**LOKAMASUT LOKAKUUSSA VOL 2!!!***********

joku. olin laittanut väärän syntymäajan :ashamed: :ashamed:

eli 29.10 ei 22.10.

tänään kotiuduttiin kaikki on oikein hienosti.takapuoli vaan hirmu kipee ei kestä istumista paljoa.

suuret onnittelut muillekin vauvan saaneille :flower: :flower:

ja niille jotka vielä odottavat.tsemppiä,ei ole enää pitkä aika =)

terv aeropuerto ja elli 3pvä :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

 

Meille syntyi tyttövauva maanantaina 29.10.2007, rv 42+4. Vauvan mitat 51,5cm, 3800g ja py 36cm. Tytöllä on tumma ja pitkä tukka, jotenkin ihan hassua että vastasyntyneellä on tuollaiset kutrit! :heart:

Käynnistysaika olisi ollut siis maanantaina, mutta sunnuntain puolella klo 2.30 alkoi supistella "kipeästi", ja aamulla lähdettiin näytille. Siellä sitten pyörittiin ja odoteltiin kovempia supistuksia ja vauva syntyi maanantaina klo 15.25. Eli ihan hyvä oli, etteivät vielä yliaikaiskontrollissa torstaina käynnistäneet, kun kerran lähti ihan itsestään käyntiin (vaikkei olisi uskonut..).

Synnytys sujui hyvin, epiduraalin saanti vähän venähti, kun lääkärillä kesti 45min ennen kuin tuli paikalle. Sitä ennen vedin ilokaasua, en tajunnut mistään mitään, tärisin vaan. Ilokaasu oli positiivinen yllätys, odotin että tulisi huono olo, mutta meni vain pönttö ihan sekaisin. Epiduraalin odotus oli aika hirveää, tärisin vaan sängyllä ja yritin ilokaasun voimalla kestää supistukset. Sitten epiduraalin saatuani en ollut enää yhtään kipeä, on se vaan ihme aine! Ponnistusvaihe kesti 40 min (synnytyksen kesto yht. 17h), ja sattui yllättävän vähän, siksi kai niin kauan ponnistelinkin.

Äsken tultiin kotiin ja vauva nukkuu nyt massu täynnä tyytyväisenä. Kotiin oli matkaa n. 70km, ja muutaman kerran piti huutaa tosissaan, mutta rauhoittui loppumatkaksi nukkumaan. Vauva on kyllä niin täydellinen, aivan ihana mussukka! :heart:

minsu ja nuppunen 3 päivää

 

Paljon onnea sinullekin Minsu! :flower:

Jo on hiljaista... viimeisiä siis viedään ja kohta voidaan kaikki siirtyä vauvapuolelle. Itse ajattelin juuri nyt mennä sinne ilmoittautumaan, kun kerrankin on hetki aikaa.

Keiju ja neiti 8 päivää :heart:

 

Onnea kaikille vauvautuneille!!!! :heart: :heart: :heart: Täällä tosiaan kärvistelty 39asteen kuumeessa kolme päivää,pikkuhiljaa helpottaa. OIkea rintaki meni ihan läikykkääksi mutta haudoin kauratyynyllä pari päivää eikä vaivaa onneksi enää. Jospa minäki tähän jotakin synnytystarinan tapasta laitan:

Eli 20.10 illalla mulla oli jo jotenkin outo olo,sitten yötä vasten alkoi vetämään "suonta" sisäreisistä,mutta loppui kuitenki aikanaan. Sunnuntaina 21.10 alkoi sitten supistelemaan puolilta päivin,niitä tuli säännöllisesti koko ajan mutta väli oli se 20-30minuuttia. Mulla siis supistukset tuntui eniten reisissä!!!! Se niinku löi aina ulkoreisiin ja tietysti mahassakin tuntui mutta enemmänki vaan se kovettuminen ja pieni jomotus.

Iltaa kohden supistukset pikkuhiljaa tiheni,käytiin miehen kans yhdeksän aikaan saunassa ja sen jälkeen niitä alkoikin tulla alle 10minuutin välein. Pikkusen hikeä pukkas mutta ei ollu kuitenkaan kovin kipeitä. Siinä sitten kärvistelin telkkarin ääressä aina yö yhteen asti,katoin sitä pokeriohjelmaa.Välillä käveleskin ja seurasin kellosta,niitä tuli jo noin 5minuutin välein,mutta ei edelleenkään hirmu kipeitä. Sanoin kumminkin miehellä että lähetääs kattoon tilanne.

Laitoksella olin käyrillä ja supistuksia näytti tulevan 7minuutin välein,hyvin pystyin kölimään,tosin pikkusen laitoin tuskan ilmeitä peliin että kätilö otti tosissaan En siis ollut edelleenkään auki kuin sormelle,mutta kanava oli hävinnyt. Kätilö päätti tyhjentää suolen ja laittoi meidät lepohuoneeseen että saadaan nukuttua. Ei keritty kauan lepäillä ku meni lapsiveet ja siitä alkokin ne KUNNON supistukset!!! kello oli tuolloin 03.40,sitten siirryttiin saliin ja minä lilluin ammeessa ehkä tunteroisen. Sitten käyrille ja ilokaasun voimalla aamu 9 asti. Olin tuolloin 5senttiä auki. Kampesin itteni keinutuolista sängylle ja pyysin epiduraalin,supistukset tuli niin tiheään etten enää pysynyt ilokaasun kans matkassa. Onneksi lekuri tuli samantien ja tuikkas aineet suoneen,aivan mahtava helpotus!!! :saint:

Siinä sitten huilasin kello 12 asti,jossain välissä joutuivat vauhdittamaan hommaa oksitosiinillä kun supistukset tuli niin harvoin. Jouduin makaamaan koko ajan vasemmalla kyljellä koska vauvan sydänäänet heikkeni aina asentoa vaihtaessa.Tästä syystä vasen puoli oli aivan tunnoton ponnistusvaiheessa :| Mulla siis ponnistutti hirveästi kahestatoista lähtien,kuitenkin olin täysin auki joskus klo 13 ja siinä muutamia harjotuslykkäyksiä ennen tositoimia. Välillä tuntui että usko loppuu kun en saanu päätä tulemaan. Kätilö oli leikkaamassa jo välilihaa mutta mä laitoin jalat yhteen enkä antanu lupaa kerkis kumminki puuduttaa sen mikä ihan hyvä,en missään välissä tuntenu kipua ponnistaessa. Sitten se vaan jotenki luiskahti sieltä,kello oli 14.02.

Poika oli ihan veltto ja sininen,oli reppana tehny hätäkakat ja vielä nielly lapsivettä,joten sitä imettiin pois,silti itku oli aika surkeaa kuultavaa,sain pitää häntä hetkisen rinnalla mutta sitten sitä vietiin lastenlääkärin luo ja teholle.Jaakko lähti matkaan.

Aika ikävä oli tuo loppu synnytyksessä kun yksin jouduin jäämään saliin enkä tienny yhtään mikä pojalla oli hätänä :'( Onneksi kyseessä oli siis vain ilmarinta ja toipui nopeasti =)

Kuitenkin kaikinpuolin jäi oikeen hyvä mieli synnytyksestä,mulle sopi hyvin tuommonen hidas avautumisvaihe,keho kerkes tottua kipuun ja itekkin pysyi menossa mukana Poika on kyllä niiin ihana :heart:

Diipeli ja poikani kippuravarvas 1vk5päivää

 

Niin ja pitää vielä lisätä että selvisin vain kahdella tikillä,kätilökin myönsi että enempi olis tullut tikkejä jos olis leikannu sen välilihan :kieh:

 

AEROPUERTO, korjattu on, anteeksi :ashamed:

Onnea Minsulle!!

Profiilissa meidän ihanuuden kuva, ikä 2vrk!

 

Heips taas kaikille, kyllä täällä on hiljasta tätä nykyä.

Mä oon kanssa jo jotenkin luopunu ajatuksesta, että synnytys itsekseen käynnistyis, huomenna sitten pyhäinpäivän kunniaks käynnistykseen. Vähän meinas ruveta jänskättämään tuossa koko touhu kun kuulin uutisia. Mun kaveri soitteli eilen illalla että sitä supistelelee epäsäännöllisesti ja ei kovin kipeesti ekaa kertaa (rv 39+6), juteltiin siinä ja hää tietysti sitten jäi tilannetta seurailemaan. Puoli kaks yöllä tuli tekstiviesti, että nyt alkaa tuntua, lähtevät kohta näytille. Sitten... aamulla tuli tieto, että istukka oli irronnut jossain vaiheessa ja hätäsektioon. Kummankaan kunnosta ei tietoa vielä, mutta hengissä ovat onneksi. Jotenkin hurjalta tuntuu, mutta ainahan voi tietysti tapahtua vaikka mitä. Toivottavasti tulee vielä hyviä uutisia ennen kuin itse joutuu sisään, huolettaa tietysti heidän puolesta ja kieltämättä vähän omastakin, olisi ehkä rauhallisemmalla mielellä.

Olipas taas sepustus, nyt kiertelemään josko löytyis jotain isänpäiväksi.

 

Tänään 40+4, pientä jomotusta aamuyöstä lähtien alaselässä ja nivuset edelleen kipeänä. Jonkin verran outo olo, en osaa tarkemmin kuvata,pulssi tuntuu olevan normaalia korkeampi.
Eipä tässä auta muuta kuin odotella ja toivoa, että jotain alkaisi tapahtumaaan. :headwall:

-pepisa

 

Plääh, minäkin vielä täällä :headwall: Eikä vieläkään mitään merkkiä mistään minnekään päin. Neuvolatätikin jo sanoi, että muuten epäilisi, että on tullut arviovirhe hedelmöittymishetkestä, mutta mun kohdalla ei voida edes sitä syyttää.

Tänään oli sitten vika neuvola. Kaikki jälleen OK, enkä mie olossanikaan mitään muutoksia ole tuntenut (viimeseen kolmeen viikkoon). Painoa oli tosin maanantain jälkeen tullut lisää puoli kiloa, osa varmasti turvotusta. Maanantaina olis aika äitiyspolille kontrolliin ja saa nähä käynnistävätkö vai laittavatko vielä kotiin. Käynnistystä en kauheasti toivo ja onhan tässä vielä ainakin viikonloppu aikaa synnytyksen käynnistyä itekseen.

Jouduin sit perumaan ens viikon hammaslääkäri ajankin, meni sit paikkaus tammikuulle. Kesällä varattaessa arvioitiin, että ehtisin hyvin synnäriltä kotiin. Ja pöh...
Kaikki vaatteet on pesty ja järjestetty kaappiin useampaan kertaan, sauna/kylppäri pesty samaten lattiat, pakastin on täynnä, suklaat syöty, päiväunet nukuttu, koira lenkitetty, piha haravoitu... mitä ihmettä tässä enää tekis |O
Raskautta mie vielä jaksan, mutta odotukseen oon jo täysin kypsyny...
Talvirenkaatkin on vaihdettu, jos sattuis kylmä oleen kun synnärille tulis lähtö (mutta taitaa kevät tulla eka). Anoppikin olis tulossa viikonlopuks kylään, ei oikein inspiroi... Taidan mennä peiton alle kuuntelemaan tuulta ja suostuttelemaan pikkuista...

Hipkukka 41+4

 

Jaksamisia lähettelen edelleen viimeisille sinnittelijöille!! Tulkaa tekin pian vauvapuolelle, itse kävin vihdoin kirjautumassa sinne!

 

Onnea kaikille vauvan saaneille :flower: :flower:

Meille syntyi rv42+0 poika tiistaina 30.10., 3880g ja 50cm pitkä.

Synnytystarinaa jos kirjottelis tähän, elikkäs tiistaillehan meillä olikin käynnistykseen aika kello 8, mutta jouduttiinkin mennä vähän aiemmin, nimittäin synnytys käynnistyikin (jes!) itekseen kotona, heräsin joskus puoli neljän maissa vessaan ja tunsin aavistuksen kipeitä supistuksia, menin kuitenkin vielä takasin sänkyyn nukkumaan mutta jo neljän maissa piti nousta uudelleen, nyt supistukset oli jo semmosia että aloin epäillä että oiskohan tää nyt sitä, herätin miehen ja sanoin et on vähän kumma olo. Päätettiin sit alkaa valmistautumaan sairaalaan ja enpä ees kerenny hiuksiani kammata kun alko tulemaan jo aika kipeitä supistuksia ja halusin lähteä heti samantien sairaalaan. Sairaalassa taidettiin olla joskus ennen viittä. Siellä sit yritettiin käyrää ottaa mut supistukset tuntu jo niin kovina että en osannu olla paikallani siinä ja aina kun liikuin niin käyrät hyppi, halusin jotain jo kipuun eli saliin lähdettiin (onneks halusin ja vaadin nimittäin vein viimesen synnytyssalin, oli hieman täyttä). Ilokaasua vetelin alkuun mut eihän siitä mitään apua oikein ollu, pää vaan meni sekasin. Pyysin epiduraalia tai spinaalia ja kätilö alko sit valmistelemaan mua puudutusta varten, anestesialääkäri sitten saapui mutta mun oli tosi hankala pysyä paikoillani kippurassa kun supistukset oli niin kovia. Muistan hetken kun menin ihan johonkin toiseen maailmaan, korvissa kuulu vaan semmonen ihmeellinen humina (vetelin siis ilokaasua siinä tuskiini). Vartin se lääkäri mua pisteli selkään kun ei saanu sitä puudutusta alkuun laitettua, onneks vihdoin ja viimein onnistui ja ai vitsi miten se auttoi kipuihin!!

Siinä sitten makoilin vajaan tunnin verran kunnes supistukset alkoi taas tuntumaan jossain, olikin paikat jo täysin auki. Piti vielä saada pissattua mut eihän se onnistunut joten katetroitiin. Laittoivat tippaan sitä supistuksia voimistavaa ainetta että päästäis ponnistamaan ja aika pian ne supistukset olikin taas tosi kipeitä ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Tuntu ihan siltä kun en osais ponnistaa ollenkaan mutta työnsin vaan ja sieltä se poika putkahti klo 8.40. Ponnistusvaihe kestikin vain 5 minuuttia, synnytys kesti kaiken kaikkiaan 5 tuntia.

Parit tikit sain alapäähän mutta istumaan oon pystynyt ihan hyvin ja olo on muutenkin ollu tosi virkeä ja hyvä. 2 yötä oltiin sairaalassa ja eilen päästiin sitten kotiin. Poika hieman kellertää ja bilirubiiniarvot oli kohollaan sairaalassa, mutta lääkäri laski meidät kumminkin jo kotiin ja sovittiin että mennään takasin jos tuntuu että vauvan vointi heikkenee.

Jaahas, nyt meillä tuhina käy joten täytyy mennä syöttämään pikkusta miestä, maitokin tuntus nyt nousevan ku oikein rintoja kivistää ja kuumottaa

 

Synnytystarinaa.

Sunnuntaina 21.10.2007 rv 41+3 supisteli aamulla pari tuntia n 10 min välein. Supistukset kuitenkin loppuivat, kunnes alkoivat iltapäivällä uudestaan aluksi noin 10 minuutin välein iltaa kohti tihentyen. Iltapäivällä en olisi vielä osannut varmaksi sanoa että lähtö tulee.

Noin klo 22 lähdettiin kuitenkin sairaalaan kun supistuksia tuli 2-3 minuutin välein ja alkoivat olla melko kivuliata. Sairaalaan päästyämme suppareita n 5 min välein. Sisätutkimuksessa auki kahdelle sormelle. Kätilöllä tuntui olevan vähän sellainen asenne että mitä te vielä tulitte. Antoi kuitenkin peräruiskeen ja sanoi että supparit siitä monesti innostuvat. Peräruiskeen jälkeen auki n 3 cm ja kätilö sanoi että " no kyllähän tästä vissiin synnytys saadaan". Tässä vaiheessa fiilis iloisen jännittynyt.

Siirryttiin ammehuoneeseen ja siinä ammeessa jonkin aikaa lilluttuani totesin ettei se ole mun juttu (vaikka suihku tuntui hyvältä). Otin kuumapakkaukset ja ne helpottivat ihan pikkasen. Olo alkoi olla tukala ja supistukset niin kivuliaita että noin 1-2 aikaan siirryttiin saliin ja oli jonkin aikaa ilokaasun voimin. Sitten sekään ei helpottanut ja pyysin epiduraalin. Kipu oli kova ja supistuksia tuntui tulevan koko ajan. Pystyin kuitenkin olemaan paikallani puudutuksen laitoin ajan. Supistukset sattuivat todella paljon ja odotin että epiduraali toisi jonkinlaisen autuuden. MUTTA epiduraali ei auttanutkaan minulla, joten siinä sitten ilokaasun voimin kärvisteltiin. Huusin vain ettää "sattuu", en tainnut edes kirota. Mies katseli vierestä kun ei voinut auttaa mitenkään, en halunnut mitään hierontaa yms. Piti kyllä kädestä aina kun sain supistusten välillä hengähdettyä.

Onneksi tunsin selkeästi ponnistamisen tarpeen ja kätilö neuvoi ja kannusti. Tunsin myös miten lapsi liikkuu alaspäin joka ponnistuksella. Sekin kannusti. Jossakin vaiheessa kätilö sanoi "älä ponnista" ja pystyin pidättelemään. 33 minuutin ponnistuksen jälkeen syntyi rakas tyttäremme klo 3.53.

Synnytyksen päätteeksi jouduin kaavintaan, joka tehtiin nukutuksessa, koska pala istukkaa jäi kohtuun. Se ei ollut mikään paha juttu muuten, mutta välittömästi heräämössä tuli vauvaa ikävä... :heart:

Synnytys ei ollut siis mikään superpitkä noin 12-14 h. Eikä ponnitus onneksi. Väliliha leikattiin, mutta en revennyt muutoin. SATTUI, kun se puudutus ei auttanut, mutta toisaalta ponnistaminen saattoi olla helpompaa. Ja kipu unohtui kun sai lapsen syliin. Oli aika rankkaa myös miehelle.

Kotiin pääsin keskiviikkona (vauva syntyi ma aamuyöllä) ja kuntoutuminen sujunut ok.

Putsku ja peikkotyttö 11 päivää

 

Onnittelut lukuisille vauvautuneille :flower: ,

Minä täällä maha pystyssä viimeisten joukossa, viikkoja 42+4 - kolme kertaa on käyty yliaikakontrollissa ja joka kerta ovat päästäneet kotiin. Olisivat käynnistäneetkin, mutta kun toiveissa on ollut luonnollisesti käynnistyvä synnytys ja mulla ja vaavilla kaikki kohdillaan niin ovat mun antaneet päättää.
Tänään on kuitenkin käynnistys vajaan kahden tunnin päästä, eli klo 8 mennään osastolle. Ei tämä neiti nyt vain tajua täältä pois tulla ja kokoakin alkaa olla jo sen verran, että on pakko vähän vauhdittaa. Täytyy nyt vain toivoa, että tuo käynnistys sujuu mahdollisimman hyvin eikä kestä kovin kauan.

Nyt vielä aamupalalle. Tuntuu oudolle ajatella, että tämä on viimeinen aamu täällä kotona kun ollaan miehen kanssa kaksin. Vaikka vauva on enemmän kuin tervetullut, niin olo on nyt silti aika haikea - niin moni asia on muuttumassa...
Mukavaa pyhäinpäivää kaikille!

 

Täälläkin on vihdoin odotus päättynyt ja ihana pieni tyttönen on nyt kotona perheen ilona. Tytön mitat 2790g, 47cm ja nuppi 32cm.
Synnytys siis rv 39+3 (22.10) ja itsestään lähti supistusten myötä käyntiin. Synnytyksen kesto 7h 45 min, josta ponnistusvaihe kokonaista 2 min. Eikä pahoja traumoja jäänyt. Miellyttävämpää oli synnytys kuin raskaus. Tosin olisi kivaa jo vihdoin päästä istumaan.

 

Tässä tulis vähän synnytystarinaa...Eli tiistaina kävin ultrassa,kun pelkäsin vauvan olevan jo kovin iso.Lääkäri teki myös sisätutkimuksen ja sanos vähän auttavansa luontoa,eli paineli vähän kalvoja reunoilta irti,ja varoitteli sitten et illalla todennäköisesti supistelee.Mulla alkoi supistukset heti kun sieltä lähdettiin ja limatulppakin irtos saman illan aikana.Pettymys oli suuri,kun seuraavana päivänä ei tapahtunutkaan enää yhtään mitään!Alkuyöstä sitten just kun sammutin valot ja ummistin silmäni,niin ihan mieletön supistus iski päälle.Nousin saman tien ja voimakkaat supistukset jatkui tasaisesti 10 min välein.Soitin sairaalaan ja kyselin,et koskas uudelleensynnyttäjän pitäis lähteä,niin sanoivat vaan,et ei mitään kiirettä,odottelet ihan rauhassa,tämä on vasta ihan alkua ja blaablaablaa.Sanos se nyt kuitenkin,et jos olo käy sietämättömäksi,niin tule sitten(kiire on kuulemma vasta sitten kun on vedet menny,onneksi en uskonut tätä).Tunnin päästä sit lähdinkin,oltiin hiukan 2 jälkeen sairaalassa ja yllätys oli iloinen kun selvis,et olin jo 5cm auki!Epiduraalia kehiin ja sit vaan odoteltiin ja levättiin.Valitettavasti myös supistukset hävis ja muutaman tunnin päästä olin vasta 6cm auki.Oksitosiinilla sitten laitettiin vauhtia ja kivut oli NIIN kovat et pyysin lisää lievitystä.Tehtiin kätilön kanssa sopimus,et kärvistelen puol tuntia ja sit saan puudutuksen...Kun aika meni umpeen,selvis et olen täydet 10cm auki ja kivunlievitys olis turha toivo.Itku silmässä ponnistamaan,mut onneksi nyt tuli kunnon tarve ponnistaa,niin se oli kolme kunnon ponnistusta ja poika putkahti maailmaan!!!Kestoa koko toimituksella siis vaan 6 tuntia ja ponnistusvaihe 6 min.Että näin!

 

Täällä sitä vieläkin ollaan... |O
Täytyy alkaa positiivisesti ajattelemaan, ja olla tyytyväinen siitä, että vauvalla on todella hyvät oltavat vatsassa, kun ei pois halua tulla. Jos sitä huumorilla tästäkin selviäisi.
Mutta tulisi edes niitä supistuksia, ihan vaikka vaan pieniä, mutta edes jotain! :headwall: Nyt ei ole muita tuntemuksia kuin, että alkaa vauvalla kohta puolin olemaan aikasta ahtaat paikat. Toistaiseksi on vielä hyvin mahtunut kylkeä kääntämään, enkä välttämättä ole sitä tuntenut. Nyt alkaa tuntumaan pienimmätkin liikkeet, hieman jo itseäni ahdistaa. :ashamed:
Mutta mitäpä tässä enempiä ruikuttamaan, vauva tulee sitten kuin on valmis tulemaan, toivottavasti. Käynnistystä en haluaisi, kun olen niin kamalia juttuja siitä lukenut. Tiedän, että kaikki ovat yksilöllisiä, mutta kun suurin osa on kauhukokemuksia...

Kyllä tämä tästä, odottavan aika on pitkä, mutta mullahan tässä aikaa on.

Tsemppiä, supistuksia ja avautumissäteitä odottajille!

-pepisa

 

Hmm, ehkä tässä ei sittenkään tarvi odottaa jouluun Jotain, minkä limatulpan riekaleeksi päättelin, löytyi pikkuhousunsuojasta vessareissulla. Nyt kun vielä pääsisi tutustumaan niihin oikeisiin supistuksiinkin....
Selkää on satunnaisesti jomottanut eilisestä, mutta olen laittanut sen piikkiin, että nykyään tuo seisoma-asento ja ryhti on huono tän mahan kanssa. Vai enteilisikö sittenkin jotain suurta Voihan tässä silti mennä vielä päiviä...
Miehelle en vielä uskalla aavistuksistani vihjatakaan. Innostuu reppana muuten liikaa. Tänään ollaan siivottu yhessä. Pesty lattioita ja ravisteltu mattoja. Kohta vois lähtee reippaalle koiralenkille, jos sieltä sais lisää tuntemuksia.

Ahdasta pienellä tosiaan jo on. Taitaa olla tulossa hyvinkin jäntevä vauva. Eilen illalla ainakin alkoi jo tuntua, että kohta tulee jalka vatsanahasta läpi. Saa ihan voimalla painaa takasin, kun toinen oikoo koipiaan

Hipkukka 41+5

 

Onnea kökkönen ja nasu :flower:

 

minsu ja Nasu Paljon onnea molemmille pienistä prinsessoista :hug:

 

Kökkönen paljon onnea pienestä prinssistä :hug:

 

Hipkukka jokos on nyytin hakureissu lähellä? :heart:
Omaan napaan ei mitään uutta, siis ei yhtään mitään. Vauvallakin on tänään rauhallisempi päivä. Jos tuota kumpua ei olisi, niin epäilisin kyllä yöllä synnyttäneeni nukkuessani.
Päivä kerrallaan...

-pepisa + jokumuu 40+6

 

Onnittelut Kökköselle ja Nasulle! :flower: :flower:

Hipkukka ja pepisa senkun kärvistelevät; aika hurjaa... Onkohan muita vielä juokossa? Toivotaan on tainnut päästä matkaan, kun mitään ei ole kuulunut... vai oliko hällä käynnistys sovittuna, en nyt muista.

Sain juuri tytön nukahtamaan rinnalle ja voisin ryhtyä ruuanlaittopuuhiin, jos nyt operaatio siirto kehtoon onnistuu...

Keiju ja peikkotyttö 11 päivää :heart:

 

Pepisa tosiaan toivon, että pian pääsis laitokselle.
Mitään uusia 'oireita' ei ole ilmaantunut. Yöllä vessareissun jälkeen hetken tuntua jomotusta alaselässä, mutta sekin tunne hiipuu aina pois (mie pari kertaa jo riemastuin :/ ). Huomenna on yliaikaskontrolli, siellähän sitten selviää mikä on tilanne. Vieläkö laittavat kotiin kypsymään vai ottavatko sisään osastolle...

Miehelle sain eilen melkein rautalangasta vääntää, että se kontrolli ei tarkota automaattisesti sitä, että käynnistäisivät. Alkaa kai olemaan hänkin jo hiukan väsynyt odottamaan. Huomas samalla miten paljon enempi sitä itse tietääkän asioista. Miehelle tuli yllätyksenä sekin, että käynnistykseen voi mennä päiviä ja silloin on jäätävä osastolle tarkkailuun. Sain sitten senkin perustella miksi toivon ennemmin, että lähtis luontaisesti käyntiin. Tais pitää käynnistystä jotenkin yksinkertaisena ja nopeana pikku juttuna. Ja minä olen ihan varma, että olen asiat selittänyt moneen kertaan viimesen 9 kuukauden aikana
No, luuli tuo jossain vaiheessa, että synnytys on nopea juttu. Pari tuntia tms, selitä siinä sitten, että voipi mennä hiuuuukan kauemminkin ekasta supistuksesta vauvan parkaisuun.
Kaipa tuo tietämättömyys on ihan ymmärrettävää. Sitä tulee sisäistettyä asiat ihan eritavalla silloin, kun ne koskee omaa napaa. Onneksi uskoo minua ja jonkin verran itsekin hakee tietoa

Hipkukka 41+6

 

:heart: Maailman suloisin pikkuprinssimme syntyi 31.10. klo 14.36! Pituutta pikkumiehellä on 51cm ja painoa 3365g. Tummat hiukset ja ihanat nappisilmät, jotka katselee niin hellyyttävästi!

Synnytys yllätti nopeudellaan: aamulla 8.30 kävin veskissä ja tunsin kummaa tunnetta alaselässä ja vähän vatsankin puolella (elämäni eka supistus!). Siitä meni n.20min ja sama tunne tuli uudelleen, josta arvasin että supparit taitaa olla kyseessä. Menin suihkuun ja aamupalalle. Siinä sit tuliki yrjö olo kesken aamupuuron ja menin oksalle. Vähitellen suppareita tuliki tiuhempaan ja aloin kokeilla kauratyynyä ja mies hiero alaselkää. Soitin synnärille joskus ennen 12 ja siel oli sulku, käskivät odottaa tunnin vielä jos pystyn (suppareita oli ollu vajaan tunnin tihenevästi, välillä 10min väli ja välillä 5min jne). Sanoin et joo voin mä odottaa. En kuitenkaa voinu, vaan n.20min siitä supparit alko olla jo kivuliaita ja sanoin et lähetää ajamaan ku synnärillä oli varattua puhelinta vaan. Matkalta sit sain yhteyden ja sanoivat että tuu tänne vaan. Sairaalan parkkiksella kävely oli tuskaa, käskin miestä hakemaan sittenki auton ja ajamaan mut oven eteen. Sieltä sit synnyttäjien vastaanottoon, mut laitettiin hetkeks odotushuoneeseen istumaan vielä. Synnytyshuoneessa kätilö tutki tilanteen ja sano, että tää on jo 8cm auki! Mä siinä että voinko saada epiduraalia, ni kätilö tuumas että katotaan vartti, et jos noi 2cm on hävinny ni ei se ehdi vaikuttaa kuitenkaan! Ja tarjos sit ilokaasua -jota vetelin TOSI antaumuksella, hehe!!! Se oli mulle ainakin taivaan lahja siinä tilanteessa ja vei kivut lähes kokonaan! Olin kyl niin sekasin, että en muista sanoneeni näin ku kätilö kysy että onko nyt supistus:" Hehe, kyllä varmaan ku tuntuu niinku irlantilaiset tanssijat möyris mahassa!" Sen jälkeen mun ilokaasun käyttöä ruvettiinki rajottamaan, enkä saanu sitä enää ponnistusvaiheessa käyttää vaikka pyysin. Ponnistusvaihe kesti 31min ja vauva tuli ulos kun eppari tehtiin. Kivuliain vaihe oli mun mielestä siinä, kun vauvan pää oli jo ulkona eikä saanu enää ponnistaa.
Kaiken kaikkiaan siis ehdittiin olla tuolla sairaalassa vajaat 2h, niin vauva oli jo syntynyt ja kokonaisuudessaan koko projektiin meni vaan 6h! Jos joskus vielä lisää vauvoja tulee, niin kuulema aika äkkiä lähettävä sairaalaan! Onneks en jäänyt tosiaan sitä yhtä tuntia vielä kärvistelemään kotiin....

Tsemppiä kaikille, jotka vielä odottelee -kandee kokeilla haravointia, siivousta ja saunaa, ne oliki näköjään mulla ne avainsanat sit vissiin!

LaSposa & Nyytti 4 päivää :heart:

 

LaSposalle suuremmoiset onnittelut pikkuprinssistä! :flower:
Olipas nopea synnytys, tuollaisen voisin tilata itsellenikin, yksi samanlainen, kiitos. :wave:
No, perässä tullaan, ainakin jossain vaiheessa... jos ei muuta niin pikkuhiljaa hipsien...
Kyllä ne supparit vielä sunkin luo löytää Hipkukka, aivan varmasti. En usko, että menisi käynnistykseen asti,uso pois.

-pepisa