EX-KERMIT

Ilmavaivat? Mulla niitä ja tuppaa olemaan, mutta onneksi niitä on miehelläkin niin se ei pääse mulle niistä irvailemaan...
Mamalla huomenna jännät paikat. Eiköhän kaikki ole kuitenkin hyvin.
Taitaa olla Tehis aikamoinen perheenäiti kun jää salaatittomuus (oho mikä sana) päätä vaivaamaan. Vaikka ei se, kyllä minäkin yritän paljon kasviksia mutustella. Kyllä tulee syötyä aika säännöllisesti ja tarkasti ton esikoisen vanavedessä.
Mulla oli paino tippunut viime viikosta vajaan kilon. Kävin nimittäin tänään neuvolan vaa'assa, vaikkei lääkäri sitä painoa kysellytkään. Niin, kuulumiset lääkäristä olivat hyvät. Kohdun koko vastasi viikkoa 11 ja vauva oli kasvanut viime viikon neuvolakäynnistä valtavasti. Siellä ei enää ollutkaan mikään epämääränen möykky vaan erotettiin kädet ja jalatkin. Siellä se pieni nukkua köllötteli. Ja kuunneltiin vielä dupplerilla sydänäänet -ja kuuluihan ne. Olin aivan onnesta soikeena ja kyyneleet tulivat. Sanoin kuitenkin lääkärille olevani aika varuillani vielä. Lääkärin mielestä kaikki näytti erinomaiselta ja sanoi että tässä vaiheessa km riski on vajaat 3%. Mutta ei sitä osaa hengähtää ennen sitä np-ultraa. Siihen onkin vielä 3vkoa, menen nimittäin vasta pääsiäisen jälkeen.

Nyt menen herkuttelemaan suklaalla(toisin kuin Jazz) ja lukemaan Akkaria!!!

Terkuin Kirppu
9+

 

tervehdys! hitsi tätä raskaanaolevan ajatusta... kaikki haihtuu heti ilmaan niinku edellisen sivun jutut =D

mamall huomena ultra! Kyllä varmasti kaikki on niinku pitääki masussa! =)

BM jo rakenneultra takana! Ihanaa

kovasti tsemppiä loppusuoran odottajille!

doppler-raportti: Tänään se paketti siis saapui ja testattu on! Etsinnän jälkeen löytyi sydänäänet ! Masusta kuului myös vilkasta *WIUH* ja *WOMP*-ääntä, Siellä se tyyppi potki ja mujutteli =D

ÄssÄ+ tyyppi 13+6

 

Heh, kiva, että on muitakin raskausaivottomia
Minäkin tuossa olin kaatavinani jogurttia kulhoon. Perhana, olikin maitopurkki kädessä. Hiukan sitä maitoa tulvi, kun hölähti hiukan reippaammin sieltä purkista kuin osasin odottaa. Just, mitähän mun hellalla kiehuvasta broiskukeitosta tulee ;-)
Ja keltähän sais aivosoluja lainaan lisurin tekoa varten? Ei vissiin kannata tällä palstalla huhuilla :-D

Vai on se Ässä päässy heti testailemaan kotidoppleria. Siinä onkin sitten uusi harrastus!
Kirpulle onnittelut hyvistä näkymistä!

Tehis ja Möykky 10+3

P.S. Kirppu, en mä enää nykyisin ole huipputason perheenäiti. Lasten vaatteiden silityksen lopetin, kun kolmas syntyi... Muita puutteitahan tietenkään ei löydy, heh heh.

 

Tehotyttö,
en ihan "oikea" ope, olin töissä erityisluokassa, missä on muutama vaikeasti emotionaalisesti häiriintynyt oppilas. On skitsofreniaa ja kaikenlaisia traumoja ja ties mietä taustalal. Kovaa työtä, vastaa kahta luokkaa ns. normioppilaita! Eli käytännössä tein erityisopen duunia mut avustajan nimikkeellä. Tunnit jaettiin 50/50 luokassa toimivan open kanssa.

 

Täytyy tulla nostelee meidät toiselta sivulta ylöspäin...

Onnittelut Epelille pikku prinssistä !! Ihanaa, kun olet saanut oman nyytin kainaloon...
Nauti täysin rinnoin (maitoa ) tästä ajasta. Ne pienet kun tosiaan kasvavat NIIN nopiaan.

Ai tehiksen ultra oli ens viikolla... no, luin vähän nopeesti ketjun ja kopsasin vaan joltain ultra-tsemit... heti jäin kiinni )
kiva kun ne sydämensykkeet aiheutti sen ensimmäisen onnenkyyneleen sulle.
mulla ne virtas jo siinä ekassa ultrassa (6+2) mut sit taas olen "kovettanut" itseni.

ihania oireita kaikilla on!
Tai ei ehkä niin ihania loppupelissä, mutta kyllä oisin kiitollinen itse vähän isommista oireista. Väsymys on kyllä tajuton ja pientä kuvotusta välillä, mut muuten EI MITÄÄN! Täytyis vaan olla onnellinen asiasta, mutta kun se on himpun verran hankalaa...

Kaikille myös onnittelut ultrista, en kyllä muista nimiltä kuin bellamariian (olen vielä vähän ulalla tästä ex-ketjusta) mutta täydestä sydämestä lähetän onnenhalit kaikille!!

Ai kirpulla oli paino pudonnut. Täällä on kyllä tullut vain lisää jo melkein 2kg ?! vaikka olen ihan normaalisti syönyt. Ei mitään ahmimisia tai "kahden edestä syömistä".

tyttö kutsuu, täytyy mennä pukemaan ja lähteä ulos.

haleja kaikille

kapris 7+4 (iik, tasan tällä rv:lla viimeksi alkoi vuoto...... =O )

 

Heissan kaikille!

Olihan täällä muitakin linjoilla. Heipat Kaprikselle ja kiva kun olet aktivoitunut täällä odotuspuolella. =)

Jos yhtään lohduttaa ei mullakaan niitä oireita kovastikaan ole. Pientä närästystä, väsymystä ja ellotusta on ilmassa eikä oikeastaan muuta. Niin ja aivan HIRVEÄ nälkä koko ajan. Onneksi runsaasta syömisestä huolimatta kotivaaka näytti miinusta kilon verran, eli ruokavaliota olen rukannut ilmeisesti oikeaan suuntaan. JEE!

Onnittelut Kirpulle ihanasta lääkärikäynnistä! Maltan tuskin odottaa että pääsisin itsekin kuulemaan ja näkemään vauvan. On varmaan siitä pikku papusesta kasvanut kovasti.

Ässä on saanut dopplerinsa. Ihana juttu! On varmaan mieltä rauhoittavaa kuunnella sitä jumpsutusta. Vähänkö mä hihittelin kun kuvasit niin aidosti niitä ääniä. =) Onko muuten vaikea käyttää? Löytyykä sydänäänet helposti?

Juu, Tehiksen ei kannata niitä extra-aivosoluja meiltä hakea, tai ainakaan multa. Tuntuu etten pysty oikein mihinkään kunnon aivotyöskentelyyn. Mutta ehkä se tästä.
Hih, superperheenäiti... mä en ole ikinä edes aloittanut lasten vaatteiden silittämistä, vihaan silittämistä yli kaiken. "Huono" äiti ja vaimo siis, kun annan perheen kulkea ryppyisissä vaatteissa... vitsi, vitsi. Mulla on muutakin tekemistä, kuten sohvalla löhöily. Hihii!

Piti muuten kysyä Tehikseltä, että mikä niissä teidän alueen perhepäivähoitajissa ahdistaa? Olen kuullut muiltakin vastaavia kommentteja. Mulle tuli kauhea pelko siitä, ettei se meidän tätykkä olekaan hyvä. Mutta ei voi yleistää. Hän on mielestäni aivan ihana ja muut lapset siellä ovat tosi herttaisia ja kilttejä. Kaikkea sitä pitääkin murehtia vaikka olen omin silmin nähnyt miten hän on lasten kanssa. Mutta jos se vaikka teeskentelee äitien ollessa paikalla? Hui, nyt en ajattele asiaa yhtään tämän enempää.

Bellistä unohdin onnitella adoptioprosessin loppuun saamisesta. Ihanaa että olette nyt virallisesti oikea perhe!

Mitäs vielä. Ei kait tässä mitään ihmeellisempää. Masua turvottaa kovasti, eilen illalla se näytti oikealta vauvamasulta. Tosin masun päällä on kerros rasvaa joka hieman vääristää, mutta selkeästi on masu kasvanut. Tuntuukin jotenkin pingottuneelta.

Ihanaista päivää kaikille teille!

T. Jazz rv 11+3 (nälkä kurnii suolissa vaikka vajaa tunti sitten söin jugurtin... onneksi pääsen kohta lounaalle)

 

Aamupäivää ketjuun!
Varokaa, tästä tulee varmaan romaani. Mielessä on tuhat ja yksi asiaa. Mikäli aivosolut pysyvät matkassa viestin loppuun asti, niin tulee tosiaan romaani

Maman kuulumisia odotellaan kovasti!

Ja Kapris, kovin vähäistä on oireilu täälläkin. Nyt alkaa ihan selvästi kroppa tottua tähän raskaana oloon. Enää ei hengästytäkään niin pahasti. Sitä olenkin odottanut kovasti. Iltaturvotus ja väsy vaivaavat, mutta eipä paljon muuta. Ai niin, ne ilmavaivat

Huippua Jazz sulla tuon painon kanssa! Tosi hieno juttu, että ruokavalion rukkaus (ei ännällä) on auttanut.

Silityksestä sen verran, että isäntä on meillä silittänyt aina omat vaatteensa! Otin sen verran sisäsiistin tapauksen, että hallitsi noi hommat. Välillä prässää tai silittää jopa minunkin vaatteita ;-) Mutta tosiaan lasten vaatteet nykyisin viikkailen suoraan kuivurista, hyi! Mun mielestä vaatteet on kyllä paljon siistimpiä ja pysyy kauemmin kuosissaankin, kun ne silittäis. Mutta ei anna aika enää myöden noin yököttävään hommaan!

Ai niin, yksi pikku kevennys ennen kuin siirryn raskaaseen perhepäivähoitajateemaan. Meillä esikoispoika tuntuu osaavan, miten naisia miellytetään. Eilen aamulla hörpin kylmää kahvia ja totesin siihen tämän perinteisen jutun: Kylmä kahvi kaunistaa, mutta eipä sekään ihmeitä tee. Tähän esikoinen (kohta 11v) tuumasi: " Ei varsinkaan, jos ON jo noin kaunis." Vähänkö äiti oli onnellinen, vaikka vitsi olikin :-D

Niin, aihe pp-hoitajat. Voi voi, mitähän mä uskaltaisin kirjottaa ;-)
Siis ensinnäkin nuo hoitsut, jotka minä tiedän, ovat mun mielestä ammattitaidottomia, työhönsä perin kyllästyneitä tapauksia. Lasten käsittely on todella ala-arvoista. Lapset ovat ensinnäkin sivuseikka, pääasia on se juoruaminen muiden hoitajien kanssa. Eilenkin minä siellä keinuttelin niiden lapsukaisia :-/ Monet lapset tuijottavat mua monttu auki, kun menen hiekkikselle leikkimään ja juttelemaan. Vähän sen näköisenä, että ei tätien tänne kuulu tulla Syliin ei lapsia oteta, ei edes pieniä. Suureen ääneen kailotetaan lasten ja perheiden asioita. Ja valitettavasti olen kuullut just sitä yhden ystävän kertomana, että vanhempien läsnäollessa ollaan mukavia lapsille jne., mutta vanhempien lähtiessä muuttuu ääni kellossa. Mutta ei se Jazz sitä tarkoita, että teillä olisi sellainen hoitaja!!! Kyllä kai sinullakin on hyvä ihmistuntemus, niin sen jotenkin vaistoaa. Mulle ainakin teeskentelijät jäisi kiinni! Mutta en nyt vaahtoa tästä asiasta enempää
Toivon, ettei tarvis pp-hoitajille tätä b-sarjaakaan laittaa. A-sarja meillä meni heti suoraan pienehköön päiväkotiin, olivat silloin 4- ja 2-vuotiaat.

Niin ja sitten vielä sitä ratasasiaa, josta Jazz taisi tuossa kirjotella.
Mä olen kans edelleenkin sitä mieltä, että ostan kunnolliset kaksostenrattaat, esim. Emmaljungan (käytettynä). Sellaset, joissa voi pehmeässä kantokopassa vauva nukkua. Mun on päästävä päivisin vähän reippailemaan ja kyllä se noilla onnistuu varmaan paremmin kuin seisomatelinesysteemillä. Kun vuodenaika on mikä on Seuraavana keväänä sitten voi ottaa käyttöön noi rattaat, jotka meillä nuorimmalla on ja hankkia sen seisomatelineen. Toisaalta en aio kyllä mitään hankintoja tehdä vielä pitkään aikaan... Noi rattaat onkin ainoat, mitä tarvii hankkia.

Viime yönä näin ensimmäisen raskauteen liittyvän unen. Voi jestas, että noi unet osaa olla pimeitä Olin menossa sinne np-ultraan, joka olikin sitten yhtäkkiä jo lääkärikäynti. Mieslääkäri oli aivan idiootti. Sanoi, että sinne verikokeeseen menet sitten vasta myöhemmin, ei sinne nyt tarvitse mennä, kun on suljettu pois se, että olisit Portugalissa käynyt :-D HÄH??? Yritin väittää, että kyllä mun piti nyt mennä, kun menen sitten töihin ja hankala sillon päästä. Ei käyny. Kyllä kuule järjestelet nyt vaan niin, tuumas lääkäri. Sain jonkun ihme paperipinon käteen ja kiitos moi. Kotiin ajaessani tajusin vasta, että eihän siellä katottukaan ultralla. Olin aivan pihalla, että mikäs np-ultra se tämä oli Siihen se taisikin sitten päättyä, ei tullu siinä unessa ainakaan sitä ultraa lopultakaan.

Jaahas, eiköhän tässä tällä erää ollu romaanin alkua. Nyt pitää mennä lukemaan yksi Salmivallin kirja. Palaillaan.

Tehis ja Möykky 10+4

 

Välitän terveisiä mamalta, pahimmat pelot ovat taas kerran käyneet toteen, ei saa mama vauvaa, eikä tämän viestin kirjoittaja kummilasta, kyynelsilmin välitän teille tätä suruviestiä hänen puolestaan, kun itse on sairaalassa, ja asiat eivät ole hyvin...
Terveisin maman ystävä ja "kohtalontoveri".

 

Olen täysin sanaton. Kylmät väreet menevät pitkin kroppaani ja joudun tekemään valtavasti töitä etten itkisi ääneen.

Olen niin suunnattoman pahoillani, että maman pahimmat pelot kävivät taas kerran toteen. Maailma on julma, käsittämätöntä että noin ihanaa ihmistä voidaan koetella näin paljon. Aivan liikaa! Halauksia kovasti mamalle ja hänen perheelleen, kuten myös sinulle joka tämän suruviestin meille välitit.

Voimia!

 

Voi, mamalle ja perheelle paljon jaksamisia. ja tietenkin ystäville. Todella väärin. olen sanaton.

 

Tämä on väärin! :-( Ei löydy sanoja lohduttamaan riittävästi Mamaa ja perhettä. Voimahalauksia lähetän <3

 

Voi ei, ei löydy sanoja... :´(

 

Mamalle ja perheelle suuret pahoittelut!!!!
Oikeita sanoja ei tähän nyt löydy.... :-(

 

Mamalle ja perheelle todella suuret pahoittelut!
Ei täältäkään mitään sanoja löydy.... tuskin niitä on oikeita on olemassakaan...
kyyneleet nousevat silmiin... :`(

 

On kyllä niin väärin!! Suuret pahoittelut myös täältä! :`(

 

Suuri lohtuhali mamalle ja voimia koko lähipiirille! Nämä on niitä elämän suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia.. sanoja ei löydy..

ON: Jospa taas vähän yrittäisin pistäytyä useammin täällä palstoilla.. Olen ollut aika puhki tuon työn ja oman olon kanssa.. Selkä edelleen jumissa ja nyt lähipäivinä olen kärsinyt kaameasta pahasta olosta, joka on tullut ulos alapään kautta.. Mahaa koskee ja olen oikea pierukone ja kaiken kukkuraksi olen ruikulilla.. En tiedä olenko saanut jonkin vatsapöpön vai jännitänkö vaan niin tän raskauden eteenpäin menoa..? Soittelin jo tänään Fermediin hoitajalle ja varmistelin mitä tehdä.. ei ollut esikoista odottaessa mitään tällaista.. No, isäntä saa käydä apteekissa ostamassa maitohappobakteerinappeja vai mitä ne nyt sitten ovat ja pitäs yrittää huilia..

Minäkin olen pohtinut painoani aika kovasti. Lähtöpainoni on jo nyt enemmän kuin missään vaiheessa esikoista odottaessa.. vaikka en minä nyt mikään tynnyri ole. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt ettei minun tarvitse syödä kahden edestä vaan syön terveellisesti ja tuskin haittaa vaikka paino pysyisi tässä..

Perhepäivähoitajista on täällä ollut mietteitä. Siitä aiheesta saisin kirjoitettua vaikka romaanin.. Yritän selviytyä pienellä referaatilla.. Meillä poitsu oli tuossa naapurissa aivan ihanalla hoitajalla, mutta hän jäi äippälomalle ja nyt kaikki onkin toisin. Kunta palkkasi uuden hoitajan, joka on ammatiltaan filosofian maisteri tai jotain.. nyt meillä on ylikoulutettu ammattitaidoton hoitaja, jonka toimiintaan alan olla reilun kuukauden sivusta katselun jälkeen perin kyllästynyt. Muutama ote.. Hoidossa saa juosta ja hyppiä sohvalla sisällä.. riehuminen ja painiminen on arkipäivää.. Pojan vaatteet ovat joka päivä kuin sikolätissä olisi ollut(haluaisin olla kärpäsenä katossa kun siinä talossa syödään).. Päiväunille käydään kello 13:sta jälkeen ja meidän poikaa ei hoitaja saa nukkumaan kun on kuulemma niin vilkas lapsi. Keskustelin asiasta muiden perhepäivähoitajien kanssa ja he olivat kanssani samaa mieltä.. JUURI se, että on vilkas tarkoittaa, että lapsi TARVITSEE ne unet.. Hoitaja on jopa sanonut miehelleni, ettei hän tiedä nukkuiko poikamme..? Hoitaja on käynyt lapsien kanssa kaupassa ja ostanut heille karamellit.. aarg !!!Ja nyt vielä pisteenä iin päälle.. hoitaja ei jaksa/viitsi pukea lapsille kunnolla päälle.. vaikka minäkin olen kantanut kassitolkulla varavaatteita niin milloin puuttuu villasukat, milloin on niska ja kaula paljaana.. ja esimerkiksi eilen hoitaja sanoi, että pojalla on kevätpuku märkä.. ja oli siis laittanut sadetakin märän puvun päälle.. Sitten köhistiin ja röhistiin illalla.. Kyllä alkaa hermot mennä.. Vuoron perään on itse hoitaja tai joku lapsista kipeänä.. En mielestäni ole mikään pilkun viilaaja, mutta jossain se raja kulkee minullakin..

Pikku2 RV 8+7 vai 9+0 (kummin se kuuluu kirjoittaa..?)

 

VOi mama.. olen niiin pahoillani. En tiedä miten voisin lohduttaa tai ilmaista suruni. Itku tuli ja kylmät väreet...

 

Suuret pahoittelut mamalle perheineen ja tietysti ystävällekin.
En nyt osaa muuta sanoa, eikä varmasti tarvitsekaan.
Voimia.

 

Huomenta Ystäväiseni!
Kiitoksia myötäelämisestä meidän suuressa surussa.
Nyt on aika jättää jäähyväiset ex-kermeille. Samoin on aika jättää jäähyväiset vauvahaaveille. Kun elämässä yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa. Kurkistan tuon avonaisen oven taakse kunhan olen suruni surrut.
Minä olen kuitenkin onnekas; minulla on neljä tervettä lasta!!! Enempää ei ollut meille tarkoitettu. En tule enää näille palstoille lukemaan viestejä joten haluan toivottaa kaikille ex-kermeille oikein hyvää, iloista ja onnellista odotusta ja ihania vauvantuoksuisia päiviä sitten kun oma nyytti on kainalossa)
Elämä antaa, elämä ottaa.
mama

 

Kyynelsilmin toivotan sinulle ja perheellesi kovasti voimia tämän suuren surun käsittelemiseen ja sen kanssa elämiseen.

Ihanan positiivisesti ja valoisasti osaat surustasi huolimatta ajatella. Ihailen sinun voimaasi!

Toivottavasti kevätaurinko tuo mukanaan jotain positiivista.

Halauksia ja kaikkea hyvää sinulle mama, kuten myös koko perheellesi! Kiitos nettiystävyydestäsi!

Jazz

 

Kovasti toivottelen myös voimia Mamalle ja perheelle!
Toivottavasti siellä oven takana on jotain oikein mukavaa sinua ja perhettäsi odottamassa. Olet joutunut kyllä kovimman kautta päättämään perheesi lopullisen lapsiluvun. Tuota ei soisi kenellekään tapahtuvan. Mutta todellakin niistä terveistä lapsista kummasti saa voimaa suuren surun keskellä <3
Kaikkea hyvää elämääsi ja kiitos nettiystävyydestä!

Tehotyttö

 

Pikku2 RV 8+7 vai 9+0 (kummin se kuuluu kirjoittaa..?)

8+6 jälkeen tulee 9.. eli sieska muuttuu seuraavaksi numeroksi. =) understand minun sekava höpötys? =D

Meillä on tuossa naapurirapussa perhepäivähoitaja.... aaaaargh! Minä en ymmärrä kuinka voi "ammattitaitoinen" lasten kanssa työskentelevä ihminen sanoa kenellekään lapselle että hän ei kuulu joukkoon!!! Meillä on talon pihalla leikkipaikka lapsille, missä on liukumäki, mökki, rimpuiluteline, hiekkalaatikko ja kesäisin kiikut. Viimekesänä avon poika oli ulkona leikkipaikalla, siihen tuli tämä hoitaja lapsineen myös. Poika tuli sisään ja tahtoi että joku antaa vauhtia kiikkuun. Isä katsoi ikkunasta ja sanoi että pyydä sitä tätiä antamaan vauhtia kun on näköjään ulkona. Hetken kuluttua poika tuli itkun kanssa sisälle että ei anna vauhtia kun hän ei kuulu joukkoon!!! poika oli silloin n. 5 vanha.
Toinen sattui myös (kesällä/syksyllä) kun poika oli taasen siellä leikkimässä ennen "heidän porukkaa" noh, heillä tietty oli hiekkaleluja mukana ja poika meni heidän kans leikkimään, niin tämä akka ajoi pojan pois, että hae omat lelusi. Minusta tuo kuulostaa aika julmalta, etenkin lapselle puhuttuna ja lasten kuullen. Ikinä en oo nähnyt että oisi missään muualla kuin tuossa meidän pihalla niiden lasten kanssa. Kyllä minä ensi kerralla pienen suuni aukaisen, kuhan sattuu jotain pojalle sanomaan, tai meille. Mulkoileekin aina niin V*ttumaisesti (anteeksi voimasana). hyi olokoon!
Ennen päiväkotia, poika oli perhepäivähoitajalla ja tykkäsi olla siellä, ja kyllä mekin tyytyväisiä olimme hoitajaan ja sitten kun aika on niin taitaa tuo nuorempikin sinne mennä jos tilanne vaatii.. ja paikkoja on. =) Enemmän tykkäsin siitä mitä päiväkodin touhuista..

Omaan napaan sen verran, et tänään oisin käynyt uudelleen mittuuttamassa verenpaineen, mutta sain ajan vasta 12.40 .
Pojalle kerrottiin eilen vauvasta. Olimme eräässä kerhossa jossa yksi lasten avustaja oli raskaana ja poika siinä onnellisena selitti että sillä on vauva mahassa. Minä sitten illalla kysyin että muistatko kun sillä oli vauva mahassa, että laitappa korva mervin mahaan, kuuluuko mitään? että sielläkin on vauva.
Ensimmäinen kommentti oli nauru suussa että eikä oo, minä sihen että onhan, ja taas se että eikä oo. Minä sitten kysyin ettöä tahtooko Nähdä kuvan vauvasta? naurun kanssa se makkariin juoksi ja näytin hälle pääkuvan pikkuisesta.
Sitten kun meni nukkumaan (ihan väsyneenä vaan naureskeli ja kikatti) niin kysyi että milloin se vauva syntyy, totesin vaan että kesällä sitten kun on isoksi masussa kasvanut. että ei sen kummemmin asiasta juteltu eilen, mutta helpottaa kyllä kun ei tarvi enää "varoa" niin sanojaan ja "piilotella" kavereilta saatuja vauvan vaatteita. Sanoi se senkin ettei hän siskoa eikö veljeä tarvitse kun hällä on jo (äitinsä sai tytön viime kesänä), mutta en halunnut sitten rueta puimaan asiaa kun oli jo sängyssä ja ihan väsy.
Sovittiin sitten että se on sellainen salaisuus että ei saa kaikille kertoa, että halutaan sitten isin kanssa kertoa hoidossa ja äitille ja hänen miehelleen.. (En nimittäin halua sen naisen tietävän vielä yhtään mitään)
Voihan se olla että innoissaan kertoo tai sitten ei.. mutta siitä ei silloin kyllä saa suuttua jos lipsahtaa =) huumorilla eteenpäin.
Taisi tulla pienoinen romaani... lukee ken jaksaa..

Mervi 20+6

 

Mamalle ja perheelle voimia!

Kun sulle suru sattuu ja murhe musta lyö,
niin muista,
että päättyy
se pilvisinkin yö.

 

Olipa täällä surullisia uutisia luettavana, kun eilen en ehtinyt käymään koneella lainkaan. Voi mama.... Olen hirvittävän pahoillani puolestasi. Toivotan kovasti voimia sinulle ja perheellesi tästä yli pääsemiseksi. Ajan kanssa helpottaa. Onneksi sinulla on terveet lapset lohtua ja tukea tuomassa. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

 

oli ihan pakko tulla kurkkaamaan mitä on tapahtunut, kun kermeissä juttua oli... minkä uteliaisuudelle voi. pahoittelut mamalle, vaikken häntä luultavasti tunnekaan, vaikka kermeissä olen ollut, kai minä täälläkin jossain vaiheessa pyörin ja joulukuulaisissa, nyt vaikutan lähinnä enkelivauvojen suljetuilla sivuilla ja koitan saada itseni kunnolla taas elämään kiinni, vaikka tuskin musta enää koskaan tulee samaa sannaa kun olin ennen viime isänpäivää...
moni teistä tietää tarinamme, alku oli niin ihanaa, loppu pelkkää painajaista. meille syntyi enkelipoika rvkolla 36, 2680g ja 48,5cm. hän vain menehtyi sydämeni alle ilman mitään syytä mitä olisi pystytty selvittämään. luopumisen tuska ja mieletön ikävä ja suuri suru ovat olleet seuralaisenani viimeiset 4kk. pakko vaan painaa eteenpäin, onhan mulla mies ja 2 ihanaa olemassa olevaa lasta.
luotan siihen että plussatuulet puhaltaa vielä meillekin ja jonain päivänä meillä on vielä rinnalla se neljäs lapsi, elävä.
jos minä olen tästä selvinnyt, niin mamakin selviää. itse vain toivon että jos meillekin noin piti käydä, miksei niin käynyt silloin joskus, miksi hänet pois meiltä otettiin noin myöhään, niin valmiina ja täydellisenä.
meitä kohtukuolemaäitejä on paljon, joka vuosi 400-600. prosentillisesti ei niin paljon mutta jonkunhan noihinkin pieniin prosentteihin on kuuluttava. joillekin meistä löytyy syy, napanuora, istukka, kromosomipoikkeavuus, sydänvika tms mutta sitten meitä on paljon niitä joille mitään syytä ei pystytä kertomaan.
se on niin luonnonlain vastaista että joutuu hautaamaan oman lapsensa.
kaikille meille vauvan menehtyminen on tullut täytenä yllätyksenä. itse aina tuudittauduin siihen uskomukseen että jos selviää 12 vkon yli, seuraavaksi olisi keskosraja selvitettävänä, sitten jo lapsi syntyisi ja kaikki olisi hyvin... enää en moiseen satuun usko.
mutta toivon teille jokaikiselle hyvää odotusta ja toivon että kaikki menee hyvin ja saatte oman pienokaisenne elävänä syliinne.
rakkaudella sanna