*** Toukokuun Toiveet 2011 *** Maaliskuussa

Taisi lääkäri kirjoittaa epikriisiin väärän painon, eli oikea lienee tuo ultrakuvassa oleva 1860g..ja minä kun luulin että se on pieni kun oma paino ei ole montaa kiloa noussut :D Ihmettelinkin että kuulinko väärin, mut en kuitenkaan.
 
Huomenta!

Kävin eilen neuvolalääkärissä ja neuvolassa vielä sen jälkeen. Sairasloma jatkuu nyt äitiysloman alkuun asti. Kohdunkaula oli edelleen pehmeä ja sormituntumalla 0.5 cm jäljellä. Onneksi paikat kiinni.. Vauva oli raivotarjonnassa, kuten ollut jo aika monta viikkoa. Lääkäri kehoitti edelleen jatkamaan sohvalla makailua, koska se on paras tuon kohdunsuun takia. Istuma/seisoma-asennossa vauvan pää painaa kohdunsuuta ja paine kohdunsuulla tietty edistää kohdunsuun aukeamista. Ja sitten kun vielä supistelee. Onneksi saa kuitenkin olla kotona. Mut onhan tässä vielä aika monta viikkoa kotilepoa edessä. Onneksi pystyn oikeasti olemaan levossa, jos tässä joutuis jonkun pienen taaperon kanssa puuhailemaan tai jotain, niin varmasti olisin jo sairaalassa makaamassa, koska kohdunsuun tilanne edennyt tällä pelkällä lepäilyllä..

Neuvolassa kaikki oli ihan jees. Viimeisestä käynnistä terkkarin luona olikin jo 5 viikkoa! Kaikki onneksi kunnossa, hempparikin 125 ja verenpaineet, pissat sun muut kunnossa. SF mitta 28,5cm ja painoa tullut tähän mennessä joku 16,5kg. Mut onneks terkkari lohdutti ettei siitä pidä ottaa mitään paineita, kun ei tosiaan ole lupa juuri liikkua, niin mites sitä mitään oikein pystyy kuluttamaankaan...

Ensi viikolla äitiyspolikäynti edessä ja seuraava neuvola käynti 3 viikon päästä. Kohta alkaakin Vauvan tarina ja sitten jatkan lukuhommia. Onneksi noiden kirjojen kanssa aika sentään menee mukavasti ja iltapäivällä saan ystävästäni kahviseuraa!

Maimei, olipa kiva kuulla että pieni poikasi jaksaa noin hyvin :heart:

Ansukka ja Mimmi 30+6
 
Moi!

Oli hauska lukea MaiMein hyviä kuulumisia :)

Täällä käyty tänään neuvolassa. Kaikki ihan ok, paino tippunut puoli kiloa viime käynnistä, mikä johtunee uudesta ruokavaliosta. Maha kuitenkin kasvaa entiseen tahtiin. Vauvan pää on viikkoihin nähden kuulemma alhaalla, ja paineen tunne esim kävellessä onkin tätä nykyä aika epämiellyttävä. Kokoarvio saisi kuulemma olla jo rv 36 tienoilla, että sen ehtii tehdä (viimeksi oli puhetta että se olisi rv 37+).

Tiudeliini minusta kivuliainta synnytyksessä oli avautumisvaihe, joka itselläni oli aika rivakka ja kesti muistaakseni n. 6h (minulle sanottiin, että synnytyksen käynnistyessä lapsivedenmenolla on supistukset usein tujuja). Sain epiduraalin, mutta se ei jostain syystä kipuun suuremmin auttanut. Ponnistusvaihe oli niin lyhyt, että sen kesti paremmin. Imukuppia piti käyttää vaavin sydänäänten laskun takia, ja se teki kovasti kipeää, mutta vain hetken verran. Kurjinta siis minulle oli se avautumisvaiheen kärvistely.

Calypso + muru 31+6
 
Viimeksi muokattu:
Heips,

Neuvolassa käyty, hb noussut hurjasti, nyt 103( JEE :D!), rr 123/73, pissa puhdas, sf mitta tippunut 24 cm :)confused:)...Tosin vauva täysin eri asenossa kuin viimeksi, lienekö sillä vaikutusta, mutta alun +2 käyrien jälkeen mennäänkin - 2 käyrillä...Toisaalta edellisestä raskaudesta muistan sen valtavan mahan kaksosista, ja kunhan vauvalla vaan kaikki hyvin ja kasvaa, niin ihan mieluusti pidän "siromman" mahan ;)...Mies halajaa selvästi mulle jättimasua, muistaa sanoa harvase päivä, että ei sun maha oo vielä edes mikään kauhean iso, ja haluaisin että siitä tulis sellanen jätti:D. Kyllä musta tuntuu,että tän kanssa jo melkoisen tukalaa välillä ja kyykkimiset saa unohtaa hyvinkin pian, nyt jo sellainen ähinä päällä kun pesukonetta ja kuivausrumpuakin täyttäessä. No ensi viikon tiistaina ultraan kontrolliin kohdunsuun tilannetta katsomaan, niin uskoisin, että ultraavat vauvankin taas.
Perhevalmennukset ( 4 x) alkaisivat huhtikuun puolessa välissä, lienekö kerketään käymään kaikkia, mutta sen näkee sitten...

JA & Nöpsy 31+0 (poks:heart:)
 
Huh huh... Tänään tuli sitten tuossa päivällä kolme supistusta tunnin aikana, viiden minuutin mittasia.
Kauheeta miten meni maha ihan kovaks ja ei meinannu millään helpottaa..
Onneks sitten helpottivat, eivätkä enää jatkunu..
Viikon päästä neuvola ja jee, tasan 2 viikon päästä synttärit mulla :).

31 raskausviikkoa poks :).
 
Tervehdys pitkästä aikaa!
Minun toukokuun prinsessa muuttuikin tammikuun prinsessaksi, kun meille syntyi 30.1. rv 26+5 pieni tyttö (870g).
Jouduin jo loppiaisena piipaa-kyydillä sairaalaan kun aloin yllättäin vuotaa verta rajusti. Sairaalassa makoilin reilu 3 viikkoa, kunnes neiti lähti syntymään supistusten estolääkityksestä huolimatta.
Neiti on kasvanut hienosti teholla, nyt painoa liki 2kg ja kotiutumista on vilauteltu 3 viikon päähän.
 
Mupukka: Aika raju juttu sulla ollut, mutta onneksi asiat jo noin hyvällä mallilla!! Onnea! =)

Ultrassa käyty tänään, kuukausi sitten viimeksi ja nyt kontrolloitiin siis munuaisaltaan koko. Ei ollut kasvanut yhtään, eli suhteessa siis pienentynyt, ei tarvii enää kontrolloida. Sitten se huomas vauvan päässä jonku mitan yli viitearvon, se oli joku kohta mikä liittyy selkäydinnesteen määrään??? Hirveesti tivas, et muistanko alkuraskauden riskiseulan tulosta... Enpä muista mut hyvin pieni se riski oli. Kumma ku ei samassa sairaalassa tehdyt testit jää mihinkään kirjoihin! Sit se soitti toiselle (yli)lääkärille ja se sano, et toi aivojuttu ei vaadi mitään toimenpiteitä/seurantaa. Siis taas aivan turhaa pelottelua, voi että mua ottaa aivoon nuo lääkärit yms.!!!! :kieh:
Sit se vielä sano, et heti synnytyksen jälkeen sanot kuitenki lääkärille, että sitä munuaisallasta on seurattu keskivaiheilla. Joo, varmasti HETI siinä sitten alan jauhamaan jostain munuaisaltaasta... Onneksi tuolla ei tarvii enää ravata ja vauvalla kaikki hyvin! Painoarvio oli nyt 1680g :heart:

Tulipa vähän avauduttua, mut en vaan jaksa aina ymmärtää tota hirveetä käyrien kyttäämistä. (nimimerkillä pojan kans odotetaan päänkoko kontrollia... Aina ollut iso pää, mutta ku heillä nyt ei satu olemaan mittaustulosta kirjoissa ku viimeks 2-vuotiaana, niin nyt sitte 6-v. tarkastuksessa hoksasivat mitata senkin...:headwall: )

Miuku + pötkylä 30+3
 
Heippa kaikki!:)

Mupukka Paljon onnea tytön johdosta :flower::flower::flower:

Maimei Kiva kuulla kuulumisianne, ihanaa että poika pääsee pois tehohoidosta! :)

Leena77 Mullakin oli positiivinen käynti pelkopolin lääkärillä, mukava kuulla että sullakin oli! Toivotan sulle paljon jaksamista ja rauhallista mieltä, onneksi seuraavat vielä myöhemmin kääntyykö vauva ja katsovat myös painoa. Uskon että kaikki menee hyvin kun sut otetaan tosissaan :)


Synnytyksestä: Mulla myös pahinta oli avautumisvaihe, synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla ja supistukset olivat rajuja sekä tosi lyhellä välillä tulivat. Mies muistaa myös sen kun kätilö pyysi häntä seuraamaan supistuskäyrää ja mulla oli yhtä supistusta kokoajan, puolen minuutin väli oli supistuksilla maksimissaan mutta muuten koko ajan tulivat ilman taukoa sen 6h. Ponnistusvaihe alkoi mulla jo ennen kätilön tuloa kun mua ei otettu tosissaan ponnistustunteen kanssa ja luulin sitten itsekin sitä isoksi hädäksi pitkään ja kävin vessassa monta kertaa turhaa. Jossain vaiheessa kätilö tuli ja huomasi että pojalla jo päästä osa oli ulkona ja aloitettiin ponnistaminen joka kesti sen jälkeen enää 16min. Sain repeämiä epparin lisäksi ja eppari oli mulle kauhistus, repeämät parautuivat aika äkkiä mutta eppari aukesi kokonaan viikon sisällä synnytyksestä ja sen umpeutuminen kesti pitkään ja oli kivuliasta. Synnytykseltä toivon sitä ettei epparia tarvitsisi tehdä, mieluummin vaikka sitten ne repeämät.
Ponnistusvaihe oli minusta siis helpompi kuin avautumisvaihe, sillä ponnistuksen tarve hieman peittää myös supparikipua. Muita kivunlievitysmenetelmiä en ole kokeillut kuin epiduraalia ja ilokaasua, en osaa sanoa auttoiko isokaasu mutta käytin sitä silti. Suihkuun, ammeeseen tai kävelemään en päässyt ollenkaan kun olin kiinni monitoreissa käynnistyksen alusta asti, toivoisin että tällä kertaa voisin kokeilla myös luomuja ratkaisuja :) muutenkin musta oli ehkä kamalinta vaan maata sängyssä kun supisteli, olisin halunnut kävellä tai jotain muuta sellaista. Toisaalta mua inhotti kun ei voinut pitää pikkareita päällä ja lapsivettä lorahteli aina kun vähän liikahdin, jos pääsin kävelemään vessaan niin lorina vaan kuului:ashamed:
Synnytysjakkara olisin syön innokas kokeilemaan, kuten joku sanoi niin voisi olla luonnollisempi asento kuin sängyssä maaten.

Ceridalista kysymys! Löysin lääkekaapista pojan korviin määrättyä Ceridal lipolotionia, voisiko tuota käyttää? Onko se oikeasti tuo sama vai sekoilenko mä nyt jotain?:D

Reilun tunnin päästä poksuu 32+0! Lilya ja murmelityttö
 
Heippa kaikki!:)

Mupukka Paljon onnea tytön johdosta :flower::flower::flower:

Maimei Kiva kuulla kuulumisianne, ihanaa että poika pääsee pois tehohoidosta! :)

Leena77 Mullakin oli positiivinen käynti pelkopolin lääkärillä, mukava kuulla että sullakin oli! Toivotan sulle paljon jaksamista ja rauhallista mieltä, onneksi seuraavat vielä myöhemmin kääntyykö vauva ja katsovat myös painoa. Uskon että kaikki menee hyvin kun sut otetaan tosissaan :)


Synnytyksestä: Mulla myös pahinta oli avautumisvaihe, synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla ja supistukset olivat rajuja sekä tosi lyhellä välillä tulivat. Mies muistaa myös sen kun kätilö pyysi häntä seuraamaan supistuskäyrää ja mulla oli yhtä supistusta kokoajan, puolen minuutin väli oli supistuksilla maksimissaan mutta muuten koko ajan tulivat ilman taukoa sen 6h. Ponnistusvaihe alkoi mulla jo ennen kätilön tuloa kun mua ei otettu tosissaan ponnistustunteen kanssa ja luulin sitten itsekin sitä isoksi hädäksi pitkään ja kävin vessassa monta kertaa turhaa. Jossain vaiheessa kätilö tuli ja huomasi että pojalla jo päästä osa oli ulkona ja aloitettiin ponnistaminen joka kesti sen jälkeen enää 16min. Sain repeämiä epparin lisäksi ja eppari oli mulle kauhistus, repeämät parautuivat aika äkkiä mutta eppari aukesi kokonaan viikon sisällä synnytyksestä ja sen umpeutuminen kesti pitkään ja oli kivuliasta. Synnytykseltä toivon sitä ettei epparia tarvitsisi tehdä, mieluummin vaikka sitten ne repeämät.
Ponnistusvaihe oli minusta siis helpompi kuin avautumisvaihe, sillä ponnistuksen tarve hieman peittää myös supparikipua. Muita kivunlievitysmenetelmiä en ole kokeillut kuin epiduraalia ja ilokaasua, en osaa sanoa auttoiko isokaasu mutta käytin sitä silti. Suihkuun, ammeeseen tai kävelemään en päässyt ollenkaan kun olin kiinni monitoreissa käynnistyksen alusta asti, toivoisin että tällä kertaa voisin kokeilla myös luomuja ratkaisuja :) muutenkin musta oli ehkä kamalinta vaan maata sängyssä kun supisteli, olisin halunnut kävellä tai jotain muuta sellaista. Toisaalta mua inhotti kun ei voinut pitää pikkareita päällä ja lapsivettä lorahteli aina kun vähän liikahdin, jos pääsin kävelemään vessaan niin lorina vaan kuului:ashamed:
Synnytysjakkara olisin syön innokas kokeilemaan, kuten joku sanoi niin voisi olla luonnollisempi asento kuin sängyssä maaten.

Ceridalista kysymys! Löysin lääkekaapista pojan korviin määrättyä Ceridal lipolotionia, voisiko tuota käyttää? Onko se oikeasti tuo sama vai sekoilenko mä nyt jotain?:D

Reilun tunnin päästä poksuu 32+0! Lilya ja murmelityttö
Mitenköhän mulla tuli näin paljon kirjoitusvirheitä? :O No toivottavasti saatte selvää :)
 
Mupukka: Onnea pienen tytön johdosta:heart: Onneksi vauva voi hyvin! Toivottavasti pääsette pian kotiin!

Lilya: Kiva, että sullakin oli hyvä reissu pelkopolille=) On se vaan hyvä, että tommonen pelkopoli on olemassa, ei tarvi yksin vatvoa noita asioita..
Ja hyvin sain selvää sun tekstistä;)

Mutta nyt tuo tokaluokkalainen ei näköjään selviydy aamutoimista ollenkaan tänä aamuna... Täytyy lähtä vähän hoputtamaan!

-leena ja mustikka 32+2
 
Oh Mupukka, taidettiinkin jäädä nyt kakkosiksi! Paljon onnea, ja ihana kuulla, että painoa on tullut noin hyvin, eiköhän meilläkin päästä kasvuun tässä vihdoin. Nyt jopa eilen päästiin uudelle sataluvulle, viimeinkin...

Olihan se avautumisvaihe karmein. Ponnistaessa kumminkin oltiin jo tositoimissa ja tiesi, että tää on nyt tässä, kun vain jaksaa viimeiset hetket. Lisäksi siinä vaiheessa ainakin mulla oli aika epätodellinen olo, jota ilokaasu varmaan avitti lisää, siinä ei sillä lailla mun mielestä ehdi ajattelemaan kauheasti muuta kuin ponnistamista.

Mua huvittaa, ja kaveriani kanssa, että laitoin tekstiviestin parhaalle tukijakaverilleni jo ennen kuin istukka oli ulkona :) Hän luuli vitsiksi, ei aatellut, että kukaan jaksaa tekstailla kesken synnytyksen... No, vauvahan oli jo viety pois eli eipä mulla siinä ollut ihmeempää tekemistä kuin odotella miestä ja istukkaa ;)

MaiMei ja pikkupoikanen 1vko 2 päivää
 
Lilya Nimenomaan tuota lipolotionia suositellaan alapäälle ennen ja jälkeen synnytyksen joten käyttöön vaan! =) Ja mulla meni kyllä kirjoitusvirheet ihan ohi... ;) Mut tiedän kyllä miten ne ärsyttää henk.koht. jos huomaan kirjoituksessani kirjoitusvirheen...

Synnytyksen pahin vaihe oli mulla kans se avautumisvaihe, sen jälkeen kun epiduraali oli laitettu ja kalvot puhkaistu ja oksitosiini laitettu tippumaan. (Synnytys ei siis edennyt..) Ennen sitä höngin ilokaasua ja olin ihan sekaisin, mut terävimmän kivun se vei ainakin pois. Mut samalla olin sellaisessa pöhnässä et voi hyvää päivää sentään, mut se ei haitannut sillä hetkellä yhtään.. Kalvojen puhkaisun jälkeen meni hetki aikaa että epiduraali alkoi helpottamaan, mut se toimi vaan toispuoleisesti ja supistuksia tuli jatkuvalla syötöllä. Ponnistamistarvetta mulle ei tullut lainkaan, ja sitten aloin ponnistelemaan, kun kätilö antoi siihen luvan. Ei sattunut mua juurikaan (vaikka pelkäsin että se on se pahin vaihe kun lapsi ponnistetaan ulos!) Huutanut en missään vaiheessa ja kätilö kehuikin että synnytin kauniisti ( :LOL: ). Tosiaan tää sama kätilö oli mulla toissapäivänä neuvolassa ja se vieläkin kertoi muistaneensa mun synnytyksen ja sanoi että hoida tämä synnytys samalla lailla rauhallisesti niin hyvin menee! Katsotaan :saint: :whistle:

Töistä tuli äsken ihme puhelu. Niillä on kuulemma siellä joku henkilökortti tulossa ja valokuvaukseen pitäis mennä! Lupasin soitella itse esimiehelle... Buahahhah! Voin sanoa että musta ei tämän näköisenä todellakaan oteta minkäänlaista kuvaa mihinkään henkilökortteihin. Jos jotain hyvää tästä lepoon määräämisestä on niin se ettei mulla edes tässä kunnossa ole mahdollista lähteä jonnekin 50km päähän valokuvattavaksi!

Muutenkin tänään ollut päivä yhtä naurua ja itkua. Luin aamulla Umayya Abu-Hannan Sinut - kirjaa. Ja nauroin silmät kyynelissä jotankin kohtaa siinä, sit mua alkoi vaan yhtäkkiä itkettämään ihan kauheasti. Jotenkin ristiriitaista että voi olla hetkittäin niin hauskaa, vaikka toisaalta olo tosi herkillä, kun joutuu vaan olemaan ja odottamaan täällä kotona päivien ja viikkojen kulumista eteenpäin...

Saan kohta miehen tänne hetkeksi. Tulee siis 200 km päästä mua moikkaa ja käymään mun kanssa perhevalmennuksessa. Sitten se palaakin jo illalla takaisin ja sitten huomenna illalla tulee taas viikonlopun viettoon tänne. Onneksi oltiin tässä reilu viikko niin että mies oli täällä mun ja tytön kanssa. Viime yön olin yksikseni täällä kotona( tyttö isänsä luona) ja onneksi yö meni ihan hyvin. PElottaa hieman se että supparit alkais taas samanlaisina kuin viime viikolla, kun piti lähteä sinne synnärille käymään.. JA oltiinkin alku viikkon mun vanhempien luona tytön kanssa, et jos supistuksia olis alkanut tulemaan, niin olis sit ollu helpompaa olla siellä kun keskellä yötä alkaa hankkimaan lapsella hoitajaa! Tavallaan toivois et mies olis mahdollisimman paljon täällä apuna, mut toisaalta haluaisin et sais nyt käytyä sitä koulua ja tenttejä niin paljon kun vaan mahdollista ennen vauvan syntymää, sit vois keskittyä gradun tekoon täällä... Sekavia fiiliksiä!

Pikku Mimmi on alkanut kutitella mua nivusista käsillään, ei niin mukava tunne :)

Ansukka ja Mimmi 31+0 (Poksista Poks)
 
Heippa ja onnea Mupukalle pikkuisesta!!

Omaa napaa: eilen kävin kampaajalla ja nyt on ihanat uudet hiukset!! Tehtiin myös paperit asunnosta ja nyt on uusi koti :heart: Oli pakko siellä käydä kääntymässä tänäänkin, hehhehhe.
Vielä ku saatais päätettyä millanen lattia ja millaset maalit/tapetit tulee..

Laskuja riittää, huh. Tyksin lasku 60e oottaa, sit tuli autovero ja ja..vaikka mitä..Kelakin perii nyt sit 50e joka kuu takasin liikaa maksamaansa opintotukea. Ahdistaa ihan kamalasti! Tuli äitiysrahapäätöksetkin ja tulen saamaan noin 1600e miinus verot eli menee siihen 1200e. Kamalan vähän nykyiseen verrattuna |O:ashamed: Meinaan ku nyt olen saanu noin 1300e plus vielä lisät 300e..Ääh..Kaipa sitä selviää mutta mihinkää ylimääräseen ei ole sentin jeniä ku kerta asuntolaina ja autolaina ja kaikki muut laskut ja menot ja maksut...Perhana..
Mitä te muut tuutte saamaan? Toki ei oo pakko kertoa koska eihän nää muille kuulu, mutta mielenkiinnosta kuulisin ja saisin vertaistukea ;)
 
Mä kävin tänään taas äitiyspolilla, kun on joka paikka niin kipeenä. Supistuksia tuli tänään, poltteluita ja maha sekasin =(. Sama olo ollu viime torstaista lähtien.

Äippäpolilla pistivät sykekäyrään vähäks aikaa ja ottivat virtsanäytteet.
Sitten kokeilivat mahaa ja tekivät ultra ja gynekologisen tutkimuksen. Kuumeenkin mittasivat, vähäsen lämpöä oli. Saattaapi olla virtsatientulehdus..

Vauvalla kaikki kunnossa kuulema, mutta voi PERHANA nyt mä kyllä kiroan sen Gravidan lääkärin helvettiin !!!
Käytiin tosiaan viimeviikolla siellä kontrolliultrassa munuaisaltaiden takia siellä Gravidassa ja siellä saatiin odottaa sitä lääkäriä kokouksesta kymmeniä minuutteja, tekipä sitten pikaisen tutkimuksenkin ja sano ettei ole mitään vikaa munuaisissa enää !
Taisi vaan olla kiire kahvitauolle klo 9 jälkeen !!
Noniin ja kappas vaan, sitten tänään eri lääkäri sitten äitiyspolilla ultrasi ne munuaisaltaat ja sanoi, että pitää mennä uudelleen Gravidaan tutkimuksiin ja varata aika ensiviikolle jo.
Oli sihteeri lähtenyt pois sieltä jo, niin joudun huomenna aamulla ITSE varaamaan sen ajan sinne Gravidaan ja selittämään kaikenmaailman asiat nyt :/ !
Ja soittavat virtsakokeista tänään tai huomenna, koska eivät olleet saaneet tuloksia valmiiksi, höseltivät niiden kanssa.. Ja jos on tulehdus, niin pistävät suoraan reseptin apteekkiin.

Kyllä mua niin taas risoo tämä Suomen terveydenhuolto, tai no itseasiassa se lääkäri siellä tutkimuksissa viimeviikolla !
Se teki sen tutkimuksen siis niin hätäsesti, ehkä 5-10 minuuttia tutki ultralla ja sano että kaikki kunnossa. Sitten toinen lääkäri haluaa lähettää nyt mut uudelleen kontrolliin jo ensviikolla, erityislääkärille. Ottaa tässä nyt asioista sitten selvää ollenkaan :/...

Vauva kääntynyt taas raivotarjontaan ja teki varmaan sen käännöksen tänäaamuna, koska tunsin kun se muljahti ja sen pää oli aika kova yhestä kohtaa mahaa sisällä ja sit se plumpsahti sitten alaspäin kun vähän auttelin :D. Sais nyt pysyäkkin pää alaspäin sitten loppuajan.

Tiedä vielä mitä tässä eteen tulee, mutta nää kivut ei ole kivoja ja se hemmetin uus kontrollikäynti........... -_-

Tiia ja toukka rv 31+1 :).
 
Ääh kirjoitin pitkän tekstin ja sit tää ei lähettänykkään sitä, kun netti katkes!! Tyydyn lyhyempään ja pikaisempaan versioon:

Mupukka onnea paljon ja toivotaan, että saatte pian vauvan kotiin!! :):flower:

Haaveilija87 Mä tuun saamaan sen minimin elikkä noin 550 vai mitä se nyt oli. Oon opiskelija eikä tuloja ole opintotuen lisäksi kuin kesätyöt. :( Noh on se 550 kuitenkin 200€ enemmän kuin mun opintotuki + asumislisä, eli tällä hetkellä tuntuu ihan rikkaalta!! Kunnes sitten oikeasti pitää ruveta laittamaan sitä rahaa kaikkeen, mitä lapsi tarvii. Poikaystävällä kasvaa kesän ajaksi myös tulot, koska se on oppisopimuksella töissä ja kesällä ei oo koulua, joten se saa enemmän tunteja olla pelkästään siellä töissä.

34+0 POKS!!!! :D:D
 
Tiudeliini Aika oudolta kuulostaa, ihan syystä olet tuohtunut! Tosi epäasiallinen lääkäri sattui sun kohdalle. Onni onnettomuudessa että toinen lääkäri huomasi asian ja pääset tutkimuksiin, toivottavasti toinen lääkäri ensi kerralla. Kurja kuulla löydöksestä mutta toivotaan että kaikki olisi kunnossa!

Ansukka Täällä toinen herkkis!:wave: En enää pysty lukemaan lastenkirjoja tai katsomaan pojan kanssa pikku kakkosta kun kaikki tuollainen itkettää, muutenkin mielialat heittelee ihan hulluna ja paljon enemmän kuin viimeksi. Välillä olen kauhea kiukkupussi ja hetken päästä onneni kukkuloilla!

Äitiyspäiväraha minullakin se minimi, onko se niinkin "paljon" kuin 500e? Muistelin että viimeksi oli alle 400e vai sekoitankohan mä nyt sen kotihoidontukeen. Tiukkaa tekee kun miehelläkin suurin osa palkasta tulee ilta- ja yölisistä. On duunarina ja tehtaalla töissä.. Nuo ilta- ja yövuorot koettelevat muutenkin perhe-elämää enkä tiedä miten mä jaksan noita ukon työaikoja mutta rahaahan se vaan tietää. Tosin ei kovin paljon, viimeisen kuukauden sisällä ukko on saanut käteen n. 1300e mutta silti asumistukeakaan ei juuri tule. Tosi kituuttamista on ja monesta asiasta pitää tinkiä, itse kuitenkin haluan pitää kiinni siitä että saan edes joskus jotain pientä kivaa kuten kynsitarvikkeita tms, rakennekynnet kun onneksi teen itse. Ripsipidennyksestä luovuin kun se maksaa niin paljon, ikävä kyllä sillä se oli ihana :( No onneksi tähänkin tottuu, meillä ollaan melkein aina eletty näin joten harvoimpa se kunnolla päähän ottaa :)
 
Mupukka, onnea pienestä nyytistä! Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin.

Ja MaiMeillekin tsemppiä, ihana kuulla, että poika on noin reipas :heart:.

Tiudeliini: Itsekin olen ollut aika tympääntynyt Jyväskylän terveys"palveluihin": pääsin ekaa kertaa julkisella klääkärillekin vasta viikko sitten :O. Keskussairaalalla olin kaksi viikkoa sitten, siellä sentään tutkitiin ihan hyvin, vaikka odotusaika oli hirveä... Gravidalla en ole rakenneultran jälkeen edes käynyt, tuskin enää pääsenkään. Aika vähän mitään hoitoa on tarjolla, jos ei itse valita (olettaen tietty, että pääsee joskus neuvolaan puhelimella läpi...).

Minä sitten ilmeisesti saankin ihan kohtuullista äitiyspäivärahaa, pienin maksettava vanhempainrahaerä näytti olevan ennen veroja 1840e. Thank god, nuo laskettiin siis vuoden 2009 tulojen mukaan; silloin olin koko vuoden oman alan töissä (nyt siis olin syksyn työttömänä ja vuoden alusta sivutoimisena). Kotihoidontuelle tuskin kuitenkaan jään, kun on asuntolainakin maksettavana. Miehellä on työsuhde vuoden 2012 loppuun, mutta palkka ei ole kummoinen.

Raskaushormonit herkistävät täälläkin: näin tänään työmatkalla bussin ikkunasta jäniksen ja liikutuin siitä ihan kyyneliin :O... Jooh.
 
Onnea Mupukka pienestä rinsessasta! :flower:

Äitiysrahapäätöstä en ole vielä saanut, kun pomo pystyy täyttämään lapun tuloistani vasta tämän kuun lopussa kun kaikki tulotiedot eivät ole vielä kirjanpitäjältä tulleet... tai jotain sinnepäin. Mutta ei tule olemaan mikään jumbosumma, kun keikkalainen olen, vaikka tossa aikajaksolla mistä piti täyttää tulot, onkin jonkin verran mun koulun loman ajalta töitä.

Synnytyksen pahin vaihe minustakin avautumisvaihe. Olen sanonut toisen lapsen synnytyksessä että jos kalvot eivät puhkea itsestään, niin ne saa puhkaista vasta ihan sitten kun on pakko. Ensimmäisessä synnytyksessä kalvot puhkaistiin ponnistettaessa, ja puhkaisusta seuraava supistus oli 10 kertaa voimakkaampi kuin edellinen... mä muistan että mun silmät oli varmaan lautasen kokoiset kun yllätyin sen seuraavan voimasta, se oli kamalaa.
Toisessa synnytyksessä mulla oli kyllä kivulias myös ponnistusvaihe, se tapahtui periaatteessa luomuna ilman kipulääkkeitä (kun taas ensimmäisessä synnytyksessä vaikutti vielä epiduraali). Muistan huutaneeni ja kovaa. Ei niinkään kohdunsuulla kipua ollut, mutta se vauvan pää, vaikka oli monta senttiä ympärykseltään pienempi kuin ensimmäisen lapsen, sattui ihan tajuttoman paljon ja tunne oli että repeän. Kamala pelotella, mutta muistakaa ekakertalaiset, että jokainen synnytys on erilainen. Jostain syystä mulla ei ole kummassakaan synnytyksessä auttanut yksi epiduraaliannos, ja toisessa synnytyksessä ei enää keritty antamaan toista annosta. Voin sanoa että pelkään tätä synnytystä. En haluaisi epparia koska paranee hitaasti ja siitäkin huonoja kokemuksia, sen saa tehdä vain jos on pakko. Mutta en myöskään halua revetä takapuoleen asti. (tällaisia kauhukertomuksia olen joskus kuullut, mitä ääritapauksissa on saattanut olla) Hyi kamala. Olis kiva koklaa itekin tota Ceridalöljyä, mutta ihan toteutusta mietin, että makaanko sitten tunnin ilman alkkareita aina sängyllä kuivattelemassa joka päivä öljyistä alapäätä :D

ON: Vauva on taas kääntynyt kummasti. Luulen että on edelleen kuitenkin pää alaspäin mutta en ole varma. Kummalla tarkoitan, että potkut tuntuu ikäänkuin mun selkäpuolella, ja se potkii jonnekin missä ne tuntuu kivuliaalta ja hätkähtelen välillä. Ne on myös paaaljon vaimeemman tuntuisia kun selkäpuolelle menee. Tuntuu vaan sellainen "kurahdus" kun se potkaisee. Joskus parisen kuukautta sitten oli sama tilanne, pysyi tuossa asennossa mahassa muutaman päivän ja sitten alkoi taas tuntua potkut normaalilta, vatsanpuolella tuntuvilta. Jotenkin tietty alkaa heti taas huolettaa kun liikkeet on vaimeempia jne, että se pyörii siellä niin että napanuora on kohta solmussa. Onneks maanantaina on ultra, kysyn siellä asiasta. Ainiin, ja tässä outoasennossa ollessaan kun se potkii, niin tulee enemmän ja helpommin supistuksia, eilenkin illalla jatkuvasti vaikka kuinka makasin. Ja niiden suppareiden takia olen sairaslomallakin, ja kohdunsuuntilanteen takia.

Haidih ja tyllerö 31+3
 
Huomenia! Ihana kuulla että MaiMein ja Mupukan pienet voi hyvin =)

Niin sanotusti viimeistä saikkupäivää tässä viettelen. Supistukset on vähentyneet, lähes loppuneet (kunhan en nouki koiran karvoja lattialta), mutta viime yönä taas sai valvoa. Kaiken maailman asiat, no lähinnä työjutut, pyöri mielessä ja kaupan päälle oli jotain ihme hermosärkyä alaselässä joka tuntui lähes toisen jalan varpaissa saakka. Lisäksi vaavi sai hikan ja intoutui möyrimään=) Tosin se saa mut aina hyvälle tuulelle!

Oon ehtinyt kyllästyä makoilemiseen ja toivon että samaan ei tarvitse joutua enää. On ihan eriasia kun voi astua ulos ja mennä ihan vaikka kauppaan saakka ;-) Tosin, ovat kyllä suht ahkeraan työpaikalta häiriköineet tämän 1,5 viikon ajan. Vaikka sinänsä se tuo vaihtelua, niin periaattellisesti on ottanut päähän alkaa vääntämään excel-taulukkoa yms sairaslomalla. Varsinkin, kun istumisen kanssa on ollut niin ja näin ja mun tulevan sijaisen pitäisi kyetä näihin hommiin. Aikookohan ne soitella mulle synnärillekkin??? Tosin aion jättää koneen ja puhelimen töihin saman tien! Joo onhan se kiva olla korvaamaton -not!

Alan siis olemaan valmis töihin ensi viikolla, vaikka viimeisiä silloin viedään. Pää kaipaa sosiaalista elämää! Vaikkakin en tiedä miten selviydyn päivän mittaisesta palaverista asiakkaan kanssa... siellä ei varmaan viitsi pomppia ylös ja alas ja kieriskellä kipeän selän (+hyvinkin mahdollisten suppareiden kanssa) sekä rampata vessassa. Oon kysynyt voisinko jättää väliin, kun olisi muuta tärkeää noille viimeisille päiville, koska aloitan ensi viikon jälkeen loman ja siitä sitten äippäloman. Vastausta odotellessa...

Saatiin vihdoin hankittua turvakaukalo, pinnis ja matkarattaat. Jumankeka, sataset paloi niin että soi! Yritän lohduttautua sillä että kyllä niistä jotain saa takaisin myymällä ne eteenpäin sitten kun ei ole enää tarvetta. Vaikka vauva ei ensimmäisinä kuukausina nuku pinnasängyssä, niin haluan sen jo kasaan tulevaan huoneeseen. Mies empii, koska pelkää sen tuovan huonoa onnea... en olisi uskonut senkään olevan taikauskoinen =)

Täällä kans meinaa itku tulla ihan pikkujutuista, tosin kyllä hermokin meinaa mennä. Tähän asti olen miettinyt kuinka hyvällä tuulella on tullut oltua, okei muutama pikku kilaria lukuunottamatta -heh. Että sellaista itsekästä jutustelua täältä...

32 + jotain
 

Yhteistyössä