Taisi lääkäri kirjoittaa epikriisiin väärän painon, eli oikea lienee tuo ultrakuvassa oleva 1860g..ja minä kun luulin että se on pieni kun oma paino ei ole montaa kiloa noussut Ihmettelinkin että kuulinko väärin, mut en kuitenkaan.
Mitenköhän mulla tuli näin paljon kirjoitusvirheitä? :O No toivottavasti saatte selvääHeippa kaikki!
Mupukka Paljon onnea tytön johdosta :flower::flower::flower:
Maimei Kiva kuulla kuulumisianne, ihanaa että poika pääsee pois tehohoidosta!
Leena77 Mullakin oli positiivinen käynti pelkopolin lääkärillä, mukava kuulla että sullakin oli! Toivotan sulle paljon jaksamista ja rauhallista mieltä, onneksi seuraavat vielä myöhemmin kääntyykö vauva ja katsovat myös painoa. Uskon että kaikki menee hyvin kun sut otetaan tosissaan
Synnytyksestä: Mulla myös pahinta oli avautumisvaihe, synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinitipalla ja supistukset olivat rajuja sekä tosi lyhellä välillä tulivat. Mies muistaa myös sen kun kätilö pyysi häntä seuraamaan supistuskäyrää ja mulla oli yhtä supistusta kokoajan, puolen minuutin väli oli supistuksilla maksimissaan mutta muuten koko ajan tulivat ilman taukoa sen 6h. Ponnistusvaihe alkoi mulla jo ennen kätilön tuloa kun mua ei otettu tosissaan ponnistustunteen kanssa ja luulin sitten itsekin sitä isoksi hädäksi pitkään ja kävin vessassa monta kertaa turhaa. Jossain vaiheessa kätilö tuli ja huomasi että pojalla jo päästä osa oli ulkona ja aloitettiin ponnistaminen joka kesti sen jälkeen enää 16min. Sain repeämiä epparin lisäksi ja eppari oli mulle kauhistus, repeämät parautuivat aika äkkiä mutta eppari aukesi kokonaan viikon sisällä synnytyksestä ja sen umpeutuminen kesti pitkään ja oli kivuliasta. Synnytykseltä toivon sitä ettei epparia tarvitsisi tehdä, mieluummin vaikka sitten ne repeämät.
Ponnistusvaihe oli minusta siis helpompi kuin avautumisvaihe, sillä ponnistuksen tarve hieman peittää myös supparikipua. Muita kivunlievitysmenetelmiä en ole kokeillut kuin epiduraalia ja ilokaasua, en osaa sanoa auttoiko isokaasu mutta käytin sitä silti. Suihkuun, ammeeseen tai kävelemään en päässyt ollenkaan kun olin kiinni monitoreissa käynnistyksen alusta asti, toivoisin että tällä kertaa voisin kokeilla myös luomuja ratkaisuja muutenkin musta oli ehkä kamalinta vaan maata sängyssä kun supisteli, olisin halunnut kävellä tai jotain muuta sellaista. Toisaalta mua inhotti kun ei voinut pitää pikkareita päällä ja lapsivettä lorahteli aina kun vähän liikahdin, jos pääsin kävelemään vessaan niin lorina vaan kuului:ashamed:
Synnytysjakkara olisin syön innokas kokeilemaan, kuten joku sanoi niin voisi olla luonnollisempi asento kuin sängyssä maaten.
Ceridalista kysymys! Löysin lääkekaapista pojan korviin määrättyä Ceridal lipolotionia, voisiko tuota käyttää? Onko se oikeasti tuo sama vai sekoilenko mä nyt jotain?
Reilun tunnin päästä poksuu 32+0! Lilya ja murmelityttö