Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4

Olipa kiva, Iida-Liina, että ehdit käydä kertomassa kuulumisiasi! Vauva-arjesta on ihana lukea, itselläni kaikki on vielä siellä "hamassa tulevaisuudessa", mutta voin jo kuvitella, miltä tuntuu odotella pikkuisen heräämistä ja sitä, että pääsee pikku hiljaa "tutustumaan" lapseen. Täytyy olla uskomatonta, kun vauva onkin siinä ihan konkreettisesti, eikä olekaan pelkkä ajatus ja ultrakuva... :heart:
Taitaa muuten olla yleistä täällä, että synnytyskertomuksia ja näitä vauvakuvauksia lukiessa alkavat kyynelet virtaamaan....

Kun menimme supistusten vuoksi synnytysosastolle, niin olin jo ehtinyt rauhoittua oman pienokaiseni vuoksi, mutta johan pato aukesi taas, kun näin päivän vanhan vastasyntyneen. Kyllä tässä täytyy olla jostain ihme hormoneista kyse...

Iida-Liina muuten, muistanko väärin, vai onko sinullakin matalat rinnanpäät? Kun täällä meitä ainakin muutama mietiskeli imetyksen onnistumista. Eli jos muistan oikein, niin onko niistä matalista rinnanpäistä jotain erityistä haittaa vai eikö sillä sitten ole loppujen lopuksi mitään merkitystä?

Täällä Italiassa pumpataan maitoa muuten mielellään jo synnärillä. Läheinen ystäväperheemme (joka muuten oli 7 vuotta lapsettomuushoidoissa, ja esikoinen syntyikin "lääketieteellisenä ihmeenä", kun heille oli jo annettu tuomio, että lapsia ei sitten tule) on odottanut meidän raskauttamme varmaan yhtä innokkaasti kuin me itse, ja nainen olikin säästellyt kaikenlaista kamaa kuulemma minua varten. Vielä emme ole päässeet hakemaan, kun asuvat niin kaukana, mutta ainakin rintapumppu, sterilisaattori, rintareppu, turvaistuin ja lastenvaunut siellä odottaisivat meitä... Suurin osa kaiken lisäksi lähes käyttämättömiä. En saa äitiyspakkausta tänne ulkomaille, mutta kyllähän tuo korvaa senkin puutteen oikein hyvin, jos tosiaan saamme jo tuon verran ystäviltä lahjaksi. Vaunuja tietenkin pitää katsoa myös sillä silmällä, että sopivatko meille (miehen auto on ihan normaali, mutta minä ajan toooosi pientä kauppakassia, lisäksi meillä ei ole jalkakäytäviä vaan epätasaiset mukulakivikadut).

Supistukset ovat nyt lakanneet, sen sijaan tunnen erittäin kivuliaita liitoskipuja sivuilla ja häpyluun seudulla, tai ainakin nyt haluan ajatella, että ovat liitoskipuja

Ja kun remppa valmistuu, palkkaamme ihan hyvällä omalla tunnolla siivoojan, tavattoman pätevä rouva, joka siivosi jo makuuhuoneemme putipuhtaaksi ikkunaluukkuja ja kattoa myöden, kun muutimme remppapaosta takaisin kotiin. Kunhan käy kerran viikossa tekemässä isommat siivot, niin kyllä minä varmasti voin pienemmistä huolehtia ilman, että lääkärini hermostuu ja väittää minun uurastaneen liikaa Yksi ensimmäisistä asioistahan jotka minulla kiellettiin jo silloin kipujen ilmaantuessa alkuraskaudessa, oli juoksun lisäksi kotityöt!

Heh heh... Meillä on vielä niin pieni asunto, että siivojan palkkaaminen tuntuu naurettavalta, mutta minkäs teet, kun lääkäri käskee

Olen kyllä ajatellut muutenkin, että vauvan synnyttyä en saa millään käytyä ostoksilla yhdessä vauvan kanssa (mies on usein 4-5 päivää kerrallaan poissa töiden vuoksi, niin että minun on pakko oppia pärjäämään ihan yksin vauvan kanssa), ellei joku pidä vauvaa/auta kantamaan ostoksia ylös rappusia, meillähän ei ole mitään hissiä tai sellaista, ja asumme 3. kerroksessa. Lastenvaunutkin on jätettävä kadulle autoon sisälle ja toivottava, että saa parkkeeratuksi aivan talon eteen. Talolle on nimittäin sen verran jyrkkä ylämäki ilman varsinaista katukivetystä, niin että lastenvaunuja ei saa millään lykittyä edes rappukäytävään. Eikö olekin ihanan eksoottista? Mutta siivojarouvasta voisi olla apua myös tuossa asiassa.

Ohhoh, taas tuli lörpöteltyä... :ashamed:

:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 14+1 :heart:

 

26+1 :heart:

 

Tulin tänne taas vaklaamaan kuulumisia ja pitää samantien vastata lentoemolle, kun oli muutama itselle tuttu asia =)

Äitiyspakkauksesta, ehkä tiedätkin, että sen saa itse ostaa, jos ei kuulu Suomen sosiaaliturvan piiriin. Hinta on 274 euroa + postituskulut (minulle tänne Keskieurooppaan muistaakseni n. 30e ja sillä hinnalla kannettiin kotiina asti). Itse aikoinaan laskeskelin, että pakkauksen sisältö vastaa hyvinkin sen hintaa (tosin sinulla ehkä esim. tuo talvihaalari ei ole kaikkein tarpeellisin, joten kannattaa miettiä omia tarpeita ensin) ja siksi + puhtaasta nostalgiasta sen päätin hankkia. Ja tosi kivahan sitä sitten oli availla ja katsella kun se saapui. Olivat lisäksi laittaneet pakkaukseen enemmän tavaraa, kuin mitä Kelan sivuilla olevassa listassa on (mm. ylimääräisiä puolipotkareita, paita-housuyhdistelmä, kaksi erilaista vauvan kirjaa...).

Sitten noista portaista, mekin asumme 3.kerroksessa, tosi kapeiden ja jyrkkien portaiden päässä ja lihakset kyllä minulla kasvavat huimaa vauhtia. Meilläpäin ei voi jättää vaunuja autoon (varkausriski) eikä talomme alakerrassa ole minkäänlaista säilytystilaa, joten aina uloslähtiessä kannan ensin vaunujen pyöräosan alas ja kiipeän sitten takaisin ylös vauvaa ja koppaa hakemaan ja palatessa sama toisinpäin. Vielä se sujuu helposti, kun vauva ei liiku mihinkään, mutta nyt jo ihmetyttää miten kummassa pärjään kun neiti lähtee liikkeelle. Kannattaakin vaunuja hankkiessa miettiä kunnolla tuo logistiikkapuoli eli miten vaunut menevät kasaan, paljonko ne painavat, kuinka niistä saa kanto-otteen jne. Lisäksi nuo mukulakivikadut luovat oman haasteensa, olen moneen kertaan kiitellyt meidän isoja ilmatäytteisiä kumipyöriä, ovat ihan ehdottomat kaduilla rytkytellessä. Samoin kääntyvä etupyörä helpottaa huomattavasti ahtailla kaduilla puikkelehtimista.

fleur ja nappineiti 2kk + 1 vko

 

Fleur: kiitos vinkeistä! Meilläkin portaat on just tällaiset tavallista jyrkemmät ja kapeat, talo siis 1900-luvun alussa rakennettu. Minä ainakin toivon, että vaunut uskaltaa jättää autoon, ehkäpä vaikka kankaalla peitettynä, mun kauppakassissa siis pitää laskea takapenkin selkämyksestä puolet, ja ahtaa ne vaunut sisään sillä tavalla. Onneksi asumme kuitenkin pienessä kylässä, jossa ei varkauksia ole aivan samalla tavalla kuin olisi esim. Roomassa.

Olen miettinyt itsekin tuota äitiyspakkauksen ostamista, mutta lähinnä siten, että jos joku myy suunnilleen sillä rahallisen korvauksen hinnalla, netissä aina ja täälläkin aina silloin tällöin tulee myyntiin 150?->

Eli teillä on siis kolmipyöräiset vaunut? Koska itse olen ollut ehdottomasti niiden kannalla, olen ajatellut, että sopivat paremmin tällaiseen epätasaiseen maastoon. Minkä merkkiset/malliset teillä on? Ovatko kevyet kantaa vai suht raskaat? Kova urakka teillä on kyllä mennä ulos! Oletko liinaillut tai ajatellut rintareppua? Jos selkä jotakuinkin kestää, liinailisin itse mielelläni, olisihan lasta helpompi niin kuljettaa kuin vaunujen kanssa. Saisi ehkä jonkin ostoskassinkin kuljetettua samalla... Hm... taidan kuvitella olevani jokin supernainen

Nuo ilmatäytteiset kumipyörät pannaan kyllä mieleen. Mutta pitääkö niitä sitten pumpata säännöllisesti, tai voivatko ne mennä rikki?

Kiitos paljon vinkeistä =)

 

Iida-Liina Kiitoksia onnitteluista =) Mulla kerkes parit menkat tulla ennen kuin pikkukakkonen ilmoitti tulostaan. Ne alkoi joskus 2-3 kk synnytyksen jälkeen.

Lentoemo Oisitko sä oikeesti haluumassa sitä pakkausta? Meillä kun esikoiselle ja pikkukakkoselle tulee vaan vuosi ikäeroa ja toppavaatteet jäi viimekski pakkauksessa käyttämättä niin ajattelin etten sitä ottaisi tällä kertaa. Mutta voin toki avittaa sua jos sen haluat Mulla on viikkoja nyt jotain 17 joten tässä on nyt joku kuukaus aikaa miettiä ennen kun kelan paperit saan täytettäväksi. Kamala kun aika menee siivillä tuon esikoisen kanssa niin ei pysy tässä toisessa raskaudessa perässä :ashamed:

Minä kävin täällä taas siis kurkkimassa.. Kun ei oo vielä semmosta tuttua pinoa Yli kolmekymppisille pikkukakkosta odottaville

Anno+Poju 6,5 kk ja Veikko (Veikka-Sisko) 16+

 

Anno, no melkein meinasin sulle ehdottaa, mutta en sitten kehdannut Laitan sulle yv:tä.

 

Meillä on Quinny Buzzit, kolmipyöräiset (niistähän on myös nelipyöräinen malli). Ei ne mitkään superkevyet ole, mutta kuitenkin mielestäni helpohkot kantaa. Vaunut myös nousevat itsekseen ylös kuljetusasennosta (siis kun ovat kasattuna pieneksi esim. autokuljetusta varten) vain pienen vivun napsautuksella (onnistuu yhdellä kädellä ), mikä on ollut liikkuessa näppärä ominaisuus. Itse ratasosaa hankalampaa on vauvan vieminen alas kopassa siinä kun vauva ei ole mitenkään kiinni. Olenkin ulkoilussa käyttänyt enemmän turvaistuinta (se kiinnittyy ratasosaan), siinä vauvan saa kätevämmin alas ja sen kanssa mahtuu vielä koppaa paremmin kauppoihin, busseihin ym. Kovin pitkiä aikoja vauvan ei ilmeisesti kuitenkaan pitäisi turvaistuimessa olla, se saattaa pitemmän päälle aiheuttaa ongelmia selän kanssa. Kyllähän noi ilmapyörät voi hajota ja niitä saa myös pumpata aina välillä (lähtevät irti, joten pumppaaminen on helppoa), mutta vauvan matkustus- ja vaunujen työntömukavuutta ne kyllä parantavat hurjasti muovipyöriin verrattuna. Vaunuissa on normitarvikkeena pyöräosaan kiinnittyvä hoitolaukku, joka on minusta tosi kätevä. Siskoni päivitteli laukun pienuutta, mutta minusta sinne mahtuu hyvin kaikki tarpeellinen ja eipähän tule rahdattua turhaa tavaraa mukana. Ainut mitä kaipaan on sellainen pyörien väliin kiinnitettävä kori, jota meidän ei ole vieläkään tullut hankittua, helpottaisi huomattavasti kauppatavaran kuljettamista. Miinuspuolena noissa vaunuissa on sadesuojan materiaali (erilliset suojat kopalle ja turvaistuimelle), se on paksua läpinäkyvää muovia, joka vie taiteltuna aika paljon tilaa. Jos jostain löytäisin, niin ostaisin semmoisen Suomessa käsittääkseni tavallisemman ohuen kankaisen suojan.

Kantoliina meillä on myös käytössä ja se on lyhyemmillä reissuilla ihan ykkönen. Kovin pitkiä reissuja en sen kanssa ole tehnyt, kun sitten tulee ongelmaksi, mihin laittaa varavaipat ym. vauvan tarvikkeet.

Ai niin, mulla oli toisena vaihtoehtona Maxi-Cosin Murat vaunut. Quinnyt on ehkä himpun sirommat, mutta Maxi-Coseissa on edessäkin kumipyörä. Iida-Liina muistaakseni päätyi noihin M-C:n ja osaa niistä ehkä antaa palautetta.

 

Fleur: kiitos taas, todella hyödyllisiä tietoja!

 

Joku täällä kyseli "kokeneiden" listaa tarpeellisista varusteista. Mä en tulisi toimeen ilman isoa pinoa harsoja. Meillä on tällä hetkellä käytössä noin 35 harsoa. Käytän niitä hoitoalustan päällä suojana, peppupyyhkeenä, puklurättinä ja tietenkin kestovaippakuoren sisällä oikeassa tarkoituksessaan vaippana. Jos meillä kestoiltaisiin jatkuvasti, harsoja olisi vähintään tuplasti

Katselin tuossa vaippaa vaihtaessa hoitopöytää ja siinä olevia tarvikkeita. Meillä on tämän kolmen kuukauden aikana kulunut noita vanulappuja ja puhdistuspyyhkeitä jo useampi paketti. Ovat näppäriä vauvan puhdistuksessa.

Vaatteista sitten taas: Siiri kun on sellainen isomman puoleinen pikkuneiti, niin oli hyvä, että kotoa löytyi heti iso pino vaatteita kokoa 56 ja 62. Nyt meillä käytetään jo kokoa 68 *huokaus* ei ole enää pikkuvauvaa meillä.

Tietenkin vaunut ja turvakaukalo ovat olleet ehdottomia, mutta meillä myös sitteri on koettu korvaamattomaksi viihdyttäjäksi esim. vanhempien laittaessa ja nauttiessa omaa aamupalaansa. Ilman rintapumppua, -kumeja ja maidonkerääjää olisin tullut toimeen, mutta tuo on niin yksilöllistä jotkut tarvitsee toiset ei.

Sen olen todennut, että ennen vauvan syntymää kannatti kuitenkin selvittää mistä kaupasta mitäkin saa vaikkei kaikkea etukäteen ostanutkaan. Oli sitten helpompi käydä ostamassa kun erilaisia tavaroita piti äkkiä saada. Sairaalasta kotiutumismatkalla kävin ostamassa apteekista särkylääkettä ja peräpukamapuikkoja. Särkylääkettä tarvitsee varmaankin jokainen synnyttänyt joten sitä voisi olla kotona valmiinakin, vai mitä muut synnyttäneet?

Tällaisia olen itse kokenut tarpeellisiksi. Mutta me äiditkin ollaan yksilöitä ja vauvat varsinkin. Siksi mitään ehdotonta oikeaa listaa on varmaan vaikea tehdä. Jaksamista kaikille vauvaa vielä masussa kasvattaville!

terkuin Miinamaria ja Siiri 3 kk (63 cm, 7770g)

 

Heh heh.. Mä taas oon ehottomasti noiden ilmakennorenkaiden kannalla Musta ne on ollu tosi hyvät, ei mitenkään kömpelöt tai mitään eikä tarvi pelätä että rengas menee rikki. Meil on "matkiksina" Britaxin Vigour 3 mikä on ilmeisesti aikalailla verrattavissa tohon Quinnyyn ja oon kanssa tykänny tosta kaukalo-ominaisuudesta Lenkkeilyvaunuina meillä on sitte oikein kunnon maastovaunut täällä "maalla" Jostain muuten kuulin Fleur että niitä olis muitaki sadesuojia, en muista mistä. Meillä noissa Britaxeissa on kanssa samanlainen suoja ja kyllä tuli mielikuva vakuumipakatusta vauvasta kun poika siellä sisällä kerran oli

Lueskelin lentoemo sun meilin ja vastailen siihen tänää illalla :wave:

 

Lentoemo, minä joudun ensi sunnuntaista alkaen ihan konkreettisesti kokemaan miten tullaan toimeen vauvan kanssa yksin vajaa viikko kun mies lähtee työmatkalle. Mitään mäkiä eikä portaita meillä ei ole, mutta kauppareissut kyllä hieman jännityttää. Täällä on edelleen tosi kuuma päivisin ja lähikauppaankin on pakko mennä autolla tähän aikaan vuodesta. Lähinnä minua jännittää kuinka nopeasti saan yksin tuolla helteessä kasattua rattaat ja nostettua turvakaukalon niihin kun parkkeeraan auton kaupan eteen. Hieman minua mietityttää myös se, että minne ylipäätänsä laitan kaikki ostokset kaupassa asioidessa. Rattaiden ja ostoskärryjen työntäminen samanaikaisesti kulostaa vähän haasteelliselta. Minulla on nimittäin tähän mennessä ollut tapana, että kun käyn kaupassa, niin ostan kerralla paljon, ettei siellä tarvitse ravata koko ajan. Olen myös harjoitellut liinailua pikkuisen kanssa. Kehtoasennossa hän ei viihdy ollenkaan, vaikka sitä kai suositellaan ihan pienille vauvoille. Nupulla on kuitenkin hyvin vahvat lihakset ja hän kannattelee jo päätään hyvin joten olen aamuisin pitänyt häntä tunnin verran kantoliinassa pystyasennossa (kauempaa hän ei siinä yleensä edes viihdy) . Kantoliinan kanssa kauppaan menemistä harkitsen siis myös, tällöinhän voisin työntää niitä ostoskärryjäkin. Täällä olen yrittänyt katsella, kuinka ihmiset asioivat kaupoissa vauvojen kanssa ja tuntuu, että hirveän monella on mukana molemmat vanhemmat tai sitten auttamassa on kodinhoitaja . Pieniä ostoksia on varmasti helppo tehdä kerralla, mutta en ole erityisen innostunut ravaamaan kaupassa joka päivä.

Minulla todellakin on kolmipyöräiset Maxi Cosin Murat. Ne ovat todellakin hieman painavammat kuin Quinnyt. Rattaiden kasaaminen ainakin sisällä on näppärää, mutta en sitten tiedä hermostunko yksin tuolla paahteessa jos vauva kiljuu vieressä. Jos vaunuja joutuu säilyttämään lämpimässä esim. kuumassa autossa, kannattaa varautua siihen että ilmakumirenkaita pitää pumpata usein. Meillä vaunuja säilytetään sisällä, mutta luulisi että vaunujen renkaisiin pätee sama logiikka kun polkupyörän kumeihin, joita täällä kuumassa olosuhteissa joutuu pumppaamaan vähän väliä, kun jostain syystä ilma katoaa renkaista nopeammin lämpimissä olosuhteissa.


Lentoemo kyseli myös matalista rinnanpäistä. Meillä pari ensimmäistä päivää sairaalassa yritettiin välillä kolmen kätilön voimin saamaan vauva ottamaan otteen rinnasta. Suurin ongelma taisi kuitenkin olla se, että nuppu ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi kiinostunut syömisestä. Parin päivän ikäisenä syöminen alkoi sujua kuitenkin jo paremmin, vaikka otteen löytyminen vei aluksi hieman aikaa. Siinä vaiheessa kun maito nousi kunnolla rintoihin mentiinkin sitten aika reippaasti takapakkia. Vauva sai hirveät raivarit kun ei saanut mitään otetta rinnasta ja minä yritin venyttää nänniä vauvan suuhun, mutta ote lipsui koko ajan kun maitoa valui pitkin rintoja. Lopputulos oli se, että koko vauvan naama, vaatteet ja lisäksi omat vatteeni olivat maidosta märkänä. Tässä kohtaa rintapumpusta oli suuri apu, että sain pumpattua liikaa maitoa vähän pois tieltä, että vauva sai paremman otteen rinnasta. Nykyään nuppu osaa jo imeä vaikka rinta olisikin ihan täynnä, mutta otteen löytymistä pitää edelleen aluksi avittaa. En kuitenkaan koe, että enää matalista rinnanpäistä olisi suurta haittaa. Rintakumeja kokeilin kerran ja meillä tuloksena niistä oli kamala huuto, joten en ole niitä sitten enää kokeillut. Jokainen vauva on kuitenkin yksilö, joten paras tyyli löytyy varmasti ihan kokeilemalla.

Miinamarian kanssa olen samaa mieltä siitä, että vanulappuja ja harsoja kuluu paljon. Särkylääkkeitä en ole itse tarvinnut ollenkaan sen päivän jälkeen kun nuppu syntyi eli niiden tarve taitaa myös olla kovin yksilöllinen.

Nyt taidan itse mennä syömään, kun kullannuppu meni juuri uinumaan.

-Iida-Liina ja kullannuppu 16pv-

 

Mulla taas se särkylääke oli ehdoton viikon parin ajan synnytyksen jälkeen vaikka helppo synnytys olikin. Sitteriä meillä on alettu suosimaan vasta sitten kun poika on alkanut kiinteitä syömään. Sitä ennen oli todella kiinnostunut leikkimatosta ja viihtyi lelujen alla.

Mä sain neuvolasta lainaan sähkökäyttöisen pumpun ekoille päiville, sen jälkeen pumppua ei tarvittu. Kuten liivinsuojuksiakin jäi vaikka kuinka paljon käyttämättä. Rintakumi oli meillä taas aivan ehdoton.

Mies pitäisi varmaan meidän tärkeimpänä varusteena vaipparoskista, mä oisin varmaan tullut toimee ilmankin Noista vaatteista tuli muuten mieleen että musta oli aivan ihana mennä kauppaan pojan syntymän kanssa ja ostaa poikien vaatteita, ihan niin kuin sitten vasta olisi lupa vaikka mekin aika varmasti tiedettiin pojan tulevan Meillä oli harsoja kahden äitiyspakkausen harsojen verran ja hyvin ollaan tultu toimeen sillä määrällä.

Nää on kaikki niin yksilöllisiä kyllä

 

Voi kun ootte ihania, kun käytte täällä neuvomassa! Ja on tosi hyvä, että tulee erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia, osaa varautua paremmin, kun tajuaa, ettei elämä vauvan kanssa ole tosiaan mistään käsikirjasta, vaan joka vauva on yksilö, niin kuin Iida-Liinakin kirjoitti.

Meillä muuten mies sanoi heti, että sitteri on sitten must juttu, sitä he olivat käyttäneet kummankin kanssa tosi paljon just ruokaa laittaessa jne.

Huh kun mua alkaa jännittää toi imettäminen, kun mulla on niin tällainen vähintään yhden vuoden imetys-aivopesu päällä, ja entä jos se ei sitten sujukaan? No, pitää oppia jotain rentoutustekniikoita, koska jännityshän just estää sitä maidontuotantoa...

Annolle kirjoitinkin, että mies pudotti mut aika kovaa maanpinnalle ton äippäpakkauksen kanssa: hänen mukaansa ei ainoastaan toppapuku vaan myös ne kokobodyt ovat aivan liian kuumia Italiassa, ja kaikenlisäksi ne ovat just väärää kokoa, jos vauva syntyy helmikuussa: alle 3-kuukautiselle se 60cm on liian iso koko ja sitten seuraavana talvena ne ovat liian pieniä. Eli miehen mukaan emme käyttäisi niistä vaatteista mitään, kun se 60cm koko osuisi just lämpimille keleille. Mie kun jo täällä niin intona kävin. Nyt sitten mietiskelen,eettä mahtaako mies olla oikeassa? Osaako kukaan sanoa asiaan mitään?

:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 14+2 :heart:

 

Tällaisen löysin jostain netistä, ainakin vähän suuntaa antava;

VAUVAN VAATEKOKO

Alla olevaa taulukkoa voit käyttää apuna vaatteiden ostamisessa. Huomaa kuitenkin, että kokotaulukon pohjana on vauvojen keskimääräinen pituus, ja vauvat kasvavat hyvin eri tahtiin. Vauvan syntymäpituus ei juurikaan ennusta vauvan kasvua koko ensimmäisen vuoden aikana, vaan pienen vauvan kasvukäyrä saattaa pian hypähtää isommalle puolelle ja päin vastoin.

VAUVANVAATTEIDEN MITTATAULUKKO

Ikä
Vaatekoko Sukan ja kengän koko
0 kk 50 cm 17-18
1 kk 56 cm
3 kk 62 cm
6 kk 68 cm
9 kk 74 cm
12 kk 80 cm 19-21
18 kk 86 cm

Jos ostat vaatteita lahjaksi, sukkia ja kenkiä lukuun ottamatta varminta on aina ostaa vähintään yhtä numeroa liian isot - niille on aina käyttöä myöhemminkin!

anjamarita ja Sara 4 vk 4 pv

 

Niin, tuosta vauvojen ja vaatteiden koosta... Meillä ollaan siis menty koko per kuukausi vauhtia. Aloitettiin heti syntymän jälkeen 52 senttisellä Siirillä koosta 56. Pienimmät vauvasukat (koko muistaakseni 11-13) olivat heti liian pieniä ja niitä tietenkin saimme useammat lahjaksi kun ovat niin suloisia. Siirin täyttäessä yhden kuukauden pakkasin 56:t pois kaapista ja siirryttiin kokoon 62. Nyt 3 kuukautisena Siiri käyttää koon 68 bodeja ja yöpukuja. Housuista ja potkareista menee vaihtelevasti 62 ja 68. Niin ja sukkakoko meidän isojalkaisella on 18. Epäilen, että nelikuisena siirrymme jo enemmän kokoon 74, huoh. Sen sijaan ystäväni nelikuinen mahtuu edelleen kokoon 56, joten vauvat ovat näissä vaatekokoasioissakin tosi yksilöitä. Niin, että Lentoemo voi se teilläkin olla niin, että ne äp-vaatteet joko sopii viileämpänä aikana tai sitten ei =)

 

Kiitos taulukosta anjamarita, se antaa hyvää osviittaa tulevasta! Vaikka niin kuin miinamaria kirjoitti, se on tietty hiukan arpapeliä, että kuinka lapsi kasvaa. Jos on yhtään tullut äitiinsä, niin isokokoista vauvaa on kyllä lupa odottaa, isänsä taas ei syntyessään ollut erityisen kookas, niin että... Mutta ehkä tuo mies on siinä oikeassa, että ne vaatteet kannattaa sitten loppujen lopuksi ostaa tilanteen mukaan, eikä kovin etukäteen just kun ei tiedä säistä/lapsen kasvamisesta. Mutta mie jo niin ehdin innostua tuosta äitiyspakkauksesta... Olen siitä aina niin haaveillut. Mutta ehkä se sitten olisi hiukan "riski" investointi ja tulisi Annollekin vaivaa sen tilaamisesta. No höh

 

Moikka!
Kiva kuulla Iida-Liinan ja Miinamarian vauvakuulumisia pitkästä aikaa! Ja muillekin kiitos paljon vauvan varusteiden hankintainfosta. Niinhän se on, ettei vauvan kokoa millään voi tietää ennen syntymää. Vähän kuitenkin ajattelin siltä pohjalta, ettemme hankkisi juurikaan 50 cm vaatteita, vaan 56 cm:sta ylöspäin. Kyllähän se 56 cm on aina pienempi kuin äitiyspakkauksen vaatteet.

Löysin muuten H & M:n posti-/nettimyynnin sivuilta aivan ihanan nallehaalarin pikkuiselle
http://shop.hm.com/fi/?action=viewshoppingwindow&dept=BARN_BAB_YTT
Ehkäpä sellainen on hankintalistalla...

Kati & Pablo rv 24+1

 

Kati231: olipa ihana tuo haalari! :heart:

Tänään oli ihana ylläri, kun mies toi postin, ja siellä oli suomalainen lehti, jonka yksi työnantajistani on tilannut minulle tänne ulkomaille. On se vaan ihana saada suomenkielistä luettavaa =) Ja pian pitäisi tulla myös vauva-lehden syyskuun numero, jee!

Apua, mähän oikein terrorisoin tätä palstaa. Kyllä huomaa, että joudun olemaan levossa :kieh:

Nyt en kyllä kirjoita enää mitään pitkään pitkään aikaan. En ainakaan ennen huomista

 

Nostanpas vähän tätä pinoa, kun meinaa valahtaa tuonne kauas...

Vauvanvaatteisiin vielä sellainen pakkaa sekoittava kommentti, että eri valmistajien/merkkien vaatteet voivat olla TOSI erikokoisia vaikka lapussa lukee sama senttikoko. Ainakin Tutan vaatteet on mun mielestä hirmu reilun kokoisia, esim. meidän pojalla meni Tutan 56-senttiset bodyt vielä muistaakseni 3-4 kuukauden iässä vaikka muista merkeistä saattoi käyttää jo 62- tai jopa 68-senttisiä. Sitten toisaalta jotkut esim. äitiyspakkauksessa olleet potkarit jäi käyttämättä kun katsoin että ne on 70-senttiset, joten otan käyttöön "sitten joskus". No sitten kun se aika tuli että poika oli 68-70 senttisissä niin nuo potkarit oli jo auttamatta liian pienet. Ja esimerkiksi nytkin sillä on käytössä vielä yhden 68-senttiset verkkarit vaikka siis pääosin vaatteet on jo 80-86 senttisiä Kokeilemalla sitä vasta oikeasti tietää mitkä vaatteet omalle vauvalle sopii, eikä liikaa tosiaan kannata ainakaan upouusia vaatteita ostaa koska virheostosten mahdollisuus on tosi suuri

Äitiyspakkauksesta meille jäi vähän kökkö maku suuhun: vaatteet oli monet vähän oudon mallisia ja esim. naruilla solmittavat kietaisubodyt olivat mun mielestä suoraan sanonko mistä, joten vaatteita tuli käytettyä tosi vähän. Kevytvanupuku ja makuupussi oli kovassa käytössä, sitten tietysti pyyhe, kynsisakset, vesilämpömittari, lakanat yms. tuli tarpeeseen, mutta en koe että ihan "koko rahan" edestä olisi ollut käyttöä äippäpakkaukselle. Toppapukua taisin käyttää pojalla pari kertaa, sekin on jotenkin kummallisen mallinen enkä usko että se enää ensi talvena mahtuu.

Niin, meillä on siis 1v- synttärit tässä ihan kulman takana odottamassa :heart: Uskomatonta miten nopeasti tämä "vauvavuosi" on mennyt!

 

No hyvänen aika, ei tämäkään nyt sentään käy, että kolmannelle sivulle tiputaan... Lörpöttelen nyt sitten täällä itsekseni ihan vaan nostamisen ilosta

Tässä äskettäin vanha tuttu (kolme lasta, joista 2 hankittu kaksikymmpisenä) onnitteli raskaudesta. Ja kirjoitti, että se on hienoa, että olen raskaana, kun vasta lapsen saatuaan sitä kasvaa vasta aikuiseksi... Ja että elämä saa merkityksen vasta, kun on lapsia... jne. jne.

Hm... Yritin ymmärtää... Tuli vain mieleen, että eikö henkilö itse olekaan niin vakuuttunut omaista valinnoistaan, kun pitää muutkin asiasta vakuuttaa

Se on ihan varma, että lapsi opettaa kantamaan vastuuta ihan uudella tavalla, niinhän se on jo raskausaikana, kun joutuu miettimään syömisiään ja muita juttuja myös lapsen edun kannalta. Mutta että ihminen "kasvaisi aikuseksi" vasta lapsien synnyttyä. Itse luulen, että kun "hankkii" lapset kaksikymppisenä, niin se saattaa tuntua siltä, että kasvaa aikuseksi juuri lasten kanssa, mutta kyllä kai se nyt kuuluu normaaliin ihmisen kehitykseen, etä sitä kasvaa ihmisenä vuosien myötä, oli niitä lapsia tai ei. i

Ja että elämälle tulisi merkitys vasta lasten myötä? Huh huh... Siis kuulostaa aika kamalalta meikäläisen korviin, että ihmisen elämä (ja sielu) olisivat niin tyhjiä, että "hankitaan" lapsia kuuri tuollaista eksistentiaalista tyhjyyttä täyttämään... Siitä olen ihan varma, että elämä saa UUSIA merkityksiä, kun lapset syntyvät, mutta minun elämälläni on ainakin ollut merkitys jo ennen raskaaksi tuloa. Enkä aio elää lapsen kautta (huima vastuu lapsella, kun on vastuussa äitinsä elämän merkityksestä, käy lopulta sääliksi lapsiraukkaa...), minähän se olen olemassa lasta varten eikä lapsi minua. Ja vaikka suunnittelen pysyväni kotona ja hoitaa lasta ainakin ensimmäiset 2-3 vuotta (jos vain mahdollista, elämässä kun ei ikinä tiedä), niin kyllä kotiäidilläkin pitää mielestäni olla harrastuksia ja muuta sisältöä elämässä kuin lapsi...

Olen nähnyt monia lapsia, jotka ovat saaneet jo raskausaikana tehtäväkseen sisällön tuottamisen (masentuneen/yksinäisen/rturhautuneen?) äidin elämässä, ja aika surullista katseltavaa se on. Minusta on hienoa, jos äiti kykenee viettämään paljon aikaa lapsensa kanssa tämän varhaislapsuudessa, mutta mielestäni on vain tervettä, jos äiti huomaa tarvitsevansa myös omaa aikaa, ja ennen kaikkea hankkii sitä itselleen.

No joo... Itse olen kauhean tyytyväinen siitä, että minulla on ollut mahdollsuus nauttia "vapaudesta" näinkin kauan, ja että miehen kanssa olemme viettäneet "nuorenparin" elämää 5 vuotta ennen lapsen syntymää. Tuntui jotenkin oudolta lukea noiden onnitteluiden rivien välistä, että elämäni olisi ollut jotenkin tyhjää ennen kuin tulin raskaaksi. Ja itse kun olen aina pitänyt itseäni vain onnekkaana, kun olen ehtinyt hankkia kaikenlaisia elämänkokemuksia ennen lapsia. Kun niitä kokemuksia lasten kanssa ehtii hankkia 30-kympin jälkeenkin, mutta nuorena lapset hankkineet eivät koskaan pääse elämään samoja kokemuksia kuin lapseton kaksikymppisenä.

Mutta jokainen elää oman elämänsä niin kuin kohtalo suo. Toivottavasti kaikki osaavat käyttää hyväkseen kaikkea sitä, mitä meille on annettu, ettei tarvitse sitten myöhemmin harmitella,e ttei ole osannut ottaa elämästä kaikkea irti...

Itsekseen pölisevä

:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 14+5 :heart:

muoks* kiva kun emmallakin kävi sama mielessä tässä välissä, eli pinon nostaminen

 

...kirjoitti, että se on hienoa, että olen raskaana, kun vasta lapsen saatuaan sitä kasvaa vasta aikuiseksi... Ja että elämä saa merkityksen vasta, kun on lapsia... jne. jne.

Raskaudestani kuultuaan yksi työkaverini onnitteli minua sanoin "no nyt teistäkin tulee oikea perhe". Siis muutamalla sanalla nollasi kymmenvuotisen suhteeni mieheni kanssa: hänelle käsitettä kahden aikuisen perhe ei ilmeisesti ollut olemassakaan. Kysäisin häneltä, miksi asumismuodoksi hän käsittää ne parit, jotka eivät lapsia saa/tee - en saanut vastausta siltä istumalta (enkä muista tuliko sitä myöhemminkään).

Terveisin
ennen perheetön, nyt jo 5kk perheellinen
~Tiila

 

Tiila: no niinpä, perhehän on vain kaksi eri sukupuolta olevaa aikuista ja 1.8 lasta...

 

Huh! Tämä remontin keskellä eläminen vie voimia niin, ettei oikein jaksa tännekään tulla kirjoittelemaan, mutta jospa saisin aikaiseksi pari kommenttia kuitenkin.

Paikkakuntamme perhevalmennukset (3 kpl) tulivat ja menivät, emme ehtineet yhteenkään. Toivottavasti ei ollut mitään korvaamatonta tietoa. Olisi kyllä ollut mukava nähdä muita samassa tilassa olevia, joten sen puolesta hieman harmittaa.

Minäkin sain viimein äitiyspakkauksen ja avasin sen suurin odotuksin. Olen samaa mieltä Emman kanssa, ettei se nyt aivan mahtava ollut. En halua kuulostaa nirsolta, onhan se hienoa, että Suomen valtio lahjoittaa pakkaukset kaikille vastasyntyneille - kiitos siitä - mutta... aika monet bodyt ja potkupuvut tuntuivat kummallisen ohuilta ja löperöiltä verrattuna vaatteisiin, joita olen ostanut tai hypistellyt laadukkaissa lastenvaatekaupoissa. Kilpailutus on tehnyt tehtävänsä, kun otetaan sieltä mistä edullisesti saadaan, laatu kärsii.

Äippäpakkauksen toppapuku oli mielestäni niin iso, että ostin meidän marrasvauvalle 62-kokoisen harmaan toppapuvun Lindexiltä. Onhan tässä vielä aikaa, mutta myyjä varoitteli toppapukujen loppuvan nopeasti, joten nielaisin syötin ja tein hankinnan hyvissä ajoin...

Hankin myös sen Tiilan suositteleman tukivyön. Olemme olleet lähes erottamattomat sen jälkeen. Alussa en ollut ihan varma auttaako se, mutta nyt en voisi olla ilman. Pidän sitä jopa öisin. Onkohan sitä vaarallista pitää jatkuvasti? No, vauveli kyllä liikkuu entiseen malliin, joten eiköhän sillä edelleen ole riittävästi tilaa myllertää masussa. Kiitos vielä vinkistä!

Mitä tulee Lentoemon pohdintaan elämästä, perheestä ja lapsista, olen samaa mieltä kanssasi. Olen onnellinen, että olen saanut kokea ja nähdä paljon maailmaa ennen äitiyttä. Jos olisin jo parikymppisenä alkanut "hankkimaan" lapsia, olisin nyt yksinhuoltaja tai lapset matkustaisivat kahden kodin väliä. Nykyisen mieheni tapasin vasta neljä vuotta sitten ja vasta hänen kanssaan jaoimme vahvasti ajatuksen lapsista. Perheitä olin kyllä perustanut aiempien poikaystävieni kanssa ja tunsin eläväni ihan täyttä elämää avoliitoissa ilman lapsiakin.

Ainoa huono puoli tässä vanhemmalla iällä äidiksi ryhtymisessä on, että riski lapsettomuudesta kasvaa niin älyttömästi iän karttuessa. Meillekään ei ollut itsestäänselvyys, että edes saamme lapsen/lapsia. Ja siksipä olen nyt niin onnellinen

On se vaan niin hienoa, että on saanut kokea elämässä paljon jännittäviä, hauskoja, kasvattavia ja mielenkiintoisia asioita! Ja edessä niitä on roppakaupalla lisää.

Metsätonttu ja poikanen 27+3

 

Aivan samaa mieltä olen Lentoemon kanssa siitä, että kyllä elämällä on merkityksensä ilman lapsiakin. Hyvin surulliselta se kuulostaa jos näin ei olisi. Lapsen saaminen on varmasti yksi elämän kohokohtia, mutta ei se silti vähennä aiemmin eletyn elämän arvoa. Näin melkein kolmen viikon kokemuksen jälkeen äitinä olemisesta voin jo sanoa, että vaikka lapsi on aivan ihana niin siltikin tuntuu mahtavalta päästä välillä yksin ulos kävelemään tai edes ruokakauppaan. Se, että saa vaikka puolituntia keskittyä vain itseensä antaa ainakin minulle aivan kummasti voimia.

Lueskelin muuten joskus aikoja sitten tuolta vauva-puolelta keskustelua vauva-ajasta ja parisuhteen hoitamisesta. Olin aivan järkyttynyt kuin luin, että jotkut olivat sitä mieltä, että kun vauva on pieni niin parisuhdetta ei tarvitse mitenkään hoitaa, vaan sen oletetaan pysyvän kasassa siinä sivussa . En yhtään ihmettele, että vanhemmat eroavat vauvan ollessa pieni, jos ihmiset näin ajattelevat. En usko, että vauva kokee itseänsä hylätyksi vaikka välillä puolisokin saisi jotain huomiota. Luulisi sen olevan lapsenkin edun mukaista, jos vanhemmat pysyvät yhdessä.

Asiasta viidenteen. Jos joku aktiivinen haluaa ottaa palstaemoilun vastuulleen, niin olkaa hyvä vaan. Palstan päivittäminen ei vie paljon aikaa ja on ihan yksinkertaista. Voin toki toistaiseksi päivitellä, joten ei mitään kiirettä. Ei tämä kovin rankka työ ole. Voin neuvoa jos tarvitsette jotain apua.

Meillä nuppu on kasvanut jo kovasti ja näyttää minun silmissäni jo todella isolta vaikka tosiasiassa hän on nyt keskiverto vastasyntyneen kokoinen noin 3,5 kiloa. Hurjalta tuntuu jos olisi joutunut tuon kokoisen ulos punnertamaan, mutta kai se olisi sieltä mahtunut tulemaan.


Mitäköhän kuuluu Onnelliselle ensiodottajalle? LA on jo takanapäin. Vauvauutisia odotellessa. =)

Iida-Liina ja jo iso tyttö melkein 3 viikkoa

muoks* kirjoitan varmaan nykyään tosi sekavasti. mutta välillä pitää lopetaa kun tyttö vaatii huomiota sylissä.

 

Tuo olikin tärkeä argomentti, josta Iida-Liina kirjoitti, eli parisuhde vauvaperheessä... Se minua mietityttää jo nyt. Meillä on nimittäin vieläkin lähes viiden vuoden yhdessäolon jälkeen sellainen "rakastumisvaihe" päällä miehen kanssa, intohimo ei ole suinkaan laantunut, vaan päinvastoin, yhteisymmärrys vain on parantunut ajan myötä. Jos ei olisi ollut tosiaan tuota pelkoa, josta Metsätonttu kirjoitti, että ikä kuitenkin vaikeuttaa raskaaksi tuloa (kun on vielä tämä PCO), niin olisimme kyllä todennäköisesti nauttineet tästä kahdestaan olosta vielä kauemminkin. Siis todellakin olemme halunneet yhteistä lasta jo kauan, ennen tositoimiin ryhtymistä kypsyttelimme ajatusta vuoden verran, niin että lapsi on kyllä ollut todella toivottu, mutta olemme niin kiinteä tiimi ja onnellisia yhdessä, että mitään "puuttuvan renkaan" syndroomaa meillä ei ole ollut.

Niin olenkin nyt sitten miettinyt, että miten sitten vauva-aikana, kun kuulemma jo hormonitkin saavat naisen keskittymään vauvaan. En missään tapauksessa haluaisi miehen tuntevan oloaan ulkopuoliseksi, ja vaikka olemme jo etukäteen sopineet, että ekoina 3 kk:na tod. näk. tosiaan elän symbioosissa vauvan kanssa ja sekstailut kannattaa unohtaa jo alkuunsa, niin mietin, että kuinka sitä sitten jaksaa panostaa parisuhteeseen niiden ensimmäisten kuukausien jälkeenkään.

Kauhean moni valittaa seksihalujen hiipuneen jo raskausaikana, meillä nyt ei ole ollut sellaista ongelmaa, vaikka tuossa supparivaiheessa toimintaa hiukan rajoitimmekin. Mitä jos minulle sitten tulee tuollainen seksittömyysvaihe lapsen synnyttyä?

En toki pelkää, että mieheni parin kuukauden nollakauden jälkeen lähtee vihreämmille laitumille, jos hän on kestänyt parin VUODEN nollakauden edellisessa suhteessaan, niin ei pari kuukautta varmaan ota koville minunkaan kanssani. Mutta miehelläkin on omakohtaista kokemusta siitä, että jos miehestä tai ja naisesta tulee vain isä ja äiti, alkaa parisuhde olla heikoilla jäillä. Omastakin mielestäni seksi on tärkeä osa parisuhdetta, se antaa sille sen intiimin luonteen ja yhdistää paria todella syvällisellä tasolla sanojen tuolla puolen. Enkä haluaisi menettää sitä yhteyttä, joka meillä on tähän saakka ollut.

Pitänee vain toivoa, että hormonit ja väsymys eivät tee tepposiaan, ja että jollain tavalla sitä kykenee/muistaa, että mistä parisuhteessa on kyse myös vauvan synnyttyä.

Kaikki vinkit parisuhteen ylläpitämiseksi vauva-aikana ovat siis tervetulleita

:heart: lentoemo ja lentäjän poikanen 14+6 :heart: