaa tarkemmin. Jos sitä pystyis pitämään itsensä jo tällä nykyisellä ruokavaliollakin niin normaalitilassa sais varmaan aika hyvin kiloja karistettua.

Mutta nyt ne nokoset, tai jää pian haaveeks.

MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 26+5

 

Painonpudotuksesta
Se on helppoa, kun ottaa sen asenteen että se on sitä. Pitää ottaa tavoite ja pitää siitä kiinni mahdollisimman hyvin. Pienistä repsahduksista ei pidä masentua, mutta ei saa repsahdella joka päivä. Mä olen sen 10kg laihduttanut opiskeluaikoina, ja kyllä se onnistui saavuttaa puolessa vuodessa ilman turhia nälkäkuureja jne. Nyt on varmasti about saman verran työmaata tiedossa synnytyksen jälkeen, koska en ole ihan täysin tyytyväinen omaan painooni ennen raskautta (BMI 24, voisi olla pienempikin ja vyötärö 83cm, joten siitäkin on varaa ottaa pois). Katsotaan, miten mm. yövalvomisen aiheuttama stressi vielä vaikuttaa kiloihin. Kortisolin eritys kun tekee sen, että paino nousee eikä meinaa millään tippua pois. Ja sitähän stressaantuneen elimistö tuottaa yli tarpeiden=lihominen+rasva ei meinaa palaa pois.

 

äidiksi2013 juu Turusta olen. Se tietty voi mennä niinkin että riippuu missä päin asuu niin on eriaikaan valmennus. mulla tosiaan on kerrottu 2 kertaa ja toinen 19.11. Ja siitä sitte viikko niin on toinen.

Kyllä varmaan sinne mennään yhdessä.

 

Painosta: mä pamautin tänään 100kg:a rikki, komeasti. 105 on ollu aina max paino, ja näyttää siltä että se menee kyl nyt rikki.
ohan se tosiaan sit karissu, mut on tää vaan ahistavaa, taas tullu 1,32kg/vko, viime kerralla oli tullu 1,44kg/vko... eihän tää voi pelkkää läskiä olla... voiko?

En tiedä, jotain tarttis alkaa tekee
Ku tuntuu ettei noi syömisetkää oikeesti noin suuria ole
Ehkä mä lihon kun stressaan sitä niin älyttömästi :/?

 

Neiti-81 Anna paukkua vaan, sähän olit ihan älyttömän pitkäkin. Ei noissa sun mahakuvissa ainakaan ylipainoa ole tippaakaan. Ihan se on kuule pari vauvaa ja niitten systeemit mikkä sitä painoa tuo.
Älä stressaa, ainahan sen ylimääräsen sitten synnytyksen jälkeen saa pois.

Valmennuksesta Täälä ei tosiaan pääse kun ensimmäistä odottavat, niin en tiedä onko käytäntö muuttunut mutta sillon 06 kun olin niin aika turhaa istumista se oli, katseltiin yksi todella korni video. Mies tais olla pari kertaa mukana, ei sillä et asiaa olisi hänelle ollu, mä en halunnu, et kaikki ajattelee, että toi odottaa yksin.. Kaikkee sitä kans miettii..

Onko muilla koko ajan jano?

 

Valmennus
Me ei aiota miehen kanssa osallistua julkisen puolen tarjoamaan perhevalmennukseen. Ovat niin hankalina aikoina, ettei mitenkään päästä sinne yhdessä osallistumaan. Ja toisaalta, ei mua henkilökohtaisesti kiinnosta tieto kipulääkkeistä vaan ne vaihtoehtoiset keinot. Osaan kyllä netistä lukea, mikä on epiduraali/spinaali yms puudutteet ja milloin voi/saa laittaa+haitat vrs. hyödyt. En tarvi neuvolantädin kipulääkepropagandaa siihen, että voin tehdä päätökseni Ja synnyttäessähän sen vasta näkee, miten pitkälle pärjää ilman, vai pärjääkö lainkaan.
Osallistutaan kyllä yksityisen palveluntarjoajan valmennustunnille, olikohan se 2-2,5h, ja siinä nimenomaan puhutaan synnytyksessä pärjäämisestä ja meitä kiinnostavista vaihtoehdoista. Toki se maksaa rahaa, mutta mun mielestä on pieni satsaus siihen että on oman mielen mukaan koostettu ohjelma"sisältö" kuin että kuuntelee "diipadaapaa" monta tuntia kerrallaan.

Janosta
Jano on kyllä ihan kokoajan, vaikka verensokerit on ihan normaalit (päivittäin mittailen omalla mittarilla, vaikkei RD-diagnoosia olekaan. Tämän aamun paastoarvo 4,1). Tämä on yhtä rallia vesihanan ja vessan välillä, mutta eipä voi mitään. Ei tämä enää loputtomiin kestä

Neiti-81
Jos painontulo ihan kamalasti huolestuttaa, niin voithan pitää vaikka parin päivän-viikon ajan kirjaa syömisistä ja juomisista ja tarvittaessa näyttää sitä neuvolassa?
Ei oikeesti kannata raskausaikana stressata tota painoasiaa, jos elintavat on kuitenkin kunnossa.
Raskauden jälkeen ehtii kyllä painon kanssa säätämään, raskauskilot tulee jos ovat tullakseen. Neuvolasta kyllä sanovat, jos painoa tulee liian nopeasti liian paljon.

(.)
Voi hitto näitä liitoskipuja, aina ne vaan tekee kiusaa. Onneksi kävin vielä kerran vinkumassa lääkärille kipuja, osasi antaa vinkin. Joten lompsin sieltä suoraan kauppaan, josta mukaan tarttui jättikokoinen voimistelupallo. Tuntuu itseasiassa paljon helpommalta tämä istuminen, kuin tavallisessa tuolissa. Mulla on ollut pahinta pitkäkestoinen istuminen paikoillaan, ja tossahan periaatteessa vaihtaa asentoa vähän väliä. Eikä ole niin kova takapuolen alla, kuin perustuoli kotona tai työpaikalla.
Nyt on niin kivuton olo, että lähden kyllä huomenna töihin testaamaan joskohan tämä mamma kykenisi siellä viihtymään enemmänkin kuin päivän verran.

Kunhan nyt ei toi orastava anemia enää tekisi lisää ongelmaa. Pitäisi varmaankin käydä mittauttamassa työterveyshoitsun luona, ja katsoa onko rautakuuri vaikuttanut. Hiton lahopää kun olen, niin unohdin lääkäriltä pyytää tänään mittausta kun sielä muutenkin kävin uudestaan. Neuvolaan kun on aikaa vielä useampi viikko, eikä sinne puhelimella ole mitään toivoa päästä läpi vaikka soittoajan puitteessa soittelisikin.

 

Pikainen kysymys:

Mulla on huomenna aamulla edessä tämä paljon puhuttu sokerirastuskoe. Otetaanko ne näytteet siellä labrassa taipeesta vai sormenpäästä? Entä pääseekö siellä johonkin rauhalliseen paikkaan istuskelee tai lepäilee? Vai joutuuko olla kaksi tuntia siinä odotusaulassa, missä kaikki jonottaa labraan? Etenkin jos löytyy kokemuksia helsingin labroista, niin olisi kiva

 

Moikka

Ja kuulkaas vähän apua-tunnelmissa täällä! En ole tullut maininneeksi aiemmin, mutta pari viikkoa on kutittanut vatsan ihoa aika lailla ja se on vaan yltynyt. Olen ajatellut, että kuuluu asiaan koska vatsa kasvaa, iho venyy ja on vielä talvikuiva. Mutta tänään kun kutina on ollut ihan hirveää, googlailin vähän ja jopa neuvolan sivuilla sanotaan, että ota heti yhteyttä neuvolaan, koska voi olla joku maksan toimintaongelma ja johtaa raskaushepatoosiin johon liittyy jopa keskenmenon riski. Apua! Ei enää yhtään sellaista tänne kiitos!

Onko muilla kutinaa? Oletteko käyneet verikokeissa? Soitan tietty huomenna neuvolaan, mutta nyt on aika hermostus päällä. Ihoa kutittaa ainoastaan vatsasta, etenkin iltaisin. Kutina on tosi voimakasta.

Neiti81lle onnea tyttölupauksista!

Jano on täälläkin!

Hermostunut Tuulis ja rakas 26+3

 

Pikku yllätys, jos pallon päällä istuminen tuntuu paremmalta, niin ootko nähnyt sellaisia tuolin päälle laitettavia puolipalloja (jossa joutuu vähän vatsalihaksiakin treenaamaan). Saisitko sellaista töihin lainaan, jos joudut töissä istumaan?

Me osallistutaan perhevalmennukseen ja sitten käydään tutustumassa sairaalaan ja samalla osallistutaan synnytysvalmennukseen. Me käytiin jo siellä yhdessä perhevalmennuksen liikenne/hammasvalistusinfossa (turha) miehen kanssa yhdessä ja yhdessä mennään muihinkin, jos vaan ei työesteitä ole. Olitkos Äiti maa ihan JYTEn alueella? Neuvolan sivuilla näköjään sanotaan, että valmennusta järjestetään nykyään kaikkien JYTEn neuvoloiden asiakkaille, muutkin kuin ensisynnyttäjät voi halutessaan osallistua. Samalla huomasin, että ensisynnyttäjät saa aina kotikäynnin, sepä kiva. Minä olen pikku yllätyksen tapaan kiinnostunut enemmän noista lääkkeettömistä kivunlievityksistä ja toivon, että niitäkin esitellään (kysymällä ainakin selviää, että mitä on tarjolla). Ainakin sairaalan nettisivuilla lääkkeettömät on mainittu ennen puudutuksia, joten eiköhän.

Neiti-81:lle onnea tyttölupauksista ja älä painosta huoli, sähän olet TOSI pitkä!

Ei oo erityisen jano.

Hei imettäneet, putosiko teillä paino ropinalla imetyksen aikaan? Huomasin juuri, että energiantarve kasvaa raskauden aikana (kaksi viimeistä kolmannesta) noin 300 kcal ja imetyksessä 500 kcal päivässä. Kumma homma, miten imettäminen voi kuluttaa enemmän kuin lapsen kehittyminen... Jos tuo kaikki 500 kcal olisi miinusta, niin painohan putoaisi puolessa vuodessa toistakymmentä kiloa...

pohtii P-L

 

Bumble kyynärtaipeesta täällä otettiin ja mä ainakin hengailin labran vieressä käytävällä ne väliajat istuksien. Lukemista siis kannattaa varata matkaan. Tosin mä oon kaukana Helsingistä, noi tavat voi olla hyvinkin erilaiset. Tsemppiä siihen rasitukseen!

Äiti maa jano on täälläkin, lasillisen kun ottaa niin menee huomaamatta alas. Mutta sen mitä oon seurannu niin entiseen verrattuna (normaalitilaan siis ) juon ehkä 0,5l enemmän vuorokaudessa. Närästys ainakin mulla lisää tuota veden tarvetta.

pikku yllätys täälläkin on satunnaisesti noita liitoskipuja, kulkee käsi kädessä pitkien työpäivien kanssa. Kiva kun sanoit tuosta jumppapallosta - sellainen jo kotoa löytyy niin voisi saada sillä tilannetta itsekin helpommaksi, jos oikein pahaksi meinaa äityä.

Tuulis mulla on kutitellut tuota vatsaa pari päivää sitten, mutta se taisi olla tuota venymiseen liittyvää, koska meni ohitse. Varmuuden vuoksi rasvasinkin, tai siis öljysin, kun tähän talviaikaan kuuluu mulla jatkuva raapiminen - saunassa erityisesti rapsuttelen itseäni kaikkialta, minne yletän, eikä iho yhtään tykkää siitä muulloinkaan niin tuskin nytkään. Jos yhtään mietityttää niin kannattaa verikokeissa käydä, mutta turhaa stressiä ei kannata ottaa.

Olipas hyvät päikkärit täällä. Heräsin siihen, kun mies teki ruokaa. :heart:
Tänään on ollu niin norsuolo, kun en ole meinannut mihinkään olevinaan mahtua niin oli piristävä yllätys saada ruoka valmiina nenän eteen.

 

Bumble, verikokeet otetaan taipeesta ja ainakin Jyväskylässä piti odotella ihan normi aulassa.

Tuuliannaliina, kova kutina kuulostaa huolestuttavalta, etenkin jos ei ole näkyvää syytä (ihottumaa). Mulla on siis kutissut sormet ja varpaat (kuten tuolla aiemmin kirjoitin), välillä TOSI kovaa, mutta ei kämmenet tai vatsa. Sormet ja varpaat ovat siis turvonneet ja niissä on pientä ihottumaa, joten epäilen sen johtuvan siitä. En ole soittanut neuvolaan (ensi viikolla neuvola), vaikka vähän mietin, että pitäisikö. Soita huomenna neuvolaan, niin pääset maksakokeisiin ja asia selviää. Toivottavasti ei ole vakavaa. :hug:

 

Kuten Cannes kirjoitteli: älkää vain lopettako tätä kirjoittelua. On ihana tulla työpäivän päätteeksi kotiin ja lukea mitä olette päivän aikana kirjoitelleet. Ja minä myös yritän kirjoitella useammin, viimeistään sitte äippälomalla.

Sinne oiskin sitte vielä matkaa - mullahan on töitä tammikuun puoleen väliin asti. Ja työmotivaatio ihan hakusessa. Odottaa vaan, että sais keskittyä tähän odottamiseen. Nyt tuntuu, että kaikki liikenevä energia menee töihin

Painoa on tullut. Mutta kuten täällä jo kirjoiteltiinkin, joilleki sitä tulee vaikka ois kuin tarkalla ruokavaliolla. Toisaalta kun olen päättänyt, että paino tippuu, olen sen kyllä saanut tippumaan. Mutta imetys itsessään ei ole valitettavasti ainakaan minulle riittänyt painonpudotuskeinoksi. Paremminkin sitten kun on lopettanut imetyksen, kilot ovat tuntuneet lähtevän helpommin.

Adiilla on ihana mies. Just niin ku "tyypillisesti" miehet. Mutta ajatushan siinä tärkein on... Ja älä ny liikaa naura, ettei ala supistelemaan

Tuuliannaliina: Minulla on juuri kuvaaman kaltaista mahan kutinaa. Siis jotain ihan järkyttävää kutinaa. Toisinaan aamuisin on maha ihan tiikerikuvioinen mun raapimisen jäljiltä, mutta kun ei vaan voi hillitä itseään. Puhuin tästä neuvolassa ja laittoivat maksa- ja sappiarvoverikokeisiin, mutta niissä ei ollut mitään. Eli voi kokemukseni mukaan kutista todella paljon, vaikka syytä ei oo. Mutta hyvä siis varmaan ottaa ne verikokeet, ainaki kysellä neuvolasta...

Parvorokosta: Sain itse eilen terv.hoitajalta puhelun, jonka aluksi hän kysyi, että olenko paikassa, jossa voin rauhassa jutella. Ja minä siitä suorastaan paniikkiin ja tuskin pystyin kuuntelemaan... Mutta tulokset olivatkin sitten "parasta" eli vasta-aineita löytyi, mutta sen verran, että viittaavat kaukaiseen tartuntaan. Terkan mukaan olen siis joskus ehkä lapsena tuon rokon sairastanut eli huoli sen osalta tippui hartioilta. Säikäytti vaan tuo puhelun aloitus... Toivottavasti muillekin hermoilijoille saadaan samanlainen lopputulos tämän asian suhteen. Pidän peukkuja!

(.) Monta viikkoa meni ilman merkittäviä supisteluja. Nyt lauantaista asti ollu tosi kurja tilanne: vähän reippaampaa tekemistä (esim. kengät jalkaan - siis "tosi reipasta"), niin heti tulee napakka supistus ja jotka kestää tosi pitkään ja saattaa tulla useita. Ajattelin uskaltaa odottaa ensi viikon lääkärineuvolaa, jossa sitte kertois asiasta. Yritän nyt ottaa vaan rauhallisesti. Yritin kyllä sunnuntaina lenkille, mutta kahden kilometrin matkalle meni 40 minuuttia! Tosi reipasta lenkkiä

Mahan ympärysmitasta: oletteko mitanneet? Täällä nyt noin 99 cm, kun lähtö oli noin 70-75 (riipuen turvotuksesta/syömisistä). Eli aika muhkeasti kasvanu

Oila ja masukki (25+jotain?)

 

Moikka

Äläpä muuta sano, Oila! Täälläkin pitäis porskuttaa työelämässä sinne tammikuun puolväliin saakka. Välillä ajatus tuntuu hurjalle, kun on ollut kaikenlaista.
Tänään oli lääkärineuvola. Kaikki näytti olevan kunnossa, hyvä niin! =) Sairaslomaa ei kirjoittanut, enkä sitä pyytänytkään, mutta oli puhetta, että tämä ei ole 'extremelaji", jossa pitää koetella kuinka kauan jaksaa ennenkuin jotain tapahtuu. Hänelle siis kerroin kaikesta mitän on ollut. Välillä en meinaa päässä vessanpöntöltä ylös!!! :$ :$ :$ Iloitsen kyllä siitä tiedosta,että kohdunsuu oli ok ja muutenkin paikat siistit, sydänäänet hienot, hemppa parempi kuin viimeksi jne! Mut mut... Menen eteenpäin päivä kerrallaan... vaik joskus tuntuu ettei tästä tule hittoakaan (kuten tänään puolenpäivän aikaan töissä) kun liikkuminen ja kaikki koski

- Rampa Pikku_Pallo & mahan vilkas möyrijä -

 

Mullakin on välillä, pientä kutinaa, mutta siis tosiaan pientä vaan.

Minähän täällä valittelin joskus aiemmin suolisto-ongelmista. Nyt taas ripulia ja muutaman kerran viikossa masu on tosi ikävän tuntunen. Just sillanen että ripuli taas. Onko kellään muulla vastaavaa? Ja pitäiskö kääntyä neuvolan puoleen? En siis syö mitenkään erilailla kuin ennen, eikä mitään sillaista. Samaa ruokaa kuin aina, tai ei nyt aina, mutta kuitenkin ja en ainakaan oo huomannut että niinä päivinä kun tälläistä on, että olisin silloin syönyt jotain tiettyä.

Entä onko muille tullut jostain suosikki ruuasta sillaista ettei voi syödä? Mä en siis pysty millään syömään enään ihan kanaa ja riisiä. Ja aina se on ollut suosikki ruokani, nyt ei vaan pysty. Mutta kanasuikaleita taas syön. Ja pitäähän sitä nyt edes jotakin kanaa syödä kun muuta lihaa en sitten syökkään, no joskus lammasta.

Voihh.... tää olo ei ole kiva.
Anteeksi valitus!

Hei niin ja onko siinä aokerirasituksessa joku "ikäraja"? Koska silloin kun viimeksi olin neuvolassa niin mulle sanottiin, etten siihen joudu koska olen niin nuori. No mutta ilmeisesti hyvä etten joudu, kun täällä lukenut noita tarinoita ;D

Voi kun saisin mun rakkaan tytön jo syliin. :heart: Puhelimen laskurissa on laskettuun aikaan vielä 81 päivää! Ihanaa! :heart:

Mä olen niin kateellinen niille jotka viettää joulua taas pian. Ehkä mekin ensi vuonna vauvalle jotain keksitään, mutta muuten ei oikein innosta tuo joulu, juurikin veljen kuoleman takia kuten olen jo kertonut.
Katselen mainoksia joita pursuaa ja koristeita kaupoissa niin suurella haikeudella. Mutta ensi vuonna sitten jotain pientä ehkä pystyy jo järjestämään.
Meillä on vaan hyvä kun minä ja mieheni siis olemme muslimeja niin meillä on sitten muut juhlat, joita pystyn hyvin viettämään, ilman sitä haikeaa oloa. Ja kyllä me silti joulun ensi vuonna järjestämme, sehän on enemmänkin suomalainen perinne, ainakin mun perheessä aina ollut.
Ehkäpä teen silti jouluna jonkun ihanan kalkkunarullan ja muut jutut. On se silti se ruoka hyvä!

Kylläpäs vaihtu mullakin puheen aiheet, hihih Ja tuli taas todella oma napainen kertomus

Olen täällä aina muuten kysellyt niistä teidän hankinnoista niin nyt sitten kyselen sillaista, että mitä kaikkea on pakko olla kun vauva syntyy. Eli et missään nimessä pärjää ilman?

Tekis mieli pakata jo sairaala-kassikin valmiiksi, mutta EHKÄ vähän aikaista ;D

Siinäpä teille lukemista, mutta olen puheliaalla päällä ja mies kömpi "päiväunille", ja on tossa nukkuttunut jo tovin, mutten viitsisi herättää, kun muuten on niin vihanen Saapahan täällä ainakin purkaa tätä puheliaisuutta.

Bettis (päläpälä) & rakas ihana äidin kulta mussukka 28+2 :heart:

 

Iltoja masut ja masukit!

Parvotestikuulumisia ensi alkuun... Meikäläinen sai myös tänään verikoetulokset ja tällä haavaa tulos oli negatiivinen eli en oo sairastanut rokkoa. Harmittavaa tässä on se, että verikoe joudutaan nyt sitten tuoreen tartunnan poissulkemiseksi ottaa parin-kolmen viikon päästä uudelleen. : / Piina siis jatkuu edelleen mutta koitan antaa sen olla häiritsemättä liiaksi ajatuksia. Periaatteessa, jos nyt tuore tartunta löytyisikin seuraavassa verikokeessa niin ymmärtääkseni ollaan jo sen verran hyvillä viikoilla, että rokko ei enää niin helposti aiheuta vaurioita. Tylsä juttu kuitenkin.

Tuuliannaliina mulla kutisi melkoisesti ekan raskauden aikana masun reunoilta ja tuolloin kävin verikokeissa hepatoosin poissulkemiseksi. Kaikki oli ihan ok. Olen ymmärtänyt, että hepatoosissa kutiavat erityisesti kämmenet ja jalkapohjat. Neuvoisin sua kuitenkin ottamaan yhteyttä neuvolaan, jotta pääset verikokeeseen ihan oman mielenrauhan takia.

Kilot, imetys ja painonpudotus: Kiloja on tähän mennessä kertynyt reilu neljä. Esikosta paino nousi kaikenkaikkiaan kymmenisen kiloa ja niistä jokainen oli poissa kaksi viikkoa synnytyksestä. Mulla ei ole varsinaisesti kokemusta laihduttamisesta imetysaikana, koska nuo raskauskilot lähtivät niin nopeasti ja ilman sen kummempia ponnistuksia mutta sen huomasin, että imetysaikana sai kyllä syödä melkein mitä vain ilman, että paino nousi. Laihduttamista imetysaikana ei muistaakseni varsinaisesti suositella, koska kehon kuona-aineet lähtevät laihduttaessa liikkeelle ja siirtyvät tällöin myös äidinmaitoon...

Tässä kuulumisia tällä erää. Voikaa hyvin!

nessuli & nasu 25+2