**LOKAMASUT LOKAKUUSSA VOL 2!!!***********

hiljaista on palstalla jos vertaa parinviikon takaiseen. taitaa kohta kaikki olla synnyttäneitä. paitsi me muutama jotka vielä täällä roikutaan.. :(

tänään ois se vyöhyketerapia.saa nyt nähdä saako se mitään aikaan.mut onpahan sitten edes koitettu sitä. parina yönä on vähän supistanut,mut ei niin kovin kummoisesti,että olisi ees viittiny alkaa kellottaa.
yöunet alkaa olla ihan olemattomat.jatkuvasti herää. ja sit ei saa unta.
aika tympääntynyt ja masentunut olo kun mitään ei tapahdu.
ja vasta 2 päivää ylilasketunajan mennyt..

onnittelut uusille vauvautuneille :flower: :flower:
 
Onnea taas uusille vauvoille ja vanhemmille!!

Marzyciel Meillä meni niin, että vauva vietiin aika pian syntymän jälkeen teholle käymään. Iskä lähti siinä vaiheessa kotiin nukkuun ja minä otin torkut kans. Mut ommeltiin leikkaussalissa spinaalipuudutuksessa, kun oli vähän enemmän repeemää. Vauva pääsi ennen leikkuriin vientiä takas mun luo, ja sieltä vietiin osastolle. Itse pääsin kolmen tunnin päästä vasta takas osastolle ja sain vauvan sitten taas viereeni. Jos vauva olis syntynyt päivällä, olis iskä varmaan jäänyt pidemmäksi aikaa sairaalaan. Mutta oli sitten aamusta esikon haku mummolasta ja meni iltavuoroon töihin.

Jaksamisia teille, jotka menette jo yliaikaa, kyllä ne vauvat sieltä masusta pois pian tulee :)
 
täällä alkaa tulla epätoivo. olen jo todella luullut monta kertaa synnytyksen alkanee. viime yönä valvoin kipeiden supistusten kanssa. Mut ei tästä oikeesti tuu mitään. En jaksas enää odottaa. Mut en keksi mitä ihmettä vielä tässä voi keksiä että edesauttas synnytyksen alkua. Että ymmärrän täysin vielä pidemmällä olevia..

41+1
 
Voi jestas meidän ikuisten odottajien joukkoa:( Alkaa tosiaan rasittaa ja kyselyitäkin jo tulee, että "etkö sä VIELÄ oo menny synnyttämään! Koitas nyt mennä!" Juu menisin jos ois ees pientä merkkiä sinne suuntaan! Ei edes kivuliaista suppareista oo tietookaan!!! Mulla laskettu aika maanantaina, joten äärimmäiset sympatiat teille, joilla on jo menossa viikko pari yliaikaa!!! Toivotaan, että käynnistävät sit pian jos ei muuten ala tapahtua!

Viikonloppuja!

LaSposa & Nyytti rv 39+4 :heart: (sekä järkyt pukamat :ashamed: )
 
Tulin kurkkamaan teijen kuulumisia ja oottelen niitä uusia vauvauutisia. Yrittäkää jaksaa ja toivotaan että mahdollisimman moni pääsisi viimeistään nyt viikonloppuna nyytin hakureissulle :hug:

tuutilulla ja Kiia-neiti (huomenna jo 4 viikkoa) :heart:
 
TYTTÖVAUVA SYNTYI TIISTAINA 23.10 KLO 23.12!!!

painoa pikkuneidillä on 4040g ja pituutta 52cm (rv41+0), itse olin varma että poikaa odotan mutta niin vaan kävi miehen ennustus toteen ja tyttöhän sieltä sitten vihdoin tupsahti. tänään kotiuduttiin ja ihana kyllä olla omassa rauhassa, en ole nukkunut juurikaan lähes viikkoon, pari yötä ennen synnytystä valvoin suppareitten kanssa ja sitten synnytyksen jälkeen osastolla en oikein osannut nukkua kun joka puolella vaan kuuluu vauvan itkua ja omakin on aika vaativaa sorttia... :heart:

itse synnytyksestä on vähän monenlaisia tunteita, mitenkään helpolla en päässyt ja itse synnytyssalissa aikaa vietimme kaikkiaan n.20h! eli pari yötä kärvistelin tuota ennen kotona kipeiden mutta ei tarpeeksi tiheiden suppareitten kanssa. kun toinen valvottu yö putkeen oli menossa herätin miehen puoli 3 ja sanoin etten voi olla enää kotona, mennään ainakin käymään synnärillä vaikka sitten lähettävätkin takaisin kotiin. supistuksen oli käyrillä jo kovia mutta avautuminen oli lähes olematonta :eek: vauvan sydänäänet olivat tosi korkeat johtuen varmaan mun omasta stressistä. päästiin synnytyssaliin suoraan käyrille tarkkailtavaks kun oli hiljainen yö laitoksella menossa. salissa oli helpottavaa istua kiikkutuolissa keinuttelemassa ja jossain välissä sain ilokaasun avuks....oi sitä helpotusta! olo oli väsynyt ja kaasusta pöhnänen mutta kivulta lähti pahin terä pois. seuraava päivä valkeni, ja jatkui iltapäivään, minä edelleen kärvistelen tihenevien suppareitten kanssa mutta avautuminen ei vain lähde käyntiin, vauvan sydänäänet onneksi ok. pitkään arvottiin että menenkö osastolle vai mitäs tässä tehdään, mutta olo oli jo niin tuskanen ettei voinut ajatellakaan enää salista poislähtöä, tässä vaiheessa alkoi itselle paniikki tulla, pelkäsin että lähettävät kotiin tai sinne vuodeosastolle, itkukin tuli jota kätilö sitten rauhotteli. lääkäri kokeilii kohdunsuuta, mitään ei tapahdu mutta olin jo niin kipeä että päätettiin laittaa epiduraali ja alkaa availemaan kohdunsuuta lääkkeellisesti. tästä eteenpäin n.2h mulla on todella hatarat muistikuvat, olo oli painajaismainen olin niiiiiiin kipeä, en pystynyt maata paikallaan mutta varmaan 1-2h ennen epparia pitivät mua väkisin sängyssä maaten kun laittoivat vauvan päähän pinnejä, mulle jotain kipupumppua, akunastoja ympäri kehoa ja valmistelivat itse puudutusta varten...mulle olis saanu vaikka iskeä puukon selkään enkä varmaan olis tajunnu mitään, olin jo kivusta niin sekasin ja huusin aina supparin tullessa että haluan ylös ja kätilöt piti vastaan ja paineli akupisteitä ja käski rentoutua. välillä luulin oikeasti että taju lähtee ja mies raukkakin ihan huolissaan mutta jotenkin sitä selvis. vihdoin saatiin anestesialääkäri paikalle jolle myös kiroilin ja huusin että iske jo se piikki sinne selkään!!! :kieh: puudutuksen alettua vaikuttaa olo oli niiiiiin helpottunu et ei ikinä ennen! tämä laitettiin mulle pumppuna eli sitä voitiin aina lisätä tarpeen mukaan ja luvattiinkin pitää päällä aina ponnistamiseen asti.
kohdunsuuta alettiin avata lääkkeellisesti, mutta sekään ei näyttänyt tehoavan. lääkäri tuli puhumaan meille että varaudutaan sektioon, homma ei vaan etene ja vauvan sydänäänetkin vois olla paremmat. mies oli helpottunut sektiopäätöksestä, ei halunnut nähdä enempää mun kärsivän. kuitenkin yllättäen viimesellä tarkastuksella ennen sektion lopullista päätöstä olinkin 8cm auki ja sain luvan alkaa ponnistelemaan hiljalleen epiduraalin kanssa. mies oli vähän peloissaan että alkaako sama tuska ja kipu uudestaan mutta epparin kanssa mentiin aina loppuun saakka ja tosi helppo ponnistusvaihe oli, n40min, mitään kipua en tuntenut mutta väliliha leikattiin että nyt kyllä tikkejä kiristää :whistle:
sieltä se pikkunen sitten vihdoin syntyi :heart: suihkussa kaiken jälkeen alkoi vielä verta lorisemaan ja silmissä pimeni, mies ja kaksi kätilö kantoi mut takasin sänkyyn, kaikkiaan arvioitiin että kohdusta vuosi lattialle n800mg ja nyt hemppa vain 97 eli vähän on heikko olo.

kaikkiaan synnytyksestä on vähän sekavat muistot, osa hyviä, osa ei niin hyviä, mutta kyllä tuo lapsi on vaan kaiken arvonen! :heart:
niin ja aguanastatkin mulle jossain vaiheessa laitettiin,oli aikas vinhan tuntosta, miehellä vieläkin kynnenjälet kädessä muistona :LOL:

varmaan tosi sekava tuo mun sepostus synnytyksen kulusta, mutta niin se on vähän mun päässäkin.

nyt takaisin vauvanhoitopuuhiin! :D

tsemppiä kaikille jotka vielä odottavat synnyttämään pääsyä, enää ei ole pitkä matka edessä! :hug:

t.tiipii rv0+0 ja pikku-maatuska :heart:
 
Onnea tiipii pienestä tytöstä :) ja vielä kerran täytyy onnitella muitakin vauvansa saaneita! :flower: :flower:

Mä olin eilen äippäpolilla neuvolan lähetteellä ja lääkäri sit ronkki paikkoja niin et eilen ja tänään on ollu kyl erittäin kipeän tuntunen tuolta alhaalta ja nivusetkin :/ Sunnuntaina olis seuraava käynti kun viikkoja on 41+5 ja mietin tässä että kehtaanko ruinata että käynnistäisivät? On oikeasti todella hankala hoitaa 3,5-vuotiasta reumalasta näiden nivuskipujen kanssa, kun pitää olla jatkuvasti pukemassa sisäkenkiä ja laittelemassa lastoja ja jumppaamassa poikaa, lisäks vielä tuo lappuhoito ja kaikki |O Tympäsee kun jokaiseen askareeseen täällä kotona tarvitaan ihan hirveästi voimia jaksaa ja yhden homman jälkeen tuntuu että vois tunnin lehvähtää.. ja pojan sairaalareissukin lähenee, 14.11. pitäis mennä sairaalaan ja vauva on aika pieni.. :/ Sais jo syntyä siis tämä pikkunen, että ehtisi edes vähän kasvaa ennen tuota sairaalareissua tai sitten täytyy vaan toivoa että mies onnistuu pääsemään sairaalaan pojan kanssa jotta minä voin jäähä vauvan kans kotiin.
 
lhs
Onnittelut kaikille uusille vauvan saaneille :flower: :flower: :heart:

Ja kaikki sympatiat ja jaksamiset teille, jotka vielä kärvistelette kotosalla, hyvin on tuoreessa muistissa se olo, ettei se ikinä synny..Koittakaahan jaksella! Minullahan on kaikki kolme mennyt yli, ja reilusti..

Täällä vauva arki on mennyt hyvin, tyttö on rauhallinen, kova syömään ja nukkuu onnellisena pitkiä pätkiä. Rinnat on vaan tosi hellänä, maitoa tulee niin paljon, ettei meidän pikku kirppunen jaksa millään sitä kaikkea syödä, niinpä rinnat onkin kokoajan täydet ja vähän ikävän tuntoiset.
Minä en malta kauan olla vauvasta "erossa"(Joka tarkoittaa siis sitä, että vauva nukkuisi sylin sijaan sängyssä..), vaan pitää saada taas pitää sylissä lähes jatkuvasti, tässä tuhisee nytkin rinnan päällä, nukkuu siinä niin onnellisena, ja minä saan nuuhkia vauvan tuoksua, olenkohan minä ihan höperö :p

lhs ja pieni aarre 5vrk :heart: :heart:
 
Tiipiille onnea ja jaksuja toipumiseen rankan synnytyksen jälkeen!

Näin iltaisin aina tuntuu, että jospa sitä ensi yönä itsekin pääsis lähtemään, kun vauva niin kovasti puskee alaspäin ja supistuksiakin tulee. Mutta enpä ole vieläkään päässyt.

Tosi hiljanen palsta, eikö meistä lopuista ole tänne kirjoittelemaan...?! Alkaahan nuo sanatkin olla vähissä, kun samanlainen olotila jatkuu vain. Mutta silti yllättävän virkku olo ollut varsinkin aamupäivistä, illasta sitten tekee mieli olla vain paikoillaan ajattelematta ja tekemättä mitään.

Huomenna olis lastenkirppis, joten ei kai passaa vielä ens yönä lähteä! :) Vois käydä noille taaperoille ostamassa jotain, jos löytyy. Mies saa lähteä lasten kanssa mukaan, jos tarvii jotain kokeilla. Siinähän se aamupäivä sitten vierähtää, ei tarvi kotona mietiskellä. Vaikka en mä varmaan kärsimättömimmästä päästä odottava ole, vauvahan tulee maailmaan sitten kun se on valmis siihen, hyvä niin.

Öitä kaikille!
Lehdokki 40+2
 
Paljon onnea Tiipii! :flower:

Olis mukava nähdä kuva pikku rinsessasta jos vaan ehdit/haluat profiilia päivitellä.

Meillä mies palasi tänään isyyslomalta töihin. Niin se aika vaan menee.

Susa ja "Ukulele" 3vk
 
Eli poika syntyi 22.10 klo 14.02. Pituutta 51cm.painoa 3580g ja pipo 35cm. Synnytys oli helppo (ainakin näin jälkikäteen ajateltuna :LOL: ) Vaikka avautumisvaihe kestikin jotain 16 tuntia. Ponnistusta kesti 37minuuttia.

Ainut ikävä asia oli se,että pojan synnyttyä,hän ei kyennyt itse kunnolla hengittämään ja hänet kuskattiin kiireesti lasten teholle :'( Raskausaikana keuhkoihin oli jotenkin kehittynyt ns ilmatasku (ilmarinta) jonka takia pieni ei kyennyt kunnolla hlnkäsemään synnyttyä,lisäksi keuhkot olivat kosteat. Kaikeksi onneksi poika on sitkeä sissi ja toipui äärettömän nopeasti,vain vuorokausi teholla lisähappihoidossa ja sen jälkeen olimme vielä vuorokauden lasten klinikan puolella tarkkailussa ja sokeritipassa. Sen jälkeen pääsimme jo normiosastolle.Sairaalaöitä kertyi siis vain 4 :saint:

Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi tää raskaus oli täysiaikainen,poika oli muuten tosi virkeä ja söi alusta asti hyvin mikä joudutti toipumista. Voi sitä huolen ja tuskan määrää minkä jouduimme kärsimään kun ei vielä tiedetty mikä pikkumiehellä oli :'( :'( :'( Mutta nyt siis kaikki hyvin ja tämä äidin rakkauden tunne on niin järisyttävä että itkettää ja hymyilyttää yhtäaikaa :heart: Sairaalassa ollessa huomasin että saatoin pari tuntia vain katsoa poikaa kun tämä nukkui niin levollisesti =)

Mutta nyt taas haistelemaan tuota ihanaa vauvantuoksua ja tarkemman synnytystarinan kirjoittelen myöhemmin :wave: Niin ja onnea kaikille muillekkin vauvautuneille ja tsemppiä karvistelijöille!!!!!

Diipeli ja suppusuunöpönenä 5pv
 
Täällä on ooteltu supistuksia ja sitte ku niitä tulee ni voi prkl... sanoinki jo miehelle että seuraava sitten adoptoidaan. Saa nähdä mitä tästä tulee jos nämä jatkuu. Suppareita on tullu nyt puoltoista tuntia noin 5 min välein ja odotan loppuuko vai pitääkö tänä yönä lähteä laitokselle. Ei passaa kovin kauaa ootella ku on kuitenki tunnin ajomatka. Mutta viime yönä oli sama homma kunnes supistukset loppu. Nytkin odotan niiden loppuvan, ku oon jo niin monesti pettynyt. mies meni jo nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen, varmaan kohta pitää mennä herättään..

41+2
 
Mulla reilun tunnin ajan tullu kymmenen minsan välein kipeämpiä supistuksia mitä aiemmin on ollu...saattaa kyllä vain irroitella limatulppaa, oon nimittäin pyyhkiessä sitä huomannut tulevan...ei siinä kyllä mitään verta ole, mut selvää limaa kuiteski.

Ja sitte maha on vähän löysällä ja pitkästä aikaa närästää. Toivottavasti menis aamuun, niin ei tarvis herätellä lastenhoitajia entisestä naapurista. Lapsetkin vois olla vähän kärttyisiä jos joutuisivat kesken unien heräämään.

Mut kohtuurauhallista vielä on...

Äidiksi, toivottavasti ainakin sinä meistä pääset tositoimiin!

40+2
 
Justjoo
Alkuperäinen kirjoittaja Lehdokki:
Mulla reilun tunnin ajan tullu kymmenen minsan välein kipeämpiä supistuksia mitä aiemmin on ollu...saattaa kyllä vain irroitella limatulppaa, oon nimittäin pyyhkiessä sitä huomannut tulevan...ei siinä kyllä mitään verta ole, mut selvää limaa kuiteski.

Ja sitte maha on vähän löysällä ja pitkästä aikaa närästää. Toivottavasti menis aamuun, niin ei tarvis herätellä lastenhoitajia entisestä naapurista. Lapsetkin vois olla vähän kärttyisiä jos joutuisivat kesken unien heräämään.

Mut kohtuurauhallista vielä on...

Äidiksi, toivottavasti ainakin sinä meistä pääset tositoimiin!

40+2
Huomenta kaikille!
Siskoni puolesta tulin ilmoittamaan että heille syntyi poika 5.40 aamulla. Painoa hänellä oli 4340g ja pituutta 51cm.(muistaakseni) :)

Kaikki meni hyvin ja nopeaa. Lehdokki itse sitten kertoo lisää, kunhan kotiin pääsee.

Sinä pieni mies,
olkoon siunattu sun ties.
Auringon valoa,
rakkauden paloa
sinä paljon jaat
ja itsekin saat.
Onnea sulle nyt toivotamme
näin runon kera sen lähetämme.
 
Tiipii, Lehdokki ja Diipeli, ONNEA!! :flower:


Tänne ei uutta, pääkipua vähän ja huono olo vaivaa. Voi olla että käyn näytillä tänään, kun on nuo muutkin arvot tän vikan viikon aikana heittäneet häränpyllyä.
 
24.10 klo 00.08 syntyi pikkuinen tytön tyllerö. 3810g ja 49cm. Raskausviikkoja oli 40+6. Synnytys oli helppo ja nopea. Kesto oli 4,5 tuntia, ponnistusvaihe 3 minuuttia. Minispinaali oli kuin taivaanlahja :) . Eilen kotiuduttiin ja nyt opetellaan uudelleen vauvanhoitoa. Ihanaa tämä on. Tyttö on tyytyväinen tapaus, syö ja nukkuu, eikä itke ollenkaan :)

Yritin tähdätä vauvan syntymäpäivää omani kanssa samalle päivälle, mutta 8 minuuttia meni seuraavan päivän puolelle :) . Nyt on neidillä oma juhlapäivä joka on samalla myös liputuspäivä (YKn päivä
)
Onnea kaikille muillekkin vauvan saanneille :flower: !!

t: kinuskikissa ja tyttö 3pv
 
Eli pikasesti.. Maanantaina 22.10 klo 9.56 sektiolla. mitat 3140g ja 50cm. Mikään ei oikein mennyt niinkuin piti mut hengissä ollaan onneksi ja nyt rupee elämä voittamaan!voin sitten myöhemmin tulla kertoon paremmin, eilen päästiin kotiin!

paljon onnea muillekkin vauvan saaneille!!
 
Mahtavat onnittelut vauvan saaneille!!! Mie olen melkeinpä voimaton kateudesta ;)

Jooh, eipä kamalasti ole kirjoitettavaa. Mitään ei tapahdu, olotila ei muutu ja tuntuu että pieni on ihan tosissaan asettunut taloksi ja viihtyy turhankin hyvin yksiössään. Alkaa todella viemään voimia ja puuduttamaan tää odottaminen, ei raskaus niinkään. Ja ympärillä kaikki kehottaa nauttimaan näistä viimeisistä päivistä kahden miehen kanssa. Kai sitä osais nauttia, jos tietäs milloin pieni syntyy. Nyt kaikki energia tuntuu menevän ajantappamiseen.

Maanantaina olis vika neuvola ja silloin saan lähetteen yliaikaskontrolliin, joka olis 41+5. Tosin neuvolantäti sanoi, ettei se automaattisesti tarkoita käynnistystä, varsinkin kun mulla on koko ajan ollut arvot hyviä ja olo ihan siedettävä. Plääh. No, toivottavasti pieni tajuis syntyä ennen sitä ihan itse. Kaikki supistukset on vain edelleen huomaamattomia ja kivuttomia. Joten itsellä alkaa usko loppua :ashamed:
Hups, kun meni tämän kertainen kirjoittaminen ihan kitinäksi...

Hipkukka 40+5
 
KIITOS KAIKILLE ONNITTELUISTA! =)

ja onnea minultakin kaikille muille vauvan saaneille! :flower:

pääsiköhän äidiksi tositoimiin? jännät paikat vielä monella edessä!

Hipkukka tiedän tuon tuskastuttavan tunteen kun mitään ei tapahdu. mullakaan ei ollut mitään oireita/supisteluita ennen kuin sitten kun synnytys lähti käyntiin, eli pari päivää ennen lapsen maailmaan tuloa (meillä kun tuo synytys oli pitkän kaavan mukaan). yritä vain tsempata ja jaksaa odottaa´, enää ei ole paljoa jäljellä, alkaa se sitten itsestään tai käynnistettynä!

susa tässä laitan kuvan meidän pikku-maatuskasta, kuva otettu osastolla, oiskohan pikkunen parin päivän ikänen. miehen veljet ne jaksaa nauraa hänen pullosille poskilleen...

http://www.aijaa.com/v.php?i=1153026.jpg
 
ensin onnee kaikille äiteille


Nonniin..kotona ollaan...toipilaana vie kylläkin!!! pakkokyl myöntää,et alatie synnytys oli taivas tähän verrattuna :whistle:
...mullahan ei muutenkaan kaikki menny putkeen sen sektion kans......
aamul seitsemältä mentiin sairaalaan,mut leikkaukseen päästiinkin vasta puol kaheltatoista....ensin oli ongelmia kanyylien kans ,ku kukaan ei saanu niitä suoneen :eek: (kädet on ihan täynnämustelmia) no laittoivat sit pienemmän kanyylin mukäsit meni sinne suoneen....saliin ku päästiin,niin anestesia lääkäri ei kuitenkaan hyväksyny sitä vaan vaati suurempaa.....noooh...loppujen lopuks sain sen kyynärtaipeeseen!!!!
sit alkoikin spinaalin laitto...sanoivat,et kosketustunto kuuluukiolla,et kaikkiok,mut kuisollakkaan...tisen kerran ku vetivätviiltoo puukolla,niin meitsi jo huusi "et tehkää ny saatana jotain" ku sattu ihan hirveesti!!!
nukuttivat sitten......
sen jälkeen muistanki heräämössä hämärästi,ku joku sano vierelläni,et "menetit sit 3,5 litraa verta"....meni ohiku olin aikas pöhnässä...pojanki näin vaan ohimennen(en jaksanu pitää silmiäauki)...isäntä sitä onneks hoiti sit osastolla....niin...vauva synty 12.06 ja osastolle pääsin siinä kolmen maissa!
ihan pihallaolin vieläkin....olin kyl saanu 2 pussia verta heräämössä........
seuraavana päivänä otettiin sit hemoglobiini ja se oli 68....sen jälkeen raahasivat mut samantien ultraan ja rpesivat pelotteleen,et ois joku vuoto ja joudutaan avaamaan uudestaan :eek: siinä sit itkin tovin...ja eiku 3 pussia lisää verta......sitoliki kolmen tunnin päästä noussu hb 96:teen joten tarkistivat sen joka aamu sen jälkeen...onneks nousi...sain vie Obsidaniaki!!!
sen jälkeen hämäs vieläkin se veren määrä joten pyysin saada jutella mut leikanneen lääkärin kans......no siinä sit selvis sellanen juttu,et mulla kuulemma tosi monimutkainen anatomia.....oikeen puoleinen munasarja puuttuu ja verisuonet luultavasti eri paikoisku normaalisti!!!! olin tosiaan vuotanu niin paljon,et lääkäritkin oli ollu jo paniikissa...kaks lääkäriä oli ommellu,mut sitä vertä vaan pursus jostain!!!!!
onneks ny kaikki hyvinja kotona ollaan.....haava kuulemma siisti,mut keskeltä pikkasen tihuttaa kudosnesteitä....toivotaan ny et paranee nätisti......mahaki vie aikamoinen edes,ku täynnä verenhyytymiä(voi mennä parikin kuukautta ennen ku sulaa sine) ja pikkasen hitaanpuoleinen oon.....nii ja tänään meni toinen tissi rikki :ashamed:
mut elämä voittaa ja toivotaan,et viikonpäästä oon jo paaaljon paremmassa kunnos!!!!

henkka ja muru 4päivää
 

Yhteistyössä