Pikainen tervehdys työvuoren takaa

Hienoa, olen pysynyt pari päivää poissa, eli nyt en ehkä sit ole enää se aktiivisin.
Nasupin kanssa ei ollakaan vanhoja tuttuja, ainakaan kunnolla,mutta tervetuloa vaan!
Keijukaisesta ei ole aikoihin kuulunut mitään, onko kukaan tietoinen naisen edesottamuksista?
Annulla taitaa olla nyt simpat mikroskoopin alla, tai siis lähinnä miehellä. Huisaa, toivotaan erittäin hyvää tulosta!
Hmm.. mitäs muuta. Niin, jänniä päiviä on monellakin ja mulla on kaikille peukut pystyssä, luonnollisestikin (ilman sitä katkeruutta, josta en ole tosiaan itse ollut edes tietoinen)!!
Molly: kannattaa tosiaan ajatella positiivisesti ja mullakin on vahva usko, että raskaus jatkuu täysin kunnialla loppuun asti. Eikä kannata miettiä noita, että miten raskauden saisi jatkumaan, koska valitettavasti se on niin, että jos se jatkuu, se jatkuu, ja jos ei, niin ei sille itse oikein mitään voi. Elät normaalia elämää ja pidät itsestäsi ja matkaajasta/-jista hyvää huolta, se riittää
Hmm. olikohan jotain muuta. Kuulin eilen taas yhden tutun-tutun-tutun lapsesta tarinaa. 18v äiti, äärimmäisen väkivaltainen isä, jolle on haettu nyt lähestymiskielto ja tällä isällä on kaksi Y-kromosomia (siinäkö sitten vika?) - ei siis ihan normaali tapaus. Nuoren äidin oma äiti on ottanut sapattivuoden, että saa hoitaa pientä vauvaa ja olla tukena.. Raskas tilanne siellä siis, ja äärimmäisen kurja pienen tulokkaan kannalta. Toinen huono uutinen tuli veljen perheestä. Heidän vanhin lapsensa (6v) on todennäköisesti sairastunut samaan geenivirheeseen kuin minä (tai siis virhe on puhjennut), joten nyt ollaan sydän syrjällään, että miten siitä selvitään.
Mannan tilanne, siitä sen enempää tietämättä, kuulostaa myös kovalta. Ikävää, kun ei voi mitenkään auttaa tai edes lohduttaa, mutta olet ajatuksissani ja muista, että asiat aina selviävät, tavalla tai toisella
Niin joo, joku kysyi että olinko kipeä. Olin viikonlopun kuumeessa, ja edelleen vähän raihnainen, mut silti kävin vähän urkkaamassa. Tällaiselle entiselle kilpaurheilijalle on aika rankkaa huomata missä rapakunnossa sitä ollaankaan.. Hui. Tänään jätän urheilut väliin ja lepään viikonlopun, että jaksan taas. Ihanaa olla vaan miehen kanssa omassa rauhassa
Ja siitä tulikin mieleen Liinan kuulumiset, joita oli kiva lukea! Teiniolo on erittäin tuttu, vieläkin, ja se on NIIN ihana. Ja kyllä pääkaupunkiseudultakin on hyvää seksiä tullut vastaan

Liina on taas hyvä esimerkki siitä, että asiat järjestyvät vaikka joskus tuntuvat niin vaikeilta.
Hieman omaa napaa. Kun elokuussa hämmästelin lyhyttä kiertoa, joka oli siis jo 3.vuosi putkeen samalla tavalla, niin nyt tuli pisin kierto 1,5 vuoteen (32 - mulle tämä on nykyään pitkä). Ja kun katsoin omia merkintöjä, niin näyttää aina menneen niin, että lyhyt elokuu- pitkä syyskuu, balanssi siis kuitenkin. Ei kipuja, ei tuhruja, jee!
Lopetan romaanini tältä erää tähän

Viikonloppuja ihanat naiset!