Wenda :hug: Voimia!
Tervetuloa uusille :wave:
Imetyksestä oli puhetta. Meillä imetys sujui ekalla kerralla hyvin. Viiden kuukauden tienoilla kävi selväksi, että lapsi valitsee joko pullon tai rinnan, molemmat ei käy. Rintaraivarit oli hirveitä, ja itkettiin siinä sitten molemmat ruoka-aikoihin muutama viikko. Onneksi pidin pääni, jätettiin pullo kokonaan pois ja imetinkin sitten yhteensä vuoden. Toivoin, että yösyönnit olisivat jääneet itsenstään pois, mutta mitä vielä - kun 10kk iässä toinen tahtoi syödä neljä kertaa yössä useamman viikon ajan, niin äiti päätti, että nyt riittää. Kolmena yönä itkeskeltiin tunti-pari sylissä ja juotiin vettä nokkamukista, mutta sitten alettiin nukkumaan täysiä öitä koko porukka. En ole mikään rajujen unikoulujen ystävä, mutta tässä ei selkeästi ollut enää kyse nälästä.
Ihania uutisia ultrasta oli tosi moni saanut :heart: Onko täällä muita, jotka yrittävät odottaa sinne np- ultraan?
Addoda kyseli seulonnoista. Menossa ollaan, mutta en osaa ollenkaan sanoa, että mitä tehtäisiin jos jotain selviäisikin. Ainakin haluttais tietää. Verikokeet varasin jo ens viikolle.
Omaa napaa, täällä pahoinvointi tuntuisi inasen helpottaneen, nyt ei ole enää pakko olla vaakatasossa koko aikaa. Ihan kuin turvotuskin alkaisi pikku hiljaa laskea. Alavatsanipistyksiä on joka päivä, ja jos nälkä tulee, niin oksettaa kamalasti.
Pihla, kerroit tosta epäluuloisesta suhtautumisesta raskauden onnistumiseen. Huomaan ihan samoja ajatuksia itselläni. Jotenkin tuntuu, että tää kävi nyt aivan liian helposti, ei tää voi loppuun asti hyvin mennä. Mutta ei auta kun yrittää ajatella positiivisesti! Onneksi on noi esikoiset, ei tuu koko ajan vatvottua asiaa.
Hyvää viikonloppua kaikille,
Venetsia ja pömppis 9+2