Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat II

Minimille onnittelut :flower: Ja Pötkylälle levollisia saikkupäiviä. Nefer Olen kade tuosta glögin juonnista. Kokeilin itsekin glögiä, koska se on suurta herkkuani, mutta tuli ihan vuosisadan närästys :/

Oma napa seuraavaksi... kävin eilen neuvolassa ja paineet oli taas koholla :| Nyt oon vaan levännyt ja huomenna kontrolliin. Inhotti eilen siellä neuvolassa, kun oli harjoittelija siinä sen vakkari neuvolantädin kanssa. Yritin jutella sille tutulle neuvolantädille peloistani sen suhteen, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Tämä harjoittelija oli vaan suuna päänä koko ajan ja sanoi, että en saisi ajatella sellaisia asioita vaan mun pitää nauttia raskaudesta jne. Ärsytti. Miten kiellän itseäni ajattelemasta Ja mitä hyötyä on hokea, että kaikki menee hyvin, älä ajattele noin. Jokainen tietysti toivoo, että kaikki menee hyvin, mutta se on ihan tosi asia, että kaikilla ei mene asiat hyvin, ei vaikka kuinka toivoisi. Soitin tänään sille neuvolan vakitädille ja pyysin, että huomisessa kontrollikäynnissä ei olisi sitä harjoittelijaa mukana.

Selkäsärky on ollut ihan mahtavaa... Olen ihan hirveän kiukkuinen, kun en pysty istumaan, en makaamaan, en kävelemään... koko ajan vaan särkee ja tosi kovaa. Sanoin tänään puhelimessa neuvolantädille asiasta ja hän sanoi, että sitä saattaa jatkua vaikka pari viikkoa lasketun ajan ylikin :/ Loppuu kuulema sitten, kun vauva syntyy. Hän sanoi katsovansa kohdunsuun tilanteen huomenna. Voi miten toivon, että siellä olisi jotain edistystä tapahtunut!

kiukkuinen auringonkukka ja vilkas pikkuinen, rv 38+6

 

Hyvä, hyvä, että Pötkylä on vihdoin saanut jäädä kotiin lepäämään. Harmi vain, että vasta tuollaisessa tilanteessa. Toivottavasti ei tosiaan ole mikään raskausmyrkytys iskenyt.

Viimeksi kirjoitin, että itkukohtauksilta on täällä sentään vältytty toistaiseksi, mutta eilen sitten itketti oikein kunnolla. Monen asian summana alakuloinen olo ja sit tuli puheeksi yhdessä yhteydessä äitini, joka jo vuosia sitten kuoli syöpään. Asia ei ole pitkään aikaan enää ollut mitenkään pinnassa ja olen vain miettinyt, että ehkä se sitten taas tulee, kun minusta itsestäni tulee äiti ja nyt se päivä näköjään koitti. En oikein tiedä itsekään, että miksi sitä eilen niin kovin itkin. Mullakin mies oli illalla sitten niin ihana, kun kerroin päivästäni ja alakulostani, että sanoi jäävänsä seurakseni kotiin ja jättäisi ohjelmassa olleen kokouksen väliin. No ei mulla sitten illalla enää niin huono olo ollut, että mun takia ois siitä pois tarvinnut jäädä ja vielä kun tänään taas alkaa jo viikonloppu ja ehtii enemmän olemaan yhdessä. Hitsit kun nämä viikot tosiaan meneekin nyt ihan huomaamatta ja aina ollaan perjantaissa.

Vaikka viikot menevätkin nopeaan niin yhtä nopeasti mulla on myöskin lisääntynyt jo malttamattomuus vauvan tuloa kohtaan. Nyt jo olisin ihan valmis lähtemään laitokselle ja sit kun ajattelee, että tässä saattaa hyvin mennä vielä yli kolmekin viikkoa kotosalla.

On tullut nyt luettua paljon vyöhyketerapian käyttämisestä synnytyksen käynnistämiseen ja kivunlievitykseen ja eilen sitten jo soitin yhdelle paikalliselle vyöhyketerapeutille ja kyselin asiasta. Se puhelu vain vahvisti, että taidanpa varata ajan sinne, jossain kohtaa, jos ei lähtöä ala kuulumaan. Eihän siitä välttämättä ole mitään hyötyä synnytyksen käynnistymistä ajatellen, mutta josko edes turvotukseen auttaisi ja lupasi neuvoa myöskin niitä pisteitä mitä mies voi sitten synnytyksen aikana hieroa kipua lievittämään. Vielä en siis varannut aikaa, mutta luulen, että ensi viikolla sen teen. Kyselen vielä maanantaina neuvolantädiltä hänen kokemuksistaan asiassa.

Nyt olen parina yönä herännyt pariin otteeseen siihen, että mahaa viiltelee. Oiskohan niitä kivuliaita supistuksia? Ei mitenkään pahoja ja tosiaan ihan muutama vasta tullut, mutta josko se tästä vähitellen alkaisi. Tosin en mä tällaisistakaan kivuista halua sentään tuota kolmea viikkoa enää kärsiä... Ja nyt on alkanut myöskin se menkkamainen jomottelu. Välillä enemmän tuossa edessä alavatsalla ja välillä tuolla ristiselässä. Ja vauvaunet. Edellisenä yönä meillä oli tyttövauva, jonka sitten tietysti olimme taas unohtaneet jonnekin ilman ruokaa.. Ja viime yönä mieheni sai tyttövauvan ja mä synnytyin pojan. Että unet on hauskoja. Viime yönä suurin ongelma oli, kun oltiin vasta kolmantena jonossa perhehuoneeseen. Mistäköhän kaikesta nämä unet oikein kertovat?!

Toivottavasti Auringonkukan paineet ois nyt tarkastuskäynnillä taas normalisoituneet.

Lauralein rv 38+4

 

Täälläkin toivotaan kovasti että Auringonkukan paineet olisivat tasaantuneet. Ei kyllä kuulosta kovin kivalta nuo selkäkivutkaan.

Lauralein ainakin mulla ne kivuliaat supistukset on sellaisia että masua viiltelee tosi inhottavasti ja se menkkamainen jomotuskin kuuluu asiaan, toivottavasti pääset pian tosi toimiin!

Täällä ollaan oltu tänään hirmuisen tunnemyrskyn vallassa. Mies lähti työmatkalle ja hyvä niin, sillä saatiin aikamoinen suukopu aikaiseksi mun sairaslomasta. Mies oli sitä mieltä että sehän vaan tarkoittaa sitä että hänellä on kiva pikku kotirouva joka tekee kaiken yksin, herran ei tarvitse eväänsä letkauttaa suuntaan tai toiseen. Vaikka saatiin riita jo sovituksi, niin silti aina välillä kiehuttaa ihan urakalla kun asia nousee mieleen. Ehkäpä olen jo rauhoittunut kun mies tulee maanantai-iltana kotiin?

Hirveä himo olisi touhuta kyllä kaikenlaista. Talven kunniaksi hankin makuuhuoneeseen ihan uudet tekstiilit ja niiiiiin mielettömästi tekisi mieli vaihtaa verhot ym, mutta kun ensin pitäisi tosiaankin ne ikkunat pestä. Muo uuvuttaa jo ajatuskin ikkunoiden pesemisestä, se touhu on nimittäin inhokkilistan numero yksi! Sen sijaan voisin silittää kaikki omat ja naapureiden pyykit, siinä touhussa jotenkin hermo lepää mulla

Ensi viikolla ajattelin varovaisesti ruveta setvimään tuota mieletöntä vauvanvaatevuorta ja heittää siitä pois kaikki käyttökelvoton. Vaatteita kun on tullut ovista ja ikkunoista ilmaiseksi niin on ihan selvää että joukossa on jotain sellaista mitä ei ehkä voi enää käyttää. Ja sitten setvimisen jälkeen voisikin jo pestä ja silitellä niitä pikkuhiljaa.
Neuvolalääkärihän vähän varoitteli että vauva voi hyvinkin tulla jo tämän vuoden puolella, tosin itse uskon että tätä tukaluutta kestää hyvinkin kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Mutta parempi varmaan valmistella pikkuhiljaa asioita, ettei sitten tarvitse tehdä hirveällä kiireellä kaikkea yhdessä päivässä?

No niin, jospa alkaisi pikkuhiljaa valmistautumaan tyttöjen iltaan, ohjelmassa on luvassa kilokaupalla hedelmäsalaattia ja hömppäelokuvia! Ihanaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille

t. pötkylä ja pikkuElvis 28+1

 

Oih, no vihdoin Pötkylä sai lomaa. Mutta muistathan nyt kuitenkin, että olet sairauslomalla levätäksesi eli älä nyt hirveästi hommaa itsellesi suunnittele :heart:
Ikkunoiden pesu on yllättävän rankkaa hommaa nyt. Tuli kokeiltua toissapäivänä.

Lauralein :hug: Ihan luonnollisesti nuokin tunteet nousevat nyt pintaan, varsinkin, kun äidistä on kyse. Minäkin mietin isääni välillä, mutta nyt on ollut sen suhteen rauhallisempaa. Onneksi sun mies tuntuu olevan vahvasti tukena. Varmaan meitä tuolta jostain katsellaan ja ollaan meidän puolesta onnellisia.

Noita viiltelykipuja mullakin on, mutta ei niinkään yöllä. Yhtenä yönä oli ehkä sellasta menkkamaista jomotustakin, mutta iltaan kaikki lähtövaroitukset mulla painottuu. Vaan eivätpä ole päämäärään asti vielä vieneet, vaikka en panisi pahakseni.

Piupa, sulla onkin mielenkiintoinen tilanne. Toivottavasti saat ainakin ensimmäiset viikot kuitenkin rauhoitettua, että äitiys pääsee kunnolla käyntiin. Ehkä teidän pitäisi jutella vielä siitä, että sinä kuitenkin saat esikoisesi ja kaikki on uutta, eikä välttämättä suju ihan vasemmalla kädellä. Onko sinulla ketään apuna noihin hommiin?

Sen verran vielä miehestä(omastani), että ei hänkään nyt aina ole noin huomaavainen. Hänellä tähän tilanteeseen kasvaminen on tapahtunut aika lailla hitaammin, kuin mulla eikä mua ole kyllä ainakaan liiaksi asti suojeltu/hemmoteltu. Kai se on ihan luonnollistakin, mutta toisaalta en ole ehkä itsekään osannut kertoa tarpeeksi omista tarpeistani ja olostani vaan olettanut liikaa ja onhan se nähty, ettei miehiltä(ainaakaan mun) kannata kauheasti olettaa noin yleensä

Auringonkukka, kuulosti aika ikävältä tuo neuvolakäynti. Mullakin oli kerran harjoittelija mukana, johon annoin luvan ja hän istui koko ajan ihan hiljaa vieressä eikä sanonut/kommentoinut mitään. Se melkein tuntui jo oudolta. Olisi varmaan edes jotain kannattanut kysyä, mutta ehkä se oli sovittu niin. Omien mielipiteiden laukominen kokemattomana ei musta kuitenkaan kuulu asiaan.

Ai niin, tuosta kolmesta s:stä kuulin sellaista (äiti oli jutellut jonkun kätilön kanssa), että sitä sauna-s:sää kannattaisi välttää. Ei tee kuulemma hyvää istukalle. Sen sijaan seksiä ihan mielin määrin
ja siivousta...no, jaksamisen mukaan.

Omaa napaa vielä, että neuvolassa tänään kaikki ennallaan. Ja unia täälläkin. Pelastin jonkun lapsen keskeltä autotietä, enkä millään löytänyt sille vanhempia... Olisko sitten kuitenkin ollut oma?

Pötkylän iltasuunnitelmat kuulostavat tosi herkullisilta. Olen kade. Hedelmäsalaattia voisi silti tehdä, jos saisi tuon miehen töistä kotiin ja pääsisi käymään kaupassa.

Ihanaa iltaa ja viikonlopun alkua muillekin :heart:
Julistettakoon tämä vaikka hellimisviikonlopuksi :heart: :heart:

-Dana 38+4

 

Hellimisviikonloppu :heart: kuulostipa ihanalta. Sopii hyvin!

Noista lääkäri/kätilöharjoittelijoista tuli mieleen, että kannattanee kirjata sinne synnytyssairaalan toiveisiin, jos ei halua harjoittelijoita kuvioon mukaan. Itse kirjoitin, että "Harjoittelijat ok, mutta yksi kerrallaan enkä haluaisi heidän tekevän mitään toimenpiteitä ainakaan kysymättä siihen vielä erikseen lupaani". Tays:ssa kun kuulemma on joskus sännännyt "lauma" sisään synnytyssaliin (en tiedä sitten onko tuo totta)....

 

Ups, enpä ole tuollaista tullut ajatelleeksi. Toiveethan on pistetty meneen jo aikoja sitten. Täytyy toivoa parasta ja varsinkin sitä, että ehtii lakon alta pois. Silloinhan siellä ei varmaan muita olekaan kuin opiskelijoita...

 

Lauralein Vyöhyketerapiasta sen verran, että ystäväni, joka on vyöhyketerpeutti, vannoo sen nimeen. (no, tietenkin, onhan se hänen leipänsä) Kysyin viimeeksi äitipolilla käydessäni kätilöltä, kenen kanssa mulla oli keskustelu, että onko noista "luonnonjutuista" apua. Hän sanoi, että on. On kuulema itsekin opiskellut hieman vyöhyketerapiaa ja sen avulla on saatu muutama synnytys käyntiin ja lisäksi synnytyksen aikana helpotettu kipuja. Lisäksi kätilö kertoi jostain vadelmanlehtiteestä, jota saa luontaistuotekaupoista. Kuulema sekin vauhdittaa synnytyksen alkamista.

Miehistä, noin yleisesti... Olisi tosi ihanaa, jos mies tajuaisi puolesta sanasta mitä milloinkin raskaana oleva puoliso on vailla. No, meillä ei ainakaan ole niin. Nyt kun olen super-kömpelö ja aika kipuinen, niin mieheni on kyllä ollut tosi ihana ja auttaa lähes kaikessa ihan pyytämättäkin. Tänään mm.lakkasi varpaankynteni =) Mutta aiemmin, kun raskaus oli vielä vähemmän näkyvä, vaikkakin minua melkoisesti hallitseva, niin silloin asiat ei aina olleet niin helppoja. Ehkäpä siinä on just se, että mies "kypsyy" hitaammin ajatukseen vauvasta ja jotenkin jälkijunassa huomaa vaimon avun tarpeen. Ja ainakin meidän tapauksessa minä oletin mieheni lukevan ajatuksia :| Mutta eihän se ole ollenkaan realistista.

Pötkylä Muista tosiaan se, mitä Dana sanoi. Olet saikulla, et kotityöntekolomalla. Mulla on itselläni sellainen paha vika, että en osaa olla levossa, vaikka nytkin on lähes pakotettu siihen. Ja se kostautuu, jos ei lepää. Raskausaika on kuitenkin niin lyhyt, vaikka se välillä tuntuukin iäisyydeltä, että sen ajan kannattaa kyllä ensisijaisesti ajatella vauvan ja omaa hyvinvointia. Ei mitään likaisia ikkunoita...

Tästä lepäämis-asiasta pääsenkin sitten sujuvasti omaan napaani. Oli siis se paine-kontrolli tänään neuvolassa. Ei ole laskeneet mun paineet. ja osasyynä neuvolantäti piti sitä, kun en malta olla levossa :ashamed: Sain viikonlopun vielä "armonaikaa", mutta jos ei laske maanantaihin mennessä, niin sitten se on sairaalaan tarkkailuun meno edessä. Nyt paineet oli 128/98. Alapaine pitäisi saada alle 90. Muuten kun kaikki oli kuitenkin kunnossa, ei pissassa mitään eikä pahemmin turvotustakaan, niin sain luvan olla viikonlopun vielä kotona lepäilemässä.

Kai tuohon kotona oloon vaikutti myös se, kun viikkoja on jo näin paljon. Eivät kuulema mielellään käynnistä synnytystä, mutta eivät määrää lääkettäkään enää. Sain kyllä kotiläksyä neuvolasta. Pitäisi kuulema harrastaa seksiä monta kertaa Ja mieluiten niin, että mies hoitaa hommat ja itse olisin se vastaanottava osapuoli Tämä sen takia, että neuvolantäti uskoo sen käynnistävän synnytyksen. Hän teki mulle sisätutkimuksen ja sanoi vauvan olevan tosi alhaalla. Tunsi kuulema aukileet vauvan päästä. Paikat oli ihan pehmeät ja kanavaa ei enää jäljellä just ollenkaan. Eli sperma ja "tökkiminen" saattaa hyvinkin käynnistää synnytyksen. Aika jännää.

Harjoittelija ei muuten tänään ollut siinä, kun mulla oli se neuvola aika. Näin hänet kyllä talossa, mutta onneksi tämä vakitäti oli sanonut harjoittelijalle, että tekee tutkimuksen kahden kesken.

No juu, jospa lähtisin nyt tämän sf-36 masun kanssa viettelemään tuota miestäni

Mukavaa viikonloppua!

Auringonkukka ja pikkuinen, rv39 tasan

 

Täällä joulu jatkuu... Löysin eilen pakastimesta viime vuonna ostamani piparitaikinan, jossa bästa före päivämäärä alkoi lähetä, joten sulatin taikinan ja leivoin pipareita. Ne on melkein jo syöty .

Lauralein, oireesi kuulostavat siltä, että taidat pian päästä tosi touhuihin...

Pötkylä, se sairasloma on tarkoitettu lepäämiseen, ei ikkunoiden pesuun . Ei vaan, ymmärrän kyllä, että kun pää on terve, niin tekisi mieli touhuta kaikenlaista, vaikkei kroppa siitä kauheasti pitäisikään.

Vaikka olenkin aika jalat maassa -tyyppi, niin lakkoilu huolestuttaa päivä päivältä enemmän, varsinkin jos sille antaa vallan. Taidan minäkin parin viikon päästä kokeilla sitä vyöhyketerapiaa ja jos se ei tepsi, niin pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja muutan kummitätini luo Tamperelle, että pääsen synnyttämään Taysiin, jos siellä kerran synnytykset hoituvat varmuudella.

Auringonkukka, meillä mies taipuu lähes kaikkeen mitä pyydän (on ehdottomasti maailman kultasin ihminen), mutta kynsien lakkauksessa taitaisi mennä raja .

Tajusin yksi päivä, mikä tässä äitiyslomassa on niin fantsua: Tämähän kestää monta kuukautta. Kesäloman alkaessa on aina kauhea tunne, että pitäisi ehtiä kaikenlaista, kun kohta loma on ohi. Mutta nyt siis oivalsin, ettei ole mitään kiirettä ja voin välillä löhöillä ihan rauhassa, minulla on vielä monta päivää aikaa siivota kaappeja.

Oivalluksesta huolimatta ensi viikko on taas täynnä ohjelmaa, viimeinen perhevalmennus, tutustuminen synnytyssairaalaan, neuvolalääkäri sekä vierailu kaverin luokse. No, ehkä siinä jossain välissä ehtii lorvailemaankin. Yritän haalia vain yhden menon per päivä, että ehdin tarvittaessa vain lorvailla.

Hellimisviikonloppu - kuulostaa hyvältä. Linnoittaudun nyt mieheni kainaloon sohvalle...

Nefer 36+0

 

Tervetuloa vaan tänne Nefer
Oikeasti, kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei lakkoa tule.
On muuten tosiaankin mahtavaa huomata, ettei töihin tarvitse mennä oikeasti pitkään aikaan ja aikaa voi käyttää ihan vaan laiskotteluun hyvällä omallatunnolla.

Olen tässä tuota siivous-s:sää yrittänyt hyödyntää ja laittaa makuuhuonetta lopulliseen vauva-kuntoon ja se toinenkin s kokeiltiin tänä aamuna (saunahan oli nyt vähän kiellettyjen listalla ).
Aika mukavasti on tänään supistellut, joten ei tainnut ihan hukkaan mennä

 

Voi vitsi mitä juttuja täällä... Joulu, äitiysloma ja hellimisviikonloppuja Ihania Täällähän pääsee kohta moni tosi toimiin... Mä ootan tota äitiyslomaa kyllä ihan mielettömästi, päästään vähän ennen sitä uuteen kotiin ja varmaan puuhaa sitte riittää. Mä jään äitiyslomalle joulusta. Mulla on jo kaiken maailman laskureita kuinka monta viikkoa jouluun on. Koskaan varmaan oottanu joulua näin paljoa aikuisiässä

Täällä viikonloppu mennyt touhutessa. Muuttoa ollaan jo alettu tekemään vähän ettei jää ihan viime tippaan. Ens viikolla pitäis sitte mennä neuvolaan että ne taas kattelee noita paineita. Sitten ens viikon ohjelmassa on synnytysvalmennukseen ja sokerirasitukseen ilmoittautumista. Taas ollaan päästy vähän eteenpäin.

Oikein ihanaa sunnuntaipäivää kaikille

 

Yhdyn edellisiin. Pötkylä koittaa nyt vain viettää leposairaslomaa ei työsairaslomaa. Toivottavasti sulla lepo auttaa samalla tavalla kuin minulla samassa kohtaa teki.

Täällä palstalla oltu joulutunnelmissa ja sen houkuttelemana meilläkin ostoskoriin tuli glögiä, jota en nyt kylläkään ole kotona enää muistanut. Ehkä juonkin sitä tänään television ääressä.

Vauvaunet ovat jatkuneet, mutta muut viimeksi kirjoittamani oireet loistaneet taas poissaolollaan. Alkaa siis näyttää hyvin todennäköiseltä, että mieheni saa pitää tämän päivämäärän täysin omana juhlapäivänään jatkossakin. Eilen oli kyllä jostain syystä ekaa kertaa itsellä sellainen olo, että ehkä se synnytys sieltä voisi joskus tullakin, mutta iltaa myöten sekin meni pois ja tänään ei oo taas ollut yhtään tippaa sellaista oloa ja tuskin tässä 6 tunnissa enää mitään tapahtuukaan. Ainoa pieni muutos ollut nyt se, että kahtena yönä vessassa on saanut ravata noin kerran tunnissa, kun aikaisemmin sentään 2-3 kertaa yössä on riittänyt. Mutta siis kivuliaat supistukset ja menkkakipuilut loistaneet poissaolollaan. Pää sen sijaan koko ajan vahvemmin ihan valmis lähtemään synnyttämään.

Kiitokset Auringonkukka niistä vyöhyketerapiatiedoista. Taidan huomisaamuna neuvolan jälkeen soitella sille vyöhyketerapeutille, jonka kanssa viime viikolla jo puhuin. Vähintäänkin tähän turvotukseen ois kiva saada helpotusta, kun tuntuu, että se päivä päivältä pahenee. Muutamat kengätkin alkaneet nyt ahdistamaan, kun jalatkin turvoksissa ja naamassa myöskin näkyy ainakin aamuisin nesteen kertyminen. Ja nämä sormet. Nyt ajoittain jo niin kovaa kipua, etten saa esim. juomapullon korkkia auki, kun ei pysty niin kovin korkkia kiertämään kun sormiin sattuu.

Vaikka mieheni aivan ihanasti tähän odotettuun ja toivottuun raskauteen onkin suhtautunut, niin kyllä täälläkin pettymyksen tunteita koettu, kun jotenkin sitä oli etukäteen kuvitellut, että toinen olisi ollut vielä huomaavaisempi ja kiinnostuneempi asiasta. Minäkin olen kyllä hyvin huomannut, että tilanne on muuttunut raskauden tultua konkreettisemmaksi mahan kasvettua. Ja mitä isompi maha niin sitä enemmän minusta ja maha-asukista huolehditaan. Harmi, että tuo vatsa oli niin pitkään niin pieni... Olin esim. odottanut, että vauvamasuni, potkujen tunnustelut jne. olisi saanut enemmän oma-aloitteista huomiota ja mielenkiintoa olisi riittänyt omasta takaakin lukea jotain aiheeseen liittyvää materiaalia. Nyt kaikki hänellä esim. synnytyksestä oleva etukäteistieto on täysin sen varassa mitä mä olen lukenut ja sitten sen perusteella hänelle kertoillut. No ehkä tämä on yleisempääkin, että nainen on se, joka asiaan enemmän perehtyy kuin mies, mutta sitten kun on kuullut, miten joidenkin miehet kahlaavat netissä kaikki asiaan liittyvät palstat läpi tai lukevat pinon kirjoja niin pohtinut, että miksei meillä.

Ihan samat fiilikset minulla muuten ollut tästä äitiyslomasta kuin muillakin siitä kirjoittaneilla. Aivan loistava asia. Nyt kun olen ehtinyt normaalin kesäloman verran äitiyslomailla, niin nämä 4 viikkoa on kyllä tuntuneet ihan eriltä kuin kesäloma. Ehkä siksi, että sitä on tullut enemmän levättyä, kun on ollut vain kotona ja toiseksi varmasti siksi, ettei ole tarvinnut käyttää energiaa sen suremiseen, että pian tämä loma on jo ohi. Tosin viikot juoksevat sitä vauhtia, että pian sitä varmaan on jo ensi syksy ja töihin paluu koittaa. No toivottavasti ei nyt sentään.

Lauralein rv 38+6

 

Hurjasti jännitetään täälläkin Ginniferin tilannetta. Ajatella, että siellä saattaa jo nyt olla pieni ihminen äitinsä vieressä.

Selasin nopsaan nämä viikon viestit, ja ihan hymyilyttää tuo pötkylän ylläoleva, sillä juuri tuolla hetkellä oli ihana tyttönen ollut äidin rinnalla 5 minuuttia!

Mitat 51cm ja 3720g. Synnytys oli nopea ja selvisin ilman epiduraalia tms. Sairaalasta kotiuduimme tänään. Palaan tarkemman stoorin kanssa kunhan jaksan (ja kestän istua tikkieni päällä).

Ginnifer ja ihme 5 vrk

 

Ihanaa saada tähän pinoon lisää pieniä tyttösiä!

Kelläs muulla oli tämä keskiyön valvominen jossain vaiheessa pop? Tämä taitaa nyt olla neljäs yö kun ollaan keskellä yötä hereillä. Uni ei meinaa tulla millään, joten kai sitä on vaan pakko ketkua tässä hereillä ja kirjoitella tänne jonnin joutavia?

Kyllä tää sairasloman alku on ainakin ollut ihan lepolomaa. Olen kyllä katsonut ikkunoita sillä silmällä, mutta uni vie voiton ja pelkkä ajatuskin uuvuttaa. Pakko myöntää että on tullut nukuttua varmaankin yli puolet vuorokaudesta. Toisaalta ihan kiva, että voi levätä aina kun siltä tuntuu ja mikä ihaninta; mä en tosiaankaan mene töihin enää ennen vauvan syntymää.

Mähän suunnittelin alkuraskaudessa että olen töissä ihan loppuun saakka, työnarkomaani kun olen, mutta jo kesäloman jälkeen kävi ihan selväksi ettei se taida onnistua. Työkaverit kyllä naureskeli mun suurille suunnitelmille ja yksi 7-lapsen äitikin sanoi, että on ihme että kukaan jaksaa olla töissä ihan loppuun asti. Vaikka joku varmasti jaksaakin hyvin fyysisesti niin mitä lähemmäs loppua tullaan niin sitä suuremmalla varmuudella ajatukset ovat jossain ihan muualla kuin työssä ja se vaikuttaa varmaankin siihen henkiseen jaksamiseen?

Onpas sekavaa tekstiä, pitäisiköhän nyt vaan yrittää laittaa silmät kiinni vähäksi aikaa. Aamulla lähden etsimään itseleni housuja / hametta sillä tulevana viikonloppuna on halloween-bileet, joihin aion osallistua valtaisan vatsani kanssa!

pötkylä ja pikkuElvis 28+4

 

Onnea hurrrrrjan paljon Ginniferille ja koko perheelle :flower: :flower:

Kirjoittelin valtavan pitkän höpinän äsken ja en kopioinut sitä :headwall: Nyt se sitten on jossain, mutta ei todellakaan täällä missä sen pitäisi olla :headwall: Palaan myöhemmin uudestaan....

 

Onnea Ginnifer ja prinsessa :heart: :heart: :flower: :flower:

Oli tosi kiva, että kävit ennen sairaalaan lähtöä kertomassa että nyt on menoa.

Mä sain perjantaina tietää, että veljeni perheeseen odotetaan myös vauvaa. Lasketuille ajoillekaan ei tule isoa eroa. Kälyni kyselikin, miten ajattelen jos hän pöllähtää kanssa tuonne kesäkuisiin ja kertoo siellä tuntevansa minut. No, mielestäni se olisi vain mukavaa ja voisihan tuo käly sitten informoida pinoa, kun olen synnärillä... Veljen perheeseen on tulossa jo toinen. Esikko täytti juuri viime viikolla kaksi vuotta.

Mulla eka neuvola on torstaina. Eilen illalla katsottiin miehen kanssa niitä lappuja, mitkä pitää etukäteen täytellä. Vaikutti siltä, että osataan noihin vastailla. Täytellään sitten toisena iltana.

Mulla on välillä (ja usein aamuisin) edelleenkin valtava pelko siitä, että kaikki ei ole hyvin masussa. Lisäksi tajusin tuossa viime viikolla tämän rhesus-tekijäjutun. Mulla kun on rh -. Miehen veriryhmästä ei ole tietoa. Mutta ottavat kai nyt torstaina neuvolassa sitten verikokeita niin, että selviää onko tässä mitään vaaraa asian suhteen. Aikanaan kun äitini on meitä ollut saamassa, on aina tutkittu tarkkaan. Mut me ollaan kai kaikki rh-miinuksia eikä mihinkään toimenpiteisiin ole ollut tarvetta.

Mutta nyt pitää varmaan alkaa aamupalalle ja lähteä töihin sitä mukaa.

Mukavaa viikkoa kaikille! Milloinkohan seuraavat vauvauutiset tulee

Miinamaria

 

:heart: :heart: :heart: Onnea Ginniferille ja pienelle ihmeelle! :heart: :heart: :heart:

Kiitos Danalle tervetulotoivotuksista. Pitänee soittaa tänään kummitädille ja pyytää yösijaa pariksi viikoksi.

Miinamaria, älä turhaan murehdi, eiköhän masukilla ole kaikki hyvin. Ja nyt kun neuvolakäynnit starttaavat, niin kohta pääset jo ultraan. Eikä mene kuin tovi, niin huomaat olevasi möhömahainen mamma .

Olen alkanut pohtimaan kastejuhlaa. Meillä asuu 1,5 mummia ja 0,5 vaaria (nuo puolikkaat tulevat vanhempiemme uusista puolisoista ) ulkomailla ja heidän osallistumisensa kastejuhlaan vaatii tietysti loma- ja matkajärjestelyitä. Onkohan ihan pöhköä tehdä kaikki järjestelyt jo nyt valmiiksi, kuten soittaa seurakuntaan ja varata pappi, päättää, missä ja milloin kastetilaisuus pidetään ja muutenkin suunnitella kaikki kahvitarjoilusta alkaen valmiiksi. Sitten voisin ilmoittaa ulkomaaneläville päivät ja he voisivat suunnitella aikataulunsa sen mukaisesti.

Kastetilaisuuden aikataulutusta hankaloittaa myös se, että samoihin aikoihin on kastetilaisuudet myös sekä isäni puolison pojan perheessä että mieheni veljen vaimon suvussa. Eli pitäisi sumplia, ettei ole kolmia kastejuhlia samana päivänä.

Palaan vielä vyöhyketerapiaan. Eilen lueskelin vähän aiheesta ja sain sen käsityksen, että yksi kerta ei välttämättä auta, vaan parin kolmen kerran hoitojakso tepsisi. Taidan kyllä etsiä jostain lähistöltä vyöhyketerapeutin ja kysellä tarkemmin. Vaikka toivon synnytyksen käynnistyvän vähintään viikkoa ennen laskettua aikaa, niin silti vähän epäilyttää kaikkien poppaskonstien käyttö. Mutta ei kai se lapsi synny ennen kuin on valmis, kävi missä terapioissa tahansa.

Taidankin lähteä jo nyt päivän happihyppelylle, niin voin sitten rauhassa keskittyä päivän projekteihin. Ainakin vauvanvaatteiden pesu ja siivous on tänään ohjelmassa.

Hyvää alkavaa viikkoa toivottaa
Nefer 36+2

 

Onnea Ginnifer + tyttö :flower: :flower: :flower:

...............

Täällä Kelan papereita ihmetellään - nytkö sitä jo pitäisi pakkausta hakea - vastahan tässä on raskauduttu??? Eka sf-mitta huiteli yli käyrien, mutta luultavasti vain kohtuni on ylhäällä (ultrissa ainakin sikiön koko ollut normaali), joten nou hätä vielä. Seurataan.
Remonttia paukuteltiin viikonloppu ja jatketaan vähän alkuviikkokin, ja sitten jääkin muu unholaan kun yritän saattaa opinnot loppuun ennen äippälomaa (ja kun työtä teen kuitenkin täysiaikaisesti koko ajan, ei se ihan helppoa ole - nimittäinlyhentää opiskeluaikaa 4kk verrattuna muuhun ryhmään..) kun koulun kanssa saatiin neuvottelutulos pakettiin. Vauhdikas loppuvuosi luvassa siis!

~Tii ja Nyy 21+3

 

Onnittelut Ginniferille :heart:

Täälläkin pitäis noi Kelan paperit täyttää mut jotenki se on vaan jäänyt. Kai se on sen takia ettei sitä pakkausta välttämättä halua tonne muuton keskelle kun siellä on jo pari muuta pahvilaatikkoa vauvan kamaa. Pitäis nyt oikeesti saada ne eteenpäin.

Mulla on kans ollu pötkylä tota valvomista. Oikeestaa koko raskauden ajan. Nyt viimesin jakso oli semmosen pari-kolme viikkoa. Sen jälkeen on taas nukuttanu

MOnella on ollu remontointia raskauden aikana. Mites se on sujunu? Meillä ois kans tarkotus alottaa remppa ja nyt jo mun porukat ja mies on alkanu pohjustamaan että ymmärräthän että tulee melua ja sotkua ja onko nyt varma ettei sun hermo mene Alkaa mietityttää itteänikin kun kuitenki noi tuntee mut aika hyvin :ashamed:

 

MOnella on ollu remontointia raskauden aikana. Mites se on sujunu?

Sulla taitaa olla LA pari vk ennen minua, muistelen? Mullahan on takana jo muuttokin ja tosiaan tätä ikuisuusremppaa nyt sitten tässä uudessa tehty (ja vanhassa pitäsi kuulema tapetoida ennen myyntiä, taidan jättää väliin..). Itse olen kyllä nyt tämän rempan jaksanut hyvin, muuton aikaan (rv n. 15) olin kyllä todella uupunut koko juttuun. Mutta toisaalta, mulla tämä hormonimyrskyksi sanottu ilmiö on tuonut mukanaan rauhallisuutta, hyväntuulisuutta ja pitkäpinnaisuutta.

Mitenkähän tuo miehulainen minua kestääkään ilman raskautta ??

 

Onnea onnea Ginnifer ja prinsessa!! :flower: :heart:

Meillä myös tämä koti on tällainen ikuisuusprojekti, joten vuosia ollaan jo eletty erinäisten pikkuprojektien keskellä.
Nyt sovittiin, että kaikki likaiset/pölyävät hommat (tällä erää) pitää saada tehtyä ennen vauvan syntymää ja ihme ja kumma siinä on myös onnistuttu
Siksi uskalsin tehdä makuuhuoneessakin eilen suursiivouksen ja laittaa vauvan sängyn valmiiksi.
Ihan hyvin tuota sietää, kun on tottunut, mutta kyllä meillä pidetään välillä taukoja ja keskitytään muihinkin asioihin. Tuskin nyt aloitetaan mitään uutta ainakaan ennen ensi kesää. Tai vannomatta paras


Kyllähän Nefer noinkin voi varmaan tehdä ristiäisten kanssa, että nyt jo suunnittelee kaiken valmiiksi. Se on varmasti jopa helpotus myöhemmin, kun hommaa on kädet täynnä ihan muutenkin..
Itse en osaa noin pitkälle vielä ajatella.

Omassa navassa supistelut jatkuu, kun olen taas ollut liikkeellä ja puuhastellut jotain. Yö oli kuitenkin hyvin rauhallinen ja Lauralein tapaan ees taas näyttää menevän tämä tilanne :/
Jotenkin on kuitenkin sellainen tunne, että tällä viikolla tapahtuu

Tiilalle tsemppiä opintojen loppuunsaattamiseen.

- Dana 39 tasan

 

Hirmuisesti onnea Ginniferin perheelle! Tulee niitä tyttöjäkin sentään tähän pinoon. Oliko muuten niin, että Ginnifer sukupuolen jo etukäteen tiesikin tai oli ainakin vahva aavistus tytöstä?

Pötkylä, minä ainakin valvoin tuossa viikon 35 paikkeilla useampana yönä, mutta onneksi unettomuus kuitenkin jäi suht lyhytaikaiseksi ja sen jälkeen on taas nukuttanut oikein kunnolla ja pitkään. Ehdin kuitenkin kokea miten tylsää voi olla valvoa keskellä yötä. No tulipahan valokuvat koneella organisoitua netissä roikkumisen lisäksi...

Ristiäisasiaa on täälläkin mietitty, mutta varmaan niitä ei sen enempää järjestellä ennen lapsen syntymää. Ollaan nyt lähinnä katsottu sopivia ajankohtia, että mihin sitten alkaa sitä pappia yrittämään ja vaikealta näyttää meilläkin sopivan ajankohdan löytäminen. Juhla pitäisi pystyä pitämään vielä tämän vuoden puolella ja tämän vuoden puolellakin on enemmän ei sopivia viikonloppuja kuin sopivia. Ja sit vielä pitäisi saada se pappikin paikalle ja heillä tämä joulunalusaika taitaa myöskin olla sesonkia eli voi olla, että ristiäispäivän löytäminen voi olla todella hankalaakin tai vaatii ainakin runsaasti sumplimista.

Aamun neuvolakäynnin perusteella vauva on vihdoin alkanut laskeutumaan ja ihme olisi ollutkin, jos vielä olisi ollut kovin ylhäällä. Viime yönäkin kun sai kolmeen asti ravata vähintään kerran tunnissa vessassa ja maha kipuili tasaisesti. Eli tosiaan nämä tuntemukset heittelevät nyt koko ajan edestakaisin, kun eilen illalla kirjoitin, ettei mitään kipeitä supistuksia tai menkkakipuiluja ole taas näkynyt. Mäkin niin haluan uskoa, että tällä viikolla vielä saan vauvan syliini. Vaikka se vyöhyketerapia nyt ehkä jääkin välistä ja luotan vain luonnon omaan toimintaan synnytyksen käynnistämisen osalta. Neuvolatäti nimittäin oli kyllä vyöhyketerapian kannalla kivunlievityksen suhteen, mutta käynnistykseen ei sitä neuvonut käytettävän, koska hänen tietojensa mukaan sillä saattaisi olla jonkinlaisia vaikutuksia istukan toimintaan. Heti tuli niin epävarma olo, kun yhden poikkeavan mielipiteen kuuli, että vielä en ole sille vyöhyketerapeutille soittanut. Tai todennäköisesti kyllä vielä soitan, mutta ainakin alkuun pyytäisin hoitoa vain tähän turvotukseen ja ohjeistusta kivunlievitykseen. Painonnousu per viikko kaksi kertaan niin paljon kuin koskaan aikaisemmin eli 1400g viikko! No kyllä musta kuulemma näkeekin, että turvotusta on tosiaan tullut. Tosin olen kanssa sen verran paljon tässä viime aikoina mässäillyt, että ihan kaikki ei varmastikaan kuitenkaan mene turvotuksenkaan piikkiin. No kokonaispainonnousu nyt 8 kiloa, joten ihan sopiva se kuitenkin.

Lauralein 39 tasan

 

Lauralein, mullahan oli myös tuossa muutama viikko sitten 1,5,kg piikki painonnousussa, jolloin turvotus pamahti päälle. Eipä se ole sen jälkeen poistunut, paitsi ajoittain aamut on parempia, jos on pystynyt olemaan päivän ja illan ilman suolaisia ja makeita juttuja... eli on syönyt lähinnä porkkanoita :|
Mulle ei mahdu jalkaan oikeastaan mitkään omat kengät. Kuljen nyt
etupäässä lainakengissä
Yöllä sormien nivelet on turvotuksesta kipeät ja hiukan mua taitaa vaivata tuo sama rannekanavaongelma, kuin Pötkylääkin, kun sormia pistelee vähän väliä. No, pärjäähän näitten kanssa, kun helpotus on varmaan pian luvassa, toivottavasti.

Ai niin, mulle täti sanoi neuvolassa, ettei saa päähän enää oikeastaan mitään liikettä eli hyvin tuntuu olevan lähtökuopassa. Laskeutunuthan se on ollut jo jonkun viikon.
Sulla taitaa tapahtua tuo aika paljon nopeammin ja ne viimepäivien supparit on varmaan auttaneet asiaa.

Auringonkukalla on myös sama tilanne, eikö?
Saa nähdä, kuka meistä ekana poksahtaa

 

Huomenta vaan kaikille!

Yritän nyt uudestaan sepustella tänne, kun eilen meni ihan harakoille koko viesti. Nyt pitää muistaa kopioida se ennen lähettämistä...

Ihan ensin oma napa. Mulla oli eilen taas neuvola ja ensin paineet oli ihan huimat, 142/98. Sitten kun hetkisen köllöttelin siellä, niin ne laski sen verran, että kelpasivat, eli 132/88. Myös jonkun verran oli turvotusta, mutta ei kuulema mitenkään liikaa. Pissat oli puhtaat, joten katsellaan edelleen tilannetta.

Viikonlopun "häätöyrityksistä" ei ollut apua. Yhden ainoan kipeän supistuksen koin la ja su välisenä yönä. Se oli sisnänsä hassu juttu... Heräsin yöllä, kun oli ihan hirmuinen pissahätä. Yritin nousta sängystä, mutta samaan aikaan tuli tosi kipeä supistus. Ei tullut liikkumisesta mitään ja sänky meinasi kastua. Mieskin siinä heräsi ja ihan paniikissa lakoi hokea, että "mihin sattuu, mihin sattuu". Siinä sitten topattiin mun ympärille pyyhettä, etten kastele koko sänkyä, jos en pystykään pidättelemään No, supistus kesti vajaan minuutin ja sitten pääsin vessaan. Kaikki olikin sitten siinä. Toivoin niin, että se olisi ollut se lähtölaukaus, mutta ei. Nyt vauva vaan kömpii parempaan asentoon tuolla masussa. Välillä tuntuu, että hän tulee ihan varmasti nahan läpi ulos Toivottavasti ei mene kovin paljon yliaikaiseksi tämä odotus. Taidan varata uuden ajan sinne akupunktioon.... Eka kertahan sai aikaan supistuksia hoitopäivän illaksi, mutta ne loppui sitten. Tästä on kyllä aikaa jo, eli tilanne saattaisi olla otollisempi nyt.

Lauralein Mulla on ollut samoja tuntemuksia sen suhteen, miten mies on suhtautunut vauvamasun silittelyyn ja potkujen tunnusteluihin. Olen ollut ihan ihmeissäni, että miksei kiinnosta sen enempää. Mietin jo pääsi sisällä sellaistakin, että mun vauvamasu on varmasti ruma tai jotain, kun se ei kiinnosta :ashamed: Kysyin sitten mieheltäni, että mikä oikein on ja hän oli kuin iskun saanut. Vauva kyllä kuulema kiinnostaa ja hän sitä kovasti odottaa, mutta ehkei odotus ole samalla tavalla konkreettista, kun vaavi möyrii mun masussa ja tunnen niitä liikkeitä ihan eritavalla kuin hän. No, nyt kun maha on ollut iso jo pidemmän aikaa, niin ihan erilailla mieskin siihen suhtautuu. Mutta silloin kun masua ei vielä paljon näkynyt, niin tuntui tosiaan siltä, että hän suorastaan unohti välilä, että yksiössä on elämää...

Kastejuhlasta... Minä olen miettinyt tilaisuutta myös. Meille tulee pienet juhlat, joihin tulee mun äiti, isä ja sisko, sekä mummoni. Miehen puolelta hänen vanhemmat ja isoäiti. Lisäksi "ulkopuolisia" (siis perheen ulkopuolisia) tulee yksi pariskunta, kenet on pyydetty kummeiksi sisareni ohella. Ristiäiset pidetään meillä kotona. Olen miettinyt sitä laulu-osuutta. Oikein kauhistuttaa, koska kukaan muu ei oikein laula, paitsi mieheni 80-v. isoäiti. Hänen äänensä on ohut ja melkoisen kamala, mutta omasta mielestään hän laulaa kuin satakieli :/ Olenkin miettinyt, että miten saisin järjestettyä niin, ettei juhlat muutu ihan komediaksi tämän laululintusen takia... Olisiko ihan hölmö ajatus pyytää joku ulkopuolinen laulamaan? Meidän naapurin miehellä on yhtye ja heidän harjoittelunsa on kuulostanut oikein hyvälle mielestäni. Olenkin ajatellut kysyä, että voisiko heistä joku laulu-& kitaransoittotaitoinen tulla pientä korvausta vastaan laulamaan pari lasten virttä. Kuulostaako ihan hölmölle?

Mukavaa päivää kaikille!

auringonkukka ja pikkuinen, rv39+4

 

Auringonkukka, sisareni järjesti nuorimmaisen ristiäiset kotona ja siellä ei laulettu virren virttä. Mun mielestä tavallaan ihan hyvä juttu, sillä meistäkään kukaan muu ei laula kun minä ja mieheni eikä kumpikaan meistä ole mikään virtuoosi.
Ajattelin itsekkin pyytää sellaiset ristiäiset joissa laulettaisiin ehkä vain yksi virsi, jos sitäkään. Eri asia olisi jos lähipiirissä olisi enemmän noita virren veisaajia.

Nyt iltakaffen keittoon että jaksaa sitten koiran kanssa lyllertää lenkkipoluilla.

 

Siis voi masennus tätä säätä
Koko päivän on satanut ja ollut niin pimeää, että valot on täytynyt pitää päällä.
Muutenkin käy nyt aika pitkäksi, kun en oikein uskalla lähteä enää yksin kaupungille ja kotona ei ole mitään akuuttia hommaa enää.. Ainahan sitä kaappeja vois siivota tms. mutta ei oikein sitäkään jaksa.
Kuinka teillä muilla loppuaikojen kärvistelijöillä aika kuluu?

Auringonkukka, ei musta ole ollenkaan huono/nolo juttu pyytää jotakuta laulamaan.

Äitini kanssa myöskin nyt puhuttiin ristiäisistä ja niinpä vaan näyttää täälläkin sopivan viikonlopun löytäminen olevan vaikeaa.
Laulajia löytyy kyllä omasta takaa. Ei niin hyviä, mutta innokkaita

Jaa, jokohan tuo mieskin kohta kotiutuisi työreissusta..
Kävi matkalla Ikeassa ja yritin vihjailla, että toisi jonkun yllätyksen mun piristykseksi, mutta eihän se raasu mitään taida uskaltaa ostaa ilman mun hyväksyntää, mutta katsotaan nyt...

- Tupajumi Dana 39+1