**PikkuKakkosta toivovat VOL19**
- Viestiketjun aloittaja Kristen
- Ensimmäinen viesti
Tervetuloa myös kaikki uudet!!
Ja hirmusti onnea plussanneille!
Ja himputti Toivotaan, että se haamu siitä vielä vahvistuu
Tänne ei siis mitään. Gyneä odotellessa, ja sitä ennen tänne mitään mainittavaa tulee kuulumaankaan :ashamed:
Tänään tuli kerran pyyhkiessä taas verestävää vuotoa. Osaa olla ärsyttävää kun ei voi vaan vuotaa tai olla vuotamatta! :headwall:
Ja hirmusti onnea plussanneille!
Ja himputti Toivotaan, että se haamu siitä vielä vahvistuu
Tänne ei siis mitään. Gyneä odotellessa, ja sitä ennen tänne mitään mainittavaa tulee kuulumaankaan :ashamed:
Tänään tuli kerran pyyhkiessä taas verestävää vuotoa. Osaa olla ärsyttävää kun ei voi vaan vuotaa tai olla vuotamatta! :headwall:
No niin, tännehän se täti taitaa seuraavaksi tulla. Tänään tuli jotain tuhrua ja selkä on kipeä vieläkin. Maha on välillä arka. Aika outoa, että näin aikasin tulee, kun ovisplussan sain vasta kp20, mutta kaippa sillä menee vielä pari päivää ennen kuin täysillä tulee. Ilmoittelee nyt vaan tulostaan. Ja lämmöthän mulla oli vielä tänään koholla. Saas nähä huomenna. :headwall:
KS09:Eipä mitään! Kiva oli jelppiä Poistin tältä sivulta tämän päivän kun olit laittanut päivityksen etusivulle. Ei vie turhaa tilaa Ja on nyt kummaa nuo sun vuotelut! Koskas sinne gynikselle menitkään?
Haikara:No höh. Mutta toivotaan ettei se ole täti. Monellahan on tuhruttanut vaikka ollutkin raskaana! Joten nou hätä vielä!!! :hug:
Poistin tältä sivulta tämän päivän kun olit laittanut päivityksen etusivulle. Ei vie turhaa tilaa Ja on nyt kummaa nuo sun vuotelut! Koskas sinne gynikselle menitkään? Haikara:No höh. Mutta toivotaan ettei se ole täti. Monellahan on tuhruttanut vaikka ollutkin raskaana! Joten nou hätä vielä!!! :hug:
Heathy no mulla on kierto ihan sekasin ku ei oikein onnistunu tuo pilleri juttu imettäessä.. en muistanu samaan aikaan ottaa niitä niin vuotoa tuli 15 päivää putkeen.. että tiäppä sitte mikä kp oli.. mutta pari viikkoa se oli tuon vuodon jälkeen.. ja kaikenlisäksi kun tuo 15päivän vuoto oli ensimmäinen synnytyksen jälkeen..
Huomenta kaikille!!
Täällä taas huonosti nukuttu yö takana. Poika haluaa nukkua meidän kans ja pyörii ja hyörii sit miten sattuu. Aamulla olin taas ennen kellonsoittoa hereillä. Lämmöt oli onneksi vielä koholla, mutta muuten näyttää samalta; selkäkipua. Tuhrua ei ole tullut eilisen jälkeen ainakaan VIELÄ.
Lähen onneksi töihin koko päiväksi niin saa ajatukset nyt muualle. Mullahan on menillä dpo 10 tai 11. Sain ovisplussan kp20, mut silloin oli aamulla jo lämmöt koholla, joten en ole perillä siitäkään.
Kiitti kannustuksesta!! :hug: Kyllä se täti tulee vaikka kuinka yritän paeta sitä.
kp31/?
Täällä taas huonosti nukuttu yö takana. Poika haluaa nukkua meidän kans ja pyörii ja hyörii sit miten sattuu. Aamulla olin taas ennen kellonsoittoa hereillä. Lämmöt oli onneksi vielä koholla, mutta muuten näyttää samalta; selkäkipua. Tuhrua ei ole tullut eilisen jälkeen ainakaan VIELÄ.
Lähen onneksi töihin koko päiväksi niin saa ajatukset nyt muualle. Mullahan on menillä dpo 10 tai 11. Sain ovisplussan kp20, mut silloin oli aamulla jo lämmöt koholla, joten en ole perillä siitäkään.
Kiitti kannustuksesta!! :hug: Kyllä se täti tulee vaikka kuinka yritän paeta sitä.
kp31/?
Moi!
Haamu on hiukan vahvistunut. Edelleenkään en ole vakuuttunut siitä, että siellä jotain olisi kasvamassa. Esikosta sain heti vahvan plussan kp26. Nyt pitää odottaa pari päivää ennen kuin käyn ostamassa apteekista testin. Miehelle näytin tän aamun testiä ja näki siinä haalean viivan, joten en ainakaan kuvittele sitä
Haamu on hiukan vahvistunut. Edelleenkään en ole vakuuttunut siitä, että siellä jotain olisi kasvamassa. Esikosta sain heti vahvan plussan kp26. Nyt pitää odottaa pari päivää ennen kuin käyn ostamassa apteekista testin. Miehelle näytin tän aamun testiä ja näki siinä haalean viivan, joten en ainakaan kuvittele sitä
Himputti Hienoa että viiva on vahvistunut :heart:
Haikara Toivottavasti täti ei löytänyt tietään teille
Toive81 :hug:
Heathy Harmin paikka että täti tuli kyläilemään. Tsemppiä uuteen kiertoon
Omaa napaa Ei mitään oloa mihinkään suuntaan (outoa!). Yleensä näillä päivillä on jo jos jonkinlaista oiretta Ehkä siihen vaikuttaa että toiveet tämän kierron suhteen ei ole kovin korkealla, oletettu ovis oli juuri silloin kun oltiin miehen kanssa eri paikkakunnilla. Voihan se olla, että ovis oli myöhässä, tai miehellä super-simpat, jotka elää monta päivää . Jaahans, pikkuneiti huutelee äitiä. Palataan astialle ja mukavaa viikonloppua kaikille palstamammoille
Haikara Toivottavasti täti ei löytänyt tietään teille
Toive81 :hug:
Heathy Harmin paikka että täti tuli kyläilemään. Tsemppiä uuteen kiertoon
Omaa napaa Ei mitään oloa mihinkään suuntaan (outoa!). Yleensä näillä päivillä on jo jos jonkinlaista oiretta
Ehkä siihen vaikuttaa että toiveet tämän kierron suhteen ei ole kovin korkealla, oletettu ovis oli juuri silloin kun oltiin miehen kanssa eri paikkakunnilla. Voihan se olla, että ovis oli myöhässä, tai miehellä super-simpat, jotka elää monta päivää . Jaahans, pikkuneiti huutelee äitiä. Palataan astialle ja mukavaa viikonloppua kaikille palstamammoille
Aisla
PLUSSA!!!! Huh, en meinaa uskoa tätä..ostin apteekista pari first signal testiä ja tein toisen..heti puolessa minuutissa tuli viiva, ja vahva sellainen...ei voi uskoa!! Kuva tässä
http://www.aijaa.com/v.php?i=5664667.jpg
Aisla
MUOKS:
Kiitos onnitteluista toive81, Minsku82 ja Cleopatra! Plussatuulia täältäpäin kaikille!
Oireita oli ehkä tässä pari viime päivää, mutta selitin ne ties millä, siis raudan makua suussa, vihlaisuja alavatsalla, ja se tunne, että menkat alkaa, jotain valuu ihan kohta. Tuntui vaan siltä, että kuvittelen, koska toivon raskautta. Pientä pahoinvointia ja närästystäkin on.
Kroppa taisi tehdä tepposet kun luulin tuntevani sen jotenkuten, en siis bongannut ovista, ei hyödynnetty "ovisviikkoa" läheskään täysillä ja vielä ne alhaiset lämmöt, jotka viime raskaudessa oli reilusti koholla.
Kiitos onnitteluista toive81, Minsku82 ja Cleopatra! Plussatuulia täältäpäin kaikille!
Oireita oli ehkä tässä pari viime päivää, mutta selitin ne ties millä, siis raudan makua suussa, vihlaisuja alavatsalla, ja se tunne, että menkat alkaa, jotain valuu ihan kohta
. Tuntui vaan siltä, että kuvittelen, koska toivon raskautta. Pientä pahoinvointia ja närästystäkin on. Kroppa taisi tehdä tepposet kun luulin tuntevani sen jotenkuten, en siis bongannut ovista, ei hyödynnetty "ovisviikkoa" läheskään täysillä ja vielä ne alhaiset lämmöt, jotka viime raskaudessa oli reilusti koholla.
Aisla, paljon onnea plussasta! Minskulle ja Heathylle pahoittelut ja peukut pystyyn, että ensi kierrossa tärppäisi. Haikaralle toivon tuhrutonta päivää.
Itselläni on sellainen tunne, että menkat alkavat pian. Mulle tulee yleensä mielialan laskua ja ärtymystä 3 - 5 päivää ennen menkkoja ja eilen ja tänään olen jo pikku jutuista miehelle napsahdellut... Jotenkin muistelen, että esikoisesta plussatessani olisi ollut tasapainoinen ja seesteinen olo. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Itselläni on sellainen tunne, että menkat alkavat pian. Mulle tulee yleensä mielialan laskua ja ärtymystä 3 - 5 päivää ennen menkkoja ja eilen ja tänään olen jo pikku jutuista miehelle napsahdellut... Jotenkin muistelen, että esikoisesta plussatessani olisi ollut tasapainoinen ja seesteinen olo. Mukavaa viikonloppua kaikille!
Onnea Himputti, Aisla ja muut plussanneet :heart:
Eilen huomasin että rintoja aristaa ja se tietää tätiä n. viikon päästä. Tänään sitten alkoivat menkkajomotukset, mitä ihmettä? Joko tästä tulee todella lyhyt kierto tai sitten kroppa on ihan sekaisin muuten vaan. Kp:t nyt 23/31-40 ja seuraavaa kiertoa odotellaan kuumeisesti että saadaan yritys alulle!
Eilen huomasin että rintoja aristaa ja se tietää tätiä n. viikon päästä. Tänään sitten alkoivat menkkajomotukset, mitä ihmettä?
Joko tästä tulee todella lyhyt kierto tai sitten kroppa on ihan sekaisin muuten vaan. Kp:t nyt 23/31-40 ja seuraavaa kiertoa odotellaan kuumeisesti että saadaan yritys alulle!Pakko tulla purkamaan tuntoja...Mulla yksi kaveri joka sai tänään toisen vauvansa. Silloin kun hän alkoi odottaa ensimmäistä niin olimme samaan aikaan raskaana. Minä olin silloin toisen kerran pieniin päin, yhden keskenmenon kokeneena.Kävi sitten niin, että hän sai sen vauvan ja mulle tuli tokastakin raskaudesta keskenmeno.Noh, onneksi esikoinen viimein saatiin mekin. Mutta nyt sitten...He sitten päättivät toista kun kerran esikoistakin oli yritetty 5kk. Heillä tärppäsi ekasta yrittämästä...Tänään sitten saivat uuden nyytin. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta samalla tunnen valtavaa kateutta ja kaihoa...Pelkään ettei me tunneta enää koskaan uuden syntymän tunnetta :ashamed: Itkettää ja vi....taa ja ottaa päähän, että tunnen tällasia tunteita! Mies hokee, ettei se ole meiltä pois, ja ei olekaan kyllä mä sen tiedän, mutta nyt kun itse vuodan kuin seula niin mieli menee maahan :ashamed: Anteeksi purkaukseni. Ihanaa kun jotkut onnistuu nopsaan, mutta miten te muut, jo hieman kauemmin yrittäneet jaksatte kuukaudesta toiseen??? Mitä jos en koskaan saa toista murua? Koskakohan sitten tajuais lopettaa yrittämisen? :ashamed: Mieli tosi maassa
MUOKS:Niin unohdin sen, että olen suuresti kiitollinen esikoisesta! En voi edes kuvitella milä tuntuu heistä ketkä toivovat esikoistaan ja ovat sitä pitkään toivoneet! Kävin vilkasemassa heidän pinoa ja surullista kun sielläkin todella monia pitkään yrittäneitä. Heille toivon pikaista plussaa :heart: Ja me vauhdilla perässä tietysti
MUOKS:Niin unohdin sen, että olen suuresti kiitollinen esikoisesta! En voi edes kuvitella milä tuntuu heistä ketkä toivovat esikoistaan ja ovat sitä pitkään toivoneet! Kävin vilkasemassa heidän pinoa ja surullista kun sielläkin todella monia pitkään yrittäneitä. Heille toivon pikaista plussaa :heart: Ja me vauhdilla perässä tietysti
toive81 Erään palstamamman kanssa asiasta puhuneena voin kai tunteeni asiasta ilmaista. En halua pahaa mieltä kenellekään, enka tarkoita, etteikö toiset ansaitse sitä lapsen teon "helppoutta" ja olen enemmän kuin onnellinen heidän puolesta, jotka helposti niitä lapsia saavat mutta...
Se ei ole itseltä pois, kun toiset onnistuu helposti. Silti välillä tuntuu ja ajattelee, että miksi juuri me olemme niin paljon huonompia, ettei toista pientä tai sitä ensimmäistäkään voi suoda yhtä helposti? Miksi juuri meidän täytyy itkeä monet kyyneleet menetetyistä kuukausista, kesken menneistä raskauksista ja epätoivosta, etteikö se pieni koskaan tule. Onko tämä yksi ainoa, joka meidän elämäämme voi piristää, eikö toiselle ole oikeutta?
Esikoisen yrityksen aikaan meille sanottiin, jotta tuskin koskaan tulemme, ainakaan ilman hoitoja lasta saamaan. Ihme kävi ja esikoinen sai alkunsa ihan luomusti. Nytkö se lääkärin ennustus käy toteen, nytkö meidän täytyy ottaa ne hoidot avuksemme? Auttaako nekään? Jääkö esikoinen ainokaiseksemme, jääkö meille tämän jälkeen syli tyhjäksi? Miksi? Mikä tekee meistä niin huonoja vanhempia, ettei meistä riitä kuin yhdelle??
Ja ennen kuin kukaan epäilee, TOTTAKAI olen ja olemme enemmän kuin onnellisia ja kiitollisia tästä yhdestä ihmeestä, joka meille suotiin. Mutta se yksi kasvava pieni ei täytä sitä pientä vauvaa huutavaa syliä, ei sitä TOISEN lapsen kaipuuta, eikä toivetta isommasta perheestä. Esikoinen ei ole millään tavalla vähemmän tärkeä, vaikka toista haluammekin! Mutta siltikään se yksi lapsi ei täytä sitä suurta aukkoa, joka vaatisi useamman lapsen, se yksi lapsi ei täytä toisen lapsen aukkoa, eikä sitä toivetta, jotta esikoinen joskus saisi edes yhden sisaruksen. Se vauvakuume tai menetykset ei ole yhtään sen helpompi kestää, vaikka yksi kultakimpale meillä olisikin. Vaikka se yksi kultakimpale on kulttakin arvokkaampi!
Ja palatakseni "kateuteen". Miksi ihmiset, jotka eivät ole valmiita vanhemmiksi henkisesti, eivätkä fyysisesti, tai ihmiset, jotka eivät välitä tulevan lapsen terveydestä juomalla, polttamalla, huumeita käyttämällä, tai ihmiset, jotka tekevät abortin, koska eivät halua ensimmäistä, toista tai kolmatta lasta, raskautuvat ihan sormia napsauttamalla, ihan "vahingossa"? Miksi he ovat vanhempina niin paljon parempia, että heille suodaan raskautumisen helppous? :ashamed:
En tiedä avasiko tämä ajatusmaailmaani yhtään. Tällaisia asioita vaan nousee mieleeni, varsinkin kierron alussa, gynekologin aikaa varatessa, sitä odotellessa ja illan pimeinä tunteina. Siltikin se yksi ihanainen auttaa minua jaksamaan kuukaudesta toiseen, sillä tiedän, että ihmeitä tapahtuu, se on tapahtunut meille jo kerran, miksi ei siis toisenkin? Ja jokainen lapsi on ihme, jos olet yhden lapsen saanut, sinulle on tapahtunut ihme, siis miksi ei toinenkin?
Näillä minä yritän pörhältää kuukausi kerrallaan, kierto kerrallaan, viikko kerrallaan, päivä kerrallaan ja välillä jopa tunti tai minuutti kerrallaan.
Tiedän juu, vasta kuudes kiekka menossa, mutta esikoista "tetiin" puolitoista vuotta, ja tuskin se toisen kohdalla ainakaan helpottuu, tausta tietäen... Turha se olisi etukäteen murehtia, mutta te vauvakuumeiset varmaan ymmärrätte!
Siispä jaksuhali sinulle toive Ja kaikille muillekin, sillä varmasti jokaisella se epätoivo iskee ainakin kerran, ellei sitten kuulu niihin onnellisiin, jotka onnistuvat kerrasta ja osaavat olla vielä stressaamatta asiaa!
Anteeksi minultakin nyt näin pitkä purkautuminen aiheesta :ashamed:
Se ei ole itseltä pois, kun toiset onnistuu helposti. Silti välillä tuntuu ja ajattelee, että miksi juuri me olemme niin paljon huonompia, ettei toista pientä tai sitä ensimmäistäkään voi suoda yhtä helposti? Miksi juuri meidän täytyy itkeä monet kyyneleet menetetyistä kuukausista, kesken menneistä raskauksista ja epätoivosta, etteikö se pieni koskaan tule. Onko tämä yksi ainoa, joka meidän elämäämme voi piristää, eikö toiselle ole oikeutta?
Esikoisen yrityksen aikaan meille sanottiin, jotta tuskin koskaan tulemme, ainakaan ilman hoitoja lasta saamaan. Ihme kävi ja esikoinen sai alkunsa ihan luomusti. Nytkö se lääkärin ennustus käy toteen, nytkö meidän täytyy ottaa ne hoidot avuksemme? Auttaako nekään? Jääkö esikoinen ainokaiseksemme, jääkö meille tämän jälkeen syli tyhjäksi? Miksi? Mikä tekee meistä niin huonoja vanhempia, ettei meistä riitä kuin yhdelle??
Ja ennen kuin kukaan epäilee, TOTTAKAI olen ja olemme enemmän kuin onnellisia ja kiitollisia tästä yhdestä ihmeestä, joka meille suotiin. Mutta se yksi kasvava pieni ei täytä sitä pientä vauvaa huutavaa syliä, ei sitä TOISEN lapsen kaipuuta, eikä toivetta isommasta perheestä. Esikoinen ei ole millään tavalla vähemmän tärkeä, vaikka toista haluammekin! Mutta siltikään se yksi lapsi ei täytä sitä suurta aukkoa, joka vaatisi useamman lapsen, se yksi lapsi ei täytä toisen lapsen aukkoa, eikä sitä toivetta, jotta esikoinen joskus saisi edes yhden sisaruksen. Se vauvakuume tai menetykset ei ole yhtään sen helpompi kestää, vaikka yksi kultakimpale meillä olisikin. Vaikka se yksi kultakimpale on kulttakin arvokkaampi!
Ja palatakseni "kateuteen". Miksi ihmiset, jotka eivät ole valmiita vanhemmiksi henkisesti, eivätkä fyysisesti, tai ihmiset, jotka eivät välitä tulevan lapsen terveydestä juomalla, polttamalla, huumeita käyttämällä, tai ihmiset, jotka tekevät abortin, koska eivät halua ensimmäistä, toista tai kolmatta lasta, raskautuvat ihan sormia napsauttamalla, ihan "vahingossa"? Miksi he ovat vanhempina niin paljon parempia, että heille suodaan raskautumisen helppous? :ashamed:
En tiedä avasiko tämä ajatusmaailmaani yhtään. Tällaisia asioita vaan nousee mieleeni, varsinkin kierron alussa, gynekologin aikaa varatessa, sitä odotellessa ja illan pimeinä tunteina. Siltikin se yksi ihanainen auttaa minua jaksamaan kuukaudesta toiseen, sillä tiedän, että ihmeitä tapahtuu, se on tapahtunut meille jo kerran, miksi ei siis toisenkin? Ja jokainen lapsi on ihme, jos olet yhden lapsen saanut, sinulle on tapahtunut ihme, siis miksi ei toinenkin?
Näillä minä yritän pörhältää kuukausi kerrallaan, kierto kerrallaan, viikko kerrallaan, päivä kerrallaan ja välillä jopa tunti tai minuutti kerrallaan.
Tiedän juu, vasta kuudes kiekka menossa, mutta esikoista "tetiin" puolitoista vuotta, ja tuskin se toisen kohdalla ainakaan helpottuu, tausta tietäen... Turha se olisi etukäteen murehtia, mutta te vauvakuumeiset varmaan ymmärrätte!
Siispä jaksuhali sinulle toive Ja kaikille muillekin, sillä varmasti jokaisella se epätoivo iskee ainakin kerran, ellei sitten kuulu niihin onnellisiin, jotka onnistuvat kerrasta ja osaavat olla vielä stressaamatta asiaa!
Anteeksi minultakin nyt näin pitkä purkautuminen aiheesta :ashamed:
Huomenta!!
Kämmäsin jo ensimmäisen tekstin tuonne bittiavaruuteen, joten otetaanpas alusta. :headwall:
Onnea Aisla plussasta!! Tosi vahva plussa. Millä kp:llä testasit?
toive81 ja KS09; Puhuitte kuin minun suustani. Esikoista yrittäessämme oli mieli tosi maassa. Keskenmeno vain pahensi sitä, mutta antauduin työlle ja yritin unohtaa vauvatouhut. Nyt toisen kanssa olen hieman levollisempi, koska lääkärinikin sanoman mukaan kun kerran on raskautunut, raskautuu todennäköisesti toisenkin kerran. Toisilla menee enemmän aikaa ja toisilla vähemmän. Kaikella on tarkoituksensa.
O.N: Eilen tuhru oli muuttunut limaisemmaksi ja vaaleammaksi. Sitä tuli vain alkkareihin molemmilla kerroilla eikä siis pyyhkiessä ollenkaan. Mulla on joskus tuhruuttanut ennen menkkoja clomeista, mutta se tuhru on lisääntynyt päivä päivältä. Lämmöt oli tänään vielä koholla. Tätiä odottelen vasta kp34-35 ja tänään siis kp32. Heräsin taas ennen muita. Pyörin sängyssä aikani ja päätin sitten nousta ylös. Unissa näen vain raskaustestejä ja kuumemittareita.
Kämmäsin jo ensimmäisen tekstin tuonne bittiavaruuteen, joten otetaanpas alusta. :headwall:
Onnea Aisla plussasta!! Tosi vahva plussa. Millä kp:llä testasit?
toive81 ja KS09; Puhuitte kuin minun suustani. Esikoista yrittäessämme oli mieli tosi maassa. Keskenmeno vain pahensi sitä, mutta antauduin työlle ja yritin unohtaa vauvatouhut. Nyt toisen kanssa olen hieman levollisempi, koska lääkärinikin sanoman mukaan kun kerran on raskautunut, raskautuu todennäköisesti toisenkin kerran. Toisilla menee enemmän aikaa ja toisilla vähemmän. Kaikella on tarkoituksensa.
O.N: Eilen tuhru oli muuttunut limaisemmaksi ja vaaleammaksi. Sitä tuli vain alkkareihin molemmilla kerroilla eikä siis pyyhkiessä ollenkaan. Mulla on joskus tuhruuttanut ennen menkkoja clomeista, mutta se tuhru on lisääntynyt päivä päivältä. Lämmöt oli tänään vielä koholla. Tätiä odottelen vasta kp34-35 ja tänään siis kp32. Heräsin taas ennen muita. Pyörin sängyssä aikani ja päätin sitten nousta ylös. Unissa näen vain raskaustestejä ja kuumemittareita.
Pakko tulla kommentoimaan pitkästä aikaa.. Yk 8 lähtee pian käyntiin ja mieli on ollut ja on toooosi matala.. Kilojakin on kertynyt tässä huomaamatta, kun pahaa oloa purkaa sitten syömiseen mistä tulee tietty vielä huonompi olo.. Just sain kuulla, yhdestä mammasta joka viimesillään raskaana viilettää baareissa dokaamassa niin kyllä sitä taas miettii, että miksi meille ei suoda sitä toista!? |O Ja sitten mun ystävä joka odottaa parhaillaan, pystys tokasemaan mulle, että laittakaas tekin nyt vähän vauhtia siihen raskautumiseen ja hän todellakin tietää tilanteen ja heillä itsellään kesti monta vuotta ennen kuin tärppäs ja mielestäni olen häntä tukenut, niin kyllä laitto vihaksi. Ei varmaan joo tarkoittanut mutta voisko hieman ajatella mitä sanoo..
Toive81:lle en mä jaksakkaan.. Tarvii vaan purkaa tunteita ja kyllä mun mielestä saa olla katkera, kateellinen ja kaikkea muuta siltä väliltä, ihmisiä me vauvakuumeisetkin vaan ollaan. Kyllä mä esim. olin kateellinen mun ystävälle, kun kuulin plussasta, vaikka toivoinkin niin kovasti, että heille se lapsi suotaisiin, kun niin kauan ovat yrittäneet. Siksi en ole täälläkään jaksanut kauheasti käydä kommentoimassa, kun tuntuu, että kaikki muut palstalla vaihtuu paitsi minä.. Joskus vaan tarttee oikein rypeä itsesäälissä niin kyllä se elämä taas alkaa hymyileen. B)
Toive81:lle en mä jaksakkaan.. Tarvii vaan purkaa tunteita ja kyllä mun mielestä saa olla katkera, kateellinen ja kaikkea muuta siltä väliltä, ihmisiä me vauvakuumeisetkin vaan ollaan. Kyllä mä esim. olin kateellinen mun ystävälle, kun kuulin plussasta, vaikka toivoinkin niin kovasti, että heille se lapsi suotaisiin, kun niin kauan ovat yrittäneet. Siksi en ole täälläkään jaksanut kauheasti käydä kommentoimassa, kun tuntuu, että kaikki muut palstalla vaihtuu paitsi minä.. Joskus vaan tarttee oikein rypeä itsesäälissä niin kyllä se elämä taas alkaa hymyileen. B)
HAAMU!!
No pitihän se testi tehdä mammaksin tosi herkällä (10mIU/ml) ja melko selkeä haamu se on. Ei voi olla totta!!! Pitää malttaa pari päivää ja ottaa uusiksi. Ei saa vielä siirtää mua ainakaan plussanneisiin, korkeintaan haamuilijoihin. Jookosta? Tuo tuhruttelu pelottaa mua. Ootellaan vielä.
Pitää mies herättää tarkistamaan vielä...
http://www.aijaa.com/v.php?i=5670428.jpg
No pitihän se testi tehdä mammaksin tosi herkällä (10mIU/ml) ja melko selkeä haamu se on. Ei voi olla totta!!! Pitää malttaa pari päivää ja ottaa uusiksi. Ei saa vielä siirtää mua ainakaan plussanneisiin, korkeintaan haamuilijoihin. Jookosta? Tuo tuhruttelu pelottaa mua. Ootellaan vielä.
Pitää mies herättää tarkistamaan vielä...
http://www.aijaa.com/v.php?i=5670428.jpg
Täällä kp21. Ja tissit on niin kipeet ettei mitään rajaa! |O Aamulla huomasin että yks veritippa oli tullu, tiiä sitä mistä johtuu.
Vähän oon kyllä ihmetelly ettei mulla oo taas alkanu ne jatkuvat menkat kierukan poiston jälkeen. Siis eihän se sinällään haittaa mutta ihmettelen vaan . Aikasemmin ku oon vuotanu suunnilleenki joka toinen viikko. Mut hyvä näin, ku on jonkinlainen kierto niin pystyy jotensakin sitä vauvaa yrittämään. Pitäs vaan osata olla asiaa stressaamatta mutta helpommin sanottu ku tehty..
KS09 ja toive81: :hug: Mä tiedän just nuo tunteet. Kaikki se katkeruus, suru ja tuska siitä kun ei lasta saa. Mulla oli siis suuria hankaluuksia saada lapsi ja mä jo heitin hanskat tiskiin. 5 vuoden jälkeen mä en enää jaksanut koko hommaa vaan ns. tyydyin kohtalooni. Ja osaltaan sen takia erosin silloisesta miehestäni. Ja mä tietyllä tavalla "päätin" etten mä oikeesti ees halua lasta. Näin se asia oli muka jotenki helpompi hyväksyä. Sitten mä löysin nykyisen mieheni ja jonkun ajan päästä päätettiin yrittää kun tiedettiin että mulla ei ole enää aikaa endon takia. Mulla oli just e-pillerit endon hoitoon ja ne piti vaihtaa minipillereihin joten pidin välikuukautta ku ei voi lennosta vaihtaa. Alettiin sitten oottelemaan menkkoja jotta päästään yrittämään mutta niitä ei sitten tullutkaan vaan olin tullut raskaaksi välikuukauden aikana. Sen verran pillerit oli endoa hoitaneet että olin raskautunut
Pahimmat kokemukset lapsettomuuden aikana liittyi yhteen mun läheiseen. Hän tuli (kännissä) vahingossa raskaaksi. Eli silloin todella epävakaata elämää. Mä jopa etsin häntä baareista kun hän oli raskaana ryyppäämässä.. Mä en koskaan unohda sitä tilannetta kun hänet yhdestä baarista löysin, toisessa kädessä tuoppi ja toisessa röökiaski.. Silloin mä tunsin niin suurta vihaa ja katkeruutta ettei sitä voi sanoin kuvailla. Mä olin sillon jo vuosikaudet yrittäny vauvaa enkä mä sitä millään saanut.
Tulipas sepostusta.. Hankalaahan tää välillä on. Nytkin yritän mennä sillä tjot -meiningillä mutta ei se vaan onnistu. Kyllä niitä päiviä laskee kokoajan ja kuullostelee kroppaansa jne. Ittestä vaan tuntuu ettei enää jaksa sitä yrittämällä yrittämistä. Ja kyllä tämä sillä tavalla on erilaista että mä sillon ennen edellistä raskautta sanoin että mä oon täysin tyytyväinen jos saan yhden ainoon lapsen koska se oli mulle niin suunnattoman hankalaa ja jopa epätodennäköistä. Ja edelleen mä oon samaa mieltä. Mutta silti..
Vähän oon kyllä ihmetelly ettei mulla oo taas alkanu ne jatkuvat menkat kierukan poiston jälkeen. Siis eihän se sinällään haittaa
mutta ihmettelen vaan . Aikasemmin ku oon vuotanu suunnilleenki joka toinen viikko. Mut hyvä näin, ku on jonkinlainen kierto niin pystyy jotensakin sitä vauvaa yrittämään. Pitäs vaan osata olla asiaa stressaamatta mutta helpommin sanottu ku tehty..KS09 ja toive81: :hug: Mä tiedän just nuo tunteet. Kaikki se katkeruus, suru ja tuska siitä kun ei lasta saa. Mulla oli siis suuria hankaluuksia saada lapsi ja mä jo heitin hanskat tiskiin. 5 vuoden jälkeen mä en enää jaksanut koko hommaa vaan ns. tyydyin kohtalooni. Ja osaltaan sen takia erosin silloisesta miehestäni. Ja mä tietyllä tavalla "päätin" etten mä oikeesti ees halua lasta. Näin se asia oli muka jotenki helpompi hyväksyä. Sitten mä löysin nykyisen mieheni ja jonkun ajan päästä päätettiin yrittää kun tiedettiin että mulla ei ole enää aikaa endon takia. Mulla oli just e-pillerit endon hoitoon ja ne piti vaihtaa minipillereihin joten pidin välikuukautta ku ei voi lennosta vaihtaa. Alettiin sitten oottelemaan menkkoja jotta päästään yrittämään mutta niitä ei sitten tullutkaan vaan olin tullut raskaaksi välikuukauden aikana. Sen verran pillerit oli endoa hoitaneet että olin raskautunut
Pahimmat kokemukset lapsettomuuden aikana liittyi yhteen mun läheiseen. Hän tuli (kännissä) vahingossa raskaaksi. Eli silloin todella epävakaata elämää. Mä jopa etsin häntä baareista kun hän oli raskaana ryyppäämässä.. Mä en koskaan unohda sitä tilannetta kun hänet yhdestä baarista löysin, toisessa kädessä tuoppi ja toisessa röökiaski.. Silloin mä tunsin niin suurta vihaa ja katkeruutta ettei sitä voi sanoin kuvailla. Mä olin sillon jo vuosikaudet yrittäny vauvaa enkä mä sitä millään saanut.
Tulipas sepostusta.. Hankalaahan tää välillä on. Nytkin yritän mennä sillä tjot -meiningillä mutta ei se vaan onnistu. Kyllä niitä päiviä laskee kokoajan ja kuullostelee kroppaansa jne. Ittestä vaan tuntuu ettei enää jaksa sitä yrittämällä yrittämistä. Ja kyllä tämä sillä tavalla on erilaista että mä sillon ennen edellistä raskautta sanoin että mä oon täysin tyytyväinen jos saan yhden ainoon lapsen koska se oli mulle niin suunnattoman hankalaa ja jopa epätodennäköistä. Ja edelleen mä oon samaa mieltä. Mutta silti..
Aisla
Haikara onnittelut haamusta, en saa kuvaa kyllä auki! :flower:
Testasin itse kp 32/30-32, ja tosiaan puolessa minuutissa tuli vahva viiva. Kai se on uskottava!
Kiitos kaikille onnitteluista!
Testasin itse kp 32/30-32, ja tosiaan puolessa minuutissa tuli vahva viiva. Kai se on uskottava!
Kiitos kaikille onnitteluista!