Mrs Nobody ilmoitan kyllä heti jos sopivia imetysliivejä löytyy. Oon jo alkanu miettiin, et josko ostais jotku "halvat" liivit (jollaisia ei kyllä isotissisille löydy) ja sit teettäis niist imetysliivit. Mut kattoo nyt - onhan täs viel vähän aikaa. =)
Tivoli tarkoitus on synnyttää Kätilöopiston haikaranpesässä. Ja kyllä siel netis oli kaikki trendivärit - ainut "ongelma" saattaa vaan olla se, että he eivät toimita kuin Saksaan. Mulla se hyvä puoli, et saan ne kyl hoidettua sieltä helposti ite Suomeen sit.
Mä oon miettiny kans tota pesänrakentamisviettiä ym. kyllä mun ainaki tekis mieli saada kaikki mahd pian valmiiks ja vaavin huone valmiiks. ;o) Mut valitettavasti se toimii viel "varastona", joten ihan vielä en saa sinne kaikkea tilpetööriä mitä haluisin. Seinät sentään on jo maalattu pojalle sopivaks eli siniseks.
Ja mulla kyl ainakin jonkinlainen vauvakuume on... Ihanaa on ku oma vauva potkii ja kovasti sitä odotan syntyväks. Myös jonkun verran on tuttavapiirissä pikkulapsia, joten niitäkin tulee sit heijattua ees taas. Ja onhan meillä puol vuotias kummityttökin, jonka kanssa on ollu hyvä "harjotella". Välillä kyllä tuntuu, et se huuto on ihan kestämätöntä, mutta kyllä se varmaan oman muksun kohdalla on ihan eri.
Nii ja kiitokset Kiiuskalle, pitääpä käydä Kampissa kokeilemassa et olisko siel sopivia liivejä.
Joku kirjotti siitä, et heti kun mies laittaa käden vattalle, ni lapsi hiljenee. Meillä kanssa usein käy niin, ja hirvee surku siit tulee ittelle, kun hetki sitte vaavi potkiskeli vaiks kuin kovaa ja sit yht äkkiä ei mitään. Samaa oon miettiny, et rauhottuuko vai pelästyykö se pienokainen siitä. Mut eilen sit vaavi potki oikein kunnolla kun miehen käsi oli siinä päällä ja kyllä se vaan oli kiva fiilis - molemmille.
Ja sit musta oli niin jännä lueskellä, miten jollain on liitoskipuja, yöllisiä vessassa juoksuja ja masu muuten tiellä ym. Välillä tuntuu itsestä, että onkohan sitä edes raskaana, kun ei mulla ole mitään noista vaivoista... Johtuukohan osittain ainaki siitä, ettei mulla toi vatsa taida olla viel mitenkään kauheen suuri (omasta mielestä ainakaan). Kun on tota painoa tullu vast 2,5 kg koko raskauden aikana (mulla kyllä lähtöpaino oli aika korkea, koska oon pieni ja pyöree). Ja kun muutenkin ei ole mitään "normaaleja" vaivoja oikeastaan ollut koko aikana. Siltikin tsemppiä kaikille, joita erinäiset vaivat vaivaavat.
Nyt taidan jatkaa vielä töitä vähän aikaa (huoh) ja sit lähtee kotio...
Tivoli tarkoitus on synnyttää Kätilöopiston haikaranpesässä. Ja kyllä siel netis oli kaikki trendivärit - ainut "ongelma" saattaa vaan olla se, että he eivät toimita kuin Saksaan. Mulla se hyvä puoli, et saan ne kyl hoidettua sieltä helposti ite Suomeen sit.
Mä oon miettiny kans tota pesänrakentamisviettiä ym. kyllä mun ainaki tekis mieli saada kaikki mahd pian valmiiks ja vaavin huone valmiiks. ;o) Mut valitettavasti se toimii viel "varastona", joten ihan vielä en saa sinne kaikkea tilpetööriä mitä haluisin. Seinät sentään on jo maalattu pojalle sopivaks eli siniseks.
Ja mulla kyl ainakin jonkinlainen vauvakuume on... Ihanaa on ku oma vauva potkii ja kovasti sitä odotan syntyväks. Myös jonkun verran on tuttavapiirissä pikkulapsia, joten niitäkin tulee sit heijattua ees taas. Ja onhan meillä puol vuotias kummityttökin, jonka kanssa on ollu hyvä "harjotella". Välillä kyllä tuntuu, et se huuto on ihan kestämätöntä, mutta kyllä se varmaan oman muksun kohdalla on ihan eri.
Nii ja kiitokset Kiiuskalle, pitääpä käydä Kampissa kokeilemassa et olisko siel sopivia liivejä.
Joku kirjotti siitä, et heti kun mies laittaa käden vattalle, ni lapsi hiljenee. Meillä kanssa usein käy niin, ja hirvee surku siit tulee ittelle, kun hetki sitte vaavi potkiskeli vaiks kuin kovaa ja sit yht äkkiä ei mitään. Samaa oon miettiny, et rauhottuuko vai pelästyykö se pienokainen siitä. Mut eilen sit vaavi potki oikein kunnolla kun miehen käsi oli siinä päällä ja kyllä se vaan oli kiva fiilis - molemmille.
Ja sit musta oli niin jännä lueskellä, miten jollain on liitoskipuja, yöllisiä vessassa juoksuja ja masu muuten tiellä ym. Välillä tuntuu itsestä, että onkohan sitä edes raskaana, kun ei mulla ole mitään noista vaivoista... Johtuukohan osittain ainaki siitä, ettei mulla toi vatsa taida olla viel mitenkään kauheen suuri (omasta mielestä ainakaan). Kun on tota painoa tullu vast 2,5 kg koko raskauden aikana (mulla kyllä lähtöpaino oli aika korkea, koska oon pieni ja pyöree). Ja kun muutenkin ei ole mitään "normaaleja" vaivoja oikeastaan ollut koko aikana. Siltikin tsemppiä kaikille, joita erinäiset vaivat vaivaavat.
Nyt taidan jatkaa vielä töitä vähän aikaa (huoh) ja sit lähtee kotio...