Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3

Hei vaan..
Viikonloppu on kulunut pahoinvoinnista kärsiessä :( Tosin en onneksi ole oksentanut, saavutus sekin ja itse olen siitä onnellinen. Jalka alkaa nyt olla paranemaan päin. Eilen illalla eka kerran pystyi astumaan sillä tavoin suht normaalisti. upea tunne.
Päätös riskiseulonnoista pitäisi tehdä tänään. Mies on vaan jotenkin välttelevä aiheen suhteen, vaikka muuten pystymme puhumaan kaikesta..vaikea asiahan tämä mutta päätöksen pitäisi olla yhteinen. Onko teillä muilla millaisia kokemuksia? Oletteko olleet kumppanin kanssa yhtä mieltä siitä, miten toimitaan?

Vointeja jokaiselle :)
 
Heippa kaikille

Pötkylällä on vihdoin h-hetki käsillä, kasakaupalla onnea matkaan ja tulehan kertomaan kuulumisia tulokkaalta kunhan ehdit!

OE, meillä tuo riskiseulonta meni ihan pohtimatta, vähän huomaamattakin alkuraskauden huumassa ja kaiken uuden lomassa. Kävin ultran ja verikokeen yhdistelmässä ja vasta tulosten tultua aloin miettiä, mitä olisin tehnyt, jos riski olisi ollut koholla. Jälkikäteen ajatellen olen tyytyväinen, että testissä kävin, tulokset kuitenkin rauhoittivat oloa selvästi. Toisaalta seulontahan antaa vain riskiluvun,ei mitään varmaa tietoa. Meillä riski oli normaali, mutta ultrassa niskaturvotus ihan rajoilla ja mieltä on jäänyt vähän kaivelemaan, josko jotain poikkeavaa kuitenkin on, vaikka lääkäri vakuutti, ettei syytä huoleen ole. Rakenneultraa odottelen nyt innolla ja vähän hämmentyneenäkin.

Seulonta on tavallaan työkalu, jolla vasta katsotaan, onko tarvetta tehdä tarkeampia selvityksiä. Itse olisin todennäköisesti lapsivesipunktion tms. kohdalla miettinyt paljon enemmän sitä, haluanko siihen lähteä vai en. Lähtökohtaisesti ajattelen, että mieluummin tietäisin etukäteen, jos jotain on vialla, että voisin valmistautua. Miten sitten tositilanteessa toimisin on eri asia eli en oikein osaa neuvoja antaa. Meillä mies totesi jälkeenpäin, että hän ei edes ajatellut seulonnan väliinjättämistä. Hänestä asiaa ei ollut syytä sen enempää miettiä, kun kerran keino asian tutkimiseen on olemassa.

Täällä voidaan flunssan jäljiltä vihdoin paremmin. Viime päiviin on mahtunut lähinnä lepoa ja rauhaa. Olen alkanut keräilemään listaa tarvikkeista, jotka ajattelin hankkia Suomesta, kun (toivottavasti) ehdin siellä vielä poikkeamaan ennen vauvan tuloa. Eilen olimme miehen ja hänen poikansa kanssa paikallisessa huvipuistossa ja minun huomikykyni meni lähinnä ympärillä olevien lapsiperheiden vaunujen tarkkailuun ja hyvännäköisten vaunujen merkkien, öh, hienovaraiseen :ashamed: vakoiluun. Luulen, että muutama äiti jo epäili minun suunnittelevan heidän pienokaistensa varastamista kun hiiviskelin kumarrellen sinne tänne vaunujen ympärillä. Kauhean vaikealta tuntuu tämä valinta. Me asumme kaupungissa ja täällä yhdistelmävaunut ovat mielestäni täysin tarpeettomat eli jonkinlaiset sirot kaupunkicrossit pitäisi löytää ja niistä ei ole ollenkaan kokemusta sen enempää itsellä kuin kavereilla.

Äh, nyt täytyy lähteä lounaan valmistukseen, lapsi ja mies ovat näemmä nälkäkuoleman partaalla. Taidan hakea grillatun kanan vastapäisestä lihakaupasta niin ei tarvitse sen enempiä kokkailla :D

Hyviä vointeja kaikille!

fleur ja nappi rv19+5
 
Hei, tuli tuosta Fleurin kirjoituksesta mieleen (tarvikkeiden hankkimisesta Suomesta), että te jotka olette jo saaneet äitiyspakkauksen, niin minkä kokoinen se on ja paljonko se painaa? Himoitsen nimittäin kyseistä pakkausta suunnattomasti ja ulkosuomalaisten syrjiminen tässä asiassa on mielestäni törkeä vääryys, sillä olen elämäni aikana maksanut veroja valtiolle sen verran, että luulisi niillä varoilla yhden äitiyspakkauksen irtoavan, mutta ei. Huomasin kuitenkin, että joku samassa tilanteessa oleva oli keksinyt laittaa ilmoituksen tälle palstalle ja saanut äitiyspakkauksen ostettua joltain 170 eurolla. Kelahan tarjoaa 140 euroa jos pakkausta ei halua ja ajattelinkin, että jos pakkauksen onnistuisi hankkimaan näin että tarjoaisi siitä vähän enemmän kuin tuo Kela. Nimittäin suoraan Reimalta pakkaus maksaa reilu 270 euroa ja siihen pitäisi vielä laittaa postikulut, jotka nekin pelkästään maksaisivat hunajaa tähän maahan. Ajattelin siis jos onnistuisin ostamaan pakkauksen suoraan joltain henkilöltä ja Suomessa käydessäni ottaisin sen mukaani ja kuljettaisin itse sitten koneessa perille. Lähinnä kiinnostaa ainakin pakkauksen paino, että onko tällaisella kikkailulla ylipäätänsä mitään mahdollisuuksia. Asian kanssa ei todellakaan ole mikään kiire ja Suomeenkin tulen varmaan vasta loppu keväästä, mutta tulipahan mieleen, sillä mielestäni jokaisen suomalaisen lapsen on yhtälainen oikeus saada se pakkaus asuinmaasta huolimatta. Yhtään en ole katkera siitä, että en tule koskaan saamaan mitään äitiysrahaa, mutta tämä pakkaus asia raivostuttaa todella.
 
Onnellinen ensiodottaja,Hienoa, että vointisi alkaa olla parempi, kyllä se siitä... =) Minulla ei muuta kokemustaseulonnoista , kuin tavalliset np-ultra ja rakenneultra käytiin. Tuntui itsestään selvältä mennä niihin, ei pohdittu asiaa.

Fleur, Puhuit asiaa seulonnoista!

Iida-Liina, Harmi, että et saa pakkausta! Tarkkaa painoa en tiedä, mutta muistelisin että se on jotain 8-10 kg. Kovin painavia tavaroitahan se ei sisällä. Himoitsetko jotain tiettyjä asioita pakkauksen sisällöstä vai kokonaisuutta? Olen huomannut nimittäin, että pakkauksia on paljon myynnissä , mutta ei ihan kokonaisina. Joku myy sen vaatteita, joku kestoja jne. Itse en niin kauhean innoissani ollut pakkauksen vaatteista( tosin hyvälaatuisia), mutta makuupussi yms. ovat korvaamattomia. Kokonaisuutenahan pakkaus on upea etu, josta pitää olla kiitollinen ja tyytyväinen!!

Dawn ja Uimari 36+2 (JO, APUA!)

 
Ihanaa nähdä Iida-Liina taas täällä!! Onnea roppakaupalla!
Pötkyläkin sitten löytyy kohta vauvautuneiden puolelta... josta halukkaat voi lukea meidänkin kuulumisia.
Täytyy mennä syömään, mutta voikaahan hyvin täälläkin puolella :wave:
 
Pikaisesti kuulumisia. Jotenkin tympii kaikki, mitään ei jaksais tehä ja unet on ollu kateissa taas kolmatta viikkoa |O Lääkärikäynnistä jäi tosi tympeä fiilis. Sen verran nyt tiiän että vauva on laskeutunu ja kiinnittyny mutta ei ole tulossa vielä kun ei oo pehmentymistä eikä lyhentymistä eikä avautumista tapahtunu. Lääkäri ei sitten suostunut sanomaan mitään synnytykseen liittyvää vaan määräsi ultraan tsekkaamaan vauvan koon että mahtuuko se tulemaan kun sf-mitta on 35 :ashamed: No moni on lohdutellut että mitta saattaa olla isokin vaikkei vauva itessään oliskaan niin jättikokoinen mutta on se vähän huolestuttanut. Että semmosta..

Nyt meen jatkamaan noiden vauvan sängyn verhojen silittämistä... Sori että oli näin omanapaista taas :ashamed: Tsemppiä kaikille odotuskavereille ja etenkin Pötkylälle isot tsempit :heart:
 
Hei vaan Dana ja kiitos onnitteluista! :flower:
Minä olen käynyt jo useaan kertaan lukemassa yli kolmekymppisten vauvaantuneiden juttuja ja tuonne vauvat-osastollekin olen eksynyt lukemaan vaikka mitä velli-sose -keskusteluja. Oma hyppääminen ajassa eteenpäin johtunee ehkä siitä, että olen jo kertaalleen opiskellut kaikki NT-ultra, rakenneultra ja veriseulasysteemit, niin että tiedonnälkäni on niiltä osin täyttynyt. Tietenkin odotan innolla omia ultria ja lääkärikäyntejä, mutta uutta mikään ei enää ole, paitsi sitten viikosta 21 eteenpäin. Ajattelinkin, että jos jatkan tätä rataa, niin sitten kun minulla on onnellisesti tuore nyytti kainalossa, lueskelen varmaan jo jotain uhmaikä -keskusteluja. :LOL:

Täällä on iskenyt ikävä flunssa päälle ja koko ajan aivastuttaa, mikä taas tuntuu inhottavalta mahassa. Yritän aina ennen aivastusta kumartua, mutta etenkin sängyssä maatessa se on jotenkin hankalaa. Pysykäähän muut terveinä! :flower:

Kiitos DAWN tuosta pakkauksen painoarviosta. Ei se todellakaan kovin painava ole. En tiedä, mitä erityisesti himoitsen siinä laatikossa, varmaan ehkä vain sitä, että kun en sitä automaattisesti saa niin silloin sitä pitää himoita. =) Voin tietenkin esittää itselleni kysymyksen, että mitä tekisin mm. pakkauksen toppahaalarilla maassa, jossa talvisin keskimääräinen päivälämpötila on +20 astetta. :LOL:

Pötkylän uutisia odotellessa.
 
Hienoa että täällä on tuota aktiiviporukkaa, jatkakaa! Itsellä alkaa olla aika vähissä käydä kirjottelemassa, ensimmäisenä jos jotain kirjuuttelee, kyselee tuolta toiselta puolelta neuvoja vauvajuttuihin...

Huomenna 3vkoa synnytyksestä, aika kuluu hirmu nopeasti. Ilman että esim. kotona tulisi tehtyä yhtään mitään. Ihan on tätä imetystä ja vauvan kantoa edestakaisin, välillä hampaiden kiristelyä kun pikkuinen huutaa niin kovin, välillä jopa vain tuijottelua. Mutta nopeasti myös jäänyt taka-alalle raskausaika ja sen ilot ja murheet. Jollain asteella ehkä ikäväkin sitä paksukaisaikaa, etenkin vikaa kolmannesta joka meni aika hyvin- pääsi koiratkin useasti kunnon lenkeille.

Itse jännitin mm. koirien suhtautumista ja miten päästään vaunujen kanssa liikkeelle ilman että ollaan kaikki solmussa, mutta hyvin on mennyt, koirat käyttäytyneet toistaiseksi hienosti vaunujen kanssa eikä kuonopantoja ole tarvittu. Kotona eivät juuri vauvaa noteeraa, ehkä enemmän sitten kun alkaa viihtymään lattialla tai sitterissä. Nuorempi koiruus yritti ottaa vauvan puuhamaton makuupaikakseen ja tunki itsensä kaarien alle pötkölleen. Ja viskoo lelujaan turhan lähelle mattoa ja sitteriä. Kaipa tuo vielä oppii mihin saa koskea ja mihin ei...

Mutta hyviä vointeja kaikille ja voimia huonovointisille, Pötkylää odotellaan vauvapuolelle! Ja olihan muitakin jo aika lähellä. Mutta palataan taas,
minimi ja Unelma melkein 3vkoa
 
Moi kaikki,

pikavierailu taas tällä kertaa. Työkiireet painavat nyt päälle, viimeisiä työpäiviä tehdessä.. Ja muutama opiskeluprojekti on sitten ollut iltapuhteena. Opinnäytetyö nyt enää jäljellä, ja sekin jo aika hyvällä mallilla (laaja suunnitelmaosuus pohjaksi, tutkimus tehty = vain analysointi ja tulosten kirjaaminen 'kotitehtävänä ). Toivottavasti onnistuu sitten nuo esittämiset jne, jotka ovat pahimmoilleen huhtikuulla.. Mutta jos ei onnistu, ei haittaa, sittenpä siirrän valmistumisen syksyyn.

Tarkasti olen lukenut kaikkien kirjoitukset, mutta nyt työaivoilla en osaa keskittyä vastailemaan tai kommentoimaan mihinkään. Nostelen vaan tämän pinon täältä kolmossivun perukoilta taas luettavaksi.

No (.)maa napaa sen verran, että liikkeitä on valtavasti ja valtaisasti! Tuskastuttaa jo välillä.. Ja säälittää hikka: Nyytti-raukka saattaa hikotella jopa 20 minuuttia kerralla. Alavatsa vaan nytkii parin sekuntin välein kun toinen nikkaa :heart: Mutta hyvin voimme ja seuraavaa neuvolaa jo odotellaan, mites sinne nyt onkin niin pitkä aika?

Hyviä vointeja kaikille!
~Tiila ja Nyytti työtohinoissa -olisiko 33+5 ?
 
Tämä pino taitaa kovin odottaa Pötkylän uutisia. Jo monena päivänä olen palstalla ensimmäisenä tullut tänne katsomaan, että joko Pötkylästä jotain olisi kuulunut. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin ja Pötkyläkin pian ehtii meille kuulumisistaan kirjoittelemaan. :) Ja taitaa täällä olla jo muitakin, jotka jo potentiaalisia jakautujia. Onnea kaikille koitokseen!
 
Meille syntyi poika 22.01.08

Synnytyksestä en muista mitään, joten en voi siitä juuri kertoa. Normaali alatiesynnytys oli kuitenkin ja kätilö kertoi jälkikäteen että ensisynnyttäjäksi homma hoitui todella hienosti.

Poika on edelleen sairaalassa teholla, ja huoli ja suru on meillä suuri.

Hyviä vointeja kaikille.
 
Pötkylän uutisia tulin minäkin ensimmäisenä katsomaan kun parin päivän jälkeen koneelle pääsin - täällä kyyneleet silmissä, toivon sydämestäni että teillä päästään pian eroon huolesta ja surusta ja että itse äitikin voisi hyvin!!! :hug:
Siis onnea kaikinpuolin!
:flower: :heart:
 
Tänään on ensimmäinen päivä kun en ole itkenyt silmiä päästäni, joten ajattelin että voisin kirjoittaa vähän enemmänkin meidän tilanteesta.

Synnytyskertomuksesta luin, että synnytyksen kokonaiskesto oli 12 tuntia. Epiduraalista huolimatta multa on lähtenyt taju synnytyksen aikana yhteensä 4 kertaa ja loppujen lopuksi olen saanut myös lisähappea. Ihmettelin jälkikäteen että miksei minua leikattu, niin kätilöt (paikalla oli yhteensä 3 kätilöä) ja lääkäri kertoivat että olin huutanut kurkku suorana että puukkoahan ette heiluta :LOL:

Omin voimin kuitenkin vauvan olin ponnistanut kuudessa minuutissa maailmaan. Ja tässä vaiheessa kaikki oli suhteellisen hyvin. Vauvallekkin jouduttiin antamaan lisähappea ensimmäisen tunnin aikana, mutta muuten kaikki näytti loistavalta.

Pääsimme vauvan kanssa osastolle ja aloittelimme yhteistä elämää hymyssä suin iho ihoa vasten.

Vuorokausi synnytyksestä aloin ihmettelemään pojan outoa käyttäytymistä ja sanoinkin asiasta vuorossa olleelle hoitajalle joka kuittasi asian olankohautuksella. Onneksi vuoro vaihtui pian ja seuraava hoitaja otti asian vakavasti ja vei pojan saman tien lääkärille. Seuraavan kerran näinkin pojan vasta kahdentoista tunnin kuluttua, enkä siinä välissä saanut oikeastaan mitään tietoa mikä on tilanne. Vaelsin vaan ympäri sairaalan käytäviä ja itkin hulluna.

Pojalla todettiin loppujen lopuksi vakava sairaus joka vaatii jatkuvaa lääkitystä (en tällä palstalla halua sen enempää kertoa mistä sairaudesta kyse) ja alkuun myöskin tehostettua seurantaa. Mitään ennustetta siitä, miten tämä sairaus vaikuttaa pojan elämään, ei voi kukaan sanoa. Mutta onneksi lääkärit ovat valaneet meihin positiivista uskoa siihen että kaikki menee kuitenkin hyvin. Muutkin samaa sairautta sairastavat lapset ovat selvinneet loistavasti ja yleensä elinikäkin on ihan yhtä pitkä kuin kenellä tahansa, kunhan vaan muistaa huolehtia lääkityksestä, säännöllisistä lääkärin tarkastuksista ja kuntoutuksesta. Alkushokki vaan oli niin paha ja siihen päälle vielä tämä synnytyksen jälkeinen hormoonimyrsky, että olimme ihan varmoja miehen kanssa että emme selviä tästä tervepäisinä.

Lääkärit uskovat että saamme pojan kotiin jo alkavalla viikolla, sikäli mikäli suun kautta annosteltava lääkitys saadaan kohdilleen.

Poika on suloinen kuin mikä ja olosuhteisiin nähden todella tyytyväisen oloinen pikkukaveri.

Eli tällaista täällä meillä.
 
Pötkylä, vaikka en tunne tarkemmin tilannettanne, mutta kun mainitsit, että poikanne sairauteen on olemassa lääkitys ja kuntoutus myöskin auttaa, niin voisi ajatella, että Suomessa tällaisissa tapauksissa varmasti saa hyvää hoitoa ja uskon ja toivon, että poikanne saa sen avulla elää hyvän, pitkän elämän. Ja vanhemmilleen ja muille läheisilleen lapset kuitenkin aina tuovat paljon iloa ja olivat he sitten millaisia tai tekivätpä elämässään mitä tahansa niin ovat meille niitä kaikkein rakkaimpia.

Tilanteessanne varmasti vertaistuesta olisi apua sopeutua asiaan, joten toivon, että sitä saatte. Toivotaan, että saatte pojan pian kotiin ja pääsette aloittamaan normaalin elämän vauvaperheenä. Olette ajatuksissani.
 

Yhteistyössä