Ginniferille tsemppiä koitokseen! Suhteellisen tarkka kaveri sinne näköjään syntymässä.
Piipalle mahdollisimman pikaista toipumista fyysisistä ja henkisistä kolhuista. Yksi ystäväni, jolla ei vielä ole lapsia on moneen kertaan kysellyt, että enkö yhtään pelkää, että millaista seksielämä sitten enää synnytyksen jälkeen on, mutta mulle tuo asia ei kyllä ole yhtään tullut enempiä mieleen, että se nyt voisi ratkaisevasti muuttua, enkä ole sitä tippaakaan murehtinut. Nyt vasta aloin pohtimaan, että ei se tosiaan välttämättä tuosta vain jatku samaan malliin, jos käy esim. noin kuin Piipalle, mutta toivotaan, että noistakin kokemuksista ajan kanssa palaudutaan vanhaan.
Auringonkukan saama kohtelu kuulosti kyllä ihan käsittämättömältä! Yhä enemmän sitä mieltä, että lääkiksen kokeissa pitäisi olla myöskin jokin sosiaalisten taitojen osa, eikä niin, että kuka tahansa kirjanörtti pääsisi sisään ilman minkäälaisia vuorovaikutustaitoja. Olen meinaan törmännyt useampaan lääkäriin, jotka eivät kyllä ole samalla tavalla haukkuneet potilasta, mutta ovat muulla tavoin olleet minusta erittäin sopimattomia työhönsä juuri sosiaalisten taitojensa takia.
Dana, täällä kanssa kärsitään suunnilleen joka kolmas päivä suuresta voimattomuuden tunteesta. Koko kroppa vain on ihan voimaton ja eilen siinä rinnalla oli lisäksi hirveä pahaolo koko päivän. Tämä aamu näyttää nyt kyllä taas alkaneen huomattavasti paremmissa merkeissä. Kiitos ehkä pitkien, tosin katkonaisten, yöunien.
Täällä oli ollut puhetta rintasäryistä ja samaa podetaan täällä ajoittain eikä vaadi välttämättä edes kylmää ilmaa. Mulla selvästi rinnat ovat vuoro päivinä kipeät ja nänneissä lähinnä sellainen polttava tai jomottava tunne. Olen nyt aloittanut neuvolantädin ohjeista nännien rasvaamisen ja koittanut olla erityisen ahkera vielä viime metreillä myöskin muiden rasvaamisten kanssa (rinnat, vatsa, reidet ja väliliha).Nyt pitää koputtaa puuta, mutta toistaiseksi vielä vältytty kokoaan raskausarvilta vatsassa eikä niitä mielestäni ole juuri reisissäkään tai lantiolla. Rinnoissa on, mutta luulen, että ne on olleet jo valmiiksi.
(.) Eilen sain päähäni selvästi paremman värin, joten nyt saa vauvakin sitten taas tulla.
Nyt vain kaikki keinot käyttöön, koska toivon todella, ettei tartte alkaa jännittämään sitä lähestyvää lakkoa ja pohtimaan, että voivatko tosiaan jättää käynnistyksen sen ajalle vaikka 42 viikkoa ois jo ennen täynnä. Lueskelin mm. vyöhyketerapiasta ja ajattelin, että pitäisikö varata sellaiseen ensi viikolla aika. Jos täältä edes löytyy sellaista vyöhyketerapeuttia, joka näitä 'synnytyksenkäynnistämishoitoja' tekee.
Eilen käytiin myöskin neuvolassa ja vauvan sydänäänet olivat kuulemma kovin laiskat, joten lähetti käyrälle äitiyspolille. Siellä sitten olin parikymmentä minuuttia käyrällä ja sykekäyrä oli kuulemma ihan priimaa, joten väärä hälytys. Hyvä kylläkin, että ennemmin huolehtivat turhaan kuin että toisinpäin. Sairaalassa lääkäri myöskin ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Pari viikkoa sitten toisen lääkärin antamat lausunnot erosivatkin nyt sitten ihan täysin eilisen lääkärin lausunnosta, enkä oikein tiedä mitä pitäisi ajatella ja ketä uskoa. Mielummin uskon sitä ekaa lääkäriä, joka povasi ettei yli lasketun ajan tarvitsisi odotella. Eilinen nimittäin oli sitä mieltä, että kohdunsuulla ei olisi vielä tapahtunut mitään muutoksia. Painoarviokin oli 600g enemmän kuin vajaat pari viikkoa sitten ja kun keskimääräiseksi painonnousuksi näillä viikoilla arvioitu 150-200 grammaa niin ei oikein tuokaan mene linjassa edellisen arvion kanssa. Jostain syystä kumpikin lääkäri kuitenkin sai lasketun ajan arvioiduksi painoksi saman eli 3,5 kg.
Eilisen ultrauksen myötä mulle tuli vielä vahvemmin olo, että poika olisi tulossa, vaikka en siis eilen mitään ruudulta itse nähnytkään. Ultrannut lääkäri vaan kysyi pian ultrauksen aloitettuaan, että tiedämmekö, että kumpi on tulossa. Sanoin, että emme tiedä ja sitten kysyi heti, että no haluammeko tietää. Sanoin, että ei koska tuleva isä ei sitä halua tietää ja mä en myöskään pystyisi sitä itselläni pitämään. Mainitsin, että mulla kyllä on vahva tunne, mutta sen sitten näkee, että pitääkö yhtään paikkansa. Kysyi, että kumpaa veikkaan ja sanoin, että poikaa, jolloin sitten tietysti oli vain hiljaa, kun ei voinut kertoa, että menikö mettään vai osuiko oikeaan. Tuli vain siitä sellainen tunne, että poika olisi tulossa, että kun ultrassa tytöksi katsotut helpommin muuttuvat syntyessään pojaksi, mutta toisin päin niin tapahtuu harvemmin, joten kun noin kovin kyseli niin tuli olo, että oisko siellä niin selvästi nyt sitten näkynyt sukupuoli. No yhä jäi sukupuoli synnytyssaliin yllätykseksi.
Taannoin oli puhetta siitä mahan koosta ja sf-mitan kehityksestä. Kaivoin kanssa neuvolakorttini esiin ja siinä viimeiset mittaukset ovat menneet seuraavasti.
32+4 -> 28
34+1 -> 30
35+2 -> 31
37+0 -> 33
38+0 -> 33
Tosiaan eilen ja viikko sitten sai saman sf-mitan, mikä vähän jännä, kun kuitenkin sanoi, että vauva on yhä tosi ylhäällä eli ei oikein laskeutuminenkaan olisi selittänyt tuota. No nuo mitat nyt taitavat aina olla todella noin mittoja. Pitkä selkä varmasti mullakin se mikä tekee sen, että ei tule vatsa niin paljoa ulospäin. Sekin tosin kyllä ihan viimeisen viikonkin aikana aika lailla muuttunut ja vatsa on nyt enemmän sellainen ulkoneva pallo tuossa edessä.
Auringonkukka, laitoit, että sulla on selkäpolttoja. Tuntuuko ne tuolla alaselässä vaiko missä? Mulla nimittäin myöskin selkä ollut kipeänä pari päivää, mutta tuollainen polttotunne kyllä ollut ylempänä, joten veikkaan, että joku nikama vain painaa johonkin hermoon tai jotain tuollaista.
Lauralein rv 38+1
