Tonttu-tyttö syntyi Jouluyönä klo 4.23. Neidillä pituutta huimat 53cm ja painoa 3260g. Pipomitta 33cm. Viikkoja oli syntymähetkellä 42+1.
Jouluaatto aamuna heräsin supisteluihin ennen kuutta. Supparit tuntuivat aikaisempaa kipeämmille ja olivat heti alusta asti 10-15 min välein. Jännättiin sitten miehen kanssa ehdimmekö paistaa kinkun. Illemmalla supistelut vaan tuntuivat kovenevan, mutta en uskonut, että lähtöä kuitenkaan vielä aattona tulisi. Meille oli varattu aika käynnistykseen jouluaamuksi, kun viikkoja oli jo niin paljon. Illalla menimme kuuden maissa saunaan ja rentouduin siellä kunnolla. Supistelut eivät kuitenkaan rauhoittuneet vaan kiihtyivät entisestään, joten joulupukki tuli sitten heti saunan jälkeen. Suppareita tuli viiden minuutin välein ja olin jo aika varma, että aamuun asti ei kotona ehkä pärjätä. Kymmenen maissa soitin sairaalalle ja siellä kuulosti sille, että voihan tänne nyt näytille tulla jos ei pärjää, mutta tuskin vielä mitään kiirettä on. Yritin pärjäillä puolen yön yli, ettei tarvitsisi maksaa turhasta vuorokaudesta, mutta lopulta olimme sairaalassa ennen yhtätoista. Olin jo tosi tuskainen ja käyrillä makoilu tuntui kidutukselle. Olin auki 4 senttiä ekassa tarkastuksessa. Siitä sitten pääsin altaaseen ja köllinkin siellä pari tuntia, jotka menivät aika mukavasti. Järkytys oli vaan kamala, kun nousi pois vedestä, supistelut sattuivat nimittäin tosi paljon enemmän maalla kuin vedessä. Sain sitten heti epiduraalin, josta aukeni taivas kaikki kivut katosivat ja supparit näkyivät vaan käyrillä. Kätilö kehui, miten hienosti pärjäämme, kun olin auki jo 7 senttiä ammeen jälkeen. Kolmen aikoihin olin kokonaan auki ja ponnistamisen tarvetta odoteltiin vielä tunnin verran, jotta lapsi pääsi laskeutumaan alaspäin, koska ei ollut kiinnittynyt ollenkaan ennen synnytystä. Ponnistaminen kesti puolisen tuntia ja oli lopuksi varsin inhottavan tuntuista, mutta jostain sain sisua puskea sen kakaran pihalle. Emättimeen tuli repeämä, kätilö leikkasi epparin ja lääkäri kursi kokoon. Ompelu oli oikeastaan kaikista inhottavinta, mutta ilokaasupöhnässä siitäkin selvittiin. Isä pesi tyttärensä salissa ja osastolle pääsimme jo ennen seitsemää. Verta menetin 900 ml, joten olo oli joulupäivänä aika tokkurainen, enkä päässyt vessaankaan ilman apua ennen iltaa.
Osastolla kaikki sujui kuitenkin hyvin ja maito nousi rintoihin kunnolla jo eilen. Eilen päääsimme myös kotiin. Olin onnellinen, että jouluyönä ei juuri muita synnyttäjiä ollut. Osastolla oli nimittäin todella ruuhkaista ja välillä osa joutui synnyttämään jopa potilashuoneissa. Kotona neiti nukkuu tuollaisia 2-6 tunnin unia, syö ja kakkaa. Kaikki lienee siis kunnossa.
Onnittelut myös kaikille muille vauvan saaneille ja tsemppiä vielä odotteleville. Kyllä sitä hyvää kannattaakin odotella =) Supistuskivutkin ovat muuten ihan kivoja verrattuna näohon jälkikipuihin, koska supparit menevät kuitenkin ohi. Nämä haavakivut tuntuvat jatkuvasti, eikä istumista pysty ajattelemaankaan... Mutta parissa viikossa tilanteen pitäisi kätilöiden mukaan korjautua kivuttomaksi. Sitä odotellessa
Riinuska ja Ruttunen 3 päivää