Haaveissa vauva noin 2011-2012 ~ vol.3 *UUSIN*

Tuli mieleen, että minkä ikäisiä täällä kirjoittelee ?? Kun moni puhui että opiskelee ym

 

niih.. no minä olen 24v ja meis on 23v mies työtön mulla pätkätöitä. ja tässä viel tuohon lapsen hankkimiseen. me ei paljon osteta. sit luksuillaan jos ylimääräistä on mut muuten mennään sillä et jos tarvii niin hankitaan. ja tuo kaveri mikä mulle niin ihanastiavautus olis tarkoitus olla mun kaaso häissä.. ei taida tapahtua. plus pikkuveljen kaveri joka on 19 v. ei ole koskaan opiskellut yläastetta enempää niin sen 17 vuotiastyttöystävä odottaa lasta ja ne aikoo sen pitää.

 

Niin tosiaan, ei siinä mitään vikaa todellakaan ole, jos tahtoo saada "puitteet" kuntoon ennen lapsia. Kukin tyylillään! B) Mutta mulla on ainakin perimmäisenä ajatuksena se, että en tahdo lykätä vuosikausiksi elämäni isointa haavetta, jos sitten käykin niin, että saa toisen mokoman ajanjakson yrittää sitä raskautumista. Muutenkin tahtoisin näin suht. nuorena saada lapsoset, jotta jaksaa paremmin ja lapsilla olisi mahdollisimman pitkään isovanhemmat (nyt jo olisi vain yksi ukki, miehen isä kun on kuollut) ja tietysti - jotta ehtii sitten itsekin nauttia niistä mahdollisista lapsenlapsistakin!

majj Mulla on siis ikää 23, syyskuussa täytän 24. Mies on reilun vuoden vanhempi, eli täytti juuri 25 vuotta. Neljäs vuosi yliopisto-opintoja on mulla takana, miehellä taas alkaa toinen vuosi syksyllä.

 

mä täytän parin viikon päästä 27 ( mies 37) ja lähdin nyt uudestaan opiskelemaan.
poika 7vuotta edellisestä suhteesta.

 

Komppaa niin sua white goldia ja jomia mäkin haluun niin kovasti lapsia, joten mitä aikasemmin aloitellaan sitä suuremmat mahikset niitä jonain päivänä saada Ja itse valmistun ensi keväänä ja mies nyt syksyllä, joten kohta on se aika

ja niinpä jokainen tekee päätökset itse, toiselle tärkeetä puitteet ja toisille muut asiat. Jokainen kunnioittaa toisten päätöksiä, niin pitäisi olla.

majj ja ikää 23v

 

Minä olen 22v. :wave: ja mies on sit 26v.

on ihanaa kun täältä saa tätä vertaistukea. monet teidän kirjoituksista on ihan niin kuin oisin voinut kirjoittaa ne itse. Ei sitä vaan kukaan loppujen lopuksi täysin ymmärrä, joka ei ole samassa tilanteessa itse.

Kiitos kaikille teille että olette olemassa :hug:

 

mä tein parikymppisenä lapsukaisia mut ny se iltatähti on haaveis. Miehellä ei oo omia lapsia.

yllätyin,kun mesessä Miehen kans juteltiin, kirosin,kun on kaukana töis tällä hetkellä. sanoin,et kun simot säilyis kotona pari päivää,vois koti-inseminaatioo kokeilla. no, hän ei edes kysyny mikä se on!!! ettii näköjään netistä tietoo menin sanattomaksi sillon!

TMirren kans samaa mieltä vertaistuesta. paljon kyllä ukon kans puhun,mut ei sillekkää viitti KOKO AJAN olla valittamassa :ashamed:

:flower: teille kaikille :heart:

 

Samaa mieltä täälläkin että täältä saatu vertaistuki on kyllä kullan arvoista. Kyllä miehellä menis varmaan hermo jos asiasta jatkuvasti jankkais

Niin ja minä täytän tässä kuussa 24 ja mies on 31. Itse olen ollut jo aika pitkään työttömänä. Miehellä on vakityö, jossa ei kuitenkaan viihdy, ja tuo on se suurin syy miks ollaan lapsen hankkimista lykätty, koska haluaisi sitten olla täysin mun tukena eikä stressata noita työasioita. Eilen kuitenkin kun asiasta puhuttiin niin sanoi ettei hän enää kauhean kauaa aijo noita oviksia väistellä, että olen hyvin toiveikkaana että yritys alkaisi ennen tuota ensi vuotta Mutta rauhassa katselen

Kiitos minunkin puolesta teille kaikille :flower: :hug:

 

Onpas täällä paljon samanhenkistä porukkaa!! Itse myös aattelen niin, että nuorena on hyvä (ja siis nimenomaan yhtä hyvä, kuin vanhempanaki) lapset "hankkia", ja nimenomaan silloin kun se itsestä tuntuu hyvältä, luontevalta ja oikealta. Itseasiassa ajatus nuoresta äitiydestä itsellä kypsy, kun veljeni kuoli nuorena hyvin yllättäin. Siinä oli suuren itsetutkiskelun paikka surun keskellä ja silloin sitten päätin, että jotain, minkä haluan ehdottomasti kokea, mistä en halua jäädä paitsi, on äitiys ja tämä ajatus on vieny minua eteenpäin.

Sansu86: tosi kurjaa, kun ystäväsi on tuolla tavalla teilannu teidän vauvahaaveita! Ihan kauheeta! Myös mie oon kokenu inhottavaa kohtelua lapsen myötä. Ystävät ei vaan oikeasti halua edes ymmärtää, miksi haluan lapsia/halusin lapsen nuorena (tai hyvin harva ymmärtää). En haluais joutua sanomaan näin, mutta kannattaa oikeasti varautua siihen, että äitiyden myötä ystävät/ystävyys muuttuu, todelliset ystävät korostuu ja vanhat "ei-todelliset ystävät" vaihtuu uusiin.

Vielä piti jotain kommentoida vaan pienimieheni vaatii nyt huomiota, mentävä! Hyviä päivänjatkoja kaikille!

 

Ainiin, i'istä vielä, mie oon 22 ja mieheni 26 vuotta.

*muoks* nyt muistu mieleen mitä piti vielä sanoa nuoresta äitiydestä. Tämän päivän idylli siitä, että ensin opiskellaan opinnot loppuun, hankitaan talot, autot ja ns. kulissit kuntoon ja kun ne on saatu kuntoon, niin ollaan nopeasti 30 vuotiaita, ei tue sitä tosiasiaa, että nainen on hedelmäisimmillään n.20 vuotiaana. Luulen, että oikeasti jos idylli olisikin se, että hankittaisiin lapset jo 20 ikävuoden pintaan, niin lapsettomuudesta kärsiviä pareja olisi vähemmän.
Nämä tuomitsevat ihmisethän siis tukevat väitteensä siihen, mitä suurin osa ihmisistä tekee. Jos suurin osa ihmisistä hankkisi lapsia kesken opintojen ja se olisi luonnollista meidän yhteiskunnassa, ei kukaan alkaisi kyseenalaistamaan tai tuomitsemaan meitä nuoria vanhempia.
Eihän tietenkään asiat ole näin mustavalkoisia, mutta mielestäni luonnolla on oikeasti jokin idea siinä, miksi kaksikymppiset tulevat helpommin raskaaksi -> miksi kestävät raskauden ilot paremmin -> miksi palautuvat synnytyksestä nopeammin yms...

 

Mäkin sain ensimmäisen silloin kun olin 20 ja opiskelin. Välillä olin töissä. Nyt kohta 27v., haaveena toinen ja kappas vaan että opiskelen taas! Että eipä tosiaan mitenkään "järkevää" mutta näin mulla ja enpä siitä jaksa stressiä ottaa!!

 

Mullekin tekee hyvää, että täällä saa purkaa vauvakuumetta. Sillä mies on ihan hermoraunio, kun hiillostan ja hössötän. Onneksi se on nyt luvannut millon aletaan yrittää, joten se vähän rauhottaa mun höpinää.

dsarial Ja se on totta, että kaksikymppinen palautuu raskaudesta paremmin kuin kolmekymppinen, ja toiseksi kaksikymppisen aineenvaihdunta nopeampaa joten raskauskilojakaan ei kerry niin helposti. (yksilöllistä tietysti)

 

niin noh.. tämä ystävä on ainoa joka on ottanut asian negatiivisesti. kaikki muut mun ystävät on innolla mukana ja haluaa mukaan ostaa sit vauvan vaattei ym. jopa yks kaveri luvannut tulla synnytys saliin mukaan jos mies pökertyy kesken kaiken. minun äitil ei ole varaa sanoa mitään. hänen vanhempansa on ollut eli pappa oli 19 ja mummi 17 kun ensimmäinen oli syntynyt. äiti taas oli alle 18 vuotias kun hän sai ensimmäisen. mun isosisko oli mun ikäinen kun sai ensimmäisen.

 

Sain vihdoin tän toimimaan... :heart:

 

hmm, toi nuori äiti juttu on mun mielestä NIIN kulunu; mä sain esikoisen olin just täyttäny 19 (ja voitte vaan arvaa miten paljo oon siitä saanu kuulla (siis neuvolat/yhteiskunta); mutta meijän suvussa on kaikki saanu ekan lapsen jo ennen 18... eli siis olin reilu kakskymppinen ku sain vielä pikkuvelin....

eli siis mä oon 23 ja mies 24; ja hyvin ollaan pärjäilty tähäkin asti.. ja siis kolmas haaveissa kp 16/28..

siis vertaistuki on täällä ihanaa.. ja se että voi purkautua anonyymisti, ilman että kukaan tuomitsee/vähättelee (esim; no onhan teillä aikaa, ja muuta sellasta mitä nyt kuuluu toisinaan ympäristöltä) siis ikävä kyllä; vaikka itse omat lapseni hoidan, ja oma on meijän päätös yrittää vauvaa..

 

totta äizikkä.. ei näitä juttuja miehelle viiti purkaa ku eihän se edes mitään tajua, ainakaan meillä kerran sanoin sille et raskaaks ei voi tulla ihan mihin aikaan kuukaudesta tahansa ja perustelin niin se katto mua vaan hölmönä ja sano et "en mä tajuu" "parempi et sä tiiät ihan ite noi jutut, että turha niistä mulle selittää" -ja niin se ehkä onkin. kivempi puhua naisten kanssa jotka samassa tilanteessa. Ja tosi kivaa on miettiä mahd. oireita kun niitä tulee kuitenkin pienessä päässään miettineeks.. heh

 

Juu, täällä sama meininki. Mies ei tosiaankaan jaksa joka päivä kuunnella mun vauvahöpinöitä, joten on ihanaa, et on tämä palsta pullollaan samassa tilanteessa olevia ihania naisia! :flower: Ja mäkin puhuin miehelle siitä, ettei raskaaksi tuleminen onnistu ihan koska vaan, niin hän näytti jotenkin vähän hämmentyneeltä, vaikka nyökyttelikin muka ymmärtäväisenä En sen enempää halunnut järkyttää raukan ajatusmaailmaa, mutta ehkäpä saan sen sitten helpommin kellistettyä aina oviksen aikoihin ilman suorituspaineita

 

sama täällä, oon ajatellu et en edes yritä kertoo sen enempää ettei sen mielestä seksi olis pelkkää vauvatehtailua!!!

On niin outoa kun vauvakuumeilen kun esikoinen tuli vahingossa ja tärppäs IHAN samantien ja ajattelin sitten että joo, minähän tulen raskaaksi pelkästä ajatuksestakin, mutta eipä se nyt niin olekkaan... Voikun menis toi aika nyt nopeemmin........

 

no samoin menee meilläkin; mies mukana peiton alla, ja sit lapsien kanssa mielellään; ja haluaa lisää.. MUT se että miten ja millon nainen tulee raskaaks on täyttä hepreaa mun miehelle kans.. siis ja selittelen ovulaatiosta, ja muusta se vaan pyörittelee silmiään; ja huomaa ettei niin syvällisesti kiinnostakkaan.. miehen ajatusmaailmaa: mies+nainen=vauva oiskin vaan niin helppoa.. sit tässä kattelin kalenterii tarkemmin ja huomasin että mahdollinen testausaika, jos nyt siihen mennään (siis toiveissa ois) .. on siinä päivää ennen miehen synttäreitä.... eli siis tulis helkkarin moinen synttärilahja..

 

ihanaa!!!!!!!! Olis sika hyvä lahja!!! Tovotaan et tärppää! Millon testaat?

 

Meidän toistaiseks ainoo yhteinen on syntyny 2pvää ennen miehen synttäreitä ja oon sanonu et muuta lahjaa ei sit ikinä tarttekkaa antaa

 

Mäkin uskaltauduin tänne puolelle kurkistelemaan ja kirjoittamaan. =) Näytti olevan paljon tutun kuuloisia juttuja, mm. noista kavereiden reaktioista, kun ovat kuulleet kuumeiluista. Mäkin olen muutaman mielestä tosi vastuuton ja suoraan on sanottu idiootiksikin. Onneksi on niitä oikeitakin ystäviä. Olen siis vasta 20v. (mies 27v.) ja ensimmäisestä haaveillaan. Pillerit lopetin 10.4. ja hormonit heittelee vieläkin siihen tahtiin, ettei normaalista kierrosta ole tietoakaan. Blaah. Nyt ois menossa kp26/?, että lupaavalta vaikuttaa tasaantumisen suhteen, kun lopetuksen jälkeen niitä menkkoja tuli parin viikon välein. Vielä upeempaa olis jos ois tärpänny jo.

Toivottavasti mua ei heti teurasteta täällä :heart:

 

Tervetuloa breezer =) :flower: toivottavasti hormonitoiminta tasaantuu pian niin pystyy alkaa paremmin tutkiskelemaan sen oman kropan luonnollista toimintaa ja plussatuulia jo tähän kiertoon!

DsariaL teillä menee iät näköjään just samaten ku meillä

tuosta miesten ymmärrystaidosta: meilläkin ukko aina sanoo vaan, että "on olemassa vaan yks asia, mitä ilman se vauva ei tuu!". Meinaten tietenki sitä pupuilua sano näin mm. sillon ku höpötin sille siitä että greippimehu voi edesauttaa raskautumista. Että ei se greippimehu mitään auta jos ei harrasteta seksiä! Toisaalta logiikka on ihan hyvä, mutta eihän se ukko mitään naisen kropan toiminnasta ja kuukautiskierron vaiheista ymmärrä eikä aivojen varsinkaan paitsi sitä en kyllä ymmärrä itsekään aina... :ashamed:

NeliApila onpas ihana synttärilahja ollut miehelläsi kyllä! ja toivotaan, että äizikän mies sais sitten plussauutisia synttärilahjaksi :heart:

ON: kurkku kipeä. toivottavasti ei nyt iske kauhee lenssu, menis tärkeitä tärppipäiviä hukkaan kun ei sitä kovin kuumeisena jaksa pupuilla. :/

 

Breezer tervetuloa!

Simot Tuo oli repeämisen arvoinen juttu!

Minä täytän syksyllä 29 ja mies täyttää kesällä 37v...

Meillä näyttää nyt siltä, että miehen kaksi lasta muuttaa meille tässä lähiaikoina...Taitaa kotona mennä huonosti oman äitinsä kanssa. Eikun väliseiniä tekemään! Ja sitten kun vanhin lapsista muuttaa pois, niin saa kenties jo (kenties joskus tulevalle) vauvalle oman huoneen? Saapi nähdä miten käy!

 

simot olis ny viety 'hoitoon' jänskättää vähän minkälainen tulos...
pupuilut hoidettu ahkeraan (ovispäivät käsillä) kierron mukaan siis,enhän edelleenkään tikuta... just NYT juilii sen verran et oliskohan
niih, unohin tuol aikasemmin kirjottaa,et mun mies on mua nuorempi

kaikki kyl mahtuu joukkoon sekaan :heart:

Ansis joskus mullaki tulee sellanen olo ,et vois isälleen nuo lapset hetkeks antaa (kohta 12 ja 13) mut se ei onnistu. asuu 400 km päässä ja sitä ei kiinnosta PÄTKÄÄKÄÄN! ei edes syntymäpäivinä onnittele :/ joulusin jouduin "kerjäämään" rahaa lahjoihin,mut tänä vuonna en kyl pyydä siltä p***lta mitään!
luultavasta lasten äiti vaan tarvii pientä hengähdystaukoo =)