Maalismussukat - syntyneet

Täällä oli eilen 1kk neuvola. Paino oli 3 viikkoa sitten 3030g, ja syntymäpaino siis 2880g. Ja eilen oli 4130g!! Tosi hyvin kyllä noussut Päänympärys oli syntyessä 34,6 ja eilen 37,5. Kaikki oli niinku pitääkin. Neuvolatäti tosiaan epäili että koliikista varmaan on kysymys kun kerroin oireista. Muutenkin on kovasti masuvaivaa. Joka syötön jälkeen alkaa kiemurtelu ja ähinä, ja nukkuminenkin on tosi levotonta. Aina kirahtelee, parkaisee ja vääntelehtii unissaan. Itkut täälläkin suurimmaksi osaksi ajoittuu iltaan. Tosin eilen aamulla huusi klo 5-8 koko ajan ja mikään ei auttanut.

Itellä on olo hieman helpottanut, en stressaa enää niin paljon, vauva ja sen tavat tulee koko ajan tutummiksi. Aluksi mua ahdisti olla yksin, kun jos vauva itkee ja itkee ja en osaa mitään tehdä, mutta tähän yksinoloon vauvan kanssa on tottunut jo. En osais edes kuvitella että täällä olis joku muukin hoitamassa sitä. Onhan se välillä kyllä uuvuttavaa olla 24/7 saatavilla, ja kun vauva itkee niin se olen minä ainoastaan joka sitä lohdutan. Mutta on niin antoisaa nähdä vauvan kasvavan ja kehittyvän.

Stressasin hulluna että mitä neuvolassa sanotaan kun en imetä. No, ei sanottu MITÄÄN. Huh..

Jälkivuoto on loppunut, tosin en tiedä onko tuo jotain jälkivuotoa kun on tullut sellasta sitkeää limaa mikä ei kumminkaan ole niin kuin valkovuoto.. Kai se kohtu vielä jostain tyhjenee. Haluaisin jo mennä uimaan mut ei tässä uskalla vielä ennen jälkitarkastusta joka on ens viikolla. Samana päivänä on myös lastenvalvojalle meno. Vaan ei kai siellä sen ihmeempiä, vauvan isä haluaa dna-testit niin ei sitä isyyttä vielä pääse tunnustamaan. Pitää käydä Kelalla hakemassa elastustukea tältä ajalta kun isyyttä selvitetään.

Mä luulin että tuun olemaan tiukilla rahan kanssa kun vauva on syntynyt. No joo sehän ei vielä paljon kuluta kun on niin pieni. Mut mulla onkin raha riittänyt ihan kivasti. Paljon paremmin kuin odotusaikana. Tosin mulla olis hirveä sairaalalasku maksettavana.. Olinhan siellä 11 vrk niin tietäähän sen ettei se ilmaista ole.

Eipä täällä sen ihmeempiä.. vauva nukkuu ja kun se on herännyt ja syönyt niin ajattelin että lähdetään vaunuilemaan. Huomenna on neuvolassa jälkitarkastusryhmä, sinne siis tulee äitejä joilla on suurinpiirtein samaan aikaan j-tarkastus ja koitetaan koota sitten jotain äitiryhmää

LD + Pikkunen, 1kk + 1pvä

 

Heipä hei kaikille!

Minäkin ehdin vihdoin ja viimein kirjoitella tänne jotain. Kaikki viestit olen kyllä ehtinyt lukemaan.

Meillä voidaan kaikinpuolin hyvin. Itse toivuin synnytyksestä tosi nopeasti ja vuodot loppuivat joskus reilu viikko sitten. Jälkitarkastus on ensi viikolla.

Meidän vauveli on torstaina tasan 6-viikkoinen. Voi erittäin hyvin ja kasvaa kovaa vauhtia. 1kk neuvolassa oli 56,6cm ja painoi 4920g. Nyt on juuri oppinut hymyilemään, kovin satunnaisesti vielä mutta kuitenkin :heart:

Vauva on alusta asti nukkunut yöt mielestäni hyvin. Herää 2-3 kertaa yössä. Yleensä klo 21-22 käy nukkumaan ja herää syömään joskus kahden ja viiden maissa. Seitsemältä syö vielä ja sitten pötkötellään yhdessä puoli yhdeksään asti. Tosin edellisenä yönä veteli kuuden tunnin pätkän, jaksoin huomattavasti paremmin itsekin. Mies on ihana ja vaihtaa öisin vaipat. Itse joudun edelleen heräämään pumppaamaan maitoa pari kertaa yössä, kun sitä tulee tulvimalla ja pakkautuu. Vauva ei mitenkään jaksa kaikkea syödä ja yöllä olen huomannut, että pelkällä imetyksellä herää useammin, joten saa öisin ensin rintaa ja sitten vielä vähän pumpattua maitoa pullosta. Näin nukkuu paremmin ja kun joka tapauksessa joudun pumppailemaan. Täällä on selvitty täysin ilman korvikkeita. Imetys lähti kuitenkin alkuvaikeiuksista huolimatta käyntiin ja olen onnellinen siitä ! Tosin viimeisen viikon aikana vauva on alkanut kiukuttelemaan rinnalla ollessa. Huutaa, hakkaa ja repii käsillään naama punaisena. Loppujen lopuksi kuitenkin syö mutta tuntuu taistelua olevan. Mitä ihmettä tehdä ja miksi vauva käyttäytyy noin Iltaisin tankkaa rinnalla tunnin välein ja silloin tapahtuu tuota raivoamista. Taitaa olla väsymystä? Öisin ja päivisin syö ihan nätisti. Illat tuntuu itsestä raskailta, kun viiden jälkeen ei enää muuta ehdi tekemään kuin syöttämään ja lohduttamaan.

Täällä oli keskusteltu ehkäisystä ja siitä, että tuleeko lisää lapsia. No me emme ota mitään ehkäsyä käyttöön ja lisää lapsia ei todennäköisesti lapsettomuus taustan takia tule. Uusiin hoitoihin ei ole halua ainakaan lähitulevaisuudessa mutta pieni toivo elää, että jospa miehen siittiö tilanne joskus vaikka olisi parantunut ja tulisin normaalisti raskaaksi. Toivomaan en kuitenkaan ala, koska luultavasti joutuisin pettymään mutta eihän sitä koskaan tiedä. Nyt olemme kuitenkin hurjan onnellisia tästä pienestä, joka kaikista ongelmista huolimatta syntyi terveenä maailmaan :heart:

Seksiä meillä on ollut kerran ja se oli hieman kumman tuntuista... En tiedä sitten, että palautuuko paikat koskaan ennalleen vai pitäisikö hirveästi jumppailla ym. No pikku hiljaa sekin asia...

Ristiäiset meillä on äitienpäivänä ja samalla meidät vihitään :heart: Sukulaiset eivät tiedä vihkimisestä mitään. koska emme halua ylimääräistä huomiota ja juhla on kuitenkin vauvan juhla Emme ole juhla ihmisi kumpikaan mutta itse ainakin haluan kirkko vihkimisen, joten tämä sopii meille tosi hyvin.

Masuvaivat meillä helpotti RelaTipoilla.

Vauva jaksaa jo aika kivojakin aikoja katsella leikkimatolla. Kovasti tuntuu olevan tarve lähteä liikkeelle ja sitten harmittaa kun ei se tietenkään vielä onnistu.

Nyt syöttöpuuhiin, tulipa ainakin jotain kirjoitettua

Marrr ja vaavi 1kk 9vrk

 

Heippa kaikille! :wave:

Tässä hieman asiaa odotuksen loppuajoista sekä synnytyksestä...sama juttu kuin odotuspuolella...


Onnittelut vauvautuneille! :flower:


ON: Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen… helmikuun alusta maaliskuun alkuun asti olin sairaalassa vuodelevossa ja niin siinä kävi, että kotosalla ehdin olemaan kuukauden aikana yhteensä vain viikon verran. Istukka vuoteli ja aina sain palata uudelleen takaisin sairaalaan…viimeisellä kotikäynnillä ehdin olemaan reilun vuorokauden, kun vuoto taas alkoi yöllä ja runsaan vuodon takia menin ambulanssilla sairaalaan. Kaiken kurjan keskellä ainoa positiivinen asia oli se, että vauvalla oli kaikki koko ajan ihan hyvin omasta voinnistani huolimatta!! Supisteluja jouduttiin koko ajan estelemään lääkkein (kun ne eivät edes täysin vuodelevossa ollessa rauhoittuneet), eli siis ennenaikaista synnytystä esteltiin, koska vauva oli arvioiden mukaan vielä niin pieni…keuhkoja kypsyteltiin ja istukan paikkaa katseltiin ultralla moneen otteeseen…ultrauksien yhteydessä huomattiin vihdoin (helmikuun puolessa välissä), että istukka oli kohdunsuun päällä eikä reunamilla, kuten aiemmin ultrauksissa todettiin… siispä ainoa mahdollisuus synnytykseen oli lopulta siis sektio.
Koko helmikuu meni siis pelonsekaisin tuntein aina kun minut kotiutettiin, ja käteni ja jalkani ehdittiin piikittää täyteen reikiä ja mustelmia, kun supistuksia ehkäisevää lääkettä annettiin. Lisäksi sain verenpainelääkettä aina siinä ohella, kun eivät supistukset vaan rauhoittuneet. Jokainen päivä meni tykytellen ja täristen supistusten estolääkkeen vuoksi ja useina päivinä syömiseni kiellettiin että pääsisin tarvittaessa hätäsektioon, jota sitten ei missään vaiheessa tarvittu…

Poikamme syntyi siis 1.3. suunnitellulla sektiolla (37+1), paino 3080g ja pituus 50cm. Tähän päädyttiin kuukauden sairaalassa oloni jälkeen sektiota edeltävänä päivänä, jolloin piti ottaa myös lapsivesinäyte vauvan keuhkojen kypsyyden selvittämiseksi leikkausta varten. Tämä ei kuitenkaan onnistunut lapsiveden vähyyden vuoksi ja koska napanuora oli ainoiden mahdollisten paikkojen kohdalla. Tällöin päätettiin minun ja vauvan turvallisuuden vuoksi varata leikkausaika seuraavalle päivälle.
Noin tunti sektion jälkeen vauva joutui tehohoitoon vastasyntyneiden osastolle, jossa hänelle alettiin antaa happea käsien ja jalkojen sinerryksen sekä huonontuneen hengityksen vuoksi. Lisäksi hänelle annettiin antibioottia koska epäiltiin tulehdusta keuhkoissa. Röntgenkuvien mukaan keuhkoissa oli nestettä, eli hän oli vetänyt lapsivettä keuhkoihinsa. Tilanne korjaantui heti kahden päivän kuluessa normaaliksi. Lisäksi hänellä on ollut vaikeuksia syömisen kanssa, jonka vuoksi häntä jouduttiin osittain syöttämään nenä-mahaletkun kautta…tämä kuulemma johtui ennenaikaisuudesta, hän ei vain jaksanut vielä syödä. Johtuen tästä myös sokerit heittelivät koko sairaalassa olon ajan ja sitä jouduttiin hoitamaan lääkityksellä. Keltaisuutta oli myös, jonka vuoksi hän oli valohoidossa. Ultrauksessa löytyi vielä päästä kysta, jota nyt käydään kuun puolessa välissä ultraamassa uudestaan ja toivotaan että se häviää itsestään sieltä pois…

Kotiuduin pari päivää ennen poikaa. Olin siis myös yhden ylimääräisen päivän sairaalassa, koska uskoimme saavamme pojan kotiin samaan aikaan kuin minä, mutta toisin kävi. Hän pääsi koko sairaalassa olo aikana vain vuorokaudeksi osastolle vierihoitoon nenä-mahaletkun irroituksen jälkeen, mutta ei vaan jaksanut syödä lääkärin määräämiä annoksia, joten joutui takaisin tarkkailuosastolle muutamaksi päiväksi kunnes kotiutui vihdoin iloksemme ja onneksemme.

En ole tosiaan ehtinyt tänne kirjoittelemaan...aikani on mennyt syötöissä joita edelleen olemme jatkaneet kolmen tunnin välein sekä päivällä että yöllä. Poika oppi tähän rytmiin jo sairaalassa ollessaan ja sama jatkuu siis vieläkin. Painoa hän on saanut lisää hyvin mutta vielä on matkaa normaalipainoon… Minä pumppaan maitoa edelleen hänelle, imetän sekä annan korviketta lisämaitona. Määrät joita hän syö ovat niin suuret ettei oma maitoni riitä hänelle…olenkin alkanut miettiä imetyksen sekä pumppaamisen lopettamista, koska puolentoista kuukauden ajan minulla on nyt mennyt aika lähes täysin näissä puuhissa eikä muuhun aika tahdo edes riittää… pelkkää pullojen pesemistä, keittämistä, pumppaamista, imetystä… Alan jo olemaan aika väsynyt!!! Lisäksi on ollut edelleen murhetta painon noususta ja syömisestä…

 

Kirjoittelenpa tänne nyt minäkin ensimmäistä kertaa meidän kuulumisia…

Meidän :heart: poika syntyi siis 1.3. (rv 37+1) painaen 3080 g ja pituutta oli 50 cm. Synnytyskertomus löytyy tuosta edellisestä viestistä sekä raskauden loppuajoista...sama löytyy odotus puolelta… Poika kasvaa hyvin ja alun syömisongelmista huolimatta on saanut painoa ja ruokahalua lisää huimasti. Pe mennään neuvolaan taas painokontrolliin. 1 kuukautisneuvolassa mitat olivat 55cm ja 3915g, päänympärys 36,6cm.

Kaikkien ongelmien jälkeen voin sanoa, että vauvaperheen arki on ollut ihanaa!!! Olen nauttinut suunnattomasti kotona olosta sekä tietysti tärkeimmästä, perhe-elämästä ja erityisesti lasten kanssa olosta! Mies on ollut kotona koko tämän ajan ja auttanut niin kotitöissä kuin vauvan hoidossakin enemmän kuin tarvitsisikaan, aivan ihana on ollut :heart:

Sektion jälkeen poika joutui olemaan teho- sekä tarkkailuosastolla lähes kaksi viikkoa hoidossa… syömisvaikeuksien takia en voinut imettää häntä vaan pumppasin hänelle maitoani pullosta syötettäväksi. Imettämistä sain kokeilla yhden kerran, mutta hän väsyi jo viidestä minuutista niin, ettei hän jaksanut seuraavassakaan syötössä kunnolla syödä… imetys ei siis käynyt ollenkaan, koska se oli liian raskasta hänelle. Vierihoidossa poika oli luonani osastolla vajaan vuorokauden, mutta joutui palaamaan takaisin tarkkailuosastolle huonon syömisen vuoksi nenä-mahaletkulla ruokittavaksi. Lisäksi pojan kotiutumispäivänä lääkäri sanoi epäilevänsä, että poika olisi kuitenkin vielä nuorempi kuin viikkojen mukaan oli… :O tämä saattaisi myös selittää näitä syömisongelmia, mutta asia jäi kuitenkin epävarmaksi...
Sitkeästi olen yrittänyt imettää poikaa kotiutumisen jälkeen, mutta imetys venähti aluksi aina tunnin mittaiseksi ja väsytti hänet täysin, jolloin seuraavakin ruokailu jäi hyvin niukaksi kun toinen vain nukahti kesken syömisen, oli kyseessä sitten vaikka pulloruokintakin… olen siis joutunut maitoni alusta asti pumppaamaan ja pullosta antamaan. Tällä hetkellä imetän aina aluksi hetken ja annan lisämaitoa pullosta joka syötöllä, korviketta tai sitten omaani. Oma maitoni ei vaan riitä pojalle eikä ole sairaalassa olon jälkeen alkanutkaan hänelle riittämään… :| vierihoidon puutteen näkee tässäkin asiassa, kun ei se maito minulla ainakaan lähde vaan pumppaamalla nousemaan... :headwall: Aika väsyttävää rumpaa tämä on ollut ja jatkuvaa murhetta painonnoususta… muuten arki on ollut kyllä ihanaa, mutta taustalla aina tuo murhe…
En oikein osaa sanoa, että miksi tuo imettäminen on minulle niin tärkeää, vaikka tiedän että se loppuu tässä ennemmin tai myöhemmin kuitenkin, kun maitoni ei vain pojalle riitä ja määrän noususta ei tietoakaan mutta mutta… : / ehkä syy on sitten tuo, että se oli ainoa mitä pystyin vauvalleni antamaan tehohoidon aikaan, en tiedä…

Leikkaushaava muistuttaa edelleen itsestään aina välillä ja on rajoittanut tekemisiäni aika paljonkin… vaikeaa on ollut vältellä ja muistaa liian raskaiden hommien tekemistä. Kun olen liikkunut enemmän, niin haavanseutu on kipeytynyt ja muistuttanut itsestään useammankin päivän putkeen. Kokemuksena sektio itsessään oli sellainen, etten halua sitä enää koskaan kokea…

Lisää kirjoittelen taas kunhan ennätän…

dogitar ja pikku E 6 viikkoa :heart:

 

marr ettei kyse ole rintaraivarista???
Imetystukilista.net - Vauva ei huoli rintaa - rintaraivarit

itse epäilin oman pojan riehumista rinnalla, mut en usko et on tuota.

Dogitar Jos haluat vielä jatkaa imetystä niin imetystukipalstalta löytyy myös vinkkejä maidon uudelleen nostattamiseen. Tässä yksi linkki. Sit oli vielä sellaiennkin, jossa äiti ja lapsi viettää alasti paripäivää peiton alla, stimuloi maidoneritystä.

Imetystukilista.net - Maidontuotannon uudelleenkynnistminen, relaktaatio ja adoptioimetys

LD Hienoa, et kaikki lähtenyt sujuun hyvin. Tekstistäsi saa kuvan, et alun hankaluudet on voitettu.


Täällä ensimmäine kerhopäivä takana, ja oli todella kiva kokemus.. poika oli virkeä ja itse sai hyvää juttu seuraa. ja nyt hän näköjään heräilee, onneksi, tissit onkin jo pinkeät

 

heippa

että voi ihminen olla väsynyt!!!! illat venyneet joka kerta aina pidempään ennenkuin vauva rauhassa alkaa nukkua, viime yö oli kamalin; nukahti vasta puolen yön maissa, heräsin puol viideltä syömään, nukahti kyl nopeesti takas, mut sen jälkeen mä en nukkunu enää hyvin. kuten muutkin yöt, herään ton aamun pätkän joka äännähdykseen ja kahinaan
mun ois pitäny asioita hoitaan mut en kyl jaksanu, yhdeksän aikaan aamulla kun neiti alkoi nukkumaan päikkäreitä painelin minäkin nukkumaan.
Nyt on hiukan töttöröö mutta pian tässä helppaa kun rakas ystävä tulee käymään, piristää.

vaatekoko joo 56 on jo auttamatta liian pieni, 62 käytössä ja paljon mukavammin sopiivat.

lapsettomuus ja ehkäisy tiedän yhden perheen, jotka vuosien hoitojen jälkeen saivat kolme lasta ja jokaisen siis hoitojen kautta. kun vanhin oli neljän, tulikin yllärinä raskaus ilman hoitoja! eivät olleet mitään ehkäisyä käyttäneet kun kerran ei ne lapset ole siunaantuneet ilman hoitoja tähänkään saakka.
Ultra näytti kaksosia...
Perhe päätti tehdä abortin, koska lapsiluku oli kuulema täynnä. talo juuri valmistunut ja auttamatta olis mennyt vaihtoon kun ei kaksi lasta lisää enää mahtuisi.
surullinen päätös.
Meinaan et aina se ei tarkoita sitä että ei voisi ainuttakaan "luomu-lasta" saada, lääkärit arvioineet tuota että ilmeisesti ollut niin paljon stressiä haluta lapsia, että oma kroppa meni ikään kuin jumiin. ja kun oli nuo kolme saatu, hermopaine loppui, ja kuinka ollakkaan lapsia alkoi siunaantua itsekseen.. vaan päättivät asian sitten toisin.
itse en pystyisi.

arki on kiireistä. vaikka kuinka yrittää niin ei kyllä silti saa kaikkia kotihommia päivän aikana tehtyä tossa kun parina päivänä ei ole satanut oon heti vauvan nukahdettua singonnut itteni pihahommiin, lapioinu multaa ym tonkinut. kroppa on nyt ihan hellänä, mutta älyttömän hyvä olo kun on monen kuukauden jälkeen saanu tehdä fyysistä työtä
vauva viihtyy parhaiten sylissä, se sitteri tarttis käydä hakemassa jostain ja äkkiä, ois siinä sit kateltavaa.

nyt lataamaan kahvinkeitin valmiiksi ennen ystävän saapumista
kivasti ootte kirjoitelleet, mäkin käyn paljon lukemassa mutta näköjään on niin väsyksissä välillä ettei toi kirjoittaminen oo ihan ykkösenä listalla. yritän ottaa enemmän lepotaukoja vauvan nukkuessa niin jos sitä sitten

 

Saako valittaa?
Mulla on joku hermokipu tullut lonkan seudulle, tai paremminkin se vihloo vasemman persposken päälle, ja vihlaisee välillä kävellessä. Auts! Paskamainen vaiva, kun vihdoin saisin olla normaali niin eikö mulle tuu joku tuollainen vaiva . Neuvolan täti sanoi että synnytyksessä mennyt joku hermopää jumiin ja se siellä kipuilee, että menee ajan kanssa ohi.
Mua ottaa tämä vaiva senkin takia päähän kun pitäis pystyä jonkun ajan päästä ratsastamaan, se kun ei ole mulla pelkkä harrastus vaan työkin kouluttaa hevosia ja itselläkin tallissa kaksi projektia. Pelkään etten pääsekään ratsastamaan ainakaan pitkiin aikoihin...

Muuten vauvan kanssa menee yllättävän hyvin, parina iltana on ollut kitinäkohtauksia puolen tunnin ajan, ne helpottaneet kakan tuloon (se kyllä normaalia, löysää). Vauva on todella tyytyväinen hereillä ollessaan, tänäkin aamuna kun heräsi, silmät suurena katseli kun käytiin aamupesulla. Ei huuda edes nälkää aamuisin, alkaa syömään tomerana käsiään ja pikkuisen kitisee. Pelkäänkin että koska tää ihanuus loppuu ja vauvasta kuoriutuu koliikkitapaus. Sormet ristissä toivon että pysyin tälläisenä tämän meno. Ollaan oltu vaunuilla jo tunnin verran ulkona, se piristää itseäkin. Tänään täällä on sateinen päivä, oltiin kuitenkin 45 minuuttia pihalla ja tallilla, aiotaan vielä iltapäivällä mennä toisen kerran kun otan hevoset sisälle.

Mies on joutunut tekemään pitkää päivää töissä, eilenkin tuli kotiin vasta 19 aikaan ja aamulla starttaa kuudelta. Minä sitten pyöritän koko sirkusta täällä ja nautin :heart:.
Niin monen työntäyteisen vuoden jälkeen osaan arvostaa kotiäitiyttä. Ennen olin 60 tuntisia työviikkoja ja ratsastustuntien pitäminen päälle, sekä ajelin kouluttamassa muutamaa hevosta ympäri maakuntaa, nyt saan vaan olla lasten kanssa kotona, se on arvokasta.

Moniko täysimettää vauvaansa? Meillä mennään ihan pelkällä rintamaidolla. Laitoksella antoivat Nannia lisäksi ja itsekin ekana iltana kotona mutta tytön maha meni ihan kovaksi siitä ja vauvaan selkeästi sattui. Olenkin miettinyt missä vaiheessa uskaltaisi kokeilla korviketta, aion kuitenkin jatkossa harrastaa omassa pihassa ja olisi kiva jos mieskin pystyisi vauvaa syöttämään ettei mun tarttis juosta sisälle imettämään. Pumppaamisesta en tykkää yhtään... Yks päivä kokeilin taas sitä ja en tiedä miksi, mutta mua se sattuu aika lailla!
Imettäminen ei satu ollenkaan, ei ole mennyt iho rikki, eikä maito pakkaannu tisseihin kuten nuorena. Silloin oli kamalaa jos vauva oli pari tuntia syömättä, tuntui että tissit räjähtää. Nyt maitoa kyllä tulee hyvin, vauvalta suupielistä valuu mutta rinnat ei tunnu niin kovilta ja kipeiltä vaikka olisi pidempikin syöttöväli. Kai nämä tissit on koostumukseltaan jo niin löysät , kokoa niissä on enemmän kuin tarpeeksi ja vieläkään en ole päässyt liiviostoksille....

Joko joku on pääsyt lähtöpainoonsa? Mulla on vielä vajaa 10kg, eilen söin jäätelöä ja karkkia joten en ole uskaltanut itteeni tänään punnita. Miehen mielestä oon jo niin hoikka, mutta se ehtikin jo tottua minuun Norsun kokoisena .

tiinelli ja rakas pieni tyttö 2 viikkoa :heart:

 

lähtöpaino on enää kolmen kilon päässä

 

vauvan nukahtaminen ollut iltaisin varsinaista keinutusta, kitinää ja vitinää, ja joka kerran kun on sänkyyn laittanut, silmät rävähtää auki ja alkaa levottomuus.
tänään päätin etten ota sitä sängystä pois ellei aivan lohduttomaan itkuun mene. puoli kymmenen alkoi olla taju veks. eli nukahti täysin itse välillä kitisi hiukan kun tutti oli tippunut. nukahti kuitenkin ilman tuttia ja ilman että kertaakaan piti ottaa sängystä pois.
Paljon helpompaa kun ilta ei mene kanniskellessa ja itse ihan uupuneena ja väsyneenä... no, katotaan miten yö sitten menee.. tankkasi kyllä maitoa pitkin iltaa lyhyin välein että ei ainakaan nälkä pitäis yllättää
kylvyssäkin käytin kahdeksan maissa, ja siitä seuraakin kyssäri :

tykkääkö vauvasi kylvystä? niin miten on kylvetykset sujuneet? miten vauva suhtautunut? meillä pikkupimu on nauttinut ensimmäisestä kerrasta saakka, ei itkua eikä parkua, ainoastaan ihmettelevää kähinää ja ähinää silmät suurina ja kylpy rentouttaa selkeästi.
Ainoa vaan että kerta viikossa riittää meillä, sen verran kuivaa ihoa löytyy hoitoöljystä ja vauvan rasvaamisista huolimatta.

cuplaton-annostus mä annan neljä tippaa neljästi päivässä. toimii.

jekovit ollaan jo siinä tavoite-määrässä, eli 3 tippaa. Annan aamuisin jotta mahdolliset vatsavaivat ei jää iltaan.

mieliteot raskausaikana kohkasin niin paljon että sitä graavilohta ja smetanaa on pakko saada.... no kun kaupassa menen tiskin ohi, niin ei tee mieli sitten OLLENKAAN!!! ihme juttu punkkua teki kans mieli odotusaikana, oon sitä sitte pari lasillista nauttinut... ja hyvää se olikin. mutta kyllä tää arki vauvan kanssa vie mehut niin totaalisesti ettei alkoholia edes tee mieli samoin kun ennen
iltaisella saatetaan viski-myssyt naukkailla lasten nukahdettua, silloin on taivaallinen hiljaisuus ja on ihana tuntea kuinka pikku napsu rentouttaa ja jaloissakin alkaa veri taas kohisten kiertää opcorn:

järjettömän väsymyksen taltuttanut päiväunet aamulla teki hyvän, loppupäivän jaksoinkin hienosti, ja nyt vielä könötän telkkarin äärellä

tiinelli kurjaa tollanen kipu!!! toivottavasti menee äkkiä ohi :hug:

hyvää yötä äitylit :wave:

 

Mieliteot mun teki mieli siideriä ihan älyttömästi raskausaikana, yritin viikonloppuna juoda lasillisen, ei maistunut. Maanantaina yritin taas, ja suullisen join mutta maistui muka niin alkoholille etten enempää saanut alas . Energiajuomaa olen kaksi tölkkiä juonut, sitä himoitsin raskaana ollessa kans paljon.

Vauvan kylpy meille on kylvetetty vasta kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla vauva tuntui tykkäävän, toisella kerralla kitisi.

Meilläkin seksielämä jo aloitettu :xmas:, vauva on vasta 2 viikkoa ja musta tuntuu olo ihan normaalilta, seksikin oli lähes entienlaista, myös miehen mielestä. Jälkivuoto vähentynyt paljon .

Viime yönä vauva nukahti klo 22, söi tuossa viiden aikaan ja minä nousin silloin ylös. Nyt kuuluu vielä ähisevän sängyssä, pitää kai syöttää lisää.

Kovin on tyttö läheisyyden kaipuinen, mutta se ei haittaa. Tämä aika menee niin äkkiä ohi, että olen valmis antamaan syliä niin paljon kun vauva tarvitsee. Olenkin huomannut että on paljon tyytyväisempi lapsi kun saa olla sylissä lähes kaiken aikaa. Poikien aikana stressasin suotta kaikesta muusta, kotitöistä jne. ja yritin liikaa saada vauvaa olemaan yksin. Nyt mulla ei ole kiire mihinkään, mielelläni istun 2 tuntia imettämässä ja silitän vauvaa. Rytmiä meillä ei ole, enkä ota siitäkään paineita, eiköhän sekin itsellään muodostu kun asioita tekee suunnilleen samoihin aikoihin joka päivä.

Tänään on kiva päivä, mun paras ystävä tulee meille, käydään kaupoilla ja illalla ratsastetaan! Mies perui iltatyöt sen takia että pääsee vaunuilla kentän laidalle katsomaan kun pääsen hevosen selkään :heart:.

Kokeilin painoa tänä aamuna, lähtöpainoon vielä vajaa 7kg, jippii!! Hitaasti mutta varmasti tippuu. Kaivoin jo vintiltä jätesäkillisen entisiä vaatteita joita saan katsella motivaatioksi kieltäytyä herkuista opcorn:. Kyllä omat housut näyttää pieniltä.

Lastenvalvojalta tuli kirje, pitää tänään soittaa ja varata aika isyyden tunnustamiseen.

Nimikin jo eilen päätettiin. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa ja minä sitten taivuin siihen nimeen mistä mies enemmän tykkää.

Mukavaa torstaita äideille ja vauvoille!

tiinelli ja pikkutyttö :heart:

 

Imetys Mä imetän, mut tarpeen mukaan annan tuttelia. Esim iltaisin usein menee tuttelia vaihteleva määrä ja jos mies antaa ruokaa ja mä olen muualla. Mä en jaksa pumppailla kaappiin maitoa, kun tressaan aina sitä määrää ja sit pelkään et tissi tyhjä ruoka- aikaan. Eli periaatteessa täysimetyksellä.

mieliteot no mun oli pakko hakea käpykakkua eilen, kakku jota inhoan. Muuten ei ole mielitekoja ole ollut.

Ruoka Täällä syödään terveellisesti ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Tosin salaattien syönti vähentynyt raskaus ajasta. Samoten hiilareita ruvennut meneen, kun enään ei tarvi kytätä sokereita. Pitäs vähentää leivän syöntiä, ettei paino lähe nousuun.

sokerit satunnaisesti olen edelleen mittaillut ja hyviltä näyttää. Sokeri lääkityksen lopetin, kun pääsin laitokselta. 6 kk päästä sokerirasitus ja lääkäri vielä pohtii tarviiko 6 viikon kohdalla tehdä.

kylvetys ei reakointia suuntaan tai toiseen. On ja killittelee vaan vedessä. Meillä huono pesutuki, pää vaikea pestä ja muutenkin kelluu liikaa. Tosin kun paino pojalla nousee, niin sit varmaan parempi. Ei viitti uuttakaan ostaa.

nukahtaminen Ensi kova huuto, johon annan tuttelia ja sit nukahtaa mun syliin. Eilen isä yritti, mut otin sit itelle kun ajateltiin et haluu tissiä. Tarjosin tissiä huuto ylty ja poika rimpuili, päästi pitkän pierun ja nukahti heti. eli itkujen tulkinnassa on vielä opettelua.
Päivällä nukahtaa helpommin ja nukutankin nykyään vaunuihin. Tosin saattaa olla unessa jo kun puen ulos.

Viime yö oli luksusta. poika nukahti 22.30 ja heräs klo 3, söi 5 min ja nukku klo 6 asti. Tosin äiti ei saanut nukuttua, kun taas piti ravata vessassa ja tarkistaa miksi poika ei heräile.

Väsymys
Pikku hiljaa itellekin alkaa kertyyn liikaa uni velkaa ja nyt en ole päiväunia saanut otettua.
Mieskin tehnyt kohta 13 päivää putkeen töitä. Sanoinkin et ylitöiden loputtava tai mä en jaksa ja raksa ei etene. Mies usein illat raksalla, joten melkein koko ajan olen yksin pojan kanssa ja alkaa käydä voimille.

vauva aika välillä tuntuu, etten osaa nauttia tästä pienen vauvan ajasta, vaan odotan koko ajan, et olis pikkasen isompi. Sitten tunnen huonoa omaa tuntoa kun pidän sitterissä ja touhuan omiani, eli syön ja laitan hieman kotia. Leikkimatolla yleensä pidän seuraa. Samoten en aina jaksa pitää sylissä ja höpötellä mukavia vauvalle. Ja taas huono omatunto. Sitten odotan kovasti aikaa kun viihtyy jo vähän itsekseen ja varmaan sillon kaduttaa, etten osaa ottaa tästä ajasta enempää irti.
Tosin tänä aamuna poika oli 2 h sylissä joista tunti oltiin alasti peiton alla syömässä ja pitämässä mun maidon tuotantoo yllä. Taidan tressata taas ihan turhasta.


jos menis kokeileen nukkua ite edes hetken, kun poika päiväunilla toistaiseksi.

sane ja toivo 5 viikkoa

 

lähtöpainon alle ollaan jo tarviis vielä sen 10kg tiputtaa

täysimetyksellä mennään, siks en oo viel ratsimaan päässy. mieli kyllä tekis

kylvetys 2-3 krt/vko. ja kyllä meidän neiti tykkää

sylissä meilläki viihdytään. ja mielelläni sylittelenki. muut hommat ehtii kyllä tekemään...

tombatar ja rinsessa 3vko ja 5pvä

 

Moikka kailkille täälläkin puolella :wave:
Meillä alkaa sen verran jo arki tasottua että kerkee hetken koneellakin istua... Pikasesti oon käyny lukemassa kuulumisia mut en oo ite ehtiny kirjotella. Niin suloisia pieniä nuppusia teillä, LDlläkin niin pojannäkönen ku olla vaan voi
Täällä poika on nyt 3-viikkoa ja seurailee hurjasti jo kaikkea ympärillä tapahtuvaa, hymyjäkin on tullu ihan alusta asti, ihan silmiin tillittää ja hymyilee :heart: Mut voiks ne vielä olla ihan tarkotuksellisia vai "vahinkoja"?
Imetys ei lähteny tän kolmosen kans ihan niin hyvin käyntiin vauvan huonon imuotteen takia mut rintakumilla saatiin ote paremmaks ja nyt sujuu jo ilman. Täysimetyksellä mennään muuten mut mies antaa sit Nannia jos on vauvan kans keskenään, lypsämistä mä en oo koskaan ees kokeillu... Aikalailla vauvan tahtiin täälläkin mennään ja eletään, tissillä viihtyy paljon ja muutenkin sylissä. Eikä se mua haittaa, ihana pitää pientä lähellä. Ainut vaan et muut hommat jää tekemättä ni aattelin kantoliinan käydä ostaan et saa kädet ees sen verran vapaaks et saa pyykkiä pestyä ja tiskit laitettua.
Ulkoilu alotettiin vajaa 2-viikkosena ja siitä lähtien oon laittanu vauvan joka päivä suunnilleen samaan aikaan ulos nukkuun. Välillä nukkuu siellä parikin tuntia, välillä saa hypätä heiluttamassa vaunuja vähän väliä... Mä oon kuitenki tyytyväinen et ees hetken nukkuu, ja liikkuvissa vaunuissa hyvinkin,keskimmäinen kun ei nukkunu ikinä ulkona,ei lenkilläkään.
Nyt kakkavaipan vaihtoon ja pihalle
Yritän nyt palailla tänne vähän useemmin...

nannah&poikanen

 

Olipa mukava lukea taas teidän juttuja! Kirjoittelen kun saan aikaiseksi sen verran. nyt yhdellä kädellä pikaisesti naputtelen TIINELLI mulla just ku sulla se vihlonta vasemman kankun kohdilla!!! varmaan siis odottelen että menis ohi...

kaikki on oikein hyvin ja nautin suuresti vauva-arjesta!

Kaana ja Paavo 4 viikkoa 1 päivää vanha

 

sane mä niin luen susta samoja aatteita mitä itse ajattelin ekan lapsen syntymän jälkeen :hug:.
Älä hyvänen aika pode huonoa omaatuntoa! Sinä olet kasvamassa äidiksi parasta aikaa, eikös ole kova koulu? =)
Minäkään en aina tiennyt miten olla lapsen kanssa, odotin kovasti että vauva kasvaa ja että oppisin hoitamaan vauvaa ja tunnistamaan eri itkut jne...
Takaan ja alleviivaan, että jos vielä vauvan saat tämän jälkeen, olet jo paljon rennompi ja totta kai kokeneempi.

Hyvinhän sulla tuntuu menevän, jokainen on ihan pihalla sen ensimmäisen lapsen kanssa ja muidenkin kanssa on opettelemista.

Minä huomaan iän tekevän musta seesteisemmän äidin. Vaikka olen "vasta" 28 vuotias (heinäkuussa), huomaan niin paljon eroa omassa äitiydessäni verraten kun olin nuorempi. Nyt ymmärrän mitä iltatähtiä tekevät äidit on tarkoittaneet rauhallisuudesta minkä ikä tuo tullessaan. Olis jotenkin mukava kokea vauvan syntymä sitten neljänkympin korvilla, silloin tästä varmasti osaisi nauttia vielä tätäkin enemmän.

Kaana voi sullakinko? Eikös ole pakamainen vaiva? Missä tilanteissa sulla se eniten vihloo? Mulla on astuminen epätasaisella alustalla ja sängystä nouseminen on pahimmat. Välillä vihlaisee niin kovaa että tekisi mieli itku päästää.... Aion siltikin hevosen selkään tänään, kunhan mies rakas saapuu töistä, puen vauvan vaunuihin ja ratsastamaan. Mun kaveri on jo tallilla siivoamassa, mun ei tartte kun heppa satuloida ja menoksi, jippii!

 

Oi miten piristävää oli ratsastaa ja puuhata tallilla, pakko jakaa tämä hyvä mieli teidän kanssa . Mies kulki vauvan ja vaunujen kanssa perässä koko ajan.

Täällä valmistaudutaan vauvan kanssa nukkumaan, kauniita unia kaikille!





Onnellinen tiinelli

 

Heipat kaikille pakko oli tulla vähän lukemaan kaikkien kuulumisia ja kirjottelemaan vähän omia. Täällä on ollut niin kiirus että päivisin ei paljoa ole koneelle kerinnyt istumaan.

Huomenna on ristiäiset ja tyttö saa nimekseen Nora Ella Neelia :heart: Kovasti ristiäis valmistelut käynnissä ja siivousta kun kotona pidetään.

Arki sujuu hienosti mutta tosiaan kiirettä pitää Esikoisemme on ihan rakastunut pikkusiskoonsa ja pusuttelee, silittelee tätä usein.. Toki niitä "liian kovakourasia" hellyyden osoituksiakin on.

Laihdutus on ollut kovasti päällänsä ja siitä 77kg mitä oli painoa synnyttämään mennessä on jäljellä enään 61kg . Omaan painoon on viellä semmonen ~5kg mutta hyvin näyttäs tippuvan vaikka en siis imetä että liikunnalla ja ruokatottumuksia muuttamalla olen saanut painoa veks.

Meidän tyttö täytti eilen jo 7vk niin se aika vaan vierii..

Koitan päästä lukemaan kaikki teidän höpinät ja paremmalla ajalla taas tuossa sunnuntaina kun taas mennään tyttö heräilee...

Ihanat vloput kaikille ja onnittelut vauvoista ketä en ole kerinnyt viellä onnittelemaan.

Dindei + pikku Nora 7vk 1pv :kiss:

 

tiinelli: Kiva kuva, voi kun alkoi itekin tehdä mieli tallille

Kylvetyksestä. Aluksi vauva huusi ja tuntui inhoavan koko hommaa, jo laitoksella.. Mutta eilen kun kylvetin niin ei huutanut ollenkaan ja tuntui nauttivan

Täällä on pari päivää olleet ihan kamalia kun vauva on vaan itkenyt ja kitissyt ja mikään ei kelpaa. Ja yöt on ihan surkeita. En saa juuri yhtään öisin nukkua, korkeintaan sellaset kolme tuntia ja nekin pienissä pätkissä, alan olemaan aika poikki. Mut eilinen oli kiva päivä ja vauvakin melkeinpä kuin itse enkeli. Oltiin Pahkuratädillä kylässä.

Mut vauva on ihana, söpö pikkumies <3

Kirjottelen myöhemmin, pitää lähteä hammaslääkäriin ja kaveri tuli ammaks.

 

kiva kuulla kuulumisia, meillä vihdoin valmistuva yläkerta pitäny kiireisenä, oon tehny mitä vaan suinkin oon osannu aina vauvan päikkäreillä.

nyt vauvalla nuha, kaks yötä menny tosi kehnoilla unilla, vauva yskii ja on tukkoinen.
tänään käytiin päivystykses, vointi kuitenki hyvä ja syö hyvin, seurataan siis. ite oon aika väsyny, mies tekee työpäivien lisäks iltamyöhälle remonttia, mutta välillä saadut halit ja lempeät pusut mieheltä saa jaksamaan :kiss:

tiinelli ihana kuva voin ihan haistaa tallin tänne asti........ nauti!!!!!

ld voi sentään... voimia kovasti..

noni sit kitistään vaik on sylissä, räkää tarviii men niistään..

 

Heippa!
Täällä taustalla olen aina pyörinyt,mutta eipä ole muka ollut aikaa kirjotella.
Eli minulle voi päivittää että meille syntyi poika 7.3 rv 39+1 3770g ja 51cm.

Pari ekaa viikkoa poika söi vain kerran yössä ja tuntui ettei maitoa enää täyty kunnolla rintoihin.Otin sitten viereeni aina ekan syötön jälkeen yöllä ja syötin vieressäni,maitoa alkoi taas tulla paljon enemmän.
Meillä myös samoin kuin joillain muillakin että täysimetys menossa,mikäli miehen kanssa kaksin iskee nälkä niin korviketta on saanut jos ei ole lypsetty valmiiksi pulloon.
Kova sylipoika on ja syö usein n.3 tunnin välein ja yöt menee 2-3 ruokailun kanssa.
Nyt kun ikää on n.1,5kk niin iltasella valvotaan välillä 21 ja välillä 23 saakka,minä kun voisin mennä nukkumaan ihan suosiolla jo 8 maissa illalla
Yöllä on ollut tällä viikolla semmosia parin tunnin kitinä/kukkumis juttuja,että itse en ole mitenkään pirteä näky aamulla.
Yks ilta mies sitten patisti mut nukkumaan kun poika kiukkus klo22 aikaan,oli kuulema sitten kitissyt tunnin verran ja nukkunut aamuun saakka kunnes miehellä soi herätys töihin lähtöä varten.
Eli liekö ahdistaa jossain määrin toi vieressä nukkuminen,ainakin silloin kun on yliväsynyt ja kiukuttelee kovasti kaikesta.
Mies on ollut pienenä samanlainen tapaus,äiti vaan kelpaa ja kovasti heiluu ja ähisee.Esim. appiukkoni ei voinut kylvettää miestäni koska hän veti ihan hirveät kohtaukset ja vuorostaan anopin kylvettäessä kaikki oli ihanaa ja poika oli lötköpötkö.

Ihan kuin tämä 3 lapsen kanssa eläminen ei olisi mitenkään täynnä puuhaa,niin pientä lisäpuhtia tuo se että mieheni on lähdössä ensi kuussa ulkomaille töihin.Hän on 3-4viikkoa muualla ja tulee aina joksikin aikaa Suomeen,taas sama uudestaan.Toivotaan etten pahemmin sairastele,eipä niistä isovanhemmista ole mitään apua arkisin kun kaikki on töissä..

Nyt puuhat kutsuu..

mamskeli ja poika melkein 6vkoa

 

Heippa pitkästä aikaa..
Mä oon enemmän tuolla suljetulla kirjotellu, mut ajattelinnyt tulla ilmottamaan itestäni tännekkin.

Elikkä meijän neiti syntyi 9.3.2011 Klo 15.21 kiireellisellä sektiolla. Painoa oli 3880g ja pituus 52cm.

Synnytys oli aika kamala ja siitä ei jääny oikeestaan mitään hyvää sanottavaa. Paitsi tietysti toi pieni ihanainen vauveli.. :heart:

Kerronpa tähän vähän sitä synnytyskertomusta....
Eli 8.3 yöllä 1 aikaan mulla meni lapsivedet ja soitin sairaalaan. Käskivät tulla 12h sisällä näytille, ja nopeemmin tietysti jos alkaa jotain tapahtumaan.. Supistuksia tuli muutamia sen yön aikana, mut hyvin pärjäs kotona ja nukuinki vielä siinä muutamia tunteja. Klo 10 aamulla lähettiin sairaalaan. Siellä käyrillä ei juuri montaa supistusta tullu, joten käskivät meijät kävelemään, kotiin ei enää kuitenkaan ilman vauvaa lähetä... (se oli siinä vaiheessa helpottava kuulla, kun hermot alko olla niin loppu sitä raskautta.. )
Käveltiin siinä sitte n. tunti ja takas käyrille. Sitte alkoki jo tulemaan vähän kivuliaita ja jo suht säännöllisiä supistuksia... --> lisää kävelemään.. kohdun suun tilanne oli mennessä sairaalaan auki 1cm ja kanavaa 1,5cm jäljellä. Sama tilanne oli illalla 19 aikaan. Aloin olemaan jo aika kipeä ja väsynyt. Joskus siinä 21 aikaan lapsivesi muuttui vihreeksi, ja siitä kätilölle ja se sanoi vaan että tarkkaillaan tarkemmin. Siitä pari tuntia, ni lapsivesi oli veristä..
Se yö oli aivan järkyttävä. En nukkunu sekunttiakaan ja supistuksia tuli n.5min välein, ja jo tosi kipeitä. Koko yönä ei kukaan mun vointi seurannut, enkä ollu käyrillä kertaakaan.. Se yökkö ketä sillon oli vuorossa oli ihan KAUHEE!!! Niin ilkee ja v:mäinen et huh huh.. Siinä yön tunteina itkinki miehelle, et toivottavasti tää vauva ei ainakaan yön aikana synny, jos se on sitä maailmaan auttamassa. Kun kello vihdoin koitti 6 aamulla ja tiesin, et vuoro on vaihtunu, niin uskalsin taas painaa kelloa ja pyytää kätiön paikalle. Mut laitettiin heti käyrille ja vauvalla sykkeet tosi kovat. 3h makasin käyrillä ja vauvalla ei kertaakaan syke laskenu alle 170. Mut koko ajan mulle vakuuteltiin, että kaikki on hyvin. Lääkäri vaan haluaa seurata käyrää.. Sit vähän ennen 10 mulle laitettiin tippa ja antibioottia menemään ja sit vauvalla sykkeet normalisoitu.
Klo 10 siirryttiin synnytys saliin ja alettiin laittaa tipan kautta vauhtia suppareihin. Kipee olin siis koko ajan ja supistuksia tuli 3-5min välein. Auki olin tiukasti kahelle sormelle.
3h ihan kaameeta tuskaa ja kipua ja sit koitettiin kohdunsuun tilanne, ni väljästi kahelle sormelle auki. Eli mitään ei siis tapahtunu. Aloin olemaan aivan loppu ja vaan itkin ja huusin kivusta.Pyysin että leikkaisivat, mut kukaan ei sanonu juuta eikä jaata siihen. Lopulta lääkäri anto luvan, että saan epiduraalin, ku olin lähes taju pois aina supistuksen tultaessa. Niitä tuli 1-3min välein.
Epiduraali kun laitettiin, ni oli kun ois taivas auennu.. Yks kipee suppari tuli sen jälkeen ja sit ei enää yhtään kipua. Nukahdin samantien. Sitte heti sen jälkeen vauvalla alko tilanne huonontua. (mulla ei siis oo mitään tietoa näistä, mut mies on kertonu ja kätilöt). Kaks kertaa melkeen 3min ajaksi vauvalla sykeet laski alle 60. Sitte mut herätettiin ja vauvan päästä otettiin jotkut verikokeet mistä näki hapetusarvot. Niitten tulokset kun tuli, niin mut herätettiin taas ja sanottiin, että nyt on 20min aikaa saada vauva ulos. Sitte alkokin kauhee hälinä mun ympärillä. Ihmisiä juoksi ympäriinsä ja porukkaa oli paljon. Olin niin väsyny, et en oikeen tajunnu mitään.
Siitä seuraava muistikuva on kun vauva parkas. :heart: Mulle pikasesti näytettiin vauvaa ja sit tuore iskä lähti pesemään vauvaa.. Mua kursittiin kasaan vielä.

Muoks. Jälkeenpäin sain sitte kuulla, et napanuora oli vaan 20cm pitkä. Eli siks en lähteny varmaankaan aukeemaan. Ja se oli suuri onni. Jos vauva ois lähteny syntymään alakautta, ni vauva ois luultavasti kuollu, kun ei ois päässy sieltä tulemaan ja ois jääny jumiin.. Kauheeta edes ajatella... :'(

Vauvaa ei ikinä sitte keretty pesemään kun se alko mennä siniseks ja hengitys meni työlääks. Se vietiin virvoitteluun ja siellä sai lisähappea. Lasten lääkäri sano heti, että viimesen vuorokauden vauva on voinut TODELLA huonosti...
Vauvalla oli tulehdusarvot 144 ja tosi paha infektio jonka seurauksena verenmyrkytys. Pieni oli tosi kipeä. Vauva vietiin suoraan vastasyntyneiden valvontaan ja siellä olikin melkeen viikon. Oli nenämaha letkussa ja nasaalissa ja johtoa oli jos jonkin näköstä. Se oli niin surullista kateltavaa.. Ensimmäisen kerran sain syliinkin vasta 2vrk iässä. Vauva oli niin kipee, et sitä ei oikeen pystyny edes hoitamaan, kun se rasittu kaikesta niin paljon. Se ei kestäny yhtään edes melua, heti rasittu liikaa. Sillon 2vrk:n ikäsenä keskellä yötä vauvaa lähettiin viemään lastenklinikalle teholle, kun hengitys muuttu taas työlääks. Luojan kiitos se keikka oli "turha" ja jo ambulanssissa tilanne parani. Seuraavana päivänä tuotiin jo takasin tänne sairaalaan.
Sen reissun jälkeen alko toipuminen nopeesti.
Seittämän päivää vauva sai antibioottia ja sitte kaheksan päivän iässä päästiin kotiin.. :heart:

Mulla tuli myös tossa välissä kohtutulehdus ja olin itekki tosi kipee. Yli viikon oli kova kuume ja tulehdusarvot kauheet. Mut se vaan tuntu niin pieneltä sen rinnalla, et oli kauhee huoli tosta pienestä.

Nyt neiti on reilun 5viikkoa ja meil on menny kaikki tosi hyvin. Likka on oikeen helppo ja tyytyväinen tapaus. Syö ja nukkuu.
Ehkä meijät päästetään nyt vähän helpommalla kun toi alku oli niin vaikee.

Loppu hyvin ja neiti on maailman ihanin :heart: :heart:

-Nunnika ja Vaavi 5vkoa 3pvää

 

Heips. Minäkin voisin tälle vauvapuolelle tulla vihdoin. On nyt ollut hiljasta netin kanssa, kun sitkeä flunssa on ollut kiusana jo pari viikkoa ja verottanut jaksamista. Koita tässä nyt nauttia vauvasta, kun on koko ajan toipilaana :kieh:

Eli meitin tyttö syntyi 31.3, 3330g, 48cm, py 36 ja rv 40+5. Imetys lähti heti sujumaan, mikä oli suuri helpotus, kun ekan kanssa alku takkusi tosi pahasti. Syömisvälit on 1-4h, yöt yleensä klo 23, 03 ja 06. Ihan kivasti antaa nukkua siis

Lähtöpainoon on 3kg jäljellä. Tarkotus on saada pois niiden lisäksi vielä 5-8kg pois. Mitään paineita en ota siitä, tää ruho on muutenkin jo menetetty

No joo, tää olikin näköjään tässä. Neiti haluaa ravintolaan :xmas:

 

Voi helkutti, kirjotin pitkät pätkät ja PUFF, katosi kuin taikaiskusta

Kivaa, kun täälläkin vilkasta keskustelua. Mä en oo oikeen kerinnyt kumpaakaan palstaa seuraamaan, kolme alle kouluikäistä lasta (vielä hetken ainakin), on aikamoinen yhtälö välillä

Imetyksestä olitte keskustelleet. Imetän, mutta iltaisin ja aamuisin vielä rinnan lisäksi annan korviketta. Uskon, että olen näin saanut yöunia ja aamupäikkäreitä pidennettyä, nim. vauva ottaa aika monen tunnin unet syöttöjen jälkeen. Imetys on myös tehnyt musta ihan hurjan nälkäisen, kauheesti tarttee koko ajan mässäillä jotain...

Mieliteot: No homejuustot, nam nam... olen herkutellut. Kaljaa teki mieli... Enää ei tee yhtään, enkä oo kyllä maistanutkaan! Kuohuviiniä oon pari lasillista nauttinut, ihan juhlan kunniaksi

Kroppa: pari kiloo ehkä jäljellä lähtöpainoon... (ei oo vaakaa edelleenkään), saa mun puolesta jäädäkin, kiinteytys ois mun tarve, vatsa on kuin tyhjentynyt ilmapallo. Linea negrakin ärsyttää lievästi.. kamalan näkönen, toiv. haalistuu...pian. Mulla on jäänyt semmonen "jäänne" raskausajalta, että varon mun mahaa ihan melkeen jatkuvasti... kun keskimmäinenkin hyppii ympärillä, niin käsillä suojaan ja miltein aattelen että siellä on vielä vauva... Hassua!

Vauva on nyt pariviikkonen ja ihanaa temperamenttiä on alkanut esiintymään vähän enempi... aika easy vielä, mutta selvästi on tulta ja tappuraa sisältä päin Nimi on meillä ehkä keksitty, ehkä...

Kai tässä nyt nää pääasiat tällä kertaa!

Mindi83

 

Tyttömme sai lauantaina nimekseen Mia Marika Katarina
Ristiäiset itsessään meni tosi hyvin, neiti nukkui koko toimituksen ajan. Anopin kanssa sen sijaan meinasi pinna palaa moneen otteeseen. 1. En olisi itse saanut edes leipoa oman lapseni ristiäisiin 2. Anoppi lupas hommata kukat, siellä olikin sitten odottamassa jotku kauhean näköiset ruusut 3. Kakussa oli sokeroitu Nasu-kakkukoriste jonka hän meni ja pesi, palathan siitä sitten alkoi irtoilemaan. Olisin halunnut niin säästää sen... 4. Hän neuvoo niin tyhmissä jutuissa: "Pitää aina röyhtäyttää kun on syöttänyt" Ja mitä tämä tekee, syöttää mutta EI röyhtäytä.. 5. Neiti oli syönyt about 15min sitten ja on anopin sylissä, tyttö alkaa huutaa johon anoppi: "Nyt nopeaa maitoa, sen on vielä nälkä", ei vaivautunut sitten vaihtamaan Mian asentoa tai antaa tuttia, millä hän sitten loppujen lopuksi rauhoittuikin...
Anteeksi tämä vali vali mutta täytyy purkaa hieman..

Sasuma ja Mia 1,5kk :kiss:

 

Mä varasin vauvalle ajan vyöhyketerapiaan ja saatiin jo huomiseks sekä ylihuomiseks ajat haluan nyt kokeilla kaiken. Tulee ainakin itelle olo että on kaikkensa yrittänyt. No Disflatyl on vielä kokeilematta, mut katon nyt eka auttaako tuo vyöhyketerapia.

Ilta ja tää aamu ovat taas olleet yhtä huutoa, nyt onneks nukkuu parvekkeella vaunuissa. On itellä välillä niin surkee olo kun tuntuu että vauva itkee kaikki hereilläoloaikansa, ja nukkuessaankin vääntelehtii mahaansa.

Yöt on täällä menneet nyt muutamana yönä niin, että syötöt klo 00 ja 3, ja lopullisesti herätään 6-7. Riippuu aina vähän siitä mihin aikaan pääsee yöpuulle.

Keskiviikkona on aika lastenvalvojalle, ja samana päivänä on myös mun jälkitarkastus. Jälkivuoto tuntuu nyt viimeinkin lopultakin loppuneen. Tai se verinen vuoto loppui 3 viikossa mutta sellaista jotain limaa tuli vielä parisen viikkoa sen jälkeen niin kai sen voi jälkivuodoksi laskea.

LD + Pikkunen 1 kk 1 vko