No niin vihdoin ja viimein olen täällä koneella ja ehkä ehdin myös kirjoitella teille synnytyskertomusta, ellei pieni neiti päätä toisin...
Intoilijalle hurjasti tsemppiä synnytykseen!!
Kukas kyselikään Tampereen seudun äitiysjoogasta. Mä kävin Tampereen Napapiirin äitiysjoogassa, josta tykkäsin tosi paljon. Sitä voisin ainakin siis suositella!
Ja sitten vähän synnytyskertomusta...
Mulla oli aika äitiyspolille pe 2.11. aamulla synnytyksen käynnistyksen suunnittelua varten. Menin sinne sitten aamulla ja siellä todettiin, että mun verenpaineen alapaine oli vähän liian korkea. Ensin miettivät, että tulin sunnuntaina kontrollikäynnille ja maanantaina käynnistettäisiin, jos sitä ennen ei ala mitään, mutta koska mulla myös oli ollut päänsärkyä (mitä en osannut kyllä itse mihkään liittää oireena) ja synnyttämättömien osastolla oli tilaa, niin päättivät sitten kuitenkin aloittaa käynnistää heti silloin perjantaina. Käsillä arvioiden vauva oli noin 3700-3800g a ultralla saivat arvioksi 3595g. Ultran jälkeen mulle asetettiin ballonki lapsen pään ja kohdun suun väliin. Ja sen jälkeen sitten makoilin vielä polilla käyrillä, ennen osastolle siirtymistä. Osastolla ballonki aiheutti supistuksia ja niitä tuli koko iltapäivän oikeastaan noin 5 minuutin välein. En juurikaan pystynyt istumaan tai oleen aloillani, vaan kaikkein parhaimmalta tuntui olla liikkeessä. Kuljinkin sitten siellä ees taas pitkin käytäviä ja kävinpä kaveria moikkaamassa kahviossakin. Ballongin kanssa oli sovittu niin, että aamulla se otetaan pois, jollei se ole sitä ennen tullut ulos. Joillakin kuulemma tulee helpostikin, joillakin se joudutaan ottamaan pois, kun ei itse tule. Puoli kuuden aikaan illalla ballonki sitten tuli pois. Itse ajattelin, että tästä se synnytys sitten jatkuu, mutta mulle tuli yllätyksenä, että vaikka ballonki on mahtunut tulemaan ulos (halkaisija noin 4-5 cm) niin voi olla, että kohdun suu tämän jälkeen alkaa vetäytyä takaisin kiinni päin. Mulla supistukset jatkuivat koko illan ja yön noin 4-10 min välein epäsäännöllisesti. Käyrälle ei supistuksia juurikaan saatu, kun ne heikkeni makuulla ollessa, mutta itse ne kyllä ihan kipeinä tunsin. Yöllä olin pääasiassa liikkeessä ja suihkussa. Suihku auttoikin supistuksiin tosi hyvin. Kahden kolmen aikaan yöllä sain kipupiikin ja pystyn hetken nukkumaan. Kun sen vaikutus lakkasi, sain vielä hetkeksi torkahdettua kuuman geelipussin turvin. Aamulla sitten kymmenen aikaan pääsin lääkärin tarkastukseen. Olo oli siinä kohtaa aika epätoivoinen, ettei tilanne etene ikinä. Yöllä hoitaja oli sanonut, että kyllä kuule supistuksen tuntuvat joka asennossa (mulla makuulla ne heikkeni niin ettei tosiaan saatu näkymään juurikaan käyrillä) kun synnytys on oikeasti käynnissä. Noh tämä oli iskostunut mieleeni ja sen vuoksi ajattelin, että ehkä tässä synnytys ei nyt sitten ole vielä kunnolla käynnissä, vaikka koko yön oli supistellut. Lääkärin tarkastuksessa kuitenkin selvisi, että yön supistukset olivat tehneet tehtävänsä ja olin auki noin 4-5 cm ja pääsin siirtymään synnytyssaliin. Voi sitä ilon hetkeä, kun tajusi, että tästä ei enää odottelemaan joudu hurjasti, vaan nyt alkaa tapahtua! Synnytyssalissa puhkaistiin kalvot 11.06 ja todettiin, että lapsivesi on vihreää. Kalvojen puhkaisu ei vielä riittävästi vauhdittanut supistuksia, joten parin tunnin kuluttua aloitettiin oksitosiini. Siihen asti sain ottaa supistuksiini ilokaasua. Oksitosiini vauhditti supistuksia niin paljon, että siinä kohtaa kävin läpi synkimmät hetkeni synnytyksen aikana. Tuntui, että supistusten välissä ei ollut ollenkaan taukoa, epiduraalia ei voitu vielä laittaa, ettei supistuksiin tulisi takapakkia puudutteen voimasta. Alkoi tuntua siltä, että en pärjää pelkällä ilokaasulla ja sainkin sitten kohdun kaulan puudutteen, joka auttoi kivasti siinä kohtaa. Kun kohdunkaulanpuudutteen teho alkoi laimeta, oli tilanne se, että olin auennut sen verran, että sain sitten jo epiduraalin. Tässä kohtaa kello oli noin kolme iltapäivällä. Tuntui, että siinä kohtaa jotenkin vielä "pistin vastaan". Aluksi se tapahtui varmaan siksi, että oli kipuja ja sitten se jäi päälle. Tässä vaiheessa sain vielä vähän levättyäkin. Kun sitten parin tunnin päästä sain toisen annoksen epiduraalia niin päätin, että nyt pitää rentoutua ja se sitten auttoikin, sillä sitten oikein tunsin, miten lapsi liikkui alaspäin. Puudute tietysti auttoi, eikä kipuja ollut. Tässä kohtaa alkoi vauvan sydän lyödä tiheämpää. Siihen asti syke oli ollut noin 140-150 luokkaa, mutta yhtäkkiä se nousi ja oli noin 160 perustasoltaan. Tästä kätilö vähän huoelstui ja kutsui lääkärin paikalle. Vauvasta otettiin päästä verikoe tässä vaiheessa ja sen tuloksena mulle päätettiin vielä antaa antibiootteja suoneen, jolloin vauvakin hyötyy niistä minun kauttani. Koska lapsivesi oli ollut vihreää niin oli riski, että vauvalla voi olla keuhkokuume, jos hän on ehtinyt niellä lapsivettä tai vetää keuhkoihin. Sitten jossakin vaiheessa alkoi ponnistuttaa ja kätilö ja opiskelija olivat sitä mieltä,että pitäisi vielä koittaa käydä pissalla, ettei rakossa ole mitään, mikä estäisi vauvan syntymistä. No siinä vaiheessa vauva oli jo niin alhaalla, ettei se enää onnistunut ja mut katetroitiin. Siitä jäi ihan hyvä fiilis, se meni hyvin, vaikkei rakossa sitten juuri mitään ollutkaan. Ponnistusvaihe kesti kaikkinensa 26 minuuttia, ensisynnyttäjäksi aika vähän aikaa. Ponnistusvaiheessa ja muutenkin koko synnytyksen ajan meni tooosi nopeesti aika, eikä ollenkaan tuntunut niin pitkältä ajalta, mitä se oikeasti oli. Ponnistaminen sujui hyvin, kyllähän se kiristi, mutta aika pienen aikaa sattui kuitenkin. Säästyin tikeiltä ja leikkaamisilta ja muutenkin toivuin tosi hyvin. Pystyin heti jo sairaalassa istumaan normaalisti, vaikka vähän pientä nirhaumaa sainkin osakseni. Eniten tuntui se ponnistaessa, kun vauvan pää oli syntynyt ja en saanut heti ponnistaa koko vauvaa ulos, kun halusivat heti pään syntymän jälkeen avata vauvan hengitysteitä. Kun sitten koko vauva sai syntyä niin sitten vielä uudeleen varmistivat hengitystiet. Kun tämä oli tehty, pääsi vauva pötköttämään rinnan päälle.
Mikä ihana pakkaus sieltä olikaan syntynyt. Vauvan sydän löi tiheästi sen vuoksi, että napanuora oli kerran kaulan ympäri. Vauva oli koin reipas ja pirteä, mutta tulehdusarvot oli hieman koholla, että niitä sairaalassa seurattiin verikokeilla tiheästi. Tulehdusarvot olivat kuitenkin sen verran matalat, että vauva ei joutunut lastenosastolle saamaan antibioottia, vaan hän sai olla mun vierellä koko ajan. Vauva syntyi lauantaina ja tiistaina sitten päästiin jo kotiin. Kaiken kaikkiaan mulle jäi itselle todella todella positiivinen kokemus synnytyksestä. Itse synnytys kuin myös aika synnytyksen jälkeen kotona on mennyt paljon paremmin kuin ikinä osasin kuvitellakaan, että voisi mennä. Välillä vauva valvoo öisin masuvaivojen vuoksi, mutta kun hän nukahtaa niin hän on aivan vastasyntyneestä lähtien nukkunut 3-5 tunnin yhtenäisiä pätkiä. Nyt hän saattaa 1 kk iässä nukkua jo 6 tai jopa 8 tuntiakin putkeen. Äitinsä tyttö, mäkin oon superhyvä nukkumaan!
Ainoa murhe meillä on nyt se, että vauva on perinyt isältään synnynnäisen kaihin. Käytiin jo silmälääkärissä asiaa tutkituttamassa. Tilannetta seurataan tarkasti ja tiheästi. Jos tilanne silmissä etenee nopeasti niin voi olla, että alle puolen vuoden iässä edessä on jo leikkaus. Toisaalta voi mennä pitkäänkin, että tilanne ei vaadi mitään toimenpiteitä. Tietysti harmittaa, että hän tämän perinnöllisen sairauden sai, mutta toisaalta tähän osattiin kyllä varautua, että näin voi käydä ja onneksi tilanne on otettu vakavasti ja saadaan tilanteeseen tiheää seurantaa ammattitaitoiselta henkilökunnalta!
Muistinkohan kertoa kaiken, en oikein tiedä, mutta ainakin pitkä tarina tästä tuli!
Jos jotakin jäi epäselväksi niin kyselkää, mä kyllä sitten vastaan.
Neiti tosiaan täytti maanantaina yhden kuukauden. Viime lauantaina meillä oli jo ristiäiset. Kaikki sujui hyvin, mutta kyllä juhlien järjestäminen pienen vauvan kanssa on aikaa vievää puuhaa. Vaikka kaikki sujui hyvin, niin kovasti piti ennakoida, että sai asioita tehtyä. Edeltävän viikon jokaiselle päivälle mulla oli listattuna mitä minäkin päivänä pitäisi saada tehtyä. Milloin oli hoidettavana kastemekkoon silkkinauhat ja juhlavaatteet, milloin mietin enemmän tarjoiluja, sitten siivoamista ja sitten taas servettejä ja kynttilöitä jne. Kovasti paljon puuhaa, mutta kaikki sujui tosi hyvin kyllä! Vähän taisi olla jännä päivä ja raskaskin, koska meiän hyvä uninen neiti nukahti ristiäisen jälkeisenä yönä vasta klo 5.15. Tätä äitiä ois pikkusen aiemmin jo nukuttanut!
Kuten ehkä olette huomanneetkin niin vähemmälle on jäänyt nämä aktiiviset kirjottelut tänne. Siispä ehkä hiljaksiin voisin luopua tästä päivittäjän roolistani (vielä ei tosin ole mikään kiire mun puolesta!) ja siirtyä tuonne jakautuneiden puolelle. Mutta ei paniikki tai kiirettä tosiaan tämän suhteen!
Kovasti ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille ihanille itsenäisille naisille!
Ronjaliina ja JJ 1kk 2 pvää