Pitkästä aikaa minullakin on aikaa pikaisesti käydä täällä mutka. Kyllä se vauva pistää oikeasti arjen rutiinit niin uusiksi, ettei koneella oloon ole enää juuri aikaa. Vaikka tyttö nukkuu paljon, on tekemistä aina niin paljon (tai sitten pitää nukkua itsekin), ettei ehdi koneelle.
Pikkuneiti kasvaa hurjaa vauhtia, ainakin omaan silmään näyttää siltä. Oma olo on vielä niin ja näin. Minähän menetin verta aika paljon (hb sairaalassa 81) ja sain pari pussia verta. Samoin mulle tehtiin iso episiotomia (5cm pitkä, 3cm syvä ) ja repesin lisäksi 2. asteen repeytymän emättimen puolelle. Tikkejä ommeltiin 15 min ajan kolmeen kerrokseen.
Synnytys alkoi siis käynnistyksellä raskausmyrkytyksen vuoksi viikolla 39+2. Ekana päivänä sain 3 tablettia: supistuksia tuli paljon, mutta ei käynnistynyt. Toisena päivänä otin ekan tabletin klo 10. Vähän ennen klo 14 lapsivedet menivät. Olin siinä vaiheessa auki n. 3cm ja kanavaa oli jäljellä puoli senttiä.
Synnytyssalissa hengittelin antaumuksella ilokaasua pari tuntia, kunnes pyysin epiduraalia. Sitä jouduin odottelemaan puoli kuuteen. Oli "mahtavaa" kärsiä 80%:n supistuksista ilman mitään kivunlievitystä! Supistukset lisäksi tulivat n. 2 min välein todella rajuina, kuten on ilmeisesti tapana, kun käynnistetään. No, epiduraalin jälkeen olo oli kuin taivaassa: en tuntenut kipua lainkaan.
Olin täysin auki n. klo 21. Puoli ysin maissa epiduraali otettiinkin jo pois päältä. Sen jälkeen alkoi täysi helvetti suoraan sanoen.. Ponnistusvaihe ja kivut olivat aivan kauheita!!!
Ponnistusvaihe oli pitkä ja hankala: vauva ei meinannut mahtua ulos ja jäi kiinni mm. päästä ja vyötäröstä sekä kohdunsuulle että emättimen suulle. Lopuksi lääkäri odotti oven takana imukupin kanssa, kun pää oli jo ulkona, mutta vyötärö oli jumissa kohdunsuulla. Vauvan sydänäänet heikkenivät, minut pakotettiin ponnistamaan vaikkei supistusta ollut, toinen kätilö työnsi vauvaa pepusta ulos ja lopulta onnistuin. Olihan se tunne sitten mahtava, kun sain vauvan rinnalleni, mutta olin ihan tajun menettämisen rajoilla, joten en voinut kauaa pitää vauvaa rinnallani. Vauva syntyi klo 23:18.
Olin tosi, tosi kipeä. Lisäksi kotiin päästyäni haava tulehtui, osa tikeistä aukesi ja mä jouduin antibioottikuurille. Nyt on viimeinen päivä kuuria menossa ja pystyn ekaa kertaa istumaan joten kuten 2,5 viikkoon. Minulle jäi aikamoiset kauhukuvat synnytyksestä, tai pikemminkin ponnistuksesta, mutta pääasia kuitenkin, että vauva on terve! Jatkossa harkitsen kyllä vakavasti sektiota, kun ahtaus oli oikeasti suuri ongelma.
Ai niin, valitin aikoinaan hurjasta turvotuksesta ja painonnoususta raskauden loppupuolella. Myrkytyksestä johtuvaa turvotusta se sitten olikin: paino putosi ekan 1,5 vk:n aikana 15 kiloa ja enää on 2kg jäljellä lähtöpainosta!!!
Nyt taas vauva kutsuu, joten jatkan matkaa.. Hyvää odotusaikaa kaikille ja onnea vauvaantuneille! Ja osanottoni Kiisumirrille. :hug: