**Maalismasut 2009** marraskuussa vol 2.

Iltaa!

Mulla neuvola on kans ollu vähän harvemmin. 3 neuvolakäyntiä on nyt takana, eli n.6-7 viikon välein oon käynyt. Lisäks on ollu yks lääkäri ja kaks ultraa. Mut ensisynnyttäjillä onkin käyntejä vähän useammin kun uudelleensynnyttäjillä.

Synnytyksestä sen verran, että mä en osannut yhtään pelätä tai murehtia ekaa synnytystä. Ajattelin vaan et otan vastaan mitä tulee, kun ei yhtään tiennyt mitä olis edessä. Nyt kun tietää mitä on tulossa, pelottaa hieman enemmän. Enkä oikein tiedä et mitä pelkään. Kipu ei ollut musta niin kovaa kun olin kuvitellut, joten sitä en pelkää, mutta yllätys oli se kuinka rankkaa synnytys fyysiseti oli. Joten luultavasti pelkään vähän sitä et omat voimat loppuu kesken...

Niinulle onnittelut! :flower: =)

Vauvavakuutus tulee meillekin. Esikoiselle otettiin ja otetaan nytkin.

Nyt tää mamma lähtee unten maille, joten hyvät yöt!

marza

 

Huomenta,

Niinulle paljon onnea :flower: ! Ihanan romanttinen kosinta :heart: .

vakuutus otetaan mut todennäköisesti vauvan syntymän jälkeen. Samalla tavalla tehtiin esikoisenkin kanssa. Meillä esikoisen vakuutus on tullut monin kerroin takaisin, kun on korvakierre ja tuubitukset yms.

Synnytyksestä vielä omalta osaltani lisää. En mäkään pelännyt ennen ekaa synnytystä, lähinnä jännitti. Nyt sit pelkäänkin. Mutta kannattaa ottaa huomioon semmonen, että aika pienellä prosentilla synnyttäjistä tapahtuu komplikaatioita synnytyksen aikana. Ja jos itsellä ei ole raskausaikana mitään ongelmia esim. sokerin kanssa, niin vauva on todennäköisesti ihan normaalikokoinen. Synnytystapa-arviossa katsotaan mahtuuko lapsi ulos ja jos synnyttäjä on ihan normaalipainoinen niin vielä parempi. Ja jos nyt äiti totaalisesti uuvahtaa niin auttavathan ne kätilöt siellä. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että huonolla kunnolla, ylipainoisena ja melkein kaksi vuorokautta valvoneena ponnistin vauvaa tunnin ulos ja ihan omin avuin :saint: . Ei edes imukuppia käytetty (paitsi mun mielestä olis jo pitänyt, kun vauvalla oli sitä hapenpuutetta). Jostain kummasta siinä vaan sai sitä voimaa ponnistaa uudelleen ja uudelleen. Mäkin siinä loppuvaiheessa huutelin että en jaksa, en millään jaksa ja suurin piirtein väänsin itkua, kun olin niin poikki. Mut kätilön ja miehen tsemppauksella sitä voimaa vaan kumpusi jostain ja sain lapsen ulos. Joten nou hätä, hyvin kaikki menee :hug:!

lisää omaa napaa: Väsyttää!!! Täällä oli taas kovin tuulinen yö ja talo vaan kolisi. Esikoinen tekee ilmeisesti virustaudin jälkitautina taas korvatulehdusta :headwall: |O :headwall: |O, kun yski pahasti puolen yötä ja on todella räkäinen. Mä oon ihan varma, että viikonloppuna lähdetään taas korvalääkärille. No anyway, väsyttää kun on jo monen yön verran univelkaa. Eilen sain illalla/alkuyöstä lähes paniikin, kun Sintti ei liikkunutkaan. Huomasin etten ollut tuntenut liikkeitä puolen päivän jälkeen eikä edes makea sokerinen mehu auttanut. Tökin ja heiluttelin vatsaani mut ei mitään . Ei liikkeen liikettä. Kunnes yhden aikaan yöllä se alkoi. Jumalaton jytinä ja meno. Monta tuntia putkeen! Mutta, mä olin enemmän kun tyytyväinen eikä edes harmittanut, että valvoin.

Mulla on hirveä nälkä, pitänee mennä tutkimaan kahvihuonetta josko löytäisin kätköistäni yhden klementtiinin .

Iines ja Sintti 25+6

 

Jokaisella meillä on varmaan jonkunlaiset synnytyspelot. Mut vaikka henkilökuntaa voi joissain paikoissa olla vähän,mut ku ne on ammattitaitosia niin kyllä se synnytys sujuu ihan hyvin. aika harvoin synnytykseen kuolee. Lähinnä mulla pelottaa se mitä sen synnytyksen jälkeen. osaanko olla äiti toiselle lapselle ja osaanko hoitaa yms. Ja edellisen kohdalla kävi niin että meinas vähän pukata masennusta päälle synnytyksen jälkeen ja siitä olen kans huolestunu että mitä jos tällä kertaa masennus iskee pahemmin. täytyy olla hyvä tukiverkko ympärillä että näistä asioista pääsee eteenpäin.

Joo mut asioista iloisempiin. Mulla mies alko eilen jo hoputtaa että pitäskö se jo laitella nuita vauvatavaroita paikoilleen ku tulee muuten hoppu.... oikeassahan se on ku eihän sitä tiiä miten loppuaika menee ja miten sillon on vointi ku olis sitä aikaa.

Sitten meillä käydään neljän viikon välein neuvolassa, mut seuraavan kerran jälkeen pitää käydä kahen viikon välein. Ja se seuraava kerta on joskus joulukuun puolessa välissä... eli taidan olla sitte viikoilla 29.

Hui ku tää raskaus on menny nopiaa. Kohta meillä on oma nyyttimme kainalossa.

jossu

 

Huomenia kaikille,

Omaa napaa: olin eilen neuvolassa ja lähdin sieltä kyllä ****otsassa. Oli joku sijainen paikalla eikä osannut vastata mun kyselyihin TYKS:n tilanteesta ja siitä miten toimitaan jos haluaa Saloon synnyttämään. Hänen kanta oli sen suuntainen, että turkulaiset ei voi mennä Saloon mut salolaiset voi tulla Turkuun???? En usko tohon, kyllähän sairaanhoitopiirin sisällä pitäis saada mennä mihin haluaa vai olenko väärässä? Lisäksi kun tämä mittasi mun kohdunpohjan korkeuden, se ei ollut kasvanut neljässä viikossa mihinkään (muka)! Eli oli edelleen sama 20 cm kuin rv 22 kohdalla, jolloin taas siitä käyrästä seuraten kohdunpohjan korkeus ei ole koko käyrästöllä enää ollenkaan....Mä tietty huolestuin, mut tämä terkka sanoi, että ei se tässä kohtaa raskautta mitään meinaa(?). Kai se nyt jotain tarkottaa. Sydänäänet kyl kuulu tasaseen (syke 146) ja vahvana. Soitin aamulla äitiyspolille, että pitäiskö tässä nyt kovinkin huolestua, niin sieltä kätilö sanoi, että ei jos itsestä tuntuu että kaikki ok, todennäköisesti virhe johtuu vaihtuneesta mittaajasta. Silti jotenkin mietityttää, vertasin tietty mittalukemia omiin aiempiin raskauksiin ja teidän kertomiin ja kyl mun mitta on ihan aallonpohjassa niihin verrattuna No kätilö kumminkin sanoi, että ei tartte olla huolissaan.

Lisäksi vielä pissassa proteiinit ++, joten joudun tänään labraan viemään pissanäytteen josko olis nyt sitten oireeton VTI. Sekin viä. Verenpaine oli sentään ok (118/68) ja hemoglobiini 136 eli jotain hyvääkin. Painoa oli sitten tullut 700 g/vk :ashamed: Yhteensä painon nousua vajaa 9 kg. Sen siitä joulupipareitten syönnistä saa.

Vakuutuksesta: päädyttiin siihen miehen kanssa, että otetaan sitten syntymän jälkeen niin kuin muillekin lapsille.

Huolestunut Pöttis rv 26+2

 

Niinu86 Paljon onnea kosimisen johdosta

Pöttis: Toivottavasti saat selvyyttä siihen synnäriasiaan.. Meillä ainakin saa valita kolmesta synnäristä...

Omaa napaa: Kävin tänään Hammaslääkärissä paikkaamassa yhden reijän ja hammaslääkäri alkoi sitten paasata paikkauksen jälkeen, että "vauvalle ei sitten saan antaa mehua, ethän juota pienelle vauvalle mehua" Siis mä näytän kyllä nuorelta mutta... hmmm!
Olo on mainio. Se selkäpistos kohtaus tulee kyllä nykyään joka yö mutta on onneksi aamuksi ohi

AINIIIN äitiyspakkaus tuli eilen Mies kävi sen urhoollisesti noutamassa! Olipa ihana penkoa niitä pikkuisia <3
Mä pidän kyllä siitä pakkauksesta kovasti!


myymä ja pikkuveli 24+1

 

Kiitos kaikille onnitteluista! :heart:

Mua harmittaa kun on luvannut plussakelejä nyt, en tahdo luopua tuosta lumesta enää.. murr! Suunniteltiin miehen kans, jos mentäis kelkkailemaan tai jotain muuta kivaa, mutta jos sataa vettä niin saattaapi jäädä väliin.

Vakuutuksesta sen verran että meillä mies on alusta saakka suorastaan vaatinut sitä vakuutusta joka otetaan ennen syntymää, eli sehän meille sit tulis ja täytyis vissiin aika pikaisesti olla jo varaamassakin. Viikon päästähän siihen laskettuun aikaan on enää tasan 3kk..

Niinu & itiö 26+1

 

Heip!

Vakuutusta ei meinata ottaa. Ei ollut esikoisellakan eikä olisi kyllä ollut tarpeenkaan. Ne pakolliset flunssat ja korvatulehdukset voidaan hoidella kunnallisellakin puolella.

Synnytystä en ensimmäisen kohdalla pelännyt, jännitin vain. Synnytys olikin sitten sitä sorttia että kammot jäi ja näin kauan meni (11v.) ennen kuin uskalsin ajatella uudelleen synnyttämistä. Nyt pystyn jo katsomaan televisiosta muiden synnytyksiä ahdistumatta siitä ja uskoisin, että selviän tästä ihan hyvin. Menen loppuraskaudesta synnytystapa-arvioon, katsotaan minkä kokoinen on tulossa. Tosin kävin siinä arviossa esikoisestakin ja siinä arvio heitti melkoisesti todellista painosta (3500g -> 4140g). Lapsi vedettiin lopulta pihalle imukupilla 1h 40 min. kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen...ei paljoa nauratttanut...Että juu, hieman jännittää ja pelottaakin mutta kestettävä se on. Onneksi kivut loppuvat heti kun vauva on pihalla. Kipuja enemmän pelkään kuitenkin komplikaatioita, jotka vaikuttaisivat vauvan terveyteen (hartiadystokia, hapenpuute jne.).

Hyvää viikonloppua kaikille!

ärrieri + Vilma 23+5

 

Lukaisin aamulla pikaisesti viestit, yritän nyt muistella mistä oli puhetta...

Synnytyspeloista tai -jännityksistä: Itse aina väitän itselleni olevani hyvin kipuherkkä, mutta yllätän itseni sitten kestämällä kaikenlaista. Eli pelko on puhtaasti etukäteen jännittämistä oletetusti kivuliaista tilanteista. Tämän kun olen ymmärtänyt, niin synnytys ei varsinaisesti pelota eikä isommin jännitäkkään. Tiedän mitä kaikkea voi tapahtua, mutta en stressaa siitä. Jos jotain on tapahtuvaksi, en siihen etukäteen stressaamalla voi vaikuttaa. Miksi siis stressata? Tämän oivalsin, kun pelkäsin tämänkin raskauden alussa taas uutta keskenmenoa.
Oliko tuossa mitään järkeä?

Sf-mittaus; juu, mittaustulos kyllä riippuu kovasti mittaajasta. Ei siitä kannata suuremmin stressata. Tärkeintä siinä on se jatkuvuus, eli sama ihminen mittaa aina sen mitan. Se ei ikävä kyllä ole aina mahdollista. Joten, ei stressiä.

 

Synnytyspelosta: En pelännyt esikoisen kanssa synnytystä ja pelko olisi ollut omalla kohdalla myös turha. Kaikki meni niin loistavasti kuin olla ja voi, eikä mitään pelkoja jäänyt.
Supistuskivut olivat tappavia mutta epiduraali oli taivas. Sain jopa nukuttua muutaman tunnin epiduraalin voimalla! Aamulla sitten heräsin ponnistamaan Väliliha leikattiin ja se on ainoa asia mikä mua pelottaa nyt tulevassa. Se ei siis sattunut, en edes huomannut mutta nyt kun tiedän miten se tapahtuu niin jotenkin pelottaa... outoa Noh, ehkä paikat antaa periksi paremmin viime kerrasta

myymä ja pikkuveli 24+1

 

Mulle just neuvolassa sanottiin että sf-mitta on vaan pakollinen paha eikä siihen oo mitään luottamista.. Ja se vielä että se niin kovasti riippuu mittaajasta mitä näyttää..

Me ei oteta vakuutusta. Oysiin pääsee aina jonon ohi pienen lapsen kanssa joten ei oo tarpeen. Esikoisellakaa ei ollu eikä ois tarvittukkaa. Eihän ne kunnallisella puolella hoitamatta jätä vaikka ei vakuutusta olekkaa ja maksukatot on olemassa ym.

Tuosta pelosta vielä että siinä synnytystilanteessa ei oikeastaan ehi pelätä mitään vaan sitä vaan tekee niinku käsketään

 

Zoe-F: mulla ainaki oli niin pätevät kätilöt että saatoin ihan täysin luottaa siihen mitä sanoivat. Esim. Ei sitä ite tiiä millon on paikat auki ja millon voi ponnistaa kun monella ponnistututtaa jo paljon liian aikasi. Ja toinen juttu oli kun lapsen sydänäänet vaihteli kovasti niin jos ois sanottu että leikataan niin en todellakaan ois laittanu vastaan jos se ois ollu lääkärin mielipide.

 

vakuutuksesta minäkin vielä jatkan. Pääseehän sinne julkiselle puolelle, lapsen kanssa vielä ehkä samana päivänä. Meillä vaan ei ole kovin hyviä kokemuksia. Ne kaksi kertaa kun ollaan poika viety terveyskeskukseen, niin molemmilla kerroilla ollaan lähdetty kotiin flunssadiagnoosin kanssa. Viikko siitä niin korvalääkäri on diagnosoinut pitkittyneen korvatulehduksen. Eli välttämättä yleislääkäri ei osaa katsoa esim. korvia kunnolla eikä niillä ole kunnon laitteita. Korvalääkärissähän ne käyttää sitä mikroskooppia (tai mikä ihme vehje se on jonka ne vetää katosta). Mulla ei ole kokemusta muista sairauksista, että miten paljon vakuutuksesta on hyötyä mut meidän pojalla tämä yhteensä 8 korvatulehduksen putki ja tuubitus on tullut yksityisellä maksamaan jo yli 2000 ? + lääkkeet päälle, itse ollaan näistä maksettu tasan 50 ? omavastuuta. Nyt lääkäri kirjoitti meille Kelaa varten todistuksen, jolla voidaan koittaa hakea sairaan lapsen hoitotukea. Ja tästä me ei siis itse osattu edes kysyä vaan viime jälkitarkastuksessa lääkäri oma-aloitteisesti antoi todistuksen.

 

Moi!

merkkaan vaan pikaseen mihin asti oon lukenut.

 

Vakuutuksesta Onhan se totta että julkisella puolella myös hoidetaan mutta siellä kun ei tunnu mikään toimivan. Meidän tytöllä oli ollut jo 5 korvatulehdusta putkeen kun kunta olisi vielä vaan jatkantu antibioottejen syöttämistä siinä missä yksityinen sanoi, että olisi pitänyt putkittaa jo aikaa sitten! Ja kun yksityisellä sitten putkitettiin ja leikattiin kitarisat niin siihen loppui korvatulehdukset..
Mä kumarran niin yksityisen puolesta! Joten vakuutukset kunniaan täältä puolelta!

Ollaan tässä just mun vanhemmila käymässä ja odotellaan miestä tontilta...

myymä ja pikkuveli 24+1

 

Onnea, onnea Niinu! :flower: Mullakin pamahti just mieleen että vietetään miehen kanssa muutama viikko vauvan syntymän jälkeen 2-vuotishääpäivää! MIHIN SE AIKA MENEE? Maanantaina alkaa joulukuu ja just vasta oli kesä ja tieto pienestä salaisuudesta mun masussa oli vasta saavuttanut meidät... Ja pian sitä ollaan tositoimissa! Otettaisiinko muuten veikkaus, että kuinka moni ketjusta synnyttää tarkalleen laskettuna aikana? Olis jotain tekemistä kun porukka alkaa poksahdella jo helmikuussa (toivottavasti ei sen aiemmin!) ja osalle menee odotus huhtikuun puolelle.

Pöttis en huolestuis kauheesti tuosta sf-mitasta, mulla ainakin on heitellyt se mittaajan mukaan ja mittaustulokseenhan voi vaikuttaa vaikka kuinka monta asiaa. Koko mittaushan on kertakaikkisen epätarkka, käsikopelolla tunnustelemalla ei VOI saada luotettavaa tulosta, ei mitenkään. Mä en itse asiassa edes ymmärrä koko sf-mittauksen ideaa.

Synnytys ei omalta osaltani pelota, mielessä se on toki koko ajan. Mua pelottaa enemmänkin raskausmyrkytyksen yms. mahdollisuus sekä se, että vauvalle tapahtuu jotain synnytyksessä. Kyllä se synnytys varmasti sattuu, mutta meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus ensiluokkaiseen hoitoon ja kivunlievitykseen, toisin kuin miljoonilla muilla naisilla ympäri maailmaa.

upupa ja Multeri 25+4

 

Oma kommenttini synnytykseen, ekaa en pelännyt/jännittänyt ja se sujuikin loistavasti ilokaasun voimalla. Toivoisin vaan että tällä kertaa synnytys olisi ohi hieman nopeammin, kun esikon synnytys kesti liki 17 tuntia...

Tänään on miehen liiton pikkujoulut ja minä lähden mukaan. Mennään syömään ja varmaan aika pian tullaan kotiin, saas nähdä. Ei oikein täysin kiinnosta tuo baareissa heiluminen,kun esikkoa odotin niin kävin kerran ja se oli ihan kauheeta kun ne känniset törmäilee. Onneksi silloinkaan ei enää saanut polttaa sisällä. Neidin kummitäti tulee lapsenlikaksi,saas nähdä kuinka käy kun kummilla ei oikein oo kokemusta tuollaisista pienistä muksuista.

Nyt kampaajalle :wave:

chromo 23+6

 

Zoe mä harrastin tuota sanomalehtipussien askartelua kans kun asuttiin kerrostalossa jossa biojätekeräys! =) Nyt ei ole kuin sekajäteroskis, mutta sanomalehdet menee takansytykkeiksi (meillä on kaksi pönttöuunia ja yksi varaava takka.)
chromo Mä olen ollut raskausaikana useampaan otteeseen baarissa, mutten ole kertaakaan jaksanut olla siellä kahta tuntia kauempaa. Ei vain illalla enää jaksa seistä ja tanssia ja varoa känniläisiä. Onneksi mieskään ei ole mikään baarikärpänen.

Menenpä ripustamaan pyykit ja kokkaamaan lohikiusausta

upupa ja Multeri 25+5

 

mie kävin esikon aikana muutaman kerran baareissa tanssahtelemassa, mut en tän raskauden aikana. ei pahemmin kiinnosta. Jännä miten elämän arvot muuttuukin ekan lapsen jälkeen. :heart:

 

Zoe-F, tuolla dementialla on tapana vaan pahentua ja pahimmillaan se on sitten vauva on syntynyt. Mä oon "hukannut" lasten syntymän jälkeen laskuja yms.... sitten tulee karhulaskuja ja olen että oonkohan edes nähnyt tätä.... .
Ei tänne tämän kummempaa, masua kasvatellaan ja närästyksen kanssa yritetään pärjätä edelleen.

Muija ja kevätmyrsky

 

Ehtoota mamat!

zoe-f: Kuulostaa niin tutulta tuommoinen lahopää meininki, täällä kans toinen tohelo! Mun tapana on hävittää puhelin lähes joka ilta (roudaan sen aina ennen nukkumaan menoa jonnekin enkä sit enää muista minne olen sen laittanut, sit se löytyy jostain tyyliin siivouskomerosta tai vaatekaapista vaatteiden alta.. Yep, that`s me! )

Mie sitten otin ja tilasin kans nuo pesupähkinät ja tahrasuolaa. Toivotaan että ovat hyvät käytössä, minulle iso plussa on se että noilla voi pestä vauva-pyykit myös, ja on paljon halvempaa kuin ostaa jotain kallista mini riskiä tai lv:tä..

Synnytys ei varsinaisesti pelota, jännittää toki. Välillä paljonkin kun ei oikein tiedä mistään mitään mutta luo omassa päässään jotain kauhukuvia.
Mulla vaihtelee sillain et toisena päivänä oisin vaikka heti valmis lähtemään synnärille ja seuraavana taas masentaa jos ajatus synnytyksestä putkahtaa mieleen. Oon nähny jo tosi monesti untakin synnttämisestä nyt raskauden aikana, sekin kertonee siitä että asiaa tulee mietiskeltyä.. Ehkä ihan hyvä niin.

Me ollaan aika varmoja, että käydään vielä yhdessä ultrassa ennen "lopputarkastusta". Mies ei päässyt mukaan silloin rakenneultraan, niin osaksi sen takia, lisäksi haluttais kysyä sukupuolta ja vauvan kasvutahtia. Suunnittelin että jos tässä kuukauden sisään pääsis, ollaan jopa mietitty sitä 4d ultraakin vahvana vaihtoehtona.

Ei muuta tällä erää, tää mami lähtee tänään illastamaan miehensä kanssa ja sen jälkeen käydään parilla drinksulla (minä tietenkin alkoholittomalla linjalla.

Niinu & itiö 26+2

 

Sateista iltaa kaikille!

Tasaiseen tahtiin tassa mennaan eteenpain, olo jatkuu aika hyvana. Ma oon kanssa alkanut miettia, etta viitsiiko sita menna siihen 4D- hen vaikka alkujaan niin halusin. Nyt pitais kohta alkaa varailemaan aikaa, jos siihen aikoo ennen joulua!

Eniten haluaisin menna siihen siksi, etta esikkokin paasisi enemman mukaan tahan odotukseen... Han on niin innoissaan, etta varmaan nauttisi ultrasta paljon... Tietysti se olisi itsellekin ihana, mutta mietityttaa se, etta meneeko rahat vahan turhaan... No mietiskellaan viela...

Illallista pitaisi alkaa kokkailemaan ja vahan imuroidakin, mielellani tassa vahan kuitenkin istuskelisin...

No, ehka sitten takaisin vahan myohemmin!

Latte :wave:

 

Ai niin, taidan olla jo yli 24 viikkoa??! Mulla menee aina laskut sekaisin... ei tassa ehdi edes olla raskaana

LAtte :wave:

 

Mulla tulee sanasta synnytys mieleen vaan se sairaalassaoloaika kun saa tulpat korvissa vaan NUKKUA jos tahtoo

Zoe-F: Juu eihän ne jää kun keinothan ne on ennen vanhaanki ollu ne vauvat sieltä ulos saada ku ei oo leikattu.. Ei siitä sen enempää.. Luotan kroppaani, mutta joskus luonto ei oo kaikkea suunnitellu ihan fiksusti ja sillon tarvitaan ammattilaisia avuksi.

Eeeva ja Äppä 26+2

 

Iltaa!

Upupan veikkausgalluppiin ennustan et meistä maalismasuista laskettuna päivänä synnyttää ... ööö... veikataan vaikka 5 mammaa. Itse oon ihan varma et huhtikuun puolelle menee mun synnytys... joten mä en todennäköisesti lukeudu tuohon laskettuna päivänä synnyttäjiin.

Oltiin miehen kans päivä raksalla ja nyt on ihan naatti olo. On se rankaa tuo rakentaminen, ja vielä kun kaikki homma on vielä aika "näkymätöntä", niin ei näe tehtyä työtä... Sitten on ihanaa kun pääsee tekee sisäpintoja ja näkee työnsä jäljen, niin on semmoinen tunne et on oikeesti tehnyt jotain.

marza ja masuvauva (joka on edelleen ilman työnimeä...) 23+6

 

Iltoja.

Aamu ei oikein ollut miellyttävä. Nimittäin valkovuodon seassa oli parin tipan verran vanhaa(?) verta. Soitettiin hysteerisenä anopille joka rauhoitteli että ei se välttämättä vakavaa ole, mutta pyysi seuraamaan jos tulee lisää. Iltaa kohden ei tullut sitten enää mitään. Eli säikähdyksellä selvittiin. Kipuja kun ei ole ollenkaan. Vauva potkii edelleen ahkerasti. :heart:

Huhhuh, päästiin tuosta vanhasta sohvasta eroon ja keittiön sisustus liki valmis. Mies laittoi sievän tähden ikkunalle. On niin nättiä tuolla että aijai. On niin onnellinen olo kun ei ole mitään hätää ja voin ottaa rennosti. :heart:

Ei ole vieläkään tullut äp.

Mömmis ja potkija 24+0