H
heinis07
Vieras
Heipähei!
Täällä on sitte tää päivä itketty silmät päästä, kuin paska äiti oon ja onkohan mulla edes oikeutta tähän tulevaan lapseen. Naapuri(t) on useasti ottaneet yhteyttä sossuun ja sieltä sitte soitettu neuvolaan. Nyt ollaan kamalan huolissaan mun käyttäytymisestä, mutta ketään ei kiinnosta mun puolustuksen sanat tai muutkaan. Neuvolan perhetyöntekijä rupee ramppaamaan meillä, että voidaan yhdessä selvittää mitä niissä tilanteissa pitää tehä, ku tekee mieli korottaa ääntään, saatika huutaa lapselle! Tää on vieläpä niin akuutti juttu, että ekan kerran aikaa ois ollu 10.5. sellasella perhetyöntekijällä. Neuvolantäti oli kuitenki sitä mieltä, että ois hyvä saada alkuun se homma jo ennen vappua. Eli vitun hyvää vappua vaan kaikille!!! Oon oikeesti ihan totaalisen rikki...
Tänään aamulla kävin alakerran naapurin luona kyselemässä, onko meiltä oikeesti kuulunu hirvee melu. Ei oo sen mielestä, eikä oo koskaan mun möykkäämisen takia joutunu kämpästään poistumaan. Seinänaapuri oli sille yhtenä päivänä valittanu, kuinka meiltä kuuluu jatkuvasti meteliä, toiselta naapurilta kuuluu sitä tappelua, joku soittaa musiikkia tosi lujaa (en oo kuullu kertaakaan meille 1½ vuoden aikana), käytäväki on koko ajan likanen ja naapurin auto pitää hirveetä meteliä pihalla. Eli siis kysymys on jostain tosi sairaasta kyttääjästä. Ja kun koitin näistä asioista puhuu neuvolassa, niin ei kiinnosta, ku musta tässä nyt ollaan huolissaan!!!
Jotenkin vaan tuntuu, että mun varpaille vanhempana on astuttu ja pahasti. Kai sen perkeleen päämäärä on se, että masennun loppuraskauden ajaks ja itken sängynpohjalla. Väkisinki se asia pyörimällä pyörii päässä ja alan itekki uskoo, et oon ihan paska. Jos se mun huutaminen jotenki vaikuttais tohon lapseen, kai se näkyis jossain. On kuitenki tosi tasapainonen, hyvin kasvanu, puhelias ja ilonen 2-vuotias. Tänään mun vanhemmillaki herätessään huus heti äitin syliin. Ei kai se äitin syliin tahtois, jos tuntis mut jotenki uhkana. Tollanen sekopää saa toimia ihan miten tahtoo ja mun pitää vaan niellä se. Hysteerisenä itkin neuvolassa, ku ajattelin, että tarpeeks monta tollasta valitusta ja multa viedään mun lapsi!! Siihen tosin neuvolantäti sano, ettei kukaan oo mun lasta viemässä, mut se tuntuu kaikkein pahimmalta. Varsinki ku tiedän, etten nyt NIIN epäonnistunu voi olla tässä vanhemmuudessa.
Mutta siis lapselle ei saa korottaa ääntään, eikä huutaa. Ei vaikka mikä olis. Oon kuitenki muutenki aika temperamenttinen ihminen ja jos joku asiaa vaivaa tai menee pieleen saatan sen huutamalla ilmasta. Ja mä myönnän sen. Myönnän, että mun tapana on huutamalla purkaa paineet ja niin varmasti tuun tekemään jatkossaki. Musta saa olla huolissaan, jos mulla pinna palaa ja oon hiljaa tai itkemättä. Mutta näin ei saa toimia, pitää varmaan hyräillä jotain mukavaa laulua sillon ku on menossa hermot. Neuvolassaki sanoin, et voin mä sinne röökille painella sillon, ku pinna meinaa palaa, mutten nyt viittis ku oon raskaana. Ja mikä on normaali reaktio ihmisellä, jos vaikka lapsi vetäsee jonkun maljakon hajalle lattialle? Kuinka moni hyssyttelee, että "voi hitsi, menikö kulta meijän aalto-maljakko rikki. Ei se mitään, äiti siivoo!" Kyllä mä veikkaan että OIKEESTI monella lipsahtaa huuto vähintäänkin, että "voi perkele!"
No mutta, jotain mukavaakin tässä päivässä. Kaveri sai eilen pitkään haudotut kasoset(39+5)! Toinen oli tyttö (49cm, 3256g) ja toinen oli poika (49cm, 2956g). Siellä on siis ollu melkein metri tavaraa mahassa!! Ihan hullua
heinis 30+4 silmät turvonneena
Täällä on sitte tää päivä itketty silmät päästä, kuin paska äiti oon ja onkohan mulla edes oikeutta tähän tulevaan lapseen. Naapuri(t) on useasti ottaneet yhteyttä sossuun ja sieltä sitte soitettu neuvolaan. Nyt ollaan kamalan huolissaan mun käyttäytymisestä, mutta ketään ei kiinnosta mun puolustuksen sanat tai muutkaan. Neuvolan perhetyöntekijä rupee ramppaamaan meillä, että voidaan yhdessä selvittää mitä niissä tilanteissa pitää tehä, ku tekee mieli korottaa ääntään, saatika huutaa lapselle! Tää on vieläpä niin akuutti juttu, että ekan kerran aikaa ois ollu 10.5. sellasella perhetyöntekijällä. Neuvolantäti oli kuitenki sitä mieltä, että ois hyvä saada alkuun se homma jo ennen vappua. Eli vitun hyvää vappua vaan kaikille!!! Oon oikeesti ihan totaalisen rikki...
Tänään aamulla kävin alakerran naapurin luona kyselemässä, onko meiltä oikeesti kuulunu hirvee melu. Ei oo sen mielestä, eikä oo koskaan mun möykkäämisen takia joutunu kämpästään poistumaan. Seinänaapuri oli sille yhtenä päivänä valittanu, kuinka meiltä kuuluu jatkuvasti meteliä, toiselta naapurilta kuuluu sitä tappelua, joku soittaa musiikkia tosi lujaa (en oo kuullu kertaakaan meille 1½ vuoden aikana), käytäväki on koko ajan likanen ja naapurin auto pitää hirveetä meteliä pihalla. Eli siis kysymys on jostain tosi sairaasta kyttääjästä. Ja kun koitin näistä asioista puhuu neuvolassa, niin ei kiinnosta, ku musta tässä nyt ollaan huolissaan!!!
Jotenkin vaan tuntuu, että mun varpaille vanhempana on astuttu ja pahasti. Kai sen perkeleen päämäärä on se, että masennun loppuraskauden ajaks ja itken sängynpohjalla. Väkisinki se asia pyörimällä pyörii päässä ja alan itekki uskoo, et oon ihan paska. Jos se mun huutaminen jotenki vaikuttais tohon lapseen, kai se näkyis jossain. On kuitenki tosi tasapainonen, hyvin kasvanu, puhelias ja ilonen 2-vuotias. Tänään mun vanhemmillaki herätessään huus heti äitin syliin. Ei kai se äitin syliin tahtois, jos tuntis mut jotenki uhkana. Tollanen sekopää saa toimia ihan miten tahtoo ja mun pitää vaan niellä se. Hysteerisenä itkin neuvolassa, ku ajattelin, että tarpeeks monta tollasta valitusta ja multa viedään mun lapsi!! Siihen tosin neuvolantäti sano, ettei kukaan oo mun lasta viemässä, mut se tuntuu kaikkein pahimmalta. Varsinki ku tiedän, etten nyt NIIN epäonnistunu voi olla tässä vanhemmuudessa.
Mutta siis lapselle ei saa korottaa ääntään, eikä huutaa. Ei vaikka mikä olis. Oon kuitenki muutenki aika temperamenttinen ihminen ja jos joku asiaa vaivaa tai menee pieleen saatan sen huutamalla ilmasta. Ja mä myönnän sen. Myönnän, että mun tapana on huutamalla purkaa paineet ja niin varmasti tuun tekemään jatkossaki. Musta saa olla huolissaan, jos mulla pinna palaa ja oon hiljaa tai itkemättä. Mutta näin ei saa toimia, pitää varmaan hyräillä jotain mukavaa laulua sillon ku on menossa hermot. Neuvolassaki sanoin, et voin mä sinne röökille painella sillon, ku pinna meinaa palaa, mutten nyt viittis ku oon raskaana. Ja mikä on normaali reaktio ihmisellä, jos vaikka lapsi vetäsee jonkun maljakon hajalle lattialle? Kuinka moni hyssyttelee, että "voi hitsi, menikö kulta meijän aalto-maljakko rikki. Ei se mitään, äiti siivoo!" Kyllä mä veikkaan että OIKEESTI monella lipsahtaa huuto vähintäänkin, että "voi perkele!"
No mutta, jotain mukavaakin tässä päivässä. Kaveri sai eilen pitkään haudotut kasoset(39+5)! Toinen oli tyttö (49cm, 3256g) ja toinen oli poika (49cm, 2956g). Siellä on siis ollu melkein metri tavaraa mahassa!! Ihan hullua
heinis 30+4 silmät turvonneena
