Onnea kaikille vauvautuneille!!!! :heart: :heart: :heart: Täällä tosiaan kärvistelty 39asteen kuumeessa kolme päivää,pikkuhiljaa helpottaa. OIkea rintaki meni ihan läikykkääksi mutta haudoin kauratyynyllä pari päivää eikä vaivaa onneksi enää. Jospa minäki tähän jotakin synnytystarinan tapasta laitan:
Eli 20.10 illalla mulla oli jo jotenkin outo olo,sitten yötä vasten alkoi vetämään "suonta" sisäreisistä,mutta loppui kuitenki aikanaan. Sunnuntaina 21.10 alkoi sitten supistelemaan puolilta päivin,niitä tuli säännöllisesti koko ajan mutta väli oli se 20-30minuuttia. Mulla siis supistukset tuntui eniten reisissä!!!! Se niinku löi aina ulkoreisiin ja tietysti mahassakin tuntui mutta enemmänki vaan se kovettuminen ja pieni jomotus.
Iltaa kohden supistukset pikkuhiljaa tiheni,käytiin miehen kans yhdeksän aikaan saunassa ja sen jälkeen niitä alkoikin tulla alle 10minuutin välein. Pikkusen hikeä pukkas mutta ei ollu kuitenkaan kovin kipeitä. Siinä sitten kärvistelin telkkarin ääressä aina yö yhteen asti,katoin sitä pokeriohjelmaa.Välillä käveleskin ja seurasin kellosta,niitä tuli jo noin 5minuutin välein,mutta ei edelleenkään hirmu kipeitä. Sanoin kumminkin miehellä että lähetääs kattoon tilanne.
Laitoksella olin käyrillä ja supistuksia näytti tulevan 7minuutin välein,hyvin pystyin kölimään,tosin pikkusen laitoin tuskan ilmeitä peliin että kätilö otti tosissaan
En siis ollut edelleenkään auki kuin sormelle,mutta kanava oli hävinnyt. Kätilö päätti tyhjentää suolen ja laittoi meidät lepohuoneeseen että saadaan nukuttua. Ei keritty kauan lepäillä ku meni lapsiveet ja siitä alkokin ne KUNNON supistukset!!! kello oli tuolloin 03.40,sitten siirryttiin saliin ja minä lilluin ammeessa ehkä tunteroisen. Sitten käyrille ja ilokaasun voimalla aamu 9 asti. Olin tuolloin 5senttiä auki. Kampesin itteni keinutuolista sängylle ja pyysin epiduraalin,supistukset tuli niin tiheään etten enää pysynyt ilokaasun kans matkassa. Onneksi lekuri tuli samantien ja tuikkas aineet suoneen,aivan mahtava helpotus!!!
:saint:
Siinä sitten huilasin kello 12 asti,jossain välissä joutuivat vauhdittamaan hommaa oksitosiinillä kun supistukset tuli niin harvoin. Jouduin makaamaan koko ajan vasemmalla kyljellä koska vauvan sydänäänet heikkeni aina asentoa vaihtaessa.Tästä syystä vasen puoli oli aivan tunnoton ponnistusvaiheessa :| Mulla siis ponnistutti hirveästi kahestatoista lähtien,kuitenkin olin täysin auki joskus klo 13 ja siinä muutamia harjotuslykkäyksiä ennen tositoimia. Välillä tuntui että usko loppuu kun en saanu päätä tulemaan. Kätilö oli leikkaamassa jo välilihaa mutta mä laitoin jalat yhteen enkä antanu lupaa
kerkis kumminki puuduttaa sen mikä ihan hyvä,en missään välissä tuntenu kipua ponnistaessa. Sitten se vaan jotenki luiskahti sieltä,kello oli 14.02.
Poika oli ihan veltto ja sininen,oli reppana tehny hätäkakat ja vielä nielly lapsivettä,joten sitä imettiin pois,silti itku oli aika surkeaa kuultavaa,sain pitää häntä hetkisen rinnalla mutta sitten sitä vietiin lastenlääkärin luo ja teholle.Jaakko lähti matkaan.
Aika ikävä oli tuo loppu synnytyksessä kun yksin jouduin jäämään saliin enkä tienny yhtään mikä pojalla oli hätänä :'( Onneksi kyseessä oli siis vain ilmarinta ja toipui nopeasti =)
Kuitenkin kaikinpuolin jäi oikeen hyvä mieli synnytyksestä,mulle sopi hyvin tuommonen hidas avautumisvaihe,keho kerkes tottua kipuun ja itekkin pysyi menossa mukana
Poika on kyllä niiin ihana :heart:
Diipeli ja poikani kippuravarvas 1vk5päivää