Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3

Hei vaan! Lupasin tulla tänne vasta ensi vuoden puolella, mutta nyt on pakko tulla jo vähän aikaisemmmin purkamaan hermoja, sillä mies alkaa pian jo kyllästyä. Tämä on aivan sietämättömän kauheaa tämä alkuraskauden epätietoisuus. Varhaisultra on vasta vajaan kahden viikon päästä ja sitä ennen ei tiedä mitään varmasti. Minulla on takana viime keväältä kaksosraskaus, joka meni kesken viidennellä kuulla. Nyt aivan hysteerisenä pelkään, että taas tapahtuu jotain. Raskausoireita ei ole oileastaan nimeksikään ja voitte uskoa, että se ei todellakaan rauhoita tätä tilannetta. Vertaan kaikkea siihen edelliseen raskauteen, jossa oireet olivat tajunnan räjäyttäviä ja vaikka kuinka yritän selittää itselleni, että tuskin yksösraskaus voi ikinä tuntuakaan lähellekään samalta, niin silti hirvittää (tai onhan minulla nyttenkin mahdollisuus monikkoraskauteen, sillä omituiset munasarjani eivät yksinkertaisesti osaa toimia kuin molemmat yhtä aikaa). Torstaina kävin ottamassa HCG arvon verestä ja sen tuloksen saan huomenna. Siitä tietenkin saa jotain viitettä asian tilasta. Lääkäri antoi lisäksi minulle progesteronia popsittavaksi seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. En kyllä ymmärrä mikä idea sillä progesteroni-lisällä on, kun minulla ei ole koskaan ollut alkuraskauden keskenmenoa, mutta ei kai siitä sitten mitään haittaakaa ole. Älä Pötkylä vielä minua tuohon etusivun listaan laita, ilmottaudun sitten mukaan tammikuun 10. päivä, mikäli sikäli kaikki menee hyvin. Toivottavasti tämä palsta pysyy aktiivisena, vaikka tuntuu, että pian kaikki aktiivisimmat palstailijat lähtevät jakaantumaan. Jännäilen jo minimin puolesta. Nyt täytyy keksiä tälle päälle jotain muuta pohdittavaa, ettei ihan hermoiluksi mene koko aika. Huomenna saan sitten sen HCG-arvon, joka toivottavasti on tarpeeksi korkea. Asun muuten ulkomailla, Arabian niemimaan alueella (eli jos joku ihmettelee, miten voin sunnuntaisin soitella lääkärille. Toivottelen joskus viikonloppujakin vääränä päivänä, joten suokaa anteeksi =) )

Olo on kuin väliinputoajalla. En tunne olevani raskautunut, enkä enää myöskään kuumeilija. Ota tästä nyt sitten selvää pitääkö olla lintu vai kala?

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!
Iida-Liina 5+4
 
Iida-Liina tänne vaan purkamaan tuntoja, sitäkin varten täällä ollaan. Lisätään sut listaan sitten kun tulet virallisesti!

Mä muistan elävästi vieläkin ton alkuraskauden epätietoisuuden, se oli ihan kamalaa ja olin ihan varma että tulen hulluksi; jos en heti niin kohta. Kokoajan piti tunnustella onko kropassa mitään kummallisia tuntemuksia. Mullahan varsinaiset raskausoireet alkoivat vasta joskus rv 10-12.
Alkuraskauden ultrassa kävin rv 6+4 kun oli sitä vuotoa niin paljon ja jo silloin näkyi hyvin sykkeet sun muut tarvittavat todisteet, silti en millään meinannut uskoa että vauva kasvaa sisällä kovaa vauhtia. Kävinköhän ennen "virallista" np-ultraa kurkkaamassa yksityisellä 4 kertaa tilannetta ja vielä np-ultran jälkeenkin taisin käydä kerran. Vasta joskus rv 20+ tuli sellainen tunne, että tämä on ihan totta!

Tuskin siitä progesteronista mitään haittaa on. Mähän käytin kans kyseistä hormoonia hedelmöityksen jälkeen 4viikkoa, vahvistaa vaan sitä omaa hormoonitoimintaa ja varmistaa että jos jostain syystä oma hormoonitoiminta sattuisikin loppumaan ennen neljättä raskauskuukautta, niin vapaamatkustaja pysyy kyydissä!

Toivottavasti saat huomenna lääkäriltä hyviä uutisia sen hcg-arvon suhteen.
Tässä muuten linkki jenkkisivustoon jossa kerrotaan minkälaisia hcg-arvoja pitäisi olla missäkin raskauden vaiheessa, jos jotakin kiinnostaa!

http://www.americanpregnancy.org/duringpregnancy/hcglevels.html

Voimia Iida-Liina kovasti ja täällä ainakin on peukut jo jämähtäneet pystyyn sen puolesta, että tällä kertaa teillä menee kaikki hyvin loppuun asti!
 
Huomenia kaikille :)

En ees muista koska oisin näin pitkään nukkunu. On ollu aika kiireiset pari viikkoa ja ei oo kerenny jättämään tänne puumerkkiään. Mutta ensiksi onnitteut Iida-Liinalle ja täälläkin peukut pystyssä että kaikki menee hyvin. Mulla ei ollu alkuraskaudessa mitään oireita, tuntuu että enemmän oli raskausoireita sillon kun menkat teki tuloaan aikasemmin =)

Ja voi kauhistus kun minimi ja pötkylä on jo pitkällä, mä oon koko ajan seurannu teitä sillä silmällä että kun teille tulee lähtö niin meki ollaa jo lähellä :LOL:

Nyt on työt sitten tehty joksikin aikaa ja on vähän orpo olo. Muutaman kerran oon eilisen illan aikana ja tänä aamuna käyny kurkkimassa työmeiliä :LOL: Innoissani oon mutta on vähän semmonen olo että oonko tässä vähän tyhjän päällä kun mullahan ei ole sitä työpaikkaa odottamassa kun äitiysloma loppuu. No tarkoitus olisikin olla kotona pidempään mutta silti :/ Meillä remontti on vielä kesken joten vauvan huonettakaan en oo päässy laittamaan, alkaa huumori loppumaan kohta :kieh: Tarkoituksena kun oli ettei mun tarvis katella remppamiehiä äitiyslomalla :kieh:

Tällä viikolla oli neuvola taas. Painoa tullut parissa viikossa reilu kilo :ashamed: No olihan siinä joulu välissä mutta silti alkaa ottaa päähän kun joka kerralla nousee vaikkei tunnu että ois niin kamalasti syöny. Turvotusta on paljon, varsinki noissa käsissä. Ehkä sekin helpottaa nyt kun tuo päätetyö päättyi. Ellen ala täällä kirjottelemaan kovin ahkerasti :LOL: Sf-mitta oli huimat 33 :p Tosin se luultavasti johtuu vauvan asennosta kun se on pylly pystyssä tuossa navan yläpuolella. Mutta kyllä se neuvolan täti sano että jos huolestuttaa vauvan koko niin voidaan katsoa jos yhden ultran vielä saan ;) Vauva on tosi aktivinen ja vahvat sydänäänet löytyi. Syke 145. Ainoa mihin ne kiinnitti huomiota oli mun verenpaineet ja nyt pitääkin sitten viikonlopun aikana kotona mittailla. Nekin saatto olla korkeat sen takia että oli just ne kaks viimesintä pahaa päivää töissä. Kotona ne on näyttäny nyt paremmilta. Tässä mitä omaan napaan :ashamed: Mitäs mun piti vielä kommentoida....

Miinamarialle onnittelut uudesta kodista ja Minimille vielä :hug: kaikista koettelemuksista, onneksi kaikki on alkanu mennä parempaan suuntaan.

Nyt vaatteet päälle ja ukon kanssa shoppailemaan!!! Rauhallista viikonloppua !!!
 
Minimille lopunajan tsemppauksia :wave:
jänskättää kovasti sinun puolesta!

Pötkylä sitten seuraavaksi vuoroon! Minäkin muuten sain verensokerimittauksen kotiin, tosi ikävää :| . Kävin sokerirasituksessa sukudiabeteksen vuoksi, ja sain sieltä puhtaat paperit, eikä neuvolan virtsatesteissä ole ollut moittimista - paitsi nyt viimeksi: sokerit maksimissa. Nyt sitten piikitellään ahkerasti, tähän asti kyllä arvot normaaleissa (onneksi). Sormenpäät vaan kipeytyvät mokomassa puuhassa.

Lisäksi mulla on hemoglobiini tipahtanut lisäraudasta huolimatta, oli nyt vain 108. Se näkyy myös siinä, että verta vuotaa nenästä (niistäessä ) ja ikenistä (hampaita harjatessa) ja valitettavasti myös emättimestä, toistaiseksi onneksi kuitenkin vain vähäisesti ja ruskeana. Ei siis tarvetta hätäilyyn (ilmeisesti?) siltä osin. Mutta lisäksi nämä "ohuet veret" aiheuttavat sen, että se verensokeria varten tehty pistos ei meinaa lakata vuotamasta. Ikävää, todellakin.

Iida-liinalle vielä tsempitykset, voi että toivon täydestä sydämestäni että kaikki olisi sinulla ja vatsavauvalla hyvin :heart:

Miinamarialla on sitten muutto luvassa; onnea! Ja Anno pääsi myös jo äitiyslomailemaan, hurjaa! Perästä tullaan :)

Onnellinen ensiodottaja, tervetuloa joukkoomme!


~Tii ja Nyy 30+1
 
Iida-Liina kovasti tsemppiä, muistelinkin että olet jossain kaukana :wave: Onhan se selvä että edellisen kokemusken jäljiltä on hermona, ei kai siihen auta kuin aika. Ja puuhastelu, että saa muuta ajateltavaa! Peukuista ei ainakaan ole puute!

Pötkiksen turvotus kuulostaa hurjalle, toi mun 1,6kg vkossa ei sitten tosiaan ollutkaan juuri mitään... Ja jos tollaisia supistuksia ym ym, varmaan helpommin käynnistelevätkin jos ei ihan itsestään homma hoidu. Mutta jokatapauksessa koitahan pärjäillä ja ottaa hissunkissun!

Mulla nyt ajatukset taas pätkii enkä muista kelle ja mitä piti kommentoida, kun koiruus puklas tohon matolle ja pitäis kai mennä se tuoreeltaan putsaamaan. Toki ihan keskelle isoa painavaa mattoa että mahd. hankala putsata kastelematta muualta, ei auta kuin yrittää.

Huihai, palataan taas!
Ainiin tietty kiitos kaikille tsempityksistä, olette niin mukavia kaikki!!! =)
 
Ginnifer
Heipat taas,
tulin toivottelemaan kaikille hyvää uutta vuotta ja kiitoksia tästä kuluneesta. Erityisonnittelut :flower: :flower: Iida-Liinalle, ihanaa että olet taas plussajunassa mukana!!

Meillä meni joulu surullisissa merkeissä. Pari päivää ennen joulua nukutettiin ikiuneen meidän kissavanhus. :'( Nytkin alan itkeä kun tästä kirjoitan. Syöpädiagnoosi tuli viikkoa aikaisemmin ja todella nopeasti meni niin huonoon kuntoon, että ei voitu enää odottaa pyhien yli. Ei saanut raukka rauhallisesti kuolla kotiin, eikä eläinlääkäri päässyt kotikäynnille niin että vaikeimman kautta meni tämä asia. Olihan hän jo 17-vuotias eli tavallaan osattiin tätä odottaa, mutta on se vaan raskasta silti. :'(

Ristiäisetkin on nyt pidetty ja jospa sitä pikkuhiljaa arki alkaisi. Ainakin pitäis hieman hillitä tuota herkuttelua, joka on aivan riistäytynyt käsistä. Mullahan paino putosi synnytyksen jälkeen nopeasti ja itsestään kahden kilon päähän lähtötilanteesta, mutta sittemmin on kääntynyt nousuun. :ashamed: Mutta kun ei koko vuonna oikein ollut ruokahalua ja nyt on, niin vaikeetahan sitä on hillitä... Ehkä ne karkit, pikkuleivät ja popparit vois jättää vähemmälle kuitenkin! En ole uudenvuoden lupauksia ikinä harrastanut, mutta tää vois olla sellainen.

Hyvää odotusta ja turvallista synnytystä nyt siis teille kaikille ja tapaamisiin jo jakaantuneiden pinossa!

Ginnifer ja Ellen 2 kk+
 
Ginnifer osanotot kisun menetyksestä. Noinkin iäkäs eläin on kuitenkin ollut pitkään perheenjäsen ja kyllä se aina kirpaisee luopuminen. Rauhassa kattelette tilannetta Ellenin kanssa ja surette pois kisuvanhuksen kaipuun, sitten vain uutta miukua kotiin vauvan kanssa totuttelemaan, eikös! (ok, omat ongelmansa jos samaan aikaan hönö kissanpentu ja pieni vauva, joutuu vähän tarkemmin seurata ettei käy havereita)

Tulin vähän varottelemaan jos ei kuulu pariin päivän mitään, tänään on aamusta supistellut menkkakivun kera, odotellaan ja katellaan kehittyykö miten, mutta metsälenkki jäi kyllä tekemättä koirien kanssa. Sinänsä sääli kun tuo toinen hermoilee paukkujen kanssa, lähialueella lenkki täytyy ainakin sitten hoitaa mahd pian, ehkei enää tänään onnistu lainkaan kun paukuttelevat perkuleet aamusta iltaan monta päivää, grrrrrr.

Saa nähdä haluaako meidän tulokas kartuttaa vielä tämän vuoden tilastoja vai tähtääkö kuitenkin siihen miehen ennustamaan keskiviikkoon ;)
Mutta jos vielä hiukan syömään kun tuntuis maistuvan (ei siis ainakaan ihan huulilla synnytys?)
41+0
 
Moi! Seurailen täältä taustalta juttujanne... Tuolla äippäpuolella meidän pino on aika hiljainen, varmaankin hyvin luonnollisesta syystä ;)

Huih, nyt vasta tajusin että minimihän on siis todellakin noin pitkällä.... Hurjasti tsemppiä sinne!!

Iida-Liinalle erityisesti myös tsempityksiä, voin vaan kuvitella mitä kaikkea mielessä pyöriikään kun takana on sellainen kokemus kuin sulla on. Todellakin kaikki peukut täällä pystyssä sen puolesta että kaikki sujuu hyvin tällä kertaa :hug:

Mukavaa vuoden 2007 viimeistä päivää, ja kaikkea hyvää ensi vuoteen, joka mitä ilmeisimmin meillä kaikilla tulee olemaan täynnä hämmästystä, kummastusta ja unohtumattomia kokemuksia :heart:
 
Ginnifer osanottoni kissavanhuksen poismenosta :hug:

Hulluna jännään Minimin tilannetta, onpahan mullakin jotain tekemistä uudenvuoden aattona!

En tiedä onko meillä jotain hyötyä tosta D.A.P - pannasta, mutta koira ottaa ihan pirun lungisti ja lenkilläkin vaan tuijotteli taivaalle ihan ihmeissään. Koirapuistossa olisi viihtynyt paukkeesta huolimatta vaikka miten pitkään. Viimevuonna kaveri nosti kinttua kerran puun juurella ja veti takaisin sisälle... Saapahan mammakin siis liikuntaa!

Täällä on aloitettu ihan selvästi suolen tyhjennysoperaatio, tunnin-kahden välein saa käydä vessassa eikä ruokakaan oikein maistu. Napakoita supistuksia tulee silloin tällöin, muttei mitenkään säännöllisesti. Argh. Jännitys siis tiivistyy.

Ihanaa Emma, että jaksat käydä meitä moikkailemassa säännöllisesti!

Onnellista ja vauvan puklun täytteistä uuttavuotta kaikille mammoille!
 
Jännää, Minimillä ja Pötkylällä taitaa olla tosi kohta kyseessä...

Me käytiin tänään rakenneultrassa. Kaikki oli hyvin. Vauva vaikutti taas viikkojaan suuremmalle, mutta eipä me miehen kanssakaan olla mitään pikkuihmisiä =) Ultrannut kätilö sanoi (ja sai miehen lääpälleen), että meidän vauvan pään luusto vaikuttaa enemmänkin isän pään malliselle kuin mun. Hienoa, miten nuo kätilöt osaa ottaa isitkin huomioon.

Muutto lähestyy juu. 12.1. olis tarkoitus saada suurin osa tavaroista muutettua osoitteesta A osoitteeseen B. Harmittaa, kun ei itse voi kovin paljoa osallistua kun ei saa rehkiä olan takaa. Tekisin niin mielelläni kaikkea tuollaista. Mutta onhan noita muuttoja tässä tullut aiemmin tehtyä. Pakkaamaan alan varmaankin huomenna. Miehen kanssa käytiin kellarista tänään hakemassa tyhjiä pahvilaatikoita. Kuskaillaan niitä täysiä sitten vähitellen jo hlöautoilla sinne uuteen kotiin...

Ai niin... Meidän vaavi on alkanut liikkua niin, että tunnen liikkeet aivan varmasti. Aika mukavaa!

Mutta siis masukasta ja vauvarikasta vuotta meille kaikille!

Miinamaria ja pikkutyyppi 19+1
 
Tervehdys ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Täällä on menossa ensimmäinen työpäivä reilun viikon joululoman jälkeen ja aika lailla töiden teeskentelyssä on mennyt tämä aamu. Ei tahdo millään mieli kääntyä työasioihin ja haaskaan työnantajan aikaa netissä surffaamalla :ashamed: No olen sentään saanut jo purettua loman aikana kertyneen hirvittävän sähköpostikasan, kun kaakaokupillisen voimalla onnistuin keskittymään koneen ääreen vähän pidemmäksi hetkeksi heti aamulla. Kaiken lisäksi joulusyöpöttelyn jälkeen nälkä iski tänään jo kymmenen maissa ja lounasta täytyy odotella puoli yhteen asti...

Täällähän olikin paljon uutisia sitten viime käynnin, Pötkylän ja Minimin puolesta jännitetään kovasti. Iida-Liinalle hurjasti tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia, itse olen koko ajan panikoinut lapsen hyvinvointia ja voin vain yrittää kuvitella millaisia tuntemuksia on noin surullisen edellisen kokemuksen jälkeen :hug: Toivottavasti keksit kaikenlaista puuhaa, että mieli pysyy poissa murehtimisesta ja rohkeasti lääkärin puheille usein ja taajaan, että saat varmistusta ja rauhoitusta siitä, että kaikki sujuu hyvin!

Miinamaria onnea uuteen kotiin ja muuttoon! Me muutimme vajaat kaksi kuukautta sitten ja edelleen on asunnossa on vähän kaikki vielä vinksin vonksin. Muutimme pikkuruisesta yksiöstä suureen kolmioon ja käytännössä kaikki huonekalut on hankittava, kun ei ennestään ollut oikein mitään. Itseäni ärsytti muuton aikaan ja edelleen, kun ei itse oikein pysty kunnollla osallistumaan ja tuntuu ettei mikään edisty. Nytkin lauantaina aamusta olin innoissani lähdössä vihdoin ostamaan kirjahyllyt Ikeasta, kun on kerrankin aikaa, johon mies totesi, että hän kyllä mielellään lähtisi, muttei taida yksin onnistua kahdeksan lasiovellisen kirjahyllyn (on noita kirjoja kertynyt...) kanto hissittömän talon kolmanteen kerrokseen ja kokoamisessakin saattaisi apu olla tarpeen. Ei ollut tullut moiset pikku käytännön ongelmat meikäläisen mieleen ja itkuhan siitä tuli, kun totesin miehen olevan oikeassa ja lattialla lojuvien kirjapinojen katselun jatkuvan aina vaan. No onneksi mies organisoi tulevaksi viikonlopuksi kaverijoukon avuksi ja eiköhän ne hyllyt saada paikoilleen. =)

Omassa olossa ei kummempia, väsyttää aina vaan ja toisaalta unettomuus vaivaa, mutta muutoin kaikki hyvin. Eilen ensimmäistä kertaa olin ihan varma, että tunsin vauvan liikkuvan. Pikkuinen teki kuperkeikan, pinkesi ensin hetken aikaa vatsaa vasten ja sitten lumpsahti ympäri. Muutoin ei vielä liikkeitä tunnu vaikka kovasti on koitettu kuulostella. Vaan ehkä se tästä alkaa.

Nyt vihdoin lounaalle ja jos iltapäivällä sitten vaikka saisi ihan töitäkin tehdyksi.

fleur ja nappi rv17+1 (Hui! Kylläpäs näitä viikkoja onkin yhtäkkiä kertynyt, kohta ollaan jo puolivälissä)
 
miinamarialle onnea ja voimia muuttoon!! Pääset sitten sielä uudessa kodissa purkamaan jossain vaiheessa alkavaa pesänrakennusviettiä.

Fleur moni kokenut sanoo, että parhaiten tuntee alkuvaiheessa vauvelin liikkeet pötköttämällä selällään ja painamalla kevyesti viileitä käsiä vatsaa vasten. Toinen konsti on kuulemma vessassa käydessä nojata eteenpäin niin että masu on reisiä vasten. Mutta pian tunnet niitä liikkeitä ilman mitään poppaskonsteja ja tuleepa sekin päivä eteen kun toivot ettei vauva myllertäisi ihan niin kovasti!

Meillä on ollut myös hienoinen kirjaongelma, mutta eritavalla kuin Fleurilla. Mä olen nimittäin aikamoinen lukutoukka ja kaikenlaista kirjaa on kertynyt huusholli täyteen. No, nyt tein inventaarin ja kiikutin kaikki sellaiset kirjat (yhteensä 9 isoa pahvilaatikollista), joita tuskin tulee enää koskaan luettua suoraan kierrätyskeskukseen; jos niistä olisi sitten iloa jollekkin toiselle. No sainpahan kirjahyllyyn ainakin vähän tilaa, sinne mahtuu nyt ainakin kaksi uutta kirjaa :D
Meillä oli myös makuuhuoneessa kirjahylly, mutta sen heivasin siis pois tieltä ja samalla ovenavauksella kiikutin makkariin vauvalle vaatekaapin. Ja sekin on jo lähes täynnä, onkohan mussa vähän hamsterin vikaa? :p

Jokohan minimi on vauvanhaku reissulla. Tänäänhän on se päivä, jolloin minin mies veikkasi vauvan syntymäpäiväksi. Jännittävää!

Täällä olo käy hieman tukalaksi. Eilen olin koiran kanssa illalla lenkillä ja liukastuin. Ei siinä sen kummemmin käynyt, mutta häntäluu murtui. Jipiaijee! Noh se on onneksi tuttu juttu, ja senkin kanssa pystyy elämään mutta nyt kun on tämä maha, niin esim kyljen kääntäminen nukkuessa tapahtuu seuraavalla tavalla: Noustaan sängystä ja vajotaan lattialle konttausasentoon (seisomaan pääsee vasta n. 10min päästä) pyöritään lattialla niin että voi suunnata sänkyyn oikeassa asennossa, hilataan ruho sentti sentiltä ylöspäin niin, että loppujen lopuksi saa punnerrettua itsensä käsivoimin ja toisen polven avulla takaisin petiin. Ja kaiken tämän jälkeen valutaan sängyltä takaisin lattialle, koska huomattiin juuri että on armoton vessahätä :LOL: kontataan vessaan ja takaisin makuuhuoneeseen ja aloitetaan ruhon punnerrusharjoitukset uudestaan. Ja tätä jatketaan sitten koko yö, kunnes neljän viiden aikaan aamulla on jo niin hikinen kaiken punnertamisen jäljiltä että on syytä mennä suihkuun ja aloittaa taas koko rumba alusta :D

Eipä täällä sitten sen kummempia, kovasti jo toivoisin että pötsimönkijä tulisi ulos, niin olisi vähän helpompi varmaan olla tuon häntäluunkin kanssa.

pötkylä ja pötsimönkijä 37+6
 
Hei vaan kaikille...
Mä olen kaksi päivää kärsinyt aivan uskomattoman oksettavasta ja huonosta olosta. Viime yö meni pyöriessä...heräsin yökötyksen tunteeseen monet kerrat..ja aamulla kello soi viideltä.. :(
Siskolikka lohdutteli, et se on omalla tavallaan hyvän merkki et voi pahoin...tiedä sitten...
Toivotaan et olo tästä paranis...
Vointeja kaikille ja OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA :hug:
 
Hyvää alkanutta Uutta Vuotta kaikille massuille sekä myös jo jakautuneille mammoille! :flower:

Kiitos kaikille tsempityksistä! Valitusvirteni oireettomuudestani taisi toimia aika hyvin, sillä nyt olen ollut jo sunnuntaista lähtien ihan kiitettävän huonovointinen. :x En tiedä onko tämäkään nyt ihan ihanteellinen olotila, mutta enpä ole sunnuntain jälkeen ehtinyt murehtia, onko kaikki hyvin, sillä kaikki liikenevä energia kuluu miettimiseen, mitä pystyy syömään ja miten se ruoka pysyy sisällä. Ihanaa, Onnellinen ensiodottaja, että olet täällä. Tuntuu jotenkin lohduttavalta, kun joku toinenkin voi pahoin. Kyllä se tästä vielä helpottaa, vaikka omalta kohdaltani uskon, että pahin vaihe on vielä edessäpäin. Oletko käynyt jo varhaisultrasssa? Minulla eka ultra on tasan viikon päästä, jolloin viikkoja pitäisi olla 7+2.

Kyllä Minimi taitaa olla jo vauvan hakureissulla. Odotan innolla uutisia.

Kylmä hiki nousi otsalle, kun luin tuosta Pötkylän liukastumisesta ja murtuneesta häntäluusta. Sait kuulostamaan asian kovin pieneltä sanomalla, että "ei kummemmin käynyt, mutta häntäluu vain murtui..." :eek: Minä olen kerran murtanut häntäluuni ja se oli silloin ainakin ihan järjettömän kipeä. Oletko jutellut lääkärien kanssa, miten se murtunut häntäluu vaikuttaa synnyttämiseen? Lähetän kaikki tsemppaukset ja voimat sinne, sillä voin todella uskoa, että iso maha ja murtunut häntäluu on enemmän kuin tukala yhdistelmä.

Tämä lähtee nyt syömään omenasosetta ja jugurttia (alkaa taas olla ruokavalio jokseenkin kutistunut).
 
Näin päästiin vuodenvaihteen yli mutta syntymäpäivän Hesaria ei mies saa toivomustensa mukaisesti säilöttyä tytylle, kun pyhänä ei lehtiä tule!
Vaan vauva tuli klo 14.11, 3250g, 50cm, pipo 33cm, äänekäs pikkuneiti! Napanuoraa 95cm, kaulan ympärillekin oli ehtinyt mutta niin löyhästi että "tipahti" pois, kaikki ok.

Kerron vaikka huomenna enemmän, takamus ei kestä nyt kovasti istumista (saakos sellaisen istumarenkaan kun synnärillä oli, neuvolasta tms? Auttoi näköjään paljon...) ja pitäisi käydä suihkussa kun on mahdollisuus =)
Luen myös muut jutut myöh, pötkylältä ehdin lukea että häntäluu murtunut, AU!!!!!! Osanotot ja tsemppiä!!!!

minimi + Kurttu-Unelma 2vrk
 
Onnea Minimi!!!! Voisin jopa sanoa, että kävi tuuri, kun ton verran venytti tuloaan. Eipä tytön nyt tarvitse olla aina ikäluokkansa nuorin vaan päinvastoin. :) Hirmuisesti onnea tytön johdosta!

Lauralein ja Lotta 7vkoa
 
Ja onnea tietenkin koko perheelle! Aivan ihanaa :flower:

Mä en tiedä saako neuvolasta istuinrengasta lainaksi, mutta jos et muuta keksi niin lähetät miehesi ostamaan sellaisen lasten uimarenkaan ja istut sen päällä. Vastaa siis ihan samaa asiaa ja kohtahan sillä uimarenkaalla on jo muutakin käyttöä kun Kurttu-Unelma (ihana ) kasvaa!

Iida-Liina haluatko että lisään sinut jo tuohon listaan, vai odotellaanko sitä ensimmäistä ultraa? Onnittelut pahoinvoinnista, sehän tarkoittaa sitä että jotain ihan oikeasti tapahtuu siellä kohdussa!

Lauralein onhan teillä tyttösen kanssa jo tulehdukset voitettu?

Mä yritin neuvolassa keskiviikkona avata keskustelua miten häntäluu vaikuttaa siihen synnytykseen, mutta se jäi todellakin vain yritykseksi. Oli kuin olisi seinille puhunut. Mä olen ihan selvästi liian reipas, kävellä töpöttelin sinne omilla kintuillani enkä turhia kitissyt. Mullahan toi häntäluu on murtunut aiemminkin ja voin kertoa että pari ensimmäistä kertaa oli todella megalomaanisen kipeitä, mutta kolmannen tai neljännen murtuman jälkeen kivun kanssa voi elää. Eihän se kivaa ole, mutta.. Yleensähän mulla on murtunut häntäluu kun olen lentänyt kiitolaukkaavan parimetrisen hevosen selästä kaaressa ja laskeutunut pyllylleni johonkin sopimattomaan paikkaan ja tällä kertaa ei tarvittu kuin pieni töytäisy niin avot ja harazoo...
Pääasia tässä vaiheessa varmaan on kuitenkin se, ettei tuosta kaatumisesta tullut mitään pötsimönkijälle.

Täällä on nyt ihmetelty taas noita supistuksia. Eilen joskus kahdeksan jälkeen alkoivat supistukset kera järkkyjen menkkakipujen kanssa, mutta ennenkuin ehdin edes ajattelemaan että jotain tapahtuisi niin supistukset loppuivat. Parin tunnin välein ne ovat sitten palanneet ja poistuneet, huoh. Väsyttää ja voi olla että pian alkaa myöskin ketuttamaan jos tällaista oloa kestää vielä parikin viikkoa (tai siis parhaassa tapauksessa 4 viikkoa :snotty: )

No niin, voikaahan kaikki huonosti, antakaa ylen ja kasvattakaa ihania masuja

Pötkylä ja pötsimönkijä 38+1
 
Ginnifer
Paljon onnea koko perheelle! Eikös vaan olekin pienen tytön äidiksi tuleminen vielä upeampaa kuin etukäteen osasi odottaa? Vaikka odotukset varmaan korkealla olikin!

Ginnifer & Ellen
 
Onnea Minimille ja koko perheelle.

Olen nyt voinut pahoin tiistaista lähtien...huh..oikeesti en tiiä miten jaksan. Ystävät rakkaat...eilisillasta lähtien mikään ei oo pysynyt sisässä. Mulla on koko ajan niin kuvottava olo että...
Kuinka monta päivää tällästä oloa ihminen (raskaana oleva) voi sietää..millon yhteys lääkäriin? Mietin sitäki et onko tää nyt raskauspahoinvointia vai jotai vatsatautia? Sama se tietenkin, kun ei edes neste pysy sisällä...en saa mitään tehtyä...todellista laatuaikaa näin vapaapäivien kunniaksi...makaan pöntöllä tai sängyssä...
Oikeesti, nyt mua ei naurata yhtään :(

Iida-Liina; mulla on eka ultra 16.1.08. Viimeset menkat alkoi 12.11.07. Katsellaan miten käy..aika jännä tilanne koska oon ensikertalainen, kaikki on niin uutta...

Viikonloppuja kaikille. Voikaa hyvin...
 
Onnellinen ensiodottaja:
voi ei :| Toivottavasti olosi paranee. Itse voin pahiten pahoin raskausviikot 7-9, jotka onneksi olin pääasiassa kotosalla tai yksin työmaalla (sai oksennella rauhassa), sen jälkeen olo tasaantui niin että oksentelin enää muutaman kerran viikossa. Mutta pitkään se jatkui, olisiko ollut viikolle 20 asti ihan säännöllisesti ja vielä viikolle 24 asti noin kerran viikossa. Kuvotus säilyi koko ajan. Minulle auttoi parhaiten lämmin perusruoka, kylmien eväiden syömisestä ei tullut mitään. Mutta siis jotakin piti vatsaan saada, jotta olo tasaantui. Kuulema ennen sängystä nousemista voisi syödä hedelmän tms., joka nostaisi verensokeria sen verran ettei aamupahoinvointia tulisikaan. Ja tunnin välein pitäisi jotakin pientä syödä, että vatsalaukussa jotakin olisi koko ajan: estää pahoinvointia!

Toki jos yhtään mikään ei pysy sisällä, pitää hakeutua lääkäriin. Kuivumisvaara on melkoinen ja kehittyy äkkiä. Tiputuksessa antavat sitten ravintoliuosta ja pyrkivät vähentämään pahoinvointia muutoinkin. Toivottavasti tilanteesi ei ihan siihen mene.

Nyt minulla kuvotus on pääasiassa ohi (toisinaan hampaita harjatessa vielä yökkyyttää, muttei ulos asti), mutta närästys on sitten tullut sen tilalle. Ihan yhtä mukavaa :kieh:

~Tiila ja Nyytti 31+0
 
Täällä palstalla on taas koettu elämän surullisia (osanottoni Ginniferille ) ja onnellisia hetkiä (onnittelut tytön johdosta Minimille ja perheelle).

Niinkuin joku muukin totesi, niin myös alkuraskauden pahoinvoinnin kanssa kamppaileville myös onnittelut. Kuvotuksen hetkellä tämä tietysti kuulostaa v...uilulta, mutta itse ainakin kestin sen kaiken pahan olon hokemalla itselleni, että se on merkki hormoonien toiminnasta ja siitä että mahassa kasvaa jokin.

Pötkylä: Auts, toi on varmaan kivulias vaiva! Aikamoinen painehan synnytyksessä häntäluuhun kohdistuu, olen kuullut että synnytyksessä se voi myös murtua. Luulisi, että kivunlievitys tepsii samalla tuohon vaivaan kuin synnytyskipuihin, toivottavasti!
Olen huomannut neuvolassa samanlaisen ilmiön, jos on reipas, niin puheet kaikuu kuuroille korville. Eli tietoa tai tukea saadakseen pitää esittää reppanaa ja ruikuttaa...ärsyttävää!!!

Tänään alkoi 34. viikko, ensi viikolla neuvola ja vikkolla 37 neuvolalääkäri.
Osatteko kertoa tehdäänkö kaikille jonkinlainen arvio vauvan painosta? Tehdäänkö ultralla vai käsikopelolla?

Jaksamisia ja mukavaa loppiasta kaikille!

Dawn ja Uimari 34+0
 
Minimille ja perheelle!

Ja pahoittelut pahoinvoinnista Onnelliselle ensiodottajalle. Toivottavasti olosi helpottaa eikä menisi yökkiessä koko raskausaikaa... Monillahan tuo alkaa reippaasti helpottamaan viikon 15 tuntumassa. Mutta, toisaalta pahoinvoinnista voi olla myös onnellinen koska se kertoo, että sinussa tapahtuu koko ajan jotain. Tiedän, että tämä tuntuu karulle! Itselläni kun tuota varsinaista pahoinvointia ei ollut, niin mietin tosi usein olenko vain kuvitellut olevani raskaana kun ei ole oireita. No, nyt kun pikkutyyppi jo välillä liikkuu niin että tunnen sen ei tarvitse enää niin usein miettiä moisia. Ja onhan tuo masun muotokin vähäsen jo muuttunut. Tosin vain vähän ainakin omasta mielestä.

On tää muutto melkoista rumbaa. Adrenaliinit vissiin hyrrää niin, etten saa enää nukuttua aamulla viiden jälkeen. Tänäänkin 5.45 aloin pakkaamaan kesäkenkiä kassiin :LOL: Vien ne sitten tänään iltapäivällä uuteen kotiin. Pengoin vaatehuoneesta muutakin sellaista mulle sopivaa kannettavaa jo esiin, jotta sitten vaan pakkaan autoon ja menoksi. Mies kuskailee tänään (toivottavasti ainakin) noita painavampia laatikoita sinne uuteen kotiin. On aika tylsää, kun ei silleen pysty täyspainoisesti auttamaan koska en uskalla itse kovin painavia nostella. Ja jostain suht pienistä astioita sisältävistäkin laatikoista tulee nopeasti liian painavia tälle tilalle. Pikkuhiljaa kuitenkin tavarat tässä siirtyy. Onneksi matkaa kotien välillä on alle 15 km, joten sitä pystyy ajamaan useitakin kertoja päivässä jos niin haluaa. Viikon päästä sitten viedään sänky ym. huonekalut ja muutetaan nukkumaankin sinne uuteen. Aika ihanaa!

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Miinamaria ja pikkutyyppi 19+6
 
:heart: :heart: Minimille onnittelut tytöntylleröstä! :heart: :heart:

Pötkylä odotellaan sitä ekaa ultraa ja laitetaan minut listoille vasta sitten. Sehän on jo torstaina.
Tuota samaa minä ajattelin kuin DAWN, että synnytyksessä häntäluuhun kohdistuu aikamoinen paine, joten murtunut häntäluu varmaan ilmoittelee itsestään. Mutta onneksi nykyajan lääketiede keksii keinot varmaan siihenkin pulmaan.

Voi, Onnellisen ensiodottajan pahoinvointi kuulostaa tosi voimakkaalta. Itsellä ainakin toistaiseksi ruoka pysyy sisällä. Viime yönä heräilin tosin varmaan tunnin välein siihen, että oksetti. Huono-olo meni sitten aina itsekseen pois, mutta tosi katkonaisiksi jäivät yöunet. Luin joskus kauan sitten jostain lehdestä, että sokeroimaton omenasose rauhoittaa vatsaa ja minulla se toimii suhteellisen hyvin. Edellisessä km-raskaudessa elin peräti kaksi viikkoa pelkän omenasoseen, jugurtin ja myslin varassa.

Onnea Miinamarialle muuttoon!

Tämä taitaa mennä nyt uudestaan nukkumaan!
 
jospa malttaisi vähän paneutua teihinkin ;)

Kiitos kaikille onnitteluista, yritän kirjoittelun jälkeen laittaa profiiliin kuvan Kurtusta. Vaikka ei siinä kauheasti enää 2 pv:n jälkeen kurttuja edes ole...

Vielä en ihan ole päässyt selvyyteen mikä sieltä ulos pullahti, vähän hakemista ollut alku. Mutta kyllä tossa tänään toisiamme katsellessa tippa tuli silmään, tällainen tässä minua tapittaa, niin avuton... ja suloinen, tulihan se sieltä! Minä kun en vauvoja ole koskaan kovin suloisina saatika kauniina pitänyt, etenkään vastasyntyneitä jotka todella on kurtussa ja turvoksissa jne.

Synnytyksestä (tää tuli nyt tosi pitkänä juttuna vaikka vähän nappasin poiskin, pahoittelen...) :
Tosiaan niitä supistuksia oli uudenvuodenaattona koko päivän n. 10min välein, aamupäivällä oltiin vielä koirien kanssa lenkillä, iltapäivän myötä alkoivat tuntumaan jo enemmän-> muistelen että illalla n. klo 22 joutui jo keskittymään supistusten yli ja rakettien suihkiessa makoilin sängyssä ja kellotin supistuksia, ajan sai katsottua ja kirjattua vasta sup. jälkeen. Lisäksi illan mittaan tuli tosi huono olo: olin ihan horkassa, oksetti, väsytti.
Mies vei koirat hoitoon isälleni klo1 ja tuskissani soitin kättärille. Siellä oli ruuhkaa ja kehottivat tulemaan kolmen pintaan jos ei vesiä tms sitä ennen. Pari tuntia kärvisteltiin sängyssä, välillä kiepahdin lattialle tai yritin olla jumppapallon päällä, supistusten välillä (3-7min) torkahtelin ja vihdoin kello oli sen 3 ja päästiin lähtemään.

Laitoksella otettiin käyrät ja kohdunsuu oli vain 4cm auki, olin varma että oltais pidemmällä niillä tuntemuksilla. Meidät jätettiin seurantahuoneeseen odottelemaan salin vapautumista ja n. klo 6 päästiin saliin. Tämä odotusjakso oli ehkä kaikista pahin koko synnytyksessä, kun ei saanut mitään apuja supistuksiin, oli horkka ja väsytti niin sikana että olis nukkunut missä vaan, mutta aina supistuksen tullessa mikään asento ei onnistunut, todella kärsimystä.
Salissa sitten ilokaasua kokeilemaan- ja auttoihan se! Monta tuntia hönkäilin kaasun kanssa, tämä aika ponnistukseen asti on vähän hämärää, taisin ottaa kaasua aika isolla mitalla, mutta n. klo 10-11 tanssin tuomamme hyvän musiikin tahdissa ilokaasun voimin :LOL: . Mies täytteli ristikkoa ja oli hyvin cool, jälkikäteen sanoi että olit aika sekaisin, näytti toimivan hyvin se kaasu...

Ehkä klo 11 kätilö kyseli kivunlievityksistä ja sanoi että hänen silmiin näytän pärjäävän hyvin, kun pompottelin musiikin tahdissa jumppapallon päällä. Sanoin että ootellaan hetki. Ei mennyt kuin vartti ja
kaasu ei enää toiminut vaikka oli nupit kaakossa. Pyysin epiduraalia ja kätilö tarkasti tilanteen: kohdunsuu auki 5cm vaikka olin reippaillut, olin tosi pettynyt ja ajattelin että tää paskahan jatkuu huomiseen! Kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua ja tekikin sen (11.30), sitten ooteltiin n. puoli tuntia (??) epiduraalin saamista. Se oli toinen hurjuus ennen ponnistusta, olin taas horkassa ja sain paniikki-itkukohtauksia supistusten aikana, mies yritti rauhoitella ettei mitään hätää.
Kun epiduraali alkoi vaikuttamaan, olo oli kuin taivas, sain hetken torkahdettuakin. Sanottiin että jäljelle jää paineen tunne takapuoleen, sille ei voi mitään, pitäisi yrittää olla jännittämättä vastaan pakaroilla. Näin tehtiin mutta jossain vaiheessa tuli paine hirmuiseksi, pyysin päästä vessaan, mutta siellä en voinut kuin itkeä ja voihkia. Kätilö oli miehen mukaan sanonut (en muista) että tule vain pois sieltä, ei ole kiva jos pönttöön syntyy.
Tilanteen tarkistus ja lupa ponnistaa. Mulle tuli yllätyksenä kuinka paljon huusin spontaanisti. Kätilö oli erittäin pätevä koko toimituksen ajan, opasti tai yritti opastaa milloin ponnistetaan ja milloin piti odotella ja hengittää jotta olisi väliliha antanut myöten lämpimän hauteen avustuksella, mutta musta tuntuu että en pystynyt noudattamaan ohjeita ihan kuin olisi pitänyt. Ponnistusvaihe (pääosin jakkaralla) kesti 11 min ja vauva nostettiin syliin.

Ensi reaktio oli ihmetys, ei tuollaista voi minusta tulla. Tuntui ettei sitä osaa pidellä ja kun tyttö alkoi nopeasti huutamaan, tuntui huuto niin lohduttomalta että taisin pyytää häneltä anteeksi että on tänne saatettu.
Isä sai katkaista napanuoran, kätilöt ihmettelivät sen pituutta ja nousin sängylle, vauva nostettiin rinnalle ja siinä se huusi edelleen, kädet ja jalat sinisenä, sai vihdoin peiton päällensä. Kätilö painoi vähän mahaani ja veti varovasti napanuorasta, sain kerran "ponnistaa" ja istukka lumpsahti pois.
Toisen asteen repeämä, ompelua varmaan tunnin ajan.
Tikkauksen jälkeen imetystä rintakumin kanssa ja odottelua, laitoksella oli kova vilske. Kylpyyn pieni pääsi vasta parin tuntia syntymänsä jälkeen ja minä suihkuun.
Klo 17 päästiin omaan perhehuoneeseen jonne kävelin yllättävän kepeästi.

Tosiaan tätä tarinaa voisi jatkaa loputtomiin tähän päivään asti, mutta lyhennettynä 2vrk laitoksella oli helppoa, tyty nukkui paljon, ekaan vrk:een ei juuri syönyt mutta keksi sitten imemisen kätilön ja rintakumin avustuksella ja päästiin kotiin.
Nyt 2 yötä takana kotona, olleet huomattavasti levottomampia, olen ihan pihalla miten pitäisi syöttää, kun sanotaan että niin paljon kuin lapsi haluaa mutta en tajua jos tyyppi on juuri 1-2h syönyt ja simahtaa ja nukkumaan asetellessa taas alkaa huutamaan ja hamuamaan, voiko ihan oikeasti tarvita lisää??? Tässä vaiheessa mies on ottanut sylitykseen ja saanutkin hienosti tytön rauhoittumaan; itselläni tulee heti tuska puseroon jos yöllä rääkyy. Kai se siitä...
Tänään on mennyt pelottavan hyvin, syönyt hyvin ja kuukahtanut pitkiksi ajoiksi, saas nähdä onko taas yö hullua menoa. Maito noussut nyt vrk:n sisään niin että mies kävi ostamassa pumpun avuksi.

Tuotatuota, piti kommentoidakin jotain. Juu, raskauspahonvointi ei ole kivaa, sen voisi yrittää ajatella että jippii, on raskausoire, mutta on se niin karseeta sillä hetkellä että aika vaikeaa kääntää positiiviseksi. Etenkin jos ei mikään pysy sisällä. Mutta ihan oikeasti, se MENEE ohi! Mulla oli näköjään helppo oksukausi, vain jokusen päivän ihan yjöiksi asti, muuten lähinnä kuvotusta, joskus piti ikäänkuin oksentaa mutta riitti "yökkäisy", mitään ei tullut mutta pahin oksetusolo häipyi joksikin aikaa. Pitkän aikaa sain myös jatkuvalla syömisellä pahaa oloa pois.

Liikkeitä
itse tunsin alkuun parhaiten istuessa kun oli vähän painetta mahassa, housut tai auton turvavyö; autossa oli aina takuuvarma hilluminen mahassa!

Ja tuo pötkylän kuvailema sängystä siirtyminen kuulostaa ihan kauheelta, taas päädyn siihen että mulla on olut toooosi helppo raskaus!

Jotain muutakin oli mutta nyt ei kestä enää selkä eikä peffa (sain renkaan lainattua terv.aseman kautta), yritetään taas palata asiaan.

Vointeja kaikille!
 

Yhteistyössä