Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4
- Viestiketjun aloittaja Iida-Liina
- Ensimmäinen viesti
anjamarita: Talla kreikassa suurin osa nimista on s-loppuisia, seka etu- etta sukunimet. Teidan sukunimi on minusta jotenkin kreikkalaisen oloinen 
Ihanaa kun noi kaikki teidan nimet tosiaan tarkoittaa jotakin.
Kreikassa miesten nimet loppuu s-kirjaimeen, naisten ei. Myos sukunimesta tipahtaa naisen kohdalla se S-kirjain pois, vaikka perheen sukunimi loppuisikin s-kirjaimeen. Mokkis: Nimeni vaihtuu ja otan kaksoisnimen, joten nimesta tulee pitka, 3etunimea ja 2sukunimea. Ensimmainen lapsi saa kreikkalaisen kulttuurin mukaan aina isan aidin tai isan isan nimen. Eli meidan pojasta tulee saman niminen kuin isanisastaan. Onneksi nimi on kansainvalinen ja sopeutuu suomeenkin. Tietenkaan en voisi antaa lapselleni nimea joka suomen kielessa tarkoittaisi jotain epamaaraista, onneksi siis mieheni isan nimi sopii seka suomeen etta kreikkaan. Muutenkin taalla kreikassa nimet ovat kristillisia. No, tama nimista taalla.
Taalla on ollut noin +35-39 astetta varjossa, kivaa hikoilla |O Ja jalat on kuin elefanttitautisella Mutta kivaa on kun aurinko paistaa. Ei ole vesisadetta ikava, paasen suomeen kylla juuri sopivasti syksyyn ja saan varmasti osani vesisateista, jollei sitten tule ihanan kuulas ja aurinkoinen syksy.
T: Denina rv24+1
Ihanaa kun noi kaikki teidan nimet tosiaan tarkoittaa jotakin. Kreikassa miesten nimet loppuu s-kirjaimeen, naisten ei. Myos sukunimesta tipahtaa naisen kohdalla se S-kirjain pois, vaikka perheen sukunimi loppuisikin s-kirjaimeen. Mokkis: Nimeni vaihtuu ja otan kaksoisnimen, joten nimesta tulee pitka, 3etunimea ja 2sukunimea. Ensimmainen lapsi saa kreikkalaisen kulttuurin mukaan aina isan aidin tai isan isan nimen. Eli meidan pojasta tulee saman niminen kuin isanisastaan. Onneksi nimi on kansainvalinen ja sopeutuu suomeenkin. Tietenkaan en voisi antaa lapselleni nimea joka suomen kielessa tarkoittaisi jotain epamaaraista, onneksi siis mieheni isan nimi sopii seka suomeen etta kreikkaan. Muutenkin taalla kreikassa nimet ovat kristillisia. No, tama nimista taalla.
Taalla on ollut noin +35-39 astetta varjossa, kivaa hikoilla |O Ja jalat on kuin elefanttitautisella
Mutta kivaa on kun aurinko paistaa. Ei ole vesisadetta ikava, paasen suomeen kylla juuri sopivasti syksyyn ja saan varmasti osani vesisateista, jollei sitten tule ihanan kuulas ja aurinkoinen syksy. T: Denina rv24+1
Denina, onnea vieläkin tännekin rouviintumisesta! :flower:
Terkkuja myös teille, Emma ja Siranna! Niin se aika vaan tuntuu menevän... On sitä itsekin jotenkin ihmeissään, että jo yli puolenvälin raskaudessa mennään.
Hei, noista vaunuista vielä kyselisin (kuten aikaisemminkin)... Onko kukaan teistä hankkinut perinteisiä 4-pyöräisiä yhdistelmiä (ratas + pehmeä koppa) malliltaan Brio Happy, Teutonia Prestige, Emmaljunga City Cross tai Smart? Kysymys etenkin jo lapsen saaneille? Olemme varmaan hankkimassa jotkut noista vaihtoehdoista, mutta mitkä??? Kaikki omalla tavallaan hyviä.
Kati & Pablo rv 22+3
Terkkuja myös teille, Emma ja Siranna! Niin se aika vaan tuntuu menevän... On sitä itsekin jotenkin ihmeissään, että jo yli puolenvälin raskaudessa mennään.
Hei, noista vaunuista vielä kyselisin (kuten aikaisemminkin)... Onko kukaan teistä hankkinut perinteisiä 4-pyöräisiä yhdistelmiä (ratas + pehmeä koppa) malliltaan Brio Happy, Teutonia Prestige, Emmaljunga City Cross tai Smart? Kysymys etenkin jo lapsen saaneille? Olemme varmaan hankkimassa jotkut noista vaihtoehdoista, mutta mitkä??? Kaikki omalla tavallaan hyviä.
Kati & Pablo rv 22+3
Halaukset ja kiitokset kaikille onnitteluista. :heart: Meinasin melkein ruveta itkemään kun luin onnitteluviestejä. Minulla olisi miljoona asiaa kerrottavana, mutta aloitan nyt synnytyskertomuksesta kun nuppu juuri nukahti aamumaidon jälkeen.
Launtai iltana menimme siis sairaalaan. Olimme perillä noin klo 20.30. Kymmenen aikaan illalla lääkäri tuli minua katsomaan ja antoi minulle kohdunsuuta pehmentävän sekä kohdunkaulaa lyhentävän tabletin, joka työnnettiin syvälle emättimeen. Tämän jälkeen hän antoi minulle unilääkkeen, jotta nukkuisin paremmin. Kyseisellä unilääkkeellä ei tosin ollut mitään vaikutusta. Katsoimme miehen kanssa telkkaria eikä olo ollut yhtään sellainen, että olisimme olleet sairaalassa. Joskus klo 00.30 vihdoin nukahdin kunnes kolmen aikaan heräsin siihen, että nivusissa tuntui pieniä supistuksia enkä pystynyt enää nukkumaan. Aamulla puoli kuuden aikaan lääkäri tuli jälleen minua katsomaan ja antamaan saman tabletin uudestaan, mutta koska sanoin että kivut nivusissa ja selässä alkoivat jo kolmen aikaan yöllä, hän antoikin minulle tabletista vain puolikkaan annoksen. Noin puoli kymmenen aikaan kätilöt veivät minut synnytyssalin piuhoihin, koska lääkäri halusi tarkkailla vauvan sydänääniä ja supistuksia. Heti piuhoihin päästyäni lääkäri totesi, että supistukset olivat jo nyt todella hyvät. Tässä kohtaa hän taas antoi vaan puolikkaan annoksen jostain lääkkeestä. Kymmenen jälkeen lääkäri puhkaisi kalvot, jonka jälkeen supistukset alkoivat tuntua jo kunnolla kipeiltä. Klo 10.30 kohdunsuu oli 3,5cm auki. Lääkäri sanoi, että kohdunsuun avautuminen tapahtuu yleensä vauhdilla 1cm per tunti, joten oletettavaa olisi, että olisin täysin auki noin klo 16-17 iltapäivällä. Klo yhdentoista akaan supistukset alkoivat olemaan sietämättömiä ja pyysin jotain kivun lievitystä. Lääkäri ehdotti aluksi ilokaasua, koska olimme vasta alkuvaiheessa. Kaasu auttoi jonkin verran, mutta eniten kipua taisi auttaa vain rauhallinen syvään hengittely. Puoli kahdeltatoista lääkäri laittoi tippaan lääkettä, jonka tarkoituksena oli säännöllistää supistuksia. Hän sanoi, että se voisi auttaa hieman myös kipuun. Minkäänlaista kipua lievittävää vaikutusta lääkkeellä ei todellakaan ollut, vaan kipu vain paheni. Hampaita irvistäen päätin kuitenkin vielä sinnitellä, koska olimmehan vasta alkuvaiheessa. Klo 11.45 lääkäri tuli taas katsomaan supistuskäyrää ja totesi, että supistukset olivat käyrän mukaan lieventyneet. Tässä vaiheessa ajattelin, että en todellakaan kestä enää mitään. Näin itsekin, että laite piirsi lievempää käyrää, mutta supistukset olivat aivan sietämättömiä ja tulivat vajaan viiden minuutin välein. Lääkäri sanoi, että tarkkaillaan tilannetta kymmenen minuuttia ja jos supistukset eivät parane hän antaa minulle lisää lääkettä. Käyrä näytti kymmenen minuutin kuluttua ihan samalta, joten sain tipan kautta supistuksia voimistavaa lääkettä. kaksi minuuttia tämän jälkeen kipu oli niin sietämätön, että pyysin epiduraalin. Samaan aikaan myös pyysin päästä vessaan. Vessasta tultuani olo oli aivan järkyttävä. En pystynyt kävelemään takaisin sänkyyn ja mies ja kätilö yrittivät kannatella minua. Klo oli tässä vaiheessa hieman yli kaksitoista. Odotin elämäni pisimmät ja tuskaisimmat kymmenen minuuttia anestesialääkärin tuloa. Epiduraalin laitto tuntui kestävän ikuisuuden, koska supistuksia tuli aivan koko ajan, enkä pystynyt mitenkään olemaan paikoillani. Jossain vaiheessa sanoin, että vauva syntyy nyt, mutta en itsekään uskonut siihen. Vihdoin klo 12.25 epiduraali oli paikoillaan ja lääkjäri sanoi, että vaikutus alkaa kymmenen minuutin kuluttua, johon vastasin, että siinä tapauksessa varmaan kuolen sen kymmenen minuutin aikana. Onneksi vaikutus alkoi tuntua jo aiemmin. Vihdoin klo 12.30 olin jälleen kiinni piuhoissa ja saman tien kätilö huusi lääkärin paikalle, sillä vauvan sydän äänet olivat laskeneet. Tässä kohtaa olin varma, että edessä olisi hätäsektio. Lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen ja sanoi, että herranjumala sinä olet kymmenen senttiä auki ja synnytät nyt. Lääkäri käski olla ponnistamatta ja hetkessä huoneessa oli varmaan viisi kätilöä ja kaksi lääkäriä. Anestesialääkärikään ei tainut vielä ehtiä lähteä kun sählinki alkoi. Klo 12.35 kaikki oli täysvalmiudessa ja sain luvan ponnistaa ja pikkuinen syntyi maailmaan klo 12.42. Toinen gyneistä leikkasi välilihaan pienen viilloon. Tässä vaiheessa en enää jaksanut ajatella leikattaisiinko välilihaa vai ei. Ponnistusvaihe tuntui lastenleikiltä enkä tuntenut kuin pientä venymisen tunnetta alapäässä. Kun tyttö oli syntynyt, pelästyin heti miksi se ei itke. Lääkärit rauhoittelivat, että kaikki on hyvin ja kyllä pienestä kohta lähtee ääntä. Pieni rääkäisy kuuluikin noin puolen minuutin kuluttua. Sain vauvan hetkeksi syliin ennen kuin kätilöt alkoivat punnitsemaan ja mittailemaan vauvaa. Toinen gyneistä alkoi ompelemaan leikattua välilihaa kiinni, jonne laitettiin neljä tikkiä. Ehkä epiduraali ei mennyt kuitenkaan ihan hukkaan sillä ompeleminen ei tuntunut missään. Iltapäivällä neljän aikaan olin jo täysin toipunut synnytyksestä, eikä minulla ollut mitään kipuja. Monesta paikkaa olen lukenut, että välilihan leikkaushaava olisi vielä kipeämpi kuin repeämät alapäässä, mutta tähän päivään mennessä minä en ole tuntenut alapäässä minkäänlaista kipua. Ainoastaan haavanhoitogeelin laitto tuntui parina ensimmäisenä päivänä pienenä kirvelynä. Kokonaisuudessaan synnytykseni oli varmaan aika helppo, koska sietämätöntä kipua oli vain viimeiset puoli tuntia. Seuraavalla kerralla olen kyllä fiksumpi ja pyydän epiduraalia hieman aikaisemmin, sillä viiden minuutin epiduraalitaivas synnytyksen lopussa kuulostaa jälkikäteen ajateltuna aika hölmöltä. Mutta mistäpä sitä olisi voinut arvata, että avautumisvaiheen nopeus olisi kohdallani ainakin kolminkertainen. Palkinto kaikesta kivusta on kuitenkin niin suuri ja täydellinen, että puolen tunnin kärsimys sen rinnalla on ihan mitätöntä.
~Iida-Liina ja maaiman ihanin pieni tyttö 5 pv
muoks. kuvassa nuppu 1pv
Launtai iltana menimme siis sairaalaan. Olimme perillä noin klo 20.30. Kymmenen aikaan illalla lääkäri tuli minua katsomaan ja antoi minulle kohdunsuuta pehmentävän sekä kohdunkaulaa lyhentävän tabletin, joka työnnettiin syvälle emättimeen. Tämän jälkeen hän antoi minulle unilääkkeen, jotta nukkuisin paremmin. Kyseisellä unilääkkeellä ei tosin ollut mitään vaikutusta. Katsoimme miehen kanssa telkkaria eikä olo ollut yhtään sellainen, että olisimme olleet sairaalassa. Joskus klo 00.30 vihdoin nukahdin kunnes kolmen aikaan heräsin siihen, että nivusissa tuntui pieniä supistuksia enkä pystynyt enää nukkumaan. Aamulla puoli kuuden aikaan lääkäri tuli jälleen minua katsomaan ja antamaan saman tabletin uudestaan, mutta koska sanoin että kivut nivusissa ja selässä alkoivat jo kolmen aikaan yöllä, hän antoikin minulle tabletista vain puolikkaan annoksen. Noin puoli kymmenen aikaan kätilöt veivät minut synnytyssalin piuhoihin, koska lääkäri halusi tarkkailla vauvan sydänääniä ja supistuksia. Heti piuhoihin päästyäni lääkäri totesi, että supistukset olivat jo nyt todella hyvät. Tässä kohtaa hän taas antoi vaan puolikkaan annoksen jostain lääkkeestä. Kymmenen jälkeen lääkäri puhkaisi kalvot, jonka jälkeen supistukset alkoivat tuntua jo kunnolla kipeiltä. Klo 10.30 kohdunsuu oli 3,5cm auki. Lääkäri sanoi, että kohdunsuun avautuminen tapahtuu yleensä vauhdilla 1cm per tunti, joten oletettavaa olisi, että olisin täysin auki noin klo 16-17 iltapäivällä. Klo yhdentoista akaan supistukset alkoivat olemaan sietämättömiä ja pyysin jotain kivun lievitystä. Lääkäri ehdotti aluksi ilokaasua, koska olimme vasta alkuvaiheessa. Kaasu auttoi jonkin verran, mutta eniten kipua taisi auttaa vain rauhallinen syvään hengittely. Puoli kahdeltatoista lääkäri laittoi tippaan lääkettä, jonka tarkoituksena oli säännöllistää supistuksia. Hän sanoi, että se voisi auttaa hieman myös kipuun. Minkäänlaista kipua lievittävää vaikutusta lääkkeellä ei todellakaan ollut, vaan kipu vain paheni. Hampaita irvistäen päätin kuitenkin vielä sinnitellä, koska olimmehan vasta alkuvaiheessa. Klo 11.45 lääkäri tuli taas katsomaan supistuskäyrää ja totesi, että supistukset olivat käyrän mukaan lieventyneet. Tässä vaiheessa ajattelin, että en todellakaan kestä enää mitään. Näin itsekin, että laite piirsi lievempää käyrää, mutta supistukset olivat aivan sietämättömiä ja tulivat vajaan viiden minuutin välein. Lääkäri sanoi, että tarkkaillaan tilannetta kymmenen minuuttia ja jos supistukset eivät parane hän antaa minulle lisää lääkettä. Käyrä näytti kymmenen minuutin kuluttua ihan samalta, joten sain tipan kautta supistuksia voimistavaa lääkettä. kaksi minuuttia tämän jälkeen kipu oli niin sietämätön, että pyysin epiduraalin. Samaan aikaan myös pyysin päästä vessaan. Vessasta tultuani olo oli aivan järkyttävä. En pystynyt kävelemään takaisin sänkyyn ja mies ja kätilö yrittivät kannatella minua. Klo oli tässä vaiheessa hieman yli kaksitoista. Odotin elämäni pisimmät ja tuskaisimmat kymmenen minuuttia anestesialääkärin tuloa. Epiduraalin laitto tuntui kestävän ikuisuuden, koska supistuksia tuli aivan koko ajan, enkä pystynyt mitenkään olemaan paikoillani. Jossain vaiheessa sanoin, että vauva syntyy nyt, mutta en itsekään uskonut siihen. Vihdoin klo 12.25 epiduraali oli paikoillaan ja lääkjäri sanoi, että vaikutus alkaa kymmenen minuutin kuluttua, johon vastasin, että siinä tapauksessa varmaan kuolen sen kymmenen minuutin aikana. Onneksi vaikutus alkoi tuntua jo aiemmin. Vihdoin klo 12.30 olin jälleen kiinni piuhoissa ja saman tien kätilö huusi lääkärin paikalle, sillä vauvan sydän äänet olivat laskeneet. Tässä kohtaa olin varma, että edessä olisi hätäsektio. Lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen ja sanoi, että herranjumala sinä olet kymmenen senttiä auki ja synnytät nyt. Lääkäri käski olla ponnistamatta ja hetkessä huoneessa oli varmaan viisi kätilöä ja kaksi lääkäriä. Anestesialääkärikään ei tainut vielä ehtiä lähteä kun sählinki alkoi. Klo 12.35 kaikki oli täysvalmiudessa ja sain luvan ponnistaa ja pikkuinen syntyi maailmaan klo 12.42. Toinen gyneistä leikkasi välilihaan pienen viilloon. Tässä vaiheessa en enää jaksanut ajatella leikattaisiinko välilihaa vai ei. Ponnistusvaihe tuntui lastenleikiltä enkä tuntenut kuin pientä venymisen tunnetta alapäässä. Kun tyttö oli syntynyt, pelästyin heti miksi se ei itke. Lääkärit rauhoittelivat, että kaikki on hyvin ja kyllä pienestä kohta lähtee ääntä. Pieni rääkäisy kuuluikin noin puolen minuutin kuluttua. Sain vauvan hetkeksi syliin ennen kuin kätilöt alkoivat punnitsemaan ja mittailemaan vauvaa. Toinen gyneistä alkoi ompelemaan leikattua välilihaa kiinni, jonne laitettiin neljä tikkiä. Ehkä epiduraali ei mennyt kuitenkaan ihan hukkaan sillä ompeleminen ei tuntunut missään. Iltapäivällä neljän aikaan olin jo täysin toipunut synnytyksestä, eikä minulla ollut mitään kipuja. Monesta paikkaa olen lukenut, että välilihan leikkaushaava olisi vielä kipeämpi kuin repeämät alapäässä, mutta tähän päivään mennessä minä en ole tuntenut alapäässä minkäänlaista kipua. Ainoastaan haavanhoitogeelin laitto tuntui parina ensimmäisenä päivänä pienenä kirvelynä. Kokonaisuudessaan synnytykseni oli varmaan aika helppo, koska sietämätöntä kipua oli vain viimeiset puoli tuntia. Seuraavalla kerralla olen kyllä fiksumpi ja pyydän epiduraalia hieman aikaisemmin, sillä viiden minuutin epiduraalitaivas synnytyksen lopussa kuulostaa jälkikäteen ajateltuna aika hölmöltä. Mutta mistäpä sitä olisi voinut arvata, että avautumisvaiheen nopeus olisi kohdallani ainakin kolminkertainen. Palkinto kaikesta kivusta on kuitenkin niin suuri ja täydellinen, että puolen tunnin kärsimys sen rinnalla on ihan mitätöntä.
~Iida-Liina ja maaiman ihanin pieni tyttö 5 pv
muoks. kuvassa nuppu 1pv
Iida-Liina, mukavaa kuulla taas sinusta ja ennen kaikkea nähdä kuva maailman suloisimmasta Nuppu-tyttösestä! :heart: Kertomuksesi perusteella synnytys näyttää sujuneen melko nopeasti, mutta kohtuullisen siedettävällä tavalla, eikös? Se on varmasti hankalaa todeta, että milloin olisi oikea aika epiduraalille, kun eihän sitä voi tietää. Sitä varmasti miettii, että kyllä tässä vielä kestää jne., vaikka kenties jälkeenpäin ajateltuna sen olisi voinut siinä yhteydessä jo ottaa. No, onneksi kaikki meni hyvin - tai ainakin siltä se kuulostaa.
Oma (.) Me sit päätettiin ostaa tänään vaunut. Onhan tää aika aikaista, mutta tuntuu, että monessa liikkeessä täällä pk-seudulla on sanottu, että suositut värit loppuvat näillä main, jos ei kohtapuoliin hanki. No, me sit monen pähkäilyn jälkeen ostettiin Emmaljungan City Cross yhdistelmät. Musta ne vaikuttii hyviltä, eikä kauhean isoilta ja painavilta. Toivottavasti oli hyvä ostos noin pidemmällä tähtäimellä.
Oma (.) Me sit päätettiin ostaa tänään vaunut. Onhan tää aika aikaista, mutta tuntuu, että monessa liikkeessä täällä pk-seudulla on sanottu, että suositut värit loppuvat näillä main, jos ei kohtapuoliin hanki. No, me sit monen pähkäilyn jälkeen ostettiin Emmaljungan City Cross yhdistelmät. Musta ne vaikuttii hyviltä, eikä kauhean isoilta ja painavilta. Toivottavasti oli hyvä ostos noin pidemmällä tähtäimellä.
Mun piti tulla tänne katsomaan Iida-Liinan ihanan tyttösen kuvaa :heart: Toinen on niin pieni ja suloinen :heart: Vielä oikein suuret onnittelut ja kiva oli lukea sun synnytyskertomusta. Kyllä ne synnytykset on kaikilla niin erilaisia. Mä meinaan toivon että mä voisin seuraavasta sanoa että ponnistus oli lastenleikkiä. Ainoa asia mikä tässä toisessa raskaudessa ja synnytyksessä edes vähän mietityttää on juurikin se ponnistus.
Kati ja muut. Nyt syksyllä lastentarvikeliikkeet alkaa myydä tämän vuoden mallistoja pois ja loppuvuodesta kaupoissa on jo ensi vuoden mallit joten nyt kannattaa mennä kattelemaan koska monessa paikkaa on tarjouksia. Mekin ostettiin viime vuonna juuri elokuun lopussa. Nyt pitäis noita tuplia katella mutta niiden ostamisen taidan jättää tonne lähempää LA:ta ettei tuu kolmien vaunujen kanssa tilaongelmia Ei sitten millään raaskis luopua noista Brioista :'(
Kati ja muut. Nyt syksyllä lastentarvikeliikkeet alkaa myydä tämän vuoden mallistoja pois ja loppuvuodesta kaupoissa on jo ensi vuoden mallit joten nyt kannattaa mennä kattelemaan koska monessa paikkaa on tarjouksia. Mekin ostettiin viime vuonna juuri elokuun lopussa. Nyt pitäis noita tuplia katella mutta niiden ostamisen taidan jättää tonne lähempää LA:ta ettei tuu kolmien vaunujen kanssa tilaongelmia
Ei sitten millään raaskis luopua noista Brioista :'( Deninalle hurjan paljon onnea naimisiinmenon johdosta :flower: Toivottavasti jalkaparkasi eivät piinaa sinua koko loppuraskauden, vaan saat turvotuksen laskemaan mansikoilla, ananaksilla ynnä muilla
Kiitos Iida-Liina synnytyskertomuksesta, oli hurjan mielenkiintoista lukea sitä. Jännä juttu, miten täällä verkossa alkaa myötäelämään "tuntemattomien" kanssasisarien kokemuksia niin täysillä.
Kuvassa näyttää olevan suloinen prinsessa - suuret silmät ja paljon tukkaa. Onko enemmän isän vai äidin näköä? Kuulemma vastasyntyneet näyttävät enemmän isältä, siitä biologisesta syystä, että aikoina ennen dna-testejä oli tärkeää, että isä tunnistaa lapsensa ja sitoutuu siten äitiin ja avuttomaan pikkuiseen... tiedä häntä tuo pitääkö paikkansa, mutta näin olen jostain kuullut...
Anjamaritan profiilistakin kävin kurkkaamassa Saran kuvan, söötti pikkuinen, hänestä tulee varmasti tumma kaunotar!
Omaa stooria sen verran, että supistelujen ja kipujen takia neuvola lähetti minut hetimiten äitipolille tarkistuttamaan tilanteen. Kaikki oli kohdunsuulla ja kohdussa hyvin, määrättiin vain lisää vitamiineja (!) - etenkin B:tä - ja lepoa, mikä on aika hankalaa toteuttaa tässä remontin keskellä.
Hoitaja katsoi säärtäni ja suositteli Hirudoid-fortea ja tukisukkahousuja. Kävinkin heti ostamassa Instrusta parit sellaiset stayup-mallit, kun ajatuskin mahaa painavista sukkahousuista tuntui ikävältä. Olivatpa nekin hinnoissa. Kyselin sellaisesta tukivyöstä, siitäkin saa pulittaa yli satasen, jos sellaiseen tulee tarvis loppuraskaudesta. Parasta vain vahvistaa selkää jumppailemalla...
Pakko oli taas mennä myös sinne apteekkiin, jossa kerroin aiemmin saaneeni ikävää kohtelua. Onneksi sama nainen ei ollut töissä. Kun olin tiskillä maksamassa ostoksiani, huomasin tarjouskorissa Weleda-baby-öljyä ja kysyäisin myyjältä, onko apteeksissa muitakin Weleda-tuotteita. Näet se synnytykseenvalmistautmisöljy, jota ei pitänyt apteekissa myytävän, on Weleda-merkkistä. Kuulin, että ko. tuotetta saa tilauksesta ja sarjassa on paljon muutakin, mm. rintaöljy ja raskausajan öljy. Siinä vaiheessa oli ihan pakko kertoa, kuinka asiatonta palvelua ja ivallista kohtelua olin saanut hänen kollegaltaan aiemmin - joten, tulipahan nyt sekin palaute annettua. Tämä toinen oli kyllä oikein mukava, joten jatkossakin varmasti asioin lähiapteekissani, katson vain tarkemmin kenen kanssa.
Pidemmittä puheitta
Metsätonttu ja poikanen rv 24+3
Kiitos Iida-Liina synnytyskertomuksesta, oli hurjan mielenkiintoista lukea sitä. Jännä juttu, miten täällä verkossa alkaa myötäelämään "tuntemattomien" kanssasisarien kokemuksia niin täysillä.
Kuvassa näyttää olevan suloinen prinsessa - suuret silmät ja paljon tukkaa. Onko enemmän isän vai äidin näköä? Kuulemma vastasyntyneet näyttävät enemmän isältä, siitä biologisesta syystä, että aikoina ennen dna-testejä oli tärkeää, että isä tunnistaa lapsensa ja sitoutuu siten äitiin ja avuttomaan pikkuiseen... tiedä häntä tuo pitääkö paikkansa, mutta näin olen jostain kuullut...
Anjamaritan profiilistakin kävin kurkkaamassa Saran kuvan, söötti pikkuinen, hänestä tulee varmasti tumma kaunotar!
Omaa stooria sen verran, että supistelujen ja kipujen takia neuvola lähetti minut hetimiten äitipolille tarkistuttamaan tilanteen. Kaikki oli kohdunsuulla ja kohdussa hyvin, määrättiin vain lisää vitamiineja (!) - etenkin B:tä - ja lepoa, mikä on aika hankalaa toteuttaa tässä remontin keskellä.
Hoitaja katsoi säärtäni ja suositteli Hirudoid-fortea ja tukisukkahousuja. Kävinkin heti ostamassa Instrusta parit sellaiset stayup-mallit, kun ajatuskin mahaa painavista sukkahousuista tuntui ikävältä. Olivatpa nekin hinnoissa. Kyselin sellaisesta tukivyöstä, siitäkin saa pulittaa yli satasen, jos sellaiseen tulee tarvis loppuraskaudesta. Parasta vain vahvistaa selkää jumppailemalla...
Pakko oli taas mennä myös sinne apteekkiin, jossa kerroin aiemmin saaneeni ikävää kohtelua. Onneksi sama nainen ei ollut töissä. Kun olin tiskillä maksamassa ostoksiani, huomasin tarjouskorissa Weleda-baby-öljyä ja kysyäisin myyjältä, onko apteeksissa muitakin Weleda-tuotteita. Näet se synnytykseenvalmistautmisöljy, jota ei pitänyt apteekissa myytävän, on Weleda-merkkistä. Kuulin, että ko. tuotetta saa tilauksesta ja sarjassa on paljon muutakin, mm. rintaöljy ja raskausajan öljy. Siinä vaiheessa oli ihan pakko kertoa, kuinka asiatonta palvelua ja ivallista kohtelua olin saanut hänen kollegaltaan aiemmin - joten, tulipahan nyt sekin palaute annettua. Tämä toinen oli kyllä oikein mukava, joten jatkossakin varmasti asioin lähiapteekissani, katson vain tarkemmin kenen kanssa.
Pidemmittä puheitta
Metsätonttu ja poikanen rv 24+3
Hei Metsätonttu ja muutkin odottelijat,Alkuperäinen kirjoittaja Metsätonttu:
minulla on varsin vaivaava selkä (skolioosi..), ja jo raskausviikosta 20 alkaen olin iltaisin todella 'selkäuupunut'. Avun sain Anitan BabyBelt-tukivyöstä, joka ikäänkuin nostaa vatsaa hieman ylöspäin (ja samalla peittää masun housujen ja topin välistä, jos sellaiselle käytölle on tarvetta). Hintaa oli Bebesillä noin 40e, ja oli kyllä hintansa väärti! Carriwell valmistaa hieman toisenlaista, enemmän tuubimallista, joka ei ole niin tukeva kuin tuo Anita - mutta kullekin tarpeensa mukaan.
Ohessa vielä linkki kuvatukseen ko. kapineesta
<klikkaa tästä>
~Tiila ja Poika n.5kk
Profiiliin vaihdoin kuvan Sarasta 2 viikon ikäisenä.
Masuvaivoja on täällä tytöllä ollut ja äidillä hieman väsymyksen puolelle pukkaa.
Mutta ei kai tämä vaihe kauaa kestä loppujen lopuksi.
anjamarita ja Sara 3 vk 3 pv
Masuvaivoja on täällä tytöllä ollut ja äidillä hieman väsymyksen puolelle pukkaa.
Mutta ei kai tämä vaihe kauaa kestä loppujen lopuksi.
anjamarita ja Sara 3 vk 3 pv
Täällä onkin ollut viime aikoina melko hiljaista... :/
Kenelläs muuten seuraavaksi lähenee LA?
Neuvolakuulumisia sen verran, että kaikki oli ok. Hemoglobiini oli vaan parantunut entisestään, joten rautakuuriin ei ollut mitään tarvetta. Painoa on tullut lisää sellaiset reilut 400 g per viikko ja yhteensä noin 7-8 kg. Kelaa varten saatiin viimein se todistus raskauden kestosta ja paperit laitettu vetämään. Valmennukset alkaa syyskuusta ja niitä tuntuu meillä olevan jopa 5 krt.
Viime viikolla ostetut vaunut kans löysivät tiensä meille kotiin, joten niitä on sitten tämän iltaa ihmetelty. Koira alkoi tietysti heti haukkumaan ihmetellen, että mistä on oikein kyse.
Kati & Pablo rv 23+1
Kenelläs muuten seuraavaksi lähenee LA?
Neuvolakuulumisia sen verran, että kaikki oli ok. Hemoglobiini oli vaan parantunut entisestään, joten rautakuuriin ei ollut mitään tarvetta. Painoa on tullut lisää sellaiset reilut 400 g per viikko ja yhteensä noin 7-8 kg. Kelaa varten saatiin viimein se todistus raskauden kestosta ja paperit laitettu vetämään. Valmennukset alkaa syyskuusta ja niitä tuntuu meillä olevan jopa 5 krt.
Viime viikolla ostetut vaunut kans löysivät tiensä meille kotiin, joten niitä on sitten tämän iltaa ihmetelty. Koira alkoi tietysti heti haukkumaan ihmetellen, että mistä on oikein kyse.
Kati & Pablo rv 23+1
Ihania nuo Iida-Liinan ja anjamaritan pikkuprinsessat :heart: :heart:
Koita anjamarita jaksaa ja muista nukkua aina kun voit! Kotityöt ym. voivat kyllä odottaa, nyt on tärkeintä, että äiti ja lapsi voivat hyvin! Meillä on onneksi nuo alkuaikojen mahavaivat helpottaneet, vaikka silloin tuntui, ettei niistä pääse koskaan eroon. Kummasti sitä kuitenkin venyy ja jaksaa kun on pakko. Olen tosin täysin tietoinen mustista silmänalusistani ja silmäpusseista, jotka ovat hapsottavan tukan ohella jokaisen tuoreen äidin tavaramerkki
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
Siranna + poju 3 kk 1 vk
Koita anjamarita jaksaa ja muista nukkua aina kun voit! Kotityöt ym. voivat kyllä odottaa, nyt on tärkeintä, että äiti ja lapsi voivat hyvin! Meillä on onneksi nuo alkuaikojen mahavaivat helpottaneet, vaikka silloin tuntui, ettei niistä pääse koskaan eroon. Kummasti sitä kuitenkin venyy ja jaksaa kun on pakko. Olen tosin täysin tietoinen mustista silmänalusistani ja silmäpusseista, jotka ovat hapsottavan tukan ohella jokaisen tuoreen äidin tavaramerkki
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
Siranna + poju 3 kk 1 vk
Niin on! Toivottavasti kaikille kuuluu silti hyvää. Saapa tosiaan nähdä, kuka kertoo seuraavaksi vauvakuulumisia. Muutkin kuulumiset olisivat toki tervetulleita. Mokkis, saitko tietää vauvan sukupuolen? Miten Metsätontulla on mennyt? Oletko joutunut lepoon suppareiden takia? Kyllähän kaiken maailman fyysiset ponnistelut kaiketi pahentavat niitä, ainakin meikäläisen vaatimattoman kokemuksen perusteella. Mulla menee päivittäin maha kivikovaksi, joskus useammankin kerran, mutta kipeää se ei ole tehnyt. Epäilen, että jos supistuksenestolääkkeisiin joudutaan menemään, niin tuskinpa vauva pysyy laskettuun aikaan asti yksiössään. Toivottavasti remontit siis etenevät ripeästi tahoillaanAlkuperäinen kirjoittaja kati231:
Kati, oletteko pohtineet, miten koira suhtautuu vauvaan? Minkälainen koira teillä on? Meidän lapukka on rotunsa edustajaksi herkkä tapaus, joten hieman huolestuttaa, että se saattaa stressaantua. Lisäksi se on todennäköisesti mustis isännästä, koska on sellainen "iskän pullanpala". Kissat taas saattaa keksiä mitä tahansa, joten täytyy hommata suojat vaunuihin ja pinnasänkyyn...
Lisäkilojen ja supistusten lisäksi olen onnistunut hankkimaan nivuskipuja, ja virtsarakkoa tai -putkea vihloo aika ajoin ikävästi. Vauvan pää liikkuu tiettävästi juuri niillä main... Sori, jos tässä tulee vähän tarkempia tietoja voinnista kuin olisitte välittäneet saada - jos kehitän peräpukamat, lupaan pitää asian omana tietonani.
Palaillaan, toivoo Duudlari 32+4
Jännittävää lukea noita synnytyskertomuksia! Vaikka ei itse omalle kohdalle vielä osaa oikein ajatellakaan....
Toinen neuvolakäynti on takana ja kaikki ok! Verenpaine on laskenut, niinkuin monella muullakin ja aiheuttaa välillä lievää pyörrytystä.
Ostin kirjan "Ensi kertaa äidiksi" Ja minusta se on aika ihana luettava. Eräs kivalta kuulostava asia joka tulee monessa kohtaa esiin on kirjoittajan ( Norjalainen synnytyslääkäri ) suositus siitä että sairaalasta kotiutuva äiti "muuttaa asumaan" sänkyyn vauvan kanssa vähäksi aikaa. Hän sanoo että sairaalassa vietetty normaali 3-5 päivää ei mitenkään riitä synnytyksen ponnituksista toipumiseen, vaan rauhallista toipumista pitäisi jatkaa kotona. Sukulaiset ja muut apujoukot kutsutaan hoitamaan kotia ja hemmottelemaan äippää, jonka ainoa tehtävä on hoitaa vauvaa ja levätä. Sellainen nykymaailman "itse on pärjättävä"-asenne tulee hänen mukaan unohtaa tässä kohdin kokonaan. Kuulostaa mukavalta, eikö totta?
/Bantsku
Toinen neuvolakäynti on takana ja kaikki ok! Verenpaine on laskenut, niinkuin monella muullakin ja aiheuttaa välillä lievää pyörrytystä.
Ostin kirjan "Ensi kertaa äidiksi" Ja minusta se on aika ihana luettava. Eräs kivalta kuulostava asia joka tulee monessa kohtaa esiin on kirjoittajan ( Norjalainen synnytyslääkäri ) suositus siitä että sairaalasta kotiutuva äiti "muuttaa asumaan" sänkyyn vauvan kanssa vähäksi aikaa. Hän sanoo että sairaalassa vietetty normaali 3-5 päivää ei mitenkään riitä synnytyksen ponnituksista toipumiseen, vaan rauhallista toipumista pitäisi jatkaa kotona. Sukulaiset ja muut apujoukot kutsutaan hoitamaan kotia ja hemmottelemaan äippää, jonka ainoa tehtävä on hoitaa vauvaa ja levätä. Sellainen nykymaailman "itse on pärjättävä"-asenne tulee hänen mukaan unohtaa tässä kohdin kokonaan. Kuulostaa mukavalta, eikö totta?
/Bantsku
:heart: Suuren suuret onnittelut ihanan prinsessan johdosta :heart:
Kaikkea hyvää teidän aavikkoprinsessalle ja koko perheelle!! :flower: :flower:
-Tuuli-
Kaikkea hyvää teidän aavikkoprinsessalle ja koko perheelle!! :flower: :flower:
-Tuuli-
Moro taas,
tänäänkin kurkattiin vauvaa ultralla ja edelleen hän pitää sukupuolensa tiukasti omana tietonaan Jospas nyt sitten loppui tää mun sairaalalla ravaaminen toistaseksi, olen joutunu käymään joka viikko ja jo tympii. Nyt annettiin seuraava aika rv 36:lle, jolloin ultra ja synnytystapa-arvio. Sen verran varmistui tänään että yliajalle en ainakaan joudu, viimeistään la:na käynnistetään jos ei ole synnytys tuolloin jo itsekseen käynnistynyt. Ja se sokerihomma...huomenna piikityskoulutus D-hoitajalla. Ei tuosta enempää kuin että v*tuttaa :kieh:
Vauva liikehti taas vilkkaasti, painaa jo 2100g! Kasvuvauhti on hurja. Kävin myös tutustumassa synnäriin, ja kyllä alkaa tosissaan konkretisoitua lähestyvä homma. Vauvat joita näin osastolla oli ihan hirmu pieniä..! En ole niin pientä vauvaa nähnyt moniin vuosiin.
Selvisi muuten sekin että melko pian synnytyksen jälkeen vauvamme viedään pois luotamme sokeriseurantaan :'( Vierihoidosta siis turha uneksia. Tätä olen itkenyt tämän iltaa :'( :'( :'( eikä loppua tahdo tulla...
tänäänkin kurkattiin vauvaa ultralla ja edelleen hän pitää sukupuolensa tiukasti omana tietonaan
Jospas nyt sitten loppui tää mun sairaalalla ravaaminen toistaseksi, olen joutunu käymään joka viikko ja jo tympii. Nyt annettiin seuraava aika rv 36:lle, jolloin ultra ja synnytystapa-arvio. Sen verran varmistui tänään että yliajalle en ainakaan joudu, viimeistään la:na käynnistetään jos ei ole synnytys tuolloin jo itsekseen käynnistynyt. Ja se sokerihomma...huomenna piikityskoulutus D-hoitajalla. Ei tuosta enempää kuin että v*tuttaa :kieh: Vauva liikehti taas vilkkaasti, painaa jo 2100g! Kasvuvauhti on hurja. Kävin myös tutustumassa synnäriin, ja kyllä alkaa tosissaan konkretisoitua lähestyvä homma. Vauvat joita näin osastolla oli ihan hirmu pieniä..! En ole niin pientä vauvaa nähnyt moniin vuosiin.
Selvisi muuten sekin että melko pian synnytyksen jälkeen vauvamme viedään pois luotamme sokeriseurantaan :'( Vierihoidosta siis turha uneksia. Tätä olen itkenyt tämän iltaa :'( :'( :'( eikä loppua tahdo tulla...
1 kk neuvolassa käyty:
pituus 53cm, paino 4660g ja pää 39.2cm
Hyvin kuulemma kasvaa ja on jäntevä tyttö.
Imetän tyttöä, mutta välillä epävarmuus iskee tuleeko tisseistä tarpeeksi maitoa, annan sitten nan:ia pullosta, ei tyttö sitä kyllä paljoa syö korkeintaan 40 ml kerrallaan. Tavallisesti syöminen tyssää jo 10 ml kohdalla.
Nyt nukkuu vaunuissa ulkona itkuhälyttimen kera kun nukahti vaunuihin kotimatkalla neuvolasta.
Vatsaansa tyttö itkee välillä ja kova on pieremään mikä sitten helpottaa.
Äiti on vähän väsynyt kun iskä lähtee aamulla ennen yhtätoista töihin, hoitaa kyllä tyttöä jos hän on silloin hereillä. ja sitten iskä tulee kotiin yhdentoista jälkeen illalla ja hoitaa tyttöä jos tyttö sattuu valvomaan. On tosi pitkä päivä täällä kahdestaan vauvan kanssa kun minkäänlaista rytmiä ei vielä oikein ole. Kotitöitä aina välissä yritän tehdä jos jaksan, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän.
Täällä käyn aina lukemassa näitä juttuja mutta harvoin kerkeän tai jaksan alkaa mitään kirjoittelemaan.
Päivän jatkoja kaikille
anjamarita ja Sara huomenna 1kk
pituus 53cm, paino 4660g ja pää 39.2cm
Hyvin kuulemma kasvaa ja on jäntevä tyttö.
Imetän tyttöä, mutta välillä epävarmuus iskee tuleeko tisseistä tarpeeksi maitoa, annan sitten nan:ia pullosta, ei tyttö sitä kyllä paljoa syö korkeintaan 40 ml kerrallaan. Tavallisesti syöminen tyssää jo 10 ml kohdalla.
Nyt nukkuu vaunuissa ulkona itkuhälyttimen kera kun nukahti vaunuihin kotimatkalla neuvolasta.
Vatsaansa tyttö itkee välillä ja kova on pieremään mikä sitten helpottaa.
Äiti on vähän väsynyt kun iskä lähtee aamulla ennen yhtätoista töihin, hoitaa kyllä tyttöä jos hän on silloin hereillä. ja sitten iskä tulee kotiin yhdentoista jälkeen illalla ja hoitaa tyttöä jos tyttö sattuu valvomaan. On tosi pitkä päivä täällä kahdestaan vauvan kanssa kun minkäänlaista rytmiä ei vielä oikein ole. Kotitöitä aina välissä yritän tehdä jos jaksan, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän.
Täällä käyn aina lukemassa näitä juttuja mutta harvoin kerkeän tai jaksan alkaa mitään kirjoittelemaan.
Päivän jatkoja kaikille
anjamarita ja Sara huomenna 1kk
Mokkis, tyhmä kysymys: miksi tuleva pienokaisenne viedään heti sokeriseurantaan, eikö voi olla vierihoidossa? Multa on varmaan mennyt aikaisemmin jotakin ohi.
Anjamaritalle jaksamista vauvan hoidossa. Uskon, että se on varmasti rankkaa aina välillä.
Täällä menossa jo rv 23+3 ja poika tuntuu liikkuvan yhä enemmän ja enemmän. Sitä on hauska katsella, kun vatsa liikkuu välillä ylös ja alas, kun pikkuinen siellä meuhkaa. Elämäni eka supistus - tai jokin sen tapainen - taisi olla alkuviikosta, kun alavatsa meni ihan kivikovaksi ja jänniä tuntemuksia tuntui olevan. Muuten kaikki edelleen ok. Väsymys vähän vaivaa, muttei kauheasti.
Kati & Pablo rv 23+3
Anjamaritalle jaksamista vauvan hoidossa. Uskon, että se on varmasti rankkaa aina välillä.
Täällä menossa jo rv 23+3 ja poika tuntuu liikkuvan yhä enemmän ja enemmän. Sitä on hauska katsella, kun vatsa liikkuu välillä ylös ja alas, kun pikkuinen siellä meuhkaa. Elämäni eka supistus - tai jokin sen tapainen - taisi olla alkuviikosta, kun alavatsa meni ihan kivikovaksi ja jänniä tuntemuksia tuntui olevan. Muuten kaikki edelleen ok. Väsymys vähän vaivaa, muttei kauheasti.
Kati & Pablo rv 23+3
Ihana pikkuprinsessa!
Ja Anjamaritalle myös paljon tsemppiä, käykäähän kertomassa kuulumisianne säännöllisesti, te jo synnyttäneet, niitä on tosi kiva lukea, auttavat valmistautumaan henkisesti tulevaan =)
Täällä on juostu hysteerisenä ensiapuun supistusten vuoksi, mutta ultrassa ötökkä treenasi selvästikin olympialaisiin ja erityisesti keihänheittoa käsien huitomisesta päätellen, ja kun istukka oli paikoillaan ja kohdunkaula tiukasti kiinni, sai hurmaava harmaatukkainen gynesetä itkunikin vihdoinkin laantumaan
Supistuksiin sain lääkettä, alkavat pikkuhiljaa tehota yhdessä levon kanssa, tänään on supistellut paljon vähemmän. Virtsanviljelyssä kävin myös siltä varalta, että olisi virtsatientulehdus, joka kohtua ärsyttää ja saa nämä supistukset aikaan, tulokset saan maanantaina.
Mutta kylläpä säikäytti, kaikenlisäksi alkoivat juuri, kun olinmme siirtyneet 4.kuulle, ja ehdin päivän verran iloita, että onpa ihanaa kun se riski nyt laski 1. %... Joopa joo...
Np-ultran ja bitestin tulokset olivat paremmat kuin olisin osaanut kuvitellakaan, downsyndroomariski 1 lähes kymmenestätuhannesta ja edwardsin ja pataun riski yksi kuudestatoistatuhannesta. En edes tiennyt, että yli 30-vuotiaalla riski voi olla noin pieni, kun se pelkän iän mukaan on 1:488... Eli mihinkään lapsivesipunktioihin emme edes kuvittele menevämme, vaikka emme kyllä olleet päättäneet, että olisimmeko sinne menneet vaikka tulokset olisivat olleet positiivisiakin. Mies kylä mielellään olisi valmsitautunut henkisesti, mutta kun kerran olimme päättäneet ottaa vastaan sen, mitä annetaan, niin en tiedä, olisiko siinä lapsivesijutussa ollut järkeä. Vaikka varmasti olisikin parempi valmistautua henkisesti, ja joka tapauksessa nämäkin tulokset ovat vain viittaa antavia, eivätkä mitään lopullisia totuuksia.
Nyt sitten yritän opetella lepäämään, mikä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty...
:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 13+5 :heart:
ps. sori, kun tuli vain omaa napaa, mutta en ole ehtinyt lukea kuin tämän sivun... remppa jatkuu, mutta pääsimme sentään omaan sänkyyn nukkumaan
Ja Anjamaritalle myös paljon tsemppiä, käykäähän kertomassa kuulumisianne säännöllisesti, te jo synnyttäneet, niitä on tosi kiva lukea, auttavat valmistautumaan henkisesti tulevaan =)
Täällä on juostu hysteerisenä ensiapuun supistusten vuoksi, mutta ultrassa ötökkä treenasi selvästikin olympialaisiin ja erityisesti keihänheittoa käsien huitomisesta päätellen, ja kun istukka oli paikoillaan ja kohdunkaula tiukasti kiinni, sai hurmaava harmaatukkainen gynesetä itkunikin vihdoinkin laantumaan
Supistuksiin sain lääkettä, alkavat pikkuhiljaa tehota yhdessä levon kanssa, tänään on supistellut paljon vähemmän. Virtsanviljelyssä kävin myös siltä varalta, että olisi virtsatientulehdus, joka kohtua ärsyttää ja saa nämä supistukset aikaan, tulokset saan maanantaina.
Mutta kylläpä säikäytti, kaikenlisäksi alkoivat juuri, kun olinmme siirtyneet 4.kuulle, ja ehdin päivän verran iloita, että onpa ihanaa kun se riski nyt laski 1. %... Joopa joo...
Np-ultran ja bitestin tulokset olivat paremmat kuin olisin osaanut kuvitellakaan, downsyndroomariski 1 lähes kymmenestätuhannesta ja edwardsin ja pataun riski yksi kuudestatoistatuhannesta. En edes tiennyt, että yli 30-vuotiaalla riski voi olla noin pieni, kun se pelkän iän mukaan on 1:488... Eli mihinkään lapsivesipunktioihin emme edes kuvittele menevämme, vaikka emme kyllä olleet päättäneet, että olisimmeko sinne menneet vaikka tulokset olisivat olleet positiivisiakin. Mies kylä mielellään olisi valmsitautunut henkisesti, mutta kun kerran olimme päättäneet ottaa vastaan sen, mitä annetaan, niin en tiedä, olisiko siinä lapsivesijutussa ollut järkeä. Vaikka varmasti olisikin parempi valmistautua henkisesti, ja joka tapauksessa nämäkin tulokset ovat vain viittaa antavia, eivätkä mitään lopullisia totuuksia.
Nyt sitten yritän opetella lepäämään, mikä on todellakin helpommin sanottu kuin tehty...
:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 13+5 :heart:
ps. sori, kun tuli vain omaa napaa, mutta en ole ehtinyt lukea kuin tämän sivun... remppa jatkuu, mutta pääsimme sentään omaan sänkyyn nukkumaan
Olin muutaman päivän poissa koneen ääreltä kun olimme sukuloimassa. Mökkeilyäkin kokeiltiin yksi yö. Ei oikein tässä tilassa innostanut ulkohuussissa ravaaminen ja 30 vuotta vanhalla ohuella patjalla nukkuminen kipeällä selällä, joten pakkasimme kamppeet ja palasimme "sivistyksen" pariin etuajassa. Täällä palstalla onkin ollut aika hiljaista, ei tehnyt tiukkaa päivittää tilannetta...
Duudlarille: Kiitos kysymästä, ihan ok vointi. Supistuksia tuli automatkoilla jonkin verran ja päivittäinhän tuo masu menee kovaksi, mutta en ole siitä niin huolissani, kun lääkäri ei erityisemmin kehottanut edes lepäämään. En tosin ole kuntoillut nyt lainkaan. Kun rasitin itseäni kiertämällä yhden päivän kyläluutana, oli seurauksena illalla kovia kipuja noin 15 minuuttia vatsan alaosassa ja munasarjan tienoilla. Pikkuinen liikkui silloin kovasti.
Onneksi kesälomaa vielä viikko ennen töihin paluuta. Sitten onkin edessä heti 7 päivän työputki, saas nähdä kuin käy...
Koiristakin kyseltiin: meillä on kaksi karvaturria, laika ja saku. Molemmat ovat olleet lapsille kilttejä, mutta vauvoja eivät ole nähneet. Vähän mietityttää, miten tutustuminen hoidetaan, varmaankin erittäin varovasti. Varsinkin innokkaalla terrierillä on niin rajut liikkeet, että saattaa tahtomattaan vahingoittaa pientä. Iso koira on varsin lauhkea, mutta saattaa sekin innostua uusista ihmisistä vähän liikaa. Pienen turvallisuus on kuitenkin kaikkein tärkeintä, joten yksin en häntä koirien kanssa aio jättää hetkeksikään. En tiedä olenko ajatuksineni ylivarovainen...
Tapasin pari ystävää, jotka imettävät pikkuisiaan ja huomasin että siinäkin on monenlaisia tapoja. Toinen imetti lähes koko ajan: vauva söi vähän, nukkui hetken, tankkasi taas, nuokkui hetken kantoliinassa ja syötettiin jälleen. Tämä on vissiin sitä lapsentahtista imetystä, jota ilmeisesti nykyään suositaan (en tiedä olenko oikeassa).
Sitten oli toinen ystävä, joka imetti tasan kolmen tunnen välein ja yöllä vauva nukkui kuusi tuntia. Hän oli saanut imetysneuvonsa vanhalta kätilöltä, joka suositteli tätä rytmiä, jos äiti ei halua väsyttää itseään. Rytmi oli alusta asti sama, eikä siitä lipsuttu vauvan itkiessä välillä. Parin kuukauden ikäinen vauva oli oppinut rytmin hyvin ja tyytyi väliajoilla tuttiin. Kolmen tunnin välein hän sitten imi molemmat rinnat tyhjäksi ja oli tyytyväinen, yöllä tankkasi kerran.
Mielenkiintoista kuulla, minkälaisia ohjeita itse tulen saamaan. Aloin kuitenkin pohtia hieman enemmän tuota imetysasiaa. Jos synnyttäneillä on tähän rytmiasiaan jotain kerrottavaa, niin olisi mielenkiintoista kuulla. Saitteko sairaalassa minkälaisia ohjeita, vai jo aiemmin neuvolassa?
Metsätonttu ja poikanen 26+5
Duudlarille: Kiitos kysymästä, ihan ok vointi. Supistuksia tuli automatkoilla jonkin verran ja päivittäinhän tuo masu menee kovaksi, mutta en ole siitä niin huolissani, kun lääkäri ei erityisemmin kehottanut edes lepäämään. En tosin ole kuntoillut nyt lainkaan. Kun rasitin itseäni kiertämällä yhden päivän kyläluutana, oli seurauksena illalla kovia kipuja noin 15 minuuttia vatsan alaosassa ja munasarjan tienoilla. Pikkuinen liikkui silloin kovasti.
Onneksi kesälomaa vielä viikko ennen töihin paluuta. Sitten onkin edessä heti 7 päivän työputki, saas nähdä kuin käy...
Koiristakin kyseltiin: meillä on kaksi karvaturria, laika ja saku. Molemmat ovat olleet lapsille kilttejä, mutta vauvoja eivät ole nähneet. Vähän mietityttää, miten tutustuminen hoidetaan, varmaankin erittäin varovasti. Varsinkin innokkaalla terrierillä on niin rajut liikkeet, että saattaa tahtomattaan vahingoittaa pientä. Iso koira on varsin lauhkea, mutta saattaa sekin innostua uusista ihmisistä vähän liikaa. Pienen turvallisuus on kuitenkin kaikkein tärkeintä, joten yksin en häntä koirien kanssa aio jättää hetkeksikään. En tiedä olenko ajatuksineni ylivarovainen...
Tapasin pari ystävää, jotka imettävät pikkuisiaan ja huomasin että siinäkin on monenlaisia tapoja. Toinen imetti lähes koko ajan: vauva söi vähän, nukkui hetken, tankkasi taas, nuokkui hetken kantoliinassa ja syötettiin jälleen. Tämä on vissiin sitä lapsentahtista imetystä, jota ilmeisesti nykyään suositaan (en tiedä olenko oikeassa).
Sitten oli toinen ystävä, joka imetti tasan kolmen tunnen välein ja yöllä vauva nukkui kuusi tuntia. Hän oli saanut imetysneuvonsa vanhalta kätilöltä, joka suositteli tätä rytmiä, jos äiti ei halua väsyttää itseään. Rytmi oli alusta asti sama, eikä siitä lipsuttu vauvan itkiessä välillä. Parin kuukauden ikäinen vauva oli oppinut rytmin hyvin ja tyytyi väliajoilla tuttiin. Kolmen tunnin välein hän sitten imi molemmat rinnat tyhjäksi ja oli tyytyväinen, yöllä tankkasi kerran.
Mielenkiintoista kuulla, minkälaisia ohjeita itse tulen saamaan. Aloin kuitenkin pohtia hieman enemmän tuota imetysasiaa. Jos synnyttäneillä on tähän rytmiasiaan jotain kerrottavaa, niin olisi mielenkiintoista kuulla. Saitteko sairaalassa minkälaisia ohjeita, vai jo aiemmin neuvolassa?
Metsätonttu ja poikanen 26+5
Metsätonttu, mielenkiintoista asiaa kirjoitit imetyksestä. En kyllä siitä (vielä) tiedä juurikaan mitään, mutta kyllä tuo jälkimmäinen tapa kuulostaisi jotenkin mielekkäämmältä. Mitäs mieltä muut ovat?
Huomasin, että odotuspuolella on muutama mielenkiintoinen palsta koskien talvivauvan varusteiden/vaatteiden hankintaa. Olen kyllä tiedostanut sen, että äitiyspakkauksen vaatteet alkavat vasta koosta noin 60 cm ->, mutta miten paljon sitä oikeastaan pitäisi hankkia sellaisia talvivaatteita / muita pieniä vaatteita ennen tuota kokoa? Jotenkin lyö ihan tyhjää. Siellä taisi olla puhetta mm. siitä, että äitiyspakkauksen talvihaalarit on useimmiten ihan liian isoja vastasyntyneelle talvivauvalle ja että sellaisia kannattaisi hankkia. Oletteko seuranneet ko. asiaa?
Kati & Pablo rv 23+6
Huomasin, että odotuspuolella on muutama mielenkiintoinen palsta koskien talvivauvan varusteiden/vaatteiden hankintaa. Olen kyllä tiedostanut sen, että äitiyspakkauksen vaatteet alkavat vasta koosta noin 60 cm ->, mutta miten paljon sitä oikeastaan pitäisi hankkia sellaisia talvivaatteita / muita pieniä vaatteita ennen tuota kokoa? Jotenkin lyö ihan tyhjää. Siellä taisi olla puhetta mm. siitä, että äitiyspakkauksen talvihaalarit on useimmiten ihan liian isoja vastasyntyneelle talvivauvalle ja että sellaisia kannattaisi hankkia. Oletteko seuranneet ko. asiaa?
Kati & Pablo rv 23+6
Meillä poika syntyi helmikuussa ja mä olin ostanu toppapuvun hälle koska pakkauksen puku oli niin iso. Ja koska tää toinenki syntyy helmikuussa niin tänä vuonna en pakkausta meinaa ottaakaa. Olis kaks käyttämätöntä toppapukua ja noi esikoisen vaatteet on vielä niin hyvässä kunnossa ja tallessa niin ennemmin otan rahana vaikka tuplarattaita varten. Mitäs muuta mä hommasin talvivauvalle?? En kyllä tainnu kauheesti mitää eikoista hommata... Villapuvun poika sai joululahjaksi jo ennen syntymäänsä. Viime talvi oli niin leutokin että päästiin heti ulkoilemaan mutta ei me taidettu kauheesti mitään erikoista todellakaan hommata.
Kovin paljoa ei kannata ostaa niitä pieniä vaatteita. Ne 50 senttiset ei kauaa yleensä mene ja lahjaksi me saatiin ainakin tosi paljon vaatteita, kaikki oikeestaan 62 senttisiä. Onneks poika käytti tota kokoa kauan aikaa niin ehdittiin niitä käyttääkin 56 senttiset oli aikalailla meille turha koko Tässä siis pikkasen vinkkejä viime talvelta
Vielä tosta syöttämisestä piti sanoa niin meillä ainaki puhuttiin siitä lapsentahtisesta syöttämisestä koska poika oli ihan normaali kokoinen. Silloin kun pojan bilirubiniarvot oli koholla ja olisi nukkunut vaan koko ajan niin sanottiin että 4 tunnin välein pitää herätellä. Mutta tämä oli siis vaan ekalla viikolla. Meillä on menty täysin pojan ehdoilla syömisten kanssa ja hyvin on menny kun on 2 kk ikäisestä asti nukkunu miltei kellon ympäri ja on itekkii saanu nukuttua hyvin
Kovin paljoa ei kannata ostaa niitä pieniä vaatteita. Ne 50 senttiset ei kauaa yleensä mene ja lahjaksi me saatiin ainakin tosi paljon vaatteita, kaikki oikeestaan 62 senttisiä. Onneks poika käytti tota kokoa kauan aikaa niin ehdittiin niitä käyttääkin
56 senttiset oli aikalailla meille turha koko Tässä siis pikkasen vinkkejä viime talvelta Vielä tosta syöttämisestä piti sanoa niin meillä ainaki puhuttiin siitä lapsentahtisesta syöttämisestä koska poika oli ihan normaali kokoinen. Silloin kun pojan bilirubiniarvot oli koholla ja olisi nukkunut vaan koko ajan niin sanottiin että 4 tunnin välein pitää herätellä. Mutta tämä oli siis vaan ekalla viikolla. Meillä on menty täysin pojan ehdoilla syömisten kanssa ja hyvin on menny kun on 2 kk ikäisestä asti nukkunu miltei kellon ympäri ja on itekkii saanu nukuttua hyvin
Hei! Vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoitella tänne. Meidän nuppunen täytti eilen kaksi viikkoa :heart: . Hurjaa miten nopeasti aika juoksee. Hän on saanut jo masuun ja reisiin vähän pyöreyttä, kun syntyessään tyttö oli aika ruipelo. Meidän maidontuoksuinen arki on lähtenyt oikein hyvin käyntiin. Melkeinpä voisin sanoa, että on jopa helpompaa mitä kuvittelin. Tyttö nukkuu edelleen suurimman osan aikaa ja heräilee lähinnä syömään. Aamuisin ja iltaisin hän on jonkin aikaa hereillä, mutta muuten seurustelu on toistaiseksi aika vähäistä. Meillä myös syödään vauvan ehdoilla. Syöntiväli on ollut alusta asti aika tarkasti kolme tuntia. Nykyään öisin voi mennä jopa neljä tuntia ennen kuin nuppu herää syömään. Minulle sairaalassa neuvottiin, että kun vauva on syönyt ja hänet on röyhtäytetty kannattaa tissiä tarjota hänelle uudestaan. Sillä kun ilma poistuu masusta, se ei enää olekaan täysi ja jos vauvan laittaa saman tien nukkumaan hän hyvin todennäköisesti herää jo tunnin kuluttua uudestaan syömään. Tämä pitää paikkansa ainakin meillä. Lähestulkoon joka kerta kun vauva on röyhtäytetty ja hänelle tarjoaa uudestaan rintaa, niin ruoka maittaa taas ja jos taas ei tarjoa niin sitten pitää olla syöttämässä ihan hetken kuluttua taas uudestaan. Minusta sinänsä imettäminen on ollut suhteellisen rentoa ja helppoa alkukankeuksien jälkeen, mutta nupun röyhtäyttäminen on valillä aika aikaa vievää puuhaa. Täällä lääkärit eivät suositele mitään tippoja vauvoille masuvaivoihin, vaan neuvovat vaan ahkerasti röyhtäyttämään vauvaa. Toistaiseksi masuvaivoilta on vältyttykin, mutta on sen eteen vauvaa roikotettukin olkapäällä ja taputeltu selkään. =)
Kukas kysyikään jossain vaiheessa välttämättömistä tarvikkeista. Minä voin ylistää rintapumppua maasta taivaaseen. Minulla nousi maito rintoihin neljä päivää synnytyksen jälkeen ja rinnat olivat kuin räjähtämispisteessä olevat potkupallot, joista vauva ei meinannut saada mitään otetta. Öisin en pystynyt nukkumaan kunnolla, kun rintoja jomotti niin hirveästi. Jo alle viikko synnytyksestä kokeilin rintapumppua ensimmäisen kerran ja tunsin olevani melkein taivaassa kun sain pumpattua maitoa pois turvonneista rinnoista. Siitä päivästä lähtien olen pumpannut maitoa kerran illassa pulloon, jonka mies on sitten syöttänyt vauvalle puolen yön aikoihin. Systeemi on toiminut meillä oikein hyvin. Välillä olen saanut nukkua melkein kuusi tuntia putkeen. Välillä tosin nuppu ei suostu menemään nukkumaan pulloruokinnan jälkeen vaan tahtoo vielä sen jälkeen tissille, vaikka hänellä ei edes enää ole nälkä. Siihen se sitten samantien simahtaa kun saa tissin suuhunsa =) .
Tuohon vaatekeskusteluun ottaisin kantaa, että etukäteen on aika vaikea tietää minkä kokoinen vauva sieltä ulos putkahtaa. Meidän piti hankkia pieniä vaatteita lisää ja edelleenkin jotkut 50 sentin vaateista ovat liian isoja. Nupulla on hurjan pitkät jalat, mutta selän pituus on aika lyhyt. Etenkin Henkkamaukan 50 senttiset vaatteet ovat mielestäni aika reiluja. Mutta niitä pieniä kokoja ehtii ostella sitten lisää jos tarve vaati kun vauva on jo syntynyt.
Vielä pitää muuten kommentoida imetysliivejä ja liivinsuojia. Minulla nänniympärys ärtyi kertakäyttöisistä liivinsuojista ja olenkin nyt kokonaan siirtynyt käyttämään pestäviä liivinsuojia. Maitoa minulla olisi vaikka viitosille, joten liivinsuojatkaan eivät aina riitä, vaan imetysliivit ovat päivittäin maidosta märät. Nykyinen ominaistuksuni on hapan maito
. Aluksi olin hankkinut kolmet imetysliivit, mutta ne eivät riittäneet mihinkään tällä maitotehtailulla. Rintsikat ovat koko ajn pesussa, joten ainakin minä olen tarvinnut niitä useamman parin. Ei ehkä etukäteen kannata hankkia mitään liivivarastoa, mutta ehkä on hyvä ainakin tietää, mistä liivejä voi sitten käydä nopeasti hankkimassa lisää, ettei tarvitse ihan koko ajan pestä pyykkiä tai käyttää niitä happaman maidon tuoksuisia rintsikoita pitkin päivää.
Taisi tulla aika oma napaista tekstiä. :ashamed: Annolle vielä suuret onnittelut uudesta raskaudesta! :flower: Ehtikö sinulla kuukautiset alkaa enne kuin tulit uudelleen raskaaksi?
Lentoemon supistelut kuulostivat aika hurjalta. Onneksi pienokaisella on kaikki kuitenkin hyvin. :heart:
Kiitos kaikille vielä onnitteluista! Kiva kun pinon ulkopuolisetkin ovat käyneet täällä onnittelemassa.
Arvatkaas mitä? Meillä mies lähti juuri hankkimaan meidän nupulle passia. Täällä kun sellainen pitää hankkia vauvalle aika pian kun siihen pitää saada oleskeluviisumi. Passikuvan ottaminen oli muuten aikamoinen projekti.
Nyt taitaa nupulla olla taas nälkä.
Hyviä vointeja kaikille!
-Iida-Liina ja nuppu 15pv-
Kukas kysyikään jossain vaiheessa välttämättömistä tarvikkeista. Minä voin ylistää rintapumppua maasta taivaaseen. Minulla nousi maito rintoihin neljä päivää synnytyksen jälkeen ja rinnat olivat kuin räjähtämispisteessä olevat potkupallot, joista vauva ei meinannut saada mitään otetta. Öisin en pystynyt nukkumaan kunnolla, kun rintoja jomotti niin hirveästi. Jo alle viikko synnytyksestä kokeilin rintapumppua ensimmäisen kerran ja tunsin olevani melkein taivaassa kun sain pumpattua maitoa pois turvonneista rinnoista. Siitä päivästä lähtien olen pumpannut maitoa kerran illassa pulloon, jonka mies on sitten syöttänyt vauvalle puolen yön aikoihin. Systeemi on toiminut meillä oikein hyvin. Välillä olen saanut nukkua melkein kuusi tuntia putkeen. Välillä tosin nuppu ei suostu menemään nukkumaan pulloruokinnan jälkeen vaan tahtoo vielä sen jälkeen tissille, vaikka hänellä ei edes enää ole nälkä. Siihen se sitten samantien simahtaa kun saa tissin suuhunsa =) .
Tuohon vaatekeskusteluun ottaisin kantaa, että etukäteen on aika vaikea tietää minkä kokoinen vauva sieltä ulos putkahtaa. Meidän piti hankkia pieniä vaatteita lisää ja edelleenkin jotkut 50 sentin vaateista ovat liian isoja. Nupulla on hurjan pitkät jalat, mutta selän pituus on aika lyhyt. Etenkin Henkkamaukan 50 senttiset vaatteet ovat mielestäni aika reiluja. Mutta niitä pieniä kokoja ehtii ostella sitten lisää jos tarve vaati kun vauva on jo syntynyt.
Vielä pitää muuten kommentoida imetysliivejä ja liivinsuojia. Minulla nänniympärys ärtyi kertakäyttöisistä liivinsuojista ja olenkin nyt kokonaan siirtynyt käyttämään pestäviä liivinsuojia. Maitoa minulla olisi vaikka viitosille, joten liivinsuojatkaan eivät aina riitä, vaan imetysliivit ovat päivittäin maidosta märät. Nykyinen ominaistuksuni on hapan maito
. Aluksi olin hankkinut kolmet imetysliivit, mutta ne eivät riittäneet mihinkään tällä maitotehtailulla. Rintsikat ovat koko ajn pesussa, joten ainakin minä olen tarvinnut niitä useamman parin. Ei ehkä etukäteen kannata hankkia mitään liivivarastoa, mutta ehkä on hyvä ainakin tietää, mistä liivejä voi sitten käydä nopeasti hankkimassa lisää, ettei tarvitse ihan koko ajan pestä pyykkiä tai käyttää niitä happaman maidon tuoksuisia rintsikoita pitkin päivää.Taisi tulla aika oma napaista tekstiä. :ashamed: Annolle vielä suuret onnittelut uudesta raskaudesta! :flower: Ehtikö sinulla kuukautiset alkaa enne kuin tulit uudelleen raskaaksi?
Lentoemon supistelut kuulostivat aika hurjalta. Onneksi pienokaisella on kaikki kuitenkin hyvin. :heart:
Kiitos kaikille vielä onnitteluista! Kiva kun pinon ulkopuolisetkin ovat käyneet täällä onnittelemassa.
Arvatkaas mitä? Meillä mies lähti juuri hankkimaan meidän nupulle passia. Täällä kun sellainen pitää hankkia vauvalle aika pian kun siihen pitää saada oleskeluviisumi. Passikuvan ottaminen oli muuten aikamoinen projekti.
Nyt taitaa nupulla olla taas nälkä.
Hyviä vointeja kaikille!
-Iida-Liina ja nuppu 15pv-