ES-KERMIT 8

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja UUSI KETJU
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
no niin, vihdoin omalla koneella.... meinas tosiaan tulla
sydänkohtaus kun klikkasin tota linkkiä aamulla (kaverilla oltiin siis) ja siihen pamahti mun maha- yms kuvia etusivulle...
Pähkäilin siinä sit ittekseni että mitä hittoa ja monen monta kirosanaa perään!!!
Laitoin jo äidille ja miehelle viestillä ja käskin niitten mennä tohon linkkiin = eivät päässeet sisälle.
niin ja tämä kaveri ei ole kermeihin kuuluva :)))
sit näissä pienissä tietokone-aivoissa tulin ainooseen vähänkin järkevään ratkaisuun.
nimittäin kun vaihdettiin tätä konetta laitoin loput kuvat muistitikulle ja tänään vein ja hain kuvia kaverilta. Eli olen siirtänyt omat suosikit hänen koneelle? onko mahdollista???
no, ne sieltä kyllä poistin sitten. ja omalta koneelta/profiilista mulla on suora yhteys, eli kirjautumista ei tarvitse, joten siksi hänen koneelta pääsi suoraan.
en kyllä suoraansanoen tiedä voiko noin käydä, mutta muuta selitystä en keksi...

ja tosiaan poistin sit kaikki tiedot ittestäni (melkein kaikki) eli ei kun takasin laittelemaan niitä... ja kuvatkin ehti olla huimat päivän-kaks... =((((
tyhmästä "ietokone-päästä"kärsii koko vapaa-aika :)
niin ja tohon ohjelma-asiaan, kaverilla on vista ja ihan netissä siis surffailin. tai siis tulin pikaseen lukemaan ketjun jutut ja klikkasin itteni linkkiin... ja loppu onkin tiedossa :)

Olipa kiva kuulla Mervistä!
Ei ole todellakaan pitkä aika enää h-hetkeen. Ja ihana lukea, että miehesikin alkaa lämmitä - tai varmaan oikeasti sisäistämään asian - vauvan tulolle. tai varmaan lämmennyt jo yrityksen alettua ;)
meillä mies on ihan ok ollut mukana raskaudet, mutta itsekin on sanonut, ettei hän oikein osaa ymmärtää tai olla niin lepertelemässä masulle, kun ei itse konkreettisesti tunne potkuja tms. Kyllä aina kiireesti tulee katsomaan mahaa kun huudan sen vellovan, mutta siihen se melkein jääkin. Nimiä ja kummeja ollaan - tosin mun alotuksella - mietitty jo ennen raskautta mutta siihen se jääkin. Ei silti, ihan tyytyväinen olen :)
ja noihin muihin ropleemiin, niin meillä mies on kyllä tosi hyvin koulutettu siltä saralta.
Tai ei ole tossun alla (sellaista nysveröä en kattelis päivääkään). Tai en tiedä olenko kouluttanut hyvin vai onko vaan niin yksiin menevät toimet ja mielipuuhat, ettei suuresti
ärsytä mikään piirre?! Sen
sijaan moni pikkujuttu häiritsee... välillä enemmän, välillä vähemmän ;)
mutta jossei mitään sanomista olisi, niin ei sekään enää normaalia olis!!
Mutta kuten täällä todettu muittenkin kirjoittamana, toiseen en vaihtais!!!! pusipusi vaan!!! :D

Safiiri kertonut töissä. Hyvä hyvä. Ja kivan vastaanoton sai uutinen! On se kumma kun tosiaan noinkin luonnollisen asian kertominen jännittää... itsekin olin ihan "paniikissa" kun kerroin töissä raskaudesta, vaikka olen hoitovapaalla ja pomo hyvä ystävä. Silti jännitti.

Tehiksellä toisen synttärikierros siis ensi viikonloppuna. Meillä mahtuu kaikki vieraat tohon samaan viikonloppuun, tosin on 4 "kattausta", eli 4 eri vierasrypästä tulee.

Mulla oli esikoisesta imetysliivit käytössä. Käytin triumphin kaarituellisia. ihan helmet mulle. Mutta imetyspaitoja en pahemmin käyttänyt. Enempi oli joku toppi + paita siinä päällä (huppari, neuletakki) ja toppi on hyvä holauttaa alas, kun imetys alkaa. Meillä tyttö oli kovin nopea syömään, eli max. 15min imetin kerralla, eli ei pahemmin ehtinyt venymäänkään normaalivaatteet :)

Noista juomista vielä, niin täältä ainakin saa niin pienistä kuin
isoista kaupoista noita täysin alkoholittomia sidukoita ja kaljoja.
Viineijä en ole ikinä oppinut juomaan. Ihan järkkyjä mun mielestä.... tai sit johtuu siitä, kun teininä tuli vedettyä liikaa niitä omppu-pomppu-kannejä ja sit oksennettiin--- yök!!!!!

Ei hitsi miten pitkällä Niksukin on!!!!! Ja Tuuli tosiaan yli puolenvälin.
Niin se aika vaan menee, vaikka välillä tuntuu että takapakkia on otettu ainakin omissa viikoissa. Kaipa nekin liisääntyy kun muittenkin tekee niin :)

Hyvä että Pikku2 haki saikkua! On se tosiaan niin, että niin tärkeää työtä ei kenelläkään maailmassa ole, joka menee oman ja vauvan terveyden ohi. Nyt vain nautit olostas ja lepäilet ja toivottavasti kakkonen on pidempään masussa kuin esikoinen.
Kurjaa kun miehesi joutui leikkaukseen, mutta parempi se selkä on tässä vaiheessa saada kuntoon, niin voi sitten täysillä osallistua uuden vaavin hoitoon ja sun tietty myös.
Meilläkin mies menee ensi viikon pe leikkaukseen. On tosin paljon pienempi kuin selkäleikkaus, mutta saikkuu tulee kuitenkin useampi viikko. Eka oli arvio, että leikkaus ois ollut lokakuun puolessa välissä ja siihen en ois suostunut, kun laskettu niin lähellä. Onneks sai aikastettua.

Piti muuten Jazzille laittaa todella isot sympatiat anopista!!!! *lähtee--- NYT*
On kyl kerrassaan omalaatuinen nainen ...
Siis miksi, oi miksi tuli saunaan ottamaan teistä kuvia???????
Ei voi käsittää. Toivottavasti ymmärtäisi, että tuolla käytöksellä ei ole hirveän positiiviista vaikustusta teidän väleihin.

Meillä on tosi hyvät/läheiset välit sukuun. Tai ainakin tähän lähimpään. Mulla kun on vielä isovanhemmat elossa ja he kaikki tosi hyvässä kunnossa (pappa vielä käytännössä töissä joka päivä enon firmalla) ja muutamat serkut ja miehen veli yms niin kaikkia nähdään tosi paljon ja hyvin tullaan toimeen. *kop, kop*
Tai no... mies tosin oli sellaisen sukulaisen hautajaisissa lauantaina jonka oli luullut kuolleen jo vuosia sitten... mutta tämä henkilö ei siis ollut mitään lähisukua..

Niin ja ihmettelin suuresti kun jazzin kuvia katsoin, että miten sulla niin tarkkaa sen painon kanssa on?! Kun olet puhunut, että on painoa ihan liikaa yms, niin eiainakaan noista kuvista sitä huomaa!!

no nyt oon tätä romaania tähän kirjoitellut melkein tunnin, joten mitenköhän monta viestiä on tullut ennen tätä.

lähetetään

kapris the säätäjä 30+4
 
Täytyy sanoa, etten ymmärrä tietokoneiden ihmeistä paljon mitään, joten en osaa sanoa, onko Kapriksen pähkäilyissä perää, mutta jotain tuon suuntaista voisi olettaa tapahtuneen?

Tuli muuten mieleeni vielä tuosta kummiasiasta, että olisi kiintoisaa kuulla, mitkä ovat olleet teidän "kriteerit", kun kummeja olette valinneet/olette nyt valitsemassa. Monella taitaa olla sukulaisia kummeina?

Tuuli
 
Helpotti kyllä tosi paljo ku tietävät nyt töissä.

Meillä kaikilla lapsilla on viisi kummia. Yksi ystävättäristäni jokaisella ja sitten veljeni ja miehen veli. Loput serkkujani. Nyt Nelkulle taidamme pyytää uudestaan molemmat veljeni ja miehen veljen. Toisen veljeni tuleva vaimo olisi neljäs ja viides eräs serkkutyttöni.

Nyt jatketaan taas työntekoa.

Safiiri ja Nelkku 14+1
 
Tuuli: meillä ei esikolla ole yhtään sukulaista kummina, vain meidän oikeasti lähimpiä ystäviä, joiden kanssa varmasti ollaan maailman tappiin saakka tekemisissä. Kummeja on 4. 1 pariskunta ja 2 sinkkua (nainen ja mies). Tokalle varmaan sitten katsellaan kummeja suvunkin piiristä, ei olla jaksettu vielä stressata sillä asialla. Kriteereinä ollut ja on edelleen se, että tosiaan ollaan tekemisissä ja se että ko. ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita kummeudesta, siis siitä että lapsen kanssa ollaan tekemisissä muutenkin kuin vain lahjanostajina 2 krt vuodessa.

Mut näin meillä...
 
Täällähän on taas sormeiltu ja pitkiä tekstejä! Hyvä niin.

Mäkin olen kyllä melko Urpå tietsikkajuttujen kanssa.. jotenkin ihan pudonnu jossain vaiheessa kehityksen kärryiltä; ennen sentään pystyin neuvomaankin toisia tarvittaessa. Nyt jätän suosiolla väliin vähänkin erikoisemmat probleemat.

Kummeista. Pojalla on 6 kummia, joten vaikeuksia tulee olemaan nyt toisella kierroksella. Silloin nääs käytettiin kaikki "hyvät", meille tärkeät ihmiset, kun ajateltiin, että enempiä lapsia ei "tehdä" (vaikka kaikkihan tiedämmekin, kuinka sitä sitten loppujen lopuksi TEHTIINKIN..). Eli, yks ainoa niistä on sukulainen, mun serkkupoika ja yks työparini ja rakas ystäväni. Sitten kaksi ystäväpariskuntaamme, joidenka poikien kummeja meistä sitten myöhemmin tuli. Enivei, pappi sanoi sillon meille, kun käytiin juttusilla (haluttiin siis ehdottomasti vihkipappimme, joka on muuten meidän kirkkoherramme -vaikkei mitään kirkkoaktivisteja todellakaan ollakaan, niin hän sanoi, että ystävät ovat parhaita kummeja. Sukulaiset (ainakin periaatteessa) pysyvät rinnalla läpi elämän, mutta ystävyyssuhteet saa paremmin koukutettua kestämään tolla kummiudella :) Mutta summa summarun, todellakin joudutaan nyt miettimään, varsinkin jos yhtä monta halutaan toisellekin... siis onhan meillä ystäviä, mutta heistäkin monella alkaa jo olemaan ennestään niin monta kummilasta, että sitä sit miettii, että onko tarkoituksen mukaista..

Mullakaan ei esikoisen aikaan ollut imetysliivejä tai -paitoja. Nyt tilasin just olikohan HM:ltä yhden imetyspaidan, koska se näytti sellaselta, että sitä voi pitää sitten muutenkin. Noita imetysliivejä olen harkinnut, mutta enpä tiedä tuleeko hommattua. Ne on aika käteviä sellasetkin, joista saa hihnan irti..

Hopullakin ihanasti hoohetki lähestyy. Ihanasti miehesi on tosiaan auennut vauvan tulolle. Minäkin odotan sellasta ihmettä... Heh, käytännön kautta se Ompun mies tunteistaan juttelee; viikonloppuna puhui, että meidän vierashuoneen kaapit pitää sitten tyhjentää kokonaan jossain vaiheessa.. tällä hän ajoi siis takaa sitä, että vauvan tavaroille tarvitaan tilaa. TOSIN, olin ite avannut keskustelun siitä, että mihinkähän niitä vauvan vaatteita sitten laittaisi..Mutta siis jollain tasolla hän kuitenkin kykenee ajattelemaan asiaa..

Poukkoilee taas tää mun ajatus, mutta kun asiakkaat keskeyttää vähän väliä! Unohdinkin jo taas puolet, että heippa vaan..
 
niin. Kummit voi olla naapureita tai hyviä ystäviä. Meijätki yksi nuori pari otti kummeiksi kun pariskunnan vaimo ei tuntenu täältä päin muita kuin poikaystävänsä vanhemmat ja sisarukset ja meijät :) ja tosin kummityttö tais saada alkunsa samassa paikkaa kuin tää meijän ihime. :) Muut joille itse olen kummina ovat serkkujeni lapsia. Paitsi sitte tää viimeisin, joka on isännän puolelta sukua ja siinä kuvassa...
ja jonka vanhempia ollaan aateltu kummeiksi. Menee kyllä kivasti sit ristiin kun mies on tälle meijän kummityön äitille kummi ... että sikälis... sekavaa sukua...
 
Niin se, että Safiirille olalletaputukset, että suoriuduit kunnialla töissä kertomisesta :) Mä aikoinani ekaa odottaessani keräsin rohkeutta kertoa silloiselle pomolleni ja sit kun lopulta päätin, että nyt menen kertomaan (olin jo rakenneultrankin käynyt), niin itkuhan siinä tuli ja pomo (nainen) oli sitten, että oletkos sinä raskaana... No, tällä kertaa sitten raskaus oli melko alkuviikoilla, kun pomo tuli lomilta ja kysyi, että mitä kuuluu, niin sanoin vaan, että kiitos hyvää, taas sitä yritetään olla raskaana.. Eikä itkettänyt yhtään :)
 
Huoh, onpas raskasta luettavaa.. Siis ei nää teidän tarinat vaan Lasten- ja nuorisopsykiatria :-)

Kummiasioista.. Meilläkin tosiaan pohdittu ja alkaa olla vähän ongelmia kyseisen asian kanssa. Sekä sukulaisia että ystäviä lapsilla kummeina. Kaikilla kolme tai neljä kummia. Lähisukulaiset eli sisarukset on jo käytetty. Yhtä miehen veljeä en kummiksi huoli. Ei kuulu kirkkoonkaan, joten voin vaikka siihen vedota edelleenkin... Ollaan kyllä yhtä mieltä isännän kanssa hänen kyvyttömyydestään kummiksi. Jos ei omien veljien ja vanhempien kanssa ehdi/viitsi olla tekemisissä, niin eipä taida miehestä kummiksi olla!
Vielä ei olla siis kummeja päätetty, vaikeata vaikeata... Kaikilla ystäväpariskunnilla alkaa tosiaan noita kummilapsia olla jo ihan riittävästi.

Hieno homma, Safiiri kertonut töissä! Se on uskomattoman helpottava vaihe :-)

Nyt pitää kiitää poitsua hakemaan... Moiks!

Tehis rv 33+1
 
Unohtunut ihan tyystin Tehistä tsempittää tuon lisurin kanssa! Jaksa nyt vielä pakertaa, kyllä se kiitos lopussa seisoo =D. Hattua nostan kyllä sulle ja häpeän omaa marmatustani, että väsyttää, kun ei kuitenkaan ole kuin päivätyö ja yks lapsi (ja mies) hoidettavana itteni lisäks...
 
Täällä yksi, joka ei ole vielä kertonut pomolle :) Kai se kohta pitäis...

Juu meillä ei varmaankaan tule montaa kummia, ehkä 2. Sukulaiset ja naapurit on kyllä auttamatta pois laskuista eli johonkin ystäviin se sitten kallistuu. Mutta, kun tosiaan aika monella on jo todella monta kummilasta. Minulla yksi ystävä tässä jokunen vuosi sitten sanoi, että olisivat pyytäneet meitä kummeiksi, mutta, kun meillä on jo niin monta kummilasta (4). Minusta se oli kyllä ihan huomaavaisesti ajateltu. Tiedän, että olisi ollut noloa sanoa ei ja kuitenkin tuo 4 on minusta jo aika paljon, jos oikeasti haluaa ottaa kaikki huomioon.

Tuuli
 
kummeista tultava keskustelemaan.
Eli 4 kummia on esikoisella. 2 pariskuntaa ja ollaan miehen kanssa myös heidän lasten kummeja.
ja tälle kakkoselle tulee myös 4 kummia.
kaikki ovat tosi hyviä ystäviä monen vuoden takaa ja kun olemme kummeja ristiin, niin uskon ja todella toivon, että tulemme pitämään yhteyttä hamaan tulevaisuuteen ystävien ja kummilasten kesken.

Meillä tulee molemmilla lapsilla olemaan yksi haltijakummi (ei kuulu kirkkoon). Eli papereissa kummeja on 3.

tehikselle tsempit lisurin tekoon! Kyllä se tosiaankin palkitaan.

Ai mitä?!?! Eikö Tuuli ole vielä kertonut töissä? Miten olet pystynyt piilottelemaan masuasi? Vai onko sulla pumpsahtanut niin vähän vasta esille?
 
Hei, by the way niin muuten meilläkin on pojalla 5 "virallista" kummia ja yks todistaja :) Enpäs olis totakaan muistanut, jollei Kapris olis maininnut..

Entäs mites sitten tämä: yhtä ystävää ajattelin kummiksi ja itse asiassa ollut puhettakin, kun hän kerran kysyi alanko heidän lapselleen kummiksi, jos sellainen vielä siunaantuu, ja samassa yhteydessä taisin kysyä häneltä samaa.. niin, niin pitääkö sitten myös hänen miestään pyytää, kun kerran pariskunta ovat, vai loukkaantuuko mies, jos ei pyydä (no tätähän ei tiedä kukaan muu kuin hän itse..) ? Toisaalta hän on sen tyyppinen, että ei kaipaa mitään huomiota ja ehkä kieltäytyis joka tapauksessa, että varmaankin pitäis kysyä kuitenkin joka tapauksessa muodon vuoksi ainakin..on tämä vaikiaa!

Tota mäkin ihmettelin, että miten Tuuli on saanut masun vielä salattua..

Mä haluun kotiin täältä.... (töistä)!!!!!!!!
 
Heipparallaa!

Onpas sormikkailla ollut taas paljon asiaa... =) Tästä viestistä taitaakin sitten tulla romaani...

Kummeista: meillä on esikoisen kummeina kaksi ystäväpariskuntaa, joiden toivomme pysyvän läheisinä ystävinä läpi elämän. En oikein muista mitä kriteereinä oli kummeja valitessamme, mutta sitä ainakin pohdittiin että ovat hyviä kavereita ja rentoja ja mukavia tyyppejä, joiden elämän arvot ovat suunnilleen samat kuin meillä. Mulla on yksi sisko ja miehellä yksi veli, joiden kanssa ollaan hyvin läheisiä ja vietetään paljon aikaa. Heitä ei valittu kummeiksi, koska he ovat mukana elämässä ihan ilman kummin velvollisuuksia eikä myöskään haluttu asettaa mahdollisia syntyviä lapsia mitenkään eriarvoiseen asemaan tädin ja sedän seurassa. Mietittiin myös sitä, että mitä enemmän tärkeitä ja läheisiä aikuisia lapsen elämässä, sen parempi. Tämän toisen kohdalla onkin jo paljon vaikeampi miettiä sopivia kummeja mm. juuri sen vuoksi, että monella ystävällä on jo paljon kummilapsia eikä haluta että kummius olisi mikään rasite.

Imetyspaidoista ja -liiveistä: Mulla on parit imetysliivit, jotka ovat mekanismiltaan olleet mielestäni tosi hyvät. Yhdet Abecitan liivit ostin stockalta, maksoivat hirvittävästi mutta ovat mekanismiltaan todella helpot käyttää. Normiliivit eivät mahdu näin raskaus- eikä imetysaikana, joten siitä syystä hankin imetysliivejä. Mulla on sen lisäksi yksi H&M:n imetyspaita joka ei ole mikään superhyvä toiminnaltaan. Boobsin paidat, jotka maksavat maltaita, ovat paljon paremman näköisiä ja toimivampia, mutta en ole niitä raaskinut ostaa. Olen itse asiassa käyttänyt samaa kikka kolmosta kuin Kapriskin, eli niru-naru-toppi jonka päälle ihan normi t-paita, toimii hyvin ja pysyy selkä ja maha piilossa. Imettänyt olen kaikkialla enkä ole Tehiksen lailla hirvittävästi häpeillyt. Kyseessä on kuitenkin täysin luonnollinen ja normaali vauvan ruokahetki, jolloin tissi saattaa vilahtaa sekunnin tai kaksi, jos jotain häiritsee voi kääntää katseensa pois.

Alkoholittomat juomat löytyvät meidän lähikaupasta ihan normioluiden ja sidukoiden seasta. Saa kyllä tosin etsiä aika pitkään ennen kuin löytyvät. Oluista lemppari on Nikolai ja siduista Stowford Press, jota tosin ei taida saada Prismoja ja Cittareita pienemmistä kaupoista.

Siinäpä vissiin kommentit päivän polttaviin aiheisiin.
Ai niin, vielä muutama sana miehistä. Mun mies ei myöskään osaa oikein leperrellä masulle juuri sen vuoksi ettei oikein osaa käsittää että siellä oikeasti joku asukas olisi. Eikä pahemmin kysele vointia yms. mutta yrittää kuitenkin muistaessaan jeesata tekemällä esim. voikkareita mulle iltapalaksi tms. Työreissujen aikana keväällä, hän oppi huomattavasti omatoimisemmaksi kotihommien suhteen ja onkin jälkikäteen monen monta kertaa todennut ettei kotona oleminen oikeasti olekaan mitään lepolomailua. Todella positiivista! Sitten pitää vielä korjata, ettei tuo ukko tissuttele telkkaria katsoessaan, hän on aina ollut tosi huono juomaan ja saa megalomaanisen krapulan jo parista kaljasta. Mutta pelkästään se, että valvoo myöhään ja jotenkin automaattisesti olettaa että voi nukkua aamulla väsymystään kun minä nousen hoitamaan aamurutineeja, on aika ärsyttävää.

Olipas kiva tosiaan kuulla Hopusta! Eipäs ole montaa viikkoa enää hoohetkeen. Jännää ja kovasti tsemppiä viimeisille metreille!

Tehikselle hurjasti tsemppiä lisurin vääntämiseen! Täytyy todella nostaa hattua kun jaksat vielä noin ahkerasti puurtaa.
Olen muuten täysin unohtanut kommentoida, miten säikäyttävä kokemus tuo edellinen nla-käynti on varmasti ollut kun sydänäänet sillä tavalla laskivat. Huissan! Itsekin olen miettinyt tuota selällään makaamista ja sen vaikutuksia, täytynee tosiaan kiinnittää huomiota siihen ettei enää kovasti selällään pötköttelisi.

Hihiii, minkä shokin Kapris on aamulla saanut! No, lisäät teidän kuvat kun kerkiät. =)
Ja kiitos kommentistasi! Ehkä nuo kilot eivät välttämättä sillä tavalla näy, mutta kyllä niitä on liikaa.

Vielä Ompulle tuosta kummiasiasta, meillä oli sama tilanne että haluttiin mun ystävä muttei hänen miestään kovin mielellään. Ei sitten kuitenkaan kehdattu olla kysymättä miestäkin koska en halunnut ystävääni loukata. Oli ihan hyvä juttu kun ristiäisissä hän kertoi menevänsä tämän miehen kanssa naimisiin. Joten sellainen kompromissi meillä.
Teillähän on siellä projekti! Tsemppiä ullakon tyhjentämiseen!

Safiirille onnittelut töissä kertomisesta! Nyt varmasti helpottaa olemista. Toivottavasti sokrurasitustestin tulokset ovat ok.

Niksullakin tosiaan viikkoja jo tosi kivasti kasassa. Aina jaksan päivitellä sitä miten tämä aika menee niin hirvittävän nopsasti.

Mites Senoran vointi? Vieläkö kovasti oksettaa?

Entäs Tuuli, koska meinasit töissä kertoa? Ihmeen kauan olet kyllä osannut pitää asian salassa.

Mulla olis aamulla ollut neuvola, mutta kunnon raskausdementia iski ja luulin sen olevan vasta huomenna. Hirveällä säädöllä sain sitten uuden ajan huomiselle. Onneksi terkkari soitteli perään kun hän oli jo huolestunut että onko mulla kaikki ok.

Muuten olo ok, mutta ruoka ei maistu ja aina vaan oksettaa. Perjantaina heräsin siihen kun suuhun asti pyrki mahahappoja ja joudun tunnustamaan etten ole kahteen päivään syönyt lämmintä ruokaa lainkaan... eilenkin elin voileipä- ja täytekakulla. Ei ole ihme jos oksettaa. Tyypin jalat painavat koko ajan alimpia kylkiluita ja mun on tosi huono hengittää. Huomenna sitten nähdään miten verenpaineet yms. ovat kehittyneet.

Mutta, nyt annan palstatilaa muillekin. Ihanaista iltaa ja hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

Terkkusin,
Jazz rv 34 tasan
 
Täällä ihanaista luxusiltaa taas vietetään. Kauppareissulta tulin ja vielä ehdin täälläkin pyörähtää. Iskä vei lapset taas uimahalliin :-)

Omppu, ei ole mitenkään väärin valitella väsymystä. Hyvänen aika, jokaisella on oikeus ollut väsynyt, vaikka jonkun toisen elämä näyttäisi vielä rankemmalta! ;-) Ja ihan itse olen tämän tilanteen itselleni hankkinut, joten mulla ei ainakaan ole syytä ruikutella! Enkä oikeastaan ruikutakaan. Otan tuon lisurin vääntämisen harrastuksena. Jollei se tällä vuosikymmenellä tulekaan valmiiksi, niin sitten seuraavalla...
Eli jokainen saa valitella omat väsymyksensä ym. aivan rauhassa. Minä en ainakaan niitä täällä yhtään aliarvioi :-D
Se on myös jännä, että kaikki on niin suhteellista. Sitä niin äkkiä tottuu tiettyyn rumbatasoon ja vähempi ei enää tunnu miltään. Itse tykkään kovasti, että on aikataulutettua hektistä rumbaa koko ajan. Arkirutiinit on pop! Lomailu ym. sluibailu (menikö oikein hesalaiset?) tekee musta ihan vetämättömän aikaansaamattoman nahjuksen.

Ihan samaa ajattelin muuten Jazzin paino-ongelmasta(??????)...
Se lämmin ruoka muuten on kyllä hyvä pitämään kaikki huonot olot pois. Yritähän sinäkin Jazz syödä ainakin yksi lämmin ateria päivässä, vaikka väkisin.
Ai sulla on Jazz myös noita hengitysongelmia... Sama vaiva täällä. Mutta täällä siis ilmeisesti pää tuolla kylkiluissa. Vaikkakaan en nyt ole taas ihan varma. On niin kovasti pyörinyt ja vaihtanut asentoa.

Ei täälläkään mies erityisemmin ole tulokkaalle leperrellyt. Kyllä hän joskus käy jonkun sanan vaihtamassa ja välillä soittelee kitaraa&laulaa vatsalle :-)
Mutta kun täällä noita jututettavia riittää muutenkin, niin näkymättömin jää kyllä vähimmälle huomiolle. Sekä äidin että iskän...

Tuota Ompun kummi"ongelmaa" vielä...
Olen yhden mahdollisen kummiehdokkaan kohdalla miettinyt samaa. Haluaisin hyvän ystäväni kummiksi, mutta en välttämättä hänen miestään. Toisaalta olen kyllä päätynyt siihen, että niin ei voisi tehdä, että pyytää vain ystävää. Joko molemmat tai ei kumpaakaan. Mutta varmaan riippuu vähän siitäkin, onko miehen kanssa tekemisissä ollenkaan. Meillä tilanne, että ollaan jonkin verran perheiden kesken, mutta enempi me naiset hyviä ystäviä. Joten olisi melkoinen epäluottamuslause pyytää vain toista.

Nyt pitää mennä oikaisemaan selkä. On vähän plörönä eilisistä synttäriraadannoista... Ja tänään supistellutkin taas enemmän.
Mukavan illan jatkot kaikille!

Tehis

 
Kummiasiaan kommenttia..
Meillä esikoisella on 5 kummia.. Miehen sisko ja sen mies, miehen serkku, yhteinen hyvä ystävä ja minun kaaso(serkun lapsi). Nyt on sitten yritetty enemmin tai vähämmin miettiä vaihtoehtoja.. minä olen ainut lapsi ja miehellä on vain tuo yksi sisko.. Serkkuja minulla on 30 ja miehellä 6(yksi jo esikoisen kummi), joten niistäkin valitseminen on vähän niin ja näin.. Muutama hyvä ystäväpariskunta on, mutta, mutta..

Nimiasiakin
on edelleen hakusessaan.. Ei meinaa nuo mieltymykset kohdata.. Minä haluaisin jotain vanhaa ja jotain uutta, mutta mies ei oikein ole syttynyt.. Esikoisella on hieman erikoinen nimi, jonka mies keksi paria viikkoa ennen lapsen syntymää.. ja kun poitsu sitten syntyi oli aivan itsensä näköinen.. siitä ei sitten sen enempää keskusteltu. Nyt onkin sitten hankalampaa.. minulla oli nimet jo valmiina, mutta eräät ystävät kerkesivät ristiä oman pienokaisensa juuri etunimeltään samaksi.. toinen nimi on kyllä aika selvä, mutta nyt on mietittävä laitetaanko kolme nimeä vai keksitäänkö uusia..

Tämä päivä on mennyt lusmukatarista kärsien.. Isäntä laittoi viisi ämpärillistä kurkkuja suolaan ja minä vaan laiskottelin.. Poitsu oli päikkäreiden jälkeen tuhruinen ja valitteli kurkkuaan.. taitaa jonkinmoinen lentsu olla tulossa.. Ensi yö on varmaan taas valvomista, mutta nukutaan sitten päivällä..

Ei muuta kun palailemisiin..
 
Huomenta ketjuun! Ehdinkös ennen Senoraa? Kiitos kysymästä vaan Senora kaikki 3 tyynyä oli hyvin, vaikka on niissä asettelemista :)

Kiitos kaikille, jotka ovat pohtineet kummiasiaa. Minä olen Jazzin kanssa vähän samoilla linjoilla sen suhteen, että olemme siskoni kanssa niin läheiset ja hänestä, kun vielä tulee tämän lapsen ainoa täti niin jotenkin tuntuu "turhalta" pyytää häntä vielä kummiksikin. Minulla on myös yksi lapsuuden ystävä, jonka haluaisin pyytää, mutta hän asuu toisella puolella maapalloa luultavasti koko elämänsä (suomalainen kyllä, mutta lähtenyt opiskelujen ja työn perässä ulkomaille). Mutta onhan tässä vielä aikaa miettiä!

Juu en tiedä, olenko saanut mahani salattua vai en töissä - ei kukaan ole ainakaan tullut mitään kysymään ;) Sen verran se on plumpsahtanut kuin siitä mesessä olevasta kuvasta näkyy (se siis missä seison). Nyt viimeisten viikkojen aikana se on vasta mielestäni tullut näkyviin. Nyt ei kai kukaan enää luule, että olen vain lihonut, ainakin pari kommenttia olen jo saanut tuntemattomilta ihmisiltä (mm jumpassa). Mutta tosiaan elokuussa oli niin hyvät ilmat, että pärjäsin töissä löysillä hameilla ja puuvillahousuilla ja ne kyllä varmaan peittivät ihan tehokkaasti. Mut nyt kun täytyy just siirtyä äitiyshousihin, ajattelin, että varmaan se on tällä viikolla kerrottava.

Tiitiäinen piti eilen illalla sellaista uimakoulua, ettei ole vielä pitänytkään. Alkoi ihan naurattamaan ne muljahdukset. Mun mielestä niitä liikkeitä on hirveän vaikea kuvailla. Mieskin kysyi eilen, että miltä ne oikein tuntuu. Juu ja sarjassamme näin mies ottaa osaa raskausaikaan; mies oli kuulemma lukenut jostain nettisivulta, että kun nainen on 7.-9. kuukaudella raskaana, naista ei tarvitse kuin vähän hipaista niin hänestä kuoritutuu hurja seksipeto, joka ei saa mistään kyllikseen ;) Juupa. Minä sitten vain sanoin, että siinähän sinulla on sitten jotain odottamista...

Josko ryhtyis ihmettelmään, mitä tänään pitäis täällä töissä puuhailla. Mukavaa päivää kaikille! Onko Ompun neuvola heti aamusta?

Tuuli
 
hitsit ku väsyttää... Illalla käytiin saunassa kun mies tuli töistä .. ja saunareisu venyi ohi nukkumaanmenoajan... Mies jäi sit vielä alakertaan polttelemaan ja ottamaan parit paukut. Katsoin Rukajärven tien ja yritin saada sit unta kaaliin. Just ku olin nukahtanu tulee mies yläkertaan ja sitä palelee ja haluaa vierihoitoa... no tilanne johti toiseen ja kolmanteen ... you know... lopulta siinä sit hempeiltiin. Sit hän nukahti käsi kohdun päällä ja alkoi kuorsata. Mulla ei ollu nukkumatilaa kuin ihan vähä ja ei mahtunu edes kylkiä kääntämään ja välillä aina veti täkkiä pois mun päältä... Lopulta kävi veskireissunsa ja mä sain koko mun sängynpuolikkaan käyttööni ja pari tuntia untakin kaaliin... Ihan väsy... Siinä valvoessa muuten mietin Tuulia ja että ootko jo kertonu töissä... Ja nythän se sit paljastui, ettet ole ;) Koskas meinaat kertoa??

Tehis: toi lisurintekoasenne on muuten aika hyvä... Saat vissiin tehdä 'kirjan' ihan omaan tahtiin, vai onko kuitenkin joku deadline olemassa???'

Aamulla sit otin appelsiinimehua ja päälle sit kahvia. Ei muuten ollu yhtää kiva yökittävä... Meijän perheessä jää sit appelsiinimehu vähäksi aikaa kaupan hyllylle.
Tein muuten eilen sellaisen havainnon, ettei meijän S-kaupassa ole holittomia. K-kaupasta löytyy kopparin siideri. Hih, hiippalilin kaupassa kuin olisin suunnitellu isompaaki rikosta... Kävin katsomassa kuka olis kassalla ja eihän näy tuttuja. Niinpä pari purkkia lähti mukaan. Aika hyvin oli kyllä 0%-set piilotettu, siellä ne oli muitten siiderien ja 1-oluitten seassa...
 
Huomenet!
Höh, oispa pitäny joku viesti heittää, kun koneen kävin aamusella valmiiksi avaamassa. Oisin voittanu teidät kummatkin!

Senora, ei ole mitään deadlinea, ihan omaan tahtiin. Mutta oishan tuo tietty hyvä saada pois päiväjärjestyksestä. Ainahan se taakkana kulkee mukana, keskeneräinen työ. Kun kaikki matskukin on olemassa, niin se on pelkkää kirjottamista ja pohtimista. No, vielä tarvii teoriaakin vähän kaivella... Mutta en ny jaksa nähdä vaivaa vetää mitään paniikkia tuosta. Sillon ku alottelin noita jatko-opintoja, niin tavottiin oli kyllä paljon tiukemmat. Sitten totesin, että väikkärin voi tehdä viiskymppisenäkin, mutta lapsia ei. Sillä tiellä siis ollaan :-D

Tänään saadaan siis neuvolakuulumisia. Jazzillakin oli, eikös?
Mulla kans huomenna, kun tsekataan ny vähän tota tarjontaa. Tätit taitaa panikoida siitä enemmän ku minä. Ensi viikolla on sitten lääkärineuvola jo, koska jos tosiaan ois niin "hyvä tuuri", että vielä perätilassa ois, niin lääkäri sais harjotella tunnistamista, hahaa.. :-D

Vai on se Senoran mies häirinny unia, höh. Mutta eipä nyt kumminkaan mitenkään pahalta kuulostanut tuo tarina kokonaisuudessaan.. ;-)
Mulla kans yöt ollu nyt levottomia, kun tarkkailen sitä nukkumisasentoa. Välillä sitten bongaankin itseni selältään. Tosin taidan siihen heti havahtua. Pääasiassa vatsallaan kuitenkin! Tuuli saa taas ihmetellä ;-)

Kait se Tuuli kohta on sunkin kerrottava töissä... Näin kesän jälkeen se salaaminen onnistuu ehkä parhaiten, kun useille niitä kesäkiloja kertyy ;-)

Ai niin, en olekaan täällä yhtä idioottitarinaa jaksanut kertoa. Siis näiden kaikkien pienivatsaisihmettelyjen keskellä törmäsin ihan päinvastaisiinkin kommentteihin. Olin ihan puulla päähän lyöty! Jos jotakuta kiinnostaa tutustua lajitovereiden fiksuuteen tarkemmin, niin tarina löytyy ketjusta Mikä ihmisiä vaivaa. Kävin siellä hiukan purkamassa viikonloppuna :-D

Jep, nyt hommiin. Palaillaan.

Tehis rv 33+2
 
Jaaha, täällä sitä on kisailtu heti aamusta :)

Juupa, neuvola oli ennen töihin tulemista ja siellä kaikki ok. Elikkäs,
-hb 128 (uskomatonta, mutta totta..)
-vp 106/60
-sf 22,5
-sykkeet vaihteli Toivon liikkumisen mukaan niinku pitääkin
-pissa puhdas
-painoa tullut edellisestä käynnistä +700 g /vko... eli nyt yhteensä n. 8 kg (!)
-kohtu takana ylhäällä ja napakasti kiinni (eli ei ole suppareista ollut haitaksi)
-seuraava käynti 20.8. eli nyt alko vähän tihenemään
-ja sokerina pohjalla; IMUROINTI"KIELTO" !!!!!! Kirjallisena ei tätä antanut, mutta sanoi, että sitä pitää välttää :)

Että semmosta. Tosi hyvä mieli on itellä, kun tietää, että noi supistelut ei ole aikaansaaneet mitään ja muutenkin kaikki ok. Ai niin, kysyin lääkäriltä siitä selällään makuusta alhaisten verenpaineiden kanssa, niin sano, että ei ole haittaa. Sen ite kyllä tuntee, jos tulee huono olo, ja jos ei tule, niin senkun makailee vaan.

Vähän flunssanen olo... illalla tuntu vähän kurkku karheelta ja nytkin niiskututtaa, mutta saas nähä kehittyykö mihkään.

Tulipas itsekeskeinen raportti.. mutta pakko lopettaa ja käydä vielä WAB+:ssa, ennen kuin joku tulee keskeyttämään...Jazzin ja Tehiksen neuvolakuulumisia odotellessa!

Omppu ja Toivo 24+6


 

Similar threads

N
Viestiä
146
Luettu
2K
N
U
Viestiä
110
Luettu
2K
O
T
Viestiä
126
Luettu
3K
S
U
Viestiä
166
Luettu
4K
M
U
Viestiä
173
Luettu
4K
K

Yhteistyössä