Kiitos kaunis kannustuksesta ja tuesta, sitä tässä todella tarvitaan. Olette ihania :flower:
Kävin päivittämässä listaa, todennäköisesti minulla ei siihen ole aikaa jatkossa.
Päivät kuluvat pojan kanssa sairaalassa. Nyt ollaan jo onneksi päästy pois teholta, mutta vielä poika on sellaisessa valvonnassa että me emme voi / saa viettää aikaa pojan kanssa aikaa ympäri vuorokauden. Noh, onneksi saamme kuitenkin päiväsaikaan olla pojan kanssa niin paljon kun haluamme ja saamme osallistua kaikkiin hoitotoimenpiteisiin. Kotiinpääsy valitettavasti viivästyy ja optimistisimmat arviot ajoittuvat jonnekkin ensi viikon puoleen väliin. Toivottavasti poju olisi silloin jo niin hyvässä kunnossa, että todella saisimme hänet kotiin.
Joku viisas on sanonut, ettei luoja anna kenellekkään enempää kuin minkä kukin jaksaa kantaa, joten uskomme mieheni kanssa todella että juuri näin oli meille tarkoitus käydä. Onni onnettomuudessa on se, että olemme mieheni kanssa entistä läheisimpiä ja kaikki menneet ristiriidat ja erimielisyydet tuntuvat nyt niin pieniltä asioilta, että olemme jopa voineet nauraa niille.
Mieheni sanoi eilen illalla, että rakkaus omaan lapseen on jotain niin mieletöntä ettei sitä ole voinut etukäteen edes kuvitella ja että erossaolo aiheuttaa jopa fyysistä kipua. Olen samaa mieltä, tällaista tunnetta en ole ennen tuntenut ja jokaisesta hetkestä olen onnellinen.