Imetys sujui esikoisen kohdalla hyvin silloin kun sujui, mutta ei kyllä ilman ongelmia selvitty. Ensimmäisen kuukauden imetys sattui ihan järkyttävän paljon, itkin aina imettäessäni, purin jotain pyyhettä tai peitonkulmaa etten olisi huutanut ja etukäteen jo pelkäsin seuraavaa kertaa kun lapselle tulee nälkä. Imuote oli kunnossa ja neuvolan imetystukihenkilökin kävi toteamassa että kaikki näyttäisi olevan niiltä osin kunnossa. Myös maitoa tuli reilusti, mutta rinnanpäät vaan olivat aivan ruvella ja aukesivat aina uudestaan kun vauva söi. Pari kertaa pidin parin päivän tauon imetyksestä ja pumppasin vauvalle maidot, kun pumppaaminen ei sattunut niin paljon. Meinasin jo monta kertaa luovuttaa, mutta yhdellä läheisellä ystävällä oli ollut sama tilanne joka oli helpottanut kolmen viikon päästä vauvan syntymästä, niin päätin että jos ei kuukauden kohdalla helpota niin sit loppuu imetys. Onneksi sit helpotti ja muutaman kuukauden imetys olikin helppoa ja ihanaa. Sitten alkoi neidin kiinnostus tissiä kohtaan lopahtaa vaikka maitoa olisi tullut ihan reilusti, siinäkin sitten yli kuukauden taistelin ja tyrkytin (imi lähinnä vain unisena ilman taistelua) mutta sitten päätin että turha tätä tappelua on enää jatkaa kun hermostutaan vain molemmat. Reilut 5kk kuitenkin oli lapsi täysimetyksellä ja 8kk ikäiseksi vielä kävi rinnalla silloin tällöin, lähinnä öisin.