**Maalismasut 2009** helmikuussa

Ihan ensiksi kaikille paljon kiitoksia onnitteluista! Avioelämä on alkanut mukavasti. :) :heart:

Fazerina Tosi kiva kuulla, että kaikki sujui lopulta säikähdyksestä huolimatta hyvin ja ootte jo päässy nyytin kanssa onnellisesti kotiin asti. :)

Itellä oli eilen aamulla taas neuvokäynti ja tällaset tulokset tällä kertaa:

rv 37+2 (rv 36+2)
paino -200g/vk (+250/vk) ekaa kertaa raskauden aikana oli paino tippunu
turvotus ++ jalat edelleen aamusta iltaan kuin norsulla lentosukista huolimatta :(
rr 117/80 (124/78)
pissa puhdas
hb ei taaskaan mitattu
sf 31cm (34cm) lääkäri mittas viimeksi taas ihan omia lukemia, ja hieman on kyllä varmaan napero nyt jo laskeutunukin.
rt, pää ei vieläkään täysin kiinnittynyt
vauvan syke +140 (+158-160)
liikkeet ++ (++)

Nyt saakin neuvolassa juosta jo kerran viikossa, eli seuraava käynti on ens maanantaina.
Mulla on neuvolakäynnit yleensä aika nopeita, kun kaikki on sujunu niin hyvin, eikä valittamista ja murheita oo ollu. Silti oon kyllä aina tykänny neuuvolassa käydä ja terkkakin on todella mukava ja sen kanssa on helppo jutella. :)

Kaa taisi kysellä lemmikkien suhtautumisesta uuteen tulokkaaseen. Meillä on pari kissaa ja mua kanssa hieman jänskättää, että miten ne tulee nyyttiin suhtautumaan. Kisut ois tarkotus tässä ihan lähipäivinä viedä mun vanhempien luokse hoitoon, ettei sitten tarvii synnyttämään lähtiessä huolehtia niistä. Mun vanhemmat onneks asuu tossa ihan muutaman kilometrin päässä, joten kisuja ei tarvii kauhean kauaksi ruveta raijaamaan. Ja toisaalta, jos näyttää, että synnytystä joutuu tässä vielä pidempäänkin odottelemaan, niin kisuja pääsee sitten ikävissään moikkaamaan. :D
Ja mä luulen, että kisut saa meidän kotiinpaluun jälkeenkin vielä muutaman päivän olla hoidossa, että saadaan rauhassa kotiutua. Sitten päästään kattomaan, että miten karvakamut vauvaan tottuu.

Voi, että mä oon kyllä utelias tapaus. Meidän naapuritalon pihaan kurvas vartti sitten pillit päällä pari ambulanssia ja mua niiiiin kiinnostais tietää mitä siellä on sattunu. Vaikka eihän se siis mitään hyvää voi olla... :/
Mä oon kyllä aina ollu yhtä utelias aatu... Viime kesänä melkein juoksin samaiselle pihalle, kun sillon sinne laskeutu Medi-Heli ja sen lisäks tuli vielä pari normiambulanssia. Sillonkaan mulle ei kyllä selvinny mitä oikeesti oli tapahtunu. Ja syksyllä piti lähteä tien toiselle puolelle pimeeseen ja pikkupakkaseen, kun joku oli sytyttäny olohuoneensa lattialle vissiin nuotion. :eek: Sillon paikalle kaarto oikein armeijallinen poliiseja, ambulansseja ja paloautoja.

Nukuin muuten viime yönä suunnilleen 11 tuntia. Kuulin kyllä aamulla, kun mies lähti töihin, mut sen kummemin en jaksanu siihen reagoida. Enkä kertaakaan käyny yön aikana edes vessassa, mikä on todella harvinaista. Ja illalla olin kuitekin juonukin hirveesti, kun tuli hiukkasen popsittua sipsejä. :whistle: Ja sit pystyin yllättävän hyvin nukkumaan myös selälläni, mitä ei vähän aikaa sitten voinu tehdä ollenkaan. Olotilat saattaa näin kummallisen radikaalistikin välillä muuttua. Mut hyvä näin päin... :D

Hendu ja ötökkä 37+3
 
hendu: Voi, että mä oon kyllä utelias tapaus. Meidän naapuritalon pihaan kurvas vartti sitten pillit päällä pari ambulanssia ja mua niiiiin kiinnostais tietää mitä siellä on sattunu. Vaikka eihän se siis mitään hyvää voi olla...

hei mua NIIN naurattaa!! mä tunnistan tosta niin itteni!! siis kerrassaan musta tullu niin kauhee naapurikyttääjä ku oon ollu yksin kotona päivät :ashamed: siis ollaan asuttu tässä samassa asunnossa vaikka kuin kauan enkä oo tienny ketä on meidän naapurissa.. (rivarissa asutaan) niin nyt oon aikani kuluksi saanu sut "selville" ketä asuu missäkin mökissä...
ois siis toivottavaa, et tää lapsi päättäis nyt tulla maailmaan, ennen ku mä alan pitämään kirjaa naapureiden liikkeistä :LOL: :LOL:
 
Muty Mä en niinkään noita naapureita oo kyttäilly, ainakaan pahemmin vielä... :kieh:
Mut auta armias jos jossain tosiaan vilahtaa joku hälytysajoneuvo, niin tää mamma kuikuilee jo kaula pitkällä. :LOL:
No "harrastukset" kullakin...
 
Marais, mun mies sanoi, et mut pitäis vaihtaa suhun. Mä, kun en ole saanut mitään oikein aikaiseksi B) Suunnitelmia riittää, mutta toteutus tökkii...

Koira on niin ystävällinen tapaus, että tuskin tulee vaikeuksia. Ainoastaan sängyssä nukkumista pitää varmaan rajoittaa perhepedin takia. Itsekin olen testien mukaan allerginen koiralle, muttei ole mitään oireita tullut. Koira on nyt puolitoista vuotias.

Fazerina, todella mukava kuulla kuulumisia ja kerrohan lisää, kun jaksat.

Itse ostelin tänään jälkivuotosuojiksi vähän normaalia paksumimpia Vuokkoset-siteitä (en ole käyttänyt muita kuin tamponeja vuosiin), kertakäyttöisiä liivinsuojia (pestävät oli jo) ja talkkia. Toisessa rinnassa on nyt testinä liivinsuoja, et miten mun iho tollaista kestää. Hassu ympyrä näkyy liivien ja topin läpi, ei kovin tyylikästä :D
 
Muty Tänään tuli sairaalassaolo aikaa täyteen viikko. Onneksi jo pääsi kotiin.
Alkoi jo tökkiä siellä olo ja kauhea ikävä miestä. Vaikka tietenkin vauvan terveys oli pääsijalla sieltä pois pääsyyn.

Oma toipuminen: Vaikka kokemus oli rankka, niin se kaikki kummasti unohtuu kun sai kuulla kätilön saovan että "onneksi olkoon, poika tuli". :´)
Siinä kun sitten tajus että poika on elossa eikä kuollut, Se tilanne ja onnellinen olo tulee varmasti päällimmäisenä jäämään mieleen synnytyksestä.

Nyt pystyy istumaan jo vähän pitemmän aikaa pehmeällä ilman rengastyynyä :LOL:
Mutta mä olenkin niin levoton sielu, että en hetkeäkään pysy paikallani.

Pääasiassa olo on onnellinen ja helpottunut, mutta hieman tietenkin huolissani samalla pojan hyvinvoinnista. Tunteet menee vuoristorataa ja itkeä tirautan vähän väliä.
Mutta pojan tuhina saa huokaisemaan onnellisuutta ja rakkautta.

Eeeva Ei mulle ainakaan mitään suihketta annettu, en ainakaan muista. Eilen kun käytiin synnytystä läpi kätilön kanssa ja hän kertoi mitä synnytyksessä tapahtunut, niin olin ihan huuli pyöreänä, koska en paljoakan muista siitä mitä kertoi.
Kertoi että olin saanut lääkettä supistuksiin, joka ei ollut auttanut ja siinä vaiheessa oli jo kiire. Ilman kunnon suppareita siis oli vaan pakko puskea.

Mutta vaikka vannoin miehelle silloin etten koskaan enää halua raskaaksi, niin mieli on aivan toisenlainen nyt.

Mitä sitä ei tekisi tuon ihanan tuoksuvan nyytin vuoksi?? :heart: :heart:

Niin ja tuohon äitiysliiveihin. Kun on tullut hankittua sellaisia muutamat, niin nyt saa mennä uudelleen kauppaan hankkimaan isommat. On tässä vielä kuppikoolla viime päivien aikana kasvaneet.
Onneksi sairaalan kanttiinista sai ostettua harsoliivit :LOL:
 
Meillä on yhdeksän vanha kissaneiti. Ja voin sanoa, että se on vaaviteltu ihan pilalle, kun on meidän ainokainen! :) Se on vallannut jo vauvan sängynkin ja nukkunut siinä joulusta asti, kun sänky silloin kasattiin. Oonkin pohtinut, että muuten saa olla kyllä vauvan vieressä, mutta ei mielellään yöllä, kun en näe tilannetta. Oon miettinyt kissaverkkoa, mutta netistä googlettamani oli jotenkin järkky, koko sängyn yli solmittava, laitojen yli, alas asti. Miten semmoisen kanssa yöllä muka räplätään...

Mulla ei ole mitään aavistusta, miten kisu loppujen lopuksi suhtautuu vauvaan. Sillä meni useampi vuosi, että ymmärsi olla raapimatta mun siskon leikki-ikäisiä lapsia. Ja koskaan ei meidän katon alla ole kukaan kissaa kiusannut, lapset on meidän suvussa opetettu kunnioittamaan eläimiä. Oikeanlainen hellä käsittely opetettu pienestä pitäen ja nukkumis/ruokarauha annettu. Että ei mitään hajua, mistä tuo lapsiin kohdistuva kiukkuisuus oli kisulle tullut. Joko ensimmäisen ikävuoden aikana, jolloin se asui muualla tai sitten vain luontainen pelko kovaäänisiä ja touhukkaita lapsia kohtaan.

Jos lapselle tulisi kissa-allergia, niin mun sydän itkisi verta ja sen asian yli pääsemiseks menee varmasti kauan. Oon niin kissaihminen, että en todellakaan osaa ajatella elämää ilman kissaa/kissoja. Mutta jos olisi pakko luopua, niin antaisin vanhemmilleni. Heillä ei ole ollut kissaa pariin vuoteen, sen jälkeen kun joutuivat lopettamaan kaksi 16-vuotiasta kissavanhustaan. Se on hyvä paikka ja siellä meidän kisu on ollut ennenkin hoidossa.
 
Muty vähänkö nauroin tolle kuset housuissa kulkemiselle, ennenkun aloin aattelee, että eipä kellään ohikulkijalla tullu mieleen jos oiskin ollu lapsivedet ja sun synnytys just alkamassa, kun ilmeisesti kuitenkin olit yksin kävelees?

Marais tervetuloa meille :D Mun siivous rajottuu jatkuvaan nukkapintasen maton imurointiin. Eilen makasin selälläni lattialla ja metsästin pölyhiukkasia imuriin, että ei yhtään tylsää täälläkään.. toisaalta kaikkialla muualla sitä pölyä riittää, ei mun innostus kuitenkaan niin pitkälle mene.
Mut ihan vinkkinä, kevät on hyvää aikaa istuttaa kukkasia uudestaan, olen jakanut yhtä lukuunottamatta kaikista kasveista sivuversot omiin ruukkuihinsa ja kun ne siitä joskus lähtee kasvuun, niin mulla on oma viidakko. Näköjään vielä tossa suoraan nenän edessä oiskin mun hurjaksi kasvanut bambu, jonka vois kokeilla istuttaa multaan.. ja pari vasta viime viikolla ostettua kasvia, joista vois kanssa kokeilla jos niitä pystyis jakaa..
 
Fasu hienoa, että ootte päässy kotiin! Kuulostaa ihan siltä, että hyvin on alkannu sujumaan kotonaolo. Mua kyllä jännittää näin ekan kanssa kotiutuminen sitten aikanaan. Oon kuullu useemmalta taholta, että kaks ekaa viikko ei tiedä onko yö vai päivä ja toimii ihan sumussa... Sinä et kyllä kuulosta vähääkään tuolta!

Muty meillä lähes samat viikot (mulla nyt 37+3). Vauvan syke kävi mullakin viime neukkakäynnillä alhaalla (107), mutta täti sanoi sen olevan aika tyypillistä näillä viikoilla. Voi siis käydä alhaalla, mutta OK jos sieltä palautuu kuitenkin suht nopeesti ja on vaihtelua.

Meillä mies sairastaa... Pyysi lähettämään terveisiä, että hänelläkin seuraavia vaivoja: pahoinvointia, menkkamaista jomotusta selässä, peräpukamat, kuvottava olo, (vauva)kuumetta, särkyä jaloissa... osaa kuulemma nyt samaistua palstalaisten fiiliksiin.

Kaatjuska ja Kunto 37+3
 
Moi!

ilmoitan että ma kl 00.56 syntyi tyttölapsi 3360g ja 51 cm pitkä.

Kaikki meni hyvin ja nopeasti tunti 35 min ja kaikki oli ohi.

Vedet meni kun menin nukkumaan ja luulin että ei ole kiire kun ennen oli ne tavalliset supparit 25-30 min väliä.

No soitin synnärille ja ne sanoi että tuu näyttämään ja sitten jos ei ole vielä riitävästi auki saa mennä kotiin takasin.

No kun puhelu loppui niin supistukset tuli 5 min välein. Mies puki poikaa ja minä itseäni.
Tultiin synnärille kl 00.03 ja olin 4 cm auki. ei ollu kiire.
No kuuneltiin pari kertaa supistuksien aikaan sydänäänet ja kävelin salille.
Sain ilokaasua, mutta en kerkenyt monta kertaa sitä ottaa, jos muistan oikein niin 3 kertaa niin sanoin miehelle että paina nappia nyt en kestä enään ilokaasulla.

No kätilö tuli ja meni hakemaan lääkäri. Lääkäri tutki ja sai sondin päähän ja sitten tuli supistus. Sanoin että mulla on ponnistustarve ja lääkäri vaan tuumasi että "ei voi olla ponnistustarve olet vaan 5 cm auki" no mulla oli pakko ponnistaa ja kätilö tuumasi että olihan tuo ponnistussupistus ja tarkisti uudestaan olin sitten täysin auki. Aukesin 5 cm:istä 10 cm:iin 2 minuuttissa.

En repenyt mistään ja sitten pääsin nukkumaan. Tyttö voi hyvin ja äiti myöskin.
 
Ainiin, viimeinen neuvola:

Paineet 124/86 (128/76)
Pissa puhdas niinkuin aina.
Vauvan syke 140 niinkuin aina.
Paino -583g/vko (+1313g/vko) Yhteensä nyt 11,5kg.
Hb 104 (107) Rautaa olen syönyt jo kuukausikaupalla, mutta kun ei imeydy, niin ei imeydy. :(
 
Mianjo Aivan tajuttoman paljon onnea pienokaisen johdosta :heart: *snif*
Aivan ihanaa kuulla tälläisistä nopeista synnytyksistä. Ehkä sitten ensi kerralla tännekin suunnalle sellainen
;)

kaatjuska Kyllä tämä hyvin on alkanut menemään. Tosin kotona nyt oltu pojan kanssa puolen päivästä alkaen. Että ei tässä nyt vielä niin kokemusta ole. Poika kun on vielä tässä vaiheessa helppo. Syö ja nukkuu. :)
Itse saanut pestä pyykkiä ja tiskata ihan rauhassa. Mies vielä tämän viikon iltavuorossa, mutta ihanaa kun viikonlopusta alkaen ollaan sitten 3 viikkoa yhdessä perheenä kun mies ottaa isyysvapaansa pois.
 

Yhteistyössä