Lokakuun Lutuset 2014

Imetys sujui esikoisen kohdalla hyvin silloin kun sujui, mutta ei kyllä ilman ongelmia selvitty. Ensimmäisen kuukauden imetys sattui ihan järkyttävän paljon, itkin aina imettäessäni, purin jotain pyyhettä tai peitonkulmaa etten olisi huutanut ja etukäteen jo pelkäsin seuraavaa kertaa kun lapselle tulee nälkä. Imuote oli kunnossa ja neuvolan imetystukihenkilökin kävi toteamassa että kaikki näyttäisi olevan niiltä osin kunnossa. Myös maitoa tuli reilusti, mutta rinnanpäät vaan olivat aivan ruvella ja aukesivat aina uudestaan kun vauva söi. Pari kertaa pidin parin päivän tauon imetyksestä ja pumppasin vauvalle maidot, kun pumppaaminen ei sattunut niin paljon. Meinasin jo monta kertaa luovuttaa, mutta yhdellä läheisellä ystävällä oli ollut sama tilanne joka oli helpottanut kolmen viikon päästä vauvan syntymästä, niin päätin että jos ei kuukauden kohdalla helpota niin sit loppuu imetys. Onneksi sit helpotti ja muutaman kuukauden imetys olikin helppoa ja ihanaa. Sitten alkoi neidin kiinnostus tissiä kohtaan lopahtaa vaikka maitoa olisi tullut ihan reilusti, siinäkin sitten yli kuukauden taistelin ja tyrkytin (imi lähinnä vain unisena ilman taistelua) mutta sitten päätin että turha tätä tappelua on enää jatkaa kun hermostutaan vain molemmat. Reilut 5kk kuitenkin oli lapsi täysimetyksellä ja 8kk ikäiseksi vielä kävi rinnalla silloin tällöin, lähinnä öisin.

 

Pääsisikö mukaan: malttamaton/33v./4.lapsi/LA 1.10.14 Lohjan sairaala?

Yllärinelosta odottelemme Esikoinen 5v. tyttö, keskimmäinen 4v. tyttö ja kuopus 1v2kk poika. Kierto ei ollut alkanut kuopuksen jäljeltä alkanut ja odottelimme miehen vasektomia leikkausta, kun aloin ihmettelemään päivittäistä huonoa oloa, väsymystä ja kasvavaa vyötärön mittaa. Sinäänsä ihme etten tajunnut, koska tämä on meillä 8. raskaus (4km). Testin tehtyä oli pakko mennä heti ultraan, että vähän osaisi hahmottaa missä mennään. Ultrassa näkyikin pieni elämän alku rv 7+0. Ensimmäiset päivät meni miettiessä, että apua: auto ei enää riitä, makuuhuoneet loppuu kesken jossain vaiheessa ym, mutta nopeasti tuli olo: ihanaaaa, poitsu saa kaverin. Tytöillä ikäeroa on 1v 7kk ja ovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Kuopusta sitten käynyt sääliksi, kun eihän häntä oteta barbie ym leikkeihin sotkemaan ja nyt hän saa kaverin, ehkä...Miehelle ehdittiin se vasektomia tekemään eli jos tämä menee kesken, niin ei enää ole mahdollista yrittää. Sykkeitä kuunneltu kohta viikon verran ja aina ne nostaa ihokarvat pystyyn onnesta :heart: Np-ultra varattu 17.3. ja kovasti jännittää, että voiko ihminen saada 4 tervettä lasta ja hieman jännitystä kanssa tuo, että katsoikohan ultraava lääkäri sikiön koon ihan oikein? Maha valtava ja tosiaan se ihmetyttää, että sykkeet kuului ihan selkeästi kotidopplerilla jo 8+3 kun ihan huvikseen päätin koittaa. Toisaalta ei se LA kauheasti voinut heittää, koska testasin nega 10.1. kun ihmettelin ettei ne menkat imetyksen jäljiltä alkaneet.

malttamaton rv 9+1

 

Imetyksestä, Imetin esikoista viime viikkoon asti ja hän tulee nyt ylihuomenna 14kk. Ilmeisesti raskaus muutti maidon makua sen verran, että ei sitten enää maistunut.. No mutta täysimetystä oli 6kk asti ja siitä sitte osittain 14kk. Imetys lähti periaatteessa hyvin käyntiin, mutta jouduin aluksi käyttämään 2-3 rintakumeja, mutta onneksi taisteltiin niistä eroon noinkin nopsaan

Onko ryhmällä sitten useampikin facebookryhmä? Kun puhuttiin "vanhasta"?

 

Moi! Kai joukkoon mahtuu vielä? fb-ryhmäkin kiinnostaa Toinen lapsi tulossa, laskettu aika 26.10 neuvolan mukaan! Ultraan varasin tänään ajan ja sinne olis vielä KUUSI PITKÄÄ viikkoa!!!! Kamalasti tekis mieli varhaisultraan mutta jospa mä pärjään....

Esikoisessa päädyttiin kiireelliseen sektioon, melkeen pari vuorokautta käynnisteltiin kun lapsivettä ei enää juurikaan ollut, lopputulos 48h valvonut mamma 3 senttiä auki
Siinä vaiheessa kun vauvan sydänäänet laski rajusti en mä itse enää edes tajunnut mistään mitään. Mies oli painanu jotain hälytysnappia ja äkkiä leikkaukseen, napanuora oli kaksi kerta tiukasti kaulan ympärillä. Jumaliste että olin sillon kaiken sen tuskailun jälkeen helpottunut että leikattiin, kaikista eniten tietysti siitä että vauva jäi eloon!!!!!!! ja teen kaikkeni että tällä kertaa pääsisin suunniteltuun sektioon.

Oireita ei juurikaan ole. Kahvi vähän inhottaa, rinnat on kipeet. Öisin vaan heräilen vaikka illalla oon kuolemanväsynyt

Mitäs sovelluksia olikaan androidille, mulla on jo Hello Baby ja Womanlog pregnancy?

Ärkoojii 5+4

 

Ainiinjoo: Ärkoojii/30v/2.lapsi/26.10/Jorvi

 

Tervetuloa uusille! :wave:

kathii: Juu eli lokakuisille on kaksi fb-ryhmää. Juurikin se "vanha" mihin otetaan jäseniä ihan niin paljon kuin on halukkaita ja sitten "uusi" minkä koko on tarkoitus jäädä suhteellisen pieneksi, mutta sinnekin vielä mukaan ilmeisesti mahtuu.

ChocolateBox: Tsemppiä! :hug:

ON: Mulla käynyt niin että rintojen kipu on selkeästi helpottanut viimeisten 3 päivän aikana. Tosin on ne vieläkin arat, mutta siis nyt pystyn taas esim. nukkumaan mahallani. Onko muilla ilmennyt tälläistä? Pahoinvointia on edelleen ellen syö tarpeeksi usein, syömisen olen tosiaan huomannut helpottavan. Tänään piti olla neuvolassa verikokeiden ottamista ja menin sinne, kerroin sitten heti että la siirtyikin viikolla kun ei Täplä vastannut kokoa, niin selvisi sitten että ei niitä verikokeita voidakaan ottaa vielä! Ensi viikolla uusiksi. Sain myös varattua ekan utra-ajan! Tasan kuukauden päästä sinne sitten.

Grill & Täplä 8+1

 

Niin ja voin minä nyt muutenkin kertoa itsestäni ja tästä raskaudesta

Eli siis meillä on joulukuussa 2012 syntynyt tyttö, mä olen nyt tekemässä opinnäytetyötä ja viimeistä harjoittelua ja valmistun touko/kesäkuussa ja luultavasti olisi tiedossa vakkari soppari tänne harjoittelu yritykseen huhtikuusta alkaen

Tämä pikku kakkonen päätti tulla hieman yllättäen. Mulla oli kolmas kierto edellisen synnytyksen jälkeen ja päätettiin sitten miehen kanssa ruveta hyödyntämään varmoja päiviä, noh kuinkas kävikään Otetaan asia positiivisesti ja odotetaan innolla mahdollista uutta perheen jäsentä!

Mulla ei ekassa raskaudessa ollut yhtään huono olo ja nyt sitä on aamuisin jonkin verran. Toivon kovasti ettei lähde pahenemaan, koska täällä töissä en asiasta meinaa sanoa ennen puolta väliä sen tulevan sopparin vuoksi. Lasketust ajasta mulla ei ole mitään tietoa, koska kierto oli tosi pitkä ja käytettiin ehkäisyä "tärppipäivinä", jotka siis eivät ole ollutkaan tärppipäiviä. Ajattelin ensi viikolla soitella neuvolaan ja kysellä, miten mun raskausviikot nyt määritellään.

 

Dodiii!

Ultra selätetty, siellä kölläs 19mm kokoinen kaveri, rv olis nyt 8+5 tai 8+6 ei osannu sanoo tarkemmin kun oli laitteet kai epäkunnossa tai jotain. en uskonu aluksi mut jännitti se muaki lopulta niin et tärisin vielä siinä ultrausvuoteella. mut kaikki hyvin siis ja pitkällä ollaan jo, miehen kans arvuuteltiin laskettua johki lokakuun alkuun 6.10. Olis kai LA nyt lopulta. Selviää ens viikolla neuvolassa lisää kun tätsä tekee pika tsekkauksen et kaikki on jees mulla. sain pari kuvaaki mukaan todistusaineistoksi kotiin. Tulinki siihen tulokseen et pakko tän on olla pidemmällä kun olot alkaa kaikkoomaan pikkuhiljaa.
Ei tuu edes vuoden ikäeroo <3
Mun rivi menis nyt näin:

Addoda/ 2.lapsi/ LA 6.10.2014/ HYS ehkä

Addoda& SnadiKakkonen 8+5

 

Grill Täällä myös tissikivut alkaa olee takanapäin. Koko on kyllä kasvanu yhdellä kuppikoolla (jippijaijjee, tätä on niiin odotettu!) ja onkin kiva huomata, että ne A-kupin rintsikat alkaa oleen naftit

Muutenkin olo alkaa olee aikalailla normaali, mitä nyt edelleen (iltaisin varsinkin) turvottaa, ummettaa ja öisin olen edelleen aivan tukossa. Väsymyskään ei vedä ihan niin fleguks kun vielä muutama viikko sitten

dolly 9+1

 

Tsempit ChocolateBoxille, toivottavasti kaikki menee hyvin on tämä yhtä stressaamista milloin mistäkin.

Täällä myös esikoinen syntyi sektiolla ja oikeastaan toivon, että myös seuraava syntyisi sektiolla. Edellisestä on aikaa vasta vähän yli vuosi, joten jo sen takia haluaisin taas sen sektion, ettei kohtu repeä supistuksista.

Mä olen tosi pessimistinen tämän raskauden suhteen. Jokainen tuntemus on merkki keskenmenosta jne. Vaikka olenkin asennoitunut niin, etten itse voi vaikuttaa siihen, miten tämän raskauden kanssa käy, eikä ole mun syy, jos jotain menee pieleen. On tämä sellaista murehtimista. Mutta käy niinkuin käy, se ei ole mun käsissä. Toivon kyllä, että saadaan syksyllä tytölle pikkusisarus ja kaikki menee hyvin

Oletteko muut jo kertoneet raskaudesta lähipiirille? Me halutaan salata kaikilta sinne 12+ viikoille saakka. Mun sisko jo arvasi viikko sitten, enkä viitsinyt kieltääkään siinä tilanteessa. Vannotin, että pitää omana tietonaan ja ilmeisesti on niin tehnytkin, kun ei ole uteluja tai merkitseviä katseita tullut muut ei tiedä vielä mitään.

Pihla 9+2

 

AnnaSeptember / 1.lapsi / LA 23.10.2014 / TYKS

Hei, minäkin liittyisin mukaan!

 

AnnaSeptember, tervetuloa

Täällä oli muuten myös tuota flegmaattiseksi asti vetävää väsymystä. Onneksi alkaa helpottaa... Tuntui, että voisi nukkua vuorokauden ympäri. Mulla mitattiin neuvolassa hemoglobiiniksi 109, josko olisikin nyt lähtenyt raskausvitamiinien ja ruokavalion avulla nousuun. Ikinä ole ollut noin matala! Väsymystä on kyllä edelleen normaalia enemmän ja voisin nukkua kellon ympäri, jos taapero antaisi Ja mielialat heittelee ihan hurjasti. En muista näin pahaa heilahtelua ensimmäisessä raskaudessa.

Mitähän vielä piti sanoa... Raskausdementia vaivaa.

 

kathii: palstailitko edellisessä raskaudessa, kun nimimerkki kuulostaa niin tutulta? Ja näköjään sama syntymäkuukausi meillä näillä edellisillä? Mulla ei tosiaan ehtinyt koko kierto edes alkamaan tässä välissä, uutenavuotena lopetin vasta imetyksen.

).( tuo pahoinvointi on niin omituista, koska mulla tosiaan raskauksissa on menossa 8. tietty 4 mennyt kesken, mutta silti..kolmessa ensimmäisessä raskaudessa ei ollut pahoinvointia ollenkaan, näistä keskimmäisestä syntyi esikoistyttö, mutta 4. raskaudesta lähtien jokaisessa ollut tämä ällö tasainen yökötys lähes 24/7, ihan kuin olisi krapula. Koko ajan sellainen olo, että jos nyt syön vähän tuota, niin olo helpottaa ja se helpottaakin hetkeksi kunnes kohta taas pitää syödä jotain. Käytännössä suu käy koko ajan ja tästä syystä painonnousu raskauksissa aina runsainta niin kauan kun huonoa oloa riittää eli noin rv 16-18 asti.

Pihla meillä oli tavoite ettei olisi kerrottu raskaudesta, kun isoon ääneen toitotettu kuinka mies menee ihan just sterilisaatioon ja jäädään kolmeen lapseen ja kun kävikin näin niin vähän noloa. Mutta siis tosi moni jo huomannut, mulla kun ei ole mahaa normaalisti yhtään ja pömpöttää reippaasti niin kaverit ihan suoraan kysyneet.

 

Malttamaton, yleensä minäkin olen ihan mahaton nyt tuntuu, että kauhea pömppis jo näillä viikoilla... Mulla on pientä syömisongelmaa taustalla, niin ei varmaan ihmiset uskallakaan kysyä mitään, ettei vanhat ongelmat ala nostaa päätään. Kätilö sanoi, että voi olla vaikea salata, kun edellisestä raskaudesta on niin vähän aikaa ja olen niin hoikka, että mahakin näkyy ajoissa. Yritetään kuitenkin peitellä jotenkin, ettei koko kylä kohta tiedä esikoisesta mulla oli niin pieni maha, ettei lähimmät naapuritkaan olleet tienneet raskaudesta, ennenkuin nähtiin vaunulenkillä. Vaikka oli monet kerrat juteltu vielä, kun olin viimeisilläni talviaikaa toki, jolloin toppavaatteetkin peitti jotain.

 

malttamaton, palstailin Tosin tytön piti syntyä tammikuun puolella, mutta päätti tulla 10 päivää aikaisessa justiinsa vuoden loppuun

 

Tsau, meinaatteko btw mennä kaikkiin tutkimuksiin? Verikoe downin symdrooman takia? Ultra tutkimukset? Jne? Mä mietin tota downin syndrooma verikoetta joka olis rv 10+0 et menisinkö vai onko vaan turhaa itse rääkkiä kun inhoan neuloja. Mietityttäny tänään kaikki nuo että kannattaako käydä ja maksaa poli maksut vai olisko luottavaisin mielin vaan ja jättäis menemättä...? Mitäs muut tuumaatte?

 

Malttamaton meillä on vähän sama tilanne kun mekin ollaan (tai minä enemmänkin, miestä on vaivannut vauvakuume siitä asti kun nuorimmainen synty 2012), että nyt ei enempää tule. Töissäkin just joku aika sitten sitä sanosin, että ei se ole meidän asia täyttää sentään koko maata. Nyt sitten on kaiketi pakko kertoa lähimmälle esimiehelle jo tänään kahestakin syystä: pahoinvointi on aivan järkyttävää ja vaikeuttaa työntekoa ja tänään on firman laskiaisbileet, joihin mun on "pakko" osallistua niin mitäpä ihmiset tuumaa kun en ota edes sitä yhtä olutta.. Ajattelin vedota perinteiseen antibioottikuuriin ja jos lähin esimies tietää tilanteeni niin hän osaa muun porukan pitää paremmin sitten aisoissa uteliaisuudeltaan.

Addoda me ainakin osallistutaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin. Myös down:iin. Eipä sillä, että se vaikuttaisi mihinkään, mutta mä haluan tietää kaiken tämmöisen etukäteen, jotta osaan valmistautua. Tähän pätee tämä kun just luin sen kolumnin/blogikirjoituksen "On aika karua syntyä lapsettomille vanhemmille" niin sama pätee mun ajatuksissa tähänkin, että on reilumpaa tavallaan sitten lastakin kohtaan, että vanhemmat on perehtynyt asioihin mahdollisimman hyvin. Edelleen siis esikoiselta pyytelen anteeksi, että joutui lapsettomille syntymään. Naurattaa ja hirvittää kuinka ite olikin silloin ihan uuvatti kaiken normaalinkin asian kanssa.. Ensimmäinen yö kotona meni nukkuen toinen silmä auki ja kun vauva vähänkin äännähti niin molemmat miehen kanssa pompattiin sängystä ylös ja lämittiin KAIKKI valot päälle, että nyt pitää herätä ja syöttää vauva ja mitä kaikkea muutakin. Joo ei ollut ihan nappisuoritus se... :ashamed: Onneksi sitä aika pian pääsi kärryille tuostakin. Mutta silti, silloin uskoin vakaasti, että joo kaikki vauvat vaan syö, nukkuu ja kakkantaa ja sillä hyvä. Eipä ollut meidän esikoinen semmoinen tapaus vaan huusi koko ajan, kitisi kun ei huutanut ja vähän kaikki oli koko ajan huonosti. Ja huono omatunto siitä imetyksen sujumattomuudesta kalvoi mieltä koko ajan niin mulla meni oikeasti yli vuosi, ennen kuin opin olemaan ihan rennosti lapsen kanssa yksinänikin.

Oma napa. Se voi edelleen pahoin. Koko ajan. Alkaa jo itseä uuvuttaa valittaa samasta asiasta koko ajan, mutta tää on aivan järjetöntä. Lisäksi on se, että olen joko syönyt itseni tässä lyhyessä ajassa pulleammaksi tai sitten maha on vakavasti turvoksissa, mutta ainakin mun maha näyttää jo ihan siltä, että olen raskaana. Ja tämä on kyllä varmasti elämäni ensimmäinen kerta kun toivon, että ihmiset luulee mun vaan lihoneen.

Tervetuloa vielä kaikille uusille! Ja jos sinne vanhempaan facebook-ryhmään haluaa niin Ansukalle viestiä.

Morrisson & Hilpiäinen 7+2

 

Heippa pitkästä aikaa kaikille! Tervetuloa minunkin puolesta kaikki uudet
Eilen tuli sitten käytyä Kätilöopistolla, nimittäin oli päivällä tullut todella kovat kivut ja en pystynyt edes nousemaan penkiltä ylös tai kävelemään. Säikähdin tätä suunnattomasti ja soitin miehelleni että nyt lääkäriin. Testejä tehtiin ja mitään poikkeavaa ei löytynyt joten minut lähetettiin Kätilöopistolle. Siellä gynekologiset tutkimukset tehtiin ja ultrattiin, eli näin ekan kerran meidän pienen! Kaikki oli hyvin ja mitään poikkeavaa ei löytynyt tältäkään alueelta <3
LA muuttui 12.10. Olen onnellinen pienestä joka elää kohdussani ja voi hyvin
Kuva 1/5 albumista <span class="normal">kuvia</span>

 

Wenda: :hug:

 

Jaksamisia wenda <3

Tervetuloa uusille!

Kertomisesta, ei olla vielä kellekään lähipiiristä kerrottu, haluttaisiin kyllä salata kaikilta sinne viikolle 12 asti. Siihen siis pyritään. Toisaalta tekis mieli kertoa vanhemmille nyt jo, että katotaan kuin tässä loppupeleissä käy toistaseks ei siis tiedä kukaan. Katotaan nyt missä vaiheessa anoppi arvaa, se on aika hyvä tämmösten juttujen kanssa

Napailua, edelleen paha olo, päivästä riippuen joko pieni etova olo mikä on ihan ok, tai sit todella paha olo et vetää ihan sohvalle kun ei voi mitään tehdä. Täs on nyt ollu pari hyvää päivää välissä niin katotaan kuin tänään käy.. Ja nälkä on ihan jäätävä! Siis ihan kamala, koko ajan sais syödä. Ja nimenomaan ruokaa. Väkisinkin lihoo jos natustaa 3 ruokaa päivässä, plus välipalat -.- oon koettanu sit annokset pitää pienempinä. Mikään makee ei edelleenkään uppoo, kahvia menee yks kuppi vieraissa mut ei oo mitenkään hyvää. Ruokaa vaan koko ajan, ja appelsiinimehua. Ja sit kun on nälkä niin puoleen tuntiin on pakko syödä tai muuten tulee ihan jäätävän paha olo. Katotaan kuin kamalaks tässä vielä paisutaan.. Tosin luotan siihen et nälkä helppaa kun paha olokin

SannaMarko hyvä et oli kaikki hyvin pienellä! :heart:

Ainiin vielä niistä seulonnoista oli puhetta, en niistä oikeen edes tiedä mitä kaikkia niitä on? Ultriin mennään kyllä, mut lapsivesipunktio (?) jää tekemättä jos ultrassa näyttää kaikki ok:lle (näin siis tällä tiedolla eli oikeesti mitään tietämättä, ens viikon neuvolassa varmaan selkii enempi). Onko siis downin syndroomaa olemassa joku verikoe vielä erikseen? Se vois kyllä sit olla sellanen mihin mentäis myös. Ehkä. Ens torstaina oon varmaan näiden suhteen viisaampi

Muoks. Tossa kun pikaisesti netin ihmeelliseen maailmaan tutustuin niin voin olla sitä mieltä että verikoe ja ultrat on ne meijän juttu. Näin siis tällä tietoa taas

 

wenda halauksia <3

Itselläkin hieman arveluttava tilanne tämän raskauden kanssa. Tein puoltoista viikkoa sitten ekat haamut, sen jälkeen viiva vahvistui hitaasti, mutta vahvistui kuitenkin koko ajan. Tiistaina päätin, että nyt pidän useamman päivän taukoa. No tänä aamuna testasin niin viiva oli edelleen sellainen haalea, siis ihan kunnon viiva, mutta ei ollut lähelläkään kontrolliviivan tummuutta ja ei ollut kunnolla vahvistunut. Esikoisesta mulla hyppäsi viivat silmille jo 5 päivää ekasta haamusta. Siksi iskikin huoli, että onkohan tämä raskaus tuhoon tuomittu. Teen sunnuntaina vielä uuden testin ja maanantaina soittelen neuvolaan, jos pääsisin ultraan ja verikokeisiin, kun raskausviikoistakaan ei ole mitään tietoa! Digin mukaan olen raskaana, mutta sekin näyttää vain viikkoja 1-2 :/

 

Wendalle pahoittelut :hug:

Seulonnoissa käydään ja olenkin jo varannut ajan siihen verikokeeseen ja seuraavaan ultraan. Itse olen sellainen, että haluan tietää. Menisin kyllä varmaan myös siihen lapsivesitutkimukseen , mikäli siihen olisi syytä. Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin

Me ollaan kerrottu jo sellaisille ihmisille, joille kerrottaisiin myös, jos kävisi huonosti. Eli ihan lähipiirille. Omat sukulaiset näkee musta heti, että jaahas taitaa olla pikkuinen tulossa. Muutoin sitten ihmiset saa tietää, kun näkevät mahan kasvavan. Eli en esikoisestakaan sen kummemmin muuten kertonut ihmisille.

 

Tulisin vielä uutena mukaan

Koiruuz/33/2./PS laskettu aika menkkojen mukaan 25.10, mut voi hyvinkin vielä muuttua kun eivät ole olleet mitenkään säännölliset.

Imetyksestä Esikoisen kanssa ensimmäiset viikot lähes itkin kun imetin kun rintakumista huolimatta se teki niin kipeää. Olin päättänyt onnistua ja kun pääsimme kumista eroon homma sujui niin hyvin, että lopettelin kun poika oli 1v 4kk ja töihin paluu alkoi olla ajankohtainen. Nyt jos sinne asti päästään aion panostaa sähköpumppuun ja antaa kuitenkin säännöllisesti esim kerran päivässä korviketta tai pumpattua sellaisesta hitaan virtauksen tuttipullosta ettei pullosta juominen jää vauvalle kokonaan vieraaksi.

Kestoilusta Esikoisen kanssa imu+kuori jutut eivät toimineet ollenkaan vauvana ja pyykkiä tuli kamalasti. Noin 3kk kohdalla taskuvaipat alkoivat sopia ja niitä käytimme kotona ja reissuilla + öisin kertiksiä. Vaippoja on jemmassa hyvä varasto ja niitä voisi etsiä vielä kirppikseltä erilaisia kokeiluun.

Äitiyspakkauksesta Emme luultavasti ota, makuupussi olisi kiva saada, mutta muuten kuosit eivät oikein innostaneet.

 

Jaksamisia, vauvatoiveinen ja wenda! Kurjaa, että näin kävi. Toivottavasti toivutte koettelemuksesta hyvin.

Tervetuloa kaikille uusille. Hieno ajoitus muuten teillä, malttamaton. Varmaan juuri näin on tarkoitettu. =)

Ultrassa on täällä käyty, ja pikkuinen löytyi oikeassa paikassa ja sykekin havaittiin. Mittauksesta ei jostain syystä saatu oikein varmaa tulosta, joten uusi ultra tulossa vielä raskauden keston määrittämiseksi. Ja vielä menee keltarauhashormoniakin tukihoitona, ei olla ihan selvillä vesillä vielä oman hormonitoiminnankaan suhteen.

Ensi viikolla ehkä varaillaan neuvola-aikaa, jos malttavat naistentautien polilta minut päästää sinne normaalien seurattavien puolelle jo.

Seulonnoista saatiin miehen kanssa ohjevihkonen, ja käskivät miettiä asiaa. Vaikea niistäkään mitään mieltä olla. Olemmeko valmiita vammaisen lapsen vanhemmiksi? Emme varmasti, mutta emme me nyt voi kehua olevamme valmiita terveenkään lapsen vanhemmiksi! Ihan epäpäteviä ollaan, mutta mitä muuta me voitaisiinkaan olla. Käytännössä lapsivesi/istukkanäyte jää varmaan ottamatta (sen pienen keskenmenoriskin takia) ellei sitä jostain syystä painokkaasti suositella. Ultrat ja verinäytteet todennäköisimmin otetaan kaikki mitä tarjotaan - hyvä tietää etukäteen niin paljon kuin mahdollista.

Oireita, tai paremminkin niiden puutetta, olen vähän ihmetellyt. Rinnat on edelleen arat - olleet jo monta viikkoa, se ei tunnu loppuvan. Eikä sitten muuta. Ei mitään pahoinvoinnin tapaistakaan, vaikka nyt kai olisi se yleisin ajankohta siitä kärsiä. Joskus huimaa, mutta se on mulla muutenkin yleistä, kun verenpaine on aina vähän turhan matala. Alavatsalla tuntuu ehkä vähän jotain, mutta en varmasti huomaisi muuten kun nyt oikein yrittämällä yritän raskausoireita tuntea.

Rv 8+2 (ehkä)

 

Voi ei, pahoittelut wenda! :hug:

Kertomisesta: Me ollaan kerrottu jo aika monille. Ollaan niin innoissaan tästä! Muutamat kaverit tietää, tulevat isovanhemmat kaikki tietää jo ja melkein kaikki tulevat iso-isovanhemmatkin. Loppuille kerrotaan sitten seuraavan ultran jälkeen.

Miten sattuikin, kirjoitin juuri eilen seulonnoista blogiin. Mutta siis pienen pohdinnan jälkeen päätettiin osallistua, mutta niillä tuloksilla ei ole mitään väliä. Osallistutaan vain sen takia, että ne tulokset jää sitten muistiin tilastoihin, joista taas voi olla joskus jotain hyötyä muille.

Grill & Täplä 8+2