Onnee Miia strategisten päivien täyttymisestä
Kävin sit sokerirasituksessa ja onnex arvot oli raja-arvojen sisällä. Paasto kylläki just ja just, mutta kummiski. Mä kans juhlistin sitä samantien anopin munkkirinkilällä ja parilla keksillä

Eipähän ainaka sokereiden pitäs vauvan kokoa lisätä, jos se muutenki alkaa olla aika jässikkä. Tai mistä tuota kans tietää, ku kukaan ei oo arvioinu, tai ainaka mulle sanonu arviotaan.
Meillä ei pahemmin riidellä, tai se on mun mielipide. Mies ois varmasti toista mieltä. Meillä ku on hieman eri käsitykset mitä se riitely on. Kyllähän mulla ois aihetta riitaan lähes päivittäin, mut oon opetellu nielemään kiukkuni, ku ei se mitään auttais kumminka. Mies ku on aina niin väsyny ja ennen se tapas sanoa pienestäki riidasta, et ei tästä mitään tuu (meiän suhteesta). Sitä se väsy teettää. Joten oon päätyny kestämään vaan. "Hyviä" riidan aiheita ois esim. et mies tulee kotiin syömään aina n. tunti-kax ilmottamastaan. Mut ku sen tietää, ni tekeeki ruuan sen verran myöhemmin. Sit siitähän vois valittaa joka välissä, ettei se oo koskaan kotona vaan aina töissä. Oiski vaikka harrastaas, mut ei. Eikä se koskaan tee kotona "mitään", makaa vaan sohvalla, jos ei sit tee firman paperihommia. Meillä on totaalinen tasa-arvo, kaikki kotityöt kuuluu mulle. Olin sit töissä tai kotona, raskaana tai en. Joten lopputulos on, et tyydyn kohtalooni.
Jennalle ois kans ihan turha kuvitella ostavansa omaa ruoka-annosta rafloissa. Se napsii ne muutamat ranskiksensa mun annoksesta ja haukkaa muutaman haukun hampparista. Mut nyt tosiaan ei juuri sitäkä, ku ketsuppi rules.
Nyt pitäs saada kyl pimu irti Franklin-dvd:stään, et päästäs vähän nauttimaan aivan upeesta ulkoilmasta.
Hyvää viikonloppua kaikille!