Huomenta,
ja kiitos
Finttu! ei kannata ajatella että "vasta 1 hoito mennyt metsään", onhan teillä varmaan jonkin aikaa ennen hoitojakin hommaa yritetty ja suuria pettymyksiä tullut, kun on huomannut ettei se sieltä luonnollisesti tulekaan. Mä oon tässä näiden vuosien varrella sen verran oppinut, että sallin itselleni kaikki tuntemukset, olivat ne sitten kuinka suuria, pieniä tai vähäpätöisiä.
Ja olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, ettei etenkään normaalisti raskautunut äityli pysty täysin ymmärtämään sitä kipua ja tuskaa jonka lapsettomuus aiheuttaa. Tai pystyy ehkä osittain silloin, kun asettuu "toisen saappaisiin" ja ajattelee omaa lasta katsoessaan miltä tuntuisi jos ei saisi nyyttiä sylissään pitää. Yksi raskaana oleva ystäväni nimittäin itki melkein enemmän kuin minä, koska hän oli niin äärettömän pahoillaan kaikesta tästä mitä joudun läpikäymään. Silloin tunsin suurta liikutusta tätä ystävääni kohtaan, koska hänen surustaan kuulin, että on oikeasti ymmärtänyt tän mun tuskan.
Pakko onnitella
Tyyneä näin jälkikäteen! huh, 6. ICSI:ä, aikamoinen rutistus etten sanoisi. Saako udella, että kävittekö yksityisellä vai julkisella puolella?
PeePee, multa kiellettiin kaikilla 5:llä kerralla kaikki liikunta, paitsi kävely, ennen testiä. Mutta kannattaa vaikka soittaa klinikalle ja kysäistä. Liikkumattomuus on todella raskasta, etenkin jos on tottunut liikkumaan paljon.
Jos päivät menee kohdilleen, voisin ehkä"uskaltautua" mukaan tapaamiseen, jos sellainen järkätään
B)
