Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3

Minimi Ihana synnytyskertomus. Multa tuli ihan itku kun luin tota juttua. Siis ei sen takia että olisi ollut jotenkin surullinen, vaan niin toden tuntuinen. Hyvin osasit kuvailla fiilikset niin että ainakin minä täällä myötäelin iha kybällä!

Vitsi kun muistaisin miten löydän oikeille sivuille, mutta ameriikan siskot ovat tehneet tutkimuksen vauvan viestinnästä ja sen mukaan vauvalla olisi kolme perustarvetta ja sen myötä kolme erilaista itkua. Esim. vauvan huutaessa "KNÄÄ" tarkoittaisi tämä sitä että nyt on saatava safkaa ja heti. Esim. siskon tytöillä tämä piti hyvin paikkansa, molemmat huusivat Knäätä nälissään. Välillä vauvat huutavat sitä että on vähän kumma ja turvaton olo, kohdussa kun ovat tottuneet olemaan tiiviissä tilassa ja kolmas vaihtoehto on sitten se että on tylsää ja ehkä vähän kipristää masusta.
Oletko kokeillut kapalointia? Entisessä ammatissani kapaloin vauvoja aika rutiinisti ja sillä saatiin esim unikoulussakin vielä hyviä tuloksia.
Toisaalta taas, kunhan vaan totutte toisiinne, niin varmasti löydätte sen oikean kommunikointitavan! Se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi aina toiselle, vauvat ovat yksilöitä jo heti syntyessään.
Miten koirat ovat muuten suhtautuneet uuteen tulokkaaseen? Onko kaikki mennyt tähän asti hyvin karvaturrien kanssa?

Mä olen muuten aina ollut samaa mieltä että vastasyntynyt ei ole mitenkään suloinen tai lutunen (onhan ne omalla tavallaan), ja jotenkin mun mielestä vauvat on suloisimmillaan kolmannen kuukauden jälkeen. Siis silloin kun alkaa se aktiivisempi kausi vauvoilla, katseella seurataan juttuja tarkasti, seurustellaan muiden ihmisten kanssa ym...

Omaan napaan ei kuulu ihmeitä, paitsi että olo on edelleen tukala. Sf-mitta oli muuten perjantain neuvolassa jo 42cm (jos oikein muistan) ja oma paino oli jälleen tippunut. Minkäköhän "varsan" mä loppujen lopuksi synnytän?

pötkylä ja pötsimönkijä 38+3

 

Minimi ja Pötkylä,
minulla oli muistissa tällainen nettisivusto vauvan erilaisista itkuista:
http://hubpages.com/hub/Why_is_my_baby_crying

Siellä siis (lyhyesti foneettisesti suomennettuna)
- "nääää" = nälkä
- "oouuu" = nukuttaa
- "hhäää" = epämukavaa
- "iiaaii" = kaasuja
- "ee-ee" = röyhtäyttää

Saapahan nähdä miten nuo pitävät oman Nyytin kanssa sitten paikkansa.

Täällä myös tukaluus jatkuu, vieläkö tämän pitäisi 2kk kasvaa?? Jalka ei nouse toisen päälle kun liitoskivut estävät, selkä ei taivu kun vatsa on edessä, kävely muuttuu lyllerrykseksi päivä päivältä enemmän.. Mutta kylläpä tästä on sitten melkoinen palkinto tulossa :heart:

Kiitos Minimi kertomuksestasi!

~Tii ja Nyy 31+2

 

heh, ihania noi vauva-suomi-käännökset Kiitos vinkeistä!
Mies sanoi jo pari päivää sitten että joku ähäh tms on meillä selvästi "ruokaa" mutta enpä tiedä, en tosiaan ole vielä ehtinyt herkistyä tietyille äänille, kaikki saa yhtälailla reaktion "nyt äkkiä jotain jotain mitähän se just nyt olis ruokaa varmaan"-reaktion... Kyllä se tästä. Eikä niitä huutoja kovin pitkään ole ollut, vielä.

Koirat tuli vasta eilen kotiin, isäni meinasi vissiin että saatais rauhassa opetella olemaan enenkuin tuo ja alkoi kuulostamaan siltä että olisi tuonut vasta ensi viikolla, oikein sitten pyysin että nyt koirat kotiin, pliis!
Mulla olisi ollut hajustettu rättikin viedä etukäteen koirien haisteltavaksi isän luo, mutta ei ne kerennyt sitä hakemaan. Mutta eipä tuossa koirien kotiutumisessa erikoista: molemmat tuli intona kuten kotiin yleensä, istuin sohvalla nyytin kanssa ja melkoinen nuuskutus kävi kun molemmat haisteli tulokkaan, vanha narttu heti lipomaan minkä kerkisi, nuori uros vähän jänskättää koko pakkausta.
Ensimmäiset äänet sai aikaan ihmetystä kun tulivat sisällä olevista vaunuista, sittemmin itkun aikana koirat ennemminkin ovat kuin ei oliskaan- narttu vähän stressaa kuten odotettavaa oli, uros ei vielä ole osalistunut puuhiin kuten odotin. Haistettuaan perääntyy ennemmin.

Sekaisin tunnun olevan vielä, hipsuttelin äsken kaupalle todetakseni että tänään on loppiainen ja kauppa kiinni. No, onneksi ei mitään välttämätöntä. Ihana ilma, ehkä seuraavan vauvan nukkusession aikana pääsis vähän koirien kanssa ulos, pitkään ei noitten haavojen kanssa pysty kävelemään mutta toisaalta tuntuu kävelykin olevan parempi kuin jatkuva istuminen.

Tällaista omaa napaa! Niin joo, napa onkin nyt hassu. Mahanahka (ja sisus) on melkoinen taikina ja linea negra tietty ihon ollessa kasassa tosi voimakas.
Siitäpäs muuten huuhaaennustuksiin, ei tarkoittanut meikäläisellä alhaalta rintoihin asti ulottuva linea negra poikaa, ei! Muuten kaikki unet joissa jollain tapaa sukupuoli oli "selvillä", oli kyllä tyttyöunia, vaikka itselläni jostain syystä oli pitkään poikaolo. Ehkä se oli pieni toive, kun miehellä jo kaksi tytärtä, että voisin "antaa" hänelle pojan, mutta mies oli kyllä koko ajan ihan varma että on tyttö. Äitini äiti veikkasi myös tyttöä, kaikki muut poikaa. Maha sojotti suoraan eteen katos, kovasti vanhan kansan mahamuotoennuste kummittelee vaikkei muidenkaan kertomusten mukaan pidä yhtään kutinsa.

Noniin, lätinät seis ja lähettämään kuvia pikkuisesta. Ai joo, tännekin piti laittaa, koitetaas kohta...
:wave: minimi + Kurttu-Unelma 5vrk

 

Ihana kuva profiilissa Minimi :heart: !!!

 

Kiitos synnytyskertomuksesta Minimi! Itku pääsi täälläkin, niin herkästi ja hauskasti samalla osasit kertoa. Ihana kuva, Kurttu-Unelmahan on tosi sileä ja kauniin värinen noin pieneksi .

Tiila: Hauskat noi ääntelyn tulkintaohjeet, pitää testata helmi-maaliskuussa!
Kertokaa te joilla vauva jo kotona, pitääkö paikkansa teillä.

Monet tutut ovat kehuneet kapalointia, itselläni kokemusta ei ole.
Pötkylä, Onko kapalointiin joku ohje vai kiedotaanko kangas "luovasti" vaan.
Anna vinkkejä....

 

Tiila sä olet mun guru! Sulla on aina takataskussa joku linkki tai vinkki, ihana! Ja kyllä se maha vaan pari kuukautta kasvaa, mittoihin uskomattomiin... Mun veli lohdutti muo kun tuskailin mahan koon kanssa, että se synnytys on maailman nopein dietti. Pari päivää synnytyksen jälkeen masu on kadonnut ja tilalla mahakurttu

minimi kurttu-unelmahan on suloinen pieni neitonen! Ihana, voi kun pääsis jo tapaamaan sitä omaa kärttymckänkkää!

Dawn siitä kun olen viimeeksi kapaloinut vauvan on jo sellainen kuusivuotta aikaa ja juuri yritin nuken kanssa muistella miten se tapahtuu. Siihen on ihan oikeasti olemassa oikea tapa, mutta kyllä mulla meni äsken ihan säheltämiseksi Kätilöt kyllä sairaalassa osaavat kapaloida ja varmasti opettavat kun vaan pyytää. Ja ruskovillan sivuilta löysin hyvän ohjeen kapalointiin: http://www.ruskovilla.fi/pdf/villavauva.pdf

Huuhaa ennustuksista sen verran että meillehän on veikattu mahan muodon perusteella poikaa, mulla maha kans pömpöttää suoraan edessä ja takaapäin ei edes huomaa että pötsimönkijää kannetaan. Linea negraa mulla ei ole ollenkaan, sen sijaan kaikenlainen karvankasvu on kiihtynyt niin että sen perusteella veikataan poikaa. Kiinalaisen kalenterin mukaan (mun ikä ja hedelmöitysajankohta) olisi taas tyttö tulossa ja sormustesti kertoo poikaa, miehen isoäiti väittää tiukasti että kaikki viittaa tyttöön. Ja noi synnytysunet mulla taas on olleet niin kipeitä ettei niistä voi sanoa mitään, mähän olen siis unissani synnyttänyt lähinnä eläimiä Hah, saas sitten nähdä kumpi sieltä putkahtaa...

Nyt tekee ihan sairaasti mieli kahvia, joten pakko mennä keittämään..

 

Pari päivää jäänyt netti käymättä ja täällähän on heti suuria uutisia. Minimille hurjan paljon onnea ja Kurttu Unelmalle tervetulotoivotukset! :flower: Suloiselta eikä tosiaan ollenkaan kurttuiselta näyttää pieni profiilissa. Kiitokset myös synnytyskertomuksesta, ihanan realistisesti kirjoitat, täälläkin tuli ihan hiki pintaan ja lopuksi kyyneleet tarinaasi lukiessa. Ja ihan varmasti kotona se oma rytmi löytyy vähitellen kunhan toisiinne totutte.

Tuota kapalointia olen minäkin viime päivinä pohtinut ja kävin myös tuolla ruskovillan sivulla jo ohjeita muistelemassa. Olen myös useamman vauvan kanssa kokeillut ja yleensä se tosiaan toimii hyvin. Saa nähdä kuinka erilaista on sitten oman vauvan kanssa näiden hoitokikkojen käyttö...

Pötkylän häntäluutarina kuulosti aika hurjalta ja kurjalta. Toivottavasti lähtee kuitenkin paranemaan ja osaavat sairaalassa sen hyvin huomioida synnytyksessä.

Omassa navassa ei edellenkään kovin kummoisia. Lievä huono olo on vaivannut päri päivää, mikä on yllättänyt. Minulla ei tuota alkuraskauden pahoinvointia ollut kuin lyhyen aikaa ja vain hyvin lievänä, tiedä sitten mistä tämä nyt on tullut. Lepo on tosin jäänyt parina viime päivänä vähiin ja ruokailut olleet vähän mitä sattuu, kun olemme kasanneet kirjahyllyjä asunnon täytteeksi eli se saattaa vaikuttaa. Vaan nyt on kirjahyllyt paikallaan ja kirjat pois lattioilta ja laatikoista lojumasta =)

Nyt on alkanut tuntua siltä, että vauvantarvikkeiden hankkimista voisi pikkuhiljaa alkaa miettiä, siis muutakin kuin sitä maailman ihaninta pikkuruista verkkariasua, joka jo tarttui ostoksilta mukaan. Kävin Kelan sivuilla tiirailemassa äitiyspakkausta ja ja pohdiskelin, että taitaa olla sen arvoinen, että tilaan sen itselleni. Hintahan on 270e +postitus ja tuolla rahalla ei kovin paljoa vaatteita vielä saa ja lisäksi pakkauksen talvihaalari vaikuttaa varsin pätevältä. Lisäksi varovasti kurkistelin vauvantarvikkeiden nettikauppoihin ja taitaa olla niin, että meikäläisen on parasta ensin tehdä lista siitä, mitä uskon todella tarvitsevani ja mennä sitten vasta kauppaan. Muuten tulee koko kauppa mukana

Leppoisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

fleur ja nappi 17+5

 

Edelleen oksentelen kaiken ulos ja olo on ihan oikeasti tosi kamala..oon ku kummitus, kalpea...en jaksa mitään. ällöttää ja yököttää ihan koko ajan. äsken tuli jo itku
No, aamulla soitan tervasemalle. töihin ei meikäläisestä ole tässä kunnossa. sisko jo varoittelikin et kun näin monta pvää on jo menny, niin tiputukseen saattavat määrätä...
heti kun jotakin sisällä pysyy, aion kokeilla tuota omenasosetta.

nyt tulee tosiaan vesikin ulos saman tien..

 

Heissan :wave:

Onpas tullut tarinaa sitten viime kirjottelun Ensiksi onnittelut Minimille suloisesta pienestä prinsessasta :heart: Ja kiitokset synnytyskertomuksesta. Pötkylälle paljon tsemppia viimeisille hetkille kipeän häntäluun kanssa :/ Miinamaria ottaa sitten rennosti sen muuton kanssa. Kokemuksesta voin sanoa että se verotti ainaki mulla voimia aika lailla vaikka tuntui ettei mitään oikein tehny.
Tsemppiä kovasti Onnelliselle ensiodottajalle pahoinvointien kanssa :hug: Voi kun noi Tiilan tukalat olot kuulosti tutuilta Ja oikeesti se voi vaan kasvaa vieläkin. Mulla on järestään aina sentti tullu sf-mittaan lisää kun parin viikon välein neuvolassa käyn :/ Mutta kuten totesit niin aika hyvä palkinto on tästä lyllerryksestä tulossa

Muakin alkoi mietityttää nyt noi vanhan kansan ennustukset lapsen sukupuolesta Mullahan on kans ollut koko raskausajan vahva viiru masussa, maha suoraan edessä eikä minkäänlaista pahoinvointia. Ei oikeestaan olla mietitty ees että vois olla tyttö :ashamed: Varsinkin kun sitte ultrassa sanottiin että näyttäisi olevan poika (tosin lääkäri ei allekirjoittanut sitä ) Hankinnat ollaan onneksi pidetty neutraaleina No sen näkee sitte muutaman viikon päästä kumpi sieltä putkahtaa =)

Täällä ollaan nautittu äitiyslomasta rempan keskellä vielä. Vauvalle on nyt vähän tullut ostettua pieniä tarpeellisia kamoja ja nyt odottelen vaan että remontti saatais valmiiks ja saisin huoneen laitettua kuntoon. Tällä viikolla on taas neuvola ja ensi viikolla on se viimeinen lääkäri jossa tehdään sitä synnytystapa-arviota. Hurjaa!!!!! Meillä ainakin sanottiin ettei ultrata muuta kun jos huolestuttaa vauvan koko tms. Muuten mennää käsikopelolla eikä ilmeisesti mitää tarkempaa kokoarviota saada. Mutta nääki varmaan vaihtelee paikkakunnittain.

Paljon jaksamista kaikille ja meehän Pötkylä jo synnyttämään niin sit mäki alan odotteleen omaani

Anno 34+1

 

Onnellinen ensiodottaja toivottavasti saat apua tuohon surkeaan oloon. Vaikka mulla ei moisesta ole kokemusta, niin uskon että voimat on vähissä!

Anno Mähän lähtisin synnyttämään vaikka heti jos se olisi musta kiinni. Mutta pötsimönkijä ei vielä taida haluta ulos. Ihme tyyppi. Jos mä joutuisin matkustamaan näin keikkuvan junan kyydissä, niin todennäköisesti jäisin jo heti seuraavalla asemalla pois.

Fleur jos vaan mahdollista niin kannattaa ehdottomasti katsella käytettyjä vauvan vaatteita. Meille lähes kaikki on tullut käytettynä, eikä ole kunnossa moittimista. Rahaa ei ole kulunut turhia (sitä kun ei ole liikaa) ja ihan kivannäköistä vaatetta ja tarviketta on saatu. Mä just laskin että olisko kaikkiin vauvatarvikkeisiin, pinnasänkyyn, vaatteisiin ja kaikkeen tilpehööriin (mukaan lukien kaksi turvakaukaloa ja yksi turvaistuin) mennyt rahaa 100-150 euroa yhteensä. Appiukko osti pötsimönkijälle kulkupelit, joten niihinkään ei onneksi mennyt centin centtiä omaa rahaa.
Vauva-aika on niin tajuttoman lyhyt, että jotenkin tuntuu hassulta satsata siihen satoja euroja, toisaalta taas on ihan kiva ostaa jotain kivaa pienelle, jotain ihan uutta ja omaa!

Voi voi, täällä sitä taas voisi lörpötellä vaikka kuinka kauan, mutta taitaa olla päivälenkin aika. Ihanaa kun on satanut lunta: pääsee koiran kanssa vähän lumisotailemaan.

Hyviä vointeja ja ihania masunkasvatushetkiä

pötkylä ja pötsimönkijä 38+4

 

Huomentapäivää :wave:
nostelen vaan tuolta kolmossivun alalaidasta.

Kiitos Pötkylä gurukommentista, sellaiseksi minua ei vielä ole nimettykään aiemmin Ja Anno, tsemppiä viimeisille viikoillesi myös, perästä tullaan ja sf-mittaa katsellaan taas kauhulla ensi viikolla..

Mulla on aivan totaalisesti työmotivaatio hukassa. Kela ei vielä ole tehnyt äitiysloma/-pvrahapäätöstä, mutta olen siis 1.2. aloittamassa äitiysloman laskureiden mukaan. Vielä kolmisen viikkoa, voi hyvänen aika sentään.. Kai täällä (töissä ) pitäisi tehdä muutakin kuin surffailla keskustelupalstoilla? Ja ilta-aikaan pitäisi vielä muutama opiskelutehtäväkin saada tehtyä, ettei sitten vauvan synnyttyä ole ihan lirissä ajankäytön kanssa. Motivaatio, minne olet kaikonnut *huhuilee*??

Makoiltiin eilen sohvalla poikkeuksellisesti siten, että minä olin mieheni takana. Miehulainen oli todella yllättynyt, miten kovasti Nyytti häntä potkikaan, selkäranka lommolle kuulema . Arvatkoon vaan miltä se tuntuu minun nahkassani. Nyytti on pitänyt tapana antaa isänsä kokeilla vain yhden tai kaksi möyrintää, sitten jää rauhassa silitettäväksi paikalleen. Mutta eilen antoi siis koko rahan edestä!

Eilisaamuna heräsin ensin siihen, että nenästä valuu verta (nieluunpäin), metallin maku suussa. Melkein samantien alkoi aivastuttamaan valtavasti, ja tukin nenääni molemmin käsin. Tuloksetta. Pärskäytin kädet täyteen verta, joka roiskui takaisin kasvoille, ja nielun kautta tulvahti suuhunkin osansa. Arvatkaas olinko Hannibal Lecterin näköinen kun peilin eteen pesulle pääsin, koko naama ikeniä myöten veressä, ja kädet myös Oli oikeasti hauskaa, siis se vuoto päättyi miltei samantien ettei sinänsä huolta siitä, ja näky oli aivan älytön! Harmi etten hoksannut ottaa kuvaa, kun peseminen tuntui kyllä parhaalta ajatukselta siinä vaiheessa. Kaikkea sitä pitääkin.

Toivottavasti Onnellinen ensiodottaja on päässyt raskauspahoinvoinnissaan parempaan suuntaan. Todella kamalalta kuulostaa tuollainen kokonaisvaltainen pahoinvointi .

Mites Fleur, etkö siis ole oikeutettu suomalaiseen sosiaaliturvaan kun ostat pakkauksen? Minulta on varmaan joku tekstisi lipsahtanut täysin ohi silmieni, anteeksi hajamielisyyteni!

Oikein talvista tammikuuta kaikille,
muistetaan pysyä pystyssä liukkailla teillä!
*siis ne jotka ovat talvisissa oloissa, tarkoitan*

~Tii ja Nyy 31+ 5 ? (taitaa olla kai noin)

 

Tervehdys taas kaikille

Tiila minullakin on motivaatio aivan hukassa ja töitä pitäisi jaksaa tehdä vielä toukokuun puolivälin tienoille :| Ja ihan oikeasti pitäisi tehdä töitä eikä vain käyttää kaikkia päiviä epämääräiseen haahuiluun ja netissä surffaamiseen. Mulla tosin taustalla on raskauden ohella se, että olen haaveillut työopaikan vaihdosta ja suunnitteilla on yrittää löytää äitiysloman jälkeen uusi työ, joten täällä alkaa olla vähän semmoinen jäähdyttelyolo.

Olen tosiaan asunut Belgiassa jo pari vuotta ja työskentelen täällä paikallisessa firmassa eli kuulun belgialaisen sosiaaliturvan piiriin. EU- alueellahan sääntö on, että henkilö kuuluu aina sen maan sosiaaliturvaan, jossa hän kulloinkin asuu ja työskentelee (poikkeuksena lähetetyt työntekijät). Tämä aiheuttaa myös tällä hetkellä yhden suurimmista murheistani eli äitiysloman pituuden, se kun täällä on vain vaivaiset 15 viikkoa. Tosin vanhempainloman (3kk) ja vuosilomien + palkattoman loman avulla olen laskenut voivani olla kotona vuoden loppuun eli suurinpiirtein sinne asti kun vauva on 6kk. Täällä myös osa-aikatyö on huomattavasti Suomea yleisempää ja uskon voivani neuvotella työnantajan kanssa nelipäiväisen työviikon työhön palatessa. Silti vähän hirvittää jo etukäteen :/

On täällä sitten onneksi positiivisiakin puolia sos. ja terv.huollossa, esimerkiksi lääkärinsä saa valita itse ja raskauden kohdalla gynegologini paitsi huolehtii raskausseurannasta myös hoitaa synnytyksen. Tämä on ainakin omalla kohdallani helpottanut huomattavasti synntykseen liittyviä pelkoja. Täällä myös synntykseen valmistautumiseen näyttäisi olevan tarjolla enemmän tukea, esimerkiksi oman fysioterapeutin käyttäminen on tavallista ja se korvataan suurelta osin. Fysioteraupeutti mm. tekee hierontoja, opettaa hengitys ja rentoutustekniikoita ja voi haluttaessa myös tulla mukaan synnytykseen. Synnytyksen jälkeen hän neuvoo ja ohjaa palautumisjumpissa jne.

Pötkylä nuo käytetyt kyllä kiinnostavat kovasti, varsinkin vauvanvaatteiden käyttöikä kun on niin lyhyt. Ystäväpiirini vain ei kuulu tällä hetkellä oikeastaan ketään, jolla olisi pieniä lapsia. Sisko tosin odottaa esikoista aivan näinä päivinä, mutta saa nähdä miten käytännössä hoituu kierrätys hänen kanssaan kun ikäeroa tulee vain viisi kuukautta ja tämä välimatka hankaloittaa logistiikka. Olen etsiskelly paikkoja, joista voisi ostaa käytettyjä, mutta jotenkin on alkanut tuntua, että täällä kierrätys ei ole kovin suosittua.

Oma olo on ollut lievästi huonovointinen jo pari päivää ja ihmetyttää msitä tämä johtuu. Ilmeisesti jokin jälkijunassa tullut alkuraskauden pahoinvointi Toivottavasti ei jatku pitkään, lääkärikin on vasta parin viikon päästä, mutta taidan soittaa ja kysellä neuvoa, jos ei olo pian muutu. Voimia Onnelliselle ensiodottajalle! Tosi kurjalta kuulostaa noin raju pahoinvointi, toivotaan, että apu löytyy pian ja pääset nauttimaankin raskaudesta.

Johan tästä taas tuli romaani, paras lopettaa ja lähteä lounaalle. Hyvää mieltä ja oloa kaikille!

fleur ja nappi 18+1

Ja loppuun superuutinen, juuri tuli soitto siskon mieheltä. Meikäläisestä on tullut tyttövauvan ylpeä täti!!! =)

 

Fleur Onnea tyttyövauvan tuoreelle tädille :flower:

Taidat olla oikeassa, ettei kierrätys ole niin kovin suosittua siellä keskieuroopan puolella kuin täällä meillä. Se on oikeastaan aika harmillista, mitä kaikille niille ihanille vauvan vaatteille ja tarvikkeille sitten tapahtuu kun vauvoista kasvaa taaperoita?

Työmotivaatiosta sen verran että on ihan luonnollista että työmotivaatio katoaa raskauden myötä. Hormoonitoiminta pitää huolen siitä että äidin intressit ovat tulevassa vauvassa ja äitiyteen valmentautumisessa. Multa motivaatio taisi hävitä melkein heti kun tein positiivisen testin, tai ainakin muistelisin vain tuijottaneeni näyttöä typerä hymy naamalla

Mulla on myös mietinnässä työpaikan vaihto äitiysloman jälkeen. Oma työni on kyllä erittäin mielenkiintoista ja haastavaa ja kuluneiden neljän ja puolen vuoden aikana töissä ei ole tullut vastaan ainuttakaan päivää jolloin ei olisi ollut jotain uutta opittavaa tai valtavaa "pähkinää" särjettävänä. Mutta työajat ovat perheelliselle "vaikeat" ja sen takia sitä vaihtoa olen miettinytkin. Tosin tuhannet ja taas tuhannet äidit tekevät vuorotyötä ilman mitään ongelmaa, mutta itse vaan mietin sitä miten lapsi reagoi siihen että pahimmillaan saattaisi mennä työvuorojen takia yli vuorokausikin (toistuvasti) ettei näkisi äitiään.
No nämä ongelmat sitten ratkaistaan kun sen aika on, nyt vaan odotellaan että mönkijä tosiaan ulostautuisi. Voi vitsi miten odotankaan sitä että pääsen synnyttämään. Yhtään ei pelota tuleva synnytys, lähtisin vaikka tältä istumalta punnertamaan, mutta miten se todellisuus sitten meneekään jää nähtäväksi?

Huh huh, juuri tulin koiran kanssa päivälenkiltä, enkä ihan äkkiä muista koska olisi ollut niin rankkaa. Puolessavälissä matkaa mietin, etten todellakaan taida selviytyä kotiin asti täysjärkisenä. Hiki vain virtasi ja jalatkin tärisivät kun kotipihaan pääsiin. Lumi on ihana asia, mutta suojalumen keskellä rämpiminen on tuskallista tämän pötsin kanssa!

Tiilan nenäverenvuoto kertomus oli ihan mieletön. Oikeastihan tilanteessa ei ole mitään hauskaa, mutta täällä yksi sekopää kikatti ajatukselle ihan hulluna. Pitäisi varmaan miettiä tuota lääkitystä?

 

No niin, nythän ne asiat selkiytyvät
Olin jostakin kumman syystä saanut päähäni, että olet Fleur vasta muuttanut Suomesta ja tarkoituksenasi on kohta palata takaisin. Mistäköhän moista olen päähäni saanut.. Tai kukahan tuossa tilanteessa oikeasti on?? No mutta eipä sillä ole väliä, kun nyt olen taas ajantasalla! On kyllä melkoisia eroja eurooppalaisessa äitiysturvakäytännössä, niitä on mietitty joskus aiemminkin.

Ja kyllä vain Pötkylä, minäkin nauroin ilmestykselleni Kello oli tosin vasta vähän päälle kolmen, ja rakas puolisoni oli sitä mieltä että hymyily olisi ollut korrektimpaa siihen aikaan By the way, nyrkkisuojaustoimintani oli ilmeisen tehokasta: ei tarvinnut pyykätä lakanoita laisinkaan ja lattiallekin sain roiskeita vasta kylpyhuoneen puolella!

Iltapalalle nyt! Kiva kun on taukopäivä verensokerin mittauksessa, ei tarvitse kelloa vahdata koko ajan että koskas pitikään mitä tehdä! *Ilo on otettava pienistä asioista*

~Tii ja Nyy nyt jo kotikoneella.

[muoks] Onnea Fleur siskontytön johdosta!

 

Olipas tämä pino pudonnut pitkälle. Nostetaan. Hiiop!

Minimin Kurttu-Unelma oli kyllä niin suloisen siloposkisen näköinen, joten luulen, että äiti on nyt tainut pahasti erehtyä nimen etuliitteestä. Mutta laitetaan se niiden hormoonien piikkiin. =)

Omaan napaan ei kuulu muuta kuin, että ultra siirtyi maanantaille :kieh: ja pahoinvointi lisääntyy päivä päivältä. Nyt tähän riemuun on lisäksi tullut ripulointi, joka on todella epämiellyttävää. Minulla oli samaa ongelmaa myös viime raskaudessa, joten en usko että tämä mitään mahatautiakaan on. Niin ja kaiken kukkuraksi minulla on ilmeisesti niistä keltarauhashormooneista johtuva krooninen hiivatulehdus. Katsotaan mitä lääkäri tuumaa asiasta maanantaina. Vaihtoehtoina on varmaan, että joko lopetan ne progesteronit tai sitten käytän ensimmäiset kolme kuukautta ennaltaehkäisevästi niitä hiivatulehduslääkkeitä.

Pötkylän koitos alkaa kovasti lähestyä. Jännityksellä odotellaan. :flower:

 

Iida-Liina mä sain apua tohon jatkuvaan "hiivatulehdus" oireeseen sellaisista maitohappobakteeri emätinpuikoista. Ts, mulla valkovuoto lisääntyi niin paljon, että ärsytti ja kutitti limakalvoja jo ihan tosissaan, mutta hiivaa se ei kuitenkaan ollut. Viikon verran tungin niitä emätinpuikkoja aamuin illoin ja siihen jäi hiivatulehdusoireet (tosin nyt ne ovat loppuaikojen riesaksi palanneet ). Olisiko sulla mahdollisuus kokeilla jotain vastaavaa? Tai ehkäpä lääkäri ehdottaakin jotain sellaista, maanantaita odottelemme kuin kuuta nousevaa

Mä en kuulkaa usko, että meidän ipana tajuaa syntyä ajallaan tai ilman apujoukkoja ollenkaan. Toivon hartaasti että käynnistyisi ennen ensiviikon neuvolakäyntiä, sillä en todellakaan halua mennä sinne hourulaan enää. Tänään oli taas neukkakäynti, ja yllätysyllätys mun aika oli peruttu tänään aamulla ilmoittamatta mulle asiasta. Ylimääräisenä sitten toinen th otti mut hirveällä kiireellä. Mittasi verenpaineen 150/97 ja se kuulemma oikein hyvä, painoa tullut yli 2kg viikossa eikä sekään haittaa vaikka siitä suurin osa pelkkää turvotusta, vauvan sykkeet 150-160 ja nekin oikein hyvät ja virtsassa proteiinit olivat +/- tai peräti 1+, ei osannut terveydenhoitajakaan sanoa (tai ilmeisemmin ei juuri kiinnostanut asia ).
Olin ihan raivona kun sieltä lähdin, mutta onneksi sain nukuttua tunnin verran kotiin päästyäni, joten mieli jo vähän parempi.

Nyt mulla olisi tossa pino liinavaatteita silitettävänä, hullu kun olen niin ainakin toistaiseksi meillä silitetään kaikki liinavaatteet ja suurin osa vaatteistakin. Todennäköisesti sitten kun vauva syntyy ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia silittämiseen tässä mitta kaavassa, eikä varmaan tarvettakaan?

Voikaa hyvin

Pötkylä ja pötsimönkijä 39+2

 

Iida-Liina ikävää tuollainen hiivaoireilu. Toivottavasti saat ongelmaan helpotusta maanantaina!

Pötkylä täälläkin silitetään kaikki lakanat ja aika paljon myös vaatteita. Mitään trikoisia en tosin silittele, mut kaikki sellaiset rypistyvät niin kuin paitapuserot ja housut. Mä myös epäilen, että lakanoiden silittäminen jää kun vauva tulee, mutta siihen asti kyllä silittelen! On niin ihanaa mennä lakanoiden vaihtamisen jälkeen sinne sileisiin lakanoihin.

Tällä viikolla on vatsa alkanut hieman näkyä jo omastakin mielestä ulospäin. Eilen illalla piti oikein uudelleen katsoa peilistä ohi kävellessä, kun olikin jo aikas selkeesti näkyvillä =) Parhaiten mä alavatsan kiinteän kummun tunnistan kuitenkin selinmakuulla. Tälleen istuessa kun nuo alkuperäiset pehmusteet valahtavat siihen päälle

Meillä on tänään nyt se "big bang" eli huonekalujen muutto uuteen kotiin. Ensi yönä nukutaan jo uudessa!!! Uskoisin, että vien mukanani myös tämän läppärin, vaikkei siellä uudessa vielä olekaan nettiyhteyttä. Eikä tule pariin viikkoon, kiitos Soneran hitauden. Ei taas oikein tuo kolmen viikon toimitusaika pitänyt paikkaansa :| Mutta töissä on nettiyhteys tottakai, joten jos jotain tähdellisen oloista kirjoitettavaa tulee, kirjoittelen sieltä. Käyn kyllä päivittäin useammankin kerran kurkkaamassa täällä mut ei kerrota työnantajalle!

Toivottavasti pötsimönkijä päästäisi Pötkylän jo tositoimiin! Ei kuulostanut tuo neuvolakäynti kovin mieltä ylentävältä...

Tällaisia muuttopäivän aamuna kirjoitteli Miinamaria 20+6

 

Mulla myös silitysfiksaatio. Kyllä lakanoiden pitää olla silitetyt! Ja mulla ei ole mitään modernia höyryvehjettä vaan suoritan tätä savottaa kohta 40-vuotiaalla, vanhempieni ensimmäiseen kotiinsa hankkimalla DDR-valmisteisella raudalla ja suihkupullolla. Ennen vauvan syntymää silitin varastoon kaikki vuodevaatteet sekä vauvan ja omat vaatteet. Ja hyvä niin, sillä... sittemmin en olekaan rautaan koskenut! Ristiäisvaatteet ja pöytäliinan silitti Mummi, ja onpa kertaalleen vienyt meidän lakanatkin pestäväksi ja mankeloitavaksi... Että tähän mennessä on tässä ehtimisessä ollut haastetta. No, elän toivossa että vielä jonain päivänä lapseni saa kulkea sileissä vaatteissa. Sinänsä silitys on musta mukavimpia kotitöitä, siinä on sellainen meditatiivinen olemus ja musiikkia voi kuunnella samalla.

Ginnifer ja Ellen 2,5 kk

PS: Käyn täällä joka päivä kurkkimassa teidän kuulumisia ja jännäämässä kuka seuraavaksi pääsee tositoimiin!

 

Ihan ekaks anteeksi kaikille, et oon niin itsekeskeinen et aina vaan toimitan täällä omaa oloani. En oo vaan vielä jaksanut lukea ihan kaikkia juttuja..silmäillyt vaan sieltä täältä..syvennyn sitten paremmassa kunnossa teihin kaikkiin ja tutustun

Elossa ollaan, makasin viikon sairaalassa tiputuksessa. Melko voimakkaat kuivumisen merkit. Huh..en nyt vieläkään kehu, et olo on mainio, heikossa kunnossa ollaan ja pahan olon aallot aina väliin yllättää. Eikä oikeen tee mieli mitään ruokaa. Pakko yrittää jotain aina vähän jyrsiä vaikkei teekään mieli..Ja se juominen, koko ajan jotain tossa vieressä, etten taas joudu osastolle.
Mutta jotain positiivista, ultrasivat sairaalassa ja siellä se oli, yksi elävä sikiö Raskausviikkoja on ultran mukaan tänään lauantaina 8+1 eli tais vähän muuttua siitä alkuperäisestä.
Ens viikon lopulla on ultra ja neuvola. Katellaan mitä siel sanotaan. Oon vielä alkuviikon saikkarilla ja kerään voimia (lääkärin sanoin)..

Oikein hyvää viikonloppua teille ihan jokaiselle!

 

Onpa ihana, Onnellinen ensiodottaja, että pääsit hoitoon ja etenkin että kaikki on jo paremmin! Toivottavasti olosi jatkaa kohenemista. JA ihanaa, että olet saanut ultratodisteitakin :heart:

Hyvää ja parempaa vointia kaikille teille!
Terveilee
rantapallonvatsansa takaa maailmaa tiiraileva
~Tiila ja Nyytti 32+1

 

OE (sallinet lyhennyksen Onnellinen ensiodottaja?), älä huoli "itsekeskeisyydestä", hyvä jos jaksat omia kuulumisiasi kertoa, voi vähän helpottaa edes henkisesti oloa? Sinulla onkin tosi rankka tuo pahoinvointi, paljon tsemppiä ja voimia sinne! Ihanaa että löytyi se positiivinen asia eli ultralöydös, onnea siitä!!! :hug:

Ja pötkylän neuvolakäynnit ne on toinen toistaan omituisempia, mun hermoilla siellä olisi ollut jo melkoinen kalabaliikki ja meikäläinen viety jossain naruissa rauhoittumaan ihan toisenlaiseen laitokseen. Mutta pötkis senkun porskuttaa, on se vaan sellainen epeli! Guut!

Tuonne vauvautuneiden puolelle olen jotain kirjoitellut meidän arjesta, lähinnä se on sitä syömistä, nukkumista, vaippaa ja itkua. Eli itkua on mun makuun aika paljon, tuntuu että väsymys olisi se yksi syy, ehkä vähän mahakin kipristelee? Mutta usein kun on syöty ja kuivissa eli periaatteessa kaikki ok, on itkun aika ja sitten ehkä nukahdetaan. Itku on välillä aika hurjaa, raivoavaa, mutta toistaiseksi loppunut suht nopeasti (sanoo mies joka hoidellut muinoin kahta koliikkivauvaa). Välillä toki neiti seurusteleekin ihan tyytyväisenä, tai mitä se tällä hetkellä onkaan: tuijottelua kierosilmin

Tosiaan aika kiinni tässä alkuvaiheessa on tuossa käärössä,tai käärö minussa, ei vielä kuitenkaan kehtaa pullosta maitoa tarjota kun edelleen välillä haetaan imutusotettakin. Rinnat mulla on ihan hassut, toinen kaksinkertainen toiseen verrattuna, piti hakea toiset imetysrintsikatkin kun tämä isompi puoli ei mahdu niihin Bravadoihin jotka ostin ennen synnytystä.
Olen käynyt koirien kanssa lenkillä ja siellä liivikaupassa eilen, n. 2h voi olla pois kotoa mutta ajoitus onkin toistaiseksi aika tarkkaa... No, kai me sitten kohta päästään enempi liikkeelle kun saa edes viedä ulos naperoa! Odotan vaunulenkkejä....

Pitää vielä käydä toisaalla rustaamassa ennenkuin pienokainen heräilee, tsau!

minimi ja Unelma 1vko 4pv (okei, jätetään Kurttu pois vaikka se oli se eka nimi, kai se on aika selvää että on vähän kurtussa kun on puserrettu juuri läpi ahtaan aukon )

 

Onnellinen ensiodottaja, tänne vaan purkamaan omaa oloa itsekkäästi. Jokainen meistä tekee sen vuorollaan ja kuuluu ihan asiaan, ja kuten Minimi tuossa jo sanoikin, niin ehkä se helpottaa oloasi edes henkisesti kun voi jonnekkin purkautua huoletta! Voimia, ja ihanaa että sait sen ultravahvistuksen, on se vaan niin mieletön juttu!

Mä kuulkaa sammuin tänään aamulla tähän koneen ääreen, istualleni. Kahvikuppi nenän edessä ja netti auki. Mies herätteli mut sitten joskus yhdentoista aikaan kun oli itse herännyt. Ihmetteli kovasti mitä se rouva olohuoneessa oikein kuorsaa ja kuolaa. Vähän taitaa olla univelkaa jollakin?
No tänään sitten näin ensimmäisen unen, jossa meidän vauva oli ihan kunnolla ihmisvauva. Ja oli tyttö. Saapi nyt sitten nähdä kunhan syntyy, miehellä on kokoajan ollut vahvasti tyttöolo.

Tosta neuvolajutusta sen verran, että toki olisin riehunut siellä varmaan ihan pallo punaisena, mutta musta on niin nöyryyttävää kun hermojen menetyksestä seuraa armoton kysely siitä olenko kenties masentunut ja pitäisikö minun nyt keskustella tästä asiasta ihan ammattilaisen kanssa. Joo jumankauta tokihan ensimmäinen oire masennuksesta on hermostuminen toisten jatkuviin mokiin, eikösjoo?
Pari kertaahan mä olen vetänyt siellä kunnon itkuraivarit eikä neuvolan henkilökunta ole tosiaankaan osannut suhtautua asiaan järkevästi, joten puren hammasta.

Mä olin tuhma tyttö äsken kaupassa ja ostin laskiaspullan. Voi että oli hyvää! Nami nami.

Miinamaria, toivottavasti muutto sujui hyvin! Onnea uuteen kotiin.

 

Kiitos kaikille tuesta. Sitä tarvitaan :hug:
Kirjoittelen enempi kunhan kuntoudun.

Nauttikaahan masuistanne ja odotuksesta. Ja te joilla jo ikioma nöpönenä on vierellä, niin nauttikaa vauvoista!

 

Pötkylällä päivät vähenee. Luuletko, että olet vielä laskettuna aikana kotona vai mitkä ovat näin muutamaa päivää ennen tuntemukset? Onnea koitokseen, jos pian jo pääset tositoimiin.

 

Eilen piipahdin äitiyspolilla ja siellä venähtikin koko päivä! Oma vointi meni lauantaina niin surkeaksi, että päätettiin miehen kanssa lähteä näytille. Vauvelilla kaikki hyvin, mutta mun vointiin ei keksitty mitään syytä. Hillitön päänsärky taas vaivaa, turvotusta on niin paljon että kävely on todella vaikeaa (ja turvotus siis noussut ihan parissa vuorokaudessa, perjantaisen neuvolakäynnin jälkeen paino noussut jo 2kg) ja ylävatsalla on hillitön kipu joka ei tunnu helpottuvan millään. Raskausmyrkytyksestä ei ole kuitenkaan kyse,kun ei ole proteiinia virtsassa ja kaikki muutkin verikokeet olivat kunnossa. Tulehdusarvot hieman nousseet, mutta ei huolestuttavasti. Huomenna pitäisi mennä takaisin äitiyspolille ja vähän jo toivon että josko sille tielle jäisi, mutta taitaa olla turha toivo.
Vauvasta tekivät kokoarvion ja se on jo 4.3kg, joten sekin jo puhuu sen puolesta ettei kauheasti annettais mennä yliaikaiseksi!

Vaikka oma vointi on todella surkea, niin pääasia että masussa kaikki hyvin ja onneksi se ei sinänsä huolettanutkaan kovasti.

Eilisen sisätutkimuksen jälkeen olen tuhruttanut tasaiseen tahtiin rusehtavaaa vuotoa ja lääkäri vähän veikkasikin että synnytys voi käynnistyä lähipäivinä ihan omillaan (tai sitten ei), paikat olivat kuulemma sen verran valmiina jo. Vauvakin majailee todella alhaalla, ei ole täysin kiinnittynyt, mutta ei enää liikuttele päätäänkään kovasti.

Oma veikkaus on, että jos synnytystä ei käynnistetä niin yliaikaiseksi menee. Täytyy nyt vaan asennoitua jatkamaan odotusta.
Mies eilen yritti äitiyspolilla ehdotella käynnistystä, mutta kukaan ei tainnut kuunnella.
Kätilö kyllä sanoi, että hänen puolestaan olisin voinut jäädä vaikka samantien synnyttämään, mutta lääkäri ei ollut asiasta samaa mieltä. Mietin vaan, että mitenköhän huono olo pitää tulla että asia edistyisi? Vauvahan on jo ihan valmis, joten sen takia vähän ihmetyttää, mutta kai tämä kärvistely sitten liittyy vain tähän "naisen elämän parhaimpaan aikaan".

No niin, nyt tuli sitten vaan omaa napaa oikein urakalla, täytyy kirjoitella enempi jossain vaiheessa, kunhan nämä sormia esittävät HK:n siniset taas levähtävät vähän.

Pötkylä ja pötsimönkijä 39+5