kuntalisä Musta on hassua että täällä Oulussa tota kuntalisää maksetaan vaan kaksi vuotiaaksi asti, vaikka hoitovapaalla saa olla kolmevuotiaaksi asti. Ja suuruudeltaan se on kokonaista 100 eukkaa. Onhan se tyhjää parempi, kun kaikki kunnat ei sitä lainkaan maksa, mutta silti. Kyllä tosiaan hirvittää, et miten sitä sitten pärjää, menot kasvaa ja tulot pienenee. Me kyllä ajateltiin, et pitää laittaa nyt kaikki veronpalautukset ja eka vuoden lapsilisät jemekseen, niin käyttää niitä sitten tarpeen tullen. Ja tarvettahan varmasti tulee. Ja pitää miettiä, kävisikö sitä pankinki kanssa juttelemassa talovelan lyhennyksistä, josko vaan korkoja maksaisi. Kun ei kuitenkaan haluaisi ihan kituuttamalla elää. On se et kannustetaan kauheesti lapsien tekoon ku väestö ikääntyy, mut ei tää systeemi kauheesti siihen kannusta, kun pitäähän noi lapset saada jotenki ruuassa ja vaatteissa pysymään.
Olen muuten huomannu ittessä uuden piirteen. Ku ennen olin ostoksilla lapsia omaavien ystävien kanssa, tuli usein niille ihmeteltyä, et: "miksi ihmeessä te aina katselette lapsille kaikkee, vaikka itsellekin pitäis ja täytyis ostella?" No nyt mä huomaan sortuvani ihan samaan. Kummasti kaupassa askeleet menee sinne lastenvaate puolelle yms. vaikka olisi itselle menossa kenkiä tms. katsomaan. Jotenki saa paremmat kiksit, ku löytää neitoselle jotain. Vaik olen mä yrittäny hillitä tota ostelu puolta, kun kuitenkin lahjoina varmaan tulossa kaikkee, niin eihän niitä vaatteita ehdi pitämään.
Äitispakkaus tuli eilen. Kyllä oli sellainen joulufiilis kun sitä availi. =) Ja kaikkea ihanaa siellä olikin. Esim toppapuku oli tosi sievä, ja vaikka onki 68 senttinen, niin uskon ettei pienempää tarvitse ostaa, vaan menee hyvin ensi talven. Meinasi kyl alkaa hirvittää kun vaatteita pesun jälkeen narulle ripustelin, et pitääkö mun tosiaan osata hoitaa jotain, joka tarvitsee jotain näin pientä. Alkaa pieni odotuksen sekainen pelkofiilis hiipiä niskaan joulun lähestyessä. Päiväraha päätöstä en ole vielä saanu, mut pakkaus tuli jo nyt siksi, ku toimitin raskaustodistuksen ja hakemuksen erikseen Kelaan. Just siks, ku tietää että noissa palkanlaskijan asioissa kestää niin pitkään, ja ei malttanu pitkittää pakkauksen saantia. =)
Omasta voinnista sen verran, et olen nyt saikulla, ja saa nähdä onko töihin enää asiaa ennen äitiyslomaa. Vereenpaineet ollu edelleen kohollaan. Pitäis itselle hommata rr mittari, muta ajattelin odottaa ensi tiistaihin, kun silloin neuvolalääkäri, ja katsoo onko lepo purru paineisiin lainkaan. Oli kyllä kiven alla saada toi lääkäri, terkkari taivasteli vaan, et ku ei ole aikoja. Mä olin siinä vaiheessa sen verran kypsä, et sanoin vaan, et se ei ole mun ongelma, vaan aika on löydyttävä. Kyse on kuitenkin minusta ja minun lapsestani. Mä en mahda sille mitään, et mulla ei vaan meinaa löytyä yhteistä säveltä ton terkan kanssa. Kaikki pitää itse osata älytä vaatia. Ihan Hb:n mittaamisista asti, ennen kuin jotain tapahtuu. Kavereiden mielestä mun pitäis jo päästä äippäpolille seurantaan, mutta eipä ole terkkari kertaakaan edes ehdottanut. Noh, jospa asiat alkais etenemään, ku lääkärille pääsee. Nyt saikun kirjoitti työterveyslääkäri, joka ihmetteli myös, et miksi en ole päässy neuvolalääkärin pakeille. Väsyttää vaan, et ku tuntuis et ois hyvä olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka hoitaa asioita. Ois sellainen turvallinen olo. Mut nyt koko ajan pelko persuuksissa, et onkohan kaikki nyt tehty ja tutkailtu, mitä voi. Nyt vielä tuntuu, et eilisen ja tämän päivän aikanan ei vauva ole liikkunut normaaliin tyyliin. Ahdistaa ihan, että pitääkö mun taas soittaa tolle terkalle asiasta, jos ei liikettä ala kuulumaan. Tekis mieli kyllä soittaa suoraan äippäpolille, jos ei melskausta ala tapahtua pikkuhiljaa. On se jännä, välillä sitä ihan toivoo, et neiti rauhoittuis, mut välillä kun ei mitään tapahdu, niin tulee huoli päälle, et mikä on ku ei äitiä huvita monotella.
Pinkeiju Samoja fiiliksiä varmaan aika-ajoin useammallakin täällä, mut sä sanoit ne ääneen. Noh, ei se mitään, on täällä kuitenki kiva tutkailla toisten fiiliksiä, ja purkaa omia tuntojaan. Mä itsekin olen kyl aika huono kommentoimaan noita juttuja, kun pitäs varmaan muisti lapulle aina kirjoittaa mitä piti kommentoida.
Viikonloppua ja vointeja kaikille vaan!
Ugh, olen puhunut. B)
Olen muuten huomannu ittessä uuden piirteen. Ku ennen olin ostoksilla lapsia omaavien ystävien kanssa, tuli usein niille ihmeteltyä, et: "miksi ihmeessä te aina katselette lapsille kaikkee, vaikka itsellekin pitäis ja täytyis ostella?" No nyt mä huomaan sortuvani ihan samaan. Kummasti kaupassa askeleet menee sinne lastenvaate puolelle yms. vaikka olisi itselle menossa kenkiä tms. katsomaan. Jotenki saa paremmat kiksit, ku löytää neitoselle jotain. Vaik olen mä yrittäny hillitä tota ostelu puolta, kun kuitenkin lahjoina varmaan tulossa kaikkee, niin eihän niitä vaatteita ehdi pitämään.
Äitispakkaus tuli eilen. Kyllä oli sellainen joulufiilis kun sitä availi. =) Ja kaikkea ihanaa siellä olikin. Esim toppapuku oli tosi sievä, ja vaikka onki 68 senttinen, niin uskon ettei pienempää tarvitse ostaa, vaan menee hyvin ensi talven. Meinasi kyl alkaa hirvittää kun vaatteita pesun jälkeen narulle ripustelin, et pitääkö mun tosiaan osata hoitaa jotain, joka tarvitsee jotain näin pientä. Alkaa pieni odotuksen sekainen pelkofiilis hiipiä niskaan joulun lähestyessä. Päiväraha päätöstä en ole vielä saanu, mut pakkaus tuli jo nyt siksi, ku toimitin raskaustodistuksen ja hakemuksen erikseen Kelaan. Just siks, ku tietää että noissa palkanlaskijan asioissa kestää niin pitkään, ja ei malttanu pitkittää pakkauksen saantia. =)
Omasta voinnista sen verran, et olen nyt saikulla, ja saa nähdä onko töihin enää asiaa ennen äitiyslomaa. Vereenpaineet ollu edelleen kohollaan. Pitäis itselle hommata rr mittari, muta ajattelin odottaa ensi tiistaihin, kun silloin neuvolalääkäri, ja katsoo onko lepo purru paineisiin lainkaan. Oli kyllä kiven alla saada toi lääkäri, terkkari taivasteli vaan, et ku ei ole aikoja. Mä olin siinä vaiheessa sen verran kypsä, et sanoin vaan, et se ei ole mun ongelma, vaan aika on löydyttävä. Kyse on kuitenkin minusta ja minun lapsestani. Mä en mahda sille mitään, et mulla ei vaan meinaa löytyä yhteistä säveltä ton terkan kanssa. Kaikki pitää itse osata älytä vaatia. Ihan Hb:n mittaamisista asti, ennen kuin jotain tapahtuu. Kavereiden mielestä mun pitäis jo päästä äippäpolille seurantaan, mutta eipä ole terkkari kertaakaan edes ehdottanut. Noh, jospa asiat alkais etenemään, ku lääkärille pääsee. Nyt saikun kirjoitti työterveyslääkäri, joka ihmetteli myös, et miksi en ole päässy neuvolalääkärin pakeille. Väsyttää vaan, et ku tuntuis et ois hyvä olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka hoitaa asioita. Ois sellainen turvallinen olo. Mut nyt koko ajan pelko persuuksissa, et onkohan kaikki nyt tehty ja tutkailtu, mitä voi. Nyt vielä tuntuu, et eilisen ja tämän päivän aikanan ei vauva ole liikkunut normaaliin tyyliin. Ahdistaa ihan, että pitääkö mun taas soittaa tolle terkalle asiasta, jos ei liikettä ala kuulumaan. Tekis mieli kyllä soittaa suoraan äippäpolille, jos ei melskausta ala tapahtua pikkuhiljaa. On se jännä, välillä sitä ihan toivoo, et neiti rauhoittuis, mut välillä kun ei mitään tapahdu, niin tulee huoli päälle, et mikä on ku ei äitiä huvita monotella.
Pinkeiju Samoja fiiliksiä varmaan aika-ajoin useammallakin täällä, mut sä sanoit ne ääneen. Noh, ei se mitään, on täällä kuitenki kiva tutkailla toisten fiiliksiä, ja purkaa omia tuntojaan. Mä itsekin olen kyl aika huono kommentoimaan noita juttuja, kun pitäs varmaan muisti lapulle aina kirjoittaa mitä piti kommentoida.
Viikonloppua ja vointeja kaikille vaan!
Ugh, olen puhunut. B)