Huhtikuun hurmurit 2015 -Maaliskuu-

Juu kyllä boomkaa ne supparit ekan aikana jo tuntui, sen monen päivän ajan, eikä särkylääkkeistä, kaurapusseista sun muista ollut mitään apua. Noh siitäki selvittiin
Täällä on nyt nuo ennakoivat lisääntyny selkeesti, eilenki jostain klo 17 eteenpäin 10min välein kunnes nukahdin joskus puol 11. Aamulla jatkui taas, alamaha tuntuu repeilevän tuon tuosta. Vähän ärsyttää. Vauvalla ei mun puolesta oo mikään kiire mutta tämä eipäs-juupas on vaan aika rasittavaa. Tiedä edes mitä söis ku ei tiä pitääkö lähtee synnyttään vaiko eikö. Mikshän luonto onki hoitanut tän näin, eiks vois olla jotku selkeet merkit josta tietäis tarkalleen milloin h-hetki koittaa Ikävä taitaa tätä mahaakin sit kuitenki tulla, vaikka vauveli onkin jo tosi rauhallinen tuolla.

Mä nautin täällä mämmiä, taas. En ees uskalla laskee montako pakettia on menny mämmiä ja kermaa jo Synnytyksen jälkeen ei sitä enää nautita joten nyt senkin edestä

Oi voi koskakohan saadaan tänne lisää vauvoja, pakko joka päivä lukee kuulumiset ja jännätä miten kullakin menee. Tsemppii kaikkien oloihin!

Aamulla poksuu 39+0...

 

Karo: Kiitos nauruista, meidän naapurin hämärä setä on synnytyslääkäri. Onneksi ehdittiin vaihtamaan kaupunkia. Olisin varmaan imaissut vauvan takaisin sisään ja ristinyt reiteni, jos hän olisi astellut saliin..
Viime neuvolakäynnillä naislääkäri pienine käsineen etsi kohdunkaulaa (minulla kuulema hyvin takana) kunnon poraustaktiikalla, hyvä etten lentoon lähtenyt siitä tutkimuspöydältä. Eikä siltikään ollut aivan varma pituudesta yms. Nyt kun kävin äitipolilla, lääkärinä oli karhun kokoinen mieslääkäri, jolla oli kädet kuin leipälapiot. Oli jo itku tulla, mulle kans osuu aina joku hämärä tapaus/opiskelija/kiduttaja. Mutta tämä nallekarhu olikin huippu, ei satuttanut ja oli hyvin nopea, ammattimainen ja perusteellinen esim. jatkon suhteen. Huolisin hoitamaan meidän vauvan syntymän

 

elea: vähän kun repesin lukiessani tuon "imaissut vauvan takaisin sisään" Joo, kyllä se taitaa olla niin, että on parasta synnyttää "tuntemattomien" seurassa niin välttyy kiusallisilta tilanteilta.
Mietin juuri omalla kohdalla, että miltä tuntuisi saada hoitolasten äiti kätilöksi...

pitkäperjantai: jokos on olot vahvistuneet?

Kevis: eiköhän tuo rintakumeista vierottautuminen onnistu; pienetkin kasvaa kuitenkin nopeasti ja hoksaa varmasti jujun piakoin. Ja on se imetys sitten näppärämpää ilman niitä

Sisätutkimukset: Se on aika jännä, miten erilaiselta kunkin kätilön/lääkärin tekemä tutkimus voi tuntua. Viime neuvolakäynnillä lääkärin tekemä tutkimus ei tuntunut yhtään missään. Kuopuksen synnytyksen kohdalta muistelin jokaisen sisätutkimuksen olleen todella inhottavia kokemuksia (äitipolilla tehdyt).

Supisteluja: Illalla tuntui taas (noin 15min välein) useamman tunnin. Pitää koittaa tänäänkin käydä lenkillä; kävelyllä oli ihan selkeä vaikutus kun vertaa pariin päivään, että on vaan maannut kotosalla.
Vähän sekalaiset tunteet. Olisihan se mukava, että vauva syntyisi. Toisaalta, olen jo alkanut ikävöidä raskausaikaa kun tietää, että kohta tämä on ohi. Mistä sitä tietää, jos tämä onkin viimeinen vauva mikä meille tulee.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! :wave:

Boomkaa ja papunen 38+2

 

Onhan noi nuoret "pikkulääkärit" aika hämmentäviä tapauksia, jos sattuuvat just vastaanotolla olemaan. Mulle tuli aiemmin tosi epämiellyttävä olo jo miesgynestä, mut ehkäpä niihinkin on tässä "tottunut" ajan myötä. Mut tosiaan kurjin ja vastenmielisin tilanne ois, jos ois joku tuttu miespuoleinen siellä ronklimassa :$ Vois olla, et kääntyisin itekin jo ovella pois...

Tiistaina ois se kokokontrolli. Mua vähän jännittää se jo tai oikeestaan malttamattomana ootan, et laittaako lähetteen äitipolille käynnistysarvioon sit vai ei. Kun sais vielä noille muksuille vahdin käynnin ajaksi

 

Lakka83, tuo on muuten jännä juttu miten raskaana ollessa gynentutkimukset ovat läpihuutojuttu, ei ahdista yhtään (paitsi nuoret komeat kandit ja naapurin sedät) Mutta sitten normioloissa vältän ja kierrän kaukaa vaikkei saisi. Jotenkin raskaana ollessa ajattelen kehoni kuuluvan asukille, ja kun saan taas kaiken itseni hallintaan, en halua kenenkään kajoavan.

Hmm.. Onko muilla havaittavissa sisäänpäinkääntyneisyyttä? Huomaan, että olisin mieluiten yksin. En halua nähdä ketään, en jaksaisi jutella, en halua ketään lähelleni ( paitsi esikoisen), haluaisin vain lukea kirjaa hiljaisuudessa ja silitellä vauvan vaatteita... ( muuttolaatikossa hallivarastossa) Yleensä olen kovin seurallinen ja hektisyyttä kaipaava.

 

Sisätutkimukset Tässä raskaudessa ollut jo kaksi miesgyneä, joista toinen oli joku 70-vuotias papparainen... no, en ihan pienestä hätkähdä mutta olihan se vähän outoa. Oma neuvolalääkäri on onneksi nainen ja tosi mukava. Mutta karsein kokemus itsellä oli esikoisen jälkitarkastus, jossa vastassa oli lääkärin lisäksi kolme kandia. Yksi nuori nainen ja 2 omanikäistä nuorta miestä... siinä sitten istuttiin napit vastakkain niiden kandien kanssa, samalla kun lääkäri kyseli kaikenlaista minun palautumisesta; ollaanko oltu miehen kanssa yhdynnässä ja miltä se tuntui, mitä ehkäisyä ollaan käytetty/halutaan käyttää, olenko muistanut treenata lantionpohjanlihaksia... Lopuksi toinen mieskandeista teki tärisevin sormin sisätutkimuksen ennen lääkäriä, toisten seuratessa vierestä. Tuntui että molemmat olisi siinä tilanteessa halunneet vajota maan alle. Tuon jälkeen olen ilmoittanut heti että maks. yksi opiskelija saa tulla hoitotilanteeseen, jos on intiimiasioista kysymys. Ja synnytyksen jälkeen käyn loppuelämäni ajan kyllä vain yksityisellä puolella, naispuolisilla gynekologeilla , otattamassa papat jne

 

Elea Minua ärsytti ainakin jo esikoisen ajalta se kun jotkut sukulaiset halusivat ennen synnytystä tulla meille "katsomaan mahaa". Sit osa olisi myös halunnut tulla synnytyssairaalaan katsomaan vauvaa. Ja tulivat monet sitten meille heti ekoina päivinä kun kotiuduttiin. Ja minua ärsytti :kieh: (poislukien ihan läheisimmät, eli vauvan isovanhemmat ja oma siskoni + pari läheisintä kaveria jotka itse kutsuin).

Nyt ei ole onneksi kukaan kysellyt mitään että saisko mahaa tulla kattomaan, olen taas sen verta jo sisäänpäinkääntynyt että en halua tänne vieraita. Synnäristä olen jo ilmoittanut miehelle ja vanhemmilleni että muilla sukulaisilla ei sinne ole asiaa kuin vauvan isovanhemmilla ja omalla siskollani (yksi sukulainen soitteli esim. isälleni minun sairaalassaolon aikana, että haluaa tulla vauvaa katsomaan ja miksi ei pääse jnejne..)
Ja miehelle ilmoitin myös että kun kotiudutaan, niin ilmottaa ainakin ekan viikon muille (ystävällisesti) että nyt ei sovi tulla katsomaan vauvaa koska ****** on vielä huonossa kunnossa synnytyksen jäljiltä. Mutta että ilmoitellaan heti kun sopii tulla..

Varmasti kuulostan tosi tylyltä, anteeksi vain siitä. Eihän he pahaa tarkoita! Mutta minulla oli tosi epämukavaa kun tissit tursui maitoa ja oli kipeät, alapää valui verta, en päässyt kunnolla sohvalta ylös.. ja siinä sitten istuskella sairaalan sängyllä/ sohvalla muiden pällistellessä. Vauva alkaa huutaa rintaa ja mietit että voisko nuo nyt lähteä tuosta että saatais imetysrauha.... Kun ei se imetyskään nyt esikoisen kanssa ihan heti niin kätevästi käynyt kivikovien rintojen kanssa.

Itse en koskaan häiriköi tuoreita vanhempia heti synnytyksen jälkeen, vaan odottelen rauhassa että kutsutaan kylään / odottelen pari viikkoa ennenkuin kyselen milloin mahdollisesti sopisi tulla katsomaan. Eikä niin että kun toinen on tullut kotiin niin heti pistetään viestiä että kai huomenna sopii tulla???!!

(hormoonihirviö) äitii88 & mini rv 37+

 

äitii: ei kuulosta mun mielestä lainkaan tylyltä Oma mummuni on muistuttanut mua jo monta kertaa, että älä sitten ota liian aikaisin vieraita vastaan. Pitää kuulemma olla lapsivuodeaika, että ei pariin viikkoon saa ketään käydä kylässä Minun mielestäni on oikeus ja kohtuus, että perhe päättää itse rajat ketä saa tulla ja milloin. Kenenkään ei pitäisi tuosta loukkaantua, kyllähän se vauva on aivan yhtä ihana parin viikonkin ikäisenä kuin juuri vastasyntyneenä :heart:

Omat tunteet: ei paljoa kiinnosta muille avautua omalle siskolle tulee oikeastaan puhuttua kun oli hetki sitten samassa pisteessä. Ja täällä teille arvon kanssaodottajat
Vieraita: synnärille haluan vain miehen ja lapset. Jos kaikki menee ok, niin mahd. pian kotiin. Kotiin haluan vieraita kun alakerta ei ole tuhannen kipeä ja tissit on tasoittuneet pahimmasta maidonnoususta. Ainut poikkeus on tuo mun sisko, mutta musta tuntuu että hän haluaa antaa mulle kotiutumisrauhan ja tulee vasta viikon päästä
Isovanhemmat voi käydä piipahtamassa alussakin KUNHAN sovitaan, että milloin. Mikään ei ärsytä enempää kuin se, että yhtäkkiä ovikello soi ja kesken pahimman imetys-itkuparku-vaipanvaihto-kaaoksen keskelle pasahtaa hyvää tarkoittava ja hössöttävä anoppi. Mies saa huolehtia siitä, että vieraat eivät jää asumaan vaan kävisivät alussa vain hetkisen.
Musta on ihanaa kun saa olla tukka pystyssä, kalsarit ja t-paita päällä sekä maata sohvalla/sängyssä vauva kainalossa. Ei musta edes olisi silloin seurustelemaan. Oman perheen seura riittää ihan hyvin ja saa sisaretkin rauhassa tutustua uuteen tulokkaaseen

Täällä on pää täynnä räkää. Heräsin juuri päikkäreiltä ja hyi mikä olo. Poskiontelot ihan turvoksissa ja räkä valuu. Vatsalihaksetkin alkaa olla hellinä yskimisestä

Boomkaa ja papunen 38+2

 

Kirjotin jo kertaalleen, mut netti teki jonkun tiltin just, kun lähetin sitä... Eli uudestaan sitten!

Mä oon sairaalassa ainakin sen 2 päivää ja 3 päivää ois jo luksusta olla siellä! En oo koskaan kokenut vastenmielisenä olla siellä: ruokahuolto pelaa ja saa köllötellä, kun siltä tuntuu =) Täällä saa sairaalassa vierailla ainoastaan isovanhemmat ja vauvan oma perhe. Mun anoppi ja miehen veljen perhe on joka kerta rynnännyt sinne heti samantien. Sen koomin ei oo vauva enää kiinnostanut niitä...

Vieraita voin kyllä kotiin ottaa vaikka samantien, mut sairaalaan en kaipaa niitä! Meillä kuitenkin arki alkaa samantien, kun kotiin tulen. Ei ole siis luvassa mitään kevennettyä alkua, et mies hoitais isommat ja mä saisin olla vauvan kanssa. Meillä mies ei oo kertaakaan pitänyt kunnon isyysvapaita. Esikoisen kanssakin haki meidät kotiin, oli puol tuntia ite siinä ja lähti töihin. Nyt vähän sama homma, kun tää kevät on sillä aika kiireistä aikaa.

Rotinoista: Mun äiti ja sisko on aina jotain syömisiä tuonut tullessaan. Tykkään ite leipoa, joten varmaan ostan tarvikkeita valmiiksi, et pyöräytän jotain kahvileipää aina, kun tiedän, et joku on tulossa.

 

Huomenta!

Jee, täällä ollaan tänään täysaikaisia jippii! Viikon päästä saisi pikkuinen kuoriutua, kiitos.

Vierailijoita saa meille tulla vauvaa katsomaan riippuen molempien voinnista. Kehtaan kyllä sanoa, jos en ole kiinnostunut vastaanottamaan vieraita. Meille ei onneksi kukaan koskaan yritä etukäteen ilmoittamatta tunkea...voisi tulla hieman kireää palautetta :kieh:

Nyt pikkuneitien treeneihin... Mukavaa päivää kaikille!

T: Pikku-Katti ja täysaikainen toukka 37+0

 

Lakka83 samalla kannalla mä olen kuin säkin. Sairaalassa saa levätä Hetken aikaa perheeltä. Otan kyllä vastaan sairaalaan omat lapset ja miehen(joka tietysti ravaa jatkuvasti), muut saa tulla sitten kotiin. Ja se kotiin tulon jälkeen pidän kyllä tällä kertaa tiukan linjan. Edellisillä kerroilla kun en kerennyt mennä edes sisälle, kun joh soitettiin saako tulla auvaa kattomaan. Mielestäni on ihan kohteliasta sanoa, ettemme ota vastaan vieraita, ja sanoa, että tulkaa sitten myöhemmin. Jos porukka suuttuu, niin sitten suuttuu.
Jotenkin ei ole soveliasta isovanhempien tulla sinne. Muistaakseni Seinäjoella ei saa tullakaan isovanhemmat eikä muut.

ON Sain sitten epikriisin kotiin eilen. Vähän alkoi kädet hikoamaan ja perhosia tuli heti mahaan. En ole varma kirjoitinko joh tuonne aikasemmin, mutta kirjoitanpahan nyt. Elikkäs 7.4 olisi äippäpolille aika, jossa katotaan kohdunkaulan tilanne. Jos siellä on yhtään mitään tapahtunut niin sitten käynnistetään. Eli 2 viikkoa huih, ja vauva olisi maailmassa. 2900g oli nyt painoarvio, eli varmaan 3kg menee rikki 2 vkossa, jos tuo arvio pitää paikkansa yhtään.

Kipuja ja särkyjä Onko kenelläkään muulla pohkeet jumissa? Siis mulla koskee lapaluun alle sillo tällöin(johtuu siitä, kun vauva yrittää mennä kylkiluiden alle), mutta noi pohkeet on jotain kauheaa. Niin kuin ne olisi koko ajan maitohapoilla ja jumissa. Heräsinkin yhtenä yönä siihen, kun koski pohkeisiin sitten ihan oikeasti. Itkua väänsin ja hieroin. Luvin netistä että tää johtuu ihan loppuraskaudesta, mutta kuitenkin. Eipä ole ennen tuotakaan oiretta ollut.

Lumme75 & Riisinnuppi 35 + 3

 

Lumme Mulla oli esikoisesta riesana loppuraskaudessa noi yölliset suonenvedot. Ihan kauheeta herätä niihin. Nyt aattelin,että säästyisin niiltä. Mutta kappas viime yönä heräsin kauheeseen kramppiin. Itku meinas täälläkin tulla,mutta yritin vaan venyttää pohjetta ja lopulta helpotti. Inha vaiva

Vieraiden tulosta Ainakin mies ja esikoinen käy sairaalassa. Isovanhemmista en vielä tiedä. Riippuu nyt mikä olotila itselläni on. Kotiin pyydän vieraita myös siinä vaiheessa,kun itseltä siltä tuntuu. Viimeksi veljeni ja hänen puolisonsa kävivät kotiintulopäivänä. Ja seuraavana päivänä hyvä kaverini perheineen. Ja tämä sopi meidän perheelle hyvin Mutta isompaa laumaa en olisi heti jaksanut.

Lumi-15 36+6 (huomenna poksuu 37 )

 

Vierailijoista: Tämä on sellainen asia, mitä olen ehkä eniten stressannut tässä viimeisinä viikkoina! Sen verran on ollut pinna kireellä (varmaan ihan hormoneista, kun ei mitään oikeaa syytä ole), että en jaksa yhtään katsella ketään ei-toivottuja ihmisiä. Tai edes puhua puhelimessa kenenkään kanssa. Anoppi perheineen on mulle todella läheinen ja ollaan normaalisti paljon tekemisissä ja touhutaan yhdessä kaikkea, mutta nyt en jaksa heidän seuraansa ollenkaan. Ärsyttää kaikki utelut raskauteen liittyen, mahan kommentoinnit yms ja on alkanut tulla sellainen olo, että ennemmin pitäisin asiat omana tietonani, kuin että koko miehen suku tietää kaiken ja keskenään sitten näitä vatvoo. Appiukko esim. kysyy joka kerta kun nähdään, että paljonko mulle on tullut painoa :x Raukka ei varmaan keksi mitään muuta mitä kysyä, mutta on kuitenkin odotuksessa innoissaan mukana ja haluaa osallistua. Meidän vauva on siis kummankin puolen suvun ensimmäinen ja odotettu lapsenlapsi, joten kaikki ymmärrettävästi ovat kovin innostuneita. Olenkin nyt alkanut miettiä, että miten oikein toimitaan synnytyksen jälkeen vierailijoiden kanssa. Haluan toki, että kaikki pääsevät vauvaa tapaamaan, mutta en halua etenkään ensimmäisinä päivinä meille ainuttakaan sellaista ihmistä joka saa edes hitusen verenpaineeni nousemaan. Olen vain niin huono kieltämään ketään tulemasta, tiedän jo valmiiksi. Sairaalaan saa tulla sääntöjen mukaan vain isovanhemmat ja sillä verukkeella on hyvä sanoa muille tutuille, että sinne ei pääse. Raivostuttaa vaan jo etukäteen se, että anoppi raahaa aivan varmasti sairaalaan mukanaan mieheni teini-ikäisen siskon, joka on ollut aivan avoimesti närkästynyt raskaudestani ja mustasukkainen tulevasta vauvasta. Ärsyttää pelkkä ajatus siitä, että ensimmäisenä synnytyksen jälkeen vauvaa on pällistelemässä henkilö, jota ei vauva voisi vähempää kiinnostaa ja tiedän, että vaikka mulla on hyvin pitkä pinna ja jaksan olla kohtelias toisen käytöksestä huolimatta, niin ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta tai nurinasta alkaa tavaraa lentää vierailijoita kohti. Se jo päätettiin, että vaikka meillä on nyt mun synnytykseen aika varattuna, niin sitä ei kerrota sukulaisille etukäteen. En halua, että siellä pidetään mitään kisastudiota koko suvun voimin (mun ja miehen sukulaiset kaveeraavat vielä keskenään) ja odotetaan puhelimet kourassa soittoa. Tai pahimmassa tapauksessa soitellaan jatkuvasti miehelle sairaalaan ja kysellään väliaikatietoja. Ilmoitetaan kaikille stten kun vauva on ulkona.

Tulipas pitkä sepustus, mutta tämä asia on mua rassannut tässä jo jonkin aikaa

Kolme ja puoli viikkoa korkeintaan enää! JES!

Karo

 

Täällä synnärille saa tulla puoliso, lapset ja isovanhemmat. Osastolle. Mutta osaston aulaan saa tulla kuka vain ja siihen voi vauvaa mennä näyttämään ja kaikki tuntuu tietävän sen... mutta joo, tällä kertaa mekin pidetään tiukempi linja tässä

Meilläkään mies ei pidä isyyslomaa heti, mutta sitä suuremmalla syyllä en halua meille heti vieraita (paitsi ne ihan läheisimmät siis).

 

Sairaalavierailijat: täällä saa käydä kuka vain päivähuoneessa/aulassa. Huoneisiin ei sallita vieraista kuin isä ja vauvan sisaret mikä on todella hyvä juuri tuon oman rauhan saamiseksi, esim. imetystä varten.

Miehen kotona oleminen: saapa nähdä onko oma ukkokultani kotosalla heti kun vauva syntyy. Meinasi, että jos ei ole montaa päivää töitä niin tekisi kierron loppuun ja sitten voisi jäädä talvilomalle viikoksi. Itse minäkin saan nämä arkihommat täällä hoitaa, onneksi on esikoinen jo isompana auttamassa Vieraita haluan käymään silloin kun mieskin on kotosalla (poislukien tietysti ihan läheiset).

Isyysloman mies pitää tässä kevään/alkukesän aikana. On mies kuitenkin lähdössä synnytykseen mukaan, siitä ei kuulemma tarvitse keskustella. Meinasi jopa pistää lapun luukulle, jos soittelen kesken työpäivän eikä ole tuuraajaa tiedossa

Synnärillä oleminen: olen viihtynyt hyvin sairaalassa synnytysten jälkeen. Ihanaahan se on kun joku laittaa ruokaa ja hoitaa pyykkipuolen jne. Välipalaakin saa hakea niin paljon kuin jaksaa syödä Mutta mulle tulee nopeasti koti-ikävä, etenkin kun tiedän että kotona on lapset odottamassa. Ahdistaa tuo pitkä välimatka. Ja oma koti on oma koti

Tsemppiä suonenvetoihin: mulla ei ole vielä ollut enkä kyllä tosiaankaan halua. Viime raskaudessa vaivasi ja olihan se ihan hirveää herätä yöllä siihen kipuun :x

Muiden kommentit: Kiva kuulla kyselyjä painonnoususta. Vaikka tuskin pahaa tarkoittavat, mutta silti kalskahtaa korvaan tuo "onkos jo tullut paljonkin lisää". Yleensä sanon, että ihan sopivasti. Kyselijälle voisi tulla hieman vaivaantunut olo, jos pohtisin että "Ai, näytänkö siltä? Oon kyllä herkutellut ihan liikaa ja turvottaakin niin helkkaristi" :stick:
Loppuvaiheessa ärsyttää puolituttujen kommentit: "Etkö sä oo vieläkään synnyttänyt? Luulin, että sulla olis jo vauva kainalossa." tai "Supisteleeko?". Joo, minäkin toivoisin että tämä olisi jo kainalossa ja kyllä, on supistellut jo monta viikkoa. Tiedän kyllä, että äksyily johtuu vain siitä, että itsekin odottaa kärsimättömästi h-hetkeä. Yleensä siis päästän toisesta korvasta pihalla

Boomkaa ja papunen 38+3

 

Noista vieraista voisin kommentoida sen verran että kun esikoisen sain niin ei olis päästetty katsomaan edes mummia vaikka tuli yksin. Mutta koska mun äiti ei kuuntele kun jotakin tarpeeksi haluaa niin hän marssi pokkana huoneeseen asti ja viipyi sen 5min että näki vauvan ja ehti vähä aikaa pitää sylissä. Sitten lähdettiin kanttiiniin asti että pystyttiin jutteleen. Mies oli sairaalassa joka päivä. Kotona sitten suvun naiset tuli yhtäaikaa katsomaan vauvaa ja toivat lahjansa.
Meillä kyllä porukka kysyy voiko tulla ja jos yhtään tuntuu ettei jaksa niin voi kyllä sanoa. Mä yritän nyt jakaa vieraat silleen ettei tulis kahta porukkaa samalle päivälle. Me ollaan oltu nyt keskiviikosta asti kotona eikä muita oo käyny kuin mun oma äiti joka haki mut sairaalastakin. Huomenna tulee eka vieras jonka oon itse pyytänyt ja hänkin tulee yksin. Ja ens viikolla sitten tulee omia kavereita ja vähä sukulaisiakin. Mies jo on kysellyt että tuleeko ketään vieraita...häntä kun ei haittaa vaikka olis isotkin juhlat saman tien. Mutta harvemmin nyt miehet osaakaan asettua siihen naisten asemaan..tosiaan kivirinnat,verta vuotavat kipeät nännit,yleinen väsymys ja turvotus synnytyksen jäljiltä. Mulla kun ei maha eikä kilot jää synnärille! Onneksi tällä kertaa alapää lähti paranemaan ennätys nopeasti verrattuna aiempiin synnytyksiin.

Vauva kasvaa ja syö hyvin. Maitoa tulee yli äyräiden eikä poitsu jaksa imeä vielä kaikkea kerralla. Vähän saa sitte kärsiä noista ylitäysistä rinnoista. Lypsää en oikein voi kun nännit on auki ja jatkuvasti kipeät. Maito tahtoo mulla pakkautua aika tiukkaan eikä edes lähde liikkeelle lypsämällä. Nytkin imetin moneen kertaan molemmin puolin ennen kuin laitoin vaavin yöunille. Taas tunnin aikana maito nousi niin hyvin että vetää rinnat ihan koviksi ja sitten ku vähänkään hieroo niin maitoa tulee ruutilla.
Mutta ihanaa kun vauva vaikuttaa tyytyväiseltä ja hymyilee kovasti itsekseen. Toki vähä aiheuttaa vatsan väänteitä tuo runsas maidontulo kun ei toinen tahdo ehtiä nielemään. Mutta nyt unta silmään että ehtii nukkuakin.

Poitsu 5vrk

 

Jasmin12: Hyvä, et maitoa riittää! =) Sitä jaksaa itekin paremmin, kun ei ole huolta vauvan syömisestä.

Muiden kommentit: Mä en oo saanu keltään mitään kommentteja oikeastaan. Eilen näin yhät puolituttua, joka vaan voivotteli, et "ai sulla on vielä melkein kuukausi laskettuunaikaan!". Tällasiin kommentteihin oon muissakin raskauksissa ottanu sen asenteen, et oon oikeen ylipirteä ja kommentoin vaan, ettei tässä mikään ole ollessa. Ihmeellistä, et muilla on kiireempi saada jo lapsi maailmaan kuin mitä itellä on...

Eilen sain aikaseks pestä sitterin, pinnasuojan ja pinniksen päiväpeiton. 1.5 viikon päästä makkariremontin pitäis olla valmis. Sit pääsen laittamaan vauvan tavarat paikoilleen. Mulla on vaan sit jo rv 38+....

 

Täälläpä on monenlaisia kokemuksia sisätutkimuksista, itselle ei ole vielä tehty ainuttakaan niin en voi omaaa tarinaa kertoa. Kävin uimassa kuluneella viikolla ja neuvolassa 31.3 täytyykin kysäistä miten pitkään uimahallissa uskaltaa käydä..

Isyyslomaa mieheni aikoo pitää heti vauvan synnyttyä, pituudesta ei vielä tiedä.

Synnärillä oleminen varmaankin se pari päivää on ihan jees. Saa hieman huilata ja itse ainakin haluan, että meille "keltanokkia" opastetaan mahdollisuuksien mukaan imetyksessä ja kylvetyksessä. Meiltä synnärille matkaa n. 80km niin hieman mietityttää tuon miehen ees taas ajelu.. Onneksi asuu kavereita Kuopiossa niin voi siellä yöpyä...

Vointi ja unet suonenvedot ovat tuttuja jo ennen raskautta. Nyt satunnaisesti pohkeet krampanneet :/ yleensä yöllä. Unet katoaa aina n 4-5 aikaan.. Luen hetken ja kokeilen josko sitä uudelleen nukahtaisi. Maha näyttää peilistä isolta, mutta vielä se ei ole menoa haitannut. Olo ollut kaikinpuolin hyvä.

Ei olisi enää montaa päivää niin koittaa HUUHTIKUU!!

Minisport 36+2

 

Jasmin Toivottavasti maidontulo tasaantuu pian hyvä että tulee kuitenkin

Suonenvedot Esikoista odottaessa oli, hirveitä kyllä. Nyt olen niiltä välttynyt KUNHAN en esim. venyttele tai oikaise jalkoja väärällä tavalla öisin Niitä vähän pakottaa mutta ei sen enempää. Silloin sain vinkiksi pitää jalat lämpiminä ja esim. venytellä pohkeita ennen nukkumaanmenoa. Kohtauksen tullessa varpaat ylös ja muuten painaa jalkaa lattiaa vasten ja hieroo... Magnesiumlisää voi myös koittaa, jos auttaisi.

Esikoiselle nousi viime yönä kuume ja räkätauti, nyt itelläkin päätä jomottaa. Kivakiva. Nukuttiin tietty huonosti ja särkee joka paikkaan kun sai mahan kanssa rampata yöllä ylös ja pitää toista sylissä ja kainalossa jne.. Noo... kunpa nyt sitten ei alkaisi synnytys vaan ehdittäisiin tervehtyä ensin. :headwall: ÄitiysLOMALLA ei kyllä näin toisen lapsen kohdalla ole enää samaa merkitystä kuin silloin ekan kanssa. Mutta niin, onneksi piakkoin pääsee pariksi päiväksi synnärille _lepäämään_ sitten

Vauvan pää porautuu alemmas ja alemmas, alkaa olla aika tukala olo tuolta alhaalta. Ja konttiaan puskee oikeasta kyljestä kohta varmaan läpi. Taitaa olla melko ahdasta jo.

mini rv 37+2

 

Maha on aivan vedellä. Niin kuin elohiiri olisi jatkuvasti häpyluun tietämillä. Ja tää turvotus jaloissa ja käsissä. Nää on nyt ilmaantunut eilisen ja tämän päivän aikana. Vauva tosin liikkuu ihan mukavasti,nytkin hikottelee voimakkaasti. Jotenkin on tunne että näinköhän pääsen ainne 7.4 asti. Kohtu reakoi pieneenkin vauvan liikkeeseen supparilla ja aika voimakkaalla semmoisella. Viime yönä piti laittaa tyyny jalkojen väliin,kun tuntui etten saa jalkoja yhteen.
Tulipa taas omaanapaa..vali vali vali...

 

Lumme75: Voimakkaat supistuksethan voi pistää mahan sekasin, joten jospa se vauva sieltä tuleekin jo kohta...

Mullakin ekaa kertaa silleen turvotusta, et sormukset ei meinannu lähtee millään sormesta pois, kun leipomaan aloin! Noissa kolmessa aiemmassa raskaudessa ei oo koskaan turvotuksia juurikaan tullut. Lievää turvottelua taitaa olla, mut uutta mulle.

Viime yönä muuten valvoin 1.5 tuntia. Vähänkö ärsytti!!! Jospa ens yönä nukuttais =)

 

Jaksamista kaikille vielä! Viime metrit enää maaliin lähes kaikilla
Suonenvedoista piti sanoa vinkkinä että mulle hieroja sanoi jo nuorena että huomaa ettei mun keho saa riittävästi magnesiumia. Käski het apteekkiin hakemaan pakettia. Ja nyt raskausaikana tosiaan mun piti syödä tupla-annosta että vältyin suonenvedoilta...siis kun mulla ne oli ihan järkyttäviä kohtauksia! Koko jalka kramppas yläreidestä ihan varpaisiin asti ja saattoipa vielä olla sekä etu- että takapuolella jalkaa...mietippä siinä sitte että miten päin olis kun siihen herää niin tekee mieli vaan huutaa! Mutta koska se ei mitään ratkaise niin täytyy yrittää meditoida ja rentouttaa keho vaikka se on vaikeaa. Mutta tosiaan näitä tuli heti jos unohdin yhtenä iltana magnesiumin! Mutta jos muistin ottaa niin selvisin yöstä ilman kramppeja. Meni mullakin aikaa ennen kuin uskoin että se on tosiaan siitä magnesiumista kiinni ihan täysin. Sairaalaan en enää pillereitä ottanut kun yleensä krampit on loppunu synnytykseen, vaan tällä kertaa niitä tuli vielä kerran synnytyksen jälkeenkin sairaalassa. Ja olipa niin inhottava kyllä!

 

Flunssa on viimein selätetty. Toki kaikki köhivät vähäsen ja aamuisin niistellään neniä, mutta pahimmat olot takana. Paranemisia muillekin tautisille, jospa menisi pian ohi!

lakka: toivottavasti ehditte saada remontin finaalin ja kaiken valmiiksi ennen vauvan tuloa Hyvä, että sormukset lähtivät vielä irti. Ite en enää tuota saa pois (ei tuu menemään nivelen yli), mutta onneksi on vielä hieman vara turvota ennen kuin hätä iskee.

Jasmin: Kiva, että oot alkanut toipumaan hyvin. Voimia noiden kipeytyvien rintojen kanssa; onneksi on ohimenevää kun vaan ei pääse mikään tulehdus iskemään.

Unet: nyt kun on parina yönä nukkunut paremmin (ei ole tarttenut herätä yöllä), niin unia on nähty senkin edestä. Viime yönä lähdin synnyttämään ja piiiiitkän avautumisvaiheen jälkeen päädyttiin sektioon, koska vauva oli lääkärin mielestä "huonossa" asennossa raivotarjonnasta huolimatta.
Tuo on varmaan suurin huoli synnytykseen liittyen, että tulee jokin komlikaatio loppupuolella.

Kaikenlaista piti kommentoida ja kirjoitella, mutta nyt on pää ihan tyhjä Viikonpäivistäkin ihan sekaisin kun esikoinen oli koulusta pois koko viime viikon.
Neuvola olis jälleen huomenna. Kiva päästä kuulemaan onko vauva jo kiinnittynyt kunnolla

Olotilat/mielialat: noita kipeämpiä supisteluja tulee iltojen lisäksi päivisin. Eiköhän nuo paikat ala hiljalleen kypsymään. Jännittää, että milloin alkaa tapahtumaan..Tätähän sitä on odottanut, mutta toisaalta hermostuttaa kun ei tiedä milloin tulee lähtö ja millä tavoin synnytys alkaa. Pieniä perhosia lepattaa vatsassa aina kun miettii synnytystä

Boomkaa ja papunen 38+5

 

Niille esikoisen odottajille, joilla on tekemisen puutetta: yksi yösyöttöjä ja -vaipanvaihtoja helpottava juttu on sopiva valaistus. Ei liian kirkas, ettei itse ja vauva herää liikaa, että uni tulis taas helposti. Että jos nyt on aikaa, niin vois katella, kokeilla ja laitella sopivaksi, vaikka semmoisilla lasten yövaloilla. Mieheni pystyy nukahtamaan heti uudestaan, mutta mä en, ja vaikka hän hoitaakin toisen yösyötön (osittaisen pulloruokinnan paras puoli!), imetyksen ja yölypsyn jälkeen ei uni tahdo tulla.

Eiks oo hurjaa, että meillä poika on jo neliviikkoinen! Laskettu aika olisi ollut vasta keskiviikkona. Kohta alkaa huhtikuu! Oma synnytys tuntuu jo tosi kaukaiselta, ja on autuaasti unohtunut kivut ja pelot. On nää hormonit ihmeellisiä!

kyläilijöistä/vauvan katsojista meillä rauhoitti alkua hyvin se, että osastoilla oli influenssa- ja rotakauden vuoksi vierailijakielto, vain vauvan vanhemmat pääsivät hänen luokseen. Toki se keräsi isovanhemmille melkoista tuskaa päästä näkemään ensimmäinen lapsenlapsensa, mutta eivät he siihen hajonneet, kun saivat kuvia. Kun pääsimmekin kotiutumaan päivää ennakkoon sanottua aiemmin, emme kertoneet muutoksesta vanhemmillemme, jotta saimme olla yhden illan ihan oman perheen kesken ja rauhoittua ja asettua (ja purkaa tavarat paikoilleen, 3 viikon aikana sitäkin ol kertynyt sairaalaan jonkin verran..). Nyt laosen sedät ja tädit ja enot puolisoineen ovat käynet, ja muutama muukin, ja on se pikkusen rasittavaa, jos vierailut venyy tai vieraat eivät tulekaan sivittuun aikaan vaan aiemmin tai myöhemmin, kun pitäis jo päästä lypsämään tai imettämään, eikä se kuitenkaan (ainakaan vielä) tunnu luontevalta kaikken vieraiden ollessa.

Hurjasti tsemppiä odottaville, pian se oma nyytti on jo sylissä ja odottelu ohi!

Kevis + poikanen 4 vkoa

 

Paljon olette taas jutellu

VIERAILIJOISTA:
Itseäni ei haittaa kotiin tulevat vieraat meille ei yleensä ole tullut ku ihan lähipiiri heti ja neki on niin läheisiä että on vaan kiva kun tulevat Sairaalaan tosin en halua ku oma perhe ja miehen puolelta hänen vanhemmat ja sisko perheineen heitä jopa vähän odotankin kun mä yleensä synnytyksen aikanaki jaarittelen anopin ja miehen siskon kanssa puhelimessa

SISÄTUTKIMUKSISTA YM.
Olen ehkä tosi töykeä mutta mä en halua opiskelijoita enkä mitään kandeja ym mua tutkimaan/mukaan tutkimuksiin. Syy on siinä että ensinnäkin pelkään synnytystä jo valmiiksi joten mitä vähemmän porukkaa sitä hoitaa sen parempi. Lisäksi vihaan kaiken maailman ronklaamisia että koen sen tosi kiusalliseksi jos siinä olisi vielä liuta kandeja tmv pällistelemässä ja tutkimassa "harjoitusmielessä".
Toinen kammo on että synnytyksen tulisi hoitamaan MIESKÄTILÖ! Ei,ei,ei! Koen sen niin "naisten jutuiksi"että en usko että kukaan mies pystyy zemppaamaan (paitsi oma)siinä niin että pystyisin hoitamaan kunnialla loppuun. Mietinkin että jos näin kävisi voisikohan sitä pyytää että synnytykseen tulisi naiskätilö?? : /
Ehkä olen kummallinen...

Täälläkin olisi huomenna neuvola.. Itseasiassa lääkäri. No,näkee vähän missä mennään

Sitkeäsissi & muru rv 36+0 <3