Kengumamma oikeastaan siis hyviä uutisia teille, downin mahdollisuus vaikka onkin. :hug: Jos todennäköisyydet olisi suuret, minusta ei ehkä olisi riskin kanssa elämään ja todennäköisimmin raskaus olisi keskeytetty. Siksi on minusta niin uskomattoman ihailtavaa, että otatte vastaan avosylin, mitä ikinä tuleekaan. :heart: Down-lapset ovat ihania ja aitoja ihmisiä, heidän elämäänsä ei synkkyyttä mahdu, pelkkää aurinkoa. Muistan, kun olin ysiluokalla TET-harjoittelussa paikallisessa päiväkodissa pienten puolella ja siellä oli yksi pieni down-tyttönen, joka piristi jokaista päivää. En ole vielä tähän päivään mennessä kohdannut yhtään niin aidosti iloista ja onnellista lasta, hänen elämäänsä ei yksinkertaisesti mikään paha mahtunut.
Mietin kyllä itsekin samaa, minkä
Tuuliannaliina jo mainitsikin - kummaa, etteivät kertoneet teille tarkemmin vaan jättivät ns.oman onnen nojaan. :O Ehkä oli tarkoitus olla huolestuttamatta enempää, mutta silti pitäisi kertoa, mihin mikäkin viittaa. Ainakin minusta. Toivon kovasti, että merkit menevät metsään ja saatte täyden kympin prinsessan, mutta jos näin ei käy niin saatte elämänmyönteisen ilopillerin jokatapauksessa.
KELAn papruja täytellään torstaina neuvolassa, jänskää. Samalla saan sen lähetteen sokerirasitukseen, jonka käyn kärsimässä marraskuun puolella, kun ennen reissua en sinne halua. Tästä seuraavalla neuvolakäynnillä on sitten luvassa taas verikokeet, vasta-aineet tarkastetaan. Himputin miinusveri.
pikku yllätys ollaan siis samassa veneessä, mulla tosin A- veriryhmä... Genetiikka on kivaa, kun äidilläni on A+, mutta isällä tuo ihku, harvinainen AB- niin meikälikka on sitten just siitä puolivälistä. Mä en voi vieläkään kestää noita verikokeita.
Tuossa kun omaa neuvolakorttiani lueskelin niin nähtävästi pelko verikoetoimenpiteisiin on tullut sen jälkeen hyvin voimakkaaksi, kun olin 5-vuotiaana veressä olevan bakteerin takia K-SKS:n osastolla viikon - melko traumaattinen kokemus jo lääkärin takia. Kanyylin voi runtata väkisin lapsen käteen, koska "ei se siitä mitään muista"... harmi kun en muista (eikä vanhempanikaan) mua hoitanutta lääkäriä, ois nyt kivä käydä kertomassa, minkälaisen ahdistuksen ja pelon on eliniäksi aiheuttanut.
(.) Minä ja möhö jäätiin kotiin tänään, flunssainen olo on edelleen ja liitoskivut vaivannee täälläkin. Oon ainakin paikallistanut kivut tuonne lonkkien alueelle, säteilevät kivasti kohti selkää. Päivä sujuu kivasti myös sohvalta käsin, onhan tuossa Marabou seurana.
Ihanaa, kun oli ensimmäinen kirpsakka syysaamukin - heräs niin paljon paremmin pelkkää postia hakiessa.
Talvea ja kylmää en voi sietää, mutta kyllä nää ekat talven merkit syysaamuissa on parhautta. Kunpa mies vaan muistais laittaa kohta talvikumit autoon alle.
MrsR&MrR ja Jorma-Irmeli 22+4
EDIT// Pakko kertoa, et oli kerrankin mukava täti verottajan päässä puhelimessa, sain kivasti hoidettua itelleni lisää palautuksia - kiitos reippaasti nostetun YEL-maksun. Tosin ne on tältä vuodelta suoraan, mutta kuitenkin. Lisäks sain poistettua viimesen ennakkoeräni tältä vuodelta ja säästän sillä parisataa euroa. Jesh! Eikä pitäisi ensi vuodelle tulla ennakoita ollenkaan maksettavaks, mutta jos sieltä maksulappuja tulee niin ne saa kuulemma samantien soittaa mitätöitäväksi.
Nyt on hyvä fiilis ja aurinkokin paistaa. Yay!