Olipa kiva, Iida-Liina, että ehdit käydä kertomassa kuulumisiasi! Vauva-arjesta on ihana lukea, itselläni kaikki on vielä siellä "hamassa tulevaisuudessa", mutta voin jo kuvitella, miltä tuntuu odotella pikkuisen heräämistä ja sitä, että pääsee pikku hiljaa "tutustumaan" lapseen. Täytyy olla uskomatonta, kun vauva onkin siinä ihan konkreettisesti, eikä olekaan pelkkä ajatus ja ultrakuva... :heart:
Taitaa muuten olla yleistä täällä, että synnytyskertomuksia ja näitä vauvakuvauksia lukiessa alkavat kyynelet virtaamaan....
Kun menimme supistusten vuoksi synnytysosastolle, niin olin jo ehtinyt rauhoittua oman pienokaiseni vuoksi, mutta johan pato aukesi taas, kun näin päivän vanhan vastasyntyneen. Kyllä tässä täytyy olla jostain ihme hormoneista kyse...
Iida-Liina muuten, muistanko väärin, vai onko sinullakin matalat rinnanpäät? Kun täällä meitä ainakin muutama mietiskeli imetyksen onnistumista. Eli jos muistan oikein, niin onko niistä matalista rinnanpäistä jotain erityistä haittaa vai eikö sillä sitten ole loppujen lopuksi mitään merkitystä?
Täällä Italiassa pumpataan maitoa muuten mielellään jo synnärillä. Läheinen ystäväperheemme (joka muuten oli 7 vuotta lapsettomuushoidoissa, ja esikoinen syntyikin "lääketieteellisenä ihmeenä", kun heille oli jo annettu tuomio, että lapsia ei sitten tule) on odottanut meidän raskauttamme varmaan yhtä innokkaasti kuin me itse, ja nainen olikin säästellyt kaikenlaista kamaa kuulemma minua varten. Vielä emme ole päässeet hakemaan, kun asuvat niin kaukana, mutta ainakin rintapumppu, sterilisaattori, rintareppu, turvaistuin ja lastenvaunut siellä odottaisivat meitä... Suurin osa kaiken lisäksi lähes käyttämättömiä. En saa äitiyspakkausta tänne ulkomaille, mutta kyllähän tuo korvaa senkin puutteen oikein hyvin, jos tosiaan saamme jo tuon verran ystäviltä lahjaksi. Vaunuja tietenkin pitää katsoa myös sillä silmällä, että sopivatko meille (miehen auto on ihan normaali, mutta minä ajan toooosi pientä kauppakassia, lisäksi meillä ei ole jalkakäytäviä vaan epätasaiset mukulakivikadut).
Supistukset ovat nyt lakanneet, sen sijaan tunnen erittäin kivuliaita liitoskipuja sivuilla ja häpyluun seudulla, tai ainakin nyt haluan ajatella, että ovat liitoskipuja
Ja kun remppa valmistuu, palkkaamme ihan hyvällä omalla tunnolla siivoojan, tavattoman pätevä rouva, joka siivosi jo makuuhuoneemme putipuhtaaksi ikkunaluukkuja ja kattoa myöden, kun muutimme remppapaosta takaisin kotiin. Kunhan käy kerran viikossa tekemässä isommat siivot, niin kyllä minä varmasti voin pienemmistä huolehtia ilman, että lääkärini hermostuu ja väittää minun uurastaneen liikaa Yksi ensimmäisistä asioistahan jotka minulla kiellettiin jo silloin kipujen ilmaantuessa alkuraskaudessa, oli juoksun lisäksi kotityöt!
Heh heh... Meillä on vielä niin pieni asunto, että siivojan palkkaaminen tuntuu naurettavalta, mutta minkäs teet, kun lääkäri käskee
Olen kyllä ajatellut muutenkin, että vauvan synnyttyä en saa millään käytyä ostoksilla yhdessä vauvan kanssa (mies on usein 4-5 päivää kerrallaan poissa töiden vuoksi, niin että minun on pakko oppia pärjäämään ihan yksin vauvan kanssa), ellei joku pidä vauvaa/auta kantamaan ostoksia ylös rappusia, meillähän ei ole mitään hissiä tai sellaista, ja asumme 3. kerroksessa. Lastenvaunutkin on jätettävä kadulle autoon sisälle ja toivottava, että saa parkkeeratuksi aivan talon eteen. Talolle on nimittäin sen verran jyrkkä ylämäki ilman varsinaista katukivetystä, niin että lastenvaunuja ei saa millään lykittyä edes rappukäytävään. Eikö olekin ihanan eksoottista? Mutta siivojarouvasta voisi olla apua myös tuossa asiassa.
Ohhoh, taas tuli lörpöteltyä... :ashamed:
:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 14+1 :heart:
Taitaa muuten olla yleistä täällä, että synnytyskertomuksia ja näitä vauvakuvauksia lukiessa alkavat kyynelet virtaamaan....
Kun menimme supistusten vuoksi synnytysosastolle, niin olin jo ehtinyt rauhoittua oman pienokaiseni vuoksi, mutta johan pato aukesi taas, kun näin päivän vanhan vastasyntyneen. Kyllä tässä täytyy olla jostain ihme hormoneista kyse...
Iida-Liina muuten, muistanko väärin, vai onko sinullakin matalat rinnanpäät? Kun täällä meitä ainakin muutama mietiskeli imetyksen onnistumista. Eli jos muistan oikein, niin onko niistä matalista rinnanpäistä jotain erityistä haittaa vai eikö sillä sitten ole loppujen lopuksi mitään merkitystä?
Täällä Italiassa pumpataan maitoa muuten mielellään jo synnärillä. Läheinen ystäväperheemme (joka muuten oli 7 vuotta lapsettomuushoidoissa, ja esikoinen syntyikin "lääketieteellisenä ihmeenä", kun heille oli jo annettu tuomio, että lapsia ei sitten tule) on odottanut meidän raskauttamme varmaan yhtä innokkaasti kuin me itse, ja nainen olikin säästellyt kaikenlaista kamaa kuulemma minua varten. Vielä emme ole päässeet hakemaan, kun asuvat niin kaukana, mutta ainakin rintapumppu, sterilisaattori, rintareppu, turvaistuin ja lastenvaunut siellä odottaisivat meitä... Suurin osa kaiken lisäksi lähes käyttämättömiä. En saa äitiyspakkausta tänne ulkomaille, mutta kyllähän tuo korvaa senkin puutteen oikein hyvin, jos tosiaan saamme jo tuon verran ystäviltä lahjaksi. Vaunuja tietenkin pitää katsoa myös sillä silmällä, että sopivatko meille (miehen auto on ihan normaali, mutta minä ajan toooosi pientä kauppakassia, lisäksi meillä ei ole jalkakäytäviä vaan epätasaiset mukulakivikadut).
Supistukset ovat nyt lakanneet, sen sijaan tunnen erittäin kivuliaita liitoskipuja sivuilla ja häpyluun seudulla, tai ainakin nyt haluan ajatella, että ovat liitoskipuja
Ja kun remppa valmistuu, palkkaamme ihan hyvällä omalla tunnolla siivoojan, tavattoman pätevä rouva, joka siivosi jo makuuhuoneemme putipuhtaaksi ikkunaluukkuja ja kattoa myöden, kun muutimme remppapaosta takaisin kotiin. Kunhan käy kerran viikossa tekemässä isommat siivot, niin kyllä minä varmasti voin pienemmistä huolehtia ilman, että lääkärini hermostuu ja väittää minun uurastaneen liikaa Yksi ensimmäisistä asioistahan jotka minulla kiellettiin jo silloin kipujen ilmaantuessa alkuraskaudessa, oli juoksun lisäksi kotityöt!
Heh heh... Meillä on vielä niin pieni asunto, että siivojan palkkaaminen tuntuu naurettavalta, mutta minkäs teet, kun lääkäri käskee
Olen kyllä ajatellut muutenkin, että vauvan synnyttyä en saa millään käytyä ostoksilla yhdessä vauvan kanssa (mies on usein 4-5 päivää kerrallaan poissa töiden vuoksi, niin että minun on pakko oppia pärjäämään ihan yksin vauvan kanssa), ellei joku pidä vauvaa/auta kantamaan ostoksia ylös rappusia, meillähän ei ole mitään hissiä tai sellaista, ja asumme 3. kerroksessa. Lastenvaunutkin on jätettävä kadulle autoon sisälle ja toivottava, että saa parkkeeratuksi aivan talon eteen. Talolle on nimittäin sen verran jyrkkä ylämäki ilman varsinaista katukivetystä, niin että lastenvaunuja ei saa millään lykittyä edes rappukäytävään. Eikö olekin ihanan eksoottista? Mutta siivojarouvasta voisi olla apua myös tuossa asiassa.
Ohhoh, taas tuli lörpöteltyä... :ashamed:
:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 14+1 :heart: