mauahtavaa kiitos vastauksesta sukunimiasiaan... joo voishan sitä tosiaan olla reipas ja tutkia itse,nykyään vaan on pää niin tohjoa että ajattelin jos joku osais yksinkertaisesti sanoa....mutta eip mitn,tänään tyttö leikki puhelimessa ja toisteli minun ja perheeni sukunimeä,joka siis ruotsinkielinen,oikein sujuvasti,että ehkä se riittää alkuun.
pi pa re,jep,vähän pääsin kokeilemaan manteleita,mutta tehoa en voi vielä kertoa,kun sitä närästystä oli vain kun olin makuultaan.palaan sit kertomaan tuloksia,mutta lupaavalta vaikuttaa!
piti vähän levätä,kun aamu ja päivä meni pakatessa ja lajitellessa lasten vaatteita,ja tuli kannettuakin vaatesäkkejä huoneesta toiseen kun tuntui tyhmältä soittaa paikalle joku siirtämään ne,kun itsekkin jaksaa. tarkkailin kyllä kokoajan masun olemusta,ei tullu mitään tuntemuksia,paitsi turvotus jalkoihin.ja kova väsy.nyt sitä vasta aloin stressaamaan miten paljon on pakattavaa kun vasta vaatteet ja kirjat valmiina ja tällä vauhdilla tulee kestämään!
ja sitten mua stressaa kun sisko lähti takas ulkomailla käymään,ja me kun tytön kanssa muutetaan uuteen kotiin ennenkuin palaavat,ja mun harteille jäi sähkösopimuksen teko ja vesi-ja jätejutut ja nettiliittymän tilaus,enkä oo ikinä ennen tehny ja nyt tarttis yksin osata päättää esim mistä otetaan se sähkösopimus ja millanen,ja ku ei nyt yhtään jaksais kiinnostaa tollaset asiat! |O voisin vaan laitella vauvan tavaroita valmiiks ja rasvata mahanahkaa samalla kun luen synnytysjuttuja ja kuuntelen esikoisen lauluja.......... :heart:
niin ja pi pa re mullakin on tuollainen veivattava soittorasia,sain lahjaks ex:ltä,siinä soi beatlesin let it be-ja sitä pidän masun päällä ja veivaan,toimii kohtuu sitten kaikukoppana! toivon että vauva sitten tunnistais melodian....
heh,hyvä että edes joku tuntee itsensä hehkeäksi! kyllä mäkin välillä,silloin just kun on mahaa korostavat vaatteet ja on edelleen naisellinen.....taitaa mun tyttöolokin johtua siitä että nyt oon alusta asti päättänyt korostaa mahaa ja nauttia siitä.tosin nyt maha alkaa olla jo mulle ihan tarpeeksi iso,on jo kömpelö olo,kun ei mahu ruokapöydässä istua normaalisti! ja ylösnoustessa meinaa maha osua pöytään....kenkien solmiminen on jo parisen viikkoa ollut tuskallisen vaikeaa,kuin myös sukkien laittaminen....sheivaus ei kyllä enää onnistu,yritin mutta se oli niin koomista se kun etsi asentoa missä ei maha-asukki menis lyttyyn ja itse silti yltäisi....
sängystä nouseminen näyttää varmaan siltä että olisin jo synnytyspuuhissa,ja lattialta tavaroiden noukkiminen on sitä että ensin levitetään jalat levälleen ja sitten kumarrutaan niin että maha menee jalkojen väliin....
en valita,ihanaahan se on saada kokoajan muistutuksia siitä että vauva on jo iso ja syntyy pian,mutta kovin hehkeä ei noissa tilanteissa tunne olevansa. no,ex kyllä viimeksikin käydessään ihasteli ja silitteli mahaa pitkään,ja kehui ulkonäköänikin kovin,niin kuin aina,ehkä se on se miksi olen nyt ylpeä kehostani. on kyllä hermolepoa kun ei tarvitse ottaa yhtään ulkonäköpaineita nyt,eikö,mammat?? :wave:
olettekos te huomanneet nyt synnytyksen lähestyessä itsessänne jotain sellaista "koti-viettiä"? mä en mielelläni enää ole pois kotoa,ei tunnu mukavalta ajatukselta kyläreissut vaikka tuttuja haluaisikin nähdä.jotain sellaista,että kotona on turvallista....vauvan suojelua?
ja mä olen huomannut että viime viikkoina oon kauheasti halunnut lukea kaikkea sellaista,ei mitään keskittymistä vaativia kirjoja,vaan sanomalehtiä ja sarjakuvia yms kevyttä,ja telkkua tekee mieli katsoa,sellaisia aivot narikkaan-juttuja.....sellaisia juttuja jotka tavallisesti ei kiinnosta yhtään,moiset "turhanpäiväisyydet".sama juttu mulla oli esikoisen loppuodotuksessa,vaikka silloin luulin että oon vaan tylsistynyt.
ai niin,ihana uutinen tuo laurin ja paulan vauva! :heart: mun viimeisin lukuhavainto niistä oli silloin kun huhuttiin just et ne ois eronnu,ja harmitti,kun ne on jotenkin niin pippurisen olosia molemmat että tuntuu että ovat samanhenkisiä.....ja just sitä juu,että hyvä että oli korostanut että on yritetty ja odotettu!
