EX-KERMIT

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja bellamariia ejk
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei! Mulla oli alkuraskausdenkeskenmeno joulukuussa, nyt jälleen raskaana. Viikkoja kertynyt 6+3. Esikoinen on kolme vuotta. Olen jo kirjoitellut Tehotytön kanssa tuolla lokakuisissa, mutta ajattelin, et vois olla hyvä kirjoitella myös tänne..
Onko tämä normaalia keskenmenon kokeneelle, ettei osaa olla iloinen raskaudestaan? Oonhan mä iloinen, mut jotenkin kumma olo. On niin vaikea uskoa olevansa raskaana, vaikka oireita on. Ekassa raskaudessa olin haltioissani heti testin jälkeen ja sama tunne jatkui koko raskauden ajan. Mut nyt en ole onnellinen..enkä oikein tiedä miksi. Eka raskaus oli "vahinko", tokaa ollaan kesästä asti yritetty.. Nyt on huono omatunto, kun tuntuu, etten rakasta tätä niin paljon kuin ensimmäistä. Toivottavasti asiat muuttuu, jos ja kun ekassa ultrassa kaikki on hyvin. Sitä saan odotella vielä jonkun 5-6 viikkoa vielä..

Ninni 6+3
 
Ex-Kermit
Epeli LA 27.2.07
kauris 25v., LA 10.4.07
Maaria 28v., LA 23.4.07
sämpy 31v., LA 2.5.07
Naks LA 26.5.07
Mervi83 LA 4.8
Bellamariia LA 11.8
Hoppu LA 11.9 esikoinen
Jazz (vm77) LA 8.10, toinen lapsi tyttö s. 8.8.2005
Ninni83 LA 20.10, toinen lapsi tyttö s. tammikuu -04

Synnyttäneet:
Tuulimamma 36v., tyttö 29.11.06 2870 g, 47 cm LKS (LA 16.12.06)
Mariia 36v., tyttö 1.1.07 4390 g, 53 cm (LA 25.12.06)
 
Huomenta! Ninnille; Mulla on ainakin hyvin samanlaiset fiilikset kuin Sinulla. Ollaan raskaudessa hyvin samoilla viikoilla, mulla nyt 6+5 :)) Kuopus on mullakin reilut kolme vuotias. En pysty iloitsemaan raskaudesta yhtään ja tuntuu että en tunne enää oikein pelkoakaan, on vain turta olo.
Tunsin samoin kuopusta odottaessa, olin silloinkin kokenut jo useamman keskenmenon. Raskauden edetessä sitten löytyi ne tunteet, ensin varovainen toivo, että tämähän taitaa onnistua ja sitten suuri rakkaus iski ihan nurkan takaa, muistan istuneeni sohvalla pidellen mahasta kiinni kuin hengenhädässä, rakkaus tulevaa pikkuista kohtaan oli niin suuri että henkeä salpasi. Älä Ninni tunne huonoa omaatuntoa, rakkaus tulee aikanaan:))
Minä en vieläkään uskalla listautua:) ehkä ensi viikolla.
 
Huomenta!

Tervetuloa Ninnille mukaan ja maman otan myös avosylin vastaan kunhan uskallat listautua!

Ymmärrän täysin tunteenne koska samoja fiiliksiä täälläkin eletään. Ultran jälkeen on aina hetken hyvä fiilis ja hymyilyttää, mutta sitten se normaali olotila palaa. Turta on aika hyvä sana kuvaamaan sitä. Aktiivisesti en enää pelkää keskenmenoa, mutta silti tuolla takaraivosssa kaihertaa ajatus siitä, että annan itseni jollain tasolla jo iloita tästä raskaudesta ja kuitenkin on edelleen erittäin suuri riski että jokin menee pieleen.

Olen käyttänyt tässäkin raskaudessa keltarauhashormonia, lugesteronia, tukemassa kropan omaa tuotantoa. Lääkäri käski eilen vähentää annostusta ja lopettaa parin viikon päästä kokonaa. Illalla mahaa nipisteli ikävästi ja rupesi jo pelottamaan että istukka ei vielä tuota hormonia tarpeeksi/istukassa on jotain vikaa ja tämä menee heti kesken kun lopetan lugejen käytön kokonaa. Huoh! Täytynee käydä vielä uudestaan yksityisellä ultrassa parin viikon päästä ennen np-ultraa. Ei tämän pelon kanssa voi elää.

Olen käynyt paljon vyöhyketerapiassa ja sen mukaan jo ennen syntymää tapahtuneet asiat vaikuttavat paljon lapsen kehitykseen... minäkin olen miettinyt, että minkälaiset traumat aiheutan lapselleni kun en tosiaan osaa vielä täysin rinnoin iloita hänen mahdollisesta masussa kasvamisestaan. Mutta kuten mama kirjoitti, kyllä se rakkaus sitä vauvaa kohtaan varmasti tulee. Ja ihan hyvin tuo oma esikko on kasvanut ja kehittynyt vaikka hänenkin kohdallaan oli samoja tunteita ja ajatuksia koska hän sai alkunsa neljän keskenmenon jälkeen.

Kyllä tämä tästä, yritetään ajatella positiivisesti ja uskoa huomiseen!

Halauksia!
 
Mukavaa kun on mukana saman kokenenita ihmisiä:)) Luget täälläkin kehissä ja ihan samat pelot kuin Jazzilla:) Kokoajan mielessä kaihertaa ja etsin oireita tai niitten puuttumista, jos ei ole kokoajan pahaolo niin heti tulee tunne, että noniin nyt se on ohi.
Onneksi ens tiistaina ultra ja loppuu jännittäminen tältä erää:))
Pöh täällähän minä kirjoittelen vaikken listaudukkaan... hölmö minä:)
Voimia meille kaikille:)
 
Kirjoittele vaan tänne mama. Musta on kiva saada vertaistukea ja sulla taustat on aika samat kuin mulla. Itse ajattelin että tämä ketju on odotuspuolen ainoa ketju, josta voisin palata takaisin vauvahaaveilijoiden puolelle.

Saanko udella että onko teillä tutkittu keskenmenojen syytä? Siitä on varmasti ollut puhetta, mutta nyt ei hatara pää sitä muista, pahoittelen. Meillä tutkittiin, mutta mitään varsinaista syytä ei löydetty. Ennen esikoista kävin myös lapsettomuuteen erikoistuneen lääkärin juttusilla ja hän määräsi silloin nuo luget kun oma keltarauhashormoniarvo ylitti juuri ja juuri alimman viitearvon. Ei ollut siis huono muttei mikään hyväkään.

Kauan sun mama on tarkoitus käyttää lugeja?

Minä sain juuri varattua neuvola-ajan parin viikon päähän. Terkkari onnitteli ja lupasi pitää kovasti peukkuja.

Np- ja rakenneultra-ajat varasin jo eilen äippäpolilta suoraan. Näin positiivisesti minä yritän ajatella asioita. =)

Aurinkoista mieltä ja päivää kaikille ex-kermiteille!
 
Jazz, saa kyllä udella ja en ole varmaan kertonutkaan kermeissä näitä juttuja:))
Meidät on nykyisen mieheni kanssa tutkittu yksityisesti ja mitään vikaa ei ole virallisesti löytynyt. Ainoa jota hiukan epäillään on perinnöllinen sydänvika, mutta sitäkään ei ole pystytty mitenkään todistamaan. Yksi vauvanalku oli selkeästi sydänvikainen ja useampi keskenmeno on sattunut juuri siihen saumaan kun sydämen olisi pitänyt lähteä sykkimään. Minulla on sydämen rytmihäiriö tykkää lyödä miten sattuu ja miehelläni on sellainen sydänvika että sydän tykkäisi lyödä hitaasti ja lopulta sammua, hänellä onkin aiheeseen tahdistin. Nämä tekstit on nyt maallikkotekstiä, aiheille on hienotkin nimitykset mut en osa niitä kirjoittaa:)))
Yksityislääkärillä yritettiin lasta saada aikaiseksi myös pistoshoitojen avulla ja tuloksena oli vain km. Olen kyllä tullut aina helposti raskaaksi mutta....
Tämä samainen lääkäri määräsi nyt varhaisultrassa sitten nuo luget, kai lähinnä rauhoittamaan minun yläpäätä, annos on yksi tabletti kolmasti päivässä, ens viikolla sitten ultrataan uudestaan ja mietitään lugejatkot jos on enää aiheellista...
Tuhruvuotoa on ollut vähän aina silloin tällöin. Jos kaikki on vielä hyvin ens viikolla niin varaan yhden ultran vielä yksityiselle ja sen jälkeen ilmottaudun vasta neuvolaan. Mulla on se vähän outo neuvolatäti joka on joskus pahoittanut minun mielen km.n yhteydessä niin en halua sinne liian aikaisin mennä, rouvan vaivoiks:)
Minäkin yritän ajatella positiivisesti, huumorillakin, mutta tämä alku nyt on vaan tämmöstä jatkuvaa asioiden vatkaamista edestakaisin.....niinhän se tietysti on ollut se tekotapakin:))
Toivottavasti me ei olla peloteltu pitemmällä olevia ex-kermittejä karkuun, olis kiva kuulla muidenkin raskauden alkumetrien tunnemyrskyistä))
Mutta nyt taas muihin juttuihin. Heippa!
 
mama: ette ole pelottaneet meitä pois :)
Täytyyhän omat ajatukset saada jonnekin purettua!
Kyllä mäkin muistan alkuraskaudessa sen tyhjän olon, kun oli samaan aikaan onnellinen raskautumisesta, mutta kuitenkin pelkäsi koko ajan keskenmenoa - meillähän se oli keskeytynyt keskenmeno eli sikiö vain lopettanut kehittymisensä... Joten aina ultrassa käydessä en uskaltanut edes katsoa siihen näyttöön ennen kuin lääkäri tai mies oli todennut kaiken olevan ok... Käytiinkin tarkistamassa silloin 2 viikon välein np-ultraan asti :)

Sokerirasituksesta selvitty! Huomenna saan kuulla tulokset - tänään pitää siis herkutella ;) jos vaikka joutuisi jostain syystä sitä vähentämään... No, luulen kyllä että arvot on mulla ihan ok, koska en jotenkin osaa kuvitella että MULLA olisi raskausdiabetes tms.

Nyt takaisin töiden pariin...

Maaria 32+2
 
Täällä myllertää ajatukset vieläkin ja koko raskauden ajan on ollut pelko ja pieni jännitys ettei kaikki olisikaan hyvin. Huomenna pitäisi niiden tulosten tulla että jospa se minun rakkaus siitä pikkuhiljaa nousisi =)
Mutta on todellakin ollut epävarmuutta. toisin kuin aiemmassa raskaudessa joka todettiin keskenmenneeksi viikoilla 7+3, silloin olin niin autuaallisen onnellinen, enkä ikikuunapäivänä voinut ajatella että minulle olisi niin käynyt. nyt siis on turta olo ja ei osaa oikein suhtautua mitenkään kunnolla, Tyyliin: vieläkait tuo on mukana pysynyt...
mervi rv 17+4
 
Alkuraskaudesta. Rv 17 mennään ja minun mielestäni ihan alussa vielä, mutta viikot 6-12 olivat ihan järkyttäviä, itketti vaan joka päivä, koska mulla tämänkin raskauden aikana ollut vuotoja jne. En ole oikeastaan vieläkään asennoitunut koko raskauteen vaan pelkään pahinta. Vaikka kyllähän sitä pitäisi osata jo hellittää.

Nytkin jännittää ihan mielettömästi huominen neuvola. Mutta siis tervetuloa uusille munkin puolesta, hienoa että tämä meidän joukko laajenee, kaikesta huolimatta!
 
Minullakin oli samat fiilikset alkuraskaudessa. Ei uskaltanut tai osannut olla onnellinen, vaikka lapsi on todellakin toivottu ja melkeinpä voisi sanoa tekemällä tehty ;) Nytkään ei jaksa hössöttää turhia, olen kaikinpuolin realisti.

Tänään oli kontrolliultra ja lääkärintarkastus ja kaikki oli hienosti! "Pikkuinen" ei ollutkaan niin pieni, vaan nyt jo 1,5 kg ja viikkojahan on laskelmien mukaan 27+4! Eli reippaasti yläkäyrillä mennään. Syntymäpainoarvio oli 3,8kg, eli melkoinen mötikkä ois tulossa.

Vauveli oli kääntynyt ja rt:aan ja potkut tuntuukin kylkiluissa :) Saikkua en vielä saanut, katellaan miten menee seuraavat viikot, kun paikat on tiukasti kiinni. Mut saikkua saa kuulemma, jos tuntuu että ei jaksa töissä enää.

Eli supisteluista huolimatta voi koittaa tehdä kaikkia normaaleja juttuja.
Ny vaan ootellaan äitiyspakkauksen tuloa ja tehdää vielä pikkuhankintoja vaaville.
 
samat on fiilikset mullakin, pelko persiissä koko ajan ja taas samalla niin paljon toivoa huomiseen. Niin haluais saada kokea tän vaavin kanssa ne mitä edellisen kanssa ei saanut kokea.

Mä täällä itkeä vollotan melkein ääneen teidän viestejä, tuntuu itsestä niin samalta.
Toivon meille kaikille ihanaa tulevaisuutta odottamiemme vaavien kanssa!

ÄssÄ 10+6
 
Tosi tutun kuuloisia nuo teidän pelot.
Eli kyllä ne taitaa jokaisella pyöriä takaraivossa. Ja vielä näin pidemmällä ollessakin minulla on omat pelkoni vauvan terveydestä ja synnytyksen komplikaatioista.
En osaa pelätä synnytystä omalta kannaltani, eli en pelkää kipua ym., vaan pelkään, että vauvalle käy jotain.
Tuskin pelot koskaan katoavat, tilalle tulee aina uusia huolen aiheita lapseen liittyen.

Kovasti tsemppiä ihan kaikille raskausviikkoihin katsomatta.

kauris ja humu

P.S. Minulla alkoi tänään äitiysloma!!!
 
Johan tänne oli tullut viestejä. Kiva, että te alkuraskaudessa olevat ootte löytäneet tämän ketjun. Täällä niitä mietteitä voi purkaa.

Ninnille sanoisin samaa mitä edellisetkin eli tutut on tunteet. Minulla raskaus alkoi kunnolla vasta ehkä rakenneultrasta. Viikolla 17 rupesin tuntemaan vähän liikkeitä, joka sekin helpotti, mutta rakenneultra oli varsinaisesti se käännekohta, jolloin raskauteen alkoi todella uskomaan. Sitä ennen suhtauduin vauvaan vähän niin kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan, varmaan siltä varalta, että pettymys olisi helpommin kestettävissä. Asiaan ehkä vaikutti sekin, että raskaus oli alusta asti melko oireeton ja mahakaan ei ilmaantunut ennen kuin puolen välin jälkeen.

Mamalle onneksi olkoon ja tervetuloa ketjuun. Kirjoiteltiin jonkin aikaan tuolla Kermeissä samaan aikaan. Onnea Jazzille hyvistä ultrakuulumisista ja tsemppiä Tehikselle ultraan ja Merville tulosten odotteluun. Toivottavasti Maariakin saa puhtaat tulokset.

Hyvältä kuulosti kauris tuo sinun listasi. Kiva huomata, että sinun listasi oli pitkälti samanlainen, mitä itse olen päässäni ajatellut.

Naksille myös onnittelut hyvistä kuulumisista. Minulle ei vieläkään ole tuota painoarviota tehty, ultralla vaan mitattu päätä ja reisiluuta, että vastaavat viikkoja. Vauveli sijaitsi(ee) vinottain mahassa siten, että peppu oli kylkiluissa ja pää alhaalla. Ultran aikana oli pyörähtänyt vatsassa akselinsa ympäri ja viime päivinä meno on ollut sen mukaista, että eilen luulin jo vauvan syntyvän suoraan vatsanahan läpi :-) Ens viikolla on tutustuminen synnytyssairaalaan ja perjantaina viimeinen mahdollinen päivä viedä äitiyslomapaperit Kelaan. Elän vielä uuden pakkauksen toivossa (turhaan?) :-)

Illanjatkot kaikille
sämpy 31+0
 
Mukava huomata ettei ole pelkoineen yksin. Nyt en jaksa kommentoida mihinkään vaikka haluisin, pahoinvointi kaataa vanhan tuonne sohvalle. yhden illan syleilin wc-pyttyä oikein tosissaan. Silmän valkuaisetkin olivat ihan verestävät ja kasvoihin tuli verenpurkaumia, olen todella viehättävä näky:) Tätähän minä toivoin.....
 

Yhteistyössä