mihin on dindei kadonnut??? taitaa olla kädet ja päivät täynnä kahden pienen kanssa... :hug:
vauvan liikkeet meillä neiti viime viikonloppuna oli vatsallaan ja kannattelee päätään hurjan paljon jo! ja siinä meidän silmien alla kääntyä keikautti itsensä selälleen
uskomatonta!!! ja ikää siis tolla hetkellä kolme viikkoa ja vähän päälle...ja siitä lähtien kun on vatsalleen laitettu niin ei kauaa mene kun jo kääntyy seljällensä
ja mieletön tahti muutenkin, ei millään viihtyis sitten seljällään, vaan nauttii kun on sylissä pystyasennossa, tai sitten on muuten vaan tuettu koholleen...
Mutta jos on sylissäkin olkapäällä, alkaa melkoinen ponnistelu pään pystyyn pitämiseksi, ja hienosti kannatteleekin
ikää on vähän mutta sinnikkyyttä sitäkin enemmän :heart: mun toinen lapsistahan oli myös samanlainen ja lähtikin alle 9kk kävelemään, lienee vastaava tänttärä tämäkin
unirytmi ja päiväunet ulkona vaunuissa ei ihan jämptisti mene, saattaa kyllä tunnillakin heittää rytmi, mut ei se näin pienellä vaarallista ole
tosin yritän edelleen pitää aikatauluista kiinni, on jokainen päivä paljon helpompi kun tietää mihin aikaan ois omaa aikaa hiukan relata.
Nytkin aamulla neiti tankkasi aivan kuten iltaisinkin, puol 10 alkoi sit nuokkua mun sylissä. meinasin pukee samantien vaunuihin, mut mietin aiempia päiviä et ei se ole nukkunut kunnolla kun tunnin vaunuissa, et mikähän siinäki on... sit hiffasin vaihtaa vaipan, joka olikin täynnä taas... no, lienee tämä ollut unen laatuun syynä koska pikkuinen on nukkunut nyt jo kohta 2,5 h, yhden kerran inahti äsken kun tutti oli pudonnu.
Loistavaa jos se siitä vaipasta on ollu kiinni!!!
väsymys siis on yllättäen aivan järjetön.. musta tuntuu et mua nukuttaa ihan koko ajan!!! Itkuhälytin mulla on, mut en jotenkin uskalla niin täysin siihen luottaa et jos laitan terassille nukkumaan et menisin siks aikaa ite kans. nukun iltapäivällä mieluummin et otan neidin kainaloon sitte.
Muistan kyllä kakkosen syntymän jälkeen et ekat kolme viikkoa menin ihan euforiassa, tuntui et jaksan vaikka mitä ja vaikka miten päin vähilläkin unilla. ja SITTEN tuli se unetus... no, oon koittanu silti mennä aamupäivisin ulos, tänään en tosin menny lenkil kun sormet syyhyää päästä pihahommiin... kävinkin sit hiukan tonkimassa pihaa ja koiran kans tekee jottai tähdellistä vauvan nukkuessa. luulin olleeni vaan hetken, mut olinkin 1,5 tuntia
ja nyt on kyl kivan rentoutunut olo, pyykit pitäis ripustaa kuivuun vielä ennekun toi päivänsäde herää...
paino puntari tuli hommattua maanantaina, ja tulos on sellanen et 600g on jo maanantaistakin tippunut
joten kolme kiloa enää, niin painan sen verran kun ekassa neuvolassa viime kesänä
vatsalihaksia en oo tehny vielä, ja tuskin vielä moneen viikkoon uskallankaan, kyllä niitä tulee tossa hyötyliikunnan muodossa harjoitettua...
Ja nyt kun oon oikeen super-paljon tehny noita lantionpohjan lihaksia niin kummasti on löytyny vatsalihaksiakin
eli joka noita raskauskiloja murehtii, niin voin kyl vakuuttaa et varmasti lähtee kaikki mikä on tullutkin, ja mullekin niitä sit kiepsahti kaikkiaan..... joo, 16 kiloa.... et olihan tuota...
nyt sit hiljakseen tavoitteena päästä edes lähelle tota 70 kiloa, kyllä pakko olis saada monta vielä pois mut toisaalta ei ole kiirettä niidenkään kohdalla. nyt siis 78 näyttää vaaka..
mitenkähän on silvian vauva-arki lähteny sujumaan ja kaikkien muidenkin palstalla alun perin olleiden kuulumisista olis kiva saada jotain vihiä pitkästä aikaa
ajatella et kuukausi sitten ei vauva ollu vielä syntynytkään ja nyt me täällä jo hoidellaan sitä ihan kuin se ois meillä majaillut kauemminkin jo
Arki on välillä yhtä suhaamista, ja vallankin kun kaksi koululaista pörrää touhuineen ympärillä niin elämä on varsin täyteläistä
Yhteinen aika miehen kanssa on välillä ollut vasta klo 22 kun vauva on nukahtanut... välillä mä oon niin väsynyt et yhtenäkin iltana se jutteli mulle jotain, mut mä nukahdin kesken sen lauseen
hiukan noloa
no, mun unet on keskimäärin noin 5 tuntia per yö, nukun syötön jälkeenkin mut se on niin hataraa unta jo, ja ehdin vähimmillään ottaa vain tunnin unet ennenkun herätyskello soi... noooooo, tää vaihe on parisuhteessa rankin, mutta eipä meillä ole stressiä sen suhteen, vauva on kuitenkin se mitä meidän elämään kovasti haluttiin, ja pääasia et molemmat puhuu asioistaan, ja läheisyys ei kokonaan unohtu, halataan edelleen kovasti joka välissä...
Ja yks ilta mies tuli laiskanlinnastaan ihan vaan pussaamaan mua keittiöön
aikaste ihanaa kyllä, ei sanonut mitään, ei muuta kun sellasen ihanan pitkän suudelman tuli antaan... mulla melkeen jalat puutui onnesta:heart:
noniin, sit meikkaamaan ja laittaan hiukset, vähän myöhään tänään, mutta ite jaksan paremmin kun pidän kiinni siitä et oon silleen perus-huoliteltu vaikkakin väsynytkin
ja jos noi pyykitki ehtis viel laittaa niin sitten neiti vois jo vaiks herätäkin
Floweri ja pikku-typy pian 1kk