HELMIKUUN HELMET 2013 *tammikuu*
- Viestiketjun aloittaja Keltakukka
- Ensimmäinen viesti
ONNITTELUT KAIKILLE VAUVAN SAANEILLE :heart:
Olin jotenkin unohtanut koko ryhmän, kun on ollut kaikenlaista. Anteeksi. :ashamed:
Vauva on ja pysyy mahassa, vaan tää äiti ei enää oikein jaksaisi. Melkein päivittäin supistelee, ja jos supistuksiin yhtään tulee ytyä niin se on pari vielä ja sit loppuu. Vauva on niin alhaalla ettei tunnu enää neuvolassa tunnustelemalla niskaakaan hirveän hyvin tunkematta käsiä tuonne luiden alle mikä muuten sattuu ihan perhanasti. Istuminen, kävely, kaikki ihan tuskaa.
Viimeks kun on tutkittu oli noin 4cm auki eikä kanavaa. Nyt varmaan auennut taas, ollut sellasia ihme viiltelyitä taas tuolla kohdunsuulla että välillä tulee ihan itku. Kaiken kukkuraksi oon vielä kipeänä, joku viruksen aiheuttama nielutulehdus, mahdoton kurkkukipu koko ajan. Nieluviljelyssä ei onneksi angiinaa, mut näihin viruksen aiheuttamiin taas ei oo muuta kuin oireenmukainen hoito. hmh. Nukun myös niin huonosti että en jaksais oikein yhtään mitään. Syntyis jo.. Kokoajan antaa merkkejä mut ei lähde käynnistymään.
Tuun kirjoittelemaan vielä vähemmän omanapaisesti paremmalla ajalla, nyt on pakko taas yrittää nukkua kun yö meni ihan ketuilleen kipujen takia.
Adii ja prinsessa 36+6
Olin jotenkin unohtanut koko ryhmän, kun on ollut kaikenlaista. Anteeksi. :ashamed:
Vauva on ja pysyy mahassa, vaan tää äiti ei enää oikein jaksaisi. Melkein päivittäin supistelee, ja jos supistuksiin yhtään tulee ytyä niin se on pari vielä ja sit loppuu. Vauva on niin alhaalla ettei tunnu enää neuvolassa tunnustelemalla niskaakaan hirveän hyvin tunkematta käsiä tuonne luiden alle mikä muuten sattuu ihan perhanasti. Istuminen, kävely, kaikki ihan tuskaa.
Viimeks kun on tutkittu oli noin 4cm auki eikä kanavaa. Nyt varmaan auennut taas, ollut sellasia ihme viiltelyitä taas tuolla kohdunsuulla että välillä tulee ihan itku. Kaiken kukkuraksi oon vielä kipeänä, joku viruksen aiheuttama nielutulehdus, mahdoton kurkkukipu koko ajan. Nieluviljelyssä ei onneksi angiinaa, mut näihin viruksen aiheuttamiin taas ei oo muuta kuin oireenmukainen hoito. hmh. Nukun myös niin huonosti että en jaksais oikein yhtään mitään. Syntyis jo.. Kokoajan antaa merkkejä mut ei lähde käynnistymään.
Tuun kirjoittelemaan vielä vähemmän omanapaisesti paremmalla ajalla, nyt on pakko taas yrittää nukkua kun yö meni ihan ketuilleen kipujen takia.
Adii ja prinsessa 36+6
Pilkku Oli lohduttavaa kuulla noista sun ajatuksista :wave:. Mulla on pyörinyt ajoittain päässä ihan samanalaiset ajatukset... ja olen miettinyt, että eikö kenelläkään muulla... Mehän ollaan toivottu lasta noin 5 vuotta, joten lapsi on todellakin toivottu, mutta olen iskostanut nyt päähän, että tämän takia ei mun tarvitse olla yhtään sen enemmän kuin muutkaan. Ajatuksiani: miten parisuhde, mitä jos se lapsi vaan kitisee ja kitisee, rakastanko tätä lasta, miten kaikki menee, miten selvitään... Mutta toisaalta olen ajatellut, että tässä tää tilanne on nyt edessä, ei voi enää mitään . Mennään vaan luottavaisesti eteenpäin, vaikka mulla onkin sellainen olo, että mitä tässä nyt tapahtuu . Tapahtuuko tämä nyt oikeasti??
Mutta tsemppiä sulle kovasti! Huomennako sulla tapahtuu..?
EtelänHetelmä ja MA 37+3
. Mennään vaan luottavaisesti eteenpäin, vaikka mulla onkin sellainen olo, että mitä tässä nyt tapahtuu . Tapahtuuko tämä nyt oikeasti??Mutta tsemppiä sulle kovasti! Huomennako sulla tapahtuu..?
EtelänHetelmä ja MA 37+3
Onnea uusista vauvoista! Ja Ensarille voimia!
(.) Täällä oli vauva kasvanut sitten sen verran että eivät ruvenneet onneksi maanantaina vielä käynnistämään. Nyt olis kuitenkin huomenna taas sykekäyrällä käynti ja maanantaina uusi painoarvio. Noista painoarvioista kyllä, ei tunnu olevan ultrallakaan niin vedenpitäviä ne kun toissaviikolla sain eri lääkäreiltä peräkkäisinä päivinä melkein puolen kilon heiton painoarvioissa. Kuulemma riippuu paljon myös lapsen asennosta. Maanantain arvio oli taas siinä 1900g tienoilla.
Nyt sitten oon saanut jostain flunssan ja olo on kun jyrän alle jääneellä. Eilen aamulla oli alavatsassa herätessä kivuliaita aaltoja (supistuksia vai kehon valmistautumista?) mutta loppui sitten kun käänsin kylkeä ja lopulta luovutin ja nousin vessaan. Onhan noita alavatsakipuja ollut mutta eilen tuli ekaa kertaa noin peräkkäin aaltoina ja oli aika kivuliaita.
Mulla on rinnoista tullut sellaista nestettä pariin otteeseen raskauden aikana (ekalla kerralla mies käänty yöllä kyynerpäällään mun tissin päälle ja seurauksena oli kivulias herätys ja nesteläikkä lakanassa), joten oon alkanukin käyttää suojia rintsikoissa varalta. Veikkaan että valkoinen siinä nännin päässä olis jotain talia, oon itse vähän puristellut noita niinä päivinä kun on itsekseen herutelleet nuo mutta muuten oon jättänyt rauhaan. Noi ennen synnytystä tulevat nesteet on kuulemma juuri niitä mitkä vaan puhdistaa maitorauhasia.
Itseäni on ahdistanut toi mahdollinen synnytyksen käynnistys ja oonkin miettinyt nyt että sektio olis mulle aika kova paikka kanssa, vaikka nuorempana aattelin että en varmasti synnytä kun suoraan leikkaukseen vaan mun kivunsietokyvyllä jne Mutta kun alettiin puhua tuosta mahdollisesta käynnistyksestäkin niin näin sellasta unta sitten että synnytin sellaisessa lasten uima-altaassa ilman kivunlievityksiä ja itsekseni ja mietin siinä unessa vaan että "näin sen piti mennäkin". En kyllä edes ole haaveillut että ilman kivunlievityksiä mentäisi tai muutenkaan luomuile että en tiedä mistä se sitten nyt tuli, varmaan jotenkin jännitin sitä että ei pystyisi itse mitenkään vaikuttamaan kun en haluaisi että käynnistettäisiin.
(.) Täällä oli vauva kasvanut sitten sen verran että eivät ruvenneet onneksi maanantaina vielä käynnistämään. Nyt olis kuitenkin huomenna taas sykekäyrällä käynti ja maanantaina uusi painoarvio. Noista painoarvioista kyllä, ei tunnu olevan ultrallakaan niin vedenpitäviä ne kun toissaviikolla sain eri lääkäreiltä peräkkäisinä päivinä melkein puolen kilon heiton painoarvioissa. Kuulemma riippuu paljon myös lapsen asennosta. Maanantain arvio oli taas siinä 1900g tienoilla.
Nyt sitten oon saanut jostain flunssan ja olo on kun jyrän alle jääneellä. Eilen aamulla oli alavatsassa herätessä kivuliaita aaltoja (supistuksia vai kehon valmistautumista?) mutta loppui sitten kun käänsin kylkeä ja lopulta luovutin ja nousin vessaan. Onhan noita alavatsakipuja ollut mutta eilen tuli ekaa kertaa noin peräkkäin aaltoina ja oli aika kivuliaita.
Mulla on rinnoista tullut sellaista nestettä pariin otteeseen raskauden aikana (ekalla kerralla mies käänty yöllä kyynerpäällään mun tissin päälle ja seurauksena oli kivulias herätys ja nesteläikkä lakanassa), joten oon alkanukin käyttää suojia rintsikoissa varalta. Veikkaan että valkoinen siinä nännin päässä olis jotain talia, oon itse vähän puristellut noita niinä päivinä kun on itsekseen herutelleet nuo mutta muuten oon jättänyt rauhaan. Noi ennen synnytystä tulevat nesteet on kuulemma juuri niitä mitkä vaan puhdistaa maitorauhasia.
Itseäni on ahdistanut toi mahdollinen synnytyksen käynnistys ja oonkin miettinyt nyt että sektio olis mulle aika kova paikka kanssa, vaikka nuorempana aattelin että en varmasti synnytä kun suoraan leikkaukseen vaan mun kivunsietokyvyllä jne
Mutta kun alettiin puhua tuosta mahdollisesta käynnistyksestäkin niin näin sellasta unta sitten että synnytin sellaisessa lasten uima-altaassa ilman kivunlievityksiä ja itsekseni ja mietin siinä unessa vaan että "näin sen piti mennäkin". En kyllä edes ole haaveillut että ilman kivunlievityksiä mentäisi tai muutenkaan luomuile että en tiedä mistä se sitten nyt tuli, varmaan jotenkin jännitin sitä että ei pystyisi itse mitenkään vaikuttamaan kun en haluaisi että käynnistettäisiin.Ensari84 hirmupaljon onnea pienestä tytöstä!! :heart:
Etköhän sinä saa pienen sinne viereesi heti, kun se vaan on mahdollista. :hug:
Pilkku_ tuo on varmaan ihan normaalia miettiä noitakin asioita. Ite mietin tuota kotiuduttuamme pojan kans, kun miehelläkin jäi yöunet aika vähäisiks ja oli parin ekan yön jälkeen TOSI väsyny, kun herää kuitenki aina kuuen aikaan töihin. Mut hän vaan totes mulle, että minä en oo sitte todellakaan vaan sitä 9 kk:tta kotona vaan ennemmin siihen asti, että poika täyttää sen 3 Ihana oli, kun sanoi noin. Ite kun mietin sitä, että en haluais poikaa laittaa hoitoon niin pienenä ja varsinkaan tuonne kunnalliseen päiväkotiin. Onneks mies on siis samaa mieltä =) Ja minun miehessä ainaki heräs ihan kummasti tuo isyys synnytyksen myötä. En tiiä vaikuttiko se synnytyksessä mukana olo asiaan vai ei, mutta ainaki hänkin piti pientä sylissä jo siellä synnytyssalissa. Sen jälkeen hän oliki melkeinpä pojan lumoissa sairaalassa. Toki hän mielellään nytkin pitää poikaa sylissä ja juttelee tälle. Viimeyönäkin kun heräsin pojan ääniin, niin miespä olikin jo hereillä ja silitteli ja jutteli pojalle (poika siis nukkuu meijän välissä).
minä vaan + juniori 13vrk
Etköhän sinä saa pienen sinne viereesi heti, kun se vaan on mahdollista. :hug:
Pilkku_ tuo on varmaan ihan normaalia miettiä noitakin asioita. Ite mietin tuota kotiuduttuamme pojan kans, kun miehelläkin jäi yöunet aika vähäisiks ja oli parin ekan yön jälkeen TOSI väsyny, kun herää kuitenki aina kuuen aikaan töihin. Mut hän vaan totes mulle, että minä en oo sitte todellakaan vaan sitä 9 kk:tta kotona vaan ennemmin siihen asti, että poika täyttää sen 3
Ihana oli, kun sanoi noin. Ite kun mietin sitä, että en haluais poikaa laittaa hoitoon niin pienenä ja varsinkaan tuonne kunnalliseen päiväkotiin. Onneks mies on siis samaa mieltä =) Ja minun miehessä ainaki heräs ihan kummasti tuo isyys synnytyksen myötä. En tiiä vaikuttiko se synnytyksessä mukana olo asiaan vai ei, mutta ainaki hänkin piti pientä sylissä jo siellä synnytyssalissa. Sen jälkeen hän oliki melkeinpä pojan lumoissa sairaalassa. Toki hän mielellään nytkin pitää poikaa sylissä ja juttelee tälle. Viimeyönäkin kun heräsin pojan ääniin, niin miespä olikin jo hereillä ja silitteli ja jutteli pojalle (poika siis nukkuu meijän välissä).minä vaan + juniori 13vrk
Kiitos taas vertaistuesta
EtelänHetelmä "onneksi" sulla on samoja ajatuksia Helpotti omaa oloa jo, kun sanoi ääneen nuo huolet. Tulevasta ei voi koskaan tietää, mutta luottavaisesti mennään eteenpäin. Kaipa tämä on aika monilla mielessä, että apua, nytkö se vauva oikeasti tulee Toivotaan meille kaikille jaksamista uudessa tilanteessa. Onhan vauvan saaminen aina shokki, vaikka olisi miten toivottu. Onneksi täällä saa sanoa näitäkin ajatuksia ääneen. Perjantaina on sektiopäivä, ja kovasti jännittää. Harmittaa kyllä, kun joutuu sitten koko perjantain olemaan täysin vuodepotilaana. Se on jotenkin ahdistava ajatus, kun on tottunut olemaan omatoiminen. Eikä koko päivänä saa kuulemma muuta kuin nestemäistä ruokaa Minä olin etukäteen haaveillut siitä, miten kiva on juoda sitten aamukahveja tai syödä evästä yhdessä miehen kanssa vauvan synnyttyä. Mutta ei voi mitään, pääasia, että lapsi saataisiin turvallisesti ulos kammiostaan. Tulen sitten kotiuduttua kertomaan kuulumiset.
EtelänHetelmä "onneksi" sulla on samoja ajatuksia
Helpotti omaa oloa jo, kun sanoi ääneen nuo huolet. Tulevasta ei voi koskaan tietää, mutta luottavaisesti mennään eteenpäin. Kaipa tämä on aika monilla mielessä, että apua, nytkö se vauva oikeasti tulee Toivotaan meille kaikille jaksamista uudessa tilanteessa. Onhan vauvan saaminen aina shokki, vaikka olisi miten toivottu. Onneksi täällä saa sanoa näitäkin ajatuksia ääneen. Perjantaina on sektiopäivä, ja kovasti jännittää. Harmittaa kyllä, kun joutuu sitten koko perjantain olemaan täysin vuodepotilaana. Se on jotenkin ahdistava ajatus, kun on tottunut olemaan omatoiminen. Eikä koko päivänä saa kuulemma muuta kuin nestemäistä ruokaa Minä olin etukäteen haaveillut siitä, miten kiva on juoda sitten aamukahveja tai syödä evästä yhdessä miehen kanssa vauvan synnyttyä. Mutta ei voi mitään, pääasia, että lapsi saataisiin turvallisesti ulos kammiostaan. Tulen sitten kotiuduttua kertomaan kuulumiset.Ihan totta että aina se kun lapsi tulee, on se shokki, oli se eka tai viides.
aina sitä pohtii pärjääkö, miten parisuhde.. ne alkaa pyöriä loppuajasta mielessä vaikka kuinka toivottu olisikin!:heart:
Just eilen mietin itsekseni et hurjaa, oikeesti kohta vauvat tulee ja pärjäänkö minä ja ja ja.. olikohan tää nyt järkevää ja siis ihan tunneskaalat ihanan odottavasta semisti kauhuiseen Mut kaikki menee omalla painollaan..
Paljon pohdin myös että toivottavasti molemmat on terveitä jne jne.
ENSARILLE onnittelut nyytistä:heart: Toivottavasti saat pian pikkuisen vierihoitoon:heart:
(.)
Tääl ei mitään erikoista.
Hiukan tukala olo ollu aamusta asti...
aina sitä pohtii pärjääkö, miten parisuhde.. ne alkaa pyöriä loppuajasta mielessä vaikka kuinka toivottu olisikin!:heart:
Just eilen mietin itsekseni et hurjaa, oikeesti kohta vauvat tulee ja pärjäänkö minä ja ja ja.. olikohan tää nyt järkevää ja siis ihan tunneskaalat ihanan odottavasta semisti kauhuiseen
Mut kaikki menee omalla painollaan..Paljon pohdin myös että toivottavasti molemmat on terveitä jne jne.
ENSARILLE onnittelut nyytistä:heart: Toivottavasti saat pian pikkuisen vierihoitoon:heart:
(.)
Tääl ei mitään erikoista.
Hiukan tukala olo ollu aamusta asti...
Viimeksi muokattu:
Onnea vauvatuneille! :flower:
Tsemppiä sektioon menijöille!
Pelot Huomaan itekki ajattelevani että mihinhän sitä on tullu ryhdyttyä ja että pärjäänkö yksin vauvan kanssa ja oonko mimmonen äiti pienelle? Oon kuitenkin ottanu aika rennosti koko raskauden ja nyt sitte viime aikoina vasta tullu näitä tämmösiä ajatuksia. Alan huomata että miun porukat on alkanu kans jännittämään tulevaa. Tänään äiti soitteli ja juteltiin niitä näitä ja yhtäkkiä kysy että vieläkös se tyyppi potkiutuu kovasti? Potkiutuu kyllä ja huomasin eilen itekki että maha on alkanu laskeutumaan. Viimeviikolla jo kaveri sano että on alempana. Äitiäki jännittää se että millähän sitten lähen sairaalaan. Mutta en oo vielä ees ajatellu asiaa niin pitkälle koska en ees tiiä että miten synnytys meinaa käynnistyä.
Vaikka itestä tuntuuki että maha on aika pieni kokonen niin piti vaihtaa taas talvitakkia kun meinas vetoketju ratketa edellisestä. Kaveri kuka oli mukana siellä valmennuksessaki niin sano että miulla tais olla ryhmän isoimpia mahoja. En vaan ite huomannu.
Neuvola kuulumiset maanantailta:
rv: 36+1 (35+1)
Paino: +1kg (+500g) Turvotusta runsaammin kun mitä viikko sitten.
Turvotus: + (+)
RR: 123/80 (122/79)
Pissa: puhdas
Hb: ei mitattu
Sf-mitta: 33,5 (32,5)
Sydän äänet normaalit ja raivotarjonnassa on edelleen. Kuulemma jo kiinnittymään päin. Kyselin myös osaisko antaa jonkinlaista painoarviota. Arvioi että suurinpiirtein nyt n. 3kg. Lapsivettä voi olla runsaammin. Vaikka yläkäyrällä sf-mitta on menny koko ajan niin arvioi että syntyessään tyyppi on ihan sopusuhtanen. Miulle on jotenki rutinoitunu tuo maanantai neuvolakäynniks.
Doris ja Kössi 36+3
Tsemppiä sektioon menijöille!
Pelot Huomaan itekki ajattelevani että mihinhän sitä on tullu ryhdyttyä ja että pärjäänkö yksin vauvan kanssa ja oonko mimmonen äiti pienelle? Oon kuitenkin ottanu aika rennosti koko raskauden ja nyt sitte viime aikoina vasta tullu näitä tämmösiä ajatuksia. Alan huomata että miun porukat on alkanu kans jännittämään tulevaa. Tänään äiti soitteli ja juteltiin niitä näitä ja yhtäkkiä kysy että vieläkös se tyyppi potkiutuu kovasti?
Potkiutuu kyllä ja huomasin eilen itekki että maha on alkanu laskeutumaan. Viimeviikolla jo kaveri sano että on alempana. Äitiäki jännittää se että millähän sitten lähen sairaalaan. Mutta en oo vielä ees ajatellu asiaa niin pitkälle koska en ees tiiä että miten synnytys meinaa käynnistyä.Vaikka itestä tuntuuki että maha on aika pieni kokonen niin piti vaihtaa taas talvitakkia kun meinas vetoketju ratketa edellisestä.
Kaveri kuka oli mukana siellä valmennuksessaki niin sano että miulla tais olla ryhmän isoimpia mahoja. En vaan ite huomannu. Neuvola kuulumiset maanantailta:
rv: 36+1 (35+1)
Paino: +1kg (+500g) Turvotusta runsaammin kun mitä viikko sitten.
Turvotus: + (+)
RR: 123/80 (122/79)
Pissa: puhdas
Hb: ei mitattu
Sf-mitta: 33,5 (32,5)
Sydän äänet normaalit ja raivotarjonnassa on edelleen. Kuulemma jo kiinnittymään päin. Kyselin myös osaisko antaa jonkinlaista painoarviota. Arvioi että suurinpiirtein nyt n. 3kg. Lapsivettä voi olla runsaammin. Vaikka yläkäyrällä sf-mitta on menny koko ajan niin arvioi että syntyessään tyyppi on ihan sopusuhtanen.
Miulle on jotenki rutinoitunu tuo maanantai neuvolakäynniks. Doris ja Kössi 36+3
Adii kiva kuulla sinusta. Harmi, että siellä on noin tuskainen olo. Toivon, että pääset pian tositoimiin asti.
Neuvolassa oli kaikki normaalisti. Ei sitten niin mitään ihmeellistä. Muuta kuin että painoa tullut taas ihan liikaa. Sf siellä 36 paikkeilla ja lapsivettä kuulemma paljon.
Kävin neuvolan jälkeen ostamassa kaiken maailman pikkutilpeehörit ja voi jestas, että voi olla nainen pihalla! Miksi on kahta eri rasvaa, toinen joku perus ja sitten toinen joku sinkkivoide? Ja mihin niitä kaikkia öljyjä ja muita tarvitsee? Ostin nyt varmuudeksi kaikkea mahdollista, käytetään sitten vaikka omaan hierontaan jos ei muuta
Keltakukka 38+4
Neuvolassa oli kaikki normaalisti. Ei sitten niin mitään ihmeellistä. Muuta kuin että painoa tullut taas ihan liikaa. Sf siellä 36 paikkeilla ja lapsivettä kuulemma paljon.
Kävin neuvolan jälkeen ostamassa kaiken maailman pikkutilpeehörit ja voi jestas, että voi olla nainen pihalla! Miksi on kahta eri rasvaa, toinen joku perus ja sitten toinen joku sinkkivoide? Ja mihin niitä kaikkia öljyjä ja muita tarvitsee? Ostin nyt varmuudeksi kaikkea mahdollista, käytetään sitten vaikka omaan hierontaan jos ei muuta
Keltakukka 38+4
Onnea kaikille vauvan saaneille! Perässä tullaan!
Ensarille tsemppiä osastolle, pian saat ihanan nyytin kainaloosi, jos et ole jo saanut!
Itselläni on huolettanut viime päivinä tämä vauvan koko.. Viime viikolla (35+6) terveydenhoitaja tunnusteli mahaa ja sanoi, että täällä on melkoinen mötkäle majailemassa. Hän tunnusteli pitkään ja arvioi, että vauva olisi jo lähes nelikiloinen!! Sen jälkeen kotona itkeä tihrustin miehelle, että miten ihmeessä saan vauvan synnytettyä jos tässä vielä on nelisen viikkoa laskettun aikaan ja vauva kerkeää kasvaa lisää. Tänään oli taas neuvola ja terkka oli eri, mutta hän myös sanoi, että ei tämä vauva tosiaan ihan pieni ole. Sf-mitta oli 35cm. Paino oli mulla pudonnut vähäsen viime kerrasta, mutta kaikki oli muuten mallillaan. Verenpaine matala, pissa puhdas, hb nousussa.
Nyt on vaan tosissaan alkanut pelottaa tuo synnytys. Mielellään kuitenkin alakautta synnyttäisin jos vaan mahdollista. Myöskään käynnistystä ei täällä herkästi suosita, vaan odotellaan että vauva syntyisi itsestään. Se vaan, että kaksi aikaisempaakin lasta on hyvin pitkälle viihtyneet mukavassa yksiössään. Kuopus syntyi rv42, ollen yli 4kg hänkin. En ole kovin toiveikas, että tämäkään heppuli syntyisi kovin aikaisin. Hän ei ole vielä ollenkaan laskeutunut, vaan korkealla kylkikaaren alla elelee
Noh, ensi viikolla menen ultraan kokoarvioon ja samalla jutellaan miten toimitaan, jos vauva on hirmuisen suuri. Sen jälkeen sitä on sitten vähän viisaampi.
Vauvan tuloa odotellaan kovasti koko perhe ja silti samaan aikaan miehen kanssa vuorotellen aina todetaan, kuin ihmetellen, että meille tulee vauva kohta! Edellisestä raskaudesta ja vauva-ajasta on niin kauan aikaa, että ollaan jo unohdettu minkälaista se oikeasti on! Samallalailla nyt jännittää ja ihastuttaa vauvan tulo, kuin silloin kun ensimmäistä odotti.
RouvaRuusunen ja ISOpoikaPiikkinen 36+5
Ensarille tsemppiä osastolle, pian saat ihanan nyytin kainaloosi, jos et ole jo saanut!
Itselläni on huolettanut viime päivinä tämä vauvan koko.. Viime viikolla (35+6) terveydenhoitaja tunnusteli mahaa ja sanoi, että täällä on melkoinen mötkäle majailemassa. Hän tunnusteli pitkään ja arvioi, että vauva olisi jo lähes nelikiloinen!! Sen jälkeen kotona itkeä tihrustin miehelle, että miten ihmeessä saan vauvan synnytettyä jos tässä vielä on nelisen viikkoa laskettun aikaan ja vauva kerkeää kasvaa lisää. Tänään oli taas neuvola ja terkka oli eri, mutta hän myös sanoi, että ei tämä vauva tosiaan ihan pieni ole. Sf-mitta oli 35cm. Paino oli mulla pudonnut vähäsen viime kerrasta, mutta kaikki oli muuten mallillaan. Verenpaine matala, pissa puhdas, hb nousussa.
Nyt on vaan tosissaan alkanut pelottaa tuo synnytys. Mielellään kuitenkin alakautta synnyttäisin jos vaan mahdollista. Myöskään käynnistystä ei täällä herkästi suosita, vaan odotellaan että vauva syntyisi itsestään. Se vaan, että kaksi aikaisempaakin lasta on hyvin pitkälle viihtyneet mukavassa yksiössään. Kuopus syntyi rv42, ollen yli 4kg hänkin. En ole kovin toiveikas, että tämäkään heppuli syntyisi kovin aikaisin. Hän ei ole vielä ollenkaan laskeutunut, vaan korkealla kylkikaaren alla elelee
Noh, ensi viikolla menen ultraan kokoarvioon ja samalla jutellaan miten toimitaan, jos vauva on hirmuisen suuri. Sen jälkeen sitä on sitten vähän viisaampi.
Vauvan tuloa odotellaan kovasti koko perhe ja silti samaan aikaan miehen kanssa vuorotellen aina todetaan, kuin ihmetellen, että meille tulee vauva kohta! Edellisestä raskaudesta ja vauva-ajasta on niin kauan aikaa, että ollaan jo unohdettu minkälaista se oikeasti on! Samallalailla nyt jännittää ja ihastuttaa vauvan tulo, kuin silloin kun ensimmäistä odotti.
RouvaRuusunen ja ISOpoikaPiikkinen 36+5
Moikka vaan taas kaikille ! Hävettää ihan kun en ole kerennyt/jaksanut kirjoitella, mutta aktiivisesti olen kyllä käynyt lukemassa kirjoituksianne !:ashamed:
Mutta ihan ensimmäiseksi:
Paljon Onnea kaikille jo vauvan saaneille !:flower::hug:
Itselläni ei ole oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia, mitä nyt välillä aika kivuliaita liitoskipuja mutta niitäkin melko harvoin. Yleensä iltaisin häpyluu ja nivuset kipeänä.
Ohhoh, onpa monella vauva tulossa väärinpäin. Itsekään en välttämättä lähtisi perätilasta synnyttämään, ainakaan näin ensisynnyttäjänä. Ja onpa kummallista että vasten potilaan tahtoa aletaan kääntelemään ja vielä ilman riskien kertomista !
Täälläkin kovasti mielessä ollut, miten pärjään vauvan kanssa, entä jos onkin koliikkia ja uniongelmia? Eniten ehkä kuitenkin mielessä kuinka parisuhde kärsii, onko enää aikaa toiselle ? Samoin seksiasiat, eniten ehkä pelottaa että mies hakee sitä seksiä jostain muualta kun en itse sitä luultavasti useampaan viikkoon synnytyksen jälkeen pysty antamaan.:ashamed: Voihan sitä toki muullakin tavalla toista tyydyttää kuin yhdynnällä, mutta kuitenkin. Luotan mieheeni, siinä ei ole mitään, mutta tälläiset ajatukset valtaavat ajoittain mielen.
RouvaRuusunen Täälläkin viime viikon ultrassa lääkäri mittasi vauvan olevan jo 2980g vaikka viikkoja oli 35+1. Ultrailtiin kyllä kahteen kertaan, ensin erikoistuva lääkäri sai nuo lukemat jonka jälkeen erikoislääkäri sai 2700g. Että ei paljon 3 kilosta enää puutu. Olen kyllä varautunut siihen että ainakin nelikiloinen sieltä luultavasti tulee, koska itsekin olin 4200g syntyessäni ja veljeni yli 5 kiloinen ! Vähän jännittää mikä jättiläinen sieltä tulee, jos nyt vauvan pitäisi lihoa 200g viikkoon ja jos raskaus meneekin vielä yli.
Doris87 Satuttaiskohan samaan aikaan laitokselle, näyttäs olevan sama sairaala ja aika lähekkäin LA:t ?
Neuvolassa olen käyny viimeksi 10.1. ja silloin terkkari varasi ajan kuukauden päähän, vaikka mielestäni neuvoloita olisi pitänyt ruveta olemaan jo kahden viikon välein.
Toisaalta, hän varmaan ajatteli, että kun minulla kaikki on ollut ok, niin turha ravata joka toinen viikko. No, ensi viikolla on sitten neuvola ja saa nyt sitten nähdä antaako viikon päähän aikaa.
Lääkärissäkin olen saanut nyt juosta noiden sokeriarvojen takia. 2.1 uhkailivat jo insuliinilla ja viime viikolla sanoivat että en niitä tarvitse, kun sain arvot korjailtua.
Ihan hanurista koko mittailu
Mitä tarkoittaa äitiyskortissa merkintä flow ja ympyrä jonka päällä viiva? Olisiko jotain istukan virtauksesta tms.? En muistanut kysyä viimeksi neuvolassa.
MrsR Kiitos tsemppauksesta ripsienpidennyksiin, nää on ihanat ja niiiin kätevät kun ei tarvii meikata silmiä ollenkaan ! :heart:
Tsemppihalit kaikille sektioon meneville ja heille joilla synnytys alkaa olla muutenkin jo tooodella lähellä ! :hug:
AnniMarj ja pikkumuru 36+1 (itsellä luultavasti vielä piiiiitkä aika)
Mutta ihan ensimmäiseksi:
Paljon Onnea kaikille jo vauvan saaneille !:flower::hug:
Itselläni ei ole oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia, mitä nyt välillä aika kivuliaita liitoskipuja mutta niitäkin melko harvoin. Yleensä iltaisin häpyluu ja nivuset kipeänä.
Ohhoh, onpa monella vauva tulossa väärinpäin. Itsekään en välttämättä lähtisi perätilasta synnyttämään, ainakaan näin ensisynnyttäjänä. Ja onpa kummallista että vasten potilaan tahtoa aletaan kääntelemään ja vielä ilman riskien kertomista !
Täälläkin kovasti mielessä ollut, miten pärjään vauvan kanssa, entä jos onkin koliikkia ja uniongelmia? Eniten ehkä kuitenkin mielessä kuinka parisuhde kärsii, onko enää aikaa toiselle ? Samoin seksiasiat, eniten ehkä pelottaa että mies hakee sitä seksiä jostain muualta kun en itse sitä luultavasti useampaan viikkoon synnytyksen jälkeen pysty antamaan.:ashamed: Voihan sitä toki muullakin tavalla toista tyydyttää kuin yhdynnällä, mutta kuitenkin. Luotan mieheeni, siinä ei ole mitään, mutta tälläiset ajatukset valtaavat ajoittain mielen.
RouvaRuusunen Täälläkin viime viikon ultrassa lääkäri mittasi vauvan olevan jo 2980g vaikka viikkoja oli 35+1. Ultrailtiin kyllä kahteen kertaan, ensin erikoistuva lääkäri sai nuo lukemat jonka jälkeen erikoislääkäri sai 2700g. Että ei paljon 3 kilosta enää puutu. Olen kyllä varautunut siihen että ainakin nelikiloinen sieltä luultavasti tulee, koska itsekin olin 4200g syntyessäni ja veljeni yli 5 kiloinen ! Vähän jännittää mikä jättiläinen sieltä tulee, jos nyt vauvan pitäisi lihoa 200g viikkoon ja jos raskaus meneekin vielä yli.
Doris87 Satuttaiskohan samaan aikaan laitokselle, näyttäs olevan sama sairaala ja aika lähekkäin LA:t ?
Neuvolassa olen käyny viimeksi 10.1. ja silloin terkkari varasi ajan kuukauden päähän, vaikka mielestäni neuvoloita olisi pitänyt ruveta olemaan jo kahden viikon välein.
Toisaalta, hän varmaan ajatteli, että kun minulla kaikki on ollut ok, niin turha ravata joka toinen viikko. No, ensi viikolla on sitten neuvola ja saa nyt sitten nähdä antaako viikon päähän aikaa.
Lääkärissäkin olen saanut nyt juosta noiden sokeriarvojen takia. 2.1 uhkailivat jo insuliinilla ja viime viikolla sanoivat että en niitä tarvitse, kun sain arvot korjailtua.
Ihan hanurista koko mittailu
Mitä tarkoittaa äitiyskortissa merkintä flow ja ympyrä jonka päällä viiva? Olisiko jotain istukan virtauksesta tms.? En muistanut kysyä viimeksi neuvolassa.
MrsR Kiitos tsemppauksesta ripsienpidennyksiin, nää on ihanat ja niiiin kätevät kun ei tarvii meikata silmiä ollenkaan !
:heart:Tsemppihalit kaikille sektioon meneville ja heille joilla synnytys alkaa olla muutenkin jo tooodella lähellä !
:hug:AnniMarj ja pikkumuru 36+1 (itsellä luultavasti vielä piiiiitkä aika)
Pilkku_ et oo kyl siis ollenkaan ainoa noiden pelkojen kanssa. Samoja käydään läpi täälläkin ja ihan taatusti normaalia jokaiselle. jonkun pitää vaan olla rohkea ja avata keskustelu.
Adii olipa ihana kuulla sinusta ja että olet vielä yhdessä koossa. kyllähän sitä alkaa olemaan ite kukin valmis mahastaan luopumaan ihan jo siksi, että olo helpottais. Tsemppiä sulle sinne huonojen unien keskelle - täällä ainakin yks kohtalontoveri.
Mekin käytiin neuvolassa tänään, tähän tietoon se onkin sitten enää yksi käynti ensi viikolla ennen sektioaikaa. Kääk.
Pissa puhdas (puhdas)
Hb 138 (129)
RR 152/111, kotona samanlaisella laitteella alle puoli tuntia myöhemmin huomattavasti paremmat 142/85 ellen väärin muista...
Sykkeet 125-140
Paino +1400g/vko (-400g)
Lapsivesi N (N)
Liikkeet ++
Turvotus - (turvottaa kyllä, muttei kuulemma riittävästi plussaan)
Sf 35cm (32,5cm)
AnniMarj räpsyt on kyl ihan loistokeksintö, helpottaa niin aamutoimia ja näyttää paljon helpommin huollitellulta. Mä kans tykkään tositosi paljon!
Käydään huomenna tsekkaa pinnasänkyä yhdeltä tutulta, toivon mukaan on sellainen, mikä miellyttää, kun siinä ois lipastot ja kaikki mukana. nyt lienee aika ottaa särkylääke, sen verran juilii alaselkää taas. Phiuh.
jonkun pitää vaan olla rohkea ja avata keskustelu. Adii olipa ihana kuulla sinusta ja että olet vielä yhdessä koossa.
kyllähän sitä alkaa olemaan ite kukin valmis mahastaan luopumaan ihan jo siksi, että olo helpottais. Tsemppiä sulle sinne huonojen unien keskelle - täällä ainakin yks kohtalontoveri.Mekin käytiin neuvolassa tänään, tähän tietoon se onkin sitten enää yksi käynti ensi viikolla ennen sektioaikaa. Kääk.
Pissa puhdas (puhdas)
Hb 138 (129)
RR 152/111, kotona samanlaisella laitteella alle puoli tuntia myöhemmin huomattavasti paremmat 142/85 ellen väärin muista...
Sykkeet 125-140
Paino +1400g/vko (-400g)
Lapsivesi N (N)
Liikkeet ++
Turvotus - (turvottaa kyllä, muttei kuulemma riittävästi plussaan)
Sf 35cm (32,5cm)
AnniMarj räpsyt on kyl ihan loistokeksintö, helpottaa niin aamutoimia ja näyttää paljon helpommin huollitellulta. Mä kans tykkään tositosi paljon!
Käydään huomenna tsekkaa pinnasänkyä yhdeltä tutulta, toivon mukaan on sellainen, mikä miellyttää, kun siinä ois lipastot ja kaikki mukana.
nyt lienee aika ottaa särkylääke, sen verran juilii alaselkää taas. Phiuh.En osaa tälläkään kertaa kirjoittaa kuin omasta navasta. Saatiin alustava sektioaika maanantaille 18.2. (rv38+6). Useamman lääkärin ja kirurgin kanssa käytiin läpi magneettikuvia ja meille paljastui, että yhden kasvaimen sijaan vauvalla onkin niitä KOLME. Tutustuttiin vastasyntyneiden teho-osastoon, koska on todennäköistä, että vauva ei pysty omillaan hengittämään (kasvaimet siis molemmin puolin kaulaa)... Lisäksi on mahdollista, että kasvaimet voisivat liittyä johonkin kromosomipoikkeamaan ja viittaavat imusolmukkeiden kehityshäiriöön sijainnin takia.
Kyllähän tässä on taas puulla päähän lyödy fiilis, kun oli jo ehtinyt tottua ajatukseen yhdestä leikattavasta kasvaimesta. Voitaiskohan jo pikkuhiljaa alkaa saada hyviä uutisia
Sentään tyttö oli hyvin kehittynyt, painoarviokin oli 3200g jo.
lauwra & tyttö 36+1
Kyllähän tässä on taas puulla päähän lyödy fiilis, kun oli jo ehtinyt tottua ajatukseen yhdestä leikattavasta kasvaimesta. Voitaiskohan jo pikkuhiljaa alkaa saada hyviä uutisia
Sentään tyttö oli hyvin kehittynyt, painoarviokin oli 3200g jo.
lauwra & tyttö 36+1
Viimeksi muokattu:
lauwra Voi ei! Ei tähän oikein osaa mitään sanoa, mutta nykyään on niin hienot hoitokeinot jo pienillekin ihmisen aluille, että varmasti ennuste parantua hyvin tuollaisesta leikkauksesta on kuitenkin hyvä. Varmaan tuntuu nyt pitkältä nämä jäljellä olevat pari viikkoa. Toivottavasti sinulla on tukijoita siellä "oikeassa elämässä". Parin viikon päästä sen lopputuloksen vasta sitten näkee, joten jos nyt yrität kerätä vain voimia siihen asti. Niitä tullaan varmasti tarvitsemaan.
Ensari84:lle onnea pienestä tyttösestä! Toivottavasti olet jo saanut pikkuisen syliisi ja onnellinen yhteiselo on päässyt alkamaan. :heart:
Lauwra :hug: Uskon, että kaikki menee teillä hienosti ja pienen kasvaimet saadaan helposti poistettua! Raju alku tulee olemaan, mutta pienet ovat sinnikkäitä! Voimia paljon teille vanhemmille, ihan varmasti tulee olemaan tunteet laidasta laitaan synnytyksen jälkeen vielä hyvän aikaa! Onneksi tosiaan nykyisin on jo niin paljon tietoa ja taitoa lääkäreillä, että varmasti hoitavat pikkuista tyttöstä hyvin! <3
Täällä supistelee nyt n. 10 minuutin välein, kolmisen tuntia jo... Mutta ei tässä vielä kyllä minnekään lähdetä, hitaasti ovat käynnistyneet aiemmatkin synnytykset. Jos eivät supistukset päätä lakata, niin josko sitä vaikka huomenna lähtis jo sairaalaan päin, katsotaan. Nyt meinaan vielä jaksaa kyetä ompelemaan unohtumaan päässeet kosteussuojalakanat pinnasänkyyn ja kehtoon... On mulla tuolla muovifroteeta jne valmiita juttuja, mutta pul-kankaasta tulee niin paljon mukavampi suojus. Kangas on tässä mulla edessäni pöydälle levitettynä, mutta päätin kuitenkin ensin vilkaista hieman kuulumisia täällä...
Maanantaina käväisin neuvolassa ja vauva on laskeutunut jo niin alas, ettei päätä kyennyt käsin tunnustellen löytämään, viitteitä siis tulevaan on muutakin, kuin vain nämä nyt päällä olevat supistukset. Verenpaine oli ok, ihan pikkuisen kohonnut verrattuna aiempiin mittauksiin, alapaine himpun verran yli 80, kun aiemmin ollut aina alle ja yläpaine taisi olla 128? Normaalisti se on n. 117. Painoa olin onnistunut kerryttämään viikossa käsittämättömät 1400g!!! Tosin edellisellä kerralla oli miinusta vajaa 900g ja nyt on turvotusta päällä oikein kunnolla, mutta järkytys silti!!! Seuraava neuvola-aikakin varattuna ensi maanantaille, mutta niin toivon, ettei sinne enää tarvitsisi mennä. (Jahas, ja nyt oli väliä 6 minuuttia supistuksilla... Pitäisiköhän pakata se sairaalakassi kohta? )
Piti vielä kirjoittamani jotain, mutta en enää muista mitä. Sain tässä kirjoitellessani ja lukiessani teidän kirjoituksianne, leikattua sen pul-kankaan, joten taidan siirtyä saumurin äärelle... En vielä usko sairaalaan pääseväni, kyllä nämä supistukset vielä laantuvat, ihan varmasti. Vaikka huomenna olisi kyllä hauska päivämäärä syntyä, ykkösiä ja kolmosia riittämiin.
Toiveikas Bliss ja Poikanen POKS 39+0
Ai niin, sehän mun piti lisäämäni vielä, että meillä on ollut esikoinen tämän viikkoa kipeänä ja eilen todettiin angiina... Nyt pelolla odottelen, iskeekö tauti meihin muihinkin ja miltäköhän se tuntuisikaan synnyttää sairaana... : /
Lauwra :hug: Uskon, että kaikki menee teillä hienosti ja pienen kasvaimet saadaan helposti poistettua! Raju alku tulee olemaan, mutta pienet ovat sinnikkäitä! Voimia paljon teille vanhemmille, ihan varmasti tulee olemaan tunteet laidasta laitaan synnytyksen jälkeen vielä hyvän aikaa! Onneksi tosiaan nykyisin on jo niin paljon tietoa ja taitoa lääkäreillä, että varmasti hoitavat pikkuista tyttöstä hyvin! <3
Täällä supistelee nyt n. 10 minuutin välein, kolmisen tuntia jo... Mutta ei tässä vielä kyllä minnekään lähdetä, hitaasti ovat käynnistyneet aiemmatkin synnytykset. Jos eivät supistukset päätä lakata, niin josko sitä vaikka huomenna lähtis jo sairaalaan päin, katsotaan.
Nyt meinaan vielä jaksaa kyetä ompelemaan unohtumaan päässeet kosteussuojalakanat pinnasänkyyn ja kehtoon... On mulla tuolla muovifroteeta jne valmiita juttuja, mutta pul-kankaasta tulee niin paljon mukavampi suojus. Kangas on tässä mulla edessäni pöydälle levitettynä, mutta päätin kuitenkin ensin vilkaista hieman kuulumisia täällä... Maanantaina käväisin neuvolassa ja vauva on laskeutunut jo niin alas, ettei päätä kyennyt käsin tunnustellen löytämään, viitteitä siis tulevaan on muutakin, kuin vain nämä nyt päällä olevat supistukset.
Verenpaine oli ok, ihan pikkuisen kohonnut verrattuna aiempiin mittauksiin, alapaine himpun verran yli 80, kun aiemmin ollut aina alle ja yläpaine taisi olla 128? Normaalisti se on n. 117. Painoa olin onnistunut kerryttämään viikossa käsittämättömät 1400g!!! Tosin edellisellä kerralla oli miinusta vajaa 900g ja nyt on turvotusta päällä oikein kunnolla, mutta järkytys silti!!! Seuraava neuvola-aikakin varattuna ensi maanantaille, mutta niin toivon, ettei sinne enää tarvitsisi mennä. (Jahas, ja nyt oli väliä 6 minuuttia supistuksilla... Pitäisiköhän pakata se sairaalakassi kohta? ) Piti vielä kirjoittamani jotain, mutta en enää muista mitä.
Sain tässä kirjoitellessani ja lukiessani teidän kirjoituksianne, leikattua sen pul-kankaan, joten taidan siirtyä saumurin äärelle... En vielä usko sairaalaan pääseväni, kyllä nämä supistukset vielä laantuvat, ihan varmasti. Vaikka huomenna olisi kyllä hauska päivämäärä syntyä, ykkösiä ja kolmosia riittämiin. Toiveikas Bliss ja Poikanen POKS 39+0
Ai niin, sehän mun piti lisäämäni vielä, että meillä on ollut esikoinen tämän viikkoa kipeänä ja eilen todettiin angiina... Nyt pelolla odottelen, iskeekö tauti meihin muihinkin ja miltäköhän se tuntuisikaan synnyttää sairaana... : /
Viimeksi muokattu:
Lauwra:
Me saimme myös ajan sektiolle 21.2. rv 39. Vauvan voinnin ja kromosomiepäilyn takia. meillä myös tehoon menevä luultavasti leikkauksesta.
Tosin meidän painoarvio painui 2300g. (36+0) toivottavasti teillä menee kaikki hyvin!
Tosiaan meille tuli sektiopäätös todella yllättävästi, siis tarkoitan sillä sitä etten tarvinnut vitsaa vääntää. kerroin toiveen vauvan voinnista ja leikkauksesta, lääkäri oli oikeen ihana ja myöntyväinen. :heart: Nyt vaan toivotaan että tytteli kasvaa vielä kokoa ja pysyy masussa tuonne asti.
kengu
Me saimme myös ajan sektiolle 21.2. rv 39. Vauvan voinnin ja kromosomiepäilyn takia. meillä myös tehoon menevä luultavasti leikkauksesta.
Tosin meidän painoarvio painui 2300g. (36+0) toivottavasti teillä menee kaikki hyvin!
Tosiaan meille tuli sektiopäätös todella yllättävästi, siis tarkoitan sillä sitä etten tarvinnut vitsaa vääntää. kerroin toiveen vauvan voinnista ja leikkauksesta, lääkäri oli oikeen ihana ja myöntyväinen. :heart: Nyt vaan toivotaan että tytteli kasvaa vielä kokoa ja pysyy masussa tuonne asti.
kengu
Ensari: onnittelut tytöstä, pian pääset toivottavasti sylittelemään!
Lauwra: voi vitsit mitä uutisia. Ymmärrän, ettei ole helppo olo noiden uutisten kanssa, mutta ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki menee parhain päin. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty, mutta mitä rauhallisemmin pystyt ottamaan asiat, sitä parempi sinulle itsellesi ja vauvalle. :heart:
Kengumammalle myös tsempit! :heart: Kyllä on herättäviä nämä oikeasti pelottavat tilanteet oman tilanteen rinnalla, jossa ei ole mitään ilmeistä vaaraa näköpiirissä. Silti ties mikä asia huolettaa silloin tällöin, kuuluu kait asiaan. No, pidän kuitenkin kaikkia peukkuja pystyssä, että tulisi terveitä, tai helposti hoidettavia vauvoja, koko ketjun täydeltä (ja kaikkien muidenkin ketjujen).
Äiti Maa: kuulostaa, että kohta on tosi kyseessä, jos kerta olit jo yön sairaalassa! Tsemppiä!
Kuka se avasikaan keskustelun peloista? On niitä täälläkin, lähinnä sitä pelkään, ettei vauva ole terve, vaikken taannoisen pienen painon lisäksi ole mitään erityistä syytä huoleen. Mutta ikinä ei voi tietää etukäteen ja jotenkin tuo pelko vaan kummittelee välillä mielessä. Jostain syystä, vaikka on ensimmäinen kohdalla, en osaa pelätä osaanko olla hyvä äiti, olen varma, että osaan =). En tietty samantien, mutta pikkuhiljaa. Parisuhteenkaan suhteen en osaa juuri pelätä, ehkä se, että meillä on mahtunut matkan varrelle niin monta kriisiä ja irtiottoakin toisesta, ja silti ollaan selvitty ja rakkaus on ehjä, vahvistaa luottamusta siihen, että kyllä me tästäkin selvitään. Sitä paitsi lapsen tulohan on positiivinen muutos ja meillä on kyllä kokemusta monesta negatiivisestakin...
Mies sen sijaan kyllä myöntää avoimesti, että häntä vähän pelottaa lapsen tulo. On kyllä ylenpalttisen iloinen asiasta, mutta välillä myös avoimen epävarma alkavasta isyydestä. Musta on hienoa, että hän uskaltaa avoimesti myöntää, että jännittää ja välillä epäilyttää, että osaako hän olla hyvä isä ja kumppani minulle. Vaatii kanttia myöntää tuollainen asia. Mua ei kyllä tuokaan pahemmin pelota, koska olen niin lukemattomia kertoja tullut todistaneeksi, miten luonteva ja läsnäoleva hän on lasten kanssa. Luonnonlahjakkuus, jos minulta kysytään.
Täällä on renklattu verhojen kanssa koko iltapäivä...puuh! Kohta ruuanlaittoon.
Tsemppiä kaikille sitä tarvitseville! Ja onnea tuleviin koitoksiin!
Tuulis ja rakas 37+4
Ps. Multa kysyy ystävät jatkuvasti pelkäänkö synnytystä. En pelkää. Olenko hullu? =)
Lauwra: voi vitsit mitä uutisia. Ymmärrän, ettei ole helppo olo noiden uutisten kanssa, mutta ei auta kuin luottaa siihen, että kaikki menee parhain päin. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty, mutta mitä rauhallisemmin pystyt ottamaan asiat, sitä parempi sinulle itsellesi ja vauvalle. :heart:
Kengumammalle myös tsempit! :heart: Kyllä on herättäviä nämä oikeasti pelottavat tilanteet oman tilanteen rinnalla, jossa ei ole mitään ilmeistä vaaraa näköpiirissä. Silti ties mikä asia huolettaa silloin tällöin, kuuluu kait asiaan. No, pidän kuitenkin kaikkia peukkuja pystyssä, että tulisi terveitä, tai helposti hoidettavia vauvoja, koko ketjun täydeltä (ja kaikkien muidenkin ketjujen).
Äiti Maa: kuulostaa, että kohta on tosi kyseessä, jos kerta olit jo yön sairaalassa! Tsemppiä!
Kuka se avasikaan keskustelun peloista? On niitä täälläkin, lähinnä sitä pelkään, ettei vauva ole terve, vaikken taannoisen pienen painon lisäksi ole mitään erityistä syytä huoleen. Mutta ikinä ei voi tietää etukäteen ja jotenkin tuo pelko vaan kummittelee välillä mielessä. Jostain syystä, vaikka on ensimmäinen kohdalla, en osaa pelätä osaanko olla hyvä äiti, olen varma, että osaan =). En tietty samantien, mutta pikkuhiljaa. Parisuhteenkaan suhteen en osaa juuri pelätä, ehkä se, että meillä on mahtunut matkan varrelle niin monta kriisiä ja irtiottoakin toisesta, ja silti ollaan selvitty ja rakkaus on ehjä, vahvistaa luottamusta siihen, että kyllä me tästäkin selvitään. Sitä paitsi lapsen tulohan on positiivinen muutos ja meillä on kyllä kokemusta monesta negatiivisestakin...
Mies sen sijaan kyllä myöntää avoimesti, että häntä vähän pelottaa lapsen tulo. On kyllä ylenpalttisen iloinen asiasta, mutta välillä myös avoimen epävarma alkavasta isyydestä. Musta on hienoa, että hän uskaltaa avoimesti myöntää, että jännittää ja välillä epäilyttää, että osaako hän olla hyvä isä ja kumppani minulle. Vaatii kanttia myöntää tuollainen asia. Mua ei kyllä tuokaan pahemmin pelota, koska olen niin lukemattomia kertoja tullut todistaneeksi, miten luonteva ja läsnäoleva hän on lasten kanssa. Luonnonlahjakkuus, jos minulta kysytään.
Täällä on renklattu verhojen kanssa koko iltapäivä...puuh! Kohta ruuanlaittoon.
Tsemppiä kaikille sitä tarvitseville! Ja onnea tuleviin koitoksiin!
Tuulis ja rakas 37+4
Ps. Multa kysyy ystävät jatkuvasti pelkäänkö synnytystä. En pelkää. Olenko hullu? =)
Onnea ensari84 eiköhän ne olot helpota kun saat vauvan lähelle :hug:
lauwralle ja kengumamalle :hug: voimia tulevaan.
Peloista niinkun täällä on todettu niin niitä taitaa olla kaikilla, mikä on kyllä aika tervettä että miettii asoita etukäteen. Olkoon sitten ensimmäinen tai niinkun mulla nyt kolmas niin kyllä sitä miettii kaikkia asoita ehkä jopa enemmän nyt kun tietää mitä kaikkea voi olla edessä. koliikki no se nyt tulee jos tulee ja niillä mennään sitten. Kaikki keinot vaan käyttöön, kupliksesta,hieronnasta ja vyöhyketerapiasta..unettomat yöt aivan varmasti osuu kaikille, toisille enemmän toisille vähemmän. Meillä ei ole nukuttu viiteen vuoteen kiitos esikoisen, ja kyllä siitäkin selviää. parisuhde aivan varmasti koetuksella jokaisessa lapsi perheessä jossain vaiheessa. Jollain tapaa ainakin, niin se vaan on. Itse en paljon mieheltä apuja odottele. Kaveri kerran kertoi kirkkain silmin että hänellä on sitten joka sunnuntai vapaa kunhan vain saa maitoa pakastimeen, niin isä hoitaa lapsen, no sitä sunnuntaita ei ole tullut vieläkään. Joten kyllä kehottaisin antamaan aikaa noille miehille, ne kun on järestään olleet kuun kuusta pudonneita lapsen synnyttyä omassa tuttava piirissä, vaikka puheet on olleet toiset. Varsinkin jos valvotaan öitä ja kaikki ei mene kuin oppikirjoissa. Ne vaan on hitaita tavallaan
(.) oli pakko saada liikuntaa joten teinpä lumityöt äsken jo kerran,joihin menee meillä se parituntia kun reippailee. Kiitos tuon myräkkää ulkona niin huomenna uudestaan, jos sais tätä nestettä taas liikenteeseen jotenkin, aamulla oli niin nakkisormi että.
Taikamyrsky
synnytyksen pelkääminen eräs vanha opettajani neuvoi että kannattaa suhtautua avoimin mielin ja ottaa kipu vastaan sellaisena kun se tulee. Ja muutenkin vastaan koko homma sellaisena kun se eteen tulee, kun ei se kuitenkaan mene niinkuin suunnittelee, voi tulla yllätyksiä niin hyviä kuin huonoja. Että ei sitä kannata ylettömäst peljätä, ainakaan ensi kertaa kun eihän sitä tiedä edes minne on menossa , ja miten oma keho sitten toimii ja toimiiko. Ymmärrän kyllä jos sattuu jotain synnytyksessä mistä tulee pelkoja, mutta etukäteen murehtimiseen ei kannata alkaa turhaan. Kyllä me naiset selvitään :heart:
lauwralle ja kengumamalle :hug: voimia tulevaan.
Peloista niinkun täällä on todettu niin niitä taitaa olla kaikilla, mikä on kyllä aika tervettä että miettii asoita etukäteen. Olkoon sitten ensimmäinen tai niinkun mulla nyt kolmas niin kyllä sitä miettii kaikkia asoita ehkä jopa enemmän nyt kun tietää mitä kaikkea voi olla edessä. koliikki no se nyt tulee jos tulee ja niillä mennään sitten. Kaikki keinot vaan käyttöön, kupliksesta,hieronnasta ja vyöhyketerapiasta..unettomat yöt aivan varmasti osuu kaikille, toisille enemmän toisille vähemmän. Meillä ei ole nukuttu viiteen vuoteen kiitos esikoisen, ja kyllä siitäkin selviää. parisuhde aivan varmasti koetuksella jokaisessa lapsi perheessä jossain vaiheessa. Jollain tapaa ainakin, niin se vaan on. Itse en paljon mieheltä apuja odottele. Kaveri kerran kertoi kirkkain silmin että hänellä on sitten joka sunnuntai vapaa kunhan vain saa maitoa pakastimeen, niin isä hoitaa lapsen, no sitä sunnuntaita ei ole tullut vieläkään. Joten kyllä kehottaisin antamaan aikaa noille miehille, ne kun on järestään olleet kuun kuusta pudonneita lapsen synnyttyä omassa tuttava piirissä, vaikka puheet on olleet toiset. Varsinkin jos valvotaan öitä ja kaikki ei mene kuin oppikirjoissa. Ne vaan on hitaita tavallaan
(.) oli pakko saada liikuntaa joten teinpä lumityöt äsken jo kerran,joihin menee meillä se parituntia kun reippailee. Kiitos tuon myräkkää ulkona niin huomenna uudestaan, jos sais tätä nestettä taas liikenteeseen jotenkin, aamulla oli niin nakkisormi että.
Taikamyrsky
synnytyksen pelkääminen eräs vanha opettajani neuvoi että kannattaa suhtautua avoimin mielin ja ottaa kipu vastaan sellaisena kun se tulee. Ja muutenkin vastaan koko homma sellaisena kun se eteen tulee, kun ei se kuitenkaan mene niinkuin suunnittelee, voi tulla yllätyksiä niin hyviä kuin huonoja. Että ei sitä kannata ylettömäst peljätä, ainakaan ensi kertaa kun eihän sitä tiedä edes minne on menossa , ja miten oma keho sitten toimii ja toimiiko. Ymmärrän kyllä jos sattuu jotain synnytyksessä mistä tulee pelkoja, mutta etukäteen murehtimiseen ei kannata alkaa turhaan. Kyllä me naiset selvitään :heart:
Viimeksi muokattu:
Ensinnäkin onnea Ensarille nyytistä :flower: ja toivottavasti olet saanut jo pienen syliisi :hug:
Toisekseen lauwralle ja kengumammalle voimia tulevaan ja toivotaan, että kaikki kääntyy molemmilla parhain päin. :hug:
Blissillä jännät paikat, tsemppiä ja toivotaan, että ois tosi kyseessä!
(.) kävin tänään äippäpolilla painoarviossa ja kyllähän siellä edelleen pientä tyyppiä povataan tulevaksi. Painoarvio nyt 2800g, viikkoja siis 37+5. Mutta lapsivettä oli hyvin, istukka näytti toimivan ja vauvalla näytti muutenkin olevan kaikki hyvin. Lekuri rauhoitteli ja sanoi, ettei olisi huolissaan näillä tuloksilla mistään, jotkut kuulemma vain tekevät pienempiä lapsia Ihana lekuri sattui onneksi paikalle.
Kohdunkaulaa oli vielä 3cm jäljellä, kohdunsuu taas oli sormelle auki ja tullut alaspäin, että on siellä jotain jo tapahtunut vaikkei mua ole supistellutkaan tai muuta. Antoi kuitenkin kontrolliajan kahden viikon päähän, joten ei kovin odota syntyvän ennen aikojaan...
Miehen reaktiosta olette jutelleet ja meillä oli esikoisesta kyllä jokseenkin ihana reaktio se, että meidän suhde kyllä nivoutui vain tiukemmin yhteen. Varsinkin kun lapsi huusi koliikista, niin tuli me vastaan vauva -asetelma ja hiritimme yhdessä monesti iltaisin, että mihin sen huutavan rääpäleen voi palauttaa...
Seksitauko oli yli 2 kuukautta, mutta niin se on ollut jo nyt kun mua vain ei haluta, olo on niin turvonnut ja liitoskivut vie viimeisenkin nautinnon Koskaan ei kuitenkaan ole käynyt mielen vieressäkään, että mieheni lähtisi sen takia mua pettämään, ei ole sen tyyppinen mies onneksi
Synnytyksen pelkäämistä hieman täälläkin, tosin lekuri rauhoitti ja sanoi että tulee menemään helpommin kuin ekasta kun olen uudelleen synnyttäjä. Hänen sanoihinsa nyt luotan kuin sokea Lapsi on oikeassa asennossa ja jos on vielä tuollainen pikkuinen, niin eiköhän se synnytys mene ihan omia aikojaan. Toivottavasti vaan alkaa spontaanisti, se käynnistäminen oli kyllä esikoisesta niin pirttanan kivuliasta puuhaa etten sitä haluais toistuvan.
Muuten ei olossa kummempia, närästää ja yöunet on karanneet jonnekin, saatan parikin tuntia valvoskella keskellä yötä kun ei vaan nukuta :stick: Että tällaista.
Ja nyt kohta unten maille. Ihanaa, ylihuomenna alkaa meidän kuu!! Ja ihanaa myös se, että näitä vauveleita alkaa vihdoin tulla. Synnytyskertomuksia odotellessa....
cannes ja piskuinen 37+5
:hug:Toisekseen lauwralle ja kengumammalle voimia tulevaan ja toivotaan, että kaikki kääntyy molemmilla parhain päin. :hug:
Blissillä jännät paikat, tsemppiä ja toivotaan, että ois tosi kyseessä!
(.) kävin tänään äippäpolilla painoarviossa ja kyllähän siellä edelleen pientä tyyppiä povataan tulevaksi. Painoarvio nyt 2800g, viikkoja siis 37+5. Mutta lapsivettä oli hyvin, istukka näytti toimivan ja vauvalla näytti muutenkin olevan kaikki hyvin. Lekuri rauhoitteli ja sanoi, ettei olisi huolissaan näillä tuloksilla mistään, jotkut kuulemma vain tekevät pienempiä lapsia
Ihana lekuri sattui onneksi paikalle. Kohdunkaulaa oli vielä 3cm jäljellä, kohdunsuu taas oli sormelle auki ja tullut alaspäin, että on siellä jotain jo tapahtunut vaikkei mua ole supistellutkaan tai muuta. Antoi kuitenkin kontrolliajan kahden viikon päähän, joten ei kovin odota syntyvän ennen aikojaan...
Miehen reaktiosta olette jutelleet ja meillä oli esikoisesta kyllä jokseenkin ihana reaktio se, että meidän suhde kyllä nivoutui vain tiukemmin yhteen. Varsinkin kun lapsi huusi koliikista, niin tuli me vastaan vauva -asetelma ja hiritimme yhdessä monesti iltaisin, että mihin sen huutavan rääpäleen voi palauttaa...
Seksitauko oli yli 2 kuukautta, mutta niin se on ollut jo nyt kun mua vain ei haluta, olo on niin turvonnut ja liitoskivut vie viimeisenkin nautinnon
Koskaan ei kuitenkaan ole käynyt mielen vieressäkään, että mieheni lähtisi sen takia mua pettämään, ei ole sen tyyppinen mies onneksi Synnytyksen pelkäämistä hieman täälläkin, tosin lekuri rauhoitti ja sanoi että tulee menemään helpommin kuin ekasta kun olen uudelleen synnyttäjä. Hänen sanoihinsa nyt luotan kuin sokea
Lapsi on oikeassa asennossa ja jos on vielä tuollainen pikkuinen, niin eiköhän se synnytys mene ihan omia aikojaan. Toivottavasti vaan alkaa spontaanisti, se käynnistäminen oli kyllä esikoisesta niin pirttanan kivuliasta puuhaa etten sitä haluais toistuvan. Muuten ei olossa kummempia, närästää ja yöunet on karanneet jonnekin, saatan parikin tuntia valvoskella keskellä yötä kun ei vaan nukuta :stick: Että tällaista.
Ja nyt kohta unten maille. Ihanaa, ylihuomenna alkaa meidän kuu!! Ja ihanaa myös se, että näitä vauveleita alkaa vihdoin tulla. Synnytyskertomuksia odotellessa....
cannes ja piskuinen 37+5
ensarille onnea ja toivottavasti olet saanut vauvasi jo viereen :heart:
lauwralle ja kengumammalle tsemppiä ja voimia :heart: :hug:
Minulla jokin tais pimahtaa päässä kun aloin tuossa 8 aikaa jynssäämään kotia ja nyt on puunattu koko koti! Huh!
Mun vauvaseni on tässä muutaman päivän oikein kunnolla riehunut masussa :heart: masu vaan liikuskelee ja sattuu kylkiluut kun pikkanen tunkee niiden alle :heart:
Täällä ei mitään uutta, luultavasti masussa on vauva vielä kesällä
Eilen muuten alkoi minulla tuossa alhaalla kyljen ja mahan välissä kipuilu. sattuu siis vieläkin. Se alkoi yhtäkkiä ja sattuu kävellessä ja maatessakin. :/ tiedä sitten mikä sekin on.
Kiitos muuten teille jotka vastailette kysymyksiini
Bettis ja rakas 39+4 :heart:
lauwralle ja kengumammalle tsemppiä ja voimia :heart: :hug:
Minulla jokin tais pimahtaa päässä kun aloin tuossa 8 aikaa jynssäämään kotia ja nyt on puunattu koko koti! Huh!
Mun vauvaseni on tässä muutaman päivän oikein kunnolla riehunut masussa
:heart: masu vaan liikuskelee ja sattuu kylkiluut kun pikkanen tunkee niiden alle :heart:Täällä ei mitään uutta, luultavasti masussa on vauva vielä kesällä
Eilen muuten alkoi minulla tuossa alhaalla kyljen ja mahan välissä kipuilu. sattuu siis vieläkin. Se alkoi yhtäkkiä ja sattuu kävellessä ja maatessakin. :/ tiedä sitten mikä sekin on.
Kiitos muuten teille jotka vastailette kysymyksiini
Bettis ja rakas 39+4 :heart:
Huh kun väsyttää!
Terveiset synnäriltä! Tulipa sinnekin tehtyä sitten jonkinmoinen tutustumiskäynti, nyt ainakin tiedän missä se on
Käväsin tossa iltapäivällä neuvolassa testamassa pissani, kun verenpaineet ovat olleet mitä sattuvat kahdella eri mittarilla (kummatkin ilmeisesti rikki...?) ja olo on ollut koko viikon aivan kamala huimauksineen päivineen. No pissa oli taas puhdas niin kuin aina, verenpaineet mun normaalitasolla, mutta painoa oli tullut melkein 2kg viime torstaista. Pikkasen meinaa akkaa turvottaa! Päättivät sitten kolmissa päin lähettää mut käymään synnärillä, ettei mitään kummallista nyt ole. Siellä sitten käyrillä puoli tuntia, sykkeet vauvalla 128-165. Ottivat sitten verenkuvan ja sitten pääsin lääkärillle, joka oli varmaan jostain vanhainkodista noudettu Näytti oikeasti ainakin 80 ja liikkeissään oli samaa luokkaa! Mutta, pakko sanoa, että mielummin tuollainen lääkäri, joka on oikeasti ammattitaitoinen (ainakin luulisin niin ), kuin joku erikoistuva tai huonolla tuurilla vielä joku kandi tms. Lääkäri teki sisätutkimuksen, ronskin sellaisen AU!!, ja testasi lantion koon jne. Eli sain kuin sainkin sen kunnollisen synnytystapa-arvion. On kuulemma oikein hyvä synnyttäjän lantio, ei pitäisi olla mitään ongelmia. Lisäksi sitten ultrasi tyypin, joka piti tavanomaista samba-rumbaansa. Kokoarvio tänään 3300g, johon voinen aikalailla luottaa. Lopputulema tästä käynnistä oli, että huimaus on vaan, jos ei lopu synnytykseen, niin sitten korvalääkärille. Verenpaineet TÄYSIN normaalit ja turvotus on normaalia loppuraskuden turvotusta johon auttaa vain synnytys. Vauva voi hyvin, liikkuvainen kaveri jopa lääkärinkin mukaan. Kohdun kaulaa oli jäljellä 2cm, on kuitenkin hyvinkin alhaalla ja mennyt taakse(?) ja paikat ovat kypsät mutta kiinni. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, kun asiaa kysyin, että periaatteessa tää tyyppi tulee täältä ennemmin ennen laskettua-aikaa kuin paljoa sen jälkeen. Ilmeisesti se ronski sisätutkimus jotain aiheutti, kun kotona vessassa käydessä tuli sitten sellasta vaaleanpunaista limaa hiukan paperiin..
Mua ainakin kauhistuttaa aina välillä, että miten tulen tämän pienen kanssa sitten pärjäämään, kun tullaan kotiin. Olenhan mä lasten kanssa ollut paljonkin, ja ihan pienienkin kanssa, mutta ainahan niillä on ollut se oma äiti tai isä siinä lähellä tai ainakin puhelimen päässä. Mitäs sitten kun se onkin aivan oma? Ja mitä jos siitä ei tykkääkään? Synnytys ja imetys mua ei sen sijaan huoleta, tulee mitä on tuleman.
Varmaan olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta nyt tämä akka raahaa kroppansa petiin. Kyllä tuo yli tunnin suuntaansa autossa istuminen (taksissa tokikin) vie voimat, ja aiheuttaa sellaiset kivut, että en ihan heti viitsi turhaan minnekään pidemmälle autolla kulkea. Eli seuraavaksi sitten synnyttämään!
Öitä!
Keiha 37+6
Terveiset synnäriltä! Tulipa sinnekin tehtyä sitten jonkinmoinen tutustumiskäynti, nyt ainakin tiedän missä se on
Käväsin tossa iltapäivällä neuvolassa testamassa pissani, kun verenpaineet ovat olleet mitä sattuvat kahdella eri mittarilla (kummatkin ilmeisesti rikki...?) ja olo on ollut koko viikon aivan kamala huimauksineen päivineen. No pissa oli taas puhdas niin kuin aina, verenpaineet mun normaalitasolla, mutta painoa oli tullut melkein 2kg viime torstaista. Pikkasen meinaa akkaa turvottaa! Päättivät sitten kolmissa päin lähettää mut käymään synnärillä, ettei mitään kummallista nyt ole. Siellä sitten käyrillä puoli tuntia, sykkeet vauvalla 128-165. Ottivat sitten verenkuvan ja sitten pääsin lääkärillle, joka oli varmaan jostain vanhainkodista noudettu
Näytti oikeasti ainakin 80 ja liikkeissään oli samaa luokkaa! Mutta, pakko sanoa, että mielummin tuollainen lääkäri, joka on oikeasti ammattitaitoinen (ainakin luulisin niin ), kuin joku erikoistuva tai huonolla tuurilla vielä joku kandi tms. Lääkäri teki sisätutkimuksen, ronskin sellaisen AU!!, ja testasi lantion koon jne. Eli sain kuin sainkin sen kunnollisen synnytystapa-arvion. On kuulemma oikein hyvä synnyttäjän lantio, ei pitäisi olla mitään ongelmia. Lisäksi sitten ultrasi tyypin, joka piti tavanomaista samba-rumbaansa. Kokoarvio tänään 3300g, johon voinen aikalailla luottaa. Lopputulema tästä käynnistä oli, että huimaus on vaan, jos ei lopu synnytykseen, niin sitten korvalääkärille. Verenpaineet TÄYSIN normaalit ja turvotus on normaalia loppuraskuden turvotusta johon auttaa vain synnytys. Vauva voi hyvin, liikkuvainen kaveri jopa lääkärinkin mukaan. Kohdun kaulaa oli jäljellä 2cm, on kuitenkin hyvinkin alhaalla ja mennyt taakse(?) ja paikat ovat kypsät mutta kiinni. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, kun asiaa kysyin, että periaatteessa tää tyyppi tulee täältä ennemmin ennen laskettua-aikaa kuin paljoa sen jälkeen. Ilmeisesti se ronski sisätutkimus jotain aiheutti, kun kotona vessassa käydessä tuli sitten sellasta vaaleanpunaista limaa hiukan paperiin.. Mua ainakin kauhistuttaa aina välillä, että miten tulen tämän pienen kanssa sitten pärjäämään, kun tullaan kotiin. Olenhan mä lasten kanssa ollut paljonkin, ja ihan pienienkin kanssa, mutta ainahan niillä on ollut se oma äiti tai isä siinä lähellä tai ainakin puhelimen päässä. Mitäs sitten kun se onkin aivan oma? Ja mitä jos siitä ei tykkääkään? Synnytys ja imetys mua ei sen sijaan huoleta, tulee mitä on tuleman.
Varmaan olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta nyt tämä akka raahaa kroppansa petiin. Kyllä tuo yli tunnin suuntaansa autossa istuminen (taksissa tokikin) vie voimat, ja aiheuttaa sellaiset kivut, että en ihan heti viitsi turhaan minnekään pidemmälle autolla kulkea. Eli seuraavaksi sitten synnyttämään!
Öitä!
Keiha 37+6
Tuli mieleen tosta Bettis kipuilustasi, ittelläni ihan kuin oisi venähtänyt jokin lihas tänäään tosta rinnan alaosasta/kyljestä. Pisti yks kaks kun istuin pöydän ääressä. Nyt vaikea yskiä, ja todella vaikea poimia jotain lattialta. Ainakin voin nyt hengittää hyvin sisään, tuntuu helpottavan vähitellen. Olipas vaan kumma juttu. Onhan näitä vaivoja joo mutta että revähtelee paikallaan ollessaan niin mitä ihmettä? Nyt yrittämään noita tunnin unipätkiä taas,phuhhhuh.
Vempukka ja Kaveri 39+4 --eiku 5! vuorokausi vaihtui näköjään
Nyt yrittämään noita tunnin unipätkiä taas,phuhhhuh.Vempukka ja Kaveri 39+4 --eiku 5! vuorokausi vaihtui näköjään
Viimeksi muokattu:
Meidän perätilatyttö syntyi sektiolla viime la rv 37+1 mitoin 3010g & 48cm Alatiesynnytys ei ollut mahdollinen koska sieltä oli jalat tulossa ensin... Tyttö on täydellinen ja äiti ja isä onnesta soikeina :heart:
Alatiesynnytys ei ollut mahdollinen koska sieltä oli jalat tulossa ensin... Tyttö on täydellinen ja äiti ja isä onnesta soikeina :heart:ÄIDIKSI2013, onnea tytöstä!:heart:
(.)
heräilin yöllä kohtuu napakoihin supisteluihin taas aina välillä. mut sujuvasti nukahdin aina taas takas. ei kipeitä mut nyt alamaha särkee ja suoli tyhjeni aamutuimaan....... hmm.. josko se ennakoisi jotain, saa nähdä...
T.Neiti + Prinsessat 36+6
(.)
heräilin yöllä kohtuu napakoihin supisteluihin taas aina välillä. mut sujuvasti nukahdin aina taas takas. ei kipeitä mut nyt alamaha särkee ja suoli tyhjeni aamutuimaan....... hmm.. josko se ennakoisi jotain, saa nähdä...
T.Neiti + Prinsessat 36+6
Neiti-81:
Mulla meni pojasta masu viikoksi hyvinkin liukkaasti toimivaksi, ja sitten tuli synnytys. Tytöstä heräsin kaameeseen ruikuliin ja en tajunnu supistuksia siinä samalla mitkä tuli, luulin vaan että ripaska siellä suolia vääntää( vkoja 37), lähtö tuli tunnin päästä. Siis mulla on toiminu maha hyvin ennen synnytystä, ilmeisesti luonnon oma tapa pistää ylimäärästä liikkeelle jotta helpottas synnytystä. Fiksua sanoisin.. ei siis ole kertakaan tarvinnu hävetä kakkaa synnytyssängyllä..
Toivottavasti sulle neiti-81 tulee sujuva synnytys, mä niin olen tykänny seurata sun raskautta, ja toivon ihan sydämmestä että kaikki menee hyvin!!!!
Täällä on ollu maha ihan ruikulilla jo kolme päivää, toivon ettei se mulla tarkota mitään... =)
Ps. mää nukuin, tosin vessareissut välissä mutta mä nukuin, sektiopäätös ilmeisesti helpotti oloa, että pysty rauhottuu uneen..
Onnea Äidiksi2013!!
Toi usein on merkki myös lähestyvästä synnytyksestä, se virtapiikki minkä useet naiset käyttää just valtavaan jynssäämiseen tai niinku mä, kaikki makkarit huonekaluineen uuteen järjestykseen jne...
kengu
Mulla meni pojasta masu viikoksi hyvinkin liukkaasti toimivaksi, ja sitten tuli synnytys. Tytöstä heräsin kaameeseen ruikuliin ja en tajunnu supistuksia siinä samalla mitkä tuli, luulin vaan että ripaska siellä suolia vääntää( vkoja 37), lähtö tuli tunnin päästä. Siis mulla on toiminu maha hyvin ennen synnytystä, ilmeisesti luonnon oma tapa pistää ylimäärästä liikkeelle jotta helpottas synnytystä. Fiksua sanoisin.. ei siis ole kertakaan tarvinnu hävetä kakkaa synnytyssängyllä..
Toivottavasti sulle neiti-81 tulee sujuva synnytys, mä niin olen tykänny seurata sun raskautta, ja toivon ihan sydämmestä että kaikki menee hyvin!!!!
Täällä on ollu maha ihan ruikulilla jo kolme päivää, toivon ettei se mulla tarkota mitään... =)
Ps. mää nukuin, tosin vessareissut välissä mutta mä nukuin, sektiopäätös ilmeisesti helpotti oloa, että pysty rauhottuu uneen..
Onnea Äidiksi2013!!
Toi usein on merkki myös lähestyvästä synnytyksestä, se virtapiikki minkä useet naiset käyttää just valtavaan jynssäämiseen tai niinku mä, kaikki makkarit huonekaluineen uuteen järjestykseen jne...
kengu