***JOULUN ODOTTAJAT*** Syyskuu

Heipat tännekin :heart:
Mä olen nyt niin pää täynnä sitä mun synnytys tavan miettimistä, etten kertakaikkiaan jaksa perehtyä mihinkään muuhun. Jokaisen viestinne olen kyllä lukenut..

Jaksatteko meidän pinon naiset jotka ootatte toista kolmatta tai useampaa vielä kommentoida mulle että millä mielellä synnytätte?
Jajepoolla on monta lasta, Maukkis, pipare.. Eikö teitä pelota?

 

pampelo sama juttu mulla, veroprosentti pieneni huimasti tuosta 20 prossasta kun on hemmetin isot asuntolainojen korot. kyllä kannatti käydä selvittämässä tilanne verotoimistossa, lähettävät selvityksen sieltä itse eteenpäin kelalle. =) ja ensivuonna tammikuussa menee myös matalan prosentin mukaan. jos en ehdi toimittaa helmikuuta varten uutta korttia, pidättävät sen 20 prossaa (ja kyllä ehdin, ei mulla ole varaa tuommoisia veroja maksella etukäteen ja odotella palautuksia vuoden verran.)

 

Jaksatteko meidän pinon naiset jotka ootatte toista kolmatta tai useampaa vielä kommentoida mulle että millä mielellä synnytätte?
Jajepoolla on monta lasta, Maukkis, pipare.. Eikö teitä pelota?

Nyt ja ensimmäisellä kerralla suurin pelko on neuloja kohtaan. Olin ihan kauhuissani ajatuksesta, että selkään pistetään. Ensimmäisellä kerralla sitä meni vaan ihan ummikkona eikä tiennyt mistään mitään. Luotin vain siihen, että kätilöt tietää mitä tekee. Ja kun kipu tulee ihan mahdottomaksi, niin ei siinä paljon ajatellut, että mihin pistetään. Lopulta synnytin ilman kivunlievityksiä kun ei sitten mitään ehdittykään antaa, mutta ei mitään kammoa jäänyt tuohon. Kipu oli aivan sanoin kuvaamattoman kova, mutta silti se synnyttäminen on vaan niin ihana kokemus. Musta on mahtavaa, että oon saanut sen kokea.

Ehkä eniten jäi harmittamaan se oma avuttomuus ts. ei osannut alussa ponnistaa oikein, olla ponnistamatta kun oli tarve ponnistaa jne. Mutta eihän sitä ekalla kertaa voikaan tuollaista tietää. Just tuossa avautusmisvaiheen lopussa, mikä mulla ainakin oli ehdottomasti kauheinta, olis enempi pitänyt keskittyä rentoutumaan ja hengittämään rauhassa. Ei suinkaan vaikeroimaan ja kertomaan, että sattuu. Sen kun varmaan kaikki näki ja kuuli varsinkin.

Edelleen muistelen kaiholla ensimmäistä synnytystä ja sitä tunnetta, kun vihdoin sain vauvan ponnistettua ulos. Miehen innostus oli ihan liikuttavaa. Myöhemmin, kun kuuli jonkun synnättäneen, tuli kyyneleet silmiin ja ihan kauhea ikävä omaa synnytystä.

Aika pitkästi selitin, mutta siis vastaus kysymykseen on: ei pelota.

 

Jaksatteko meidän pinon naiset jotka ootatte toista kolmatta tai useampaa vielä kommentoida mulle että millä mielellä synnytätte?
Jajepoolla on monta lasta, Maukkis, pipare.. Eikö teitä pelota?

hmm.. hyvä kysymys. Mulla jäi pieni synnytyspelko tuosta kakkosesta. Muistan elävästi miten vannoin itselleni poikaa synnyttäessäni että ei enää koskaan!! Eniten minua pelotti se, kun en osannut hallita omaa kipua enkä itseäni. Kun tein maaliskuussa raskaustestin, alkoi ensimmäisenä pyörimään ajatuksissa synnytys.. mutta sitten jossain puolessa välissä raskautta, huomasin ettei se synnytys enää pelota samallalailla. Nyt kun kun raskauden loppu alkaa häämöttää, alkaa taas synnytys pyörimään ajatuksissa, muttei enää pelottavana asiana, pikemminkin ehkä odotan ja jännitän sitä. Olen tehnyt jo päätösken mitä lievityksiä kipuun otan, mikäli se on mahdollista päättää. Olen myös miettiny että ostan sellaisen cd:n kuin synnytä rentoutuneena
olen kuullut että siitä on ollut apua monelle.. pitäs kyllä jo pikimmiten ostaa se niin kerkeäis harjotella.
Uskon porche että tuo pelko on niin luonnollista ja yleistä. Puhuminen monesti auttaa. kerro neuvolassa että sinua pelottaa. Varmasti pelko hellittää kun siitä saa puhua. No tulipas taas tekstiä. mutta kyllä me siitä selvitään.

 

:attn: :attn: :attn: [/b]ÄITIYSPAKKAUKSEN KESTOVAIPASTA :attn: B) :'( :flower: =)

valistakaa nyt tätä tyhmää, miten ihmeessä sisävaippa pysyy kuorivaipan sisällä kasassa noissa imsevimseissä kun ei siinä sisävaipassa ole mitään kiinnitysmekanismia millä 'etu'- ja 'takakappaleen' saisi pysymään toisissaan kiinni! luulisi että on sen tuhannen mytyssä kuorivaipan sisällä tai tosi vaikea laittaa vaavin päälle. meni vähän into kestovaippoihin tuon hökötyksen nähtyäni...

 

Pipare ja mr nobody, hienoa kuulla että ajattelette noin, jospa mäkin saisin tollasen itseluottamuksen vielä. Pipareelle vielä piti mainita että olen käynyt ihan alusta puhumassa pelkopolilla, tässä nyt lähinnä mietitään millä tavoin tämä pikkukolmonen maailmaan saatetaan..

 

Porsche: Olet ehkä maininnu aikasemminki, anteeks ku en nyt muista, mutta millä tavoin sulla edelliset synnytykset? oliko sulla tää toinen sektiolla? miten noin muuten synnytykset meni? oliko pitkiä?

 

Porsche, kävinki lukemassa sun aikasemmin kirjottaman tarinan.. ei tarvikkaan uudestaan kirjottaa.. noh, toivottavasti asiat selkiytyy, ja osaat olla varma päätöksestä. eiköhän se loppua kohden selviä että kumpi tuntuu oikealta ja parhaalta. tsemppiä päätökseen.

 

Pipare : Molemmat tytöt syntyneet normaalisti, vaikeat ja kivuliaat tosin. Ei kovin pitkiä ennemminkin rajuja, kovine supistuksineen.
Traumoja traumoja.. En kestä ajatella synnytysä enää kohdalleni, mä koen sen niin epämiellyttävänä. Siksi tässä sektion perään taittumassa..
Pelkään vaan että kadun päätöstäni jälkikäteen, sillä tiedän että sektio ei ole ratkaisu pelkooni.

 

Hyvä hyvä, meinasinki sanoa että lueppa sieltä

 

heh.. kirjotettiin just yhtäaikaa.. sama kellon aikakin.

 

Tuitsu Joo meil on yhen perhevalmennuksen aihe kaste ja ristiäiset. Se pidetään seurakunnassa, joten ne ketä se kiinnostaa menee ja muut jättää menemättä, en tiiä oisko sit tarvetta nimiäisluentoon...niin ja kyl kai noi kaikki valmennukset ovat vapaaehtoisia muutenkin.

Vauveliini mUl on ollut kans aika lyhyitä öitä. Heräilen klo 4-5 aikaan ja sit pyörin vähän aikaan sängyssä ja totean, että en saa unta ja sit Hesaria lukemaan....välillä kyl ärsyttää, kun sit päivällä ei oo mahdollista nukkua...Mut onneks ihan joka yö ei ole tota.

 

Kaveri sai tytön tänään! Saan huomenna mennä katsomaan! Jännitin yöllä ja aamulla ihan hirveästi kaverin puolesta ja osaks sitä, että kohta se on itsellä edessä...

Vauvan asennosta... en oikein ota selvää, mutta potkut tuntuu aina alhaalla joko teenpäin tai sit tuonne peppuun päin. Isompaa muljahtelua tuntuu ylempänä, oletan sen olevan pää eli oils istumassa... Toivottavasti kääntyy - en todellakaan rupea perätilassa synnyttämään.

Meillä kanssa pidetään nimiäiset, haluan lapselle kummit, tosin en ole vielä keksinyt ketkä. Nimen kerron heti, kun pikkuinen syntyy... Miksi se pitäisi paljastaa vasta kuukauden kahden kuluttua, jos tietää minkä antaa?

Pinkeiju+keiju 27+4

 

Suzyco: meidän "kotirauhanrikkoja", yli-vilkas rasavilli on saksanpaimenkoirauros. Ikää energiapakkauksella on 1,5v eli vielä puolivuotta/vuosi täytyy "kestää" super-energistä kaveria, ja sitten sen pitäis(?) rauhoittua! No, jäämme odottelemaan tapahtuuko rauhoittumista ikinä... Ei sillä, vaikka rasavilliksi kaveri jäisi, en ikinä vaihtais toiseen

Ohessa linkki, jossa poika poseeraa; ja kuten voitte huomata, meillä ei ole fotogeneettinen koira (ei siis onnistu valokuvissa)

http://www.aijaa.com/v.php?i=1033505.jpg
http://www.aijaa.com/v.php?i=1033496.jpg

Sain tänään äitiyspakkauksen, joten eemmaa: kestovaipat on jo kuoressa, mutta lähtee vasta maanantaina! Joten tiistaina pitäis olla sun luona Mä olin ihan tohkeissani pakkauksesta, ihan söpöjä vaatteita. Mutta niin kuin joku jo tokas, ei välttämättä tulis kyseisiä vaatteita ostettua kaupasta. Käyttöön ja tarpeeseen tulevat aivan varmasti Uutena juttuna mulle tuli naisten kondomi, joka myös löytyi vanhempien "survival"-pussista. Kaikessa se tasa-arvo näkyy... Ainoa mistä en tykänny pakkauksessa, oli makuupussin väri. Meillä kun vaunut on väriltää harmaa/musta/punaiset, ja niihin ei sovi ees huonosti kyseisen värinen pussi.. Joo, tiedän, olen ehkä pinnallinen, mutta ompelutaitoinen sellainen, joten ratkaisin ongelman sillä että päällystän pussin uudelleen! Onneks on "maailman helpoin" ommeltava; vetoketjut pois ja uutta kangasta päälle ja vetoketjut takaisin
Ja vóila, pussi on paremman näköinen! No, kerron sitten miten pussin kanssa kävi B) Samoiten mulla tökki haalarin "sisäväri" tai ne tehostevärit jotka tulee sen beigen kankaan päälle! Suunnittelin jo vaihtavani kankaat siihenkin, mutta saa nyt nähdä, se kun ei tule ees heti käyttöön.

Tällaiset kärryt meillä on:
http://www.aijaa.com/v.php?i=1033557.jpg
Ajattelin näihin ostaa Espritin (tai jonkun muun) kirkkaan punaisen hoitolaukun. Sais vähän väriä kärryihin Oon jo tehnyt fleecepeiton vaunuihin, ja sen peiton toinen puoli koostuu "lapsellisista" kuvista joissa toistuu samat värit kuin vaunuissa. Itse asiassa kangasta oli niin reilusti että peittoja tuli kaksi :ashamed:

Ei tällä erää ihmeenpiä, taidan poistua katsomaan "Robin Hood: sankarit sukkahousuissa". Oon kyllä nähnyt sen sata kertaa, mutta aina se jaksaa naurattaa (varsinkn väsyneenä).

Illan jatkoja, arvon äidit ja tulevat sellaiset :wave:

Nora ja Vilma 28+4

*muoks: kuvat on meidän vanhasta asunnosta, nyt kun on takapiha niin koira pääsee aina luikahtaan ulkokuvista karkuun =)

 

Iltaa mammat!
Meillä mies katsoo sankareita sukkiksissa, ite tulin vasta töistä ja menikin uskomattoman kauan lukea kaikki tän päiväiset..!

Kommentoin joihinkin...
Meillä pidetään ristiäiset, kuulutaan kirkkoon ja uskotaan Jumalaan joten ei oo tarvinnu asiaa miettiä. Ristiäiset pidetään sit varmaan joskus helmi-maaliskuussa tai jotain.... Kummiasia on epäselvä, setiä olisi potentiaalisia mutta tätejä ei niinkään :|

Kaksi viikkoa vielä että päästään hakeen meidän vaunut ja turvakaukalo kotiin AT-lastenturvasta. En malttais millään enää odottaa, mut eipä sitä koska tahansa viitsi 400 km päähän lähteä :ashamed: Odotus kannattaa kuiteskin, koska tällä tavoin säästetään yli 100e.

Onko täällä muita joilla on kissa/kissoja?? Miten ootte aatelleet totuttaa kissan vauvaan? Meillä kissa on aika vauhdikas tapaus, vaikka onkin jo 3v. Pelottaa että mitä jos se vaikka raapii vauvaa kun silmä välttää? Luulee vaan et vauva haluaa leikkiä... Voisin antaa kissamme myös vanhemmilleni pysyvästi, mutta en haluaisi luopua rakkaasta lemmikistä. Kun vauva kotiutuu, aiomme kuiteskin viedä kissan muutamaksi päiväksi vanhemmilleni hoitoon.

Haluaisin kuulla lisää yksityiskohtaisia kertomuksia synytyksestä. Mistä muuten sellasta "synnytä rentoutuneena"-videoo saa? Miten ensikertalaisen kannattais valmistautua synnytykseen? Kuvailkaa sitä kipua! Kaikista vaikeinta synnytykseen valmistautumisessa on yrittää kuvitella, miltä se tuntuu. Mä oon kanssa semmonen että uskon pelkän ilokaasun riittävän, koska pelkään neuloja. Hammaslääkärissäkin kärsin mielummin paikkauksen aiheuttaman kivun kuin puudutuspiikin! Uskotteko että en tarvi muuta kivunlievitystä?? Onneks ensi tiistaina alkaa valmennus. Synnytykseen on niin vaikeeta valmistautua kun ei oo kokenu sitä koskaan ennen...

Ihanaa, huomenna on vapaapäivä, ja mennään miehen kaa lähikaupunkiin kierteleen kirpputoreja ja aion käydä myös h&m:n mammavaate- ja lastenosastolla.

Hyvää viikonloppua kaikille! :heart:

 

Porsche kysyi, pelottaako synnytys. Meille on kolmas tulossa, eikä mua pelota. Tietysti jollain tavalla jännittää ja toivon, että synnytys menisi yhtä ihanasti kuin toisen lapsen kohdalla. Olisin voinut lähteä vauvan kanssa vaikka samantien kotiin. Ekan lapsen punnertaminen oli paaaljon vaikeampaa, synnytys vähän takkuili, en saanut tarvitsemaani kivunlievitystä ja olin todella kipeä. Mutta siitäkin selvittiin. Ei kuitenkaan isompia traumoja jäänyt. Toisen lapsen kohdalla en tarvinnut mitään kivunlievitystä. Eli tietysti toivon, että tän kolmosen synnytys menisi kuten kakkosen, mutta eihän mitään voi etukäteen tietää. Ei synnytystä kuitenkaan voi kovin tarkkaan suunnitella. Tärkeää on vaan olla "avoin" tilanteelle, antaa kropan avautua ja yrittää olla mahdollisimman rentona eikä pistää vastaan. Toivon, etten tarvitse kivunlievitystä, mutta jos kivut ovat samaa tasoa kuin esikon kohdalla, otan varmasti vastaan mitä tahansa.

Mulla vielä pari viikkoa töitä ennen äippälomaa. Aion laittaa vauvan tavarat ym. järjestää huushollia vauvaa varten vasta sitten. Nyt ei työasioilta oikeastaan ehdi edes ajatella vauvaa vielä. Vaikka täällähän se pikkuinen joka päivä moukaroi ihan olan takaa, työntää takapuoltaan ja saa mahan kohoamaan hassun toispuoleisesti.

Itse en jaksa kovin paljon enää innostua siitä, että vauvalla pitäisi kaikki olla ihan sävy sävyyn ym., vaikka kyllä minäkin tykkään pukea lapset nätisti tai vähintään siististi. Muistan kyllä, että esikon kohdalla kaikkea tuollaista mietti niin tarkkaan. Nyt kun lapsia on jo enemmän, "turhamaisuus" on karissut aika paljon ja ajattelee enemmän esim. arjen sujumista tämän revohkan kanssa.

Kivat viikonloput kaikille. Yrittäkää levätä ja rentoutua. Minäkin yritän nyt nukkua hieman pitempään. Huomennakin kyllä tiedossa toiminnallinen lauantai.

polka + pikkuinen rv 30+

 

kolmas kerta toden sanoo, ei jostain syystä ole tulleet viestit perille...

Porsche; Mulla tää tuleva synnytys on jo 4jäs ja eikä pelota päinvastoin ootan sitä innolla =) Johtunee siitä ku edelliset synnytykset olleet niin helppoja, eka 5½h, toka 7h ja kuopus 2,5h. Kunnon kipua oon tuntenut vasta ½-1h ennen ponnistuksen alkamista, eli helpolla olen päässyt ja mitään ongelmia ei ole ollut. Kivunlievityksenä mulla on ollut ekassa spinaali jonka ottamista pitkitin loppumetreille kun pelkäsin piikkejä, tarkotus oli saada epiduraali muttei sitä enää kerennytkään kun oisin sen halunnut. Toka synnytys meni ilokaasulla ja kolmas ilokaasulla ja kohdunkaulanpuudutteella. En usko että nytkään muuta tartten, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Mötkylälle:Hieman hankala sitä kipua on kuvailla kun jokainen tuntee sen niin erillailla. Mulla kivut tuntuneet semmosina lievinä kourimisina selässä ja mahassa siihen asti kun lapsivedet menneet tai kalvot puhkaistu, sen jälkeen aika tuskaa mut silti nopeesti ohi. Ponnistusvauheen kipu tuntunut sellaselta "hyvältä" kivulta kun sitä tavallaan työntää koko ajan pois ja se työntäminen helpottaa. Ja kun vauvat olleet ulkona ei kivusta tietoakaan =)

Mulla yöt onneksi tulee nukuttua ihan hyvin vaikka vessassa tuleekin rampattua. En kyllä jaksais 4-6h unilla paimentaa lapsia kokopäivää kun päikkäritkin täysi mahottomuus, kun on nuo kolme iältään 1,9v-5v ja vain kuopus nukkuu päikkäreitä.

Eli tämmöstä...

Maikka+rääpäle 28+5

 

Haluaisin kuulla lisää yksityiskohtaisia kertomuksia synytyksestä. Mistä muuten sellasta "synnytä rentoutuneena"-videoo saa?

Netistä ainakin voi tilata.. maksaa jotain 25 egeä. (googlettamalla löytyy)
Kirjastossa vois olla kans ja varmaan kirjakaupoissakin.


Täällä on synnytyskertomuksia.. ihan kiva lukea.

http://www.huvitutti.net/vapaa/synnytyskertomukset/synnytyshaku_uusi.html

 

Huomenta!!

Täällä alkoi 32. viikko ja niin hirveessä räkätaudissa että huhhuh. Nenä on jo rikki ja aloinki nokkaa niistämään vauvan kosteuspyyhkeillä. Pelottaa mahdollinen poskiontelon tulehdus kun sellanen oli reilu vuosi sitten eikä antibiootit toiminu ja tk:n hoitsu sanoi kun pyysin punkteerausta että sun täytyy nyt vaan kärsiä.. No itkua vääntäen kärsin noin 4 päivää ja sit alkoi kivut helpottaan ja oli aika perseestä ku tyttö oli ihan pieni eikä kotimamma tunne sanaa sairasloma. No niin se siitä.


PORSCHE: Ei pelota synnytys. Omat synnytykset on ollu niin helppoja että paineita on lähinnä siitä että kuinka mies pärjää lasten kans sen aikaa ku oon sairaalas.. :ashamed: Joo tiedän että typerää.. Sun housuis porsche jos oisin niin vaatisin varmasti sektion.


Mötkylälle: Mulla ilokaasu ei ainakaa poistanu kipuja, sehän lähinnä vie ajatukset muualle kivuista. Sellanen kaljakänni tulee siitä fiiliksestä mieleen. Kipu oli myös mulla kalvojen puhkaisuun asti siedettävää, vaikkakin laittoi irvistelemään mutta sen jälkeen aloin suurin piirtein huutaa puudutusta. Parempi kun et suunnittele tai valmistaudu liikaa tai laita mitään varsinaisia tavoitteita. Puudutuspiikin tuoma kivuttomuus on niin ihana että ite haluan sen nytkin. Spinaali ois haaveena vaikka se veikin viimeksi ponnistamisen tarpeen mutta helpotus oli 100% :nen. Ja niin kuin tuolla jo mainittiinki niin se ponnistaminen ja vauvan ulos tuleminen on helpottavaa jos kaikki vaan menee hyvin. =)

Voin joskus kirjoitella omat synnytyskertomukseni tänne jos joku niitä haluaa lukea, kovin tarkasti en esikoisen synnytystä muista mutta pääpiirteittäin kyllä.

Juu-u se olis sitte 8. kuukausi viikon päästä pulkassa.. Aloin jo kyselemään mahdollisia ammoja isommille lapsille siksi aikaa kun synnärillä ollaan miehen kans, toivottavasti homma on ohi nopeesti ja lapset saa isukin kotiin niin on tuttu ja turvallinen tilanne. Nää asiat mietityttää jo tosi lujaa vaikka aikaa on vielä.

Nyt tarttee tehdä viimeiset jutut opinnäyte työhön, alle 2 viikkoa valmistumiseen ja sitte on toinenki ammatti plakkaris ja vähä varmuutta tulevaisuuteen.. Tää mun tuleva ammatti on nääs sellanen et töitä löytyy ihan 100 varmasti

heippa mammulit :wave:

 

Mua hermostuttaa vähän tuleva synnytys,edellinen(vaikka oli jo 4.)oli niin raju eikä mikää kivunlievitys auttanu.Ja meen myöskin yksin synnyttämään.
Mutta asiasta hevoseen,onko teill jo viikoilla 28 niin vauva todella alhaalla?Ettei esim.kumartelu onnaa kun tuntuu että tyyppi poksahtaa ulos?Kiinnittyny ei ainakaan vielä ole..maanantaina ultra ja lekuri.
Sama ettei enää jaksa seistä vaan pitäs saada istua kokoajan??Viimeks oli vasta joskus rv 37+ että tämmönen alkoi..
Aurinkoista viikonloppua kaikille joulukuulaisille! :flower:

 

kävin vasta nyt ite lukemassa enemmän tuolla huvitutissa noita synnytyskertomuksia.. On siellä kyllä monenlaisia tarinoita.. jotkut kyllä tosi rankkoja.. että älkää lukeko jos ette kestä. oli siellä niitä ns."helppojakin". Otsikosta voi aika hyvin päätellä minkälainen synnytys.

Suurperheellinen; mulla on kans jo nyt silleen etten pysty seisoon kovin pitkään, mutten myöskään istumaan. silloinkin alkaa supisteleen jos tässä koneen ääressä istuu liian kauan. helpotuksen oloon tuo kyljellään makaaminen.

Onko teillä muilla jo käynnit neuvolassa tihentyneet? Mulla on edellisestä käynnistä alle 2 viikkoa, ja nyt maanantaina jo uus aika. no hyvähän se on että tarkistetaan.

tää lähtee nyt kauppaan ostaan perheelle ravintoa. moro! :wave:

 

Teille on yv:tä

Kissasta Mä en tiedä miten me aiotaan totuttaa kissa vauvaan tai toisinpäin, sen näkee sitten. Sen olen päättänyt että pitää verkko hankkia pinniksen ympärille ja sellanen kova verkko (Hepe vaunusuoja tms.) vaunuihin ettei toi oma tai noi naapurin kissat mene sänkyyn/vaunuihin. Tuo oli ihan hullu pentuna puremaan varpaisiin yms. jos peiton alta vilahti mutta nyt se on jo rauhoittunut. Se on tuollainen paijattava lällykkä joka ainakin meidän neidin kanssa tulee toimeen kun tytölle on tehty selväksi että kissa ei ole mikään lelu. Äitinsä luona ollaan nähty miten se riepottaa niitä kissoja ja ottaa kyllä päähän sellainen. Mutta vaikea se on mennä toisten kotona sanomaan että miten siellä tulee käyttäytyä. Nykyään tuo kisu tykkää nukkua minun vatsan/rinnan päällä ja siitä syystä haluan sen verkon pinnikseen ettei se mee vauvan päälle nukkumaan kun on lämmintä... Nykyään se on vissiin huomannut ettei siinä massun päällä ole enää hyvä olla, kummallinen kumpare joka vielä potkii häntä

 

[/urlMulla ilokaasu ei ainakaa poistanu kipuja, sehän lähinnä vie ajatukset muualle kivuista. Sellanen kaljakänni tulee siitä fiiliksestä
Nimenomaan, veit jalat suustani. Kukapa haluaa synnyttää kännissä
ja siitä ilokaasusta saa vielä sellaisen krapulan jos tulee liikaa otettua.

Mötkylälle, kipu on tosiaan yksilöllistä, mä tiedän monta joiden synnytykset ovat olleet "ihania" ja kipu hallittavissa samoin kun oman
kehon tuntemukset. Mä vaan olen kokenut sen juuri päin vastoin :|
Ja Mauahtavaalle vielä että kiitos sanoista että mun kohdalla
vaatisit sektion.. :hug:
Ootta kyllä rohkeita naisia, lääkärikin sanoi mulle torstaina että
synnytyspelko kasvaa mitä enemmän tulee lapsia, mutta ilmeisesti
ei kaikille. Kiva kuulla sitten Joulukuussa miten kukin meistä synnytti ja mitkä tuntemukset jäi.

 

Nora 79 voi kun mäkin osaisin jotain ommella. Mulle ei olis makuupussin päällystys maailman helpoin homma, eikä todellakaan haalarin sisäkankaanvaihto. Suoran sauman ompelukin on jo aika vaikeaa, neulat katkeilee ja ommel aaltoilee.


Mötkylä kysyn uudelleen. Mutta jos et halua vastata, niin ei tartte. Aattelin, jos jäi huomaamatta. Siis mites sun sokeriarvot? Mulla on edelleenkin paastoarvo aamuisin koholla. Mitenkähän pian tän ruokavalion pitäis auttaa, jos auttaa? Hivenen kärsimätön oon, mutta pikkusen huolettaa. Miten usein päivässä mittaat ja mihin aikoihin? Ja saa muutkin sokerimittaajat vastata!

Niin ja kyselit synnytyksestä. Eipä siihen varmaan etukäteen osaa valmistautua, siis ensimmäiseen synnytykseen. Enkä tiedä voiko sen jälkeisiinkään synnytyksiin. Voi tulla vaikka mitä vastaan ja olla täysin erilainen synnytys. Mä menen aika positiivisella mielellä silloin, enkä osannut pelätä kun en mitään siitä tiennytkään. Mutta kyllä se kipujen kovuus yllätti. Mä uskoin etukäteen pärjääväni ilman mitään, kova kipukynnys ja neulakammo. Kun kivut tuli tarpeeksi koviksi, niin kyllä mä halusin ihan mitä vaan ja vaikka minkäkokoisella neulalla. Mutta ei ehditty. Sen neuvon sanon, että keskity siihen hommaan. Yritä rentoutua ja hengitellä rauhassa. Niinkuin tuossa yläpuolella sanoin, mä liikaa keskityin valittamaan kivusta. Kun senkin ajan olisin ollut hiljaa ja rentoutunut, keskittynyt siihen synnyttämiseen. Ehkä siinä oli sekin toisaalta, kun kerran eka kerta on, niin ei oikein tiennyt onko normaalia. Jos onkin joku pielessä, kun sattuu tai oksentaa.

Minkälaisia kokemuksia oksitosiinista teillä on? Kun mä mietin sitä näin jälkeenpäin edelleen, että mulla sen jälkeen tuli ne kivut ihan kauhean rajuina. Vai onko vaan niin, että kun supistelu tasaisesti kovenee sitä ei niin "huomaa", mutta kun se kertarysäyksellä alkaa tuntuu hirveän rajulta.

Suurperheellinen mä ainakin väsyn tosi äkkiä seisoskeluun. Muutenkin oon paljon raihnaasempi, kuin ekalla kerralla. Ei toivoakaan, että sais siivottua koko kämpän kerralla. Ärsyttää tää oma avuttomuus, kun oon sellainen etten apua halua/osaa pyytää. Onneksi mies tajuaa, ilman pyytämisiä ja antaa mun levätä. Supisteleekin paljon, mitä ei esikoiselta tehnyt juurikaan.

Mitenkähän paljon tätä tekstiä taas tuli. Miten mä en osaa kirjoittaa lyhemmin, sorit vaan taas!

 

pikaviesti omasta navasta täältä...

Kiitos kaikille tukeneille, tilanne pahasti näyttää siltä että ero tulee.
Ihan sekaisin olen, mies puhuu tänään yhtä, huomenna toista ja siinä välissä hänen äitinsä sotkee pakkaa entisestään. Nyt viimeisin oli että mun pitäis luovuttaa että hänen poika on kusipää eikä muuksi muutu jne. mä en tiä vaan mitä uskoo ja keneen uskoo, sen tiedän että tää ihastus on ohi.

ihan rikki olen sisältä, haluaisin toisaalta vielä koittaa mutta en tiedä yritänkö väkisin vai onko mies oikeasti siinä mukana vai ei. siellä perheneuvolassa käytii puhumassa ja päästiin ratkaisuun aikalisästä ja että katsotaan mut sitten kuulen toisaalta et asia ei oikeesti ois näin. En tiä yhtään mistään mitään ja asioita ei helpota se että tuo esikoinen on tosi kipeänä ollut nyt ja hengitys ollut raskasta, nyt lääkkeitä pino ja astmaepäily.

mutta nyt vaipanvaihtoon ja jos sais vaikka puolentuntii nukuttuu.

elviiratar