Juu, meillä kans meni vähän noin, että itsellä ollu vauvakuume jo pari vuotta, mutta vasta nyt joulukuun alussa mies myöntyi ajatukselle

En siis koskaan aiemmin ollut kysynyt, että voitasko viskata pillerit mäkeen, mut olin vaan kyselly, että millos myö voitas vauvaa yrittää, niin vastaus oli aina, että sit joskus, ei vielä... Nyt sitten kysyin, että voitasko ne pillerit jättää pois, että tulee jos on tullakseen, että siinähän voi mennä vaikka kuinka kauan, että ei se nyt heti tuskin pamahda, niin hän sanoikin, että jätä vaan pois, tulee kun/jos on tullakseen

Oli kyllä sanoinkuvaamattoman ihana fiilis, kun vihdoin hänkin koko olevansa valmis ja halukas yritykseen! Tai siis nyt paremminkin mie yritän ja hän ottaa iisimmin, että tulee jos on tullakseen, että ei kaiken tarvii tapahtua justiinsa ja välittömästi, mut miulla kun sitä taipumusta vähän on, että oon hirmu kärsimätönja hermoheikko, jos kaikki tapahdu heti sillä punaisella sekunnilla. Hävettää, mut pitää yrittää hillitä itteensä sen verran, ettei stressais ite liikaa ja varsinkaan toista sit ahdistuta turhaan
Tulipas taas jaarittelua... Juu, miekin kaiketi täällä notkun koko päivän, kun ei jaksa keskittyä töihin... Hmph! Boooooooooring...