25.10 syntyi meille ihanainen prinsessan alku. Paino 3495 g ja pituutta 49 cm.
Tarinointi aiheesta;
Verenpaineiden vuoksi käynnistykseen lähdin aamulla 24 päivä. Sain puolen päivän aikaan puolikkaan tabletin, joka sai vedet menemään kuuden aikaan illalla. Supistuksia vaan ei kuulunut. Kätilö varoitteli, että jos toisen puolikkaan vielä samalle illalle otan, niin voi tulla aika tuskaista. Odottelin puolitoista tuntia ja kun mittän ei vieläkään kuulunut, niin nappasin toisen puolikkaan.
Klo 21 alkoivat supparit sitten tehdä tuloaan ja tämän kauden ensimmäisestä katsomastani BB jaksosta en sitten enää mitään muistakkaan. Oli sen verran jo tuskia. Puolen yön aikaan vielä tajusin miettiä, että missäköhän vaiheessa hälyytän miehen paikalle ettei tule liian pitkää odottelua esikoisen ollessa kotona. Toki minun isä oli valmiudessa koko ajan, mutta en halunnut "häiritä" ketään... 2 aikaan yöllä olin jo niin tuskissani että tajusin aina valittavani isoon ääneen supistusten tullessa ja jossain vaiheessa jo huusin, ja ei enää paljoa kiinnostanut edes viereisen huoneen asukkaiden viihtyvyys.
Kuudesta asti olin vaan maannut sängyssä vauvan kiinnittömättömyyden vuoksi ja silloin kahdelta pyysin sitten lupaa päästä edes suihkuun lämpimän veden alle. Lupa irtosi kun en ollut vieläkään kun 1 sormelle auki ja kanavat jäljellä, joten suihkuun menin n. puoli 3 yöllä. Samalla sain jonkun kipupiikin kankkuun, josta ei kylläkään ollut mitään apua.
Sitten onkin mystinen aikakatkos -suihkusta olen tullut vähää vaille 5!!! Muistan vain, että jossain vaiheessa alkoi työnnätyttämään aivan hirveästi ja mulle iski paniikki, että sieltä suihkusta täytyy päästä pois. Tuuperruin lattiallekkin, mutta silti vaan suomalaisella sisulla ja "en halua vaivata ketään"-asenteella olen siletä omin voimin pois päässyt. Olishan siellä toki se häly-nappula ollut...
Raahauduin kansliaan kätilön puheille ja sain raakuttua, että työnnätyttää. Kätilö hymyili hivenen huvittuneena ja tuumi että katsotaan nyt sitten. Sain vaivoin mentyä pitkälleen sänkyyn (huutojen kera) ja kätilön hymykin hyytyi. Olin melkein kokonaan auki. Kätilö vaan kysäisi, että pitikös sulla jonkun tulla synnytykseen mukaan, että nyt olis hyvä aika soittaa ja pyytää tulemaan suoraan saliin. Työtä käskettyä ja 05.04 pikainen soitto miehelle.
Kätilö käytännössä repi "osastomekon" pois päältäni, puki salikaavun päälle ja avusti pyörätuoliin. Matkalla saliin iski taas järjetön työnnätys. Hissi oli tietysti pohjakerroksessa ja viimeisten liukuovien kohdalla alkoi tuntua, että annan periksi. Kätilö vaan hoki, että pidättele, pidättele
Saliin päästiin ja kaikkiaan kolme kätilöä tarvittin irroittamaan minut siitä tuolista ja siirtämään sänkyyn. Muistan vielä kun kysyin että ehdinkö saamaan epiduraalin, tai edes spinaalin, mutt avastausta ei kuulunut. Samassa iski kaamea työntämisen pakko. Kätilö repi mun kivusta kankeina olevia jalkoja erilleen toisistaan ja heti sen tehtyään käski työntämään. Työnsin kerran -tuli pää, työnsin toisen kerran heti perään -tuli loputkin tylleröstä. Sillä hetkellä kun häntä laskettiin rintojeni päälle, ovi avautui ja mieheni astui huoneeseen. Arvatkaa ottaako nyt aivoon kun hän luonnehtii syynnytystäni nopeaksi ja helpoksi :kieh: Syntymisajaksi kellotettiin 05.20.
Että semmonen luomusynnytys tuli sitten koettua. Toiveenahan mulla esitietolomakkeessa luki, että en halua sänkyyn, eli pystysynnytys, ja haluan ainakin epiduraalin. Ei sitten kumpaakaan. Sängyn päätyä ei edes ehditty nostaa istuvaan asentoon...
Mutta oli se sen kaiken arvoista. Tulla miehen olalla röyhtäystä hakemassa on maailman suloisin pikkutyttö :heart:
Mammoliino ja rinsessa 4 pvää
