Neuvolakuulumisia täältäkin..
Tällä kertaa vakkaritädillä oli tuuraaja. Sama oli kerran aiemminkin, ja tosi mukava, joten ei valittamista. Ihan samaa asiantuntemusta sillä ei kyllä vielä ole, ei esimerkiksi ollut varma siitä, miten päin vauva oli. Mä itse olen sitä mieltä, että on niin kuin pitääkin, jotenkin viistossa välillä, mutta pää alaspäin joka tapauksessa. "Varmuuden vuoksi" kuitenkin puhui siitä, että jos vauva onkin perätilassa. Että en nyt yöuniani menettäisi...
Painoa oli tullut reippaasti, niin kuin pelkäsinkin. Tasan 2 kg kahdessa ja puolessa viikossa. :| Jospa painon nousu nyt tyssäisi. Yhteensä tullut nyt 8 kg. Todellisuudessa ehkä pari kiloa enemmänkin, kun ehdin kerätä lisää massaa jo ennen ekaa neuvolakäyntiä.
Hemppaa ei otettu taaskaan, mutta hyvänä se on kai pysynyt ilman lisärautaa. Enkä taitaisi rautaa tohtia syödäkään. Se nostaa mulla hempan tosi nopeasti liiankin ylös. Esikoista odottaessa jossakin vaiheessa määrättiin rautaa syömään, kun se tippui alle 120:n. Seuraavalla kerralla olikin jo 150.
Verenpaine 130/77. Vähän korkeampi kuin aiemmin on ollut, mutta ok. Sitten se sf-mitta, jonka pomppaamista yläkäyrille ja yli pelkäsin, noudatti edelleen samaa linjaa. Nyt rv 35 se oli 31,5. Vähän päälle keskikäyrän siis. Esikoisesta meni suunnilleen keskikäyrää rv 32 asti. Rv 34 oli yläkäyrällä ja rv 36 jo yli käyrien... Nyt kun saisi tuon ruokavalion taas järkeväksi, niin ehkä se hyppäys jäisi tulematta. Viitisen viikkoa pitäisi jopa mun itsekurilla pystyä noudattamaan terveellistä ruokavaliota. Parin viikon päästä on Koksissa kokoarvio, sittenhän sen paremmin tietää - ei kai tuo mitta kerro totuutta. Helpotus tässä vaiheessa joka tapauksessa.
Sektiota pelkäisin mäkin, samoin kuin Karvatonkoira. Toivottavasti siltä vältyn tälläkin kerralla, vaikka en toisaalta taitaisi uskaltaa toista kertaa lähteä yli 4,5-kiloista synnyttämään alakauttakaan... Alkaa jo jännittämään vähitellen, kun H-hetkeen ei ole enää kauhean kauaa.
Syntymäpainosta ja myöhemmästä koosta sen verran, että mun esikoinen tosiaan oli iso - 4700 g ja 54 cm, mutta on sittemmin punonnut käyrillä alle keskiarvon. Että meidän tapauksessa taisi tosiaan olla äidissä vika tuohon syntymäpainoon (vaikka geneettinen taipumus siihenkin toki on - sokerit kunnosssa jne.)
"Aika" omanapaista tällä kertaa...
Voikaa hyvin!
Matma rv 35
Tällä kertaa vakkaritädillä oli tuuraaja. Sama oli kerran aiemminkin, ja tosi mukava, joten ei valittamista. Ihan samaa asiantuntemusta sillä ei kyllä vielä ole, ei esimerkiksi ollut varma siitä, miten päin vauva oli. Mä itse olen sitä mieltä, että on niin kuin pitääkin, jotenkin viistossa välillä, mutta pää alaspäin joka tapauksessa. "Varmuuden vuoksi" kuitenkin puhui siitä, että jos vauva onkin perätilassa. Että en nyt yöuniani menettäisi...
Painoa oli tullut reippaasti, niin kuin pelkäsinkin. Tasan 2 kg kahdessa ja puolessa viikossa. :| Jospa painon nousu nyt tyssäisi. Yhteensä tullut nyt 8 kg. Todellisuudessa ehkä pari kiloa enemmänkin, kun ehdin kerätä lisää massaa jo ennen ekaa neuvolakäyntiä.
Hemppaa ei otettu taaskaan, mutta hyvänä se on kai pysynyt ilman lisärautaa. Enkä taitaisi rautaa tohtia syödäkään. Se nostaa mulla hempan tosi nopeasti liiankin ylös. Esikoista odottaessa jossakin vaiheessa määrättiin rautaa syömään, kun se tippui alle 120:n. Seuraavalla kerralla olikin jo 150.
Verenpaine 130/77. Vähän korkeampi kuin aiemmin on ollut, mutta ok. Sitten se sf-mitta, jonka pomppaamista yläkäyrille ja yli pelkäsin, noudatti edelleen samaa linjaa. Nyt rv 35 se oli 31,5. Vähän päälle keskikäyrän siis. Esikoisesta meni suunnilleen keskikäyrää rv 32 asti. Rv 34 oli yläkäyrällä ja rv 36 jo yli käyrien... Nyt kun saisi tuon ruokavalion taas järkeväksi, niin ehkä se hyppäys jäisi tulematta. Viitisen viikkoa pitäisi jopa mun itsekurilla pystyä noudattamaan terveellistä ruokavaliota. Parin viikon päästä on Koksissa kokoarvio, sittenhän sen paremmin tietää - ei kai tuo mitta kerro totuutta. Helpotus tässä vaiheessa joka tapauksessa.
Sektiota pelkäisin mäkin, samoin kuin Karvatonkoira. Toivottavasti siltä vältyn tälläkin kerralla, vaikka en toisaalta taitaisi uskaltaa toista kertaa lähteä yli 4,5-kiloista synnyttämään alakauttakaan... Alkaa jo jännittämään vähitellen, kun H-hetkeen ei ole enää kauhean kauaa.
Syntymäpainosta ja myöhemmästä koosta sen verran, että mun esikoinen tosiaan oli iso - 4700 g ja 54 cm, mutta on sittemmin punonnut käyrillä alle keskiarvon. Että meidän tapauksessa taisi tosiaan olla äidissä vika tuohon syntymäpainoon (vaikka geneettinen taipumus siihenkin toki on - sokerit kunnosssa jne.)
"Aika" omanapaista tällä kertaa...
Voikaa hyvin!
Matma rv 35