Heippa taas! :wave:
Tervetuloa,
tinja86! Oireiden kuvitteleminen on valitettavan tuttua mullekin, tai ehkä ennemminkin se, että aivot rekisteröi jokaisen pienen nippaisun ja vihlaisun, joihin ei ennen kaameeta vauvakuumeilua kiinnittänyt mitään huomiota... Mut kuten jo aiemmin taisin kirjoitella, niin nyt on kuume laskenut ja on paljon rauhallisempi olo yrittämisen alkua odotellessa. Ei käy vauvat edes joka päivä mielessä

Samalla sit tää palstailukin on vähentynyt, vai liekö vähempi palstailu vaikuttanut siihen vauvakuumeeseen, ken tietää...
Noista häistä piti vielä sanoa, että mä en oo edes uskaltanut laskea vielä, paljonko meidän häihin meni rahaa, vaikka kaikesta mahdollisesta säästettiin eikä olla käyty vielä häämatkallakaan. Kaikki kuitit on tallessa, mutta enpäs oo vielä ynnännyt niitä

Ja stressasin myös ihan järjettömästi. Tajusin sen stressitason olleen ihan mieletön vasta sitten, kun se purkautui. (Huom, ällövaroitus!) Jouduin heti maanantaiaamuna menemään lääkäriin, kun häntäluun kohdalle oli kehittynyt jonkinmoinen paise (joka myös kivasti häiritsi jo hääyötä). Se eka häitten jälkeinen viikko menikin sitten suhteellisen epäromanttisissa merkeissä... Loppujen lopuksi en enää voinut juurikaan liikkua, vaan makasin mahallani. Iltaisin oli vielä lämpöäkin, kun tulehdus jylläsi. Kun paiseesta pääsin eroon, alkoi yhtenä iltana kylkeä kutittaa ihan kauheasti ja sitten siihen nousi ärhäkän näköinen ihottuma. Olin kyllä melko hoomoilasena, kun eräs tuttu lääkäri sanoi, että kovasti näyttäis
vyöruusulta, siis sehän on mummojen ja pappojen eikä parikymppisten vaiva! Se viikko meni sitten nukkuessa, koska vyöruusu aiheuttaa mm. väsymystä. Joten todella hienot pari viikkoa oli häiden jälkeen... En tiedä tuosta paiseesta, että liittyikö siihen varsinaisesti se stressi, mutta tohon vyöruusuun selkeästi liittyy. Eli mun neuvo tuleville morsiamille on, että älkää stressatko liikaa, siihen liittyy hirveitä lieveilmiöitä!
Ja kun nyt päästiin tälle varsin kiehtovalle terveysosastolle... Kävin tänään aamulla papa-kokeessa. Lähetteen olin saanut jo yli vuosi sitten, mutta muistin koko asian vasta vähän aikaa sitten. Senkin olin unohtanut, miten inhottavaa se näytteen ottaminen onkaan, huh. Ensin tuli vähäksi aikaa melkein oksettava olo, mutta enää ei oo kuin maha vähän kipeänä. En tiedä, oliko vähän taidot ruosteessa näytteenottajalla vai oonko mä jotenkin erityisen herkkä, aina se meinaan tuntuu vielä illallakin alavatsassa. :x