***JOULUN ODOTTAJAT*** Syyskuu

Voi Elviiratar :hug: . Kurja kuulla uusimmasta käänteestä :'( . Toivottavasti saisitte asiat kuitenkin selvitettyä. Erikoisia puheita anopillasi pojastansa ...
Toivottavasti myös astmaepäilyt osoittautuu turhiksi.

ON:Me aktivoiduttiin tänään oikein urakalla ja ostettiin pinnasänky ja turvakaukalo. Shoppailu ja seisominen otti mullakin kovasti jo jalkoihin ja selkään, mutta oon kyllä aina ollut aika huono seisomaan pitkiä aikoja paikoillani. Ennemminkin sellainen ärsyttävä tapaus, joka vaihtaa painoa puolelta toiselle vähän väliä :ashamed: .
Nyt sitten sänkyä kokoamaan. Turvakaukalo jäi odottamaan kauppaan marraskuuta samaan pakettiin jo aiemmin hankittujen vaunujen seuraksi .

Suzyco: Kyselit nimimerkkiäni. En muista itsekään enää miten siihen päädyin. Ainakin muistan, että olin aika ärsyyntynyt, kun kaikki tuntuivat jo olevan käytössä. Mutta se siis on saksalainen hellittelymuoto kulta, kultsi yms.

Pitiköhän mun jotain muuta eilistä vielä kommentoida... No, menen kokoamaan pinnistä miehen avuksi ja palaan sitten kommentoimaan. :wave:

 

Elviirattarelle tuhannen :hug: ja voimia asioitten selvittelyyn, tuli sitten mitä tahansa niin toivotaan että saatte kaikki sovussa juteltua ja selviteltyä

Joskus elämän on mentävä rikki,
että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.

Joskus on syötävä kaurapuuroa,
jotta lihakeittokin maistuisi taas hyvältä.

Joskus on herättävä sateiseen aamuun,
jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.

Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä,
antamalla välillä myös huonoja hetkiä.
***
Ethän anna periksi,
vaikka elämä potkiikin
nyt pahasti päähän.
Ehkä juuri nyt tuntuu
tosi pahalta,
mutta kun oikein ajattelee,
niin tulevaisuus
lupaa hyvää.
Sumuisten kyyneltenkin läpi
aurinko jaksaa paistaa!
****

Ja sitten (.)
Täällä on tämä päivä mennyt ihan makoiluksi kun aamupäivällä tuli pari tosi kipeää supistusta ja veti samalla ihan mahan ripulille ja sen jälkeen kun on vähän kävelly ja keräilly tavaroita tai laitellu tiskejä niin koko ajan maha ihan kovana mutta onneksi ei enää kipeitä ollu... pitäis imuroida ja siivota muutekin mutta jospa tuo saa odottaa, kun ei viitti riskeerata kun edellisessä alkoi just samalla lailla viikolla 32 ja kävin mutkan oys:issa ja oli 2cm auki ja sairaslomalle ja makaan loppu ajaksi onneksi kuitenkin pääsin kotiin makaan sillä ehdolla että vain makaan kyljellään ja tenavat on päivän hoidossa

Kävin sitte viime viikolla tutustuun Oulaskankaallekin ja käyn täälä itteni kans kamppailua kumpaan menis synnyttää Oys:iin vai Oulaskankaalle ? kun meiltä matka on suunnilleen sama molempiin, mutta Oulaskangas olis enemmän sellanen luonnonmukaisuutta kannattava ja kodinomaisempi ja rauhallisempi ja sieltä pääsis helpommin kotiin jo seuraavana päivänä kun olen sitä polikliinistä synnytystä suunnitellu jos vaan ei tule itelle tai pikkaselle mitään

Äitiliini75 ja Vertti 29+1

 

Enpäs ole aikoihin päässyt kirjoittelemaan, mutta taustaillut kyllä olen ahkerasti! En nimittäin yleensä pääse kirjoitettamaan... enkä yhtään tiedä missä vika! Jollain muullakin tainnut olla samoja ongelmia aikaisemmin!

Äitiyspakkauksen kestiksistä... eikös se sisävaippa laitetan tavallaan kiinni siihen kuorivaippaan? Tai niin mulla ainakin jossain toisessa imse vimsessä! En nyt jaksa alkaa kaivaa vaippaa esille...

Jotkut mainitsivat seisomisen olevan tuskaista. Täällä sama juttu. Töissä varsinkin pihalla seisoskellessa tuntuu, että pakko päässä johonkin hetkeksi lepuuttaan jalkoja. Ja usein iltaisin jalkapohjat mahottoman kipeet!

Elviirattarelle kovasti voimia vaikeaan tilanteeseen! :hug:

 

Elviirattarelle voimia :hug:

Kissoista oli puhetta, Mä en ottais mitään stressiä kissan totuttamisesta, mulla on ollu kaks kissaa 19 vuoden aikana, toisen sain kun olin 4v ja se eli muistaakseni 13vuotta. Toinen kisu tuli sitten sen jälkeen ja on hengissä. On myös tosi villi tapaus mutta nyt jo pikkasen rauhottunu. Se kannattaa tosiaan varmistaa että kisu ei pääse vauvan sänkyyn eikä vaunuihin. Muuten ei mun mielestä tulis rajottaa tutustumista,sillä jos vauvasta tehdään kissalle kielteinen asia niin se ei varmasti hyväksy sitä. En usko että kissa menee vauvaa raapimaan ja jos yrittääkin niin sitten vaan heti vesisuihku tms kissalle. Kissaa pitää vaan huomioida ja antaa sen osallistua vauvan hoitoon ja antaa sille aikaa tottua. Kissat monesti möksähtää helpommin kun koirat ja voi olla että se ei ole huomaavinaankaan teitä tai vauvaa vähään aikaan,riippuu niin luonteesta. Ei kannata miettä luopumista ennen kun ollaan edes kokeiltu että miten menee! Ja kokeiluunkin kannattaa varata aikaa kuukausia. Kissaa on myös hyvä kehua sillon kun se tutustuu vauvaan ja haistelee nätisti tai puskee sitä. Samalla kun vauvaa hoidetaan ja kisu tulee kattomaan,voi sitä sitten rapsutella siinä samalla.
Jos kissalla on tapana raapia aikuisia tai leikkiä niin että hyökkii käden tai jalan kimppuun niinse on hyvä alottaa opettaan pois viimeistään nyt. Meillä kissa oppi aika nopeesti kun yritti jalan kimppuun hyökätä ja hyökkäskin niin sai heti vesisuihkun naamalle.

 

Nobody: Sorry kauheesti kun en oo hokannu aikasemmin kun oot kysynyt sokereista. Mä sain sillon neuvolasta sen mittarin, piti ottaa yhden päivän arvot aina ennen ateriaa ja aina aterian jälkeen. Sen lisäki parina päivänä pelkkä aamu-arvo heti herättyä. Sit viikon päästä annoin mittausten tulokset neuvolaan, ja koska paastoarvot olivat 4,6-4,7 luokkaa, ja niitä koko päivän arvoistakin vain pari meni vähän rajan yli, jatkossa kuulemma riittää kun otan kerran kuussa sen koko päivän mittauksen ja kerran viikossa aamuarvon. Ja terveellisestihän pitäis syödä koko ajan ja rasvaa ja sokeria välttää.... Minä en ole ruokailuani seurannut muutoin kuin että syön ruisleipää enimmäkseen nykyisin, ja karkkeja kohtuudella, en siis pussillista illassa, ja hedelmiä syön makean nälkään. Sen kummempaa dieettiä en siis oo pitänyt. Pari kertaa hampurilaisaterian jälkeen oon tehny mittauksen, ja ollut sit jotain 7,8 luokkaa, mikä menee vähän yli ylärajan. Sellasia siis yritän välttää... Mites sulla, millasia arvoja oot saanu kotimittauksessa? Mihin jatkotoimenpiteisiin olet ryhtynyt?

Me ei kyllä aleta mitään verkkoja kotiin laitteleen kissan vuoksi. Mielummin kissa sit vanhemmilleni asuun jos tuntuu että on ongelmia. Kai se sänky täytyy heti kun se kotiin saadaan, kasata makkariin ja yrittää opettaa kissaa ettei sinne mennä.

Onpas kello jo paljon....

 

Kiva kun vastasit. Näitä juttuja tulee tänne niin paljon, ettei ihme jos ei kaikkea huomaa.

Mun pitää joka päivä mitata paastoarvo heti herättyä ja yks aterian jälkeinen arvo 1½ h syömisen jälkeen. Kerran kuussa sitten pitää mitata yhtenä päivänä 7 arvoa. Paastoarvo pitää olla alle 4,8 ja aterian jälkeinen alle 7,4. Onko teillä samat raja-arvot?

Mä pistin ruokavalioni aika lailla uusiksi. Mulla on ongelmana kait ollut se makean napostelu pitkin päivää ja pitkät ateriavälit. Päivällä ei välttämättä tuu juuri syötyä mitään. Nyt oon sitten syönyt tasaisesti koko päivän ja ennen kaikkea terveellisesti. Makeaa en oo suuhuni laittanut ja salaattia yms syön paljon. Leivän vaihtanut täysin ruisleipään.

Mua vähän huolettaa, kun tuo paastoarvo ei silti oo laskenyt yhtään. Edelleen se on 5,8. Onkohan mut jo tuomittu insuliini-hoitoon vai laskeeko tuo ajan kanssa? Aterian jälkeiset arvot mulla on hyviä 4,7-6,8 välillä. 4 päiväähän mä vasta näitä mittailen, mutta sitä ennenkin jo vähensin syömistä. Oonkohan mä liian kärsimätön vaan?

Liikunta on kyllä aikalailla nollassa. Ainut on se, mitä tuon pojan perässä ulkoillessa "juoksen". Mä oon niin rampa tosta vyötäröstä alaspäin, että en uskalla lenkkeillä. On liitoskipua, on supistusta, on issias. Mä en kertakaikkiaan pysty.

Nyt poistun paikalta mittailemaan sokereitani.

Mrs Nobody 28+5 (ehkä )

Ja Elviiratar jaksamista sinne!

 

Huh huh... Nyt tuo mies sitten lähti Helsinkiin töihin. Seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi.
Tai, kyllähän me nähdään taas jo kahden viikon päästä, kun itse lähen eteläänpäin syyslomaviikoksi, mutta silti sellainen olo, että voisin itkeä silmät päästä. On tähän yrittänyt valmistautua ja kaikkea, mutta ei se helppoa ole. Vaikka ihan ite kannustin tuota lähtemään.

Koirille käytiin eilen shoppaamassa kumpaisellekin kuonopannat, jotta ei jatkossa tunnu niin mahdottomalle, jos naapurin vanha narttu tai muu tulee vastaan. Ei lennä tää tuleva mamma heti nurin, ku eivät nuo pääse vetämään.

Hyvällä tuurillahan tässä pääsis vielä sairaslomalle ennen äippäloman alkua ja vois loka- ja marraskuitten aikana rauhassa ajan kanssa tehdä tuon opintojen lopputyön, jotta sitten olis marraskuun loputtua tutkintotodistus kädessä.

Pentu on viimesen viikon aikana liikkunu ja potkinu varmaan enemmän ku koskaan ennen yhteensä. Tuntuu sille, että on tainnu kääntyäkki jo toivotumpaan asentoon. Tiistainahan tuo neuvolassa varmistuu.
Pitäs kyetä tässä päivällä vielä nukkuun, jotta jaksais ensyön töissä...

 

Meillä ohjeistetaan mittaamaan paastoarvo (raja-arvo 4,7), sitten puolen tunnin kuluttua ruokailusta ja tunnin kuluttua ruokailusta (raja-arvo tällöin 6,2). Täällä lapissa on joku tutkinut tuota sokerijuttua ja tullut siihen tulokseen että näin seurattuna ja näihin arvoihin puuttumalla saadaan sokerihäiriöt paremmin hoidettua ja vauvojen kasvamista turhan suureksi hillittyä.

Itsellä ollut paastoarvot lähes koko ajan alle rajan tai vähän yli mutta tuo puolen tunnin arvo nousee reippaasti. Usein se sitten taas jo laskee sallittuun kun mittaa sitä tunnin arvoa. Mielestäni syön järkevästi eikä meillä edes herkutella juurikaan. Mitään ruokavalio-ohjeistusta en ole saanut, mutta jos tuntuu että aterian jälkeen arvot kohoavat reippaasti kannattaa kiinnittää huomiota aterialla syötävän hiilihydraatin määrään (leipä, makarooni, riisi, peruna). Itselleni aloitettiin myös Guarem- kuiturakeet joiden tehosta en ole niin vakuuttunut. Sain myös ohjeen että kannattaa aterian päälle käydä kävelemässä 15-20 min, tällä on suotuisa vaikutus verensokerin heilahteluihin. Ja täytyy sanoa että alkaa tympiä tuo mittaaminen, sormenpäät alkaa olla hellänä.

Itselläni tätä sokeritasapainon heittelyä on varmasti aiheuttamassa raskautta edeltävä ylipaino, huono kunto, laiskanpuoleinen liikkuminen ja suvussa esiintyvä diabetes... Siinä muutama asia joihin pitää tulla muutos kunhan käärö maailmaan putkahtaa...

 

Päivää :wave: !

Eilinen shoppailu ja seisominen sai aikaan kauheat liitoskivut yöllä |O . Nukuin onneks kuitenkin tosi hyvin, vaikka heräilin monta kertaa vessaan ja juomaan.
Tänään on ollut kauhea väsymys päällä. Ilmeisesti eilisestä takautuvasti. Välillä tuntuu, että se vau-kirjan kirja olis suoraan minusta kirjoitettu, kun siinä just 30.viikolla kehotetaan lepäämään jos yhtäkkiä tuntee olonsa voimattomaksi :saint: . Saanpa ainakin mielenrauhan sen avulla siitä, että se todella kuuluu tähän ajanjaksoon.
Ja pikkuinen oli yöllä ihan villinä. :heart: Siinä kirjassakin mainittiin, että vauva haluaisi kovasti jo leikkiä äitinsä kanssa. No, tämä äiti ainakin jatkoi uniaan saman tien.

Pinnasänky on nyt koottuna meidän makuuhuoneessa :heart: . Siinä se kullanmuru sitten n. 10 viikon kuluttua köllöttelee :xmas: .

Eipä tässä ole mitään asiaa. Väsymystäni vaan tulin voivottelemaan.
Kuullaan taas myöhemmin :wave: .

 

Vauvan tuoksuiset terveiset!

Kävin eilen katsomassa päivän ikäistä prinsessaa :heart: Siinä se tuhisi sydän tulvi hellyyttä... Tahtoo jo oman vauvan syliin! Ja oli se pieni, miten sitä uskaltaa hoitaakaan.. :heart: :heart:

kissasta minä toin jo pinnasängyn varastosta ja kissat tutustuivat siihen, nyt se ei enää kiinnosta. Voihan se olla, et sit taas kiinnostaa, kun vauva nukkuu siinä, mutta täytyy vaan ajaa aina pois. Ensin ajattelin, et ostan sen suojan, mutta se tuntuu aika hankalalta, kun yöllä ottaa vauvaa syliin jne... Yritän pärjätä ensin ilman. Meillä toinen kissa ei välitä vaikka vauva potkii nukkuessa masuni päällä, mutta toinen säikähtää ja lähtee pois loukkaantuneena minua mulkoillen...
Oma napa: Hirveä väsymys vaivaa, tuntuu että silmäluomet painaa niin paljon, ettei silmät pysy auki. Ja varpaista päälakeen on sellainen heikotus... Epäilen hempan olevan niin alhaalla.. Tiistaina lääkärineuvola, sit kuulen. Viimeks en saanu lupaa ottaa rautaa vaikka arvo oli laskenut 17 pykälää...
Vauvan asento myös mietityttää, kun tuntuu et on ihan väärinpäin, mut onhan tässä vielä aikaa...
Kuukausi olisi vielä töitä, sit alkais loma ja ä-loma. MUTTA en voi vielä iloita asiasta, koska minulle ei ole löytynyt sijaista. Ahdistaa, kun ei voi iloita aamukammasta lähteviä piikkejä...
Mieli on aika maassa. Tympii ja ahdistaa! Suututtaa ja väsyttää!
Meen pois....

 

http://www.aijaa.com/v.php?i=1039029.jpg
http://www.aijaa.com/v.php?i=1039049.jpg

Sain otettua pari massu kuvaa, toivottavasti ei tuu kauheen isona
kuva tänne jun en osannu pienentää näitä

Nyt näkyy hyvin napakorun jättämät arvetkin.. :/ Ruman näköiset.

 

Unohdin ihan kommentoida Noora79 sakemanni-poikaa! Komee koiruus ja komistuu vaan kunhan aikuistuu lisää Uskon että myös rauhottuu. Mitä nyt noita sakemanneja oon kattellu niin ne on aikamoisia kakaroita helposti parivuotiaaks mutta kyllä ne sitten kummasti on useimmat rauhottunu hieman siinä 3-4 vuoden iässä.

 

Musta tuntuu et aika ei ole pysähtynyt, vaan todellakin menee toisaalta jopa liian nopeasti. Tekemistä vielä on paljon ja aika tuntuu loppuvan. Kuitenkaan ei millään malttaisi että pääsis vauvan kanssa kotiin...

Riikkuli: Hui, varmasti on kaatuminen säikäyttänyt, en epäile hetkeäkään. Onneksi kaikki kuitenkin vaavilla hyvin. :hug:

Snoopy: mä kyllä tykkään ä-pakkauksen sisällöstä. Ja musta se ei ole kovin poikamainen, kun olen katsellut kaverin pakkausta jossa oli paljon paljon sinistä. Siis siinä mikä jaettiin ennen tätä meidän versioita. Mä tykkään, toppapuvussa on kiva kun on kaksi vetskaa, niin saa sitten sisätiloissa kunnon tuuletuksen puvun sisään (esim. kaupassa missä ei koko pukua kuitenkaan riisu) ja ne vihreät vaatteet oli mun mieleen. Kiva piristys muuten vaaleiden vaatteiden mukana.

Tivoli: mulla ei ole kohdunkaulaa mitattu vielä kertaakaan, lääkärissä olen ollut silloin rv 12 kun oli ultra... Mut seuraava on muistaakseni lääkärineuvola... Nytkin oisin siihen päässyt, mutta mitään tarvetta ei ollut (ei turvotuksia, supisteluja tms.) niin olikin sitten ihan tavallinen neuvolakäynti.

Mauahtavaa: mulla on valmistumispäivä 21.12. Nyt vielä kun sais harjoittelun tehtyä, niin saisin paperit silloin.

Lumienkeli: |O sun puolesta. On taas kummaa hommaa... :headwall:

Pi pa re: mä voin ens kuun kontolleni ottaa, mikäli muita halukkaita ei ole? :attn: Tosin en lupaa et ehdin täällä päivittäin käydä, en edes joka toinen päivä, kun on hommaa tuolla koulussa ja remppahommaakin vielä... Että jos joku vaan haluaa, niin mielelläni sen muille jätän, mut voin kyllä hoitaakin. Mä nyt aloitan uuden listan ensi kuulle, mut jos halukkaita on niin vaihdetaan sitten päivittäjää ja tehdään uusi lista.

Hula: mä valmistun lähihoitajaksi, toivottavasti vielä tämän vuoden puolella.

Porsche: Mua ainakaan vielä ei synnyttäminen jännitä, nyt on ehkä jopa asteen rauhallisempi mieli kun nyt vähän tietää miltä sitten tuntuu kun pitää laitokselle lähteä. (Viimeksihän tuli miehen kanssa kinaa mennäänkö vaiko eikö, mä olisin vielä jäänyt kotiin... Ja äippäpolilla kätilö sitten katsoi tilanteen, ja kohdunsuu oli 8cm auki )

elviiratar: :hug: :hug: ja paljon voimia. :hug:

Ä-pakkauksen kestovaipoista: täällä niitä tuskin tulee käytettyä, en muista kenelle niitä vähän aikoja sitten jo lupailin? :ashamed: Ilmoittautukoon hän, jos itsensä tunnistaa. Ja jos vaan on sellanen et jollain ois käyttöä noille kestoille, mut ei kertiksille jotka pakkauksessa tuli, vaihtaisin ne mielelläni.

Olin muuten perjantaina neuvolassa. Silloin oli siis 29+4:
Paino oli +500 g/vko (edelliskerralla oli reilu 900g/vko)
RR 120/70
Pissa muuten puhdas, proteiinit+, mut terkka arveli et johtuu siitä kun otan raudat yöllä
turvotukset -
liikkeet ++
syke n. 155
kohdunpohjan korkeus 32 cm
rt

Hemppaa nyt ei mitattu, koska ei kuulemma olisi kovin näkyviä tuloksia vielä kolmessa viikossa tehnyt. Mitataan ensi kerralla, eli siis kolmen viikon päästä.

Perjantaina tosiaan saatiin sitten avaimet uuteen asuntoon, ja viikonloppu onkin nyt siellä melkein mennyt. On jo ihan huono omatunto, kun lauantaina iltapäivällä esikoinen meni mun vanhemmille ja tänään oli jonkin aikaa siskon luona (päikkäreillä) ja sen jälkeen sitten anopin kanssa pihalla. :ashamed: No, nyt on tapetit revitty alas ja listat irrotettu, että mun kohdalla on joksikin aikaa hommat loppu. Seuraavaksi alkaa maalaaminen, ja sen jätän suosiolla muille. On ollut niin innokasta remonttiapua, että ei taida siinä hommassa kauan nokka tuhista. Hyvä hyvä. Huomenna kai sitten mennään maaliostoksille, niin pääsevät sitten tiistaina maalailemaan ovia ja eteistä. Huomenna appiukko kai menee jo maalaamaan katot. Sitten sieltä ei enää puutukaan kuin tapetit kahdesta huoneesta ja suihkuverho. Jospa sitä sitten pääsis muuttamaankin ennen ensi kuun loppua...

Mutta nyt vielä äkkiä tulostamaan yks koulutehtävä minkä saa sitten huomenna palauttaa. Sitten hakemaan iltapalaa ja tuojottamaan BB:tä. Sitten saakin jo mennä nukkumaan (jos edes loppuun saakka pysyy hereillä. )

Hyvää uutta viikkoa. :wave:

Shamandalie ja Torsti 29+6 :heart:

 

Ai niin, tervetuloa uudet :wave: :flower:

 

Hei!

Pi pa re: Olen todellakin se nimimerkki "vilttitossu" ,en "heinähattu", niinkuin syyskuussa virheellisesti ilmoitin. Joten anteeksi pyydän. Nyt kai joudut korjailemaan hienoa listaamme jälleen.

Kuulumisia: Muuten kaikki o.k., mutta puolison kanssa on jatkuvasti kinaa, lähinnä kotitöistä ja niiden jakamisesta. Hänen mielestään minun kuuluu tehdä jatkuvasti kaikki keittiötyöt, imuroinnit, lattian pesut, pyykkihuolto ja hän tekisi vain lukemattomat kodin ulkopuoliset työnsä + auton, pyörien ja kerrostaloasunnon huoltotyöt sekä sitten mitä ehtisi, niin hoitaisi tytärtämme. Hän on selvästi myös kateellinen minulle siitä, että hänellä ei ole aikaa olla lapsemme kanssa niin paljon kuin minulla ja siitä, että minulla näyttää olevan aikaa joskus (harvakseltaan) myös makoilla sohvalla ja lukea lehteä. Olen todellakin välillä pikkuisen mukavuudenhaluinen ja siirrän kotitöitä tulevaisuuteen. Tällöin mies ajattelee, että hänen täytyy sitten muiden töidensä lisäksi tehdä nekin. Sitten käykin niin, että hän ei ehdi tekemään keittiöremppaa eikä ehdi olla lapsen kanssa. Minusta kyse on arvovalinnoista ja töiden jakamisen vaikeudesta. Kaikkea ehtii, jos haluaa. Kaiken lisäksi keittiöremppa on seissyt jo pari kuukautta paikallaan ja isäni olisi valmis auttamaan, mutta miehelleni apu ei kelpaa. Hän haluaa itse oppia tekemään kyseiset asiat ja pelkää, ettei opi, jos tekijöitä on enemmän.

Raskasta on käydä e.m. asioista päivittäin keskusteluja ja riitelyjä ja samalla pohtia millaista on sitten, kun syntyy vielä uusi lapsi perheeseen. Hänhän vie lähes tyystin aluksi minun aikani. Ei tässä ole monta viikkoa enää aikaa tehdä näkyviä parannuksia suhteeseen. Kaiken lisäksi varasimme kirkon perheneuvolasta ajan jonosta, mutta jonon pituus on 2 kk!! Menee aika lähelle synnytysaikaa.

Edelleen meillä on hankkimatta tuplarattaat, toinen lastensänky, autoon turvakaukalo ja pikkutavaraa vauvalle.

Odotus sujuu kyllä muuten ihan hyvin. Neuvolassa kaikki arvot ovat olleet hyviä. Närästys vaivaa ja liitoskivut, sekä enemmän kotitöitä rehkiessä myös supistelee jonkin verran. Alkaa vatsa tuntua jo isolta ja tiellä olevalta monessa asiassa. Mutta ihanaa on tuntea, kun siellä pikkuinen liikehtii. Olis niin kiva tietää jo millainen kaveri siellä on.

Nyt kai sitten ne kotityöt taas kutsuvat. Ja pian myös heräilevä esikoinen!

Illu ja masu 29+1